Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 3

Ari Kaihola on ahkeroinut insuliiniresistenssin parissa. Aika monessa osakirjoituksessa Ari tutustuttaa meidät tähän kaikkien elintasosairauksien äitiin. Ensimmäisessä osassa selvitellään insuliiniresistenssiä koskevien tutkimusten historiaa ja nykypäivää. Toisessa osassa lauotaan elintasosairauksien lähtölaukaus ja kolmannessa osassa sairauksien läpikäynti insuliiniresistenssin näkökulmasta varsinaisesti alkaa (kihti, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, hedelmättömyys, PCOS ja mielenterveyden häiriöt). Neljännessä osassa tarkastellaan kuolinsyytilastojen kärjessä olevia sairauksia (verenkiertoelinten sairaudet, syöpäsairaudet, dementia ja Alzheimer) ja viidennessä osassa koemme insuliiniresistenssin huipentuman (tyypin-2-diabetes). Kuudennessa osassa länsimainen ruokavalio on luupin alla. Seitsemännessä osassa on älliä tarjolla: liikuntaa, lepoa ja lääkkeitä. Kahdeksannessa ja näillä näkymin viimeisessä osassa hän tarkastelee insuliiniresistenssin aiheuttamia kustannuksia.

insuliiniresistenssi_1

Lyhenteiden selityksiä: TULE = Tuki- ja Liikuntaelinten sairaudet, TOFI = Thin Outside Fat Inside, PCOS = Polycystic Ovary Syndrom (kuva koottu Kraftin ja Reavenin tutkimuksiin nojautuen)

Aloitetaan sairauksista, joiden seuraukset eivät ole fataaleja. Tulehdukset jäsenissä, hedelmättömyys, masennus tai muut mielenterveyden häiriöt johtavat harvemmin kuolemaan (välillisesti aiheutuneet kuolemat, kuten itsemurhat tai kouluampumiset jätän tämän katsauksen ulkopuolelle). Elämän laatuun ne toki vaikuttavat negatiivisesti hyvinkin paljon ja vakavimmillaan seurauksena on pysyvä invaliditeetti ja sairauseläke. Suorat ja välilliset kustannukset yhteiskunnalle ovat myös huomattavat.

Kihti

insuliiniresistenssi_9Kuten edellisen osan lopussa mainitsin, sokeri nostaa verenpainetta ja vähentää ureahapon eli uraatin eritystä munuaisista. Ureahappoa puolestaan nostaa fruktoosi, jota sokerista on puolet ja jonka maksa muuttaa (oheisen kuvan mukaisesti) tehokkaasti ureahapoksi. Mutta ei siinä kaikki – tämän tutkimuksen mukaan myös glukoosi muuttuu osittain maksassa fruktoosiksi. Sokeri antaa siis ”tuplajättipotin” kihdille (sokeri koostuu glukoosista ja fruktoosista).

Kaikkein huolestuttavinta on em. tutkimuksen havainto siitä, että fruktoosi aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja rasvamaksaa riippumatta energian saannista!

”the effect of fructose to induce insulin resistance and fatty liver is independent of energy intake”

Myöskään kohtuullisesti syövät eivät siis voi välttyä sokerin haitallisilta vaikutuksilta.

”An elevated serum uric acid is also one of the best independent predictors of diabetes and commonly precedes the development of both insulin resistance and diabetes ”

”Koholla oleva seerumin ureahappopitoisuus on myös yksi parhaista riippumattomista ennusmerkeistä diabetekselle ja se usein edeltää sekä insuliiniresistenssiä että diabetesta”

Ureahappoa muodostuu myös ruokavalion muista elementeistä, sellaisista, jotka sisätävät puriinia. Ja näitä ruoka-aineita näytetään perinteisesti pidettävän melkein yksinomaisena syynä kihtiin ja niitä tietysti kehotetaan välttämään. Listalta löytyvät mm. sisäelimet, olut ja pienet kalat. Terve.fi sivustolla luetellaan vapaasti syötävien ruoka-aineiden joukossa jopa sokeri – se kun ei sisällä puriineja! Tosin lopussa mainitaan, että sen runsasta käyttöä tulisi välttää.

Todellinen syy on kuitenkin pitkään jatkunut insuliiniresistenssi, joka nostaa ureahapon määrää ja ilmentyy sitten joillakin ihmisillä kihtinä.

Oikeaakin tietoa löytyy – ehkä paras lyhyellä etsimisellä löytämäni sivu kuuluu Terveyskirjastolle: ”Korkea veren insuliinipitoisuus lisää siten veren uraattia ja suurentaa kihdin syntymisen vaaraa. Tämä selittää metaboliseen oireyhtymään liittyvän hyperurikemian ja kihdin syntymisen paremmin kuin runsaasti puriineja sisältävä ruoka.

Nesteenpoistolääkkeet, joiden tarkoituksena on yleisimmin alentaa verenpainetta, vähentävät ureahapon erittymistä munuaisissa ja aiheuttavat kihtiä. Niiden sijaan ja ilman riskiä kihdistä verenpaineen voi alentaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla varsinkin, jos tietää insuliinitasojensa (tai verensokerinsa) olevan korkealla ja jos vielä samaan aikaan kärsii kihdistä, voi yhdellä hoidolla parantaa kaksi sairautta!

Ureahapon muut vaikutukset

Niin ureahapon kuin kortisolin, insuliinin ja monien muidenkin metabolian säätelymekanismien kohdalla vaikutuksen kesto määrää sen onko tulos positiivinen vai negatiivinen. Kroonisesti koholla olevat pitoisuudet näyttäisivät kaikissa tapauksissa aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä. Tässä tutkimuksessa ureahapon haitallisina vaikutuksina on mainittu munuaisten toiminnan heikentyminen, lihasmassan menetys ja sydän- ja verisuonitautiriskin suureneminen.

insuliiniresistenssi_10

Muita tutkimuksia:

Latest Advances in Treatment for Gout: E. Suresh, P. Das. DOI: http://dx.doi.org/10.1093/qjmed/hcr242 407-417 First published online: 23 December 2011

Pathogenesis of Gout (PDF) Hyon K. Choi, MD, DrPH; David B. Mount, MD; and Anthony M. Reginato, MD, PhD

TULE (tuki- ja liikuntaelinten sairaudet)

Reumaattiset sairaudet aiheuttavat tulehdusta niveliin ja muihin kudoksiin ja voivat olla invalidisoivia. Myös niveltulehdus on vahvasti yhteydessä insuliiniresistenssiin muiden elintasosairauksien tapaan ja esiintyy usein niiden kanssa yhdessä:

The comorbidity between osteoarthritis and metabolic syndrome and its individual manifestations is striking—epidemiological data reveals that 49% of individuals with heart disease, 47% with diabetes, 44% with hypertension, and 31% of obese individuals also have some form of arthritis [39], suggestive of a common or overlapping etiology between osteoarthritis and these conditions.”

Niveltulehduksen ja metabolisen oireyhtymän liitännäissairauksien yhteisesiintyminen on silmiinpistävää – epidemiologinen tarkastelu paljastaa, että 49% sydänsairasta, 47% diabeetikoista, 44% verenpainesairaista ja 31% lihavista kärsii myös jonkintyyppisestä niveltulehduksesta, mikä viittaa yhteiseen nimittäjään näiden sairauksien kesken.”

Insuliiniresistenssi tulee kyllä aika helposti mieleen, kun yhteistä nimittäjää etsitään ja tämä tutkijaryhmä nimeääkin niveltulehduksen metabolisen oireyhtymän viidenneksi komponentiksi. Sen lisäksi, että insuliiniresistenssi pahentaa reumaattisia tulehdustiloja, kohollaan oleva insuliini myös estää autofagiaa ja johtaa ruston heikentymiseen. Autofagia on erittäin tärkeä solun elinkaareen liittyvä ominaisuus, jossa solun huonosti toimivat osat otetaan pois käytöstä ja korvataan uusilla (kierrätetään). Havainnollinen selvitys autofagiasta löytyy esim. tältä sivulta, josta myös ao. kuva on peräisin.

insuliiniresistenssi_11

Rustosolut ovat erittäin pitkäikäisiä ja siten hitaasti uusiutuvia ja jos autofagia ei toimi kunnolla seurauksena on ruston degeneroituminen ja tuhoutuminen.

Koska kohollaan olevan insuliinin yhteydessä myös veren sokeri on monesti koholla, on mainittava vielä myös AGE (Advanced Glycation Endproducts). Sekä ikä että proteiinien sokeristuminen eli glykaatio jäykistyttävät ja haurastuttava kollageenia, joka on suurelta osin proteiinia. Kollageenia ovat lähes kaikki sidekudokset – rustot, nivelsiteet, jänteet, verisuonet, iho jne. Kuva lainattu Tri Tolosen Diabetesoppaasta, jossa sama ilmiö on yhteydessä ns. pitkään sokeriin, A1C.

insuliiniresistenssi_12

Rustossa ikääntymisen merkit näkyvät selvästi muuttuneena värinä, jonka saa aikaa vähittäinen sokeristuminen (Maillard-reaktio). Kuva lainattu tältä sivustolta. Sokeristumista (l. ikääntymistä) luonnollisesti kiihdyttää kohonnut elimistön glukoosipitoisuus.

insuliiniresistenssi_13

Paaston reumaattisia tulehduksia lievittävä vaikutus saattaa hyvinkin perustua sille, että insuliinin lisäksi se alentaa myös verensokeria ja lisää autofagiaa.

In humans, one of the best demonstrations of the beneficial effects of long-term fasting lasting one to 3 weeks is in the treatment of rheumatoid arthritis (RA).

Yksi parhaista näytöistä pitkäaikaisen paaston eduista on reumasairauksien hoidossa.”

D-vitamiini on tunnettu autoimmuunireaktion hillitsijä ja sen pitoisuus korreloikin käänteisesti reumatulehduksiin tämän koontitutkimuksen mukaan.

Muita tutkimuksia:

Arthritis Rheumatol. 2015 Mar;67(3):626-36. doi: 10.1002/art.38986. Insulin resistance in rheumatoid arthritis: disease-related indicators and associations with the presence and progression of subclinical atherosclerosis. Giles JT et al.

Review Article Metabolic Syndrome in Rheumatoid ArthritisIván Ferraz-Amaro,et al. Received 23 December 2012; Revised 10 January 2013; Accepted 11 January 2013

Metab Syndr Relat Disord. 2010 Aug; 8(4): 331–334. Increased Prevalence of the Metabolic Syndrome in Patients with Psoriatic ArthritisSmriti K. Raychaudhuri et al.  

C-reactive protein, metabolic syndrome and incidence of severe hip and knee osteoarthritis. A population-based cohort study G. Engström, et al.February 2009

Hedelmättömyys, PCOS

insuliiniresistenssi_14

Kuva lainattu täältä.

Suomessa n. 3000 paria vuosittain ei yrityksistä huolimatta saa alulle toivomaansa lasta. Lapsettomuushoitoja tajoavat monet yksityiset klinikat kuin myös julkisen puolen sairaalat. Pikaisella läpikäynnillä em. toimijoiden sivuilla yleiseksi käsitykseksi jäi teknisesti varsin kattavat ja laadukkaat hoidot, mutta elintapaohjeet useimmiten rajoittuivat kehotukseen tupakoinnin välttämisestä ja laihduttamisesta. Tupakoinnin lopettamisen syitä oli avattu jonkin verran esim. tuolla HUS:n sivulla, jolla oli mainittu myös D-vitamiini, mutta suositeltu määrä on virallisen ohjeistuksen kahlitsema. Painon pudotuksen taustalla olevia hyötyjä ei ollut selvitetty kovin kattavasti millään sivustolla. Tehdään se nyt.

Naiset

Väestöliiton Lapsettomuusklinikka toteaa

Naisella tavallisin lapsettomuuden syy on munasarjan toimintahäiriö. Epäsäännöllinen, pitkä kuukautiskierto (yli 37 vuorokautta) voi olla oire ns. polykystiset (monirakkulaiset) munasarjat -oireyhtymästä (PCOS).” (Polycystic ovary syndrome)

Yleisiä syitä valotetaan tämän verran:

”Myös yli- ja alipaino, stressi, ikä sekä sisäsynnytintulehdukset aiheuttavat lapsettomuutta.”

...mutta juuri muuta ei sitten mahdollisista syistä kerrotakaan. Elämäntapojen vaikutuksesta kerrotaan melko niukasti.

Lihavuuden taustalla on monesti insuliiniresistenssi, joka vaikuttaa yleisimpään syyhyn eli PCOS:iin myös riippumatta lihavuudesta. Tämän tutkimuksen mukaan kaikista naisista 6-10% kärsii PCOS:ta. Insuliiniresistenssi ja siihen liittyvä hyperinsulinemia todetaan 65-70%:lla PCOS:ta kärsivistä naisista ja jos he lisäksi ovat ylipainoisia, on luku jo 70-80%. Hoikilla PCOS oireisilla hyperinsulinemia on 20-25%:lla. Korjaaviksi toimenpiteiksi suositellaan interventioita, jotka alentavat insuliinipitoisuutta (ja samalla painoa), jopa ketogeenista ruokavaliota pidetään käyttökelpoisena.

Australialaiseen hoito-ohjelmaan otettiin 67 naista, joiden aikaisempi lapsettomuushoito oli tullut maksamaan yhteensä 550 000 paikallista dollaria ja tuloksena oli 2 lasta, siis 275 000$ per lapsi. Uusi hoito käsitti 6kk ruokavalio- ja treeniohjelman, jota seurattiin viikoittain. Seurauksena oli 10,2kg painon pudotus ja 60 koehenkilön ovulaatiot palautuivat (n. 90%). Heistä 52 tuli raskaaksi (18 ilman muita hoitoja) ja 45 päätyi synnytykseen. Kustannus lasta kohden oli nyt 4600$.

Myös keskenmenot vähenivät entisestä 75%:sta 18%:iin. Tutkijoiden mukaan painon pudotuksen pitäisi olla ensimmäinen hoito naisille, jotka ovat hedelmättömiä ja ylipainoisia. 

Insuliiniresistenssistä todetaan tässä yhteenvedossa seuraavaa:

Because of insulin’s adverse effect on the ovary and ovulation, it is thought that lowering serum insulin levels reduces androgen production and thereby promotes ovulation. Even women who do not lose much weight but who become more fit through exercise can reduce their insulin resistance.”

”Insuliinin munasarjoihin kohdistamien haitallisten vaikutusten johdosta voidaan päätellä, että seerumin insuliinitasojen laskeminen vähentää androgeenien tuotantoa ja siten edesauttaa ovulaatiota. Jopa naiset, jotka eivät pudota painoaan kovin paljoa, mutta joiden kunto paranee treenin vaikutuksesta, voivat vähentää insuliiniresistenssiään”.

Muita tutkimuksia:

Insulin Resistance and the Polycystic Ovary Syndrome: Mechanism and Implications for Pathogenesis Andrea Dunaif; First Published Online: April 20, 2011

Profound Peripheral Insulin Resistance, Independent of Obesity, in Polycystic Ovary Syndrome Andrea Dunaif et al. Diabetes September 1989 vol. 38 no. 9 1165-1174

Miehet

Miehillä insuliiniresistenssin vaikutus hedelmällisyyteen ei ole yhtä selkeä kuin naisilla. Sen sijaan on näyttöä siitä, että se korreloi lisääntymiselle tärkeiden hormonien kanssa käänteisesti.

USA:ssa n. 15% pariskunnista epäonnistuu vuoden aikana lapsensaantiyrityksissään. Syy löytyy 20-50% tapauksissa miehistä. Metabolisen oireyhtymän katsotaan tutkijoiden mukaan johtavan hypogonadismiin, kohonneeseen kivespussin lämpötilaan, heikentyneeseen spermantuotantoon, vähentyneeseen siittiöiden määrään ja liikkuvuuteen sekä lisääntyneisiin DNA-virheisiin. Ja insuliiniresistenssi vielä pahentaa edellä kuvattua skenaariota. Kuva alla:

insuliiniresistenssi_15

Muita tutkimuksia:

Evidence for decreasing quality of semen during past 50 years Elisabeth Carlsen, Aleksander Giwercman, Niels Keiding, Niels E Skakkebaek 1992

Decline in semen concentration and morphology in a sample of 26 609 men close to general population between 1989 and 2005 in France M. Rolland et al.

Mielenterveyden häiriöt

Insuliiniresistenssin yhteys mielenterveyshäiriöihin näyttäisi tutkimusten valossa olevan aivan yhtä suuri kuin pyramidin muissakin sairauksissa. Kuitenkaan sitä ei pidetä niin itsestään selvänä kuin muiden kroonisten sairauksien kohdalla. Seuraavissa 3. Wikipedia-artikkeleissa vain masennuksen yhteydessä löytyy sana insuliini ja sielläkin pidetään tulehdussytokiinien määrää syyllisenä, joka sitten johtaa insuliiniresistenssiin, vaikka asia on luultavimmin juuri päinvastoin.

En kuitenkaan väitä, että insuliiniresistenssi olisi ainoa syy mielenterveyden häiriöihin. Peritty alttius, huumaavien aineiden liikakäyttö sekä sosiaaliset- ja ympäristötekijät ovat myös vahvoja vaikuttajia. Sanotaan näin, että insuliiniresistenssi lisää sairastumisen mahdollisuutta.

insuliiniresistenssi_16

Kuva lainattu Wikipedian artikkelista.

Masennus

Suomalainen tutkijaryhmä toteaa tässä v2004 tutkimuksessa: ”Kliinisesti todetuilla diabetespotilailla masennus on tavanomaista yleisempää” ja että insuliiniresistenssin yhteyttä masennukseen on tutkittu hyvin vähän ja muutamat löydökset ovat ristiriitaisia. Tutkimus kuitenkin löytää yhteyden:

insuliiniresistenssi_17

Positiivinen korrelaatio insuliiniresistenssin ja masennusoireiden vakavuuden välillä on olemassa jo henkilöillä, joilla on heikentynyt (veren)sokerin sieto ennen T2-diabeteksen puhkeamista”

21 tutkimuksen koontitutkimus, joka on jo astetta todistusvoimaisempi kuin erilliset tutkimukset ja tässä tapauksessa tuoreempi (v2013), tekee johtopäätöksen ”Pieni, mutta merkittävä yhteys havaittiin masennuksen ja insuliiniresistenssin välillä huolimatta eri tutkimusten erilaisuudesta” sekä

Masennus on vähintään tuplasti yleisempi diabeetikoilla kuin muulla väestöllä…” ja ”Masennus näyttää olevan yleisempää jo esidiabeteksesta lähtien… kerätyn tiedon valossa masennus ei-diabeetikoilla on yhteydessä 37-60% lisääntyneeseen T2-diabeteksen riskiin”

Vakavan masennuksen yhteyttä insuliiniresistenssiin tutkittiin 28 potilaalla 5 tunnin sokerirasituskokeella ja heiltä mitattiin plasman insuliini (~ Dr Kraftin testi ks. kirjoitussarjan 1. osa). Koehenkilöiden verensokeri ja insuliinitasot 5 tunnin kokeen jälkeen olivat huomattavasti verrokkeja korkeammat. Löydökset viittaavat toiminnallisen tason insuliiniresistenssiin vakavassa masennuksessa.

Keski-ikäisiä naisia tutkinut ryhmä toteaa masennuksen olevan yhteydessä insuliinin kokonaismäärään ja masennus myös lisäsi riskiä sairastua myöhemmin diabetekseen 66%.

Koulutytöille tehty satunnaistettu tutkimus totesi masennusoireiden vähentyvän, kun tutkittavien insuliiniherkkyys parani.

Masennuksen ja insuliiniresistenssin yhteistä esiintymistä valtimonkovettumataudissakin on tutkittu ja todettu yhteys kaikkien kolmen välillä.

Yhteys näyttää jo olevan melko selvä. Tässä vielä muutama:

Depression: An Important Comorbidity With Metabolic Syndrome in a General Population James A. Dunbar, et al.; August 27, 2008.

Depression and Insulin Resistance, Cross-sectional associations in young adults Sue Pearson, et al.

Skitsofrenia

Skitsofreniaan sairastuneilla veren insuliinitasot ovat korkeammat kuin terveillä verrokeilla, mutta IGF-1 (insulin-like growth factor) kasvuhormoni käyttäytyy päinvastoin.

plasma insulin and insulin resistance were significantly higher in patients than in healthy comparison subjects. Schizophrenia patients had significantly lower IGF-1 levels relative to comparison subjects

plasman insuliinitasot ja insuliiniresistenssi olivat huomattavasti korkeammat potilailla kuin terveillä verrokeilla. Skitsofreniapotilailla oli merkittävästi matalampi IGF-1 taso verrattuna terveisiin”

insuliiniresistenssi_18

Tutkimuksen mukaan IGF:n pitoisuus korreloi merkittävästi ja käänteisesti hallusinaatioiden määrään. Tästä löytyi mielenkiintoinen yhteys D-vitamiinitutkimukseen, jossa IGF-1 määrä seuraa veren D-vitamiinitasoja – aina 75-85nmol/L tasoihin asti IGF-1 lisääntyy käsi kädessä D-vitamiinin pitoisuuksien kanssa, mutta ei enää siitä ylöspäin. Näiden tietojen perusteella olisi siis suotavaa, että skitsofreenikoiden D-vitamiinitasot pitäisi saada vähintään 85nmol/L tasolle eikä varmaan pienestä ylityksestäkään haittaa olisi.

D-vitamiinilla näyttäisi olevan myös ennaltaehkäisevä vaikutus skitsofreniaantämän Pohjois-Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan ensimmäisenä elinvuotenaan riittävästi D-vitamiinia saavat miespuoliset lapset säästyivät 92 prosenttisesti sairaudelta (verrattuna D-vitamiinilisää saamattomiin) myöhemmin elämässään (31v asti) ja jos määrä oli 2000 IU (=50mcg), heidän todennäköisyytensä sairastua skitsofreniaan oli vielä 77% pienempi kuin lasten, jotka saivat vähemmän D-vitamiinia. Naisilla tätä yhteyttä ei havaittu.

Suoraa yhteyttä skitsofrenian ja maksan insuliiniresistenssin välillä pitää todennäköisenä myös tämä tutkimus. He viittaavat ennen antipsykoottilääkkeiden ilmestymistä (1952) julkaistuihin historiallisiin kirjoituksiin, joissa kuvattiin mahdollinen diabeteksen ja mielenterveyshäiriöiden (ml. dementia) yhteys ja toteavat skitsofreenkoiden kärsivän diabeteksesta 2-3 kertaa useammin kuin verrokkien.

Vehnällä saattaa olla sairautta pahentava vaikutus skitsofreniaan (he rinnastavat sen keliakiaan). Sen vahingoittava vaikutus perustuu tutkijoiden mukaan viljakasvien sisältämiin myrkyllisiin yhdisteisiin ja niiden aiheuttamiin suoliston toimitahäiriöihin eli yleensä suolen tiiviyden pettämiseen, jonka seurauksena se alkaa läpäistä sellaisia proteiineja, jotka aikaansaavat autoimmuunireaktion ja elimistön hyökkäyksen omiakin kudoksia vastaan. Sama konsepti on tunnettu reumasairauksien yhteydessä. Tässä tapauksessa kohteena olisivat aivot ja muu hermosto ja läpäisevyys ei rajoittuisi yksin suolistoon, vaan vaikuttaisi myös veri-aivoesteeseen (BBB=Blood-Brain-Barrier).

If wheat can affect the brain, it should come as no surprise that it can affect mental health too”

Jos vehnä voi vaikuttaa aivoihin, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että se voi vaikuttaa myös mielenterveyteen”

”no test is currently available that can conclusively reveal whether we are hypersensitive to wheat. The evidence is overpowering, though, that such hypersensitivity can bring with it mental disturbances like schizophrenia, bipolar disorder, depression, anxiety, and autism. Patients who have been demonstrated to be hypersensitive have either improved substantially or even been cured completely of their mental symptoms on a wheat-and-dairy-free diet ”

”ei ole olemassa mitään testiä, joka voisi aukottomasti paljastaa olemmeko yliherkkiä vehnälle. Todistusaineisto on kuitenkin kiistaton – yliherkkyys voi tuoda mukanaan mielenterveydellisiä häiriöitä, kuten skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus, paniikkihäiriö ja autismi. Potilaat, joiden on todettu olevan yliherkkiä, ovat joko parantuneet merkittävästi tai kokonaan mielenterveysoireistaan vehnä-ja-maitovapaalla ruokavaliolla”

Muita tutkimuksia:

Impaired Fasting Glucose Tolerance in First-Episode, Drug-Naive Patients With Schizophrenia Martina C.M. Ryan, et al. February 2003,

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

T2-diabetes tai insuliiniresistenssi esiintyy usein kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa ja se liittyy negatiiviseen psykiatriseen hoitotulokseen ja heikentyneeseen aivojen terveyteen. Tutkimus totesi lisäksi, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on kaksinkertainen riski sairastua T2 diabetekseen.

Nämä löydökset osoittavat, että insuliiniresistenssin ja T2-diabeteksen esiintyvyys on korkea kaksisuuntaisen mielialahäiriön potilailla ja niillä on negatiivinen vaikutus hoidon onnistumiseen.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla, joilla on myös T2-diabetes tai insuliiniresistenssi, on kolminkertainen riski taudin kroonistumiseen. Tutkijat toteavat myös:

”The relevance of studying insulin resistance is that it may be an overlooked, modifiable factor contributing to the outcome of bipolar disorder. ”

”Insuliiniresistenssin tutkiminen on oleellista, koska se saattaa olla huomioimaton, muokattavissa oleva tekijä, jolla on vaikutusta kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitotulokseen.”

Insuliiniresistenssin ja metabolisen oireyhtymän suhde kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on ollut aiheena tässä tutkimuksessa ja tulokseksi on saatu insuliiniresistenssin lähes 6-kertaa suurempi esiintyvyys sairailla kuin verrokeilla:

”There was a significantly higher proportion of prevalence of IR between BPD cases and controls (26/55 vs. 2/25, z value 9.97, p < 0.05)”

Kaikesta edellä olevasta voi hyvällä syyllä todeta: Terve sielu terveessä ruumiissa – ihmisen metabolia on varsin tiukasti yhteydessä myös aivojen toimintaan. Sitä vain ei tarpeeksi usein oteta huomioon.

Mielenterveyslääkkeitä vai muutoksia ravinnon saantiin?

Psykoosilääkkeet ovat norminmukainen hoitokeino kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, joka on pääasiassa SSRI- ja ADHD-lääkeiden aiheuttamaa ja niitä käytetään myös masennukseen silloin kun masennuslääkkeet eivät riitä.”

laukoo P. Götzsche kirjassaan (kirja-arvostelu). Hän arvostelee erityisesti psyykelääkkeiden holtitonta reseptien kirjoittelua aina vain nuoremmille potilaille, koska ne voivat aiheuttaa itsetuhoista- tai väkivaltaideointia (Luku 18: Onnenpillereillä ajetaan lapsia itsemurhiin).

Leike Peter Götzschen kirjasta Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus:

insuliiniresistenssi_19

Nykyiset hoidot ovat hyvin pitkälti lääkkeisiin perustuvia. Kuitenkin monet mielenterveyden sairaudet reagoivat myös ruoassa tapahtuviin muutoksiin sekä täydelliseen syömättömyyteen.

Näin kirjoittaa kansainvälinen ravitsemuspsykiatriaa kannattava yhdistys ravitsemuksen mahdollisuuksista hoitomuotona:

Present treatment of mental disorders is achieving sub-optimal outcomes; in addition little attention is given to preventative efforts. Due to the immense burden of mental disorders, there is now an urgent need to identify modifiable targets to reduce the incidence of these disorders. Diet and nutrition offer key modifiable targets for the prevention of mental disorders and have a fundamental role in the promotion of mental health.

Epidemiological data, basic science, and clinical evidence suggest that diet influences both the risk for and outcomes of mental disorders. As such, we advocate that evidence-based nutritional change should be regarded as an efficacious and cost-effective means to improve mental health. ”

Nykyinen psyykkisten häiriöiden hoito on saavutuksiltaan ala-arvoista. Lisäksi ennalta-ehkäiseville ponnistuksille suodaan liian vähän huomiota. Johtuen mielenterveyshöiriöiden aiheuttamasta valtavasta taakasta on kiireesti tunnistettava muutosmahdollisuudet näiden sairauksien vähentämiseksi. Ruokavalio ja ravitsemus tarjoavat keskeiset muokattavissa olevat kohteet mielenterveyshäiriöiden ehkäisemiseksi ja niillä on keskeinen rooli mielenterveyden edistämisessä.

Epidemiologiset tiedot, perustiede ja kliininen todistusaineisto viittaavat siihen, että ruokavalio vaikuttaa sekä mielenterveyshäiriöiden riskiin että tuloksiin. Me siis kannatamme, että näyttöön perustuvaa ravitsemuksellista muutosta tulisi pitää tehokkaana ja kustannuksiltaan edullisena tapana parantaa mielenterveyttä.”

Paastolla on vielä voimakkaampia vaikutuksia mielen toimintaan.

insuliiniresistenssi_20

Juri Nikolajev oli paastojen parantavaan vaikutukseen perehtynyt lääkäri, joka 70-luvun Neuvostoliitossa osoitti sen tehon mm. skitsofrenian parantajana. 30 päivän vesipaasto on nykypäivän mittapuulla melkoisen äärimmäinen hoitokeino, mutta se toimi. Asiasta on kertonut romanialainen bloggari täällä ja se oli myös yhtenä aiheena YLE Teeman ohjelmistossa v. 2014 olleessa Paastoaminen dokumentissa (josta ao. kuvaruutuleike). Lainauksia ohjelmasta:

Moskovalaisessa Korsakovin sairaalassa fyysinen pakkopaita oli korvattu kemiallisella. Hoito ei ollut sen humaanimpaa. Juri Nikolajev niminen psykiatri päätti perinteisestä pakkosyötöstä poiketen antaa ravinnosta kieltäytyvän potilaan toimia tahtonsa mukaan. Näin Nikolajev kertoo muistiinpanoissaan: 5. päivästä alkaen kielteisyys alkoi kadota ja potilas avasi silmänsä. 10. päivänä hän nousi jalkeille, mutta pysyi yhä vaiti. 15. päivänä hän joi lasillisen omenamehua, joka oli jätetty hänen yöpöydälleen. Sitten hän lähti kävelylle ja alkoi palailla ihmisten pariin. Viimein mies toipui. Tapaus oli ainutlaatuinen. Mielisairas potilas parantui paaston avulla. Nikolajev hämmästyi hoidon lähes ihmeeltä tuntuvaa tehoa ja ryhtyi kehittämään sitä. Menestys ylitti odotukset ja potilaita riitti jonoksi asti. Nikolajev hoiti skitsofreniaa, masennusta, fobioiota sekä ahdistusoireyhtymää 20, 30, joskus jopa neljänkymmenen päivän paastolla.”

insuliiniresistenssi_21

Gurvits jatkaa:

”Vaikutus on stimuloiva ensimmäisellä paastoviikolla ja masennusta lievittävä 1. viikolla paaston jälkeen. Sillä on myös rauhoittava vaikutus.”

70% Nikolajevin 8000 paastopotilaasta hyötyi hoidosta. 6 vuoden kuluttua 47% oli säilyttänyt kohentuneen tilansa. Osa oli voinut palata normaalielämään ja perustaa perheen. Toinen yllätys oli se, että myös potilaiden fyysiset vaivat, kuten korkea verenpaine, niveltulehdus, astma ja ihottumat hellittivät.

En kehota ketään em. mielenterveyshäiriöistä kärsivää ryhtymään omin päin paastolle, vaan kaikista hoitotoimenpiteistä – myös lääkkeiden käytön mahdollisesta lopettamisesta – tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Ari on tullut tutuksi useiden vieraskirjoitusten myötä.

 

arikAri Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

0 thoughts on “Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 3”

  1. Näitä Arin kirjoituksia on kiva lukea. Tekee perusteellista työtä. Seuraan mielenkiinnolla jatko-osia ja otan opiksi. LCHF toimii!

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.