Kirjoittaja: Ari Kaihola

 

Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali?

Sisällysluettelo

Osa 1

• Maaperä ja magnesium 

• Magnesiumin saanti ja krooniset sairaudet 

• Ca:Mg suhde 

• Magnesiumin viholliset; ikä & sairaudet 

• T2 diabetes 

• Korkea verenpaine l. hypertensio 

• Lääkkeet 

• Magnesium ja D-vitamiini 

• Magnesium ja luuterveys 

Osa 2

• Magnesium ja sydän-verisuoniterveys 

• Magnesium ja tulehdukset 

• Magnesium ja niveltulehdus & nivelrustot & kihti 

Osa 3

• Magnesium ja migreeni 

• Magnesium ja epilepsia 

• Magnesium ja mielenterveys 

  • Masennus 

  • ADHD 

  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarinen) 

  • Skitsofrenia 

  • Dementia & Alzheimer’s 

Osa 4

• Astma 

  • Astman lisääntyminen Suomessa 

  • Liialliset hiilihydraatit astman aiheuttajana 

  • Liialliset omega-6 rasvat astman aiheuttajana 

  • Magnesiumin ja kalsiumin vaikutus astmaan 

  • Närästyksen/refluksin yhteys astmaan 

Osa 5

• Magnesium ja kilpirauhanen 

• Magnesium ja suolisto & IBD 

• Magnesiumin imeytyminen 

Osa 6

• Magnesium ja testosteroni 

• Magnesium ja kuulo 

• Magnesium ja silmien terveys 

• Miten kirjoitussarja magnesiumista sai alkunsa? 

• Magnesium ja jänteet 

• Selitys kirjoitussarjan nimelle 

 

Magnesium ja kilpirauhanen

Kilpirauhasen toiminnalle tärkein alkuaine on tietysti jodi. Sen lisäksi se tarvitsee muitakin hivenaineita ja vitamiineja toimiakseen optimaalisesti. Käymme tässä niitä läpi ja erityisen kiinnostuneita – kirjoitussarjan pääteeman mukaisesti – olemme tietenkin magnesiumista ja sen ’vastakappaleesta’, kalsiumista. Juuri näitä elementtejä käsiteltiinkin kahdessa rottakokeessa vuosina 2014 ja 2012. Toisessa käytettiin magnesiumia ja toisessa kalsiumia.

Vaikka kyseessä ovat eläinkokeet, niiden painoarvoa lisää se seikka, että molemmat kokeet teki sama tutkijaryhmä, molemmissa käytettiin täsmälleen samaa määrää (32) samanlaisia rottia ja molempien kokeiden kesto oli sama (60pv). Lisäksi niille syötettyyn rehuun sekoitettiin toisessa kokeessa 0,5%, 1,0% tai 1,5% magnesiumia / 100g ja toisessa sama määrä kalsiumia. Tämän yhteismitallisempia kokeista (Mg, Ca) tuskin kovin helposti saa.

Tulokset olivatkin aika mielenkiintoisia: vaikutukset kilpirauhasen hormonituotantoon (kilpirauhashormonin synteesi, TPO) suhteessa Mg tai Ca määrään on esitetty alla olevissa kuvissa:

Ainakin sen johtopäätöksen tuosta voi vetää yhdellä vilkaisulla, että Mg ja Ca vaikuttivat (rottien) kilpirauhaseen täysin päinvastaisilla tavoilla ja suoraan määrien suhteessa: magnesium näyttäisi olevan kilpirauhasen ’kaasu’ ja kalsium puolestaan sen ’jarru’. Varsinkin kalsiumia käsittelevän tutkimuksen grafiikat osoittavat, kuinka suuri kilpirauhashormonien toimintaa heikentävä vaikutus liialla kalsiumilla on. 5’ dejodinaasi sekä T3 määrä laskevat suorassa suhteessa kalsiumin määrän lisääntymisen kanssa (kuvat 5 ja 7). Vaikutus näkyy myös TSH:ssa (kuva 10).

Jos tuo ilmiö edes jossain määrin toteutuu myös ihmisellä, voisi se selittää amerikkalaisten havaitseman T2-diabeteksen lisääntymisen 90-luvun lopulla (kun Ca saanti ylitti Mg:n yli 3-kertaisesti; kirjoitussarjan osassa 1), eikä voi välttyä myöskään ajatukselta, että näiden mineraalien keskinäisen epäsuhdan vaikutus sokeri-/hiilihydraattiaineenvaihduntaan välittyykin, ainakin osittain, kilpirauhashormonien kautta. Kilpirauhashormonihan (T3) on oleellinen pitäessään tulen yllä solujen energialaitoksissa, mitokondrioissa, ja siten aineenvaihdunnan aktiivisena. Siksi Suomen Ravitsemussuositusten (!) ravintoainetiheys -taulukon Ca:Mg suhteen (3,13) vaikutusta voi aivan aiheellisesti epäillä osasyylliseksi siihen, että kilpirauhaslääkityksellä on jo n. 300 000 suomalaista ja diabetes on ennätyslukemissa, puhumattakaan lihavuusepidemiasta.

Kun kaiken lisäksi vanhempien naisten osteoporoosiriskiä paikataan lyömällä kalsium-lisäravinne resepti kouraan ilman vastaavaa magnesiumia, voi sillä olla ei-toivottuja vaikutuksia myös kilpirauhaseen. Toiseksi osasyylliseksi saattaa paljastua rasvaton maito, siihen palaamme hetken päästä.

Lisää eläinkokeita

Toinenkin rottakoe osoittaa samaan suuntaan: magnesiumin puute vähensi kilpirauhashormonien tuotantoa ja lisäksi kilpirauhasen sisäinen kalsiumin määrä tuplaantui (taulukko 2 tutkimuksessa). Tuo ei voi olla vaikuttamatta jarrun lailla rottien kilpirauhasen toimintaan. Myös kilpirauhasen plasmasta ottaman jodin määrä väheni Mg-puutoksessa, vaikka plasman jodipitoisuus oli suurempi kuin Mg-lisää saaneilla rotilla (taulukko 4).

Magnesiumin yhteys kilpirauhasen toimintaan todettiin jo v.1972 tässä rottakokeessa nimeltä Yhteys kilpirauhashormonin ja kivennäisaineiden metabolian välillä rotilla, jossa ”Magnesiumin puutos vähensi kilpirauhasen aktiivisuutta ja magnesium-suolojen lisäys lisäsi rauhasen toimintaa – hyvin läheinen yhteys havaittiin plasman magnesium-pitoisuuden ja kilpirauhasen aktiivisuuden välillä” ja ”Magnesiumilla ’ladatuilla’ rotilla myös radioaktiivisen jodin pidätys kilpirauhasessa lisääntyi, kun taas Mg-puutetta potevilla se väheni (taulukko 4). Tämä vahvistaa sen, että magnesiumin puutos estää kilpirauhasen aktiivisuutta ja Mg-suolojen lisäys kiihdyttää sen toimintaa.” Tutkijat huomasivat myös takaisinkytkentämekanismin kilpirauhastuotannon ja veren magnesiumpitoisuuden välillä ts. myös kilpirauhashormonit vaikuttavat magnesiumin pitoisuuksiin vähentävästi (eritys munuaisista lisääntyy) ja siten estävät ylikierroksille ajautumisen.

Kalsiumin vaikutus kilpirauhaskudoksen rakenteen- ja muodon muutoksiin keski-ikäisillä naarasrotilla –niminen tutkimus julkaistiin v.2002 ja se vahvistaa edelläolevien tutkimusten käsityksiä: ”Tulokset osoittavat, että kalsium toimii kilpirauhasen follikkelisolujen toiminnan estäjänä” ja ”…solun ulkoinen Ca ei edes suurina pitoisuuksina vaikuttanut FTRL-5 solujen muotoon, mutta annosteltaessa yhdessä TSH:n kanssa se vähensi sen stimuloivaa vaikutusta.”

Myös broilereiden kilpirauhasten tuotanto on ollut tutkimuksen kohteena. Tässä tapauksessa selvitettiin Mg lisäyksen vaikutusta T3:een eli siihen aktiiviseen hormoniin, jota syntyy kilpirauhasen eniten tuottamasta tyroksiinista (T4) entsymaattisen konversion kautta. Tuohon konversioon tarvitaan magnesiumia ja vaikutukset olivat alla olevan grafiikan mukaiset:

Eniten magnesiumia saaneiden broilereiden T3-synteesi (konversio T4→ T3) oli kaikkien 3 tutkimusviikon ajan korkeampi kuin vähemmän magnesiumia saaneilla.

Kokeita ihmisillä

Nuo eläinkokeet ovat vain suuntaa-antavia ja ristiriitaisia tai aivan päinvastaisiakin tuloksia on raportoitu ihmiskokeissa, joissa kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta itsessään muuttaa magnesiumin tasoja siten, että vajaatoiminnassa ne ovat yleensä koholla ja liikatoiminnassa alhaalla. Tuo ensimmäinen rottakoe oli tehty terveillä rotilla ja noissa ristiriitaisissa ihmiskokeissa on kohteena yleensä ollut kilpirauhasen toimintahäiriötä sairastavat ihmiset. Tutkijoiden selitys ilmiölle on, että kilpirauhashormonit saavat magnesiumia erittymään munuaisista takaisinkytkennän seurauksena.

Naisten hyvälaatuista kilpirauhassairautta tutkittiin tässä v.2015 julkaistussa tutkimuksessa, jossa tutkijat ensin käyvät varsin laajasti läpi vanhempaa tutkimusnäyttöä ja tarjoilevat lopuksi oman, erilaisen näkemyksensä, joka noudattelee hyvin pitkälti edellä mainittua v.1972 rottakoetta: ”Tämä johtaa meidät päättelemään, että kliiniset oireet hyvälaatuisessa kilpirauhassairaudessa eivät johdu yksin kilpirauhashormonin tasoista, vaan pikemminkin magnesiumin puutoksesta.” ja ”Magnesiumin lisäys osoitti edullisia vaikutuksia kilpirauhasen tehokkuudessa johtaen TSH-arvojen normalisoitumiseen”.

He myös testasivat 11 henkilön koeryhmällä teoriaansa (kuvaus kappaleessa 3.6). Kaikilla oli kohonnut TSH. Heille annettiin vain Mg-lisää 6 viikon ajan, jonka jälkeen TSH-arvot olivat laskeneet merkittävästi. Tulokset näkyvät taulukossa 1, alla (punaisella lähtötilanne ja keltaisella kokeen lopun tilanne):

Loppuyhteenvedossa he toteavat, että ”..magnesiumin endokriininen vaikutus TSH:hon saattaa johtua jodin parantuneesta saannista, joka on energiasta riippuvainen prosessi.”

Edellämainitun seurantakokeen tuloksia eritellään tarkemmin ’proof of concept’ eli konseptin/olettaman testauskuvauksessa. Tästä riittänee lopputoteamus: ”Hyvälaatuista, ei-nodulaarista kilpirauhassairautta potevien potilaiden vuoksi käytännönläheisen, biokemiallisiin suureisiin (esim. magnesium, seleeni, Q10) ja objektiiviseen ultraäänikartoitukseen perustuvan datan tulisi korvata epämääräinen autoimmuuni-dogmaan perustuva malli.”

Solutasoa pienempi näkökulma on tuotu esille tässä kahden edelläolevan tutkimuksen laatijoiden uudemmassa paperissa vuodelta 2017: Systeemisen lähestymistavan soveltaminen kilpirauhasen fysiologiaan – kokonaisuuden hahmottaminen mitokondrioiden näkökulmasta sen sijaan, että tuijotetaan yksittäisiä TSH-arvoja ja miksi meidän tulisi tietää enemmän mitokondrioista ymmärtääksemme metaboliaa. Varsin mielenkiintoinen on kappale 8, jonka nimi on: ”Mineraalit ja hivenaineet metabolisessa risteyksessä kilpirauhasen ja mitokondrioiden välillä.” Alakohdissa käydään yksityiskohtaisesti läpi rauta, sinkki, magnesium, B12-vitamiini, seleeni ja Q10, joiden kaikkien optimointi on tutkijoiden mielestä tärkeämpää kuin TSH:n lääkitseminen tyroksiinilla. Kuten kuvasta 10 (alla) ilmenee, magnesium on keskeisessä roolissa, sillä se osallistuu mitokondrioiden energian tuotantoon, jota tarvitaan jodin kuljettamiseen kilpirauhaseen NIS-kuljettimen avulla (NIS=Natrium-Iodide Symporter). NIS-kuljettimen optimaaliseen toimintaan tarvitaan (nimensä mukaisesti) natriumia, jota tarvitaan myös C-vitamiinin (plasmaa) korkeamman pitoisuuden ylläpitoon kilpirauhasessa. Tämä ei näy kuvassa.

Magnesiumin puutoksen vaikutukset kilpirauhasta uhkaaviin autoimmuunisairauksiin on aiheena Vakava magnesiumin puutos on yhteydessä lisääntyneeseen positiivisen tyroglobuliinin vasta-aineen ja hypotyroidismin riskiin nimisessä tutkimuksessa, joka julkaistiin tämän vuoden heinäkuussa. Ehkä parhaiten magnesiumin merkitystä kilpirauhaselle kuvaa taulukko 4, jossa Hashimoton riski nousee pienimmän Mg-pitoisuuden (seerumissa) ryhmässä 3,5-kertaiseksi verrattuna suurimpaan pitoisuuteen.

Rasvaton maito – laktoosi ja Hashimoto

Kuten jokainen vähänkään kilpirauhasasioita seuranneista tietää, Hashimoto eli kilpirauhasen autoimmuunitulehdus on kaikkein yleisin syy vajaatoimintaan. Syyt sen synnylle ovat kuitenkin hämärän peitossa (jos tuota Mg-puutosta ei vielä noteerata). V.2016 artikkeli Iltasanomissa kirjoittaa sairaudesta näin: ”Ennemmin tai myöhemmin se yleensä johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan ja tuhoaa lopulta kilpirauhasen. ”

Varsin vakavasta sairaudesta siis on kysymys. Magnesiumin puutoksen lisäksi – erityisesti Suomessa – on toinenkin ruokavalioon liittyvä tekijä, joka saattaa altistaa tälle sairaudelle. Se on rasvaton maito.

Vuoden 1973 tutkimuksessa vertailtiin eri laatuisia maitoja ja vettä, jotka kaikki sisälsivät yhtä paljon laktoosia. Maidot olivat joko kuorittua tai täysmaitoa. Nesteet juotettiin 21 terveelle aikuiselle. Noin puolet koehenkilöistä oli laktoosi-intolerantteja ja juomien vaikutusta kuvattiin näin: ”Keskimäärin, oireiden vakavuus laktoosiherkillä oli korkein vesiliuoksella, alhaisempi kuoritulla maidolla ja alhaisin täysmaidolla.” Terveiltä koehenkilöiltä mitattiin verensokeri, joka kuvaa miten hyvin laktoosi imeytyi eri nesteistä. Tämän kokeen tulokset näkyvät ao. grafiikasta, jossa täysmaito nosti verensokeria kaikkein vähiten:

Sen lisäksi, että laktoosi-intoleranssi on lisääntynyt sitä mukaa, kun maidon rasvaprosentti on vähentynyt, se saattaa olla yksi syyllinen myös kilpirauhasen vajaatoimintaepidemian taustalla – noiden edellämainittujen, magnesiumiin ja kalsiumiin liittyvien, syiden lisäksi. Laktoosilla on nimittäin suhde kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tässä muutamia sitä selvittäneitä tutkimuksia.

TSH-arvojen aleneminen laktoosin rajoittamisen seurauksena Hashimoto-tyreoidiittia sairastavilla potilailla, joilla on laktoosi-intoleranssi. Laktoosiherkkien, kilpirauhaslääkityksessä olevien koehenkilöiden TSH laski n. puoleen laktoosia rajoitettaessa riippumatta siitä, oliko heidän kilpirauhasen toimintansa hallinnassa vai ei. Tutkijat ehdottavat, että laktoosi-intoleranssi pitäisi selvittää kaikilta hypotyroidismi-potilailta, joilla T4-lääkitys ei tunnu tehoavan tai jonka annosta pitää nostaa. Laktoosi-intoleranssi oli erittäin yleistä koeryhmässä, peräti 76%. Luulisi, että laktoosi vaikuttaa myös vielä diagnosoimattomiin, jotka eivät siedä laktoosia, ja lisää heidän riskiään sairastua Hashimotoon. Laktoosia sietävien kilpirauhastoimintaan laktoosi ei vaikuttanut.

Kokeessa Ruokavalion laktoosin metaboliset vaikutukset aikuisiin naarasrottiin 3:a eri ruokavaliota syötettiin niille 7 kuukauden ajan. Seuraus eniten laktoosia saaneelle rottaryhmälle oli ”…vapaa T3 oli alhaisempi HLD-ryhmässä (High-Lactose-Diet). Tämä viittaa mahdolliseen toimintahäiriöön T4 konversiossa T3:ksi.”

Ravitsemussuositusten ohjeistus rasvattoman maidon suosimisesta osoittautui tässäkin asiassa laukaukseksi omaan nilkkaan ja nyt paljastuneet seikat ovat taas yksi syy lisää hylätä rasvaton maito, sen lisäksi mitä kirjoitin artikkelissani Maitokapina! Suomalaiset ovatkin viisastuneet, sillä vuoden 2017 tilastot kertovat, että ”Rasvattoman maidon kulutus väheni jyrkästi, reilulla 14 prosentilla… täysmaidon kulutuksessa oli sen sijaan parin vuoden laskusuunnan jälkeen kasvua seitsemän prosenttia edellisvuodesta.” Hyvä niin, sillä täysmaidolla saattaa olla sivuvaikutuksena myös painon aleneminen. Jää vain arvailujen varaan, kuinka moni on joutunut jo maksamaan kilpirauhasellaan tästä yli 30v kestäneestä rasvaton-maito-kokeilusta.

Kilpirauhasliiton sivuilla on maininta magnesiumista lisäkilpirauhasista kertovassa artikkelissa. Kilpirauhasen yhteydessä magnesium mainitaan vain tyroksiinin käyttöohjeessa – lääkkeen ottamisen ja magnesiumin käytön välillä tulisi olla 4 tunnin viive. Lisäksi joku kilpirauhaspotilas kertoo omista magnesiumin käyttökokemuksistaan. Käypä-hoito sivuilta en löytänyt kovinkaan montaa artikkelia kilpirauhas-asioista eikä niissäkään vähissä mainittu magnesiumista mitään.

Magnesium ja suolisto

Suolisto on ihmisen ulkoinen rajapinta, aivan kuten ihokin. Sitä ei vain usein tule ajatelleeksi sellaisena. Ja aivan samalla tavalla sen tulee olla riittävän tiivis pitämään patogeenit ulkopuolella. Suolistolla on lisäksi vaikeana tehtävänä päästää hyödylliset aineet läpi, mutta estää haitallisten esim. valkuaisaineiden pääsy sellaisenaan verenkiertoon. Hyväkuntoinen suolisto selviää tehtävästään. Jos suoli ei saa tarvitsemiaan ravinteita – mm. magnesiumia – sen kunto heikkenee yllättävän nopeasti ja suolen pintaan ilmestyy liian suuria rakoja, joista tuntemattomat, isorakenteiset valkuaisaineet pääsevät läpi. Puhutaan vuotavasta suolesta ja sille on ominaista, että elimistö käynnistää noita väärin perustein sisään päässeitä molekyylejä vastaan immuunireaktion, joka monesti kohdistuu sitten elimistön omiinkin rakenteisiin. Seuraa autoimmuunitulehdus.

Suolistotulehdus, joka johtuu magnesiumin puutteesta, muuttaa suoliston perus- ja oksidatiivisen stressin aiheuttamaa toimintaa oli rottakoe, joka tutki Mg-puutoksen aiheuttamia vaurioita v. 2007. Tutkimusyhteenvedossa todetaan: ”Nämä tiedot osoittavat, että magnesiumin puutoksen aiheuttama subkliininen tulehdus ohutsuolessa ilman limakalvovauriota aikaansaa merkittäviä toiminnallisia muutoksia paikallisissa ja kauempana olevissa elimissä ja lisää herkkyyttä hapetusstressille.”

Tutkimus toteutettiin pitämällä rottia 3 viikkoa Mg-puutoksen aiheuttavalla ruokavaliolla. Se riitti aiheuttamaan merkittävää tulehdusta ohutsuolessa jo 1 viikon kuluttua ja jatkui voimakkaana kokeen loppuun. Magnesiumin puutos yksistään aiheutti merkittävää vuotoa verenkiertoon niin ohutsuolessa kuin myös keuhkoissa (on myös ’ulkoinen’ rajapinta). Kuvassa A on mitattu valkosolujen (PMN) vuotoa eri viikoilla verrattuna riittävään Mg-saantiin (eka pylväs, MgS) ja kuvassa B verisuonten vuotamista sekä suolistossa että keuhkoissa (puutos = MgD).

Hiirillä Mg-puutteen aiheuttamat vauriot olivat mikroskoopilla todettavissa jo 3pv kuluttua tässä Rakenteen ja immuunireaktion muutokset suolen limakalvossa hiirillä lyhyen Mg-vajeen jälkeen -nimisessä kokeessa. Ao. kuvassa alimmaisena hiiren suolinukka 3pv magnesiumköyhän ruokavalion jälkeen (yllä normaali):

”Tutkimus osoittaa, että jo lyhyt – muutaman päivän pituinen – Mg-puutos voi vaikuttaa suolen limakalvoon ja immuunivasteeseen. Tämä korostaa elintärkeää roolia, joka magnesiumilla on suolistokanavan eheydelle ja puolustukselle.”

Hypomagnesemian dominovaikutus immuunivasteeseen Crohn potilailla kuvaa magnesiumia: ”Ei mikään hivenaine, vaan elintärkeä jättiläinen mineraalien joukossa”. Sen vaikutuksia Crohnin sairauteen (CD) on mm. tulehduksen hillintä, joka tapahtuu suurelta osin kalsiumin vastavaikutuksen kautta. Magnesiumin puutos aiheuttaa kalsiumin lisääntyvän pääsyn soluihin, mikä lisää tulehdusta ja suoliston sileiden lihasten jännitystä. Riittävä magnesium puolestaan rentouttaa niitä ja tämä vuorottelu saa suoliston toimimaan. Magnesiumin puutteessa toiminta häiriintyy. Koska tulehduksellisissa suolistosairauksissa ravinteiden imeytyminen suolesta on heikentynyt, magnesiumia suositellaan lisättäväksi muuta reittiä kuin suun kautta. Mg-lisää olisi hyvä saada myös remissiovaiheessa. Kuvassa 1 esitetään magnesiumin puutoksen (hypomagnesemia) aiheuttajat ja sen vaikutukset Crohnin sairauden eri osatekijöihin. IBD-potilailla (tulehdukselliset suolistosairaudet, Crohn’s ja UC) magnesiumin puutos on hyvin yleistä. Sitä esiintyi tässä tutkimuksessa 13-88%:lla potilaista ja tässä toisessa (viite⁵⁰ Main et al.) mitattiin sekä seerumin että virtsan Mg-määrät, joiden perusteella 15 17:sta sairaalaan otetusta vakavasta IBD-tapauksesta kärsi Mg-puutosta.

Ravitsemus ja inflammatorinen suolistosairaus: Päivitys niminen artikkeli toteaa, että ”Seerumin magnesium on surkea mittari magnesiumin pitoisuudelle, koska elimistö pyrkii pitämään sen vakiona. On sen vuoksi mahdollista, että magnesiumin puute on suuresti aliarvioitu IBD-potilailla.” Kirjoittajat yhdistävät lisääntyneen veden kulutuksen sekä kaliumin (vain CD:ssä), magnesiumin ja C-vitamiinin saannin alentuneeseen IBD:n riskiin. Magnesiumin puute on heidänkin mukaansa yleistä CD-potilailla ja se johtuu huonosta saannista, lisääntyneestä menetyksestä suolistossa, huonosta imeytymisestä ja ohutsuolen bakteeriston liikakasvusta.

Kirjoituksessa Ruokavalion magnesium: Maaginen mineraali, joka suojelee paksusuolen syövältä? Mainitaan muutamia tulehdukselliseen suolistosairauteen liittyviä yksityiskohtia: ”Paksusuolen syövän yhteydessä magnesiumin vaikutukset tulehdusvasteeseen ja –välittäjä-aineisiin ovat erityisen mielenkiinnon kohteena, sillä IBD on laajasti hyväksytty yhdeksi johtavista riskitekijöistä paksusuolen syövälle. IBD on suoliston krooninen tulehdustila, joka voi pahentua limakalvon magnesiumin puutteen vuoksi, koska tämä voi johtaa tulehdustekijöiden aktivoitumiseen. Mielenkiintoinen havainto eräästä hiirikokeesta oli, että juomaveden ’vahvistaminen’ eri määrillä magnesiumia alensi tulehdukseen liittyvää paksusuolen syöpää kaikilla Mg-annoksilla.” Kirjoittajien mielestä magnesiumin ja IBD:n suhde on hyvin mielenkiintoinen ja on toistaiseksi saanut osakseen vähemmän huomiota kuin ansaitsisi.

Ennen IBD:n puhkeamista ollut ruokavalio oli tämän v.1997 tutkimuksen mielenkiinnon kohteena. Runsaasti nautitun nestemäärän, magnesiumin, C-vitamiinin ja hedelmien havaittiin olevan yhteydessä pienempään IBD-riskiin. Kirjoitussarjan teemaa sivuavat parhaiten taulukot VI, jossa runsain Mg-saanti IBD-potilailla vs. muu väestö verrokkina alensi riskiä peräti 70% ja VII, jossa magnesium vähentää ja kalsium lisää riskiä määrän suhteessa, sekä colitiksessa (UC) että Crohnin sairaudessa (CD, kuva alla).

Runsas Mg-saanti vähensi UC riskiä 64% ja Crohnin riskiä 33%, kun kalsiumin suuri saanti lisäsi UC riskiä 136% ja Crohnin riskiä 33%.

Bifidobakteerit ovat tärkeitä suolen terveydelle ja niillä on vaikutusta myös immuunijärjestelmälle. Näistä kahdesta aihetta käsittelevästä tutkimuksesta jälkimmäisessä tehtiin havainto magnesiumin puutteen vaikutuksesta myös noiden eliöiden pärjäämiseen: ”Me osoitamme, että Mg-puutos, riippumatta muista muutoksista ravintotekijöihin, muuttaa bifidobakteerien määrää suolistossa – ilmiö, joka voi vaikuttaa tulehduksiin ja metabolisiin häiriöihin hiirillä.” ja ”4 päivän kuluttua Mg- hiirillä oli 43% vähemmän bifidobakteereja ulosteessaan kuin Mg+ hiirillä.” ja ”4 päivää Mg-puutosta aiheutti paksusuolen tulehdusta ja vähensi suolen läpäisevyyttä kontrolloivia tekijöitä sekä sai aikaan systeemisen tulehduksen.”

Suolistosairauksia puhkeaa eniten nuorilla naisilla – määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä kukaan tiedä miksi julistaa Iltalehden uutinen tämän vuoden elokuulta. Alhaista D-vitamiinin tasoa tarjotaan yhdeksi ehdokkaaksi: ”Tutkijat epäilevät, että alttius sairastumiseen liittyy joihinkin geeneihin sekä ympäristötekijöihin. Keskeisiä oireita ovat verinen ripuli ja vatsakivut. Tutkijat ovat saaneet selville, että alhainen D-vitamiinitaso liittyy sairauteen.”

Toinen Iltalehden uutinen on lokakuulta. Hyvä olo -vatsalehti: Yhä useammat ja nuoremmat sairastuvat vakaviin suolistosairauksiin – asuinpaikkakin vaikuttaa

Syitä sairaudelle tarjoillaan jo useampia: ”IBD-sairauksien yleistymiselle ei ole löydetty yksiselitteistä syytä. On arveltu, että muun muassa antibioottien runsas käyttö, eläinperäisten rasvojen vaihtuminen margariiniin sekä tupakoinnin vähentyminen lisäävät IBD-sairauksien esiintyvyyttä.” Tuo liippaa jo läheltä tämäkin kirjoitussarjan teemaa, sillä rasvoilla on yhteys magnesiumin metaboliaan – magnesium osallistuu monityydyttymättömien rasvahappojen (LA ja ALA) desaturaatioon, joka tietysti myös kuluttaa Mg-varastoja. Tämä käytiin läpi kirjoitussarjan osassa 2, kohdassa Magnesium ja tulehdukset.

Magnesium joko imeytyy paremmin tyydyttyneiden rasvojen kanssa kuin monityydyttymättömien tai sitten monityydyttymättömät kuluttavat enemmän magnesiumia. Tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon olisi helpompi kallistua näiden Mildred Seelingin 500-sivuisessa julkaisussa Magnesiumin puutos sairauksien synnyssä kohdassa 5.1.1.1 esitettyjen kokeidenkin perusteella. Vuonna 1922 tehdyssä kokeessa 4 nuoren naisen ruokavalion kasviöljy vaihdettiin voihin, mikä lisäsi magnesiumin pysymistä elimistössä ja v.1961 tehtiin koe, jossa 6 nuoren miehen Mg-tasapaino meni pakkasen puolelle 10-30% linolihapon (omega-6 siemenöljy) lisäyksellä ruokavalioon. Lisäksi vuoden 1962 koe 19 nuorella miehellä vahvisti monityydyttymättömien rasvojen heikentävän magnesiumin pysymistä elimistössä.

Johtuu Mg-puutos sitten saannin vähyydestä (puutteet ruokavaliossa, heikko imeytyminen) tai magnesiumin tuhraantumisesta monityydyttymättömien rasvojen ’jatkojalostukseen’, se lienee jo selvää, että puutteella on yhteys tulehduksellisiin suolistosairauksiin.

IBD, Crohn’s ja UC näyttäisivät olevan täysin tuntemattomia käypä-hoidolle eikä sieltä sen vuoksi ole edes mahdollista löytää mainintaa magnesiumista. Crohn ja Colitis ry:n sivuilta ei löydy yhtään osumaa magnesiumista sivuston omalla hakutoiminnolla, Google löysi 8 osumaa (jotka ovat ilmeisesti vain jäsenille tarkoitetuilla sivuilla). Potilasohjeessa varoitetaan suonensisäisestä siklosporiinista, jos potilaalla on matala magnesium – riskinä on saada neurologisia sivuvaikutuksia. Ilmeisesti tuokin lääke ehdyttää magnesiumia, mikä pidemmällä tähtäimellä ja kaiken edellä luetun valossa on haitallista suolistolle.

Magnesiumin imeytyminen

Magnesium toimii useiden muiden elementtien kanssa elimistössä ja muut elementit puolestaan tarvitsevat magnesiumia. Siksi on hyvä käydä läpi yksi esimerkki eri aineiden yhteistoiminnasta, ennen kuin tarkastellaan magnesiumin imeytymistä. Suola – oikeammin sen osa, natrium – on tässä japanilaisessa, v.2005 tutkimuksessa ohjaajan paikalla; sen alhainen saanti saattaa aiheuttaa magnesiumin ja kalsiumin menetystä elimistöstä, millä tietenkin on negatiivinen vaikutus luustoon, edelläolevista Mg-puutoksen aiheuttamista haitoista puhumattakaan. Suolan käytön rajoittamista koskevat ohjeistukset Ravitsemussuosituksissa voivat näin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Suola on välttämätön mineraali ja sitä pitäisi myös kohdella sen arvoisesti. Siitä voitte lukea enemmän kirjoittamastani artikkelista Suolainen juttu.

Sitraatti vai oksidi?

Tämä lienee yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita magnesiumin eri yhdisteistä kiinnostuneet esittävät. Ja siitä onkin tehty tutkimus, jossa näitä kahta verrattiin keskenään. Oksidi ei juurikaan liuennut veteen, kun taas sitraatista liukeni 55%. Simuloituun vatsahappoon myös oksidi liukeni. Imeytymistä testattiin myös koehenkilöillä ja sitraatin imeytyminen oli huomattavasti tehokkaampaa kuin oksidin. Tohtori Tolonen kertoo omassa magnesiumkirjoituksessaan: ”Magnesiumoksidi (MgO) (Veronese ym. 2014) ja monet muutkin Mg-suolat (esim. sitraatti) imeytyvät hyvin (Kass ym. 2013). Eri tuotteiden imeytymisessä ei ole merkitseviä eroja (Kharitonova ym. 2014), vaikka eri valmisteiden mainonnassa yritetään niin väittää.” Tri Carolyn Dean puolestaan kertoo kirjassaan, että oksidista imeytyy vain 4%. Lisäksi hän kertoo, että 500mg magnesiumoksidia kylläkin sisältää kaikkein eniten alkuainemuodossa olevaa magnesiumia, 300mg, mutta siitä vain 12mg tulee hyötykäyttöön ja loput 488mg toimivat laksatiivina. Täytyy sanoa, että oman kokemukseni mukaan Dean on lähempänä totuutta kuin Tolonen, vaikka en kyllä hänenkään luvuilleen löytänyt vahvistusta. Alla hänen kirjastaan otettu taulukko eri Mg-muotojen sisältämästä magnesiumista:

Suomessa myytävistä valmisteista ilmoitetut luvut magnesiumista tarkoittavat nimenomaan alkuaine-magnesiumia ts. ostaja saa sen verran magnesiumia, kuin pakkauksessa luvataan. Esimerkiksi magnesiumglukonaatissa on siten 95% turhaa tavaraa magnesiumin lisäksi, mutta magnesiumia vaikkapa 200mg tabletissa on sama määrä kuin 200mg tabletissa magnesiumkarbonaattia. Eri laatujen imeytymisessä ei suuria eroja ole Mg-oksidia lukuunottamatta.

Tässä rottakokeessa testattiin 10 orgaanisen ja epäorgaanisen Mg-suolan imeytyvyyttä. Tutkijat toteavat, että magnesium imeytyi riittävästi kaikista testatuista suoloista, vaikkakin glukonaatti oli parempi kuin muut (ainakin rotilla).

Imeytymiseen vaikuttavat muut tekijät

Imeytyminen suolistosta ja tekijät, jotka vaikuttavat magnesiumin hyväksikäyttöön – päivitys -niminen artikkeli sisältää tiivistelmän näistä tekijöistä taulukossa 1. Listaan ne tähän suomeksi:

Imeytymistä lisäävät tekijät

• Alhainen Mg-taso elimistössä

• Keskipitkät (tyydyttyneet) rasvat (epävarma, varustettu ?-merkillä)

• Proteiinit (?), ei liikaa eikä liian vähän

• Kaseiini (?)

• Vähäinen määrä hiilihydraatteja tai sulamattomia hiilareita

• Erittäin hyvin liukeneva Mg

• Nestemäinen Mg

Imeytymistä heikentävät tekijät

• Henkilön ikääntyminen
• Kunnossa oleva Mg-taso elimistössä

• Suoliston toimintahäiriö (esim. CD, IBD tai SBS)

• Suuri kerta-annos magnesiumia (siksi mieluummin 2 kuin 1 erässä)

• Osittain hapatetut kuidut

• Hapattamattomat kuidut (selluloosa ja ligniini)

• Pitkäketjuiset rasvat (?)

• Fytaatit (esim. viljoissa esiintyvä aine)

• Oksalaatti (esiintyy mm. raparperissa)

• Farmakologiset annokset kalsiumia, fosforia, rautaa, kuparia, mangaania tai sinkkiä

• Hitaasti liukenevat tabletit (?)

Tutkijat arvelevat keskipitkien rasvojen (enimmäkseen tyydyttyneitä) vaikuttavan Mg-imeytymiseen vähemmän haitallisesti kuin pitkäketjuisten (useimmat monityydyttymättömiä) siksi, että tyydyttyneet muodostavat paremmin imeytyviä Mg-’saippuoita’ kuin tyydyttymättömät, joiden yhdisteet Mg:n kanssa ovat vähemmän liukoisia.

Linus Pauling instituutin magnesiumia käsittelevältä sivulta saa tuohon tarkennusta esim. proteiinin optimimäärän osalta: alle 30g päivässä heikensi ja n. 90g paransi sen imeytymistä. Myös D-vitamiini mainitaan imeytymistä parantavana tekijänä. Imeytymistä heikentävänä tekijänä mainitaan sinkki.

Monet lääkkeet aiheuttavat magnesiumin ehtymistä, esim. kortikosteroidit, erilaiset antibiootit (erityisesti fluoriin perustuvat fluorokinonit) ja nesteenpoistolääkkeet. Magnesiumin puutos voi seurata myös pitkäaikaisesta PPI-tyyppisten vatsahappolääkkeiden käytöstä.

Magnesiumia ihon läpi?

Artikkelissa Magnesium’öljyn’ 10 terveyttä parantavaa ominaisuutta on selkeät ohjeet sen valmistamisesta itse tislatusta vedestä ja magnesiumkloridi-hiutaleista. Koko idea saattaa kuitenkin olla täysin toimimaton. Myytti vai todellisuutta – ihon kautta magnesiumia? katsauksessa on yritetty etsiä tätä tukevia tutkimuksia. Luotettavia tutkimuksia ei löytynyt ja tutkijat toteavatkin, että toisin kuin suolisto, ihon tehtävänä on toimia eristävänä muurina elimistön ja ympäristön välillä. Siksi varsinkaan hoitotarkoituksessa ei pitäisi jättää magnesiumin saantia ihon kautta annostelun varaan. He esittelevät yhden kokeen, jossa magnesiumia oli käytetty farmakologisena voiteena ja saatu jonkinlaisia tuloksia. Käsittääkseni vesi on huono kuljettamaan erilaisia aineita ihon läpi, yleensä tarvitaan jotain ’tujumpaa’, kuten tämä (en kehota ketään kokeilemaan).

Ihon kautta saatavaksi tarkoitettu kolloidaalinen magnesium-suola (esimerkki liuoksesta) saattaa olla käyttökelpoinen, jos toimii. Annostus on kuitenkin melko arvailujen varassa (em. esimerkkituotteessa ohjeena on 3 kertaa päivässä jollekin ihoalueelle – ei metallin kanssa kosketuksiin; imeytyvää määrää on aika mahdoton arvioida) ja tämä olisikin ehkä hyvä jättää terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa kokeiltavaksi. Heitä tarvitaan myös, jos otetaan käyttöön se idioottivarma tapa saada magnesiumia elimistöön suoliston kunnosta riippumatta – suonensisäisesti.

Mikä magnesium läpäisee veri-aivoesteen (BBB)?

Joidenkin Mg-suolojen markkinoinnissa käytetään valttina sitä, että juuri tämä meidän yhdisteemme läpäisee veri-aivoesteen parhaiten. No, tämä on juuri sitä – markkinointia. Meidän kaikkien aivoissa on (terveillä ihmisillä) ihan tarpeeksi magnesiumia, vaikka emme ole saaneet tuota mainostettua magnesiumlisää. Kaikki magnesiumit kulkeutuvat aivoihin joko BBB:n tai choroid plexuksen eli aivokammion suonipunoksen kautta ja todennäköisesti suurempi osuus käyttää tuota jälkimmäistä reittiä aivo-selkäydinnesteeseen.

7-päiväisessä magnesiumin (MgCl) annostelukokeessa rotilta mitattiin Mg-pitoisuudet seerumissa, verisoluissa ja aivoissa. Aivojen pitoisuus oli korkein, n. tuplasti suurempi kuin verisoluissa. Muutokset niin verisoluissa kuin aivoissakin tapahtuivat viiveellä. Seerumissa Mg-pitoisuus nousi jyrkästi, mutta laskeutui n. 2h annostuksen jälkeen lähelle lähtötasoa ja oli hieman alempi kuin verisoluissa. Yli tuplasti suurempi Mg-pitoisuus aivoissa (rotilla) kuin seerumissa ja n. 30% suurempi (ihmisillä) selkäydinnesteessä kuin seerumissa tarkoittaa sitä, että aivojen ja verenkierron välillä on transporttereita, jotka aktiivisesti vievät magnesiumia seerumista aivoihin päin – useimpien tutkijoiden mielestä käyttäen samoja transporttereita kuin munuaisissakin. Meidän ei siis tarvitse huolehtia siitä, pääseekö ostamamme magnesium hyödyttämään aivoja. Kyllä pääsee. Carolyn Deanin kirjan mukaan tässä on kyse jostakin rottakokeesta, jossa 24 päivän Mg-annostelun jälkeen Mg-treonaatti oli kulkeutunut selkäydinnesteeseen 7% paremmin kuin vertailtavat Mg-yhdisteet. Ei kovinkaan kummoinen valttikortti.

Kontraindikaatiot

Milloin magnesiumlisää ei pidä käyttää (C.Deanin kirjan mukaan)

1. Munuaisvika. Vikaantunut munuainen ei pysty suodattamaan magnesiumia munuaisista.

2. Myasthenia gravis. On Suomessa harvinainen autoimmuunisairaus.

3. Erittäin alhainen pulssi. Lisämagnesium voi vielä entisestään hidastaa sydäntä, koska Mg rentouttaa sydänlihasta.

4. Suolitukos. Pääasiallinen poistumisreitti suun kautta otetulle magnesiumille on suoliston kautta.

Ihoärsytys magnesiumöljyä käytettäessä ei ole vaarallista, mutta käyttö voi muodostua kivuliaaksi, jos ihoaluetta ei vaihdeta. Magnesiumaspartaattia ja -glutamaattia ei kirjassa suositella, koska ne hajotessaan vastaaviksi aminohapoiksi ovat aivoja kiihdyttäviä kemikaaleja.

* * * * * * * * * * * * *

Jatkossa käsitellään mm.

• Magnesium ja kuulo

• Magnesium ja silmien terveys

• Magnesium ja jänteet

• Magnesium ja testosteroni

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author