Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 1

Kirjoittaja: Ari Kaihola

 

Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali?

Sisällysluettelo

Osa 1

  • Maaperä ja magnesium 

  • Magnesiumin saanti ja krooniset sairaudet 

  • Ca:Mg suhde 

  • Magnesiumin viholliset; ikä & sairaudet 

  • T2 diabetes 

  • Korkea verenpaine l. hypertensio 

  • Lääkkeet 

  • Magnesium ja D-vitamiini 

  • Magnesium ja luuterveys 

Osa 2

  • Magnesium ja sydän-verisuoniterveys 

  • Magnesium ja tulehdukset 

  • Magnesium ja niveltulehdus & nivelrustot & kihti 

Osa 3

  • Magnesium ja migreeni 

  • Magnesium ja epilepsia 

  • Magnesium ja mielenterveys 

    • Masennus 

    • ADHD 

    • Kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarinen) 

    • Skitsofrenia 

    • Dementia & Alzheimer’s 

Osa 4

  • Astma 

    • Astman lisääntyminen Suomessa 

    • Liialliset hiilihydraatit astman aiheuttajana 

    • Liialliset omega-6 rasvat astman aiheuttajana 

    • Magnesiumin ja kalsiumin vaikutus astmaan 

    • Närästyksen/refluksin yhteys astmaan 

Osa 5

  • Magnesium ja kilpirauhanen 

  • Magnesium ja suolisto & IBD 

  • Magnesiumin imeytyminen 

Osa 6

  • Magnesium ja testosteroni 

  • Magnesium ja kuulo 

  • Magnesium ja silmien terveys 

  • Miten kirjoitussarja magnesiumista sai alkunsa? 

  • Magnesium ja jänteet 

  • Selitys kirjoitussarjan nimelle 

 

Maaperä ja magnesium

Ruokavalioon magnesium tulee kasvien mukana maaperästä, kuten monet muutkin kivennäisaineet. Internetissä on useita kirjoituksia, joissa esitetään magnesiumin vähentyneen viljelykasveista. Totta onkin, että ruokapöytään asti päätyneiden maataloustuotteiden magnesium-pitoisuus on vähentynyt, mutta syylliseksi tarjotaan pikemminkin kehittyneissä maissa tapahtuvaa ruoan prosessointia. Kehitysmaissa tuotetuissa elintarvikkeissa magnesiumia on enemmän. Eikä asiaa varmaankaan auta tehomaataloudessa tapahtuva glyfosaatin kylväminen pelloille rikkakasvien torjumiseksi. Glyfosaatti kun on patentoitu myös antibiootiksi ja siinä ominaisuudessa tappaa bakteereja, joiden tehtävänä on liuottaa maaperän mineraaleja juuririhmojen hyödynnettäväksi.

Maaperän mineraalipitoisuus vaihtelee eri puolilla maapalloa ja myös maiden sisällä. Suomessa saviperäisten viljelymaiden magnesiumpitoisuus on huomattavasti muita suurempi (ao. kuva täältä).

Savimaiden magnesiumpitoisuuden vahvistaa myös luomu.fi sivustolla oleva Maan viljavuus -dokumentti:

Savimaissa voi olla yhteensä kymmeniä tonneja esim. kaliumia hehtaarilla, samoin kalsium- ja magnesiumvarastot ovat suuria. Hiekkamaissa sen sijaan on ravinteita vain muutamia satoja kiloja hehtaarilla.”

Tällaisia savimaita ovat alueet, jotka meren vetäytyessä ovat paljastuneet ja ne sijaitsevat yleensä rannikolla. Varsinais-Suomessa haasteina ovat korkea magnesiumpitoisuus...”

Viljojen kautta magnesium ei enää nykyisin kulkeudu paikallisten asukkaiden elimistöön, koska niiden jälkikäsittely on pitkälle keskitettyä ja koska viljatuotteissa on mukana myös paljon tuontiviljaa. Siksi tämä magnesiumin ravintoketju ei selitä magnesiumin saantiin liittyvien sairauksien eroja eri puolilla Suomea. Se on saattanut vaikuttaa vielä Pohjois-Karjala projektin aikoihin myös tätä kautta – projektissahan havaittiin suurempi sairastavuus sydän- ja verisuonisairauksiin Itä-Suomessa. Selitystä kuitenkiin haluttiin etsiä mieluummin tyydyttyneestä rasvasta kuin magnesiumista, olihan kyseessä osa Ancel Keysin vetämää 7 maan tutkimusta.

Maaperän mineraalipitoisuudet vaikuttavat viljelykasvien lisäksi myös pohjaveteen ja maaseudulla kaivojen juomaveden laatuun. Miten sitten juomaveden laatu voisi vaikuttaa terveyteen? Tätä on tutkittu Serbiassa: juomaveden kovuutta (Mg+Ca) vertailtiin tutkimuksessa, jossa todettiin magnesiumin korreloivan käänteisesti diastolisen verenpaineen kanssa.

Myös Suomessa tämä kysymys on herättänyt kiinnostusta ja sitä on tutkittukin: Itäisen Suomen maaseutualueilla, missä käytetään pehmeää, niukasti magnesiumia sisältävää kaivovettä, on sydäninfarktipotilaita enemmän kuin kovan, magnesiumia ja kalsiumia sisältävän veden alueilla läntisessä ja eteläisessä Suomessa.” kirjoittaa YLE vuonna 2008 Kuopion yliopistossa julkaistusta väitöskirjasta. Tutkija Anne Kousan väitöstiedotteessa sanotaan: ”…kaivoveden kovuus ja etenkin alueellisesti korkea magnesiumpitoisuus ovat yhteydessä alhaisempaan akuutin sydäninfarktin alueelliseen ilmaantuvuuteen. Kaivoveden korkea kalsiumin määrä suhteessa magnesiumin määrään näyttäisi puolestaan olevan yhteydessä kohonneeseen sydäninfarkti-ilmaantuvuuteen.”

Tuossa varsin laadukkaassa väitöstutkimuksessa käydään läpi myös magnesiumin saantia eri maissa ja eri ajanjaksoina: Ranskassa Mg saanti alittaa suositellun (330mg naiset ja 420mg miehet) ja USA:ssa saanti oli 1900-luvun alun 475-500mg:sta vähentynyt 175-248mg:aan 1990-luvun alkuun mennessä, mikä on selvästi alle suositusten. Suomessa suositus on 280 ja 350mg, naiset ja miehet. Tutkimuksessa todetaan magnesiumin toiminnasta mm. näin: ”Magnesium on elintärkeä natriumin ja kaliumin solupitoisuuden säätelijä osallistuessaan Na+/K+ pumpun toimintaan. Magnesiumin puutos aiheuttaa toimintahäiriön tässä pumpussa ja johtaa solun sisäisen energiatuotannon heikkenemiseen ja natriumin kertymiseen”. Suolan syyksi laitettu turvotus voikin siis (ainakin osaksi) johtua magnesiumin puutteesta… Lisää otoksia tästä tutkimuksesta esitetään magnesiumin vaikutuksia sydänterveyteen käsittelevässä kappaleessa, joka ilmestyy kirjoituksen osassa 2.

Magnesiumin saanti ja krooniset sairaudet

Otsikon niminen kappale tärkeimpien mineraalien ravitsemuksellista merkitystä käsittelevästä kirjasta toteaa: ”Magnesiumin tärkeys kroonisten sairauksien suhteen on enenevässä määrin tunnustettu.Välttämättömänä mineraalina ja monien entsyymien osatekijänä magnesiumin rooli on kriittinen useiden elimistön metabolisten toimintojen kannalta. Kokeelliset ja havainnoivat tutkimukset osoittavat, että magnesiumin saanti voi olla hyödyllistä erinäisten kroonisten sairauksien estämisessä ja hallinnassa, mukaan lukien diabetes, sydänsairaudet ja syöpä. Mahdollisia mekanismeja ovat glukoosi- ja insuliiniaineenvaihdunnan säätely sekä sen vaikutukset verenpainetta ja tulehduksia alentavasti ja toimiminen antioksidanttina”.

Suomenkielinen Wikipedia-artikkeli magnesiumista listaa myös ihmisen ravitsemukseen liittyviä asioita ja tästä elimistön magnesium-aineenvaihduntaa käsittelevästä artikkelista voisi nostaa esiin muutaman yksityiskohdan: magnesiumin puutetta esiintyy n. 3-15%:lla väestöstä ja tehohoidossa sen yleisyys saattaa nousta 65%:iin.

Saammeko tarpeeksi?

Ei jätetä asiaa yksin Wikipedian varaan. Tässä USA:laisessa tutkimuksessa, ”Optimaalista heikompi magnesiumin taso USA:ssa: onko terveysvaikutukset aliarvioitu?”, sitä on selvitelty:

Alhainen magnesiumin saanti on yhdistetty tyypin-2 diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään, kohonneeseen tulehdusmarkkeriin (CRP), verenpaineen nousuun, ateroskleroosiin, äkilliseen sydänkuolemaan, osteroporoosiin, migreeniin, astmaan ja paksusuolen syöpään. Melkein puolet (48%) USA:n väestöstä sai alle tarvittavan määrän magnesiumia ruoasta v. 2005-2006. Lukema oli laskenut v. 2001-2002 (56%) tasosta 30 vuoden aikana toteutetussa seurannassa kalsiumin suhde magnesiumiin ruoassa aikuisilla ja vanhemmilla, poislukien lisäravinteet, on nousevasti kalsiumpainotteinen. T2-diabeteksen yleisyys ja uudet tapaukset lisääntyivät USA:ssa jyrkästi 1994 ja 2001 välisenä aikana, kun kalsiumin ja magnesiumin suhde nousi yli 3:n.”

Syy vähentyneen magnesiumin saannin lisäksi on kalsiumin samanaikainen voimakas lisääntyminen ruokavaliossa. Tämä epäsuhta vaikuttaa mahdollisesti diabetesepidemian taustalla, kuten tutkimuksesta lainatussa kuvassa esitetään. Kun kalsiumin määrä on noussut yli 3-kertaiseksi verrattuna magnesiumin saantiin 90-luvun lopulla, on T2-diabetestapausten määrässä tapahtunut voimakas kasvu (kuva alla).

Tämän toisen tutkimuksen mukaan jopa 2/3 sekä USA:n että Englannin väestöstä ei saanut päivittäisen tarpeen mukaista määrää magnesiumia ja että magnesiumin puute voi vakavimmillaan johtaa äkilliseen sydänkuolemaan, rytmihäiriöön, lihasten toimintahäiriöihin ja ADHD:hen.

Suomi on teollistunut länsimaa, joka noudattaa pitkälti samoja ravitsemussuosituksia kuin USA ja Englanti, joten magnesiumin vajaus lienee täälläkin melko yleistä. Magnesiumin saantisuositus (NIH) USA:ssa on 420 ja 320mg aikuisille miehille ja naisille.

Valtion RavitsemusNeuvottelukunnan (VRN) suosituksissa (2014) sana magnesium esiintyy kokonaista 3 kertaa 56-sivun mittaisessa dokumentissa. Päivittäinen suositus on 350mg (naiset 280mg), mutta kuitenkin ravitoainetiheys -taulukossa 2000Kcal saavan eläkeläisen tai tietotyöläisen suositelluksi päiväsaanniksi tulee vain 268mg. Ensinnäkin magnesiumin tärkeys pitäisi nostaa kunnolla esille jo suosituksissa ja toiseksi ohjeistuksen pitäisi taata tämän elintärkeän mineraalin riittävä saanti myös sellaisille, jotka syövät (vähäistä) kulutustaan vastaavasti. Lisäksi sama taulukko suosittaa kalsiumia 3,13-kertaisen määrän magnesiumiin verrattuna, mikä em. amerikkalaistutkimuksenkin mukaan on jo yli taitepisteen matkalla kohti diabetesepidemiaa. Suomen suositukset ovat siis magnesiuminkin osalta täysin pielessä!

Magnesiumin viholliset

Ikä

Magnesium homeostasis and aging niminen katsausartikkeli toteaa ”Magnesiumin ikääntymiseen liittyvä puute saattaa olla ainakin yksi patofysiologisista linkeistä, jotka voivat selittää ikääntymisprosessiin liittyvät tulehdukset ja oksidatiivisen stressin sekä monet ikääntymisen sairaudet”. Katsauksessa on useampiakin magnesiumin puutetta ja ikääntymisen yhteyttä esittäviä grafiikoita, joista tässä yksi. Merkillepantavaa on, että ikääntymiseen liittyvä puute ei näy seerumissa, vaan solujen sisältä otetuissa näytteissä. Seerumin magnesiumpitoisuus ei myöskään yleensä muutu iän mukana. Jos seerumin Mg-pitoisuus ei ole viitearvojen puitteissa, on kyse jo todella vakavasta puutoksesta.

Magnesiumista vain 1% on verenkierron seerumissa (plasma) ja loput 99% on sitoutuneena pehmytkudoksiin ja luihin. Yhteensä elimistössä on magnesiumia n. 25g.

Sairaudet

Ikää suurempi syy magnesiumin puutoksiin on erilaiset sairaudet. Edellä viitatussa katsauksessa on selvitelty myös näiden vaikutuksia. Tässä kuvassa näkyy ikääntymisen lisäksi myös korkean verenpaineen (HTN) ja T2-diabeteksen (DM2) yhteys elimistön magnesiumvarantoihin. Alimmas magnesiumin tasot vajoavat T2-diabeteksessa.

T2-diabetes

T2-diabeteksen syy-seuraus suhde magnesiumiin on epäselvä – tyypillinen muna-kana ilmiö. ”Tiedetään, että magnesium toimii yhteisvaikuttajana hiilihydraattien ”polttamisessa” ja sillä on tärkeä rooli glukoosin kuljetuksessa solukalvojen läpi. Se liittyy myös insuliinin eritykseen, sen sitoutumiseen ja aktivoimiseen” ja ”Krooninen magnesiumin puutos on yhteydessä insuliiniresistenssiin”. Nämä lainaukset on otettu katsauksesta ”Seuraukset magnesiumin puutoksesta T2-diabeteksessa”. Magnesiumin puute voisi tuon perusteella olla vaikuttamassa T2-diabeteksen syntyyn, johon monesti liittyy myös lihavuus.

Toisaalta T2-diabetes saa munuaiset päästämään magnesiumia ja syyksi tämä artikkeli esittää niin hyperinsulinemian kuin hyperglykemian (liian korkeat insuliinin ja verensokerin tasot). Yleisenä Mg-puutteena tässäkin pidetään solunsisäistä, kroonista ja matalatasoista puutosta mikä ei näy seerumin Mg-tasossa.

Aiheutuu magnesiumin puute sitten T2-diabeteksesta tai toisinpäin, vahva yhteys niillä joka tapauksessa on. ”Magnesium sairauksissa” niminen artikkeli pitää magnesiumin puutetta T2-diabeetikoilla erittäin yleisenä: uusilla diabeetikoilla yli 10 kertaa ja pidempään sairastaneilla melkein 9 kertaa yleisempänä kuin terveillä. Artikkelissa todetaan myös, että magnesiumin puute saattaa diabeetikoilla kertoa heikkenevästä munuaisten toiminnasta ja seerumin magnesiumin viitearvoja 0.82-1.03mmol/L pidetään merkkinä vähäisimmästä munuaisten toimintavajauksesta ja hyvästä glykeemisestä kontrollista.

Magnesiumin lisäyksen vaikutusta on tutkittu lihavuuteen ja T2-diabetekseen. Tässä tuplasokkoutetussa kokeessa ei ollut kyse edes diabeettisista koehenkilöistä, silti ”Tulokset tuottivat merkittävää todistusaineistoa siitä, että Mg-lisäys parantaa insuliiniherkkyyttä normaali Mg-tasoisilla, ylipainoisilla, ei-diabeettisilla henkilöillä, mikä korostaa tarvetta Mg-tason aikaiseen optimointiin insuliiniresistenssin estämiseksi ja sitä kautta T2-diabeteksen torjumiseksi”. Tässä toisessa kokeessa insuliiniresistenssiä potevien muuten terveiden koehenkilöiden insuliiniherkkyys parani huomattavasti magnesiumlisällä.

T2-diabeteksen käypä-hoito suosituksiin magnesiumista ei ole katsottu tarpeelliseksi liittää mitään mainintaa. Diabetesliiton sivuilla magnesium-hakusanalla tulee 4 osumaa. Ne käsittelevät vastasyntyneen hoitoa ja vatsan ohitusleikkauksen jälkitilaa. Itse diabeteksen estämisen tai hoidon yhteydessä magnesiumia ei mainita. Vaarantaako magnesium diabeteslääkkeiden myyntiä, vai miksi sen tärkeä rooli T2-taudinkuvassa on jätetty näin vähälle huomiolle? Täysin käsittämätön unohdus ottaen huomioon magnesiumin valtavan merkityksen sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunnalle!

Korkea verenpaine l. hypertensio

Magnesium saattaa vaikuttaa verenpaineeseen muuttamalla valtimoiden jäykkyyttä ja rakennetta lukemattomien biokemiallisten reaktioidensa avulla, jotka vaikuttavat valtimoiden supistumiseen ja rentoutumiseen, solujen kasvuun, -kuolemaan ja -erilaistumiseen sekä tulehdukseen.” alkaa raportti ”Magnesiumin verisuonibiologia ja sen kuljettimet hypertensiossa”.

Verisuonitasolla lisääntynyt magnesium on yhteydessä verisuonten rentoutumiseen, anti-inflammatorisiin vaikutuksiin ja vähentyneeseen verenpaineeseen. Toisaalta, magnesiumin puute liitetään endoteelin toimintahäiriöön, lisääntyneeseen reaktiivisuuteen ja supistumiseen, valtimoiden muutoksiin ja tulehdukseen sekä kohonneeseen verenpaineeseen”. Raportissa todetaan myös sellaisten verenpainelääkkeitä käyttävien, joilla on alhainen magnesiumin taso, tarvitsevan suuremman määrän verenpainlääkkeitä verrattuna normaalin magnesiumtason omaaviin verenpainepotilaisiin.

Magnesium in disease -nimisestä katsauksesta voisi poimia viittauksen Cochranen v.2009 raporttiin, jossa vedettiin yhteen 12 satunnaistettua koetta eikä löydetty vähenemistä systolisessa verenpaineessa, sen sijaan pieni ja tilastollisesti merkittävä lasku näkyi magnesiumlisän vaikutuksesta diastolisessa verenpaineessa. Saman kappaleen lopussa on tietoikkuna, jossa sanotaan:

– korrelaatio magnesiumin tason ja verenpaineen välillä on olemassa

– useimmat verenpainepotilaat kärsivät magnesiumin vajauksesta (hypomagnesemia)

– magnesiumin lisääminen vähensi verenpainetta useissa, mutta ei kaikissa kokeissa

– osa verenpainepotilaista näyttää hyötyvän magnesiumlisästä

Verenpaineen ja magnesiumin yhteys on todennettu myös rottakokeissa. Tässä eläimet pidettiin 12 viikkoa kohtuullisen vähän tai hyvin vähän magnesiumia sisältävällä ruokavaliolla ja havaittiin vajauksen aiheuttamia muutoksia mikroverenkierrossa sekä erilaisten suonien läpimitassa, joiden vakavuus lisäksi muuttui suhteessa magnesiumin saantiin.

Tämä paperi puolestaan käsittelee magnesiumin roolia niin verenpaineessa kuin insuliiniresistenssissä ja T2-diabeteksessa. Yksi lause on hyvä nostaa esille: ”Verenpaine joillakin potilailla voi nousta – toisilla, kuitenkin, magnesiumlisällä saattaa olla merkittävä verenpainetta alentava vaikutus

Kaavio edellisestä tutkimuksesta (Kuva 5). Magnesiumin solunsisäisen puutoksen vaikutusreitit verenpaineeseen sekä insuliiniresistenssin kautta T2-diabetekseen.

Ehkä kaikkein vaikuttavin tulos solujen sisäisen magnesiumin tasojen suhteesta verenpaineeseen julkaistiin katsauksessa, jonka nimi on ”Verenpaine, diabetes ja insuliiniresistenssi – solunsisäisen magnesiumin rooli”. Kuvassa (alla) niin systolinen (SBP) kuin diastolinenkin verenpaine alenee suhteessa lisääntyvään magnesiumin pitoisuuteen melkoisen lineaarisesti. Kokeeseen osallistujat olivat terveitä ja/tai verenpainesairaita.

Verenpainetaudin käypähoito-suosituksessa magnesium on sentään mainittu, toisin kuin T2-diabeteksen kohdalla: ”Kaliumin-, kalsiumin- ja magnesiumin saannin lisääminen voivat alentaa verenpainetta”. Tosin heti seuraavassa lauseessa tämä mitätöidään väittämällä, että suomalaiset saavat näitä mineraaleja kansainvälisesti vertailtuna runsaasti! (tutkimus 109, jolla tätä perustellaan, ei edes mainitse sanaa magnesium). Täysin epäuskottavaa. Ei sitten tullut mieleen, että insuliiniresistenssin lieventämisen kautta magnesiumin vaikutus välittyy myös verenpaineeseen? Toisessa käypä-hoito suosituksen viittaamassa tutkimuksessa todetaan: ”Päättelemme, että magnesiumlisä näyttää aiheuttavan pienen, mutta kliinisesti merkittävän aleneman verenpaineessa…”. Sen vaikutus itse suosituksiin on kuitenkin pyöreä nolla. On suorastaan rikollista, että magnesiumin merkitys tällä tavalla mitätöidään eikä anneta potilaille tietoa sen mahdollisuuksista! Kuten useissa tutkimuksissa on mainittu, osalle potilaista magnesiumlisällä voi olla merkittävä verenpainetta alentava vaikutus – miksi siis tätä tietoa pantataan? Eikö pitäisi antaa ihmisten itse valita?

Lääkkeet

Verenpaintaudin hoitoon käytetyistä lääkkeistä lähes kaikki löytyvät tältä listalta, joka luettelee magnesiumia ehdyttävät suurimmat lääkeryhmät. Sieltä löytyvät reniini-angiotensiiniin vaikuttavat lääkkeet (ACE-inhibiittorit, AT-II estäjät) kuin myös suurimpana ryhmänä erilaiset nesteenpoistajat. Niiden vaikutus mainitaan myös tällä Harvardin sivulla: ”…liian paljon magnesiumia voidaan menettää virtsan mukana nesteenpoistajia käytettäessä, mikä johtaa alhaisiin magnesiumin tasoihin”.

Muita lääkeryhmiä, jotka ehdyttävät elimistön magnesium-varastoja ovat:

– vatsahappolääkkeet (happosalpaajat ja -neutraloijat)

– antibiootit

– virusten torjuntalääkkeet

– keskuhermoston stimulantit (esim. Ritalin)

– kortikosteroidit (tulehduksen alentamiseen käytetyt kortisonit)

– hormonikorvaushoidot

– immuunijärjestelmän estäjät

– osteoporoosiin käytetyt aromataasiestäjät

Voidaan vain arvailla, mikä vaikutus Suomen kansan magnesiumtasoihin on laajalla verenpainelääkkeiden (ja muiden) syönnillä. Jo noin puoli miljoonaa syö verenpainelääkkeitä, mikä on kaksinkertainen määrä verrattuna vuosituhannen vaihteeseen. Kasvu on ollut todella jyrkkä. Osalla verenpainesairaista myös itse lääkitys – poistaessaan magnesiumia elimistöstä – saa aikaan verenpaineen kohoamisen. Tätä ei ole tuotu esille missään ohjeissa tai suosituksissa!

Magnesium ja D-vitamiini

Ilman magnesiumia D-vitamiini ei toimi. Alhainen seerumin D-vitamiinipitoisuus voi olla yksi merkki magnesiumin puutteesta ja siitä kertova tutkimus toteaakin ykskantaan ”Me päättelemme, että magnesiumin ehtyminen saattaa heikentää D-vitamiinin metaboliaa”.

Suuressa amerikkalaisessa NHANES tutkimussarjassa on selvitetty (v2013) myös magnesiumin ja d-vitamiinin tasojen vaikutusta kuolleisuuteen:

  • parhaan tietämyksemme mukaan tämä on ensimmäinen tutkimus, joka tutkii D-vitamiinin ja magnesiumin keskinäistä vaikutusta ja niiden yhteyttä kuolleisuuteen; ja tämä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa mahdollisen vaikutuksen mikä magnesiumin kokonaissaannilla on D-vitamiinin tasoihin väestötasolla
  • magnesiumin lisäys (suonensisäisesti) Mg-vajeesta kärsiville potilaille nosti D-vitamiinin tasoja 12-30% (ilman D-vitamiinin lisäystä), mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä
  • havaitsimme myös, että runsas magnesiumin saanti oli yhteydessä vähentyneeseen D-vitamiinin puutokseen tai vajaukseen

Ao. kuvasta nähdään, miten monessa kohdassa D-vitamiiniaineenvaihduntaa magnesium osallistuu D-vitamiinin ’tuotanto’prosessiin (merkitty keltaisella).

Em. tutkimuksen viite 21 on mielenkiintoinen kappale historiaa vuodelta 1974: ”Magnesiumista riippuva D-vitamiiniresistenssi riisitaudissa” on kahden riisitautia sairastavan potilaan tapausselostus: ”Massiivisilla D-vitamiiniannoksilla ei ollut vaikutusta, mutta suun kautta saatu magnesiumkloridi tehosi. Ehdotamme, että seerumin Mg-tasot pitäisi selvittää kaikissa riisitautitapauksissa ja magnesiumlisää tulisi harkita, erityisesti tapauksissa, jotka eivät vastaa D-vitamiinihoitoon”.

Tämän perusteella näyttäisi järkevältä ottaa myös magnesiumia, jos käyttää D-vitamiinilisää. Varsinkin sellaisten henkilöiden, jotka eivät suurillakaan D-vitamiiniannoksilla saa veren D-vitamiinipitoisuutta nousemaan, tulisi joko tarkistuttaa solun sisäinen Mg-taso tai yksinkertaisesti lisätä valikoimaan myös magnesium, jos sitä ei ennestään ole ottanut. Suurista D-vitamiinilisän annostuksista voi nimittäin olla haittaakin ja siksi on järkevämpää yrittää korjata asia magnesiumilla.

Magnesium ja luuterveys

Kuinka moni menopaussin ohittanut nainen onkaan saanut lääkärin vastaanotolta kouraansa reseptin kalsiumtableteista ja jos hyvin kävi niin sellaisista, joissa on hieman D-vitamiinia mukana? Mutta onko magnesiumia edes mainittu – puhumattakaan siitä, että lääkäri olisi kehottanut lisäämään sitä yhdessä kalsiumin ja D-vitamiinin kanssa? Ihmekös tuo, koska käypähoitosuosituskaan ei sitä edes mainitse. Kalsium sen sijaan on mainittu 40 kertaa ja D-vitamiini 45 kertaa. Ikävä vaan, että ilman magnesiumia noiden teho jää murto-osaan. Luustoliitossa ollaan vähän paremmin asioista perillä, sillä heidän sivuilleen sanalla ”magnesium” tehty haku kerää jo 8 osumaa.

Magnesiumin puute ja osteoporoosi: havaintoja eläimistä ja ihmisistä’ -niminen katsaus viittaa USA:n Mg-saantiin ja toteaa ”Näiden saantimäärien perusteella useilla ihmisillä on Mg-puutoksen riski varsinkin, jos samanaikaiset terveysongelmat ja/tai lääkitykset lisäävät Mg-puutosta.” Mielenkiintoinen on esim. havainto siitä, että osteoporoottisilla henkilöillä, joiden seerumin Mg-tasot olivat normaalit, Mg-rasitustesti paljasti heidän pidättävän 38% saamastaan magnesiumista, kun terveillä verrokeilla luku oli vain 10%. ”Terveet henkilöt pidättävät normaalisti alle 20% magnesiumista, yli 20% viittaa jo jonkinasteiseen Mg-puutteeseen ja 50% on varma merkki puutoksesta.”

He kertovat myös magnesiumin käytöstä osteoporoosin hoidossa: ”600mg magnesiumia 6-12kk ajan 19 potilaalle osoitti, että luuntiheys (BMD) kantapäästä mitattuna lisääntyi 11%, kun verrokkiryhmällä vastaava luku oli 0,7%.” Näitä lukuja on hyvä verrata luuntiheyden lisääntymisprosentteihin, joita saavutettiin bisfosfonaateilla: suurin luku yhteenvetotaulukossa 1 on 9,2%. Lisäksi näitä vertailtaessa on hyvä muistaa myös bisfosfonaattien haittavaikutukset (joita olen käsitellyt tässä kirjoituksessani ), hinnasta nyt puhumattakaan.

Tutkijat aiheuttivat tahallisen Mg-puutoksen rotille tässä tutkimuksessa. He annostelivat joko 10, 25 tai 50% tarvittavasta Mg-määrästä ja havaitsivat luun menetystä, osteoblastien (luuta rakentavat solut) vähenemistä ja osteoklastien (luuta hajottavat solut) lisääntymistä Mg-puutoksen suhteessa. ”Tämän tasoisia Mg-vajauksia esiintyy väestössämmekin”.

Magnesium ja osteoporoosi: Nykytiedon taso ja tulevaisuuden tutkimussuunnat niminen paperi kertoo mm. että 60% kaikesta magnesiumista on sitoutunut luihin. Loppupäätelmässään he kirjoittavat: ”…magnesiumin saannin optimointi edustaa tehokasta ja edullista ennaltaehkäisevää toimenpidettä osteoporoosia vastaan yksilöillä, joilla on dokumentoitu Mg-vajaus, kun taas yleinen väestötason Mg-lisäys herättää epäilyjä, sillä liialla magnesiumilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia luuterveyteen”. Jos magnesiumlisää käyttää, kannattaa siis luuterveydenkin vuoksi pitäytyä pakkaukseen merkittyjen suositusten rajoissa (jos Mg-puute on todettu, todennäköisesti hoitohenkilökunta antaa ohjeet tilapäisesti suurempiin annoksiin tilanteen korjaamiseksi).

Kuten kuvasta näkyy, magnesiumin puutteen suoria vaikutuksia ovat luiden jäykkyyden väheneminen, osteoblastien toiminnan heikkeneminen ja osteoklastien toiminnan tehostuminen. Epäsuoria vaikutusketjuja ovat lisäkilpirauhashormonin (PTH) tuotannon lasku, D-vitamiinin väheneminen ja näistä seurannut luun muodostuksen väheneminen sekä oksidatiivisen stressin ja tulehduksen yhtäaikainen vaikutus luun hajoamista kiihdyttävästi.

Iltalehtikin kirjoittaa magnesiumin tärkeydestä v2017: ”Riittävä magnesiumin saanti voi suojata luunmurtumilta”.

Yhteys magnesiumtason ja murtumariskin välillä havaittiin nyt ensimmäistä kertaa.

– Tulosten perusteella seerumin riittävän magnesiumtason turvaaminen voi auttaa ehkäisemään murtumia. Lisää tutkimusta kuitenkin vielä tarvitaan muun muassa siitä, voisiko magnesiumlisän käytöstä joissakin tapauksissa olla hyötyä, sanoo vs. professori Jari Laukkanen Itä-Suomen yliopistosta.”

Itä-Suomen yliopistossakin on jo havaittu, että magnesium voisi olla ihan hyvästä luuterveydelle. Siksi ihmetyttää entistä enemmän, miksi koko sanaa ei ole kertaakaan mainittu Käypähoito -suosituksissa? Näiden kaikkien luuterveyttä ja magnesiumia koskevien tietojen valossa magnesiumin pitäisi ehdottomasti kuulua osteoporoosin käypähoitoon eikä sen suhde kalsiumiin saisi olla pienempi kuin 1:2. Tuota puutetta ei voi mitenkään ymmärtää! Vai uhkaako magnesium bisfosfonaattien myyntiä?

Osassa 2 käsitellään

– magnesium ja tulehdukset

– magnesiumin rooli sydän- ja verisuoniterveydessä

– magnesium niveltulehduksessa

– magnesium ja mielenterveys

– magnesium ja kilpirauhanen

– magnesium ja silmät

ym…

arikAri Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

19 kommenttia artikkeliin “Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 1”

  1. Paluuviite: Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 3 - Turpaduunari

  2. Paluuviite: Alkoholi, maksa ja siemenöljyt, Osa 4 - Turpaduunari

  3. Paluuviite: Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 2 - Turpaduunari

  4. Luen mielenkiinnolla Arin kokoamaa erinomaista informaatiota magnesiumista ja sen monista vaikutuksista. Suuri kiitos tehdystä työstä.

    Haluan samalla kannustaa aiheesta syvällisesti kiinnostuneita lukemaan myös amerikkalaisen lääkärin, kardiologi Thomas E. Levyn kirjoja. Kannattaa lukea sekä ”Death by calcium” että ”Magnesium – Reversing Disease”. Myös muut kirjat ovat erinomaisia mm. C-vitamiinia käsittelevä ”Curing the Incurable”. Hän on kirjoittanut yhteensä 12 teosta, jotka kaikki perustuvat syvälliseen tutkimusmateriaalin läpikäyntiin, omaan kliiniseen kokemukseen ja työstä syntyneeseen näkemykseen.
    Thomas Levy työskenteli yhdessä tunnetun hammaslääkäri Hal Hugginsin kanssa ja ymmärsi perusteellisesti yleisterveyden ja hampaiden välisen yhteyden sekä peri Hal Hugginsin syvällisen tiedon C-vitamiinin käytöstä ja merkittävistä vaikutuksista.

    Solunsisäinen hapetusstressi (IOS) on sairauden lähtökohta. Liika kalsium on tähän suuri syyllinen ja magnesiumia puute tekee tuon kuormituksen mahdolliseksi, kun magnesium ei ole ajamassa kalsiumia ulos soluista. Jos kehosta puuttuu magnesiumia, puuttuu sieltä muitakin tekijöitä, joita tarvitaan sitomaan kalsium luuhun, minne se kuuluu.

    Levyn kahdestoista kirja ”Magnesium – Reversing Disease” nivoo yhteen aiempien kirjojen tietoja selvittäen, miten kokonaisuus toimii

    1. Kiitos kommentista, Altavista; Ostin tuon Magnesium – Reversing Disease -kirjan ja koin hienoisen pettymyksen. Magnesiumin rooli kalsiumin vastavaikuttajana tuli kyllä hyvin esille ja samalla syveni kalsiumin rooli soluissa jopa erilaisten myrkytysten vaikutusmekanismina. Magnesiumilla ja C-vitamiinilla voisi hänen mukaansa lievittää myrkytyksiä juuri kalsiumin vaikutusta torjumalla ja hapetusstressiä lieventämällä (C-vitamiini). Aika iso osa kirjasta, ehkä kolmannes, käsitteli C-vitamiinia, joka ilmeisesti on hänen ominta alaansa. En ole muita hänen C-vitamiinia käsitteleviä kirjojaan lukenut, mutta tuli sellainen vaikutelma, että uuteen kirjaan oli ympätty jo kertaalleen julkaistua tavaraa C-vitamiinista – siis kirjaan, jonka piti käsitellä nimenomaan magnesiumia. Lopputulema oli, että kirja ei magnesiumin osalta antanut juuri muuta uutta tietoa kuin tuon yllä kuvailemani verran. En ole vielä ehtinyt tarkistaa hänen lähdeviitteistään, miten hyvin tuo kalsiumin rooli myrkytyksen välittäjäaineena pitää paikkansa.

  5. Paluuviite: Nautitaan kesästä ja alennetaan verenpainetta! - Turpaduunari

  6. Paluuviite: Elintasosairauksien yleismittari - Turpaduunari

  7. Paluuviite: Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 4 - Turpaduunari

  8. Paluuviite: Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 5 - Turpaduunari

  9. Paluuviite: Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 6 - Turpaduunari

  10. Joulukuussa 2018 julkaistussa tutkimuksessa ’Magnesiumin tasot ja lisäyksen vaikutus D-vitamiinipitoisuuksiin ja -metaboliaan: tulokset satunnaistetusta kokeesta’, korostetaan myös kalsiumin liiallisen saannin magnesiumia ehdyttäviä vaikutuksia. D-vitamiinin kannaltakin Ca:Mg suhde on siten tärkeä muuttuja. Asian voisi tiivistää näin: ”Magnesiumia tarvitaan liian alhaisen D-vitamiinin nostoon ja estämään liian korkeita D-vitamiinin pitoisuuksia. Mg:n D-vitamiinin pitoisuuksia ohjaava toiminta vaarantuu liiallisen kalsiumin saannin seurauksena.”

    Jos kerran USA:ssa Mg-puutetta potee 79% kansasta, niin Suomi ei voi olla paljoa erilainen, kun otetaan huomioon jääkauden jäljiltä Mg-köyhä maaperä (sama koskee Ruotsia ja Norjaa).

    Lainauksia tutkimuksesta:

    ”A number of previous clinical trials conducted in adults consistently indicated that high calcium supplementation increases urinary excretion of magnesium”

    ”Magnesium supplementation increased the 25(OH)D3 concentration when baseline 25(OH)D concentrations were close to 30 ng/mL, but decreased it when baseline 25(OH)D was higher (from ∼30 to 50 ng/mL).”

  11. Paluuviite: Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 2 - Turpaduunari

  12. Hei,

    kiitos vastauksestasi.

    Kertomuksesi vahvistaa näkemystäni siitä, että tulehdukset -ja varsinkin kroonistuneet tulehdukset -ovat hyvin keskeinen syy kansamme lukuisiin sairauksiin. Ja nämä tulehdukset pääsevät jylläämään, koska immuunipuolustuksemme ei kykene niitä tuhoamaan, esim. d-vitamiinin ja magnesiumin ym. vajauksen vuoksi. Olen pyrkinyt saamaan tulehdukset kuriin niin itseni kuin poikanikin kohdalla. Ja poikani terveydentila on parantunut kohisten viimeisen 4 kuukauden kuluessa. Ja tästä on kiittäminen myös magnesiumia. Astmalääkkeet ovat jääneet hänen kohdallaan taakse eikä astmaoireita ole enää ollut.

    Jos ajatellaan kroonisia tulehduksia ja mikä näitä tulehduksia pitää yllä niin päästään aika mielenkiintoisiin havaintoihin hiilihydraattien ja sokerien merkityksessä kroonisten tulehdusten taustalla. Kouluissa juotetaan lapsille rasvatonta maitoa, joka on ravintoaineiltaan (ja eritoten vitamiinien imeytymisen kannalta tärkeän rasvan osalta) mitätön, mutta jossa kuitenkin on laktoosia. Ja lapsille syötetään päiväkodeissa ja kouluissa xylitolipastilleja (koivusokeria) estämään hampaiden reikiintymistä. Xylitolin terveysvaikutuksia ei ole voitu todentaa millään tutkimuksella, on aivan sama pureeko ruoan jälkeen tavallista purukumia vai xylitolia, syljen eritys ja immuunipuolustus on hampaiden reikiintymisessä se keskeinen asia. Ja suosituimmissa hammastahnoissa on xylitolia. Ja meitä suomalaisia suositellaan syömään talvella hedelmiä vitamiinien vuoksi. Fruktoosi on sokeri ja hedelmiä tulisikin välttää jos elimistössä on tulehdus.

    Itse sain kahden peräkkäisen flunssan ja (sählyn pelaamisen flunssatoipilaana) seurauksena sydänlihastulehduksen 2016 helmikuussa. Ja kun en malttanut olla oikein levossa niin oireet eivät kadonneet vaan tulehdus aiheutti sydäninfarktin. Tai niin lääkärit väittivät. Kuvauksissa näkyikin yhden sepelvaltimon pään tukkeutuminen. No, sydänosaston lääkäri väitti kiven kovaan että minulla on sepelvaltimotauti (vaikka varjoainekuvauksen tehnyt kardiologi myönsi että sydänlihastulehdus voi aiheuttaa spasmina sepelvaltimon ym. sydämen osan vaurion). Kolesteroli -arvoni olivat pysyneet samoina jo vuosien ajan eikä minulla ollut minkäänlaisia sydänoireita ennen kuin tuon talviflunssan jälkeen urheillessani ja myös kylmässä pyöräillessäni, jolloin sain siis sydänlihastulehduksen. No, sydänlääkäri määräsi seplevaltimotautiin vinon pinon sydänlääkkeitä (en sentään statiineja suostunut ottamaan ja riitely olikin todella kovaa mutta pidin pääni). Sitten napsin vajaa puoli vuotta näitä muita ”sydänlääkkeitä” eikä oloni kohentunut mitenkään. Päinvastoin. Jätin sitten kaikki pois ja oloni alkoi kohenemaan kesän aikana (aurinko/D-vitamiini, makkaran syönti ym.) silmissä ja loppukesästä poimin jo hilloja täyttä häkää 8-10 h/pv ilman minkäänlaisia sydänoireita. Hilloja keräsin 130 kiloa 3 viikon aikana. Sepelvaltimopotilaana..

    Poikani sairauden myötä kaivoin esiin kaikkien noiden minulle määrättyjen sydänlääkkeiden tuoteselosteet ja lähes kauttaaltaan kaikki nuo lääkkeet sisältävät -yllätys yllätys- Laktoosia. Ja ymmärsin viimein tulehdusten (bakteerit) ja sokerien välisen yhteyden.Uskallan väittää, että hyvin monella sydän- ja verisuonisairauksista kärsivällä on elimistössään tulehdus, joka voi siis olla sydämessäkin ja tämä voi oireilla ”sepelvaltimotaudin” omaisesti. Samoin astman taustalla on usein juuri bakteeri/mikrobitulehdus (varsin usein esim. Mykoplasma Pneumoniae), samoin neurologisten sairauksien takaa löytyy virus/bakteeritulehdus, myös suurimmalta osalta näiden CFS/ME/SEID/POTS -oireilevien taustalla on viruksen tai bakteerin aiheuttama infektio (tulehdus), joka nämä sairaudet on laukaissut. Ja väitän että nämä tulehdukset ovat kroonistuneet juuri heikentyneen immuunipuolustuksen vuoksi. Eli D-vitamiinien vähyys, Magnesiumin vähyys, rokotukset, sisäilmaongelmat ym. löytyvät taustalta. Ja näitä tulehduksia (bakteereja) sitten ruokitaan erilaisilla sokereilla ja hiilihydraateilla. Ja lääkkeiden sisältämällä laktoosilla.
    Youtubessa on erinomainen video, jossa eräs Kroonisesta väysymysoireyhtymästä kärsivä henkilö alkoi kokeilemaan VHH -ruokavaliota ja jopa ketoosissa oloa ja hänen väsymys- ym. oireet katosivat. Varsinkin vesipaastojen aikana hänen olonsa koheni huimasti. Ja kun hän alkoi taas syömään ”normaalisti” niin kaikki oireet palasivat. Eli todennäköisesti hänelläkin on laaja-alainen krooninen tulehdus elimistössään ja tulehdus pysyy kurissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

    Joten jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osiotasi Magnesium ja tulehdukset.

    Minulla on paljon kerrottavaa asiasta (bakteeri- ja virustulehduksista ja niiden hoidosta kohdallamme,
    mykoplasmasta, sen yleisyydestä -ja varsinkin hoitamattomuudesta Suomessa, ym.)
    Minuun voi olla suoraankin s-postiyhteydessä, Jatkan kuitenkin varmasti kommentoimista seuraavan osiosi jälkeen.

    Sillä nyt sinä olet aivan asioiden ytimessä!

    1. Kiitokset kannustuksesta ja mielenkiintoisesta tapauskertomuksesta!

      Koska magnesium osallistuu arviolta 350 elimistön entsymaattisiin tai muihin reaktioihin, ei ole ihme että se on monessa mukana. Jossain vaiheessa tuntui siltä, kuin kaikki elintasosairaudet olisivat olleet tavalla tai toisella magnesiumin puutteen aiheuttamia, ainakin osittain. Kun laittoi magnesiumin perään sairauden nimen Googlessa niin aina tuli runsaasti osumia. Mielenkiintoisin löytö vaati hieman työtäkin, se liittyy T1 diabetekseen. Suomi ja Sardinia pitävät maailman ykkös- ja kakkossijaa välillä vaihdellen järjestystä. Löysin tähän liittyen kartan Sardinian T1 maantieteellisestä esiintymisestä ja toisen kartan, johon oli merkitty kovan veden alueet Sardiniassa (runsaasti Mg & Ca). En tiedä, onko joku muukin tehnyt vastaavan havainnon, mutta kartoista oli löydettävissä selviä yhtenevyyksiä! Vähän samaan tapaan kuin seuraavassa kirjoitukseni osassa julkaistavasta Suomen kartasta sydäsairauksien ja Mg-pitoisen (kaivo)veden esiintymisalueiden maantieteellisestä jakaumasta.

      T1-diabeteksesta en kirjoita tässä kirjoitussarjassa, mutta kenties joskus myöhemmin. Mielenkiintoista materiaalia kertyy koko ajan.

  13. Kiitos hienosta tutkimuksestasi! Poikani astmalääkkeenä oli 2 vuoden ajan kortikosteroidi (Seretide). Lääkäri vähensi lääkityksen puoleen toukokuussa 2017 (vastoin Käypä hoitosuosituksia, joissa sanotaan ettei lääkitystä saisi mennä muuttamaan siitepölykauden alla…). Poikani sai syksyllä 2017 jatkuvasti erilaisia infektioita ja oli käytännössä koko ajan jonkin infektion alaisena syksystä 2017 kesään 2018 asti. Lääkitys jäi kevättalvella pois ja poikani kunto romahti loppukeväästä 2018. Pitkäaikainen kortikosteroidihoito alentaa immuunipuolustusta mm. lisämunuaisen kuorikerroksen toimintaa heikentämällä (kortisolituotanto laskee) ja mahdollistaa siten opportunististen infektioiden ja kroonisten tulehdusten syntymisen. Olen ryhtynyt parantamaan poikani alentunutta immuunipuolustusta antamalla hänelle magnesiumia päivittäin ja jo muutaman kuukauden magnesium, sinkki, kalanmaksaöljy ym. lisäravinteiden antamisen jälkeen näen selkeää kohentumista poikani jaksamisessa ja toipumisessa. Uskon vahvasti magnesiumin merkitykseen immuunipuolustusta vahvistavana ja kiitos sinulle tuosta magnesiumin ja D-vitamiinin yhteydestä kirjoituksessasi! Luulisin että merkittävä osa varsinkin meistä täällä pohjoisessa asuvista saa aivan liian vähän D-vitamiinia (d-vitamiinisuositukset ovat maassamme rikollisen alhaiseksi määriteltyjä!) ja jos magnesiumin saantikin on vajavaista niin näiden kahden yhteistekijän yhteyttä kroonisiin sairauksiin (mm. kilpirauhas-, diabetes-, astma ym.) ei voida todellakaan jättää huomioimatta. Ja jos pohditaan sitä kuinka paljon sydän- ja verisuonisairauksia onkaan maassamme huolimatta ”maailman parhaasta terveydenhuollosta ja ravitsemustiedosta” niin päästään asioiden ytimeen siinä mikä tätä pohjoista kansaa vaivaakaan. Eli vitamiini-, kivennäis- ja hivenainepuutokset. Ja epäterveellinen ruokasuositusten mukainen ravinto lisäaineineen ja mitättömine ravintoaineineen (mm. kouluissa rasvatonta maitoa ym.). THL, Ravitsemusneuvottelukunta, Lääkeyhtiöt, Elintarviketeollisuus ym. ovat kaikki tässä sairastuttamiskuviossa mukana. Ja ovat saaneet tehdä sitä aivan liian pitkään. Seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan länsimaisen lääketieteen alamäkeä kun totuus tulee vihdoin esille mm. tällaisten tutkimusten ja tiedonjakamisen kautta. Kiitos sinulle tästä jutusta!

    1. Hei Matson,

      kortikosteroidit itselläkin herättivät kiinnostuksen magnesiumiin. Joudun silmän autoimmuunitulehduksen vuoksi käyttämään kohtuullisen usein (2-3kertaa/v) kortisonitippoja. Alkuvuodesta silmälääkäri sai ylipuhuttua aloittamaan jatkuvan tiputuksen – ensin useamman kerran päivässä siitä vähentäen ja tavoitteena jatkuvasti kerran päivässä hoitaen pitää tulehdukset kokonaan poissa. Jo toukokuussa sain pahoja kiputiloja kyynärvarsieni jänteisiin ja ryhdyin tutkimaan, mistä moinen johtuu. Siitä käynnistyi kiinnostukseni magnesiumiin ja juhannuksena vihelsin pelin poikki ts. lopetin jatkuvan lääkitsemisen lääkäriä kuulematta.

      Toistaiseksi tulehdukset ovat pysyneet kurissa ja mahdollisesti pysyvätkin pelkästään magnesiumin tulehdusta hillitsevillä ominaisuuksilla, jotka ovat myös yksi aihe tässä kirjoitussarjassa. Myös astma ja magnesium tulee käsittelyyn. Magnesiumilla on keuhkoihinkin vaikuttavia ominaisuuksia. Tästä lisää sitten astman yhteydessä.

      Jossain kirjoitukseni osassa kirjoitan myös jänteistä.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!