Valikko Sulje

Naccia ei voi patentoida, Osa 2

Kirjoittaja: Ari Kaihola

Sisällysluettelo (muutoksia todennäköisesti tulee kirjoituksen edistyessä)

Osa 1

Yleiskatsaus NAC:kiin

Kirja Asetylkysteiinin (NAC) terapeuttinen käyttö lääketieteessä

Katsauksia NAC:iin

NAC myrkytyksissä

NAC tarttuvissa taudeissa – COVID-19 ja influenssa

Haittavaikutukset

Osa 2

NAC nopeasti lisääntyvissä elintasosairauksissa

Kilpirauhasen vajaatoiminta

IBD

Alzheimer’s ja Parkinson

Astma ja muut keuhkosairaudet (esim. COPD)

Osa 3

NAC elintasosairauksissa (Insuliiniresistenssi-sairauspyramidin mukaan)

Akne

Rasvamaksa

Korkea verenpaine

Kihti

Mielenterveys; masennus, skitsofrenia ja bipolaarinen

Tuki- ja liikuntaelimien sairaudet (TULE), reuma ja niveltulehdus, osteoporoosi

PCOS, hedelmättömyys

Sydän- ja verisuonitaudit

Syöpä

T2-diabetes

OSA 2

Nopeasti lisääntyneet sairaudet

Useimmat elintasosairaudet (ei-tarttuvat taudit, NCD) ovat lisääntyneet melko tasaisesti ajalta ennen ravitsemussuosituksia aikaan jälkeen ravitsemussuositusten. Yleensä lisääntymiskertoimet 80-luvulta tähän päivään ovat kaksinkertaisia tai vähän alle tai yli. Joitain harvoja laskusuuntaan eteneviä sairauksiakin on. Tässä tarkastellaan poikkeuksellisen jyrkästi tuona aikana lisääntyneitä tauteja ja NAC:n mahdollisuuksia niiden hoidossa – ajatuksena tuoda se pienikin mahdollisuus kaikkein kiireellisimmin sitä tarvitseville ja samalla etsiä keinoja nousukäyrien taittamiseen.

Ylläolevasta taulukosta on poimittu kaikkein nopeimmin lisääntyneet alla olevaan taulukkoon, joka muodostaa kirjoituksen tämän osan sisällysluettelon. NAC:n vaikutuksista kertovia tutkimuksia on etsitty kahdesta lähteestä, Googlen Scholar-palvelusta ja kliinisiä kokeita ylläpitävästä tietokannasta. Osumien lukumäärät toimivat linkkeinä hakutuloksiin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Google Scholar haku tuottaa tutkimuksen (1), jossa liiallinen jodi aiheuttaa kilpirauhaseen voimakkaan tulehdusreaktion (pyroptoosi – vähän kuin pyromaaninen apoptoosi), joka aikaansaa erittäin nopean solukuoleman. Tätä ei varmaankaan voi toistaa tarpeeksi usein, mutta kyseessä on autoimmuunijärjestelmän kilpirauhaseen kohdistama tulehduksellinen hyökkäys, Hashimoton tyreoidiitti. Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (tyreoidiitti) on syynä 90%:ssa kaikista kilpirauhasen vajaatoimintatapauksista (5) ihmisillä, joilla ei ole jodin puutosta. Jodin käyttö lisäravinteena tämän sairausmuodon yhteydessä on bensaa liekkeihin valtaosalle vajaatoiminnasta kärsiviä. Tutkimuksen (1) kuvassa 4 C nähdään, miten natriumjodidi (NaI, 50 mM) saa IL-1beta tulehdustekijän nousemaan 2.5-kertaiseksi ja NAC pystyy pelastamaan lisäyksestä ehkä karkeasti puolet. Vaikka tutkimus tehtiin koeputkessa kilpirauhasen soluilla, toimii se kuitenkin hyvänä muistutuksena jodin vaaroista.

Jodin riittävä saanti ei tämän väestötutkimuksen (2) mukaan todellakaan pelasta kilpirauhasen tulehdukselta, vaan pikemminkin päinvastoin: naisilla autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa oli n. 8 kertaa yleisempää alueilla, joissa jodin saanti on riittävää kuin alueilla, joissa jodista on puutetta. Miehillä saman suuntainen kerroin oli 5.

Hashimoton tulehdus ei parane kilpirauhashormonia lisäämällä: ”…mikään kilpirauhashomonin korvaushoito ei estä T-solujesi hyökkäystä. Se vain korvaa puuttuvia hormoneja.” Tästä kertoo artikkelissaan HypothyroidMom. Hän kehottaa sammuttamaan autoimmuuni’liekin’, jonka jälkeen kilpirauhanen alkaa taas toimia normaalisti (edellyttäen tietysti, että kilpirauhanen ei ole ehtinyt vielä tuhoutua). Siihen hän tarjoaa ruoka-aineiden sisältämien antigeenien poistamista ruokavaliosta ja mm. D:n sekä seleenin lisäämistä. Omista kirjoituksistani kilpirauhasen toimintaa auttavia ja haittaavia mineraaleja ja maitoa käsitellään tässä ja ravintorasvojen vaikutusta tässä. Mutta takaisin NAC:n käyttöön kilpirauhasen toimintahäiriössä.

N-asetyylikysteiini suojaa autoimmuuniperäiseltä kilpirauhasen tuhoutumiselta; näin voisi vapaasti kääntää tämän tutkimuksen (3) nimen. NAC:n luulisi antioksidatiivisilla ominaisuuksillaan vähentävän kilpirauhasen sisäistä oksidatiivista stressiä (OS), jota se tarvitsee kilpirauhashormonien muodostamiseen, mutta tämä tutkimus selvitti, että vaikka koeputkessa näin tapahtuikin niin elävässä eläimessä NAC lievitti OS:ä ympäröivissä kudoksissa ja säilytti samalla kilpirauhasen kyvyn ylläpitää sisäistä OS:ä. Koeasetelmalla mallinnettiin nimenomaan Hashimoton tyyppistä kilpirauhastulehdusta. OS:n laajuutta mitattiin rasvojen hapettumista osoittavan 4-HNE:n määrällä (kuva 5). NAC vähensi 4-HNE:tä tehokkaasti, mikä merkitsi autoimmuunitulehduksen lievittymistä.

Farmasian tohtori, Izabella Wentz, on kirjoittanut artikkelin NAC:ia kilpirauhasen vasta-aineiden vähentämiseen, detoksifikaatioon ja suoliston terveyteen. Artikkelin näkökulma on Hashimoto ja hän keskittyy tuomaan esille NAC:n tärkeimmät vaikutukset: oksidatiivisen stressin ja kroonisen tulehduksen lievittäminen. Hänen mukaansa ne ovat osana melkein kaikkia sairauksia, mukaan lukien Hashimoto.

Vakavissa sairauksissa tulehdustekijät lisääntyvät koko kehossa ja vaikuttavat aktiivisen kilpirauhashormonin (T3) synteesiin. Tätä testattiin kokeessa (4), jossa IL-6 tulehdussytokiinin aiheuttama T4-T3 konversion alenema poistui, kun yhtälöön lisättiin NAC, joka neutraloi IL-6 vaikutuksen (2 mM ei riittänyt suurempien IL-6 määrien neutralointiin, kuva 3 A, mutta 20 mM riitti, kuva 3 B).

NAC vaikuttaa kilpirauhasen ongelmiin lähinnä tulehduksellisten tekijöiden hillitsemisen kautta. Koska Hashimoto on vajaatoiminnan suurin yksittäinen syy, on se myös hyvä kohde kilpirauhasen terveyden palauttamiselle. Glutationin ja NAC:n merkityksestä kilpirauhaselle (ja muillekin sairauksille) kertoo tämä artikkeli, joka englannin kielen taitoisten kannattaa lukea (osittain kaupallinen artikkeli).

Monilla tyreioidiittia potevilla on myös muita tulehduksellisia sairauksia, esimerkkinä Sjögrenin syndrooma, joka aiheuttaa kuivasilmäisyyttä sekä sylkirauhasten vastaavaa tulehdusta, josta seurauksena on suun kuivuminen. Näihinkin on kokeiltu NAC:ia hyvällä menestyksellä (6, 7, 8).

IBD – tulehdukselliset suolistosairaudet

Mesalamiini on lääke, jota käytetään haavaiseen paksusuolen tulehdukseen (Ulcerative Colitis, UC). Tässä vuoden 2008 kokeessa (9) 37 lievästä tai keskivaikeasta UC:sta kärsivää potilasta arvottiin joko mesalamiinia (2.4g/pvä) ja NAC:ia (0.8g/pvä) tai mesalamiinia ja plaseboa saavaan ryhmään. Kliininen vaikuttavuus todettiin koeryhmässä 66%:lla ja plaseboryhmässä 44%:lla. NAC siis paransi peruslääkkeen tehoa n. 50%. Koeryhmän kliinisten oireiden väheneminen korreloi IL-8 ja MCP-1 tulehdustekijöiden laskun kanssa. Haittavaikutukset olivat molemmilla ryhmillä saman suuruiset.

Antioksidanttiterapioita on tutkittu IBD:n parantamiseen ja tässä yhteenvetoartikkelissa (10) katsastetaan NAC:n ohella kaikki mahdolliset muutkin antioksidatiiviset aineet. ”Sen lisäksi, että NAC lisää glutationisynteesin tarvitsemaa kysteiiniä, se kelatoi (sitoo) tulehdusprosessia lisääviä metalleja (Cu, Fe, Cd, Hg, Pb). NAC:n anti-inflammatoriset ja antioksidatiiviset ominaisuudet on myös vahvistettu NF-kB estämisessä. Tämä antioksidatiivinen aktiivisuus saattaa selittää sen terapeuttista tehoa IBD:ssä.”

Rotille aiheutettiin keinotekoinen UC juottamalla (11) niille erästä happoa ja 50% etanolia sisältävää liuosta. Suolen limakalvojen mittauksessa havaittiin glutationin (GSH) puutos ja happoliuoksen aiheuttamat limakalvovauriot korreloivat GSH puutoksen kanssa. 4h happoliuoksen jälkeen aloitettu NAC lisäsi GSH tasot 2-3 kertaisiksi ja vähensi limakalvovaurioita 50-60% verrattuna ryhmään, joka sai vain happoliuosta. UC:n voi aiheuttaa rotille myös etikkahapolla ja sen voi sitten samassa kokeessa parantaa NAC:lla, kuten tässä (13). Kokeen molemmille rottaryhmille annettiin etikkahappoa, mutta vain toiselle NAC:ia. Etikkahappo lisäsi tulehdustekijöitä TNF-alfa, IL-1beta, IL-6 ja MPO sekä malondialdehydiä ja vähensi antioksidantteja GSH:ta ja SOD. Peräsuolen kautta annosteltu NAC (500mg/kg/pvä) peruutti nämä vaikutukset.

Hyvällä hoidolla IBD saadaan remissioon. NAC:n vaikutusta remission onnistumiseen testattiin ihmisillä tässä v.2020 kokeessa (12). ”NAC:lla oli huomattavan suuri positiivinen vaikutus remission säilymiseen verrattuna UC-potilaiden plaseboryhmään…”

168 koehenkilöä, jotka oli saatu lääkehoidolla remissioon, jaettiin kahteen ryhmään – toinen ryhmä sai 400mg NAC:ia 2 kertaa päivässä ja toinen placeboa 16 viikon ajan. Samanaikaisesti kortikosteroidiannosta pienennettiin vähitellen kokeen loppua kohden molemmilla ryhmillä. Koeryhmä raportoi enemmän huonovointisuutta, mutta sen vuoksi ei kukaan keskeyttänyt koetta. Allaolevasta kuvasta nähdään, että NAC:ia saaneiden tauti pysyi n. neljä kertaa paremmin remissiossa kuin plaseboryhmän.

Myös Crohnin taudissa systeeminen tulehdus liittyy taudinkuvaan. Plasman vapaiden tiolien määrä oli tässä tutkimuksessa (14) käänteisessä suhteessa tulehdukseen: mitä enemmän tioleita plasmassa, sitä alemmat tulehduksen merkkiaineiden arvot. ”Useita tioleihin perustuvia antioksidantteja, kuten N-asetyylikysteiini (NAC), GSH ja muut johdannaiset, on ehdotettu alentuneen tiolien pelkistystason korjaamiseen sekä eläimillä että ihmisillä. Esimerkiksi NAC-lisän tiedetään johtavan lisääntyneeseen solunulkoiseen pelkistystehoon ja tarjoavan suoraan käytettävissä olevia vapaita tioliryhmiä ja kohonneita solunsisäisen kysteiinin tasoja GSH-synteesin lähtöaineeksi.”

Alzheimer’s ja Parkinson’s

Lipoiinihappo ja N-asetyylikysteiini vähentävät mitokondrioihin liittyvää oksidatiivista stressiä Alzhemerin tautia potevien fibroblasteissa nimisessä tutkimuksessa (15) selvitettiin näiden sidekudosta muodostavien solujen oksidatiivisia merkkiaineita. Ao. kuvassa nähdään HNE:n (omega-6 rasvojen hapetustuote) olevan AD:ta sairastavilla eniten koholla verrokkeihin nähden. Toiseksi eniten on noussut rautaan liittyvä heme-oxygenase ja vähiten glykaatiota (sokeristuminen) osoittava CML. Verrokit olivat samanikäisiä terveitä ihmisiä.

AD-potilailla lipoiinihappoon ja NAC:iin perustuvassa koeputkikokeessa laski eniten HNE. Verrokeista otetuilla näytteillä kaikki arvot laskivat enemmän kuin AD-potilailla ja lipoiinihapon ja NAC:n yhteisvaikutus oli suurin HNE:ssä. Glykaatiota laski terveillä eniten lipoiinihappo ja sairailla NAC.

Näissä kahdessa seuraavassa tutkimuksessa NAC:sta ei puhuta mitään. Otin ne kuitenkin tähän mukaan, koska glutationia kuluttavasta 4-HNE:stä niissä puhutaan sitäkin enemmän. Tässä 1997 julkaistussa (16) käsitellään rasvojen hapetustuotteen, 4-HNE:n osuutta ioniaineenvaihdunnan sekoittamisessa ja amyloid-betan roolia neuroneiden kuolemassa. HNE on mainittu tekstissä 164 kertaa. Abstractista: ”HNE:n neurotoksisuus oli suorassa suhteessa aikaan ja pitoisuuteen ja tämä myrkyllisyys erosi muista aldehydien hapetustuotteista, jotka eivät olleet neurotoksisia. HNE heikensi solukalvon natrium-kalium pumpun toimintaa ja aiheutti lisäyksen hermosolujen sisäisen vapaan kalsiumin pitoisuudessa. HNE lisäsi neuronien haavoittuvuutta glutamaatin myrkyllisyydelle … Glutationi, jonka osoitimme aikaisemmin olevan keskeisessä roolissa HNE:n metaboliassa muissa kuin hermosoluissa, lievitti sekä amyloid-betan että HNE:n neurotoksisuutta.” Tutkimuksen kuvassa 4 A nähdään, kuinka solukalvon natrium-kalium pumpun toiminta heikkenee HNE:n pitoisuuden lisääntyessä ja solunsisäinen kalsium lisääntyy (kuva 5 B). Kuvassa 6 A nähdään, kuinka tehokkaasti glutationi suojaa hermosoluja HNE:ltä ja amyloin-betalta soluviljelmässä. Kuvat nähdäkseen pitää ladata PDF-muodossa oleva tutkimus, joka on vapaasti saatavilla. Tutkimuksessa oli käytetty antioksidanttina propyl gallate:a, joka on todettu jokseenkin saman tehoiseksi kuin NAC (21).

Oksidatiivisen stressin hypoteesi Alzheimerin taudissa (17) ilmestyi vuoden 1996 lopussa. Kirjoittajana on vain yksi henkilö, William R. Markesbery, joka on osana myös tuon em. tukimuksen tiimiä. Hypoteesin tekee mielenkiintoiseksi se, että Markesbery on laatinut mainion havainnekuvan (alla), jossa niin moni palapelin palanen loksahtelee paikoilleen, että se voi hyvinkin olla oikeaan osunut (jatkuu kuvan jälkeen).

Vaikka NAC:ia ei edes mainita ja GSH:kin koko kirjoituksessa vain pariin kertaan, on tuossa kuvassa asioita, jotka sitovat sen hyvin ravitsemuksessa ja ihmisissä viimeisen 50v aikana tapahtuneisiin muutoksiin:

  • Ihmisten rasvavarastojen sisältö on muuttunut USA:ssa (18) n. tuplasti enemmän linolihappoa sisältäväksi (helposti hapettuva ja 4-HNE:tä muodostava omega-6 rasva). Suomessa kehitys lienee saman suuntainen – varsinkin, jos on noudatettu juoksevien, monityydyttymättömien rasvojen käyttösuosituksia.
  • Naiset syövät (tai heille määrätään) enemmän kalkkitabletteja osteoporoosiin kuin miehet, naisilla on myös enemmän Alzheimeria kuin miehillä; ylläolevassa kuvassa 4-HNE aiheuttaa kalsiumin kertymisen hermosoluihin, josta seuraa solukuolema
  • Glutationi on vähentynyt Alzheimer-potilailla (19) ja osittain siihen saattaa vaikuttaa se, että yksi tärkeimmistä kysteiinin transporttereista hermosolun pinnalla on EAAT3, joka tarvitsee toimiakseen natriumia. Hermosolulla on myös kaksi muuta kysteiinitransporteria, joista toinen tarvitsee niinikään natriumia ja toinen kloridia. Suola on natriumkloridia. Jos ihmiset noudattavat orjallisesti suolan minimointiohjeita, heillä saattaa tulla vajausta suolasta, mikä saattaa vähentää kysteiinin pääsyä hermosoluihin.
  • Kananmunien käyttö vähentyi kolesterolin pelossa heti ensimmäisten 1987 ravitsemussuositusten jälkeen ja laski alimmilleen uuden vuosituhannen alkuvuosikymmenellä (n. -20%). Syy niiden karttamiseen oli kuitenkin väärä ja sillä saatettiin tehdä karhunpalvelus terveydelle: kaksi munaa päivässä riittää täyttämään terveen ihmisen kysteiinin tarpeen. Muita runsaasti kysteiiniä sisältäviä ruoka-aineita on mm. liha. Lisäksi Itä-Suomen yliopiston tutkimus viime vuodelta totesi kanamunien sisältämän koliinin olevan yhteydessä n. neljänneksen pienempään riskiin sairastua dementiaan (20) ja 117 vuotiaaksi eläneen italialaisnaisen ruokavalioon kuului suurimman osan elämästä 3 kananmunaa päivässä.

Samaan aikaan kun dementiakuolleisuus on lisääntynyt 9-kertaiseksi (ikävakioituna!), on suositeltu monityydyttymättömien rasvojen lisäämistä, suolan käytön ja kananmunien vähentämistä ja (erityisesti) naisten osteoporoosia on lääkitty kalkkitableteilla. Näillä kaikilla hyvää tarkoittavilla suosituksilla on mahdollisesti heikennetty aivoterveyttä merkittävästi.

Glutationin nosto terapeuttisena strategiana Alzheimerin taudissa (22) tarkastelee NAC:n mahdollisuuksia aivojen antioksidanttitasojen nostoon näin: ”NAC:n (kuva 3) on todettu olevan tehokas lähtöaine GSH:n tuotannolle ja se läpäisee veri-aivoesteen. NAC antaa kysteiiniä, joka on rajoittava aine glutationin synteesissä. NAC toimii antioksidanttina lisäämällä GSH tasoja ja suoraan sitomalla vapaita radikaaleja.” ja ”NAC (FDA:n hyväksymä) ja GCEE ovat tunnettuja glutationin lisäämisestä sekä aivoissa että kehon perifeerisissä osissa ja suojelevat happiradikaaleja tuottavilta aineilta elävässä kehossa.” ja ”Glutationin lisääminen on lupaava terapeuttinen strategia lievän kognitiivisen heikkenemän tai Alzheimerin hidastamisessa tai estämisessä.”

Lähes samoja sanoja käytetään NAC:sta katsauksen N-asetyylikysteiinin vaikutukset neurodegeneratiivisissa sairauksissa (23) loppuyhteenvedossa: ”…kiitos NAC:n aktiivisten ominaisuuksien, sitä voidaan harkita lisänä, jota voidaan käyttää normaalihoitojen ohella neurodegeneratiivisissa häiriöissä, kuten Parkinson’s (PD) ja Alzheimer’s (AD), neuropaattisissa kivuissa ja aivohalvauksessa.”

Kognition parantuminen glutationia lisäämällä Alzheimerin taudissa – tie eteenpäin niminen artikkeli (24) kertoo, kuinka niin Alzheimerissa kuin Parkinsonissakin glutationin tasot laskevat aivoissa. Mielenkiitoisen tapauksesta tekee se, että nyt pystyttiin mittaamaan GSH-tasot suoraan aivoista ja elävistä ihmisistä. Alzheimerin lievässä muodossa (MCI) ja pidemmälle edenneessä taudinkuvassa GSH-tasot laskivat, mitä pidemmälle tauti eteni. Kokeiluista on julkaistu tänä vuonna myös artikkeli Alzheimer’s and The Glutathione Story Naturen www-sivuilla, jossa kuva B näyttää magneettikuvauksella mitatut glutationipitoisuudet aivojen hippokampuksessa (vihreä on terve kontrolli, sininen on lievä kognitiivinen alenema ja punainen Alzheimerin tauti).

Puolalaiset tutkijat julkaisivat 2018 katsausartikkelin Oksidanttien ja antioksidanttien epätasapaino Alzheimerin taudissa: terapeuttiset ja diagnostiset mahdollisuudet (25). He ovat laatineet kaikista tähän vaikuttavista tekijöistä yhteenvetokuvan, jossa taudin edetessä antioksidantit, mm. GSH vähenee ja oksidantit, kuten 4-HNE lisääntyvät. Heidän mukaansa Alzheimerille altistava geeni ApoE4 on yhteydessä voimakkaampaan rasvojen aiheuttamaan oksidatiiviseen stressiin (esim. juuri 4-HNE ja muita lipidien hapetustuotteita esiintyy heillä enemmän). He mainitsevat myös hyperinsulinemian ja sen vaikutukset amyloidiplakin purun heikentämiseen IDE-entsyymin estämisen kautta. Tämä oli ensimmäisen aiheesta kirjoittamani artikkelin, Alzheimer on metabolinen sairaus, kulmakiviä. Tuolloin en vielä ollut tutustunut siemenöljyjen haittavaikutuksiin enkä näihin antioksidanttihypoteeseihin.

Parkinson’s

NAC neurologisissa toimintahäiriöissä; toimintamekanismit ja terapeuttiset mahdollisuudet (27) sisältää lyhyet kuvaukset asetylkysteiinin toiminnasta useissa eri sairauksissa, ml. Alzheimer’s ja Parkinsons’s (PD). Osuus jälkimmäisestä onkin kohtuullisen laaja ja viitteenä on toistakymmentä tutkimusta. ”Lisääntynyttä rasvojen hapettumista ja jyrkkää GSH:n vähentymistä on raportoitu PD:n yhteydessä. Jotkin julkaistuista raporteista ovat maininneet GSH:n vähentyneen 40% substantia nigrassa verrokkeihin nähden.” Kirjoituksessa viitataan myös kokeisiin C-vitamiinilla (myös antioksidantti) ja todetaan, että siitä ei ollut hyötyä. Todennäköiseksi syyksi mainitaan, että antioksidanteille on heikko kyky läpäistä veri-aivoestettä. Törmäsin tähän samaan asiaan kirjoituksessa osteoporoosista. Aivojen C-vitamiinipitoisuus on 100-200 kertainen verrattuna plasmaan ja C siirtyy sinne kahta reittiä, joista toisessa on aktiiviset kuljettimet. Nämä SVCT-kuljettimet tarvitsevat natriumia (osa suolasta). Myös kysteiini tarvitsee suolaa päästäkseen hermosoluihin. Tähän tuli jo viitattua tuossa Alzheimer-osuudessa. NAC pääsee aivoihin veri-aivoesteen läpi, vaikka tuossa 2014 kirjoituksessa siitä olikin vielä epävarmuutta.

Edellisen kanssa melko samanlainen artikkeli (28) on kirjoitettu 2007. N-asetyylikysteiini ja neurodegeneratiiviset sairaudet: perus- ja kliininen farmakologia. Oksidatiivisen stressin osuutta korostetaan alla olevan kuvan esittämissä neurologisissa sairauksissa:

Dopamiini on Parkinsonin taudissa keskeinen ongelma. Sen tuotanto heikkenee taudin edetessä. Tässä tutkimuksessa (29) vuodelta 2019 saatiin kuvantamisella selville, että NAC-koeryhmän dopamiinitransporterien toiminta ja PD-oireet paranivat merkittävästi, verrokkien ei. ”Tulosten mukaan NAC saattaa vaikuttaa positiivisesti dopaminergiseen järjestelmään PD potilailla, mikä johtaa vastaaviin, positiivisiin kliinisiin vaikutuksiin.” Vastaavaa menestystä saatiin jo 2016 tutkimuksessa N-asetyylikysteiini saattaa tukea dopamiinineuroneita Parkinsonin taudissa (30). Tutkijat iloitsevat todistaneensa ensimmäistä kertaa NAC:n todennäköiset suorat vaikutukset PD potilaiden dopamiinijärjestelmään ja sen kliinisiin vaikutuksiin. Molemmissa kokeissa NAC annosteltiin osin suonen sisäisesti ja osin suun kautta.

Lisäravinteiden rooli Parkinsonin taudin hallinnassa on aiheena tässä katsauksessa (31), jossa todetaan tulehduksen merkittävä rooli taudin kulussa ja koko mekanismista on laadittu varsin selkeä kaavakuva (kuva 1). Katsaus listaa NAC:n lisäksi monia muitakin antioksidantteja, joilla saattaisi olla vaikutusta PD:n etenemiseen. Aineiden vaikutukset perustellaan lähdeviitteillä, joita löytyy 136 kpl.

Astma (ja muut keuhkosairaudet)

NAC:n ensimmäinen ja nykyisinkin yleisin käyttötarkoitus on limaa irrottavana ja sitä ohentavana lääkkeenä. Käypä-hoito sivuilla asetyylikysteiini on mainittu 16 kertaa eikä yhdessäkään kohdassa astman tai keuhkoahtaumataudin yhteydessä.

Astmasta ei ole paljoa tutkimuksia, joissa NAC olisi tuonut merkittävää helpotusta. Joitakin testejä löytyy, joissa NAC:n käytöstä ei ole todettu haittaakaan ja joitakin, joissa varotetaan astmaatikkoja suonensisäisen NAC:n mahdollisuudesta aiheuttaa anafylaktinen reaktio (lähinnä parasetamolimyrkytyksen torjunnan yhteydessä). Sen sijaan varsin hyvät perustelut NAC:n käytölle astman (ja muiden keuhkosairauksien) yhteydessä löytyy tästä 35-sivuisesta katsauksesta (32). Kaikkein keskeisin tekijä vaikutusmekanismissa on jälleen glutationi (GSH; mainittu 312 kertaa). Katsaus esittelee glutationin näin: ”Vaikkakin on olemassa useita pelkistykseen liittyviä proteiineja, joilla on merkitystä astmassa, GSH on kaikkein runsaimmin esiintyvä antioksidantti ilmateiden epiteeliä (pintakerros) päällystävässä nesteessä, jossa sen pitoisuus on 100 kertaa korkeampi kuin plasmassa.” Tekstistä löytyy myös mielenkiintoinen tiedonjyvänen (Kappale III), jonka mukaan glutationin kokonaismäärä kehossa on n. 15g ja siitä 20% sijaitsee maksassa.

Epiteelin sisältämää glutationia oli tuohon 2012 kirjoitettuun katsaukseen mennessä tutkittu vain 7 tutkimuksessa. Niissäkin oli jo havaittu selvä yhteys glutationin määrän ja taudin vakavuuden kesken. Kuvassa 12 on esitetty hypoteesi, miten glutationin määrä vähenee epiteeliä päällystävässä limakerroksessa astman pahentuessa. NAC:iin otetaan kantaa IX. kappaleessa B Cysteine precursors (kysteiinin esiasteet), joka on ainoa kappale, jossa asetyylikysteiini on mainittu. Myöskään NAC:n tehoa astmaan ei tuolloin ollut vielä tutkittu: ”Vaikkakaan kysteiinin esiasteiden tehoa ei ole tutkittu astmassa, useat tutkimukset ovat kohdistaneet mielenkiintonsa asetyylikysteiinin rooliin henkilöillä, joilla on krooninen keuhkoahtaumatauti (COPD).” ja ”…astmalla ja COPD:llä on lukuisia yhteisiä, kliinisiä tunnusmerkkejä, kuten ilmateiden tulehdus, ilman kulun estyminen ja hengityksen heikentymisjaksot.”

Hiirimallinnuksessa NAC:n suojaava vaikutus kemiallisesti aiheutetussa astmassa (33) sen teho astmaan oli suotuisa. ”NAC hoito vähensi dramaattisesti lisääntynyttä ilmateiden ärsytystä, tulehdustekijöitä, ja limaa muodostavien solujen muuntumista. Myös glutationin ja SOD (antioksidanttinen entsyymi) vähentymistä esiintyi keuhkoissa kemiallisen ärsykkeen seurauksena ja nämä muutokset lievittyivät NAC:lla.”

Astmassa on suuri määrä inflammatorisia välittäjä-aineita, reaktiivisia happiradikaaleja (ROS) ja eosinofiilien solunulkoisten ’ansojen’ muodostumista.” Näin alkaa hiiritutkimus (34), jossa toisena antioksidanttina oli NAC, toinen DPI. Hiirille aiheutettiin tulehdus ilmateihin sierainten kautta suihkutettavalla kemikaalilla. Ennen toimenpidettä ne olivat saaneet joko NAC:ia tai DPI:tä. ”NAC:illa hoidettujen hiirten tulehdus keuhkoissa oli alempi. Molemmat antioksidantit vähensivät eosinofiilien hapettumista, limaa tuottavien solujen liikakasvua, proinflammatorisia sytokiineja, NFkappaB p65 immuunivastetta ja oksidatiivista stressiä keuhkoissa. DPI ja NAC myös vähensivät solunulkoisia ’ansoja’ ilmateissä. Vain NAC paransi mitokondrioiden metaboliaa ja energian tuotantoa.” Tutkijoiden mukaan tämä oli ensimmäinen koe, joka osoitti, että happiradikaaleja (ROS) tarvitaan solunulkoisten ’ansojen’ muodostumiseen astmassa. Se julkaistiin 2019.

Oksidatiivinen stressi ja hengitysjärjestelmä: farmakologinen ja kliininen uudelleenarviointi N-asetyylikysteiinistä (35) kirjoitettiin 2014 ja se käsittelee pääasiassa keuhkoahtaumatautia (COPD). Katsaukseen on kerätty taulukko 1 kroonisen keuhkoputken tulehdus- tai COPD-potilailla tehdyistä kokeista. Useissa niistä tuloksena on saatu pahenemisjaksojen määrä pudotettua 30, 40 ja jopa 50%. Ilman kortisoniakin saavutettiin yhdessä kokeessa 21% vähentyminen pahenemisissa. Tulehdustekijöitä (CRP) on pystytty normalisoimaan 52%:lla (600mg NAC) ja 90%:lla (1200mg NAC) potilaista, kun plasebolla CRP normalisoitui 19%:lla.

Artikkelin kuvassa 3 (yllä) esitetään NAC:n toimintamekanismit: se on limaa irrottava antioksidantti ja toimii myös anti-inflammatorisena ’lääkkeenä’. Kuvan vasemmassa haarassa on lueteltu NAC:n perinteisimmät vaikutukset, joiden lisäksi se toimii suoraan antioksidanttina sitoen happiradikaaleja ja epäsuorasti lisäten glutationin lähtöaineita (kysteiini) lisäten siten tämän elimistön tärkeimmän antioksidantin tuotantoa. Nämä vaikuttavat oksidatiivista stressiä vähentävästi, lievittävät tulehdusta ja vähentävät liman eritystä. Yhdessä nämä kolme ominaisuutta parantavat keuhkojen toimintaa ja vähentävät pahentumisjaksoja.

Glutationin rooli keuhkojen vastustuskyvyssä ja tulehduksessa (36) korostaa eri keuhkosairauksien taustalla olevaa yhteistä tekijää, tulehdusta, näin: ”Monissa hengitysjärjestelmän ei-tarttuvissa taudeissa, mukaan lukien astma, krooninen keuhkoahtaumatauti (COPD), kystinen fibroosi, idiopaattinen keuhkofibroosi (IPF)… on taustalla inflammatorinen komponentti.” IPF:n osalta esitellään muutamia tutkimuksia, joissa on todettu jopa neljännekseen pudonneita GSH-tasoja verrattuna normaalin alempien hengitysteiden limakerroksen pitoisuuksiin. Samassa yhteydessä todetaan NAC:sta: ”GSH:n lähtöaineen antaminen ei ainoastaan palauttanut GSH:n tasoja, vaan yhdessä muiden IPF-lääkkeiden kanssa se parantaa sellaisia tuloksia, kuten elinvoima ja yhden hengityskerran hiilimonoksidin poistokapasiteetti.”

Koronaviruspandemialle ajankohtaiseksi tutkimuksen tekee viittaus ARDS:ään; ”Kuva, joka avautuu näistä kokeista on, että sisäsyntyisellä GSH:lla ei ole ainoastaan tulehdusta estävää vaikutusta, vaan sitä tarvitaan myös muodostamaan oikean suuruinen vaste infektiolle ja suuntaamaan polymorfonukleaariset neutrofiilit (PMN) pois keuhkoista, jossa ne voisivat aiheuttaa ARDS:n, kohti tulehduspesäkettä, jossa ne tappavat bakteereita (kuva 6).”

ARDS on keuhkoissa valloilleen päässyt elimistön oma tulehdusreaktio, joka COVID:issa vie teho-osastolle ja keuhkokoneeseen. Joissakin lehtiartikkeleissa siitä on käytetty nimitystä ’sytokiinimyrsky’. GSH:n pitäminen optimitasolla on siis tänä aikana tärkeämpää kuin koskaan.

Mielenkiintoiseksi artikkelin linkin 20 tekee se, että koerotille aiheutettiin keuhkopussin tulehdus antamalla niille karrageenia. Tämähän on Suomessa sallittu lisäaine E407, jota käytetään usein nestemäisten ruoka-ainesten (esim. kermat, ruokakermat) saostamiseen ja säilyvyyden lisäämiseen. Se siis aiheuttaa tulehdusta – ainakin rotilla ja ruiskutettuna suoraan keuhkopussiin. Lisäksi se voi lisätä suolen vuotavuutta (37), mikä taas entisestään lisää tulehduttavien proteiinien (ja karrageenin) pääsyä verenkiertoon. Tulehdus saatiin talttumaan NAC:lla. Tämän perusteella varsinkin astmaa ja muita keuhkosairauksia potevien tulisi välttää karrageenia eikä se varmaan ole hyväksi muillekaan.

Plasebokontrolloitu, tuplasokkoutettu satunnaiskoe HIACE (38) valmistui 2013 ja sen kohteena oli 120 keskimäärin 7-kymppistä, joista valtaosa oli miehiä ja joiden COPD oli vakaassa tilassa. Heidät jaettiin 2 ryhmään, joista toinen sai 600mg NAC:ia kahdesti päivässä ja toinen plaseboa. Koe kesti vuoden. NAC-ryhmän FEF tulokset paranivat merkittävästi enemmän kuin plaseboryhmällä (tutkimuksen kuva 2, alla) ja

vuoden kestäneessä seurannassa NAC-ryhmällä oli keskimäärin 0,96 pahenemisjaksoa, kun plaseboryhmällä niitä oli 1,71, kokonaan pahentumisesta vapaita oli 53,8% vs 37,5%, sairaalahoitoa vaatineita tapauksia 0,5 vs 0,8 sekä siellä vietettyjä päiviä 1,77 vs 4,21, vastaavasti. Johtopäätös: ”Korkea-annoksinen NAC (600mg kahdesti päivässä) oli hyvin siedetty hoito. Se pienensi merkittävästi pienten ilmateiden vastusta, mikä näkyy FEF- ja FOT-arvoissa ja vähensi pahennusjaksoja vakaata COPD:ta sairastavilla potilailla.”

Eniten näyttöä NAC:n käyttökelpoisuudesta oli näissä nopeasti lisääntyvissä sairauksissa keuhkojen – ei niinkään astman, vaan muiden keuhkosairauksien – osalta. Se ei sinänsä ollut yllättävää, koska juuri ilmateiden liman irrottamiseen ja sen sitkeyden vähentämiseen (39-44) NAC ensimmäisenä lanseerattiin. Vasta näiden uudempien tutkimusten myötä siitä on paljastunut merkittäviä kykyjä useiden tulehduksellisten sairauksien lievittäjänä. Yhteistä kaikille tässäkin luetelluille sairauksille oli glutationin ehtyminen syystä tai toisesta, mikä NAC:n avulla saatiin palautetuksi takaisin normaalimmalle tasolle.

Kaikissa elintasosairauksissa pitää löytää juurisyy, joka yleensä löytyy elimistön mikrotasolta – soluista, mitokondrioista ja niiden hyvinvointiinsa tarvitsemista molekyyleistä. Ellei näissä esiintyviä puutteita korjata, on turha lääkitä niistä aiheutuvia oireita, joita valtaosa ns. elintasosairauksista ovat. Seuraavassa osassa lähdetään selvittämään NAC:n mahdollista käyttökelpoisuutta niiden taudinkuvien lievittämiseen.

VIITTEET

1) Excessive Iodine Promotes Pyroptosis of Thyroid Follicular Epithelial Cells in Hashimoto’s Thyroiditis Through the ROS-NF-κB-NLRP3 Pathway

2) Hashimoto’s Thyroiditis

3) N-Acetylcysteine and 15 Deoxy-12,14-ProstaglandinJ2 Exert a Protective Effect Against Autoimmune Thyroid Destruction in Vivo but Not Against Interleukin-1/Interferon-Induced Inhibitory Effects in Thyrocytes in Vitro

4) IL-6 promotes nonthyroidal illness syndrome by blocking thyroxine activation while promoting thyroid hormone inactivation in human cells

5) Risk of Thyroxine-Treated Autoimmune Thyroid Disease Associated With Disease Onset in Patients With Rheumatoid Arthritis

6) A double-blind, cross-over, study of oral N-acetylcysteine in Sjögren’s syndrome

7) Chronic autoimmune thyroiditis and rheumatic manifestations

8) Autoantibodies from Sjögren’s Syndrome Enhance NLRP3 Inflammasome Activation and IL-18 Production in Human Salivary Gland Cell Line A-253

9) N-acetyl-L-cysteine combined with mesalamine in the treatment of ulcerative colitis: Randomized, placebo-controlled pilot study

10) Antioxidant therapy for treatment of inflammatory bowel disease: Does it work?

11) Replenishment of Glutathione Levels Improves Mucosal Function in Experimental Acute Colitis

12) Effect of N-acetylcysteine on remission maintenance in patients with ulcerative colitis: A randomized, double-blind controlled clinical trial, 2020

13) N-acetylcysteine expresses powerful anti-inflammatory and antioxidant activities resulting in complete improvement of acetic acid-induced colitis in rats

14) Crohn’s Disease in Clinical Remission Is Marked by Systemic Oxidative Stress

15) Lipoic acid and N-acetyl cysteine decrease mitochondrial-related oxidative stress in Alzheimer disease patient fibroblasts

16) A Role for 4‐Hydroxynonenal, an Aldehydic Product of Lipid Peroxidation, in Disruption of Ion Homeostasis and Neuronal Death Induced by Amyloid β‐Peptide

17) OXIDATIVE STRESS HYPOTHESIS IN ALZHEIMER’S DISEASE, 1996

18) Increase in Adipose Tissue Linoleic Acid of US Adults in the Last Half Century

19) The emerging role of glutathione in Alzheimer’s disease

20) Associations of dietary choline intake with risk of incident dementia and with cognitive performance: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study

21) The effect of MAPK inhibitors and ROS modulators on cell growth and death of H2O2-treated HeLa cells

22) Elevation of glutathione as a therapeutic strategy in Alzheimer disease

23) Overview on the Effects of N-Acetylcysteine in Neurodegenerative Diseases

24) Cognitive Improvement with Glutathione Supplement in Alzheimer’s Disease: A Way Forward

25) Oxidant/Antioxidant Imbalance in Alzheimer’s Disease:Therapeutic and Diagnostic Prospects

26) Repeated‐Dose Oral N‐Acetylcysteine in Parkinson’s Disease: Pharmacokinetics and Effect on Brain Glutathione and Oxidative Stress

27) N‐acetylcysteine (NAC) in neurological disorders: mechanisms of action and therapeutic opportunities

28) N-acetylcysteine and neurodegenerative diseases: Basic and clinical pharmacology

29) N‐Acetyl Cysteine Is Associated With Dopaminergic Improvement in Parkinson’s Disease

30) N-Acetyl Cysteine May Support Dopamine Neurons in Parkinson’s Disease: Preliminary Clinical and Cell Line Data

31) Role of Dietary Supplements in the Management of Parkinson’s Disease

32) Glutathione Redox Control of Asthma: From Molecular Mechanisms to Therapeutic Opportunities

33) Protective effects of N-acetylcysteine on a chemical-induced murine model of asthma

34) Reactive oxygen species are involved in eosinophil extracellular traps release and in airway inflammation in asthma

35) Oxidative Stress and Respiratory System: Pharmacological and Clinical Reappraisal of N-Acetylcysteine

36) Role of glutathione in immunity and inflammation in the lung

37) Pro-inflammatory NF-κB and early growth response gene 1 regulate epithelial barrier disruption by food additive carrageenan in human intestinal epithelial cells

38) High-Dose N-Acetylcysteine in Stable COPD: The 1-Year, Double-Blind, Randomized, Placebo-Controlled HIACE Study

39) Nebulised N-Acetylcysteine for Unresponsive Bronchial Obstruction in Allergic Brochopulmonary Aspergillosis: A Case Series and Review of the Literature

40) Pharmacological investigation on the anti-oxidant and anti-inflammatory activity of N-acetylcysteine in an ex vivo model of COPD exacerbation

41) N-Acetylcysteine and mucociliary activity in mammalian airways

42) Ozone-induced impairment of mucociliary transport and its prevention with N-acetylcysteine

43) Glutathione deficiency of the lower respiratory tract in patients with idiopathic pulmonary fibrosis

44) Oxidative stress and redox regulation of lung inflammation in COPD  

arikAri Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!