Miten niin konsensus?!

Wikipediasta löytyy määritelmä sanalle “konsensus” ja kyseessä on ”päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys)”

ja lisäksi

”Koska konsensus-päätöksenteko pyrkii vähimmäistämään vastustuksen…”

Jo lausuman nimessä mennään metsään – siitähän saa kuvan sisäänpäin lämpiävän salaseuran puuhastelusta, johon ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa saati sitten annettavaa. Sulkeutuneen lähestymistavan sijaan olisi voinut olla parempi ajatus yrittää etsiä ”kentältä” nykyisestä poikkeavia näkemyksiä. Tämä olisi perusteltua senkin vuoksi, että nykyisillä konsteillahan tähän tilaan on tultu: kansamme on ennen näkemättömän lihavuusepidemian ja T2-diabeteskriisin kourissa – T3-diabetesta unohtamatta (Alzheimer ym. muistisairaudet).

Albert Einsteinin mietelause sopii tähän kuin nakutettu: “Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.” Konsensuslausuman mukaan juuri mikään ei muutu keinovalikoimassa. Sitä samaa kolesterolin alentamista, liiku enemmän – syö vähemmän, muista tarpeeksi kokojyvää ja viljatuotteita 6 annosta päivässä, vähennä tyydyttynyttä rasvaa, lisää monityydyttymättömiä ”pehmeitä rasvoja” (mielellään rypsiöljyä), vähennä suolaa jne. Juuri niitä keinoja joilla tähän kurjuuteen on jouduttu. Nyt vaan ruuvia kiristetään entistä tiukemmalle ja odotetaan eri tulosta. Kyllä Einstein pyörittelisi päätään, jos vielä olisi elossa.

Jos muutosta halutaan, on myös keinojen muututtava. Ei sen ymmärtääkseen tarvitse olla Einstein.

Konkreettisin kohta koko paperissa on WHO:n ”vaatimuslista”, joka ilmeisesti on toiminut liikkeelle panevana voimana koko projektille.

THL:n ja lausuman laatimiseen osallistuneiden terveysalan ammattilaisten piirissä konsensus saattaa vallita, mitä kylläkin rohkenen epäillä. Se kuitenkin on varmaa, että seuraavista asioista ei ainakaan minun kanssani ole konsensusta:

Tarttumattomat sairaudet

No, ei nimi miestä pahenna, sanotaan, mutta tuo nyt ei vain oikein hyvin kuvaa sitä, mistä ne ”tarttumattomat” sairaudet oikein ovat peräisin – se jää ikäänkuin ilmaan. Olen käyttänyt noista sairauksista omissa kirjoituksissani termiä elintasosairaudet. Elintaso ja kaikki siihen liittyvä – luonnosta vieraantunut tapa syödä, juoda, liikkua tai olla liikkumatta ja levätä liian vähän liittyvät näiden sairauksien syntyyn. Siksi elintasosairaudet.

Insuliiniresistenssi

Koko dokumentissa ei mainita tästä sanaakaan, vaikka se on kaikkien elintasosairauksien taustalla. Olen aivan varma, että THL:ssäkin tämä tiedetään. Ihmetyttää vain, miksi sitä ei ole nostettu tuohon dokumenttiin mukaan.

Tyydyttyneen rasvan vähentäminen

Ei hyvää päivää! Tuo alkaa jo kuulostaa rikkinäiseltä gramofonilta. ”Tyydyttyneen rasvan vähentäminen ja tyydyttymättömien rasvojen osuuden lisääminen saattavat selittää osan 20 prosentin kolesterolitason laskusta.” Onhan se mahdollista, mutta se ei välttämättä ole syy sepelvaltimotaudin vähenemiseen Suomessa. Kannattaa lukea 3 kardiologin kirjoittama katsaus sydänsairauksista. Heidän mukaansa LDL-kolesterolin roolia riskitekijänä on liioiteltu.

Lisäksi Konsensuslausuman s. 31 tarjoillaa tietoa, joka ei välttämättä pidä paikkaansa: ”Suomalaisten ruoka sisältää nyt entistä enemmän rasvaa ja etenkin tyydyttynyttä rasvaa”.

Miten tämä voi olla mahdollista, kun 60-luvun reilu 18kg vuotuisesta voin käytöstä on tultu alle 3kg:aan vuodessa? Lisäksi maidon kulutus on laskenut ja se on muuttunut suurelta osin rasvattomaksi. Samaan aikaan monityydyttymättömien, ”sydänterveellisten” omega-6 rasvojen käyttö on jokseenkin tuplaantunut.

Suola

Sekä WHO että THL ovat molemmat ainakin osittain väärässä vaatiessaan yleistä suolan saannin rajoittamista. Näyttöä nykyisen käyttötason haitallisuudesta terveille henkilöille (eivät syö verenpainelääkkeitä) ei yksinkertaisesti ole. Sen sijaan liian alhaisella suolan käytöllä on haitallisia vaikutuksia ja tämä 16 vuotta ja 2600 henkilöä käsittänyt tutkimus päätyikin tulokseen, jonka mukaan suolan vähentäminen oli yhteydessä korkeampaan verenpaineeseen! Kaikkein alhaisin verenpaine oli 10g suolaa (4g natriumia) päivittäin käyttävillä.

Syö suolaa sopivasti – ei liikaa, mutta ei myöskään LIIAN VÄHÄN. Suola auttaa C-vitamiinia pääsemään tärkeisiin, suurta C-vitamiinia vaativiin elimiin (aivot, lisämunuaiset, luut) ja jos natriumin alhainen taso muuttuu krooniseksi (hyponatremia), seurauksena voi olla elinten sisäinen keripukki. Suola on siis välttämätön elimistön hyvinvoinnille.

Liika suolan vähentäminen vaarantaa myös sydänterveyden. Terveiden ihmisten kannattaa syödä suolaa ”normaali” määrä. Yleensä tämä onnistuu hyvin elimistön omien säätelymekanismien ohjaamana. Sairailla ohjeet ovat erilaiset. Tämä tärkeä ero Konsensuslausumasta nyt puuttuu.

Sokeri

Sokeria käsitellään edelleen silkkihansikkain. Se on mainittu lähes 60-sivuisessa dokumentissa vain 3 kertaa ja sekin tyydyttyneen rasvan yhteydessä. Se todetaan vuosi vuoden jälkeen haitalliseksi – silti sille ei tehdä mitään! Sama 10% energiasta -suositus on ollut voimassa suositusten alusta lähtien. Mikään ei ole muuttunut. Kuitenkin WHO on jo 2 vuotta sitten ehdottanut 5%E kattoa sokerin saannille. Miten voidaan kuvitella, että kansalaisten terveys kohentuisi, kun ei uskalleta puuttua erääseen kaikkein suurimmasta terveyden tuhoajasta?

Kaiken lisäksi Suomessa ei olla edes lähelläkään 10%:a. FAOstatin mukaan suomalainen käyttää n. 90g sokeria päivässä ja Suomen Luonnonvarakeskuksen mukaan 29,3kg/v/nuppi, mikä päivää kohden tekee n. 80g. Tuosta irtoaa 320Kcal, mikä vuorostaan on 16% 2000 Kcal päivässä kuluttavan konttorirotan tai eläkeläisen energiankulutuksesta – siis vähintään, kun otetaan huomioon tuo FAOstat, jonka mukaan prosentiksi tulee n. 18.

Sydän- ja verisuonitaudit (SVT)

Valtimosairauksiin tarjotaan sitä samaa kolesterolin alentamista. Onko lääkäreiden päähän koskaan pälkähtänyt, että elimistö tarvitsee kolesterolia ja nimenomaan sitä ”pahaa” LDL-kolesterolia? Sen loputtomalla alentamisella on vakavat seuraukset. Ilman LDL-kolesterolia ihminen on yhtä kuin kuollut. Mikä on riittävän alhainen? Kukaan ei tiedä eikä tiedä myöskään, millä tasolla saadaan aikaan vakavia haittoja. Kaiken lisäksi LDL ei itsessään ole SVT:ien syy. Siitä kertoo 3 pätevää kardiologia tässä jo aiemmin mainitsemassani kirjoituksessa. Ja paras riskimittari ei ole LDL. Se on kerrottu em. jutun lopussa.

Ei elimistö kolesterolia huvikseen valmista 80% koko tarpeesta. Ja jos vielä joku uskoo kolesteroliteoriaan niin tämä kaveri näyttää, miten kolesterolitasojen laskeminen onnistuu – ahmimalla rasvaista ruokaa. Miten rasva-kolesteroli-sydänsairaus -teoria voi mitenkään pitää paikkansa, jos kerran rasvatankkauksella saadaa kolesteroli alas? No, eihän se pidäkään.

Ja jos tuokaan ei vielä riittänyt vakuuttamaan, niin kenties sitten tieto uudesta LDL-kolesterolia entistä enemmän laskevasta lääkkeestä: ”Repatha produced a massive drop in LDL cholesterol and a small drop in cardiac end points. It also produced a small (ns) rise in both total mortality and cardiovascular mortality.” sama suomeksi ”Repatha sai aikaan massiivisen pudotuksen LDL-kolesterolissa ja pienen pudotuksen sydäntapahtumissa. Se sai aikaan myös pienen lisäyksen sekä kokonais- että sydänkuolleisuudessa”.

Alkoholi

Kohtuukäyttö eli 1-2 annosta päivässä on SVT osalta terveellisempää kuin raivoraittius tai viinalla läträäminen. Näin kirjoittaa skottilainen lääkäri Malcolm Kendrick ja myös selittää yksityikohtaisesti tätä tukevaa tutkimusta. Eikä hän ole yksin mielipiteineen: näin neuvoo Ruotsin terveysviranomainen (!) tyypin-2 diabeetikkoja: ”Personer som har typ 2-diabetes och som regelbundet konsumerar måttlig mängd alkohol löper lägre risk att insjukna och avlida i hjärt-kärlsjukdom än de som inte konsumerar alkohol.” pakkoruotsin taidoilla jokseenkin näin suomeksi käännettynä: ”T2-diabetesta sairastavilla henkilöillä, jotka säännöllisesti käyttävät kohtuullisesti alkoholia, on pienempi riski sairastua ja kärsiä SVT:eista kuin niillä, jotka eivät käytä”.

Verenpaineen alentaminen 25%

THL toteaa, että tätä ei saavuteta ilman ravitsemusmuutoksia. Mutta aiotaanko nyt entisestään vähentää tyydyttyneitä ja lisätä monityydyttymättömiä rasvoja ja ”terveellisten” monijyvätuotteiden syöntiä? Tätähän on jo tehty ja saatu yli MILJOONA suomalaista syömään verenpainelääkkeitä. Nyt on aika ottaa radikaali suunnanmuutos, ettei Einstein käänny haudassaan tai peräti lähde sieltä kummittelemaan THL:n käytäville.

Pitää olla rohkeutta tunnustaa, että ollaan oltu väärässä. Ei se hiilihydraattien vähentäminen ja/tai kokojyvän vaihtaminen vähähiilihydraattisiin erittäin kuitupitoisiin kasviksiin nyt niin iso kasvojen menetys voi olla, että sen vuoksi pitäisi uhrata lukemattomien suomalaisten terveys!

Ruokavaliomuutosten tulisi tähdätä insuliinitasojen laskuun eli kaikkia hiilihydraatteja tulisi vähentää, mutta erityisesti tietenkin nopeita sellaisia. Hiilihydraattien pois jättämisestä syntyvä energiavaje tulee korvata tyydyttyneillä rasvoilla, koska ne pitävät nälän hyvin loitolla eivätkä aiheuta insuliinin nousua kohtuullisesti käytettynä. Lisäksi rasvattomien maitotaloustuotteiden rajoittaminen olisi paikallaan, koska nekin nostavat insuliinin tasoja. Riittävän pitkät ruokailuvälit ovat myös tarpeen insuliinitasojen pudottamisessa. Lisää asiaa kirjoitussarjassani ”Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti”. Verenpainetta on käsitelty tässä jaksossa kohdassa Korkea verenpaine.

Ravintorasvojen laadun parantaminen

On syytäkin parantaa! Nykyisellä monityydyttymätön -rasvalinjalla on todennäköisesti aiheutettu lukemattomia syöpiä ja lihavuusepidemia. Omega-6 siemenöljyjen markkinointi THL:n toimesta terveellisinä pitää lopettaa heti ja on tuotava esiin tyydyttyneiden rasvojen edut painon hallinnassa.

Margariinin vaihtoesteröinti näyttää olevan juuri niin haitallista kuin mistä edesmennyt Kari Salminen meitä varoitti. Ihmisillä tehdyssä kokeessa jo 4 viikossa vaihtoesteröity rasva sai koeryhmässä aikaan T1-diabetesta muistuttavan tilan: veren glukoosipitoisuus nousi samalla, kun insuliinitaso alkoi laskea. Näytti siltä kuin haiman kyky tuottaa insuliinia olisi ollut hiipumassa (testiryhmä IE allaolevassa kuvassa). Tulos oli jopa huonompi kuin transrasvaryhmässä (PHSO)!

Pehmeät omega-6 rasvat ovat tässä tutkimuksessa lihottavampia ja nostavat insuliinitasoja enemmän kuin transrasvoja sisältävä ruokavalio (rotilla). Kirjoittaja toteaa: ”So, clearly, eating 11% of your calories as linoleic acid makes you fat and ill.” – ”selvästikin, 11% kaloreista saatuna linolihaposta (omega-6 rasva) tekee sinusta lihavan ja sairaan”.

Omega-6/3 suhde puuttuu myös julkilausumasta. Se on terveyden kannalta erityisen tärkeä, koska liian suuri omega-6 pitoisuus suhteessa omega-3 määrään ”Coinciding with this increase in the ratio of (n-6) : (n-3) PUFA are increases in chronic inflammatory diseases such as nonalcoholic fatty liver disease (NAFLD), cardiovascular disease, obesity, inflammatory bowel disease (IBD), rheumatoid arthritis, and Alzheimer’s disease (AD).” suomeksi jokseenkin näin ”Omega-6/3 suhteen suurenemisen myötä lisääntyvät myös tulehdukselliset sairaudet, kuten ei-alkoholiperäinen rasvamaksa (NAFLD), SVT, lihavuus, tulehduksellinen suolistosairaus (IBD), niveltulehdus ja Alzheimerin sairaus”.

Lihavuus ja diabetes

Liikunta on terveydelle eduksi, mutta lihavuuden torjuntaan siitä ei ole. Ruokavaliossa tapahtuva hiilihydraattien ja omega-6 siemenöljyjen vähentäminen on avainasemassa. Lihavuus on monesti merkki insuliiniresistenssistä (keskivartalolihavuus melkein aina) ja se parannetaan tehokkaimmin vähentämällä insuliiniresistenssiä ruokkivia tekijöitä.

Ravitsemussuosituksia pitää muuttaa radikaalisti, että saadaan lihavuuden torjunta hyvin käyntiin. Muita keinoja on esim. unen laadun parantaminen. Sillä on suorakin vaikutus Alzheimerin plakkien purkamisessa, mutta toinen yhteys löytyy insuliiniresistenssin kautta. Muita insuliiniresistenssin aiheuttamia sairauksia ovat mm. keskivartalolihavuus, t2-diabetes, verenpainetauti ja masennus.

Tämä on tärkeää ja kiireellistä, sillä Suomessa ollaan lihavia poikkeuksellisen epäterveellisesti. Ja kaiken lisäksi metabolisesti haitallista vyötärölihavuutta esiintyy jo yli 2/3 väestöstä: viimeisen Dehko-2010 raportin mukaan merkittävien sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden yleisyys oli jopa 40% ja jonkin verran heikentyneestä sokerin siedosta kielivää vyötärölihavuutta esiintyy noin 70%:lla kansalaisista.

Lihavuuden ja diabeteksen etenemisen pysäyttäminen vaatii uusia keinoja. Oppia kannattaisi ehkä ottaa ulkomailta: Ruotsissa on lihavuusboomi laantumassa ja USA:ssa on suomalainen Sami Inkinen perustanut yrityksen, jonka vaatimaton tavoite on 100 milj. T2-diabeetikon taudin peruuttaminen.

Lopuksi

Niistä asioista, mitä tässä ei tullut mainittua, olen jokseenkin samaan mieltä. Erittäin paljon samaa mieltä olen siitä, että terveydenhuollon painopiste pitää siirtää elintasosairauksien ennaltaehkäisyyn. Tässä pitää vain keskittyä oikeisiin asioihin – sellaisiin, jotka vähentävät insuliiniresistenssiä ja parantavat meidän jokaisen sokeriaineenvaihduntaa. Sokeriaineenvaihdunta (ml. insuliiniresistenssi) on elintasosairauksien ytimessä ja vaikuttaa kaikkien Konsensuslausumassa esiin tulleiden sairauksien etenemiseen.

Mikä on yhteistä 100-vuotiaille? Sokeriaineenvaihdunta, joka toimii yhtä hyvin kuin 40-vuotiailla: ”satavuotiailla havaittiin hyvin säilynyt glukoosin sieto, kuten myös insuliiniherkkyys”. Sen kunnossa pitäminen on avain myös elintasosairauksien suitsimiseen, vaikka niitä sitten kutsuttaisiin tarttumattomiksi sairauksiksi. Lisää ehdotuksia terveyden avainten löytämiseen esitetään tässä kirjoituksessani. Kannattaa katsoa ainakin jutun viimeinen kuva – se kertoo, mihin voimat kannattaa keskittää.

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts