Suolainen juttu

Kirjoitus perustuu suurelta osin James DiNicolantonion 6.6.2017 ilmestyneeseen kirjaan The Salt Fix.

Kirja esittelee James DiNicolantonion näin: Hän on sydän- ja verisuonitauteja tutkiva tiedemies ja farmasian tohtori Saint Luken Mid American Heart Instituutista Kansas Cityssä, Missourissa. Hän on arvossapidetty ja kansainvälisesti tunnettu tiedemies ja asiantuntija terveyden ja ravitsemuksen alalla ja hän on vaikuttanut laajasti terveydenhuollon toimintatapoihin. Hän on julkaissut yli 200 tieteellistä kirjoitusta lääketieteellisissä julkaisuissa. Dr. DiNicolantonio on esittänyt Kanadan senaatille lihavuuden syitä ja kertonut puhdistettujen hiilihydraattien ja sokereiden terveydellemme aiheuttamista haitoista.

Itse tutustuin häneen emailin välityksellä maaliskuussa, kun törmäsin virallisesta totuudesta poikkeaviin tutkimustuloksiin, jotka koskivat suolan roolia luiden terveydelle.

Kirja

Esittely: Älä pelkää suolasirotinta

1. Mutta eikö suola aiheuta korkean verenpaineen?
2. Olemme suolaista väkeä
3. Sota suolaa vastaan – ja kuinka demonisoimme väärän valkoisen kiteen
4. Mikä todella aiheuttaa sydänsairauden?
5. Näännymme sisäisesti
6. Kiteiden uudelleenarviointi: Käytä suolaa lopettamaan sokeriaddiktio
7. Kuinka paljon suolaa oikeasti tarvitset?
8. Suolatasojen korjaus: Anna kehollesi mitä se todella tarvitsee

   Epilogi: Ota käyttöösi oikea valkoinen kide

Sisällysluettelon tarkoitus on tässä toimia lyhyenä esittelynä kirjan aihepiiriin. Itse kirjoitukseni on poimintoja sieltä täältä kirjan kiinnostavimmista kohdista vapaasti muokattuna ja täydennettynä muulta löytyneellä materiaalilla. Lähdeviitteitä kirjassa on n. 500.

Suolan toiminta välttämättömänä osana ihmisen aineenvaihduntaa ja terveyttä on pahasti aliarvioitu. Ravitsemussuositusten ohjeet, jotka tähtäävät suolan käytön minimoimiseen, perustuvat nykyiseen opinkappaleeseen – dogmaan – että mitä vähemmän suolaa sen parempi. Ne eivät ota tarpeeksi huomioon sitä ”vähäpätöistä” seikkaa, että ilman suolaa ihminen kuolee.

Optimi suolan määrä on lisäksi sellainen, johon ihminen tiedostamattaan pyrkii ja jossa hänen elintoimintonsa toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Tunne ei ole yhtä selkeä kuin jano, mutta liittyy samalla tavoin nestetasapainon saavuttamiseen ja elimistön pitämiseen nesteytettynä. Kutsuttakoon sitä vaikkapa suolatermostaatiksi.

Ihmisen ja suolan yhteinen historia

Ihminen on peräisin merestä ja kuljettaa esihistoriallista perintöä sisällään. Itkemme suolaa, hikoilemme suolaa ja kehomme solut kylpevät suolaisessa liuoksessa. Ilman suolaa emme olisi elossa. Veremme suolapitoisuus on n. 0,82%. Evoluutio on varustanut meidät maistamaan suolaisen maun. Se saa ruoan maistumaan paremmalle, että osaisimme tyydyttää suolan tarpeemme.

Suola on osana kymmenissä kriittisissä elintoiminnoissa: sitä tarvitaan verenpaineen säätelyyn ja jopa sydämen pumppaukseen. Suola on elintärkeä ruoansulatukselle, solujen väliselle viestinnälle, luiden muodostukselle ja voiman tuotolle sekä kuivumisen estämiseen. Se on myös tärkeä lisääntymiselle, solujen ja lihasten toiminnalle, hermoimpulssien välitykselle ja sellaisille elimille kuten sydän ja aivot… Ilman riittävää suolaa veren tilavuus laskee, mikä voi johtaa mm. aivojen tai munuaisten sulkemiseen.

Suolatermostaatti on henkilökohtainen eikä sitä voi mitenkään säädellä ravitsemussuosituksilla. Siihen vaikuttaa ihmisen kulloinenkin elämä ja vuorokauden mittaan tapahtuvat poikkeamat – kuinka paljon hikoilua, fyysistä aktiviteettia, nesteen nauttimista tms. tapahtuu, mikä vaatii myös suolan tason tarkistusta.

Suolan käytön termostaatti sijaitsee hypotalamuksessa ja se säätelee janoa ja suolan tarvetta. Jos noudatamme hypotalamuksen lähettämiä signaaleja, ne ohjaavat meitä saavuttamaan optimaalisen tason sekä veden että suolan tasapainossa kehossamme, koska nuo voimakkaan vaistonvaraiset tarpeet ovat suora seuraus evoluutiohistoriastamme.

Jotta eliö pystyi nousemaan merestä ja elämään kuivalla maalla, useiden suolansäätelymekanismien piti kehittyä. Ne toimivat tänäkin päivänä kaikkialla elimistössämme mukaan lukien iho, lisämunuaiset ja munuaiset.

Mistä valaat saavat makeaa vettä?

Munuaiset ovat kehittyneet kiduksista, jotka pystyvät erottamaan suolan merivedestä. Niillä on vieläkin uskomaton kyky säädellä suolaa – pidättää sitä tai antaa sen poistua kehosta. Ihmisen munuainen on periaatteessa rakenteeltaan sama kuin meressä asuvien nisäkkäidenkin. Niiden munuaiset pystyvät poistamaan verenkierrosta meriveden ja meriveden kanssa yhtä suolaisten selkärangattomien kautta saamansa suolan (esim. hetulavalaat krillien syömisestä). Ihmisen munuaiset ovat tietenkin suolan käsittelykyvyltään jo huomattavasti heikommat (emme pysty juomaan merivettä), mutta pystymme helposti poistamaan jopa kymmenkertaisen määrän suolaa verenkierrostamme verrattuna normaaliin kulutusmäärään. Munuaisten suolankäsittelykykyä kuvaa hyvin se, että suositellun päivittäisen suolamäärän, tässä 6g (Suomessa 5g), suodattaminen kestää niiltä 5 minuuttia.

Mitä suolan puute aiheuttaa?

Elimistö siirtyy stressitilaan joutuessaan säästämään suolaa säilyttääkseen nestetasapainonsa. Kortisolia eli stressihormonia erittyy, samoin aldosteronia. Nämä lisämunuaisen hormonit liittyvät suolan säätelyyn – sen pidättämiseen ja päästämiseen munuaisista ja tallettamiseen eri kudoksiin (iho, luusto).

Munuaiset joutuvat tekemään enemmän töitä yrittäessään säästää suolaa kuin tilanteessa, jossa suolaa on riittävästi. Sydän joutuu pumppaamaan enemmän (syke nousee suolanpuutteessa) ja mahdollinen pieni verenpaineen alenemisen hyöty häviää sydämen rasitukseen.

Yhteenveto suolan vähentämisen haitoista:

”…pienen verenpaineen alennuksen vastineeksi saatiin lukuisa joukko terveysriskejä suolan vähentämisestä – jopa sellaisia, jotka lisäävät sydäntaudin riskejä – korkeampi syke, alentunut munuaisen toimintakyky, lisämunuaisten uupumus, kilpirauhasen vajaatoiminta, korkeammat triglyseridin, kolesterolin ja insuliinin tasot ja lisäksi vielä insuliiniresistenssi, lihavuus ja tyypin 2 diabetes.”

Tuohon voisi vielä lisätä osteoporoosia käsittelevän kirjoitussarjani 1. osassa todetut haitat luiden terveydelle ja mahdollisesti myös altistamisen Alzheimerin kehittymiselle.

Nykyinen dogma on keskittynyt vain verenpaineen alentamiseen suolan vähentämisellä ja unohtaa kaikki negatiiviset vaikutukset.

Suola ja verenpaine

Huhtikuussa 2017 päättynyt 16-vuotinen tutkimus on ristiriidassa amerikkalaisten (ja myös suomalaisten) ravitsemussuositusten kanssa. 2600 miehellä ja naisella pienempi suolan kulutus oli yhteydessä korkeampaan verenpaineeseen. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, alle 2500mg natriumia (6,25g suolaa) saaneilla oli korkein verenpaine, kun taas 4000mg natriumia (10g suolaa) saaneiden verenpaine oli alhaisin. Se myös nousi iän myötä hieman hitaammin kuin vähemmän suolaa saaneilla.

Kirjan esittämät todisteet osoittavat samaan suuntaan. Sen mukaan 80 prosenttia normaalin verenpaineen omaavista ihmisistä ei ole lainkaan altis suolan verenpainetta nostaville vaikutuksille eikä myöskään 75% lievästä verenpaineen kohoamisesta kärsivistä. Verenpainesairaistakin 55% on täysin immuuneja suolan lisäämiselle.

Yli puolet verepainesairaista vähentää siis suolan saantiaan turhaan ja altistaa itsensä vähentämisen haittavaikutuksille, jotka he voisivat välttää käyttämällä suolaa normaalisti – puhumattakaan terveistä ja lievästi verenpaineisista, joista suuri enemmistö saa vain haitat, mutta ei mitään hyötyä.

”Suolan rajoittaminen kohottaa sydämen sykettä. Vaikka kuivumiseen liittyykin verenpaineen aleneminen suolan vähentämisen seurauksena, se kumoutuu lisääntyneellä sydämen sykkeellä. Kahden prosentin verenpaineen alenemaa vastaan useimpien pulssi nousee 10 prosentilla. Tämä sydämen sykkeen lisäys on luultavasti haitallisempaa kuin pienestä verenpaineen alenemisesta saatava hyöty sillä se lisää sydämeen ja valtimoihin kohdistuvaa rasitusta, mikä mahdollisesti johtaa verenpaineen kohoamiseen, sydänvikaan ja sydän-verisuonitapahtumiin”.

Vähemmistöllä suolan rajoittaminen siis saattaa alentaa verenpainetta – mutta se ei välttämättä olekaa kovin terveellistä! Ongelmat tulevat veren määrän alenemisesta ja kuivumisesta. Kun verenpaine laskee, verenkierto vähenee, elimet joutuvat työskentelemään kovemmin ja hapen ja ravinteiden kuljetus elimiin vähenee. Juuri päinvastaisia asioita, joita ravitsemussuositukset suolan vähentämisellä tavoittelevat.

Suola ja sokeri

Verenpaineeseen suurempi vaikuttaja onkin luultavasti sokeri tai pikemminkin sen ja liiallisten hiilihydraattien nauttiminen, mikä vuorostaan nostaa insuliinin kroonisesti korkealle, hyperinsulinemiaksi. Insuliinin vaikutuksesta verenpaineeseen löytyy lisää tietoa tästä kirjoituksestani.

Huffington Postissa tämän vuoden huhtikuussa julkaistu artikkeli ”Totuus suolasta ja verenpaineesta” tarttuu samaan asiaan: he toteavat kohonneen verenpaineen olevan oire, ei syy sydänsairauksiin. Verenpaine on yksi osa metabolista oireyhtymää ja tulee yleensä vasta oireista viimeisenä. Sitä ennen ovat ilmestyneet jo insuliiniresistenssi, kohonneet triglyseridit ja lihavuus. Suolan vähentämisellä toki saavutetaan lyhytaikainen ja melko vaatimaton verenpaineen aleneminen, mutta se ei vaikuta mitään sitä ennen alkaneisiin oireisiin.

He myös toteavat suolan vähentämisen seurauksina kohonneet triglyseridit ja LDL-kolesterolin, insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen riskin kohoamisen sekä lisääntyneet kuolemat sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen (artikkelissa tieteelliset viitteet jokaisen kohdalla). Suurin piirtein sama litania kuin kirjassakin.

Huffington Post tiivistää asian näin: ”Kun hiilihydraattien saanti on liiallista, suolasta tulee haitallista. Kun hiilihydraatteja rajoitetaan, suolasta tulee välttämätöntä.”

Suolasta on tehty syntipukki ja se saa syyt niskoilleen sokerin aiheuttamista ongelmista. Syytämme verenpaineen noususta väärää ”valkoista kristallia” (kidettä), kuten DiNicolantonio asian kirjassaan ilmaisee.

Hyvin saman suuntaista informaatiota tarjoaa myös tämä artikkeli: ”McMaster yliopiston The Lancetissa julkaisema tutkimus toteaa, että alhainen suolan saanti on yhteydessä ’lisääntyneisiin sydän- ja verisuonitapahtumiin sekä kuolemiin’ henkilöillä, joilla on tai ei ole korkeaa verenpainetta – tarkoittaen, että edes korkeaa verenpainetta potevat eivät hyödy jyrkästä suolan vähentämisestä ja vähäsuolainen ruokavalio saattaa vaikuttaa haitallisesti sellaisiin, jotka muutoin ovat terveitä”.

Verenpaineen tutkimuksessa on myös käytetty joskus kyseenalaisia keinoja. Tämä esimerkki on kirjasta. Lewis K. Dahl jalosti rottia, jotka ovat erityisherkkiä suolalle ja joiden verenpaine nousee sen vaikutuksesta. Sitten hän käytti niitä osoittamaan, että suola nostaa verenpainetta! No, kuten jokainen ymmärtää, ei tuo todista oikeastaan yhtään mitään. Sen sijaan noita rottia voi käyttää esim. erottamaan eri suolojen vaikutuksia verenpaineeseen. Miten tavallisen pöytäsuolan vaikutus eroaa luonnollisesta merisuolasta? Sitä selvitettiin tässä tutkimuksessa juurikin noilla rotilla.

Luonnon suolat ja pöytäsuola

Kaikkien rottien verenpaine nousi, mutta nousu pöytäsuolaa saaneilla rotilla oli 4-prosenttisessa suolaryhmässä 18% suurempi ja 8-prosenttisessa suolaryhmässä 38% suurempi kuin merisuolaa saaneilla rotilla. Tutkijat lausuvat lopputoteamuksessaan: ”…merisuola sai aikaan vähemmän verenpaineen nousua kuin puhdistettu suola ja aiheutti vähemmän vaurioita sydämelle ja munuaisille”.

Luonnolliset suolat sisältävät lähteestä riippuen yli tai alle 80 hivenainetta. Tavallisesta pöytäsuolasta (ruokasuola) näistä on poistettu kaikki lukuunottamatta natriumia ja klooria. Puhdistus- ja valkaisuprosessissa myös lämpötila nousee n. 650 celsius-asteeseen. Tämän jälkeen siihen lisätään takaisin jodi ja lopuksi vielä ferrosyanidi (E535, E536, E538) tai muu paakkuuntumisenestoaine.

Kirjan antamien tietojen mukaan sekä Himalajan että Redmondin suolassa on riittävästi jodia (ks. alla oleva taulukko). Tosin kirjoittaja suosittelee Redmondin suolaa sillä perusteella, että jodin määrä siinä on aika vakio, kun taas Himalajan suolassa se saattaa vaihdella paljonkin erästä toiseen (ilmeisesti riippuen louhintapaikasta). Harmi vaan, että Redmondin suolaa ei taida Suomessa olla saatavilla.

Myös tämän artikkelin mukaan jodia on runsaastikin Himalajan suolassa.

Suolan korvikkeet, ns. mineraalisuolat, jotka sisältävät kaliumia, eivät ole suositeltavia varsinkaan, jos henkilöllä on munuaisten toimintahäiriö tai kaliumin kertymistä lisäävä verenpainelääkitys. Näissä tapauksissa kalium voi kertyä elimistöön ja aiheuttaa hyperkalemian. Kannattaa siis käyttää mahdollisimman aitoa ja käsittelemätöntä suolaa.

J.DiNicolantonio on julkaissut joitakin kohtia kirjasta myös lehdistössä. Tämä juttu käsittelee nimenomaan erilaisten suolojen ja jodin merkitystä ihmisen terveydelle. Artikkeliin on kuitenkin päässyt virheellinen otsikko. Alkuperäistekstissä otsikko on ”Could The Low-Salt Advice Be Harming Your Thyroid?” Himalajan suolasta pätee, mitä hän on kirjoittanut kirjaansa.

Suola ja kahvi

Mielenkiintoinen ja meille suomalaisille tärkeä yhteys kahviin löytyy tästä artikkelista. ”Jos kuulut niihin 10%:iin länsimaisista kahvinjuojista, jotka kuluttavat 6-7 kuppia kahvia päivässä, saatat menettää n. 4,6g suolaa joka päivä virtsan mukana”. Ja moni suomalainenhan kuuluu tuohon ryhmään. Olemmehan sentään maailman ykkönen kahvinjuonnissa. Jos samalla noudattaa suomalaista suolan saannin suositusta (5g), ei varmasti hyvä heilu! Sama vaikutus on muillakin kofeiinia sisältävillä tuotteilla – esim. energiajuomat ja tee. Suositukset eivät tästä kuitenkaan varoita. Oireita suolan vajauksesta voivat olla elimistön kuivuminen, huimaus, väsymys, kuiva suu ja kongintiivisten kykyjen heikkeneminen.

Suola ja sokerin himo

J.DiNicolantonio on tehnyt havaintoja suolan puutteen aiheuttamasta addiktioiden lisääntymisestä. Hän käsittelee sitä kirjansa lisäksi myös tässä artikkelissa. Sokeririippuvuuden lisäksi hän on kaivanut esiin tutkimuksia, joiden mukaan ihminen on herkempi koukuttumaan erilaisiin lääkkeisiin ja huumeisiinkin kärsiessään suolan puutteesta. Tuo on omasta mielestäni ehkä uskomattomin yhteys suolan puutteeseen. No, jokainen noista addiktioista kärsivä ja vähän suolaa käyttävä voi helposti kokeilla väitteiden paikkansa pitävyyttä itsellään!

Suola ja insuliini

Englantilaiseen Dailymailiin DiNicolantonio on kirjoittanut hyvän yhteenvedon kirjansa sisällöstä. Vähäsuolaisuuden vaikutus insuliinin toimintaan tulee hyvin esille. Artikkeli on samalla mainio läpileikkaus koko kirjasta. Tässä pieni näyte: “Vähäisellä suolan saannilla on useita haittavaikutuksia, jotka lisäävät sydänsairauden riskiä – sellaisia, kuten lisääntynyt syke, heikentynyt munuaisten toiminta, kilpirauhasten vajaatoiminta ja kohonneet insuliinin tasot, mikä on diabeteksen riskitekijä. Lisäksi tulee vielä kolesterolitasojen kohoaminen.”

Insuliinin merkitys korkean verenpaineen aiheuttajana on suurempi kuin suolan. Siksi on tärkeää, että verenpaineella on oikea syntipukki – se valkoinen kide, joka nostaa insuliinin tasoja. Tämä erinomainen artikkeli vuodelta 2012 kertoo tutkimuksesta, jossa vähähiilarisella ja runsashiilarisella ruokavaliolla olevat söivät lihalientä (suolaa 2,5-5g/annos) 2-3 kertaa päivässä. Vähähiilarisella, runsassuolaisella ruokavaliolla olleilla systolinen verenpaine LASKI 17% ja diastolinen 8%.

Vähäsuolainen ruokavalio lisää insuliiniresistenssiä, kuten suurimmassa osassa tämän koontitutkimuksen katsastamissa tutkimuksissa kävi (taulukko 2). Myös tässä ja tässä tutkimuksessa suolan rajoittaminen lisäsi insuliiniresistenssiä. Sama havaittiin myös T2-diabeetikoilla. Kirjan esittämien tutkimusten mukaan sekä paastoinsuliini että sokerirasituskokeen jälkeinen insuliini molemmat nousevat n. 25% vähäsuolaisella ruokavaliolla verrattuna korkeasuolaiseen. Lisäksi nämä tutkimukset oli toistettu ja niiden tulokset varmistettu useissa uudemmissa tutkimuksissa.

Suola ja lihavuus

Koska insuliini on tehokkain lihotushormoni ja suolan vähentäminen lisää insuliiniresistenssiä, seurauksena hyvin alhaisesta suolan määrästä on lihomisen kiihtyminen. Joskus lääkäri kehottaa ihmisiä laihduttamaan ja samalla välttämään suolaa. Tämä on tuomittu epäonnistumaan. Jos potilas alkaakin laihduttaa vähentämällä hiilihydraatteja radikaalisti ja noudattaa suolan vähennysohjetta, hänelle todennäköisesti tulee suolan vajaus. Hiilihydraattien vähentäminen saa munuaiset päästämään suolaa ulos kehosta ja se pitää korvata nauttimalla lisäsuolaa n. 5g päivässä ensimmäisen laihdutusviikon aikana ja sen jälkeen 2,5g (kirjan mukaan).

Suola parantaa verenkiertoa

Ääreisverenkierron valtimot supistuvat suolan vähyyden vaikutuksesta. Tämä tietenkin aikaansaa lisääntynyttä vastusta verenkierrolle. Tästä taas seuraa lisääntynyttä stressiä sydämelle ja valtimoille, koska sydämen pitää pumpata kovemmin saadakseen veren eteenpäin. Verenpaine nousee. Tilanteesta voi seurata krooninen verenpaineen nousu. Toisin sanoen, vähäsuolainen ruokavalio saattaa aiheuttaa juuri sen sairauden, jonka estämiseksi ja hoitamiseksi sitä suositellaan. Korkean verenpaineen. Käänteisesti tietenkin runsassuolainen ruokavalio aiheuttaa ääreisverenkierron valtimoiden sileiden lihasten rentoutumista, mikä helpottaa verenkiertoa ja alentaa verenpainetta. Tämä näkyy varsin selkeästi artikkelin ensimmäisessä grafiikassa (16-vuotinen tutkimus).

Suola ja matala-asteinen tulehdus

Monella on väärä käsitys siitä, että suola aiheuttaisi matala-asteista tulehdusta. Tämä johtuu siitä, että useimmiten suola tulee yhdessä huonon roskaruokavalion kera. Kun tarkastellaan tutkimuksia, joissa suola on lisätty muuten hyvään ruokavalioon, ei yhteyttä löydy. Edelläolevassa artikkelissa on 4 linkattua tutkimusta eikä niistä mikään löytänyt yhteyttä suolan määrän ja systeemisen (matala-asteisen) tulehduksen välillä. Sitä ei löydetty edes astmaatikoilla, joilla tutkimus oli satunnaistettu ja tuplasokkoutettu plasebotutkimus (paras mahdollinen). Yksi tutkimus tehtiin verenpainepotilaille ja tuloksena oli ”hyvin vähäsuolainen ruokavalio muutti kaikkia mitattuja tulehdustekijöitä epäedullisempaan suuntaan”.

Lääkkeet ja suola

Verenpainelääkkeistä ainakin nesteenpoistajat eli diureetit poistavat nesteen mukana myös suolaa, kaliumia ja muita mineraaleja. Tästä saattaa seurata hyponatremia eli elimistön suolatason liiallinen lasku. Jos samalle henkilölle on määrätty vielä SSRI-masennuslääkitys, pomppaa riski sisäiselle suolan puutokselle yli kymmenkertaiseksi. Hyponatremia vuorostaan altistaa osteoporoosille, kaatumisille ja havainnontikyvyn laskulle – kaikki riskitekijöitä luunmurtumille.

Hyponatremian oireita ovat: ”alle 125 mmol/l esiintyy väsymystä, voimattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja lihaskramppeja (suonenvetoja). Jos natriumpitoisuus pienenee vielä vähäisemmäksi (alle 120 mmol/l), alkaa esiintyä lihasheikkoutta ja hermosto-oireita, yleistä kouristelua ja sekavuutta.”

Terveyskirjaston sivuilla sanotaan: Sydämen vajaatoiminnasta kärsivien ei pidä yrittää korjata hyponatremiaa suolaa nauttimalla: ”Se johtaa turvotuksiin ja paheneviin vajaatoimintaoireisiin.” Tuo ohjehan piti tietenkin heti tarkistaa – kyllä, AHA (American Heart Association) ja muilla virallisterveellisillä sivuilla toistuu sama viesti. Kun googlasin hetken, ei asia enää ollutkaan niin yksiselitteinen: tässä kirjoituksessa viitataan kahteen satunnaistettuun ja hyvin toteutettuun tutkimukseen, joissa kummassakin vähän liberaalimpi natriumin käyttö sydänsairailla (1,8 vs 2,8g = 4,5 vs 7g suolaa) oli yhteydessä vähempiin sairaalakäynteihin (26 vs 8%), vähempiin munuaisten säätelyyn liittyviin hormoneihin ja pienempään veden tarpeeseen. Kirjoituksessa myös todetaan, että sydänsairaiden ruokavaliosta monesti puuttuu sydämen toiminnalle tärkeitä mineraaleja, kuten kalsium, magnesium ja kalium. Toisin sanoen, pelkkä suolan rajoittaminen on kyseenalaista – on huolehdittavat muidenkin hivenaineiden saannista.

Edelläolevasta huolimatta en kehota ketään sydämen vajaatoimintaa tai munuaissairautta potevaa lisäämään tuntuvasti suolan käyttöään, vaan kuuntelemaan omaa hoitohenkilöstöään. Kuten en kehota myöskään terveitä erityisesti lisäämään suolan käyttöään – heille riittää rennompi asenne suolaa kohtaan ja luottamus siihen, että keho itse osaa säätää sopivan suolan saannin määrän. Useissa tutkimuksissa päivittäinen optimi suolan määrä asettuu 10g tienoille (+-). Ao. kuva kaapattu tällä sivulla olevasta videosta (Huom. sodium = natrium, suola = 2,5 x natrium).

Kirja loppuu näin:

Muista: voit elää koko loppuelämäsi syömättä yhtäkään sokerikidettä, mutta et pysy hengissä kovin pitkään ilman suolaa.

Toivottavasti vuorovesi on kääntymässä ja julkisesta terveyspolitiikasta päättävät ymmärtävät tämän. Meidän on vähennettävä sokerin saantia ja ryhdyttävä puhdistamaan suolan mainetta. Kehotan kaikkia – yksilöitä, vanhempia, lääkäreitä, poliitikkoja – murehtimaan vähemmän suolasta ja kiinnittämään enemmän huomiota sokeriin, tuohon oikeasti myrkylliseen valkoiseen kiteeseen. Meidän tulevaisuutemme riippuu siitä.

Sitä odotellessa – olkaa hyvät ja nauttikaa ilman synnintuntoja luonnon vanhimmasta ja nautittavimmasta terveyden vaalijasta joka aterialla. Tarttukaa suolasirottimeen sekä makunystyröidenne että terveytenne vuoksi!

* * * *

Kuten kaikesta ylläolevasta varmaan pystytte päättelemään, suosittelen DiNicolantonion kirjaa kaikille ravitsemuksesta ja terveydestä kiinnostuneille. Kirja paljastaa yli satavuotisen väärinymmärrysten sarjan, josta vähitellen muodostui dogma. Kirja toivottavasti toimii lähtölaukauksena jälleen yhden ravitsemustieteen virheellisen opinkappaleen romuttamiselle (vrt. tyydyttynyt rasva).

LINKKEJÄ

DiNicolantonion haastattelu 13.6.2017.

Sokeriaddiktiosta kärsineen naisen tarina.

Suolaliuos: https://fi.wikipedia.org/wiki/Fysiologinen_suolaliuos

”The global average salt intake in 2010 was around 10 grams per person per day”

https://medicalxpress.com/news/2013-12-country-specific-global-salt-intake.html

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts