Kirjoittaja: Ari Kaihola

Lonkkamurtumien tuplaamiseen luultavasti liittyy useita asioita – syitä löytyy niin ruokavaliosta kuin myös lääkityksestä. Jopa suola voi olla väärinymmärrettyjen joukossa ja sen yhteydessä C-vitamiini. Ennenkuin mennään itse asiaan, muutama sana luiden heikkenemisestä, jota myös osteoporoosiksi kutsutaan.

Osteoporoosi

Luunmurtumista 25% sattuu miehille, 75% naisille.

Osteoporoosia ei liene tarpeen sen paremmin kuvailla kuin mitä Wikipedia siitä tietää kertoa. Muita perustietolähteitä osteoporoosista tarjoavat Suomen Osteoporoosiyhdistys, Käypä Hoito suositukset ja Luustoliitto.

Jokainen voi itse arvioida riskinsä osteoporoottiseen murtumaan tällä nettityökalulla (FRAX). Tuloksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Kritiikkiä on esitetty mm. sen taipumuksesta ylidiagnosointiin – esimerkki: vähintään 72%:lle yli 65-vuotaista valkoihoisista naisista ja 93%:lle yli 75-vuotiaista jenkeistä suositellaan sen mukaan lääkehoitoa. Vastaava BMD (luuntiheys) mittaus suosittelisi EU:ssa 34%:lle ja jenkeissä vastaavasti 43%:lle lääkehoitoa.

Osteoporoosista tuli virallisesti sairaus 1994 WHO:n määrityksen myötä. Sitä ennen se oli osa normaalia vanhenemista.

Osteopenia

Käypä Hoito suosituksen mukaan myös osteopenialle suositetaan lääkehoitoa, jos se todetaan luuntiheysmittauksella ja henkilöllä on lisäksi murtuman riskitekijöitä – arviossa kannattaa käyttää FRAX-riskilaskuria. Hmm…

Tähän sopinee juttu näiden luusairauksien määrittelyn ajoilta, kun WHO:n asiantuntijalääkärit kokoontuivat päättämään tautimäärityksestä 1992 Roomaan. Osteoporoosin mittaustuloksista ei usean päivän kokoustamisesta huolimatta meinattu löytää yksimielisyyttä, joten joku lääkäreistä lopulta vain piirsi viivan kuvaajan päälle ja sanoi: Tämän alapuolella olevilla on osteoporoosi. Sitten heräsi kysymys, kuinka määritellään naiset, jotka jäävät viivan yläpuolelle? Kutsutaan heidän tilaansa vaikkapa osteopeniaksi. Tarkoituksena ei ollut pitää sitä sairautena, jota pitäisi hoitaa. Se määriteltiin vain kategoriaksi julkisen terveydenhuollon tutkijoita varten.

Bone Mineral Density (BMD), luuntiheys ei ole sama kuin sen lujuus

Fyysinen harjoittelu vahvistaa luita muuttamalla niiden mineraalisisällön keskittymiä rasituksen mukaan, mikä vahvistaa luun taivutuskestävyyttä, vaikka luuntiheys ei muutu. Tutkimus kertoo yhteenvedossaan näin: ”Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että … harjoitteet voivat muokata luun geometriaa ja rakennetta sen eri lohkoissa eri tavalla.”

Samoin kuin FRAX-osteoporoosin nettimääritystyökalu edellä, myös BMD kärsii epätarkkuudesta, joka voi olla jopa 1 mittayksikön verran suuntaansa. Täten esim. osteoporoosiin viittaava -2.5 lukema voi todellisuudessa olla -3.5 eli selvä osteoporoosi, tai -1.5 eli lievä osteopenia.

Sitten itse asiaan

Increased incidence of hip fractures. A population based-study in Finland, 2006 – tutkimus kertoo: ”Keski-Suomessa ikäkohtainen lonkkaluun murtumien määrä ei muuttunut kymmenvuotisjaksolla 83 – 93 …. vuodesta 93 vuoteen 2003 murtumat lisääntyivät peräti 70%, 351:stä 597:ään!”

Tutkijat kirjoittavat: ”Lonkkamurtumien määrä melkein tuplaantui 10 vuodessa ja ikävakioitu esiintyminen lisääntyi molemmilla sukupuolilla. Lonkkamurtumien kiihtyvä lisääntyminen oli suurempi kuin mitä pystytään selittämään väestön koossa tai (ikä)rakenteessa tapahtuneilla muutoksilla.”

Syy jäi arvoitukseksi tuossa tutkimuksessa. Ryhdytäänpä salapoliiseiksi ja etsitään johtolankoja. Kuka tai mikä oli syyllinen? Vai oliko niitä useita?

Mitä muutoksia ympäristössä tapahtui 80-luvulta 90-luvulle?

Tuon suomalaistutkimuksen syiden taustalla voisivat olla vaikkapa:

• Ravitsemussuositukset tulivat voimaan 1987 ja ne aiheuttivat seuraavia muutoksia
  • suolan rajoittamisesta tuli hyve (joka on edelleen voimassa), osa 1
  • omega-6 rasvahappojen määrä lisääntyi kasviöljyjen suosimisen myötä, osa 2
  • maitorasvojen ja niihin sitoutuneiden K2-vitamiinien määrä väheni, osa 3
  • hiilihydraattien määrä lisääntyi, samoin diabetes, osa 4
• Uusia lääkkeitä lanseerattiin
  • PPI-vatsahappolääkkeet tulivat markkinoille 1988, osa 5
  • statiinit tulivat laajemmin käyttöön 90-luvulla, osa 5
  • bisfosfonaatit tulivat markkinoille 1995 , osa 6
  • SSRI-lääkkeet alkoivat Suomessa yleistyä vuonna 1990, osa 6
  • Verenpainelääkkeet (Tiazidit, ACE-inhibitorit ja kalsiumblokkaajat), osa 6
• Muutos D-vitamiinin suosituksessa 1992 (25µg → 10µg), osa 7

Suolan vähentäminen

”Runsas suolan käyttö lisää kohonneen verenpaineen riskiä sekä aivohalvaus- ja sepelvaltimotautikuolleisuutta. Lisäksi se voi esimerkiksi altistaa osteoporoosille ja pahentaa astman oireita.” Tämä ote on vuoden 2014 Ravitsemussuosituksista, joissa myös määritellään suolan maksimiksi 5g / pvä.

Onko näin? Tutkimuksia löytyy puolesta ja vastaan. Katsotaanpa erästä suurimpiin kuuluvaa n. 70 000 naista käsittävää Women’s Health Initiativea. Aineisto vedettiin yhteen v.2016 nimellä Sodium Intake and Osteoporosis. Tuloksissa sanotaan: ”suolan saannilla ei ollut yhteyttä lonkkaluun tai lannenikamien luuntiheyteen 3 tai 6 vuoden tarkkailujaksolla. Korkeammat suolamäärät korreloivat suurempaan luuntiheyteen 3 vuoden tarkastelussa lisääntyen hieman 6 vuoteen ja lonkkamurtumat vähenivät.” …”sydänterveyteen tähtääviä suosituksia alittava tai ylittävä suolan saanti ei ollut yhteydessä luuntiheyteen missään luurangon osassa 3 tai 6 vuoden jaksolla eikä myöskään murtumiin.”

Otetaan vielä varmuuden vuoksi toinenkin tutkimus, joka koskee nimenomaan vaihdevuosi-ikäisiä naisia. Sekin on vuodelta 2016. Loppupäätelmä on selkeä: ”Vaikkakin virtsaan erittyvän kalsiumin ja kaliumin määrä lisääntyi suolan saannin mukaan, mitään yhteyttä osteoporoosin riskityökalun lukujen (ORAI) ja suolan välillä ei löytynyt.”

Virtsaan erittyvän kalsiumin ja heikentyvien luiden välille ei siis voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Vanhemmat tutkimukset perustuvat ilmeisesti tähän havaintoon, mikä selittää niiden päätelmät suolan ja osteoporoosin yhteydestä. Ja samaa virheellistä viestiä toistetaan ympäri internetiä – kokeile vaikka googlettaa ”suola osteoporoosi” – lähes kaikissa osumissa kerrotaan, miten kalsiumin eritys virtsaan lisääntyy. Sillä ei siis ole yhteyttä osteoporoosiin. Ravitsemussuositukset voi tältäkin osin jättää noudattamatta. En kehota ylettömään suolan käyttöön, mutta ”normaali” suolan käyttö on tässäkin luultavasti turvallisempaa kuin liian vähäinen.

Hyponatremia on tila, jossa henkilö kärsii suolan puutteesta (natrium < 135mM/L). Tämä on hyvin yleistä vanhemmalla väellä, joka myös kärsii eniten osteoporoosista. Laitoshoidossa jopa joka neljäs kärsii tästä tilasta ja hyponatremia onkin yhdistetty lisääntyneisiin luunmurtumiin. Hyponatremiaan altistavana tekijänä on vanhuksilla janon tunteen puuttumisesta johtuva kuivuminen, mutta myös monet lääkkeet (esim. verenpaine- ja PPI-vatsahappolääkkeet) aiheuttavat sitä.

C-vitamiini ja suola

Varmaan kovinkaan moni ei tiedä, että suuri osa ihmisen C-vitamiinia tarvitsevista elimistä saa vitamiininsa (osittain) natriumin (suolan) välityksellä. Suurimmat pitoisuudet löytyvät lisämunuaisista ja aivoista, joiden C-vitamiinipitoisuus on 100-200 kertainen plasmaan verrattuna.

Kuva tutkimuksesta: Regulation of Vitamin C Homeostasis during Deficiency

Luu ei ole tästä poikkeus. Sekin tarvitsee suolaa saadakseen C-vitamiiniannoksensa. Sitä selvitti tämä tutkimus soluviljelmillä ja rotilla ja havaitsi suolan puutteen yksinään kiihdyttävän osteoklastien toimintaa (luuta hajottavat solut) ja C-vitamiinin ja natriumin lisääminen hillitsi hajotusta. Asiaa havainnollistaa erinomaisesti grafiikka (Figure 3), jossa natriumin määrän vähetessä osteoklastien toiminta kiihtyi (A ) ja C-vitamiinin imeytyminen niihin väheni (C). Osteoklastien toiminta kiihtyi lähes kolminkertaiseksi, kun C-vitamiini poistettiin (D).

Luut siis tarvitsevat suolaa estämään hajoamistaan ja saadakseen riittävästi C-vitamiinia, joka myös estää luuta hajoamasta.

C-vitamiinilla on tärkeä rooli myös luun rakentajasolujen, osteoblastien, toiminnassa.(PDF). Näin kertoo tutkimus The Roles and Mechanisms of Actions of Vitamin C in Bone: New Developments vuodelta 2015.

”Esimerkiksi, askorbiinihapolla (C-vitamiini, AA) käsitellyillä osteoblasteilla on lisääntynyt aktiivisuus kasvutekijään, estrogeenin vastaanottoon ja luun matriisiproteiiniin (OPN), jotka kaikki ovat tärkeitä luunmuodostukselle. Lisäksi hiirillä, joilta munasarjat on poistettu, AA mm. vähensi luun hajoamista sekä stimuloi luunmuodostusta.”

Tutkimuksessa on myös hyvä kuva C-vitamiinin (Ascorbic Acid) vaikutuskohteista luun muodostuksen eri osa-alueisiin, joihin päästäkseen se tarvitsee kuljetusapua suolalta.

”Luun matriisi sisältää yli 90% proteiineistaan kollageenina ja on yleisesti tiedossa, että AA on oleellinen tekijä kollageenisynteesissä ja sen valmistumisessa.”

Ikääntyminen vähentää C-vitamiinin ”suolakuljettimen” (SVCT = Sodium Vitamin-C Transporter) toimintaa. Iän tuplaantuminen heikentää C-vitamiinin ”suolakuljettimen” tehoa jopa alle puoleen tässä hiirikokeessa (Kuva 8).

Osteoblastit ovat luuta rakentavia soluja. Myös niiden hyvinvoinnille natriumin kuljettama C-vitamiini on tärkeää em. tutkimuksen mukaan: ”Tiedot osoittavat, että SVCT2:lla on tärkeä rooli luuta muodostavien solujen erikoistumiseen luuytimessä”

C-vitamiini näyttäisi tässä esiteltyjen tutkimusten valossa käyttävän suolasta riippuvaista kuljetusmekanismia päästäkseen luukudokseen enemmän kuin glukoosi-reseptoreihin perustuvaa. Plasmassa pelkistetyn, ”suolakuljetinta” käyttävän C-vitamiinin (AA) pitoisuus on yli 90% verrattuna glukoosireseptoreja käyttävään C-vitamiinin hapettuneeseen muotoon (DHA). Jo tuonkin perusteella suolan riittävä määrä on koko kehon C-vitamiinin saannille elintärkeää ja ainakin hyponatremiaa pitäisi erityisesti välttää.

Johtopäätöksenä kaikesta edellä olevasta voisi vetää, että suolan vähentäminen liikaa heikentää C-vitamiinin pääsyä luusoluihin sitä enemmän mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse.

Suolan käytön väheneminen tarkastelujaksolla käy ilmi tästä Kansanterveys 3/2006 lehdessä julkaistusta tilastografiikasta:

Aivot eivät ole luuta

Eivät niin, mutta tällä käsiteltävällä aiheella saattaa olla enemmän yhteistä aivojen kanssa, kuin osaamme kuvitellakaan. On siis ihan pakko poiketa aiheesta. Anteeksi rönsyily!

Kyse ei niinkään ole osteoporoosista, vaan C-vitamiinista ja miten se pääsee aivoihin. Ensinnäkin, kun katsoo tuota suolan kulutuskäyrää ja vertaa sitä kirjoituksessani Alzheimer on metabolinen sairaus olevaan dementiakuolemien yleistymistä kuvaavaan käyrään, ei voi olla huomaamatta ajallista yhteyttä.

Aikaisemmassa kuvassa oli esitetty elimistön sisältämiä C-vitamiinipitoisuuksia. Aivot ovat vitamiinitiheydeltään aivan kärkipäässä ja koska ne ovat kohtuullisen suuri elin, niiden vitamiinitarpeen täytyy olla valtava – suhteessa suurin koko kehossa. Miten aivot saavat kaiken tarvitsemansa C-vitamiinin?

C-vitamiinin tie aivoihin kulkee kahta reittiä. Toinen on BBB (Blood Brain Barrier, veri-aivoeste). Sen kautta C-vitamiini pääsee vain hapettuneessa muodossaan (DHA) GLUT-reseptoreiden (1, 3 ja 4) kautta. Näistä se joutuu kilpailemaan verensokerin (glukoosi) kanssa. Koska plasmassa C-vitamiinia on tässä muodossa vain alle 10% ja koska monilla suomalaisilla verensokeri on jatkuvasti koholla, C-vitamiinin mahdollisuudet päästä BBB:n läpi ovat heikentyneet (Kuva 2 tästä tutkimuksesta).

Toinen reitti kulkee kuvassa esitetyn Choroid Plexuksen kautta. Se on verenkierron ja aivo-selkäydinnesteen välillä oleva ”suodatin”. Se päästää läpi C-vitamiinia vain pelkistetyssä muodossaan, ascorbiinihappona (AA). Tämä tarvitsee ”suolakuljetinta” (SVCT2). Voisiko suolan vähyys (hyponatremia) heikentää C-vitamiinin pääsyä aivo-selkäydinnesteeseen (CSF = CerebroSpinal Fluid) ja sitä kautta aivoihin? Katsotaanpa onko asiaa tutkittu. Increased lipoprotein oxidation in alzheimer’s disease -niminen tutkimus on havainnut jotain siihen viittaavaa: ”Vesiliukoisen antioksidantin, ascorbaatin, tasot olivat huomattavasti alhaisemmat Alzheimer-potilaiden aivo-selkäydinnesteessä ja plasmassa”. Tällaisella google-haulla löytyy paljon samaan suuntaan osoittavia dokumentteja.

Mitä tapahtuu, jos suolan määrä vähenee liikaa ja verensokeri on jatkuvasti koholla? Jätän kysymyksen muhimaan aivoihinne… Toivottavasti ne eivät kärsi C-vitamiinin puutteesta.

Suolan vähentämisen kannattajien kannattaisi lukea tämä tutkimus (engl) kappaleesta 4 eteenpäin.

Ari on tullut tutuksi useiden vieraskirjoitusten myötä.

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts