Kirjoittaja: Ari Kaihola

Ari Kaihola on ahkeroinut insuliiniresistenssin parissa. Aika monessa osakirjoituksessa Ari tutustuttaa meidät tähän kaikkien elintasosairauksien äitiin. Ensimmäisessä osassa selvitellään insuliiniresistenssiä koskevien tutkimusten historiaa ja nykypäivää. Toisessa osassa lauotaan elintasosairauksien lähtölaukaus ja kolmannessa osassa sairauksien läpikäynti insuliiniresistenssin näkökulmasta varsinaisesti alkaa (kihti, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, hedelmättömyys, PCOS ja mielenterveyden häiriöt). Neljännessä osassa tarkastellaan kuolinsyytilastojen kärjessä olevia sairauksia (verenkiertoelinten sairaudet, syöpäsairaudet, dementia ja Alzheimer) ja viidennessä osassa koemme insuliiniresistenssin huipentuman (tyypin-2-diabetes). Kuudennessa osassa länsimainen ruokavalio on luupin alla. Seitsemännessä osassa on älliä tarjolla: liikuntaa, lepoa ja lääkkeitä. Kahdeksannessa ja näillä näkymin viimeisessä osassa hän tarkastelee insuliiniresistenssin aiheuttamia kustannuksia.

Lyhenteiden selityksiä: TULE = Tuki- ja Liikuntaelinten sairaudet, TOFI = Thin Outside Fat Inside, PCOS = Polycystic Ovary Syndrom (kuva koottu Kraftin ja Reavenin tutkimuksiin nojautuen)

Se, joka on päässyt pyramidin huipulle asti ja kohtaa ensimmäisen kerran insuliiniresistenssin vasta T2-diabeteksen muodossa, voi onnitella itseään. Monet muut ovat jo siihen mennessä sairastaneet yhtä jos toistakin elintasosairautta ja moni on myös lopettanut maallisen vaelluksensa niiden kynsissä.

T2 diabetes

Diabeteksen yleistyminen

14.11. oli maailman diabetespäivä ja Iltalehti kirjoitti vuosipäivän kunniaksi artikkelin

”Erikoiskorvattaviin diabeteslääkkeisiin oikeutettujen, yli 40-vuotiaiden suomalaisten määrä on kasvanut 82 prosenttia kymmenessä vuodessa. Diabetes on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.” kirjoittaa 13.11. Iltalehti ja jatkaa:

”Yli 65-vuotiaiden keskuudessa diabetesta sairastavien määrä on kymmenessä vuodessa noussut 99,7 prosenttia eli käytännössä kaksinkertaistunut.”

Kasvutahti on hurja ja huolestuttava. Tuplaantuuko se seuraavan kymmenen vuoden aikana jo kaikkien yli 50-vuotiaiden keskuudessa? Kun ajattelee kaikkia edellä käsiteltyjä ja insuliiniresistenssiin liityviä sairauksia pyramidin alemmista kerroksista, kuva ei voisi näyttää synkemmältä.

T2-diabetes johtuu liian korkeasta verensokerista?

On siis järkevää alentaa lääkkeillä verensokeria, että vältyttäisiin sen aiheuttamilta komplikaatioilta. Väärin! Ensinnäkin, T2 ei johdu liiasta verensokerista, joka on vain oire. Hyödyttääkö mitään, jos rukkaamme huoneen lämpömittaria, kun huoneessa on liian kuuma? Ei, meidän pitää säätää lämpöpatterit pienemmälle.

T2-diabeetikon (jolla vielä on omaa insuliinintuotantoa) verensokerin alentaminen insuliinilla tai muilla lääkkeillä on turhaa. Heidän pitää säätää lämpöpatterit pienemmälle, siis vähentää sisään otettavan glukoosin eli hiilihydraatin määrää.

Kaikki tyypin 2 diabeetikot ovat insuliiniresistenttejä, ovat luultavasti olleet jo pitkään ennen sairastumistaan ja vain sisään tulevan hiilihydraatin vähentäminen korjaa oikeaa syytä eli liian korkealla olevaa insuliinia. Insuliiniresistenssiä ei korjata lisäämällä insuliinia! Se on sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Kun hiilihydraattien määrä saadaan alas, alkaa insuliiniresistenssi korjaantua jo 24 tunnissa! Tässä tutkimuksessa koeryhmä söi 3 ateriaa, joiden hiilihydraatimäärää oli pudotettu 30%:iin (rajoitus tehtiin puolittamalla HH määrä aina edellisestä ateriasta). Vertailuryhmä söi normaalisti 60% hiilihydraattia sisältäviä aterioita (ateriat olivat kaloritasattuja jokaiselle 12.5kcal / kg ruumiinpainoa). Jo 3. aterian jälkeen 2. koepäivän iltana testiryhmänaterian jälkeinen insuliinitaso alkoi laskea ja oli selvästi alhaisempi kuin vertailuryhmällä.

Kannattaa siis kokeilla!

Iltalehdessä oli hiljattain toinenkin artikkeli otsikolla: Diabetespommi uhkaa: vähennä kaloreita ja lisää askeleita

”Aikuistyypin diabetes muhii hiljalleen, joten ensin kannattaa tarkistaa, onko sairastunut esidiabetekseen.

– Jos lähtee silloin tekemään muutoksia, voi estää diabeteksen synnyn.” ja ”jos verensokeri on toistuvasti välillä 6-7, sitä kutsutaan esidiabetekseksi”

Kun katsoo noita annettuja lukuja ja vertaa niitä yo. grafiikkaan niin kuka tahansa näkee, että silloin ollaan jo pahasti myöhässä. Jos T2 halutaan torjua, toimeen pitää tarttua jo selvästi alle 6:n lukemilla! USA:n diabetesyhdistys ADA:ssa esidiabetes alkaakin jo alempaa kuin Suomessa eli paastosokerista 5.55mmol/L ylöspäin.

Liian alhainen insuliinin tuotanto T2 diabeetikoilla toteutuu yleensä vasta sairauden loppuvaiheessa, kun haima rasvoittuu (tai väsyy) eikä pysty enää tuottamaan riittävästi insuliinia (käyrän jyrkkä nousuvaihe). Sitä ennen T2:illa tilanne on kuitenkin päinvastainen, voi olla jopa vuosikymmeniä – insuliinia tuotetaan liikaa. Ollaan pysyvässä noidankehässä, jossa liika insuliini ruokkiin insuliiniresistenssiä, mikä vuorostaan vaatii koko ajan lisää insuliinia.

Insuliinihoito pahentaa T2-diabeetikon sairautta

Olettaen, että haimasta tulee edes pihaus insuliinia, kannattaa yrittää ensisijaisesti muuta kuin lääkehoitoa. Tässä J.Fungin kirjoituksessaan viittaamansa tutkimuksen ensisijainen tavoite oli mahdollisimman tiukka veren sokerin kontrolli. Siinä onnistuttiin, kun lisättiin insuliinia aina verensokerin kohoamista vastaava määrä (punainen). Mutta muut tulokset sitten olivatkin ihan #%@&. Tauti paheni. Heidän veren insuliinitasonsa nousi 308:sta 510:een (kuvastanee insuliiniresistenssin lisääntymistä) ja he lihoivat (keltainen – 8.7kg 6kk:ssa), vaikka syötyjen kalorien määrä samaan aikaan väheni(sininen n. 300kcal/pvä)!

Hän toteaakin kirjoituksensa lopussa: ”Insuliini aiheuttaa (T2) diabeteksen”.

Insuliini aiheuttaa myös lihavuutta

Monet ovat ehkä ihmetelleet, että sairauspyramidissa ei ole näkyvissä lihavuutta yhtenä elintaso”sairautena”. Elämmehän sentään lihavuusepidemian aikaa. Syy siihen paljastui juuri edellä. Toki lihavuus monesti kulkee käsi kädessä metabolian raiteiltaan suistumisen kanssa, mutta lihavuus ei ole suistumisen syy. Ensin alkavat hormonaaliset muutokset ja insuliinin kohoaminen, mikä puolestaan ruokkii lihomista ja kierre on valmis. Laihduttaminen on myös tuskastuttavan hankalaa ja lähes mahdotonta, jos päämäärään pyritään ottamatta huomioon kaikkein tehokkainta lihotushormonia, insuliinia.

Kaikilla insuliinin kohoaminenkaan ei aiheuta lihomista, vaikka metabolia olisi yhtä heikoissa tai heikommissa kantimissa kuin lihavilla. Heitä kutsuin pyramidissa sanalla TOFI. He lihovat vain sisäisesti. Ulospäin siitä näkyy ehkä vain se sixpackin menetys ja muutama ylimääräinen sentti vyötäröllä.

Metabolisesti terveitäkin lihavia on olemassa, hyvänä esimerkkinä sumopainijat. Siksi ei voi yleistää, että lihavuus johtaa metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin.

Insuliiniresistenssi on elimistön puolustusreaktio insuliinia vastaan

Verensokerin laskemisesta insuliinilla ei ole T2-diabeetikoille mitään hyötyä. Sen osoittaa tämä artikkeli tutkimusviitteineen. Jason Fung osaa kuvata mestarillisesti, mitä tapahtuu elimistössä, kun insuliinilla alennetaan verensokeria (T2-diabeetikolla):

”insulin doesn’t actually get rid of the glucose. It shoves the excess glucose out of the blood and forces it into the body. Somewhere. Anywhere. Eyes. Kidneys. Nerves. Heart.”

”insuliinilla ei itse asiassa päästä eroon verensokerista. Se vain puskee ylenmääräisen glukoosin verenkierrosta ja pakottaa sen muualle elimistöön. Jonnekin. Minne tahansa. Silmiin. Munuaisiin. Hermostoon. Sydämeen.”

”What is Insulin Resistance protecting us from? It’s very name gives the answer away. Insulin Resistance. It’s a reaction against excessive insulin. It’s protecting us from the excessive insulin. In other words, as we’ve written before, Insulin causes Insulin Resistance. But the root cause here is the Insulin, not the Insulin Resistance. The tissues (heart, nerves, kidney, eyes) are all busy increasing their resistance to protect themselves from Insulin which is trying to shove some toxic glucose into their house.”

”Miltä Insuliini Resistenssi meitä suojelee? Sen jo nimi kertoo: Insuliini Resistenssi. Se on reaktio liikaa insuliinia vastaan. Se suojelee meitä liialta insuliinilta. Toisin sanoen, kuten olen kirjoittanut jo aikaisemmin, insuliini aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Mutta perimmäinen syy tässä on insuliini, ei insuliiniresistenssi. Kudokset (sydän, hermot, munuaiset, silmät) ovat kaikki hädissään lisäämässä insuliiniresistenssiä suojellakseen itseään insuliinilta, joka yrittää tuupata myrkyllistä glukoosia heidän taloonsa.”

Siis eikö insuliiniresistenssi olekaan kaikkien pyramidissa olevien sairauksien syy? Gerald M. Reaven onkin väärässä ja Jason Fung oikeassa väittäessään, että se onkin insuliini?

Eipäs mennä asioiden edelle.

Maito ja T2-diabetes

T2-diabeetikkojen on hyvä varoa liikaa maitoa, koska se ainakin tässä kokeessa nosti sekä insuliinin määrää että insuliiniresistenssin määrää yhdessä viikossa 8-vuotiailla pojilla. Lihansyöjillä kumpikaan ei noussut lähtötilanteesta.

Maitoryhmä myös rupesi syömään enemmän kuin liharyhmä ja viikon kuluttua oli lisännyt kalorien saantiaan jo 13%, kun liharyhmällä lisäystä oli tullut 3%.(tämä ilmeisesti ylenmääräisen insuliinin aiheuttaman nälän tunteen tyydyttämiseksi (oma tulkinta)). Tätä tulkintaa tukee ainakin diabetes.co.uk:n kuvaus hyperinsulinemian oireista:

• painonnousu

• sokerinhimo

• kiljuva nälkä

• jatkuva nälän tunne

• keskittymisvaikeudet

• paniikkihäiriön tuntemuksia

• päämäärättömyys ja motivaation puute

• väsymys

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin maidon kulutusta länsimaisen ruokavalion osana vieroituksen jälkeen. Tutkija toteaa: ”Milk consumption after the weaning period maintains high levels of IIS persistently stimulating pancreatic β-cell proliferation [26]. Continued over-stimulation of pancreatic β-cells …. thereby promoting oxidative stress damage of β-cells finally resulting in early onset of β-cell cellular senescence and apoptosis [26].”

”Maidon kulutus vieroitusajan jälkeen ylläpitää korkeita IIS (=Insulin & IGF-1 Signaling) tasoja stimuloiden koko ajan haiman beta-solujen lisäkasvua. Jatkuva haiman beta-solujen liika-stimulointi… saattaa lisätä oksidatiivisen stressin aiheuttamia vahinkoja beta-soluille, mikä johtaa ennenaikaiseen beta-solujen solutason vanhenemiseen ja kuolemaan.”

Sama tutkija varoittaa vielä tämän tutkimuksen loppulausunnossa: ”Täten suosittelemme harkittua ja rajoitettua maitoproteiinien saantia, erityisesti jos vallitsevana on lihavuus, insuliiniresistenssi sekä liikkumaton elämäntapa.“

Aiheuttaako sokeri diabetesta?

Toisin sanoen, onko T2-diabetes sokeritauti? Katsotaanpa mitä Nordic Sugar sanoo:

”Moni uskoo, että sokerin syöminen aiheuttaa diabetesta, koska diabetesta kutsutaan myös sokeritaudiksi. Sokeritauti-nimitys tulee siitä, että diabeetikoilla veren sokeripitoisuus on kohonnut. Sokerista, kuten myös proteiineista, rasvasta ja muista hiilihydraateista saadaan energiaa. Jos energian saanti ylittää sen kulutuksen, paino nousee. Lihavuus on tyypin 2 diabeteksen merkittävä riskitekijä.”

Suomeksi – oma vika jos syöt itsesi lihavaksi. Siitä saa T2 diabeteksen, ei sokerista.

Entäs mitä mieltä on Suomen Diabetesliitto?

Väite: Tyypin 2 diabetes johtuu liiallisesta sokerinsyönnistä

Ei pidä paikkaansa. ”Lääketieteellisissä tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa yhteyttä tyypin 2 diabetekseen sairastumisen ja aiemman sokerin kulutuksen välillä. Sen sijaan tiedetään, että ainakin perintötekijät, lihavuus, raskaudenaikainen diabetes, iän karttuminen, verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja tupakointi vaikuttavat tyypin 2 diabeteksen syntyyn. Runsas sokeripitoisten juomien käyttö lisää lihomisen ja ylipainon riskiä, mikä puolestaan lisää tyypin 2 diabeteksen riskiä.”

Ja sama suomeksi – oma vika jos syöt itsesi lihavaksi. Siitä saa T2 diabeteksen, ei sokerista.

Tämä kirjasta The Saccharine Disease (sokeritauti) vuodelta 1974 otettu grafiikka kertoo jotain muuta. Sokerin käytön lisääntyminen (katkoviiva) edeltää hämmästyttävällä tavalla diabeetikkojen kuolleisuustilastojen käyrän muutoksia (yhtenäinen viiva). No, ehkä nuo kaikki kuolleet diabeetikot olivat syöneet itsensä lihaviksi ja saaneet siitä diabeteksen… ai niin, mutta eihän tuohon aikaan vielä lihavia ollut juuri lainkaan. Hmm…

Tyydyttynyt rasva varmaan aiheuttaa diabetesta?

”We did not observe any significant association of dietary SFAs and MUFAs with diabetes risk. These findings are consistent with a meta-analysis of observational studies that showed SFA consumption was not related to incident diabetes”

”Emme todenneet mitään merkittävää yhteyttä tyydyttyneiden ja kertatyydyttymättömien rasvojen ja diabeteksen välillä. Nämä löydökset ovat yhteneviä seurantatutkimusten koontitutkimuksista, joissa ei todettu yhteyttä tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja diabeteksen välillä”.

He toteavat myös:

”Our findings, together with the likely harms of rapidly digested dietary carbohydrate on the development of diabetes, provide support for reducing the consumption of rapidly digested carbohydrate to prevent diabetes.”

”Löydöksemme, yhdessä nopeiden hiilihydraattien todennäköisesti diabetesta aiheuttavien haittojen kanssa, antavat todistusvoimaa nopeiden hiilihydraattien vähentämiselle diabeteksen estämiseksi.”

T2 diabetes on etenevä sairaus?

Käypä-hoito suosituksen johdanto-laatikosta poimittu teksti sanoo: ”Vaikka tyypin 2 diabeteksen hyperglykemian hoitoon on käytettävissä lukuisia lääkkeitä insuliinia myöten, millään niistä ei ole pystytty oleellisesti muuttamaan taudin kulkua.”

Suomen Diabetesliiton sivustolla todetaan vähän näiden USA ja Australian sivustojen tapaan, että ”Tyypin 2 diabetes on etenevä sairaus, johon liittyy haiman insuliinin tuotannon aleneminen vuosien kuluessa.” Ikäänkuin sairauden eteneminen olisi kiveen hakattu. Pisteet täytyy antaa siitä, että samalla sivulla vähän alempana todetaan melkein päinvastaista: ”Näillä keinoilla jotkut ovat voineet lopettaa kokonaan insuliinilääkityksen, vaikka he ovat aiemmin pistäneet jopa yli 100 yksikköä insuliinia.”

Vatsan pienennys- tai ohitusleikkauksella on mahdollista saavuttaa lähes 80-90% tapauksista parannus tyypin 2 diabetekseen. Veren sokerit palaavat normaalilukemiin ja tauti menee remissioon.

Vatsan ohitusleikkaus = pakotettu paasto

Yhtä hyvään tulokseen päästään ilman leikkausta myös paastolla, riittävällä hiilihydraattien vähentämisellä tai näiden yhdistelmällä. Leikkauksen riskit jäävät myös pois ja kaikki muut sen jälkeen tulevat komplikaatiot (leikkauksen komplikaatiot 5% ja kuolemat 0,3%).

Kuva suomennettu Jason Fungin luentomateriaalista.

Tässä on hyvä muistuttaa, että ennen insuliinin keksimistä vajaa 100v sitten hiilihydraattien varsin voimakaskin rajoittaminen oli ainoa keino hoitaa diabetesta (molempia tyyppejä). Hiilihydraattien rajoittamisesta on siis reilusti yli 2v kokemusta, toisin kuin karppauksesta varoittelevat tahot antavat ymmärtää.

Tällä vanhalla hoitomenetelmällä on etunsa:

• Hiilihydraattirajoitettu ruokavalio vähentää tai eliminoi lääkityksen tarpeen

• Se ei aiheuta haittavaikutuksia, kuten intensiivinen lääkehoito

”Normalisation of both beta cell function and hepatic insulin sensitivity in type 2 diabetes was achieved by dietary energy restriction alone. This was associated with decreased pancreatic and liver triacylglycerol stores. The abnormalities underlying type 2 diabetes are reversible by reducing dietary energy intake.”

”Sekä betasolujen toiminta normalisoitui että maksan insuliiniherkkyys palautui tyypin 2 diabeteksessa ja se saavutettiin yksin energian rajoittamisella. Tähän yhdistyi vähentynyt haiman ja maksan rasvaisuus. Tyypin 2 diabeteksen vioittama metabolia on korjattavissa vähentämällä energian saantia ruoasta”, kertoi tämä tutkimus.

Mitä Suomen Diabetesliitto neuvoo hiilihydraattien vähentämisestä?

”Älä vähennä hiilihydraatteja liikaa: ruokavalion monipuolisuus ja elimistön riittävät sokerivarastot taataan noin 130 grammalla hiilihydraatteja päivässä.” 130g hiilihydraattia on ehdoton minimi? Täh! Aina vaan tuo aivojen päivässä käyttämä 130g glukoosia kummittelee väärien ravitsemusohjeiden muodossa (wikipediassa 120g).

Syöty hiilihydraatti on ihan eri asia kuin aivojen saama energia. Ihminen tulee varsin hyvin toimeen ilman grammaakaan hiilihydraattia. Aivot kyllä ottavat omansa glukoosin muodossa, jota riittää n. vuorokaudeksi suoraan maksasta. Kun se loppuu alkaa maksa muodostaa ketoaineita rasvavarastoista ja pidemmän puutteen kohdatessa myös glukoosia elimistön proteiineista glukoneogeneesin avulla.

Glukoosia tarvitsevat vain punasolut ja jotkin pienet osat aivoista ja munuaisista (soluissa pitää olla mitokondrio ketoaineiden hyödyntämiseen). Kaikki muut kehon osat voivat käyttää ketoaineita. Ketoaineet eivät tarvitse insuliinia päästäkseen soluun sisälle ja ovat lisäksi puhtaampaa polttoainetta kuin glukoosi. Aivot käyttävät tarvittaessa 60-70 prosenttisesti ketoaineita, jolloin niiden insuliinin tarvekin vähenee.

Lähde: Ketone Body Metabolism; Dr. Jnankumar Chaudhuri, Assistant Professor of Biochemistry, S.R.M.C.&R.I.

Richard K. Bernsteinin 12 “teesiä” diabeteksen hoitoon

1. Korkea verensokeri on kaikkein ilmeisin diabeteksen oire. Hiilihydraattien rajoittamisella on kaikkein suurin vaikutus verensokerin alentamiseen

2. Lihavuus- ja T2-diabetesepidemian aikana kalorien lisääntyminen on johtunut melkein yksinomaan hiilihydraattien kulutuksen lisääntymisestä

3. Hiilihydraattien rajoittamisella saatava hyöty ei vaadi painon alentamista

4. Vaikkakaan painon pudotusta ei vaadita hyötyjen saamiseen, mikään muu ruokavaliomuutos kuin hiilihydraattien rajoittaminen ei ole parempi painon pudotukseen

5. Matalahiilihydraattinen ruokavalio T2-diabeetikoille on vähintään yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu ruokavalio ja on usein huomattavasti parempi

6. Hiilihydraattien korvaaminen proteiineilla on yleensä hyödyllistä

7. Ruokavalion kokonais- tai tyydytetty rasva ei korreloi sydän- ja verisuonitautiriskin kanssa

8. Veren tyydyttyneiden rasvojen määrä on riippuvaisempi ruokavalion hiilihydraateista kuin syödyn rasvan määrästä

9. Paras ennuste pienten verisuonten ja, hieman vähemmässä määrin, suurten verisuonten komplikaatioille on T2-diabeetikoilla glykeeminen kontrolli (HbA_1c)

10. Ruokavalion hiilihydraattien rajoittaminen on kaikkein tehokkain menetelmä (paastoa lukuunottamatta) seerumin triglyseridien alentamiseksi ja HDL (hyvän) kolesterolin kohottamiseksi

11. T2-diabetespotilaat, jotka ovat matalahiilihydraattisella ruokavaliolla, vähentävät ja voivat usein lopettaa kokonaan lääkityksen. T1-potilaiden insuliinin tarve vähenee

12. Tehokas verensokerin alentaminen hiilihydraatteja rajoitamalla ei aiheuta intensiiviseen lääkehoitoon verrattavia haittavaikutuksia

Suurin kasvu ruokavalion makroravinteissa on tapahtunut hiilihydraattien kohdalla samaan aikaan, kun diabeteskin on lähtenyt jyrkkään nousuun.

Kuva 2 em. dokumentista: Makroravinteiden kulutus lihavuus- ja T2-diabetesepidemian aikana. Tiedot peräisin NHANES-tutkimuksesta ja USA:n ”THL”:stä (CDC) vuositasolla. Otsikko: Diabetestapausten lisääntyminen (miljoonaa diabetesta sairastavaa ihmistä / vuosi). CHO=hiilihydraatti, FAT=rasva, PROT=proteiini.

R. Bernstein on tunnetuin ja luultavasti parhaiten T1-diabetestaan hoitanut lääkäri maailmassa. Hän, jos kuka, tuntee tämän sairauden läpikotaisin.

T1 diabeetikot voivat sairastua T2 diabetekseen

Insuliiniresistenssi ei ole T2-diabeetikoiden yksinoikeus – T1:t voivat sairastua siihen aivan samalla tavalla. Tämä onnistuu varsin hyvin noudattamalla nykyistä hoitolinjausta, että diabeetikot voivat syödä ihan samalla tavalla kuin terveetkin ja virallisten ravitsemussuositusten mukaisia määriä makroravinteita: 45-60% energiasta pitäisi tulla hiilihydraateista!

Tuo määrä tarvitsee todella paljon insuliinia, koska hiilihydraatiti muuttuvat elimistössä glukoosiksi. Ja mitä suurempia määriä joudutaan käyttämään, sitä suurempia heilahduksia tapahtuu hoitotasapainossa ja hypot ovat voimakkaampia. Jatkuva liian korkealla oleva insuliinilääkitys johtaa sitten aikaa myöden insuliiniresistenssiin ja T2-diabetekseen. Nyt T1:llä on myös T2!

Tältä voi välttyä vain vähentämällä hiilihydraattien saantia. Hyvät ohjeet ja esimerkin tähän tarjoaa em. Richard Bernstein. Hän sairastui 12 vuotiaana T1:een ja on nyt menestyksellä hoitanut itseään nykyiseen 82 vuoden ikään.

LADA ei ole auto

Kun diabeteksesta puhutaan, LADA tarkoittaa eräänlaista T1 ja T2 välimuotoa (Latent Autoimmune Diabetes in Adults). Se kehittyy hitaasti vanhemmalla iällä ja on siksi vaikea erottaa NIDDM:stä (noninsulin-dependent diabetes mellitus) eli tyypin 2 diabeteksesta. Ero selviää 80%:ssa tapauksista, kun verikoe paljastaa T1-tyyppisen diabeteksen vasta-aineita. LADAa joudutaan myöhemmässä vaiheessa hoitamaan insuliinilla.

Riskitekijät näyttävät olevan myös jokseenkin puolivälissä T1 ja T2:ta: ”Perintötekijöiden lisäksi diabeteksen syntyyn vaikuttavat myös ympäristötekijät. Esimerkiksi imetys ja D- vitamiini saattavat THL:n mukaan suojata diabetekselta, kun taas esimerkiksi lehmänmaito on yhteydessä suurentuneeseen riskiin saada diabetes.”

D-vitamiini ja T1-diabetes

Vaikka tämän artikkelin aiheena on T2-diabetes, on pakko sanoa muutama sana myös T1-diabeteksesta.

Kaikkein parastahan olisi, että T1-diabetesta ei edes tulisi. Sairauden taustalla voi tosiaan ollakin yleinen virus, kuten tämä Aamulehden uutinen kertoo. Se selittäisi sen, miksi vielä 1960-luvulla, kun lapsille annettavan D-vitamiinin tasot oli Arvo Ylpön ohjeiden mukaisesti paljon korkeammat kuin nykyisin, lapset sairastuivat vähemmän T1-diabetekseen.

Kuvalähde: http://www.tritolonen.fi/uutiset/2873-d-vitamiinin-puute-aiheuttaa-diabetesta-ruotsalaislapsillakin

Löytyisikö tälle olettamukselle tukea?

Tsekataan ensin tutkimus, jossa on selvitelty D-vitamiinin roolia tyypin-1 diabeteksen ehkäisijänä: Vitamin D in Type 1 Diabetes Prevention. Tutkijat lainaavat Elina Hyppösen Pohjois-Suomessa vetämää ja vuonna 2001 valmistunutta tutkimusta, jossa yli 12 000 raskaana ollutta naista rekrytoitiin mukaan. Heidän lastensa D-vitamiinitasoja ja -saantia seurattiin tiiviisti ensimmäisen elinvuoden aikana ja sairastumista T1-diabetekseen aina 30 vuoden ikään saakka kansallisista tietokannoista. Lainaan tekstiä sellaisenaan:

”Compared with children who were not given vitamin D supplements, the relative risk of developing type 1 diabetes was only 0.12 among children given vitamin D supplements regularly and 0.16 among children given them irregularly. Among infants who were given supplements regularly, diabetes risk was lower at doses of over 50 g/d or 2000 IU/d (relative risk 0.14) and exactly 50 g/d (relative risk 0.22) compared with doses under 50 g/d. Thus this large, welldesigned, prospective study provides compelling evidence that vitamin D supplementation of 50 g/d (2000 IU/d) or more during infancy may reduce the risk for type 1 diabetes, at least in very northern parts of the world where sunlight is severely limited during a greater part of the year.”

”Verrattuna lapsiin, jotka eivät saaneet D-vitamiinilisää, suhteellinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen oli vain 0.12 (=88% pienempi) lapsilla, jotka saivat D-vitamiinilisää säännöllisesti ja 0.16 niillä, jotka saivat epäsäännöllisesti. Niistä lapsista, jotka saivat lisäystä säännöllisesti, diabetesriski oli alhaisempi yli 50µg (tai 2000 IU) päiväannoksilla (riski 0.14 = 86% pienempi) ja tasan 50µg saaneilla (riski 0.22) kuin alle 50µg päiväannoksilla. Tämä hyvin suunniteltu seurantatutkimus esittää painavat todisteet siitä, että D-vitamiinilisä 50µg tai suurempina päiväannoksina lapsuudessa saattaa pienentää riskiä tyypin 1 diabetekseen, ainakin maapallon pohjoisimmissa osissa, jossa auringon valo on rajallista suurimman osan vuodesta.”

Selventävä laskutoimitus on ehkä tarpeen: D-vitamiinin saaminen ylipäätään pienensi riskiä 88% ja jos annos oli suurempi kuin 50µg riski pieneni vielä tästäkin 86% lisää ja oli lopulta 0,02 eli pienennystä tuli yhteensä 98%.

Lapsilla, joilla epäiltiin olevan riisitauti ensimmäisen elinvuoden aikana (=vakava D-vitamiinin puutos), riski sairastua T1-diabetekseen oli kolminkertainen (300%) muihin verrattuna.

Mitä tuolla sitten on tekemistä Aamulehden uutisessa mainitun enteroviruksen kanssa? Ei suoraan mitään. Mutta D-vitamiinin teho tuossa Hyppösen kokeessa voi selittyä nimenomaan sillä, että D-vitamiini tunnetaan nykyisin immuunijärjestelmän kapellimestarina ja se säätelee autoimmuunireaktioiden lisäksi myös immuunijärjestelmän kykyä vastata bakteerien ja virusten asettamiin haasteisiin.

Tässä astuvat kuvaan mukaan antimikrobiset peptidit, joita D-vitamiini tuottaa. Oli sitten kyseessä enterovirus tai jokin muu pöpö, D-vitamiini tuo immuunipuolustukselle tarvittavaa lisäarsenaalia uhan torjumiseksi.

Nyt Suomessa on vähennetty D-vitamiinin suositusrajoja ensin 100:sta ja sitten 50µg:sta alaspäin aina 7,5µg:aan saakka (ennen nykyistä nostoa 10µg:aan) ja saatu aikaiseksi tämän puolustusjärjestelmän alasajo. Sen seuraukset voivat nyt näkyä lisääntyneinä T1 sairastumisina. Muun muassa. D-vitamiini on näet tärkeä T1 diabeteksen torjumisen lisäksi myös T2:ssa ja hyvin monella muulla ihmisen metaboliaan liittyvällä alueella:

Rokotetta ollaan kiihkeästi kehittämässä, vaikka toimiva ennaltaehkäisy on jo olemassa, ei maksa juuri mitään eikä aiheuta haittavaikutuksia. Nämäkin tutkijat ovat sentään noteeranneet D-vitamiinin hyödyt ja maidon valkuaisen mahdolliset (Suomi ykkönen maailmassa maidon juonnissa ja T1-diabeteksessa) haitat: ”Tutkijoita kiinnostavat virusten lisäksi ainakin maidon valkuaiset ja D-vitamiini sekä bakteerit.”

Palataanpa siihen insuliinikysymykseen – oliko se syyllinen insuliiniresistenssi ja G.Reaven oikeassa? Tai syyllinen onkin itse insuliini ja J.Fung on oikeassa?

Kyllä ja ei. Molemmat ovat tavallaan oikeassa. Molemmat syyt esiintyvät matkalla elintasosairauksiin ja T2-diabetekseen, mutta ne eivät ole se perimmäinen syy. Mikä nostaa sen insuliinin pysyvästi korkealle? Se perimmäinen syy käsitellään, kun palataan pyramidin juurelle kirjoitussarjan seuraavassa osassa: “Länsimainen ruokavalio”.

Linkkejä:

THL / Diabetes: https://www.thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes

Metabolinen oireyhtymä – Sairastatko salakavalaa oireyhtymää? Tyypin 2 diabetes on ”kovin läheinen sukulainen”, Ilta-Sanomat

How Many Carbs Should a Diabetic Eat? Hyvä artikkeli hiilihydraateista diabeetikon ruokavaliossa.

Diabetes is no longer a rich-world disease: http://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2016/11/daily-chart-8?fsrc=scn/tw_ec/diabetes_is_no_longer_a_rich_world_disease

NAFLD and diabetes mellitus, Rasvamaksa ja diabetes

Kuinka paljon sokeria englantilaiset syövät? http://www.bbc.com/news/health-27941325?

European Journal of Clinical Nutrition (2015) 69, published online 1 April 2015 Carbohydrates, glycemic index and diabetes mellitus Metabolic and physiologic effects from consuming a hunter-gatherer (Paleolithic)-type diet in type 2 diabetes

2004 American Society for Clinical Nutrition Increased consumption of refined carbohydrates and the epidemic of type 2 diabetes in the United States: an ecologic assessment; Lee S Gross, Li Li, Earl S Ford, and Simin Liu

D-vitamiini korreloi käänteisesti A1C.n kanssa http://care.diabetesjournals.org/content/29/10/2244.short

Circulating Biomarkers of Dairy Fat and Risk of Incident Diabetes Mellitus Among US Men and Women in Two Large Prospective Cohorts Mohammad et al. Am J Clin Nutr. 2015 Jan; 101(1): 153–163.

June 2015Volume 240, Issue 2, Pages 318–323 High daily insulin exposure in patients with type 2 diabetes is associated with increased risk of cardiovascular events R.M. Stoekenbroek et al.

Sodium-retaining effect of insulin in diabetes http://ajpregu.physiology.org/content/303/11/R1101.long

Keinomakeuttajat: https://chriskresser.com/how-artificial-sweeteners-wreak-havoc-on-your-gut/

Future Cardiol. 2009 Jan;5 D-vitamiinin puutos lisää T2 diabeteksen riskiä Vitamin D deficiency and the risk of incident Type 2 diabetes. Michos ED¹.

Br J Nutr. 2010 Feb; D-vitamiinilisä vähentää insuliiniresistenssiä Vitamin D supplementation reduces insulin resistance in South Asian women living in New Zealand who are insulin resistant and vitamin D deficient – a randomised, placebo-controlled trial. von Hurst PR et al.

Effect of Vitamin D3 Supplementation on Telomerase Activity in Hispanics with Type 2 Diabetes Gustavo G. Zarini et al. 04/2016 Faseb Journal

Ari on tullut tutuksi useiden vieraskirjoitusten myötä.

 

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author