Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 2

Kirjoittaja: Ari Kaihola

Ari Kaihola on ahkeroinut insuliiniresistenssin parissa. Aika monessa osakirjoituksessa Ari tutustuttaa meidät tähän kaikkien elintasosairauksien äitiin. Ensimmäisessä osassa selvitellään insuliiniresistenssiä koskevien tutkimusten historiaa ja nykypäivää. Toisessa osassa lauotaan elintasosairauksien lähtölaukaus ja kolmannessa osassa sairauksien läpikäynti insuliiniresistenssin näkökulmasta varsinaisesti alkaa (kihti, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, hedelmättömyys, PCOS ja mielenterveyden häiriöt). Neljännessä osassa tarkastellaan kuolinsyytilastojen kärjessä olevia sairauksia (verenkiertoelinten sairaudet, syöpäsairaudet, dementia ja Alzheimer) ja viidennessä osassa koemme insuliiniresistenssin huipentuman (tyypin-2-diabetes). Kuudennessa osassa länsimainen ruokavalio on luupin alla. Seitsemännessä osassa on älliä tarjolla: liikuntaa, lepoa ja lääkkeitä. Kahdeksannessa ja näillä näkymin viimeisessä osassa hän tarkastelee insuliiniresistenssin aiheuttamia kustannuksia.

Lyhenteiden selityksiä: TULE = Tuki- ja Liikuntaelinten sairaudet, TOFI = Thin Outside Fat Inside, PCOS = Polycystic Ovary Syndrom (kuva koottu Kraftin ja Reavenin tutkimuksiin nojautuen)

Käytän insuliiniresistenssiin liittyvistä sairauksista nimitystä elintasosairaudet, koska perimmäinen syyhän on insuliiniresistenssi ja nuo pyramidin sisältämät elintasosairaudet eli ei-tarttuvat taudit (NCD=Non Communicable Disease) eli kansansairaudet eli pitkäaikaissairaudet (krooniset sairaudet) ovat insuliiniresistenssin aikaansaamia.

Elintasosairaus sopii senkin vuoksi parhaiten, että luonnonkansoilla – niillä harvoilla, joita vielä on olemassa – ei juurikaan esiinny noita sairauksia. Heidän elintasonsa on yltäkylläisyys-mielessä alhainen, mutta heidän noudattamansa perinteinen ruokavalio suojaa heitä elintasosairauksilta (ml. karies).

Yksi ensimmäisistä oireista on akne

Aknea ei yleensä edes mielletä elintasosairautena, vaan puberteettiin kuuluvana harmina. Sen välttämiseksi voi kuitenkin tehdä paljon, koska ruokavalion vaikutus sairauden puhkeamiseen on suurempi kuin geneettisten tekijöiden. Kannattaa lukea Juhana Harjun erinomainen kirjoitus aiheesta.

Aknen puhkeamista voisi pitää varoitussignaalina henkilön alttiudesta insuliinin aiheuttamille haitoille. Se on siinä mielessä hyvä asia, että saadaan jo varhaisessa vaiheessa tieto mahdollisista vuosikymmenten päästä eteen tulevista vakavammista elintasosairauksista, jotka voidaan välttää säätämällä ruokavaliota ja elintapoja parempaan suuntaan. Insuliini tulee esiin jo tuossa Harjun kirjoituksessa, mutta kaikkein eniten sen yhteyttä akneen on tutkinut Bodo C. Melnik.

Moni ei tiedä, että maito aiheuttaa korkemman insuliinivasteen kuin esim. muffins ja nostaa myös IGF-1 kasvuhormonipitoisuutta (maidon tarkoitushan on kasvattaa nisäkkään jälkeläistä). Tämä selittää myös maitosuklaan kyvyn saada finninaama kukkimaan – sehän sisältää kaksi pahinta ainesosaa: nopeat hiilihydraatit ja maidon.

Punaista lihaa syytetään monesti aknen aiheuttajaksi, mutta ainakin insuliiniresistenssin aiheuttajana se jää toiseksi maidolle (ks. tämän jutun lopussa oleva grafiikka ja linkki tutkimukseen).

Ottamalla Melnikin teoriat vakavasti meillä olisi ”miljoonan taalan” mahdollisuus torjua elintasosairauksia puuttumalla niihin varhaisessa vaiheessa eli jo aknen ilmentyessä:

”Acne should be regarded as an mTORC1-driven disease of civilization, like obesity, type 2 diabetes and cancer induced by Western diet. Early dietary counselling of teenage acne patients is thus a great opportunity for dermatology, which will not only help to improve acne but may reduce the long-term adverse effects of Western diet on more serious mTORC1-driven diseases of civilization.”

”Aknea tulisi pitää (mTORC1-pohjaisena) elintasosairautena, kuten lihavuutta, tyypin 2 diabetesta ja syöpää, joita länsimainen ruokavalio aiheuttaa. Teini-ikäisten aknepotilaiden varhainen ruokavalioneuvonta on siten valtava mahdollisuus iholääketieteelle, mikä ei ainoastaan paranna aknea, vaan saattaa vähentää länsimaisen ruokavalion haitallisia, vakavampiin elintasosairauksiin johtavia pitkäaikaisvaikutuksia”.

Maksan ja sisäelinten rasvoittuminen

Insuliinin ollessa koholla rasvavarastojen hyväksikäyttö pysähtyy ja varastoiminen alkaa. Siksi monet insuliiniresistenssiä potevat ihmiset ovat myös ylipainoisia. Vaikka monesti sanotaan, että lihavuus aiheuttaa diabetesta niin käytännössä asia lienee kuitenkin toisin päin: insuliiniresistenssi tulee ensin ja lihavuus vasta toisena.

Pitkään jatkuessaan insuliiniresistenssi rasvoittaa myös sisäelimet, mikä jossain vaiheessa sitten puhkeaa T2-diabeteksena. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton sääntö – lihavuus ei aina tarkoita insuliiniresistenssiä eikä normaali paino vapauta insuliiniresistenssin vaaroista. Tämän sai tuta tunnettu TV-lääkäri Michael Mosley. Hänen painoindeksinsä oli vain hieman normaalia korkeampi. Silti hän sairastui reilu 5-kymppisenä T2-diabetekseen. Hän oli TOFI.

Hänen onnistui peruuttaa T2-diabeteksensa ruokavaliota muuttamalla. Lisäksi hän noudatti kehittämäänsä 5:2 paastoa. Paasto on tehokkain tapa vähentää sisäelinrasvaa. Se myös lisää lihaskuntoa parantavien hormonien tuotantoa.

Maksan rasvoittumiseen ei tarvita aina alkoholia, vaan sen saa aikaan myös runsaat (nopeat) hiilihydraatit ja fruktoosin liikasaanti. Tähän sairauteen viitataan lyhenteellä NAFLD (Non-Alcoholic Fatty Liver Disease) ja se voi johtaa yhtä karuihin seurauksiin kuin alkoholinkin aiheuttama rasvamaksa. Lainaus Wikipediasta:

”The exact cause of NAFLD is still unknown. However, both obesity and insulin resistance probably play a strong role in the disease process.” eli ”Ei-alkoholiperäisen rasvamaksan täsmällinen syy on tuntematon. Kuitenkin, sekä liikalihavuudella että insuliiniresistenssillä on luultavasti merkittävä rooli sairauden etenemisessä”.

Sisäelinrasvan poistaminen palauttaa haiman toiminnan

T2-diabetekseen asti kehittynyt insuliiniresistenssi merkitsee sekä maksan että haiman rasvoittumista. Tämän artikkelin mukaan haima ei sinänsä ”pala loppuun”, vaan rasvoittuu niin että ei enää pysty täysitehoisesti tuottamaan insuliinia: ”the beta cells are not actually burnt out. Instead, they are merely clogged with fat. Fatty pancreas, so to speak.”

Tämä on hyvä uutinen kaikille T2:n kanssa painiskeleville, koska tila on peruutettavissa. Kun haiman sisältämä rasva saadaan pois, palautuu ainakin osa haiman insuliinin tuotantokyvystä. Kuva tästä tutkimuksesta.

Miten voin havaita alkavan insuliiniresistenssin?

Insuliiniresistenssi kehittyy vähitellen ja huomaamatta eikä aiheuta juurikaan näkyviä oireita. Itse insuliinia ei myöskään mitata juuri koskaan laboratoriotutkimusten yhteydessä, vaan mittaukset rajoittuvat lähinnä kolesteroliin ja veren sokeriin. Joitakin merkkejä silti on, mistä voi epäillä insuliiniresistenssiä:

• vyötärön seutu ei ole enää yhtä timmi kuin nuoruudessa, mahdollinen sixpack on kadonnut
• paastoverensokeri on yli 5mmol/L, mikä Suomessa käytettyjen raja-arvojen mukaan on aivan normaali, mutta J.Kraftin tutkimusten mukaan kannattaa jo alkaa pitää silmällä
• kolesterolimittauksen HDL ja trigly samanaikaisesti; nämä kaksi arvoa toimivat melko luotettavana vastineena insuliinin määrälle – jos HDL on alhainen ja trigly on korkea, voi epäillä liian korkeita insuliinitasoja eli hyperinsulinemiaa (nyrkkisääntö: jos trigly on alle 1 ja HDL yli 2 on hyperinsulinemia hyvin epätodennäköinen)

Suomessa kehitellään helpompaa ja luotettavampaa mittausmenetelmää mm. insuliinitasojen seurantaan. Kun kansasta kohta puolet on insuliiniresistenttejä niin voi helposti ennustaa, että tästä mittarista tulee hittituote. Se on mielestäni myös yksi tärkeimmistä työkaluista nykyisen lihavuus-, T2-diabetes- ja Alzheimer”tsunamin” torjumisessa.

Korkea verenpaine

Verenpaineen kohoaminen tapahtuu monella samaa tahtia lihomisen kanssa. Syynä tähänkin on jo ennen lihomista alkanut insuliinitasojen nousu, jonka seurausta lihominen monesti on. Muistutettakoon tässä mieliin, että ilman insuliinia ihminen ei liho (ennen insuliinin keksimistä T1-diabeetikot kuihtuivat kuoliaaksi).

Insuliini nostaa verenpainetta kahdella tavalla: 1) insuliini estää munuaisia päästämästä suolaa pois elimistöstä ja 2) lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta, mikä nostaa plasman noradrenaliinitasoja, pulssia sekä verenpainetta.

Tutkimuksia verenpaineen ja insuliinin ylimäärän (hyperinsulinemia) yhteydestä on lukuisia:

Hypertension. 1994 Mar;23(3):313-9. Insulin and renal sodium retention in hypertension-prone men. Endre T¹, Mattiasson I, Berglund G, Hulthén UL.

Insulin’s impact on renal sodium transport and blood pressure in health, obesity, and diabetes Swasti Tiwari, Shahla Riazi, Carolyn A. Ecelbarger. American Journal of Physiology – Renal Physiology Published 2 October 2007

2007 American Society for Clinical Nutrition Potential role of sugar (fructose) in the epidemic of hypertension, obesity and the metabolic syndrome, diabetes, kidney disease, and cardiovascular disease Richard J Johnson, et al. 

1983 by The American Society for Clinical Nutrition, Inc Short-term effects of various sugars on antinatriuresis and blood pressure changes in normotensive young men.T Rebello, R E Hodges, and J L Smith 

Insulin Resistance and Hyperinsulinemia Are Related to Plasma Aldosterone Levels in Hypertensive Patients; GianLuca Colussi, MD et al. June 15, 2007 

Curr Hypertens Rep. 2013 Feb; 15(1): 59–70. The Renin Angiotensin Aldosterone System and Insulin Resistance in Humans, Patricia C Underwood, PhD, NP, RN et al.

Prog Cardiovasc Dis. 2010 Mar–Apr; Aldosterone: Role in the Cardiometabolic Syndrome and Resistant Hypertension, Adam Whaley-Connell et al.

Curr Opin Endocrinol Diabetes Obes. 2012 Jun;19 Role of mineralocorticoid receptor in insulin resistance. Garg R¹, Adler GK. Dietary salt restriction, which increases aldosterone levels, is also associated with an increase in insulin resistance.

On siis turha syyttää suolaa (tai lihomista) korkeasta verenpaineesta. Suolasta on tehty syntipukki – se on vain välillisesti vastuussa verenpaineen noususta. Todellinen syyllinen on jatkuvasti koholla oleva insuliini, joka sekä lihottaa että estää munuaisia päästämästä suolaa ulos. Suolan raju vähentäminen voi itse asiassa olla jopa terveydelle vaarallista – se voi pahentaa insuliiniresistenssiä ja erinäisiä sydänsairauksia.

Toki kannattaa pysyä kohtuudessa suolan käytössä. Turvallisin määrä natriumia näyttäisi tuon em. tutkimuksen perusteella olevan n. 4-5g päivässä, mikä suolaksi muutettuna vastaa n. 10-12g.

Jos henkilöllä on insuliiniresistenssi ja kohonnut verenpaine, paras tapa normalisoida verenpaine on vähentää hiilihydraattien saantia, mikä puolestaan laskee insuliinin pitoisuuksia veressä ja saa munuaiset erittämään ylimääräisen suolan ulos. Sen mukana poistuu myös liika neste ja verenpaine laskee.

On olemassa munuaissairauksista johtuvaa verenpaineen nousua, jonka hoidosta pitää aina keskustella lääkärin kanssa.

Glukoosi sitoo myös nesteitä

Hiilihydraattien syöminen nostaa elimistön glukoosipitoisuutta ja sitoo nesteitä. Tämän vaikutus on kuitenkin vain n. kymmenesosa verrattuna suolan sitomaan määrään. Suurin vaikutus hiilihydraattien syömisestä verenpaineeseen aiheutuukin välillisesti.

Sokeri nostaa verenpainetta nostamalla insuliinia (glukoosi) ja vähentämällä virtsa- eli ureahapon eritystä munuaisista (fruktoosi) sekä suoraan, että insuliinin välityksellä. Sokerihan on puoliksi glukoosia ja puoliksi fruktoosia. Keskiajalla sokeri oli vain rikkaiden herkkua ja siksi kihtiä sanottiinkin kuninkaiden sairaudeksi. Siitä enemmän seuraavassa osassa.

Ari on tullut tutuksi useiden vieraskirjoitusten myötä.

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts