Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Mikä tuplasi lonkkamurtumat 10 vuodessa? Osa 6

Suomalainen tutkimus havaitsi: ”Lonkkamurtumien määrä melkein tuplaantui 10 vuodessa” 80-luvulta 90-luvulle. Syy jäi epäselväksi. Yritämme nyt tässä kirjoitussarjassa tuoda esille todennäköisiä syitä luiden haurastumiseen noin lyhyessä ajassa.

Mitä muutoksia ympäristössä tapahtui 80-luvulta 90-luvulle?

Tuon suomalaistutkimuksen syiden taustalla voisivat olla vaikkapa:

Bisfosfonaatit lujittavat luuta?

Professori Teppo Järvinen Iltalehdessä 27.5.2015: ”Suurin osa murtumista tapahtuu yli 80-vuotiaille, mutta tutkimukset painottuivat selvästi nuorempaan ikäryhmään.

Yli 80-vuotiailla on tehty vain kolme tutkimusta. Yhdessäkään niistä ei löytynyt viitteitä bisfosfonaattilääkityksen tehosta lonkkamurtumien ehkäisyssä.”

Professori Järvinen on ollut mukana myös tämän suomalais-ruotsalaisin voimin kirjoitetun Osteoporoosi: keisarilla ei ole vaatteita -julkaisun laatimisessa. Tutkijaryhmä toteaa bisfosfonaateista näin:

Viimeisimmän tiedon mukaan epätyypillisen murtuman suhteellinen riski bisfosfonaatin muutaman käyttövuoden jälkeen (yli satakertainen) on korkeampi kuin tupakoijilla keuhkosyövän mahdollisuus, vaikkakin absoluuttinen riski on vaatimaton (11:10000).”

ja

Näinollen, pitäisikö osteoporoosi lisätä pitkään listaan diagnooseja, joissa vähempi hoito tai ei hoitoa ollenkaan, on parempi kuin nykyinen käytäntö?”

Tutkijat viittaavat väestötutkimukseen, joka osoitti, että yli 65-vuotialle sattuneista murtumista 85% EI johtunut osteoporoosista. He toteavatkin, että valtaosa murtumista syntyy kaatumisen seurauksena eikä syynä ole osteoporoosi. Kaatuminen vuorostaan johtuu usein ikään liittyvästä fyysisestä heikkenemisestä ja yleisestä hauraudesta. Kaatumiset myös lisääntyvät iän myötä siten, että 65v ylittäneillä niitä tapahtuu kolmannekselle vuosittain ja yli 8-kymppisille jo puolelle.

Vain 5% kaatumisista johtaa murtumaan ja vain 1% lonkkamurtumaan. Tärkeä selittäjä ikääntyvien lisääntyville kaatumisille onkin lihasten heikkeneminen. He pitävätkin (heikkoa) lihaskuntoa ehkä tärkeimpänä syynä lonkkamurtumille.

Nikamamurtumien tulkinta röntgenkuvasta on heidän mukaansa melkoista arpapeliä ja tulokset voivat vaihdella 3%:sta 90%:iin! Lisäksi oireileva nikamamurtuma on harvoin äkillinen tai kokonaan osteoporoosista johtuva; ainakin 50% on vamman aiheuttamia ja erityisesti seurausta ”pyrstölleen” putoamisesta tai esineen nostamisesta suorin jaloin. He viittaavat hollantilaiseen tutkimukseen, jossa sairaalaan tuoduista nikamamurtumapotilaista 83% oli saanut sen kaatumisesta.

Bisfosfonaatin kovettama luu ei kestä

Osteoporosis Medication Use and Fracture Risk in the Women’s Health Initiative -tutkimuksessa havaittiin yli 10v bisfosfonaatteja käyttäneillä 29% kasvanut riski luunmurtumiin verrattuna 2v käyttäneisiin. Rintasyöpäpotilailla yli 8 vuoden käyttö lisäsi luunmurtumariskiä 65% verrattuna 2-3 vuotta käyttäneisiin.

Pisin bisfosfonaatin käyttöaika oli yhteydessä minkä tahansa kliinisen murtuman esiintymisriskin lisääntymiseen verrattuna lyhytaikaiseen käyttöön vanhemmilla naisilla ja naisilla, joilla oli rintasyöpä.”

Tavallisten murtumien lisääntymisen lisäksi tulevat vielä epätyypilliset murtumat, joista suurin osa on bisfosfonaatin aiheuttamia. Bisfosfonaatithan ovat tunnettuja siitä, että ne lisäävät luun mineraalitiheyttä (BMD), jota sitten luuntiheysmittauksilla seurataan. Hoidon seurauksena luusta tulee kyllä kovaa, mutta ilmeisesti se menettää elastisuutensa ja tulee hauraaksi. Luusta tulee vähän kuin jääpuikko, joka napsahtaa poikki helposti. Epätyypillisiä murtumia reisiluuhun voi tulla jopa kävellessä. Kaiken lisäksi ne ovat huonoja paranemaan.

Epätyypilliset reisiluun murtumat ja bisfosfonaatin käyttö: nykyinen todistusaineisto ja kliiniset vaikutukset -tutkimus listaa useita eri havaintoja epätyypillisistä reisiluun murtumista, joiden prosenttiosuudet vaihtelivat: 31.7, 16, 4.8, 7 ja 3.5. Valtaosa epätyypillisen murtuman saaneista potilaista oli saanut bisfosfonaattihoitoa.

Siis lääke, jonka pitäisi suojata murtumilta, aiheuttaa niitä! En ymmärrä, miten sitä ylipäätään saadaan vielä myydä.”After drug withdrawal, the risk diminished by 70% per year since the last use” – riski saada epätyypillinen murtuma VÄHENEE 70% vuodessa, kun lääkkeen käyttö LOPETETAAN! Uskomatonta ja täysin potilaiden terveydestä piittaamatonta määrätä heille lääke, jota ILMAN luunmurtumariski on pienempi.

Bisfosfonaatti aiheuttaa mikrohalkeamia

Bisfosfonaattihoidon pitkäaikaisvaikutuksia selvittänyt tutkimus porautuu luun mikrorakenteisiin ja mekaanisiin ominaisuuksiin:

Luun kokonaislujuuden rasituskäyrät kuvaavat terveitä verrokkeja (NFC), lääkitsemättömiä murtumaverrokkeja (FC) ja bisfosfonaateilla hoidettuja (BP).”

Bisfosfonaatilla hoidettujen luut ovat selvästi muiden luita heikompia.

Bisfosfonaatilla hoidettujen murtumapotilaiden luu oli tiheintä ja siinä oli eniten mikrohalkeamia verrattuna hoitamattomiin murtumapotilaisiin ja terveisiin ikääntyneisiin”.

Mikrohalkeamat alumiinissa johtivat takavuosina vakaviin lento-onnettomuuksiin, kun alumiini väsyi ja sen ”sitkeys” heikentyi. Tässä on kyse vähän samasta ilmiöstä, nyt vain henkilökohtaisella tasolla. Mikrohalkeamat haurastuttavat luun, jolloin se on altis epätyypillisille murtumille. Koska luu ei bisfosfonaatin vaikutuksesta uusiudu normaalisti ja on tavallaan kuollutta kudosta, voi sen paraneminen murtuman sattuessa kestää todella pitkään. Tässä tutkimuksessa paraneminen vaihteli 3kk:sta jopa 2 vuoteen! Tällaisissa tapauksissa ilmeisesti joudutaan turvautumaan lisäkilpirauhashormoniin, teriparatidiin, luun ”herättämiseksi uudestaan henkiin”.

Bisfosfonaatti estää K2-vitamiinin synteesiä

Bisfostonaatit estävät K2 (MK-4) vitamiinin synteesiä yo. kuvan osoittamalla tavalla. Alendronaattiin ja zoledronaattiin perustuvat lääkkeet näyttäisivät olevan pahimmat. Risedronaatti on keskivaiheilla ja etidronaatti on kaikkein vähiten tuhoa aiheuttava. Kuva 2 tästä tutkimuksesta.

Juuri se vitamiini, joka on yhteydessä vähempiin murtumiin ja parantaa luun joustavuutta, blokataan. Luu käytännössä tapetaan bisfosfonaatilla, jotta luuntiheys nousee ja saadaan hienoja BMD-mittaustuloksia!

SSRI-lääkkeiden vaikutus luihin

SSRI-lääkkeet Sitalopraami ja Fluoksetiini ampaisivat kasvuun 1990-luvun alussa (vaal.vihreä ja violetti) ja kasvoivat voimakkaasti koko jakson 1993-2003, jolloin lantionmurtumat lisääntyivät eniten (lähde SLT 2013).

Suomenkielinen Wikipedia kertoo, että SSRI-lääkkeet lisäävät osteoporoosia ja kaksinkertaistavat luumurtumien määrän ikääntyneillä.

Englanninkielinen Wikipedia kertoo samansuuntaista tarinaa: ”Todisteet seuranta-, poikkileikkaus- ja väestötutkimuksista osoittavat SSRI-käytön terapeuttisilla annoksilla olevan yhteydessä vähentyneeseen luuntiheyteen kuin myös lisääntyneisiin murtumiin [65][66][67][68] – yhteys, jota ei poista edes hoitaminen bisfosfonaateilla.”

Artikkelin mukaan riski saada murtuma on SSRI-lääkkeiden käyttäjillä suurentunut n. 70%.

Pakkausselosteista viittaukset luunmurtumiin löytyvät myös:

Citalopram-… voi harvinaisissa tapauksissa etenkin iäkkäillä potilailla aiheuttaa veren natriumpitoisuuden pienenemistä”. Hyponatremian vaikutuksia luiden terveydelle käsiteltiin kirjoitussarjan 1. osassa. Ja lisäksi: ”Potilailla, jotka käyttävät selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, kuten Citalopram on havaittu olevan suurentunut riski luunmurtumiin.”

Fluoxetin: ”Murtumat – Potilailla, jotka käyttävät tämäntyyppisiä lääkkeitä, on havaittu olevan suurentunut luunmurtumariski.”

Hyponatremia on todettu muidenkin masennuslääkkeiden haittavaikutuksena. Lainaus tästä tutkimuksesta: ”Masennuslääkkeet olivat usein yhteydessä hyponatremiaan. Yleisin kohortissamme (15,2% tapauksista) oli mirtazapiini… Sandu et al. raportoivat, että 24,2%:lle hyponatremiasta kärsivistä potilaista oli määrätty masennuslääkkeitä (75% SSRI ja 25% mirtatzapiinia).”

Sama tutkimus kertoo myös, että hyponatremian kehittyminen on 13,5 (1250%) kertaa todennäköisempää, jos potilas käyttää samaan aikaan diureettia (verenpainelääke) kuin pelkästään SSRI lääkettä. Englanninkielinen Wikipedia-artikkeli hyponatremiasta kertoo, että jopa 30% masennuspotilaista, joilla on SSRI-lääkitys, kärsivät hyponatremiasta. Se kertoo myös, että oireita ovat muistivaikeudet, sekavuus, vetämättömyys ja väsymys. Voidaanko suolan vajaus (hyponatremia) vahingossa diagnosoida masennukseksi?

Masennuslääkkeiden käytöllä on siis muitakin haittoja kuin riippuvuuden aiheuttaminen. Niiden tehosta tai pikemminkin tehottomuudesta on myös esitetty vahvoja näkemyksiä ja parempia tuloksia onkin saatu ilman lääkkeitä ns. Keroputaan mallilla.

Verenpainelääkkeet ja luut

Osteoporoosi ja osteoporoottiset murtumat: Verenpaineen ja verenpainelääkkeiden vaikutus (PDF) katsauksessa on vedetty yhteen eri tyyppisten verenpainelääkkeiden vaikutukset luunterveyteen. Koska verenpainelääkkeet ovat kaikkein yleisimmin käytettyjä lääkkeitä, myös haittavaikutukset – jos niitä on – korostuvat.

Taulukossa 1 on yhteenveto kaikista katsauksessa tutkituista verenpainelääkkeistä. Luiden terveyden kannalta lähes kaikki ovat joko neutraaleja tai jopa hieman luuterveyttä edistäviä. Ainoa poikkeus ovat loopdiureetit, jotka sekä vähentävät luuntiheyttä (BMD) että lisäävät luunmurtumien todennäköisyyttä.

Onneksi kaikkein yleisimmin käytetty lääkeryhmä on luiden terveyden suhteen kohtuullisen neutraali. Vain loop-diureetit, joita syö n. 170 000 suomalaista, ovat haitallisia. Sen sijaan hyponatremia on riski loop-diureettien lisäksi myös tiatsidien kohdalla ja varsinkin, jos niitä käyttää samanaikaisesti SSRI-lääkkeiden kanssa (taulukko 3 hyponatremian riskistä tässä tutkimuksessa)

Tässä artikkelissa luetelluista 3 lääkeryhmästä lähinnä bisfosfonaatit ja SSRI-lääkkeet sopivat murtumien aiheuttajina ja ajallisesti kuvaan, kun syyllisiä lonkkamurtumien tuplaantumiseen etsitään. Yli miljoonan käyttäjän verenpainelääkkeet eivät diureetteja lukuunottamatta ole haitallisia luille ja nekin välillisten vaikutustensa vuoksi (hyponatremia). Onneksi.

LINKKEJÄ

http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs00198-011-1778-8 results from 13 qualifying cohort and case–control studies, found that SSRIs were associated with a significantly increased risk of fractures”

Lisää lääkkeitä osteoporoosin takana: http://www.activebeat.com/your-health/women/10-risk-factors-for-osteoporosis/8/

Osteo Options http://joshmitteldorf.scienceblog.com/2013/07/30/osteo-options/ Published in the prestigious Journal of Environmental and Public Health, the COMB study (Combination of Micronutrients for Bone) demonstrated unequivocally that providing our bones with the nutrients they need along with regular weight-bearing exercise is as or more effective than any of the bisphosphonates or strontium ranelate (the unnatural drug version of strontium). And a lot less expensive! ”

Association of low-energy femoral fractures with prolonged bisphosphonate use: a case control study https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4415520/ Bisphosphonates have been thought to act principally via suppression of bone turnover and increased bone mineral density. However, recent data suggests that the drugs change tissue composition, altering collagen cross-linking and thus collagen age and maturity.” lääke muuttaa kudoksen rakennetta, kollageenin ristiinlinkkausta ja siten sen ikää ja kypsyyttä…

Risk of Atypical Femoral Fracture during and after Bisphosphonate Use (kirje päätoimittajalle) http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMc1403799#t=article The multivariable-adjusted odds ratio with 4 to 5 years of current use was 100 times as high as that with nonuse. ”

https://scholar.google.fi/scholar?q=bisphosphonate+increased+fractures&hl=fi&as_sdt=0&as_vis=1&oi=scholart&sa=X&ved=0ahUKEwjv8-Xa8MTTAhWhNpoKHQrWA2IQgQMIJjAA

https://ethicalnag.org/2009/11/09/nejm-editor/ A very recent example of the sad reality over at the once-prestigious New England Journal of Medicine is their decision to publish a drug company-funded review article. This review attempts to discredit emerging research suggesting that many years of using Merck’s Fosamax or Procter & Gamble’s Actonel (both osteoporosis drugs in a class called bisphosphonates) could actually result in more leg bone fractures.

Not surprisingly, drug manufacturers of bisphosphonates are fighting back ferociously against this emerging (independent) research. A Merck-funded review paper published in the NEJM on March 24, 2010 concludes:

The occurrence of fracture of the subtrochantericor diaphyseal femur was very rare, even among women who had been treated with bisphosphonates for as long as 10 years.”

Sounds promising for Big Pharma. But if you look very, very closely, the article’s fine print confesses:

The study was underpowered for definitive conclusions.”

You might justifiably ask yourself why a medical journal would stoop to publishing a meaningless scientific paper that the paper’s own authors admit lacks any conclusion. Even more troubling than a journal article that was itself bought and paid for by Merck, is the conflict of interest disclosure list at the bottom of this NEJM article. It reads like a Who’s Who of Big Pharma.

Of the 12 study authors listed in the NEJM article, at least three are full-time employees of Merck or Novartis. Each one of the other nine admit owning equity interests in or receiving cash, travel expenses, or “consulting and lecture fees” from companies including Merck, Novartis, Amgen, Roche Nycomed, Procter & Gamble, AstraZeneca, GlaxoSmithKline, Medtronics, Nastech, Nestle, Fonterra Brands, OnoPharma, Osteologix, Pfizer, Eli Lilly, Sanofi-Aventis, Tethys, Unilever,Unipath, Inverness Medical, Ortho Clinical Diagnostics, OSIProsidion, or Takeda.”

tutkimuksen (PDF) ”Evolving role of vitamin K2-7(Menaquinone) in Osteoporosis & cardiovascular health” mukaan K2-vitamiini on tehokkaampaa kuin bisfosfonaatti ja kun ottaa huomioon, että mitään haittavaikutuksia ei ole, valinta ei voisi olla helpompaa.

4.4. Better efficacy of Vitamin K2 in reducing incidence of fracture compared to bisphosphonates

Meta analysis studies found that Vitamin K2 reduces incidence of vertebral fracture by 53 % as compared to alendronate (48%), risedronate (36%), etidornate (37%), and raloxifene (40%) in patients with postmenopausal or age-related osteoporosis12.”

arikAri Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

2 thoughts on “Mikä tuplasi lonkkamurtumat 10 vuodessa? Osa 6”

  1. Aiheuttavatko verenpainelääkkeet välillisesti lonkkamurtumia, kun ne lisäävät huimausta ja siten vanhusten kaatumisia? Muistaakseni Kendrick viittasi tähän. Eli nekään eivät olisi neutraaleja.

    1. Jonkin verran tuotakin varmaan tapahtuu ja tuntuisi aika loogiseltakin. Toisaalta tuo koontitutkimus esittää myös murtumat, joiden lukumäärässä huimauksestakin johtuvien kaatumisten vaikutus pitäisi näkyä. Ehkä valitsin huonon tutkimuksen. Googlettamalla löytyy kyllä tukea tuolle esittämällesi näkemyksellekin, esim. tämä: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4136657/

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.