Kirjoittaja: Ari Kaihola

Suomalainen tutkimus havaitsi: ”Lonkkamurtumien määrä melkein tuplaantui 10 vuodessa” 80-luvulta 90-luvulle. Syy jäi epäselväksi. Yritämme nyt tässä kirjoitussarjassa tuoda esille todennäköisiä syitä luiden haurastumiseen noin lyhyessä ajassa.

• Mitä muutoksia ympäristössä tapahtui 80-luvulta 90-luvulle?

  Tuon suomalaistutkimuksen syiden taustalla voisivat olla vaikkapa:

  • Ravitsemussuositukset tulivat voimaan 1987 ja ne aiheuttivat seuraavia muutoksia
    • suolan rajoittamisesta tuli hyve (joka on edelleen voimassa), osa 1
    • omega-6 rasvahappojen määrä lisääntyi kasviöljyjen suosimisen myötä, osa 2
    • maitorasvojen ja niihin sitoutuneiden K2-vitamiinien määrä väheni, osa 3
    • hiilihydraattien määrä lisääntyi, samoin diabetes, osa 4
  • Uusia lääkkeitä lanseerattiin
    • PPI-vatsahappolääkkeet tulivat markkinoille 1988, osa 5
    • statiinit tulivat laajemmin käyttöön 90-luvulla, osa 5
    • bisfosfonaatit tulivat markkinoille 1995 , osa 6
    • SSRI-lääkkeet alkoivat Suomessa yleistyä vuonna 1990, osa 6
    • Verenpainelääkkeet (Tiazidit, ACE-inhibitorit ja kalsiumblokkaajat), osa 6
  • Muutos D-vitamiinin suosituksessa 1992 (25µg → 10µg), osa 7

Luuvitamiini D

Riisitauti on lapsilla esiintyvä luiden kovettumisen puute, joka johtuu yleensä D-vitamiinin vähäisyydestä elimistössä. Nykyisin tätä ei juurikaan esiinny, vaikka viitteitä sen paluusta on ollut. Riisitaudin torjumiseen riittää nykyinen D-vitamiinisuositus, 10µg/vrk. Mutta riittääkö se hyvään luuterveyteen? Oliko lonkkamurtumien lisääntyminen suora seuraus D-vitamiinisuosituksen tason pudottamisesta? Lonkkamurtumathan lisääntyivät vasta 1993 alkaneella 10-vuotisjaksolla, kun ne edelliset 10 vuotta olivat pysyneet muuttumattomina. Ajallinen yhteyshän täsmää erinomaisesti, mutta löytyykö tutkimusnäyttöä siitä, että D-vitamiinin saannin rajoittaminen entisestä 25µg:sta alle puoleen eli 10µg:aan voisi vaikuttaa luihin noin radikaalisti?

25 vai 10µg?

Ainakin yksi tutkimus löytyy, jossa on vertailtu täsmälleen samoja D-vitamiinin saantilukuja. 60-70 vuotiaat naiset satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toiselle jaettiin 1000IU (25µg) ja toiselle 400IU (10µg) päivittäiset D-vitamiiniannokset. Kolmannelle ryhmälle annettiin plaseboa. Vuoden seurannan jälkeen 25µg ryhmässä luuntiheys oli pienentynyt vähiten eli 0,05%, kun se 10µg ryhmässä pieneni lähes saman verran kuin plaseboryhmässä (0,57% ja 0,60% vastaavasti).

Ero luuntiheyden muutoksessa oli siis n. kymmenkertainen. Noin suuri ero tapahtui yhden vuoden aikana. Leikitäänpä ajatuksella, että ihmiset olisivat syöneet 10v 25µg annosta; tuona aikana heidän luuntiheytensä olisi heikentynyt 0,5%. Jos he noudattivat uutta ohjeistusta ja söivät seuraavat 10v vain 10µg annosta, heidän luuntiheytensä laski 5,7% pelkästään D-vitamiinin saannin vähentymisen johdosta. Tällä on hyvinkin saattanut olla lonkkamurtumia lisäävä vaikutus. Samaan aikaan tapahtuneita muita samaan suuntaan vaikuttavia muutoksia, joita on kuvattu tämän kirjoitussarjan aiemmissa osissa, on tullut vaihteleva määrä vielä sen lisäksi.

Toinen samansuuntainen tutkimus on edellistä kattavampi koontitutkimus (Prevention of Nonvertebral Fractures With Oral Vitamin D and Dose Dependency), jossa vedettiin yhteen satunnaistettuja tutkimuksista (joista 12 kaksoissokkoutettua, kaikkein luotetettavimpia tutkimuksia). Loppupäätelmä totesi: ”Selkärankaan liittymättömien murtumien ehkäisy D-vitamiinilla on annosriippuvaista ja se todennäköisesti vähentää murtumia vähintään 20% 65 vuotiailla ja vanhemmilla henkilöillä”. Lisäksi tekstistä löytyy tämä tiedonjyvä tukemaan tuon aikaisemman tutkimuksen havaintoja: ”Murtumien vähentymistä ei havaittu 400IU tai pienemmillä annoksilla, kun taas korkeammat D-vitamiinilisän määrät (483-770IU) vähensivät ei-selkärankamurtumia 20% ja lonkkamurtumia 18%. Suuremman D-vitamiiniannoksen vaikutus riskin pienenemiseen oli 21% kalkkilisällä tai ilman”.

Luiden terveydelle ei siis riitä 10µg D-vitamiinia

Vaikka em. tutkimuksista ei voisikaan suoraan päätellä, että D-vitamiinin rajoittaminen 25:stä 10µg:aan olisi syynä lonkkamurtumien lisääntymiselle, niistä voi joka tapauksessa vetää sen johtopäätöksen, että 10µg (400IU) ei missään nimessä riitä säilyttämään luiden terveyttä (lähes yhtä huono teho kuin plasebolla). 25µg saattoi olla alhaisin määrä, jolla luuterveys EI huonontunut. Tämä päätettiin vetää vessasta alas vuonna 1992.

Ei ihme, että suomalaiset lääkäritkin ovat näreissään. Hannu Vierolan suorat sanat D-vitamiinista vuodelta 2014 kannattaa lukea vaikka kokonaan, on sen verran jämäkkää tekstiä:

”Hannu Vierola kummasteleekin viranomaisten nykyisiä D-vitamiinisuosituksia. Ne ovat hänen – ja monen muun käytännön lääkärin työtä tekevän – mielestä aivan järkyttävän alhaisia. Saantisuositus on nykyään 10 mikrogrammaa vuorokaudessa, mikä Vierolan mukaan on vain annos, jolla riisitautia torjutaan.

– Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemilla annoksilla D-vitamiinitaso jää usein alle 50 nanomoolia litraa kohti. Tutkimusten mukaan naisten lonkkamurtumariski tällä tasolla on kaksinkertainen verrattuna naisiin, joilla veren D-vitamiinipitoisuus on 80 nanomoolia.”

Optimaalinen veren D-vitamiinipitoisuus?

Juhana Harju on kirjoittanut kattavan artikkelin D-vitamiinista ja päätynyt samaan D-vitamiinin pitoisuuteen kuin Vierola:

”kalsiumin optimaaliseksi imeytymiseksi tarvitaan vähintään 80 nmol/l (nanomoolia litrassa) D-vitamiinitasoa”.

Suomen Lääkärilehdessä optimaaliseksi D-vitamiinin tasoksi katsottiin yli 75nmol/l tässä v. 2012 julkaistussa tutkimuksessa (PDF). Vain 15% väestöstä saavutti tuon arvon ja noin joka kolmannella oli suoranainen puutos. Terveellisimmän tason alapuolella oli siis peräti 85% kansasta!

Artikkelissa todetaan myös, että D-vitamiinipitoisuudet ovat suurentuneet vuodesta 2000. Keskimääräinen pitoisuus oli tuolloin 45nmol/l, kun se tässä 2007 tutkimuksessa oli 57. Vielä useampi on tuon suurimman lonkkamurtumajakson aikana kärsinyt D-vitamiinin vajauksesta kuin 7 vuotta myöhemmin. Sama suositus on kuitenkin ollut voimassa, joten ilmeisesti kansalaiset ovat vetäneet omat johtopäätöksensä ja ryhtyneet noudattamaan omia (tai lääkärinsä) ohjeita?

Mistä D-vitamiinia ja kuinka paljon?

Runsain ja luonnollisin D-vitamiinin lähde on tietysti aurinko. Keskikesällä keskipäivän aikaan 20 minuutissa iho valmistaa kolesterolista D-vitamiinia n. 250µg, toteaa emeritusprofessori Ilari Paakkari.

D-vitamiinin suositusten pudotus ja suositus auringon oton vähentämisestä melanooman pelossa lisäsi luultavasti D-vitamiinin puutosta entisestään. Otteita Wikipedia-artikkelista:

”UVB saa aikaan ihon pintasolukon lisääntymistä eli ihon paksunemista ja uuden pigmentin muodostumista iholla”

”Auringon UVB-säteily muodostaa D-vitamiinia ihmisen iholla”

”Suomessa UV-säteilyä tulee eniten kesällä kello 11-15 välillä, jolloin auringossa tulisi oleilla harkiten ihosyövän välttämiseksi.”

UVB on se ultravioletin valon aallonpituus, joka muodostaa uutta pigmenttiä (ruskettuminen käynnistyy) iholla ja myös saa aikaan D-vitamiinisynteesin. Nämä ovat molemmat hyödyllisiä vaikutuksia auringon ottamisesta ja niiden saamiseksi on oltava auringossa juuri klo 11-15 kesäisin (toki harkiten eli kohtuullisen lyhyitä jaksoja). Muina aikoina UVB-säteilyä ei juurikaan saa, vaan ainoastaan haitallisempaan UVA:ta.

Australiassa ei enää suositella auringon mahdollisimman vähäistä saantia. Siellä on alettu ottaa huomioon ihon väri (tummemmille enemmän) ja tutkimusten tulokset, joiden mukaan säännöllisesti päivittäiselle auringolle altistuvilla on alhaisempi riski saada melanoma ja myös suurempi mahdollisuus säilyä hengissä, jos he sen saavat.

Kuva tutkimuksesta ”Vitamin D status and risk for malignant cutaeous melanoma: recent advances”

D-vitamiinia purkista

Tamperelainen lääkäri Maija Kajan on kehittänyt varsin järkeenkäyvän hypoteesin D-vitamiinin puskuroitumisesta rasvakudokseen. Jos henkilöllä on vajausta, tarvitaan ensin suurempia annoksia, että saadaan varastot täyteen. Kun nämä ovat täynnä, pitää annosta vähentää ns. ylläpitoannokseksi. Tähän tarvitaan luonnollisesti pitoisuuksien mittauksia verestä. Tässä hänen kirjoituksensa D-vitamiinista vuosilta 2013 ja 2016. Hyvää tietoa järkevästä annostuksesta, joka perustuu käytännön kokemukseen. Lainaus tekstistä: ”D-vitamiini parantaa myös vastustuskykyä virus- ja bakteeritauteja vastaan ja tasapainoelimen toimintaa. Se vähentää siis luunmurtumien riskiä ainakin kahta kautta, osallistumalla luun vahvana pysymiseen ja vähentämällä kaatumisen riskiä. D-vitamiinista ei ole terveydelle mitään haittaa, kunhan elimistön pitoisuus ei ole liian suuri.”

Miten D-vitamiini vaikuttaa?

Kun sitä D-vitamiinia on saatu joko auringosta tai purkista niin paljon, että plasman pitoisuus yltää mielellään 100nmol/l tai jopa yli, tehostuu kalsiumin imeytyminen suolistosta, jolloin elimistön ei tarvitse ottaa sitä luista (kuten D-vitamiinin puutteessa tapahtuu). Plasmaan imeytynyt kalsium pitäisi saada sieltä eteenpäin oikeaan kohteeseen eli luihin, koska jos kalsiumia on liikaa verenkierrossa, voi siitä olla haittaa verenkierrolle (suonten kalkkiutuminen) ja pehmytkudoksille (kalsiumin kiteytyminen).

Yksi hyvä tapa varmistaa kalsiumin päätyminen luihin sen sijaan, että se jäisi liian D-vitamiinin vaikutuksesta seilaamaan verenkiertoon, on riittävän K2-vitamiinin käyttö.

Tarvitaanko kalsiumia D-vitamiinin kanssa?

The use of calcium and vitamin D in the management of osteoporosis -niminen katsaus käsittelee sekä kalsiumin että D-vitamiinin saantia hyvin monipuolisesti. Useimmat läpikäydyt tutkimukset saavuttivat 20-30% aleneman luunmurtumissa. D-vitamiinin vaikuttava määrä oli noin 800IU ja siitä ylöspäin ja kalsiumia eri tutkimuksissa oli käytetty keskimäärin 800mg.

Katsauksesta on ehkä hyödyllistä ottaa muutama lainaus: ”D-vitamiinin puutostilassa esiintyy kalsiumin heikentynyt imeytyminen suolistosta, mikä aikaansaa lisääntyneen osteoklastien tuotannon ja kalsiumin liukenemisen luista” ja ”jos D-vitamiinin puutosta ei korjata, kalsiumin liukeneminen luista jatkuu ja seurauksena on lapsilla riisitauti ja aikuisilla osteomalasia ja osteoporoosi”.

J.Fung sen sijaan lyttää kalsiumilisät tässä tuoreessa kirjoituksessaan ja kysyy: ”Miksi? Perustelu liittyy siihen, että luissa on paljon kalsiumia, joten kalsiumin syönti tekee luista vahvempia. Tämä on tietenkin järkeilyä, jota kolmasluokkalainen voisi käyttää, mutta se menee ohi maalin. Aivojen syöminen tekee meistä viisaampia? Jne.”

Totuus löytynee jostain noiden edelläolevien ääripäiden väliltä. Itse olisin taipuvaisempi panostamaan riittävään D-vitamiinin saantiin ja mahdollisuuksien mukaan ottaisin kalsiumit ruoka-aineista ja pitäisin kalsiumlisät alempina, kuin useimmat suositukset.

Ja jos ottaa kalkkitabletteja on syytä huolehtia niin D-vitamiinin kuin myös K2-vitamiinin saannista.

Luusta kolmannes on kollageenia. Kollageeni puolestaan tarvitsee C-vitamiinia, joka stimuloi kollageenin muodostusta ja sen rakentamia ristisidoksia luussa. Kollageeniin tarvitaan myös proteiinia, minkä saanti yhdessä riittävän antioksidanttikapasiteetin kanssa estivät raihnaus-haurausoireyhtymää (frailty) Japanilaisilla vanhemmilla naisilla tässä tutkimuksessa.

C-vitamiinin (tehokas antioksidantti) todetaan tässä tutkimuksessa olevan tärkeää luille ja myös kollageenille: ”Vaikka ihmisillä tehtyjen tutkimusten tulokset ovat epäyhtenäisiä, useimmat tulevat siihen johtopäätökseen, että seerumin vähentyneet C-vitamiinin tasot ja saanti saattavat olla yhteydessä osteoporoosin kehittymiseen ja lisääntyneisiin murtumiin”.

Yhteenveto

Luiden terveyttä käsittelevän kirjoitussarjan päätteeksi lienee syytä vetää kaikki käsitellyt asiat lyhyesti yhteen. Kirjoitussarjan kehyksenä toimi luunmurtumien yllättävä lisääntyminen Suomessa 1980-luvun kääntyessä 90-luvuksi. Ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla murtumat eivät juuri lisääntyneet, kun taas jälkimmäisellä niitä oli melkein tuplaten. Väestön ikääntyminenkään ei lisäystä pystynyt kokonaan selittämään.

7 osaa sisälsivät seuraavat ravitsemukseen ja lääkitykseen liittyvää havaintoa, joita jokainen voi hyödyntää tähdätessään omien luidensa säilyttämiseen mahdollisimman ehjinä pitkälle vanhuuteen:

1. Suola ei olekaan se ehdottomasti vältettävä peikko, joksi virallisterveellinen valistus on sen maalannut – sillä on luita suojaava rooli tarpeellisena mineraalina luiden aineenvaihdunnalle ja se on myös avaintekijä C-vitamiinin kuljettamisessa luihin ja muihin tärkeisiin elimiin. Sopiva määrä suolaa ja C-vitamiinia voidaan olettaa tarpeelliseksi luiden hyvinvoinnille.
2. Monityydyttymättömät omega-6 kasviöljyt hapettuvat herkästi ja aikaansaavat yhdessä ikääntymisen kanssa hapetusstressiä, jolla on negatiivisia vaikutuksia luita rakentaviin soluihin, osteoblasteihin. Monityydyttymätön CLA on transrasva, jota syntyy märehtijöiden pötsissä. Se on nimestään huolimatta terveellinen ja sillä on edullsia ominaisuuksia luiden terveyteen, kuten on myös merenelävistä saatavilla omega-3 rasvoilla.
3. Märehtijöiden maitorasva sisältää CLA:n lisäksi myös K2-vitamiinia, joka on varsinainen luiden terveysvitamiini. Sillä on tärkeä rooli myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisijänä. Täysrasvaiset maitotaloustuotteet, juustot yms. ovat hyviä K2-vitamiinin lähteitä.
4. Hiilihydraattien ylimäärä ja sokerit ovat yhteydessä metaboliseen oireyhtymään, insuliiniresistenssiin ja T2-diabetekseen. Nämä tuovat yleensä mukanaan jatkuvasti korkealla pysyttelevän insuliinin tasot, hyperinsulinemian, mikä aikaa myöden heikentää luiden terveyttä.
5. Monet lääkkeet aiheuttavat luiden haurastumista. Näitä ovat vatsahapon alentamiseen tarkoitetut protonipumpun estäjät (PPI), statiinit (estävät K2-vitamiinin muodostumista) ja jotkin verenpaineen alentamiseen tarkoitetut nesteenpoistajat (diureetit) varsinkin, jos sama henkilö käyttää niitä yhdessä SSRI-masennuslääkkeiden kanssa. Bisfosfonaatit kovettavat luun, mutta eivät paranna sen kestävyyttä.
6. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään suolistosta ja 25µg alemmista annoksista ei näyttäisi olevan hyötyä luiden terveydelle. Kalsiumin lisääminen ei aina ole tarpeen, jos ravinnon mukana tulee riittävästi kasviksia ja eläinkunnan tuotteita.

Yhteenvedon yhteenveto

Vielä lyhyt lista asioista, jotka ovat hyvästä luille ja niistä, joita kannattaisi välttää.

Vaikka kirjoitussarja ei pystykään nimeämään yhtä selkeää syyllistä lonkkamurtumien lisääntymiselle melkein tuplaksi, se kartoitti niitä mahdollisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutuksesta ilmiö on saattanut tulla mahdolliseksi. Jokainen voi oman harkintansa mukaan valita paletista asioita, joilla on vaikutusta luiden terveyttä edistävään suuntaan.

Suurin syy murtumiin ovat kuitenkin kaatumiset, joiden välttämiseen auttaa liikunta- ja koordinaatiokyvyn ylläpitäminen. Harjoittelu yhdessä D-vitamiinin kanssa myös vähensi murtumia vanhemmilla naisilla 53-62% kaatumisen sattuessa verrattuna henkilöihin, jotka eivät harjoitelleet.

Elintapojen vaikutuksia luiden terveyteen

Hyvää lääkettä heikkeneville luille on siis liikunta ja siinä erityisesti painojen kanssa harjoittelu. Näin kertoo TYKS:in ylilääkäri, sisätautiopin dosentti ja erikoislääkäri Jan Sundell: ”Ihminen pystyy elintavoillaan ehkäisemään tai ainakin hidastamaan luun haurastumista. Liikunta, jossa luustoon kohdistuu iskuja, nopeita kiertoja, vääntöä ja tärähdyksiä, vahvistaa luustoa. Esimerkiksi pallo- ja mailapelit, jumpat ja tanssit ovat hyviä lajeja. Lihasvoimaharjoittelu on erinomainen luustoa vahvistava laji erityisesti niille, joille hyppyjä sisältävä liikunta ei sovi. Tutkimuksissa on todettu, että lihasvoimaharjoittelu ylläpitää tai jopa lisää luun lujuutta iäkkäillä, postmenopausaalisilla naisilla. Myös iäkkäillä miehillä asiaa on selvitelty, ja luuntiheysmittauksella (DEXA) arvioituna kolmen kuukauden lihasvoimaharjoittelun jälkeen koko kehon ja reisiluun mineraalitiheys oli parantunut 0,5 %–1 %. Parhaiten luu vahvistuu, kun isoja lihasryhmiä kuormitetaan suhteellisen raskailla painoilla.”

Riittävän D-vitamiinin ja sopivan lihasharjoittelun avulla luut voivat säilyä terveinä ja hyväkuntoisina vähintään 40v ajan ja melko varmasti myös elämän loppuun:

Eikä se lihaskunnon hankkiminen myöhäistä ole varttuneemmallakaan iällä – tämä nainen aloitti vasta 71-vuotiaana ja on nyt 80-vuotiaana päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan.

LINKKEJÄ

Lääkäri Erkki Antila Terveys-Hymyn artikkelissa ”D-vitamiinin puutos on suuri terveysriski” https://hymy.fi/terveys-hymy/d-vitamiinin-puutos-on-suuri-terveysriski/

”Vanhukset tarvitsevat D-vitamiinia, sillä vitamiinin aktiivisen muodon, ”prohormonin” muodostuminen maksassa hidastuu iän myötä. Yli 70-vuotiailla tämän prohormonin tuotto on laskenut yhteen neljäsosaan nuorista aikuisista ”

Auringonvalo hellii, mutta D-vitamiinilisää ei kannata hylätä kokonaan, neuvoo lääkäri http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002900303.html

Puoli tuntia aurinkoa varastoi D-vitamiinia syksyn tarpeisiin https://yle.fi/uutiset/3-6767282

D-vitamiinin imeytymiseen voi vaikuttaa myös henkilön syömän rasvan laatu – mitä monityydyttymättömämpää rasva on, sitä heikommin D-vitamiini imeytyy. Jari Ristirannan suomenkielinen kirjoitus listasi parhaiten D-vitamiinin imeytymistä auttavia rasvoja. Parhaita olivat luonnolliset voin ja oliiviöljyn rasvat.

Erinomainen artikkeli D-vitamiinista ja osteoporoosista: https://www.vitamindcouncil.org/health-conditions/vitamin-d-and-osteoporosis/

Tämä Linus Pauling instituutin sivuilla oleva kirjoitus D-vitamiinin vaikutuksesta luiden terveyteen on aivan parhaasta päästä: http://lpi.oregonstate.edu/mic/vitamins/vitamin-D#disease-prevention

”low serum levels of both 25-hydroxyvitamin D and vitamin K were associated with an increased risk of hip fracture (56). Without sufficient vitamin D from sun exposure or dietary intake, intestinal calcium absorption can be significantly reduced. This increases PTH secretion by the parathyroid glands; sustained PTH elevation may result in increased bone resorption, which in turn may increase the risk of osteoporotic fracture (57). ”

”Another meta-analysis of 11 randomized, double-blind, placebo-controlled trials on the effect of vitamin D supplementation in 31,022 individuals (91% women) aged 65 years and over indicated that those with the highest vitamin D intake (792-2,000 IU/day) had a 30% lower risk of hip fracture and a 14% lower risk of any non-spine fracture (64).”

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts