Kirjoittaja: Ari Kaihola
Suomalainen tutkimus havaitsi: ”Lonkkamurtumien määrä melkein tuplaantui 10 vuodessa” 80-luvulta 90-luvulle. Syy jäi epäselväksi. Yritämme nyt tässä kirjoitussarjassa tuoda esille todennäköisiä syitä luiden haurastumiseen noin lyhyessä ajassa.
Mitä muutoksia ympäristössä tapahtui 80-luvulta 90-luvulle?
Tuon suomalaistutkimuksen syiden taustalla voisivat olla vaikkapa:
- Ravitsemussuositukset tulivat voimaan 1987 ja ne aiheuttivat seuraavia muutoksia
- Uusia lääkkeitä lanseerattiin
- Muutos D-vitamiinin suosituksessa 1992 (25µg → 10µg), osa 7
Uusien lääkkeiden esiinmarssi alkoi 90-luvun taitteessa
Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Tsekataan nyt, löytyykö näiden uusien lääkkeiden haittavaikutuslistalta luihin vaikuttavia ominaisuuksia.
Vatsahappolääkkeitä ei osaa kuvitella vaarallisiksi
Jos närästää, ota ….. Se vähentää mahan happoisuutta ja vatsakivut ovat muisto vain. Happohan se oli, joka sen kivun aiheutti ja lääke poisti sen hapon. Happo paha, lääke hyvä. Ja PPI eli protonipumpun estävillä lääkkeillä hapon tuotanto saadaankin todella tehokkaasti suljetuksi, melkein kuin veden tulo hanasta.
Ilmeisin tietolähde haittavaikutusten selvittämiseen on lääkkeen pakkausseloste. Wikipedian linkkaamat pakkausselosteet ovat lähes sanasta sanaan samanlaisia:
”Luunmurtumat
Protonipumpun estäjät (PPI), erityisesti suurina annoksina ja pitkäaikaisesti (>1 vuosi) käytettynä, saattavat lievästi suurentaa riskiä saada lonkan, ranteen tai selkärangan murtuma, pääasiassa iäkkäillä potilailla tai yhdessä muiden tunnettujen riskitekijöiden kanssa. Havainnoivien tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että PPI-lääkkeiden käyttö voi suurentaa murtumien kokonaisriskiä 10 – 40%. Osa suurentuneesta riskistä saattaa johtua muista riskitekijöistä. Osteoporoosille alttiiden potilaiden hoidossa tulee noudattaa hoitosuosituksia ja heidän pitää saada riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia.”
Aika hulppea riskin lisäys! Keskimäärin 25%. Pakkausseloste viittaa myös muihin riskitekijöihin murtumien aiheuttajana. No, otetaanpa vinkkiä niihinkin samasta dokumentista: B12-vitamiini puute ja hypomagnesemia toistuvat kaikkien PPI-lääkkeiden pakkausselosteessa.
Ja kuinka ollakaan, B12-vitamiinin puutoksella on niinikään yhteys lisääntyneisiin luunmurtumiin: B12-vitamiinin puutos on erityisen yleistä vanhemmalla väellä ja se aiheuttaa homokysteiinin ja metyylimalonihapon lisääntymistä. Nämä puolestaan ovat pienentyneen luuntiheyden ja lisääntyneiden luunmurtumien riskitekijä. B12-vitamiinin puutos ei vaikuta osteoblastien luunmuodostukseen, mutta se tehostaa osteoklastien luuta hajottavaa toimintaa, toteaa myös tämä tutkimus.
Magnesiumin puute voi johtua monesta syystä, mutta tässä tapauksessa se johtuu imeytymisen heikkenemisestä, jonka PPI-happosalpaaja aiheuttaa. Magnesium on erittäin tärkeää luiden terveydelle, jopa yhtä tärkeä kuin kalsium.
Kuten kuvasta näkyy, magnesiumin puutteen suoria vaikutuksia ovat luiden jäykkyyden väheneminen, osteoblastien toiminnan heikkeneminen ja osteoklastien toiminnan tehostuminen. Epäsuoria vaikutusketjuja ovat lisäkilpirauhashormonin (PTH) tuotannon lasku, D-vitamiinin väheneminen ja näistä seurannut luun muodostuksen väheneminen sekä oksidatiivisen stressin ja tulehduksen yhtäaikainen vaikutus luun hajoamista kiihdyttävästi.
Iltalehti kirjoittaa magnesiumin tärkeydestä: ”Riittävä magnesiumin saanti voi suojata luunmurtumilta”.
Tämä lääketieteen uutinen kertoo kuluttajaryhmästä, jonka mielestä PPI-lääkkeessä pitäisi olla Black-box varoitus, koska se
- lisää osteoporoosin ja erilaisten infektioiden riskiä
- B12 vitamiinista ja magnesiumista saattaa tulla puute
- niistä voi tulla riippuvaiseksi, koska vierottaminen saattaa lisätä hapon eritystä entisestään
- niitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön
PPI-lääkkeiden haittavaikutuksista suomeksi kertoo terve.fi:
”Vähentämällä mahalaukun happamuutta protonipumpun estäjät saattavat heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä puolestaan voisi johtaa osteoporoosiin ja luunmurtumiin. Pennsylvanian yliopiston tutkimusryhmä, joka ei havainnut yhteyttä protonipumpun estäjien ja keuhkokuumeen välillä, löysi sen sijaan yhteyden pitkäaikaisen protonipumpun estäjien käytön ja lonkkamurtumien välillä. Heidän tuloksensa viittaavat myös siihen, että riski oli sitä suurempi, mitä kauemmin potilaat olivat protonipumpun estäjiä käyttäneet.”
Kaiken lisäksi PPI:t lisäävät hyponatremiaa (siis suolan eli natriumin vajausta veressä), joka jo aikaisemmissa tämän kirjoitussarjan osissa on tullut tutuksi osteoporoosin aiheuttajana. Tässä tutkimuksessa lähes kolmannes PPI-lääkkeitä yli vuoden käyttänyt kärsi hyponatremiasta, mikä on yli 4 kertaa enemmän kuin näitä lääkkeitä käyttämättömillä.
LINKKEJÄ:
Safety of the long-term use of proton pump inhibitors ”osteoporotic fractures by 1.62-fold (95% CI: 1.02-2.58). Other studies confirm that use of PPI ≥ 7 years increases the risk of osteoporotic hip fractures by 4.55-fold (95% CI: 1.68-12.29) and PPI use for 6-12 mo has been reported to be associated with an increased risk of osteoporotic hip and spine fractures[103-105].”
Proton Pump Inhibitors and Risk of Fractures: A Meta-Analysis of 11 International Studies http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0002934311001641
December 27, 2006. Long-term Proton Pump Inhibitor Therapy and Risk of Hip Fracture. http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/204783
Use of proton pump inhibitors and risk of osteoporosis-related fractures, 2008. http://www.cmaj.ca/content/179/4/319.short
Proton Pump Inhibitors and Risk of Fracture: A Systematic Review and Meta-Analysis of Observational Studies. http://www.nature.com/ajg/journal/v106/n7/abs/ajg2011113a.html
Statiinit
Monet lääkärit kehuvat statiineja ja niiden käytöllä on todettu milloin minkäkinlaisia hyötyjä – ne estävät Alzheimeria ja syöpää, edistävät endoteelin toimintaa ja siten alentavat verenpainetta ja tietenkin vähentävät osteoporoosin riskiä. Puuttuu vain, että niiden avulla osaisi kävellä vetten päällä.
Juuri mikään noista edellä mainituista ei pidä paikkaansa. Statiinien tutkimuksessa vallitsee massiivinen harha, joka lähtee jo niiden perimmäisestä käyttötarkoituksesta. Niillä pystyy alentamaan veren LDL-kolesterolin tasoja, mutta varsinainen hyöty sydänsairauksien ehkäisyssä on 1-2 prosentin luokkaa, jos sitäkään. Valtaosa ihmisistä syö statiineja turhaan: 60 ihmisen pitää syödä niitä 5 vuotta, että 1 säästyisi sydänkohtaukselta ja samaan aikaan yksi 50:stä saa diabeteksen ja 1:lle kymmenestä tulee lihasvaurioita. Tässä tutkimuksessa statiineja käyttävät sairastuivat diabetekseen lähes 2,5 kertaa useammin kuin käyttämättömät (ja heidän sydänkohtaustensa määrä oli 5% suurempi kuin vertailuryhmällä).
Vahvin näyttö ns. pleiotrooppisista hyödyistä statiinien suhteen on jonkin tasoinen näyttö luuntiheyden (BMD) paranemisesta. Kyseessä saattaa kuitenkin olla sama efekti kuin oli edellisessä kirjoituksessa T2-diabetesta sairastavien osalta – BMD kyllä parani, mutta luunmurtumat lisääntyivät. Jos selaa läpi kaikki Suomessakin myynnissä olevien statiinien pakkausselosteet, jokaisesta löytyy haittavaikutuksena diabetes.
Näyttö itse luunmurtumien vähenemisestä onkin ristiriitainen ja vuotta 2005 ennen julkaistuja statiinitutkimuksia ei voi edes ottaa vakavasti, koska lääketehtaat jättivät epäedulliset tulokset julkaisematta: ”Vuoden 2005 jälkeen vaadittiin, että kaikki lääkekokeet on rekisteröitävä, ja myös kielteiset koetulokset on julkistettava.” kerrotaan YLE:n v. 2010 esittämässä MOT Kolesterolipommi -ohjelmassa.
Statiinit blokkaavat K2-vitamiinin
K2-vitamiinista oli puhetta jo maitorasvojen yhteydessä. Sen saanti on yhteydessä hyvään luiden terveyteen. K2-vitamiinia syntyy myös kehon sisällä K1-vitamiinista. Konversion tehokkuuteen ja itse K2-vitamiinin aktivoitumiseen voivat heikentävästi vaikuttaa erilaiset yhdisteet, kuten kasviöljyt (kuvassa canola eli rypsi ym) ja margariinit (hydrogenated oils = kovetetut kasvirasvat). Sen lisäksi jotkin lääkkeet saattavat haitata K-vitamiinin muunnosta. Näitä ovat statiinit ja verenohennuslääke Varfariini sekä bisfosfonaatit.
Kuva on peräisin tästä japanilaisesta tutkimuksesta. Edellämainitut tekijät estävät koagulaation ja matriksi GLA-proteiinin toimintaan tarvittavien K2-vitamiinista riippuvaisten entsyymien toimintaa. Osteoblastien ja osteoklastien normaalisti toimiessa vapautuu c-Ocn:a ja uc-Ocn:a, jotka vaikuttavat hormonien tavoin kehon eri elimissä (kivekset, haima, suolisto ja aivot). Statiinit haittaavat K2-vitamiinin toimintaa, mikä luiden heikkenemisen lisäksi heikentää myös noista ”luuhormoneista” riippuvaisten elinten toimintaa.
Varfariinin yhteys luiden heikkenemiseen on niin selvä, että en tässä sitä sen enempää käsittele. Se blokkaa K-vitamiinin vaikutusta niin tehokkaasti, että se aiheuttaa pitkään käytettynä myös munuaisten ja valtimoiden kalkkiutumista.
Rasvaliukoiset Lovastatin ja Simvastatin heikentävät K2-vitamiinin synteesiä merkittävästi ja suoraan plasman pitoisuuksien suhteessa, kun taas vesiliukoisen Pravastatiinin vaikutus K2-vitamiiniin on vähäinen. Kuva 2 tästä tutkimuksesta.
Statiinien käyttö tekee siis karhunpalveluksen sekä luiden terveydelle, että sydän- ja verisuoniterveydelle tuhoamalla K2-vitamiinista saatavat hyödyt (tässä hyvä yhteenveto ja runsaasti tutkimusviitteitä K2 eduista). Jos statiinien käyttäjä on lisäksi suositusten ohjeistamana luopunut Suomessa lähes ainoista K2-vitamiinin lähteistä, rasvaisista maitotaloustuotteista ja lihasta, hän saattaa hyvinkin kärsiä K2-vitamiinin puutteesta, mikä ilmenee kalsiumin kertymisenä pehmytkudoksiin (suonet, jänteet jne.) luiden asemesta.
LINKKEJÄ:
Determinants of Progression of Coronary Artery Calcification in Type 2 Diabetes. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0735109707029026
We found that statin therapy failed to inhibit the progression of CAC. On the contrary, statin-treated patients had a greater degree of progression. Similar findings were observed in patients treated with beta-blockers, calcium channel antagonists, and angiotensin-converting enzyme inhibitors/angiotensin receptor blockers.
Progression of Vascular Calcification Is Increased With Statin Use in the Veterans Affairs Diabetes Trial (VADT). http://care.diabetesjournals.org/content/35/11/2390
Vitamin K2 is More Important in the Fight Against Osteoporosis than Calcium. http://www.smart-publications.com/articles/vitamin-K2-is-more-important-in-the-fight-against-osteoporosis-than-ca
Vitamin K Supplementation in Postmenopausal Women with Osteopenia (ECKO Trial): A Randomized Controlled Trial. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2566998/
Fewer women in the vitamin K group had clinical fractures (nine versus 20, p = 0.04) and fewer had cancers (three versus 12, p = 0.02).
Aivan huikeat tulokset luunmurtumien ja syövän vähenemisessä ja mitä toteavat tutkijat päätelmässään? ”…ei suojaa ikään liittyvältä luuntiheyden alenemalta, mutta saattaa suojata murtumilta ja syövältä postmenopausaalisia naisia, joilla on osteopenia”.
Ari Kaihola
Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.
About Author
Paluuviite:Mikä tuplasi lonkkamurtumat 10 vuodessa? Osa 2 – Turpaduunari
Paluuviite:Mikä tuplasi lonkkamurtumat 10 vuodessa? Osa 6 – Turpaduunari
Paluuviite:Mikä tuplasi lonkkamurtumat 10 vuodessa? Osa 7 – Turpaduunari