Nautitaan kesästä ja alennetaan verenpainetta!

Kirjoittaja: Ari Kaihola

En olisi erityisen hämmästynyt, jos lukijan ensimmäinen mielleyhtymä tuosta otsikosta olisi suola. Niin tehokkaasti virallinen propaganda on saanut iskostettua ihmisten mieliin väärän syyllisen. Suolan osuudesta verenpaineeseen olen kirjoittanut aikaisemmassa artikkelissani Suolainen juttu. Jo siellä paljastui, että suuri enemmistö ihmisistä ei ole herkkiä suolan pienelle, verenpainetta kohottavalle vaikutukselle ja yli puolet verenpainesairaistakaan ei reagoinut suolaan. Joissakin tutkimuksissa vähiten suolaa käyttävillä oli korkein verenpaine. Kuitenkin ravitsemussuositukset ja niiden kehotus suolan rajoittamisesta on osoitettu kaikille, vaikka enemistölle liiasta suolan vähentämisestä on ennemminkin haittaa kuin hyötyä.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tuon edellisessä esiin nostetun sokerin lisäksi muitakin syitä korkeaan verenpaineeseen – joka muuten ei ole sairaus, vaan oire taustalla vaikuttavista metabolisista häiriöistä tai muista sairauksista (sekundaarinen verenpainetauti). Siksi sen lääkitseminenkin on jokseenkin sama kuin jos lämmitettäisiin kovalla pakkasella ulkolämpömittaria tulitikulla – ei se ulkolämpötila siitä kovin paljoa muutu, vaikka mittari näyttääkin miellyttävämpiä lukemia. Pitää pureutua todelliseen syyhyn, jos halutaan pysyvästi korjata verenpaine’tauti’. Ennen kuin mennään itse asiaan, katsastellaan hieman tilannetta Suomessa.

Korkean verenpaineen yleisyys ja Käypä-hoito suositukset

Käypä-hoito suositukset kohonneeseen verenpaineeseen kertoo sen yleisyydestä:

”Aikuisikäisistä suomalaista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine ”

”Noin miljoona suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistä vain noin 40 %:lla verenpaine on hoitotavoitteessa.”

Insuliiniin on viitattu koko tekstissä vain kerran ja siinäkin taas syytellään tyydyttynyttä rasvaa, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä korkean verenpaineen kanssa sen enempää kuin tyydyttymättömilläkään. Sehän itse asiassa sanotaankin samassa lauseessa:

”Tyydyttyneen rasvan käytön vähentäminen ja korvaaminen tyydyttämättömillä rasvoilla pienentää veren kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuutta ja parantaa insuliiniherkkyyttä muttei alenna verenpainetta 127, 128.” Fruktoosia sen paremmin kuin sokeriakaan ei ole edes mainittu. Suola sen sijaan löytyy 23 kertaa.

Suomen Lääketilaston (SLT) mukaan verenpainelääkkeitä määrättiin v.2017 noin kaksi kertaa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa. Kasvu on ollut todella jyrkkä ja siitä huolimatta saamme lukea tällaisia uutisia, joissa halutaan tuputtaa aina vaan enemmän lääkkeitä. Vieläkään eivät lääkekauppiaat ole tyytyväisiä, vaikka ovat saaneet jo miljoona ihmistä syömään niitä. Miksi siitä huolimatta verenpainesairaus senkun lisääntyy? Eikös lääkityksen pitäisi parantaa tauti? Kuitenkin tuossa edellä mainittiin, että miljoonasta verenpainelääkkeitä syövästä suomalaisesta vain 40% on päässyt hoitotavoitteen edellyttämään verenpaineeseen ts. 600 000 syö lääkkeitä, mutta ei edes parane.

Tuntematon sairaus

”Essentiaali verenpainetauti on kysymyksessä silloin, kun sen taustalla ei ole mitään erityistä syytä tai sen on aiheuttaneet elintavat tai perintötekijät.” toteaa suomenkielinen Wikipedia-artikkeli verenpaineesta. Englannin verenpainehoidon ohjeistus (861 sivua, 13MB) tietää kertoa, että essentiaalisen verenpaineen osuus kaikista on n. 90% eikä siihen ole mitään ilmeistä, tunnistettavaa syytä. Loput 10% ovat toissijaista verenpainetta, jonka taustalta löytyy jokin muu sairaus (yleensä munuaisiin tai kasvaimeen liittyvä). Amerikkalaisen ’Verenpaineyhdistyksen’ laatima ohjeistus on vain 13 sivun mittainen. Siellä essentiaali eli primaarinen verenpaine on vielä suurempi mysteeri ja käsittää 95% tapauksista ja tunnistettava syy on vain 5%:lla.

Aika mahtavaa! Syy yhteen yleisimmistä sairauksista onkin oikeastaan hämärän peitossa. Yli 90 prosenttia siitä johtuu tuntemattomista syistä. Se ei kuitenkaan ole estänyt sen oireiden lääkitsemistä eikä aina vain massiivisemman lääkearsenaalin käyttöönottoa! Näin tavallisen kaduntallaajan perspektiivistä tuo vaikuttaa aika omituiselta. Eikö pitäisi tietää mitä hoidetaan, että voitaisiin parantaa sairaus?

Kohonneen verenpaineen oikeat syylliset

Tarkkaavaiset lukijat varmaankin huomasivat vihjeitä syyllisten suuntaan yllä olevassa tekstissä – fruktoosi, sokeri, insuliini. Aivan oikein. Myös ne ovat syyllisten listalla, joka nyt tässä käydään tarkemmin läpi ja selvitellään millä mekanismeilla ne saavat aikaan korkean verenpaineen.

Esimerkin valossa on monesti helpointa konkretisoida asioita. Tämä tapaus tuli vastaan Internetissä ja kyseessä on melkoisen hyväkuntoinen lääkäri, jonka rasvaprosentti on 10. Varsin timmi, siis. Hän halusi selvittää ruokavalion vaikutuksia verenpaineeseensa ja mittasi sen syötyään pizzan ja jäätelöä (vasen kuva). Toisen lukeman hän otti 2 päivää myöhemmin oltuaan normaalilla, matalahiilarisella, runsasproteiinisella ruokavaliollaan (oikea kuva).

Hän kirjoitti havainnostaan sarkastiseen sävyyn: ”Niin essentiaalinen (ts. syy tuntematon), että se vaan tapahtuu. Hypertensio ei ole niin kovin ’essentiaalinen’ 69%:lla verenpainepotilaista. Gerald Reaven kirjoitti sen yhteydestä insuliiniresistenssiin jo yli 30 vuotta sitten ja vieläkin me jätämme tämän huomiotta!”

Gerald Reaven, insuliiniresistenssin isä, teki tunnetuksi syndrome-x:n jo 1980-luvulla. Se tunnetaan nykyisin metabolisena oireyhtymänä ja sen oleellisia osatekijöitä ovat insuliiniresistenssi ja korkea verenpaine. Tämän 2003 julkaistun katsauksen yhteenvedossa hän kirjoittaa: “Potilaat, joilla on korkea verenpaine, ovat insuliiniresistenttejä, heillä on huono glukoosin sieto, heidän insuliininsa on pysyvästi koholla (hyperinsulinemia) ja heillä on rasva-aineevaihdunnan häiriö sekä endoteelin (verisuonen sisäpinta) toimintahäiriö. On runsaasti todistusaineistoa tukemaan näkemystä, että insuliiniresistenssi ja/tai hyperinsulinemia ovat osallisia verenpaineen säätelyyn ja voivat altistaa korkean verenpaineen kehittymiselle.”

Miten insuliini nostaa verenpainetta?

Useiden tutkimusten mukaan insuliini rentouttaa verisuonia, kuten esim. tässä Insuliini estää valtimoiden sileiden lihasten supistumista riippumatta solun sisäisestä kalsiumpitoisuudesta. Miten se sitten voisi aikaansaada aivan päinvastaisen ilmiön, valtimoiden supistumisen? Prosessi normaalista patologiseksi on kuvattu tässä vuodelta 1997 peräisin olevassa artikkelissa. En lähde sitä yksityiskohtaisesti kuvaamaan, vaan totean, että lopputulos on insuliiniresistenssille tyypillinen tila ts. insuliini ei toimi enää normaalisti, vaan jää pysyvästi koholle. Vähän sama, jos autosta hirttää kaasu pohjaan. Pahoja asioita alkaa tapahtua.

Ruokavalion aiheuttama hyperinsulinemia avaintekijänä hyvälaatuisen eturauhasen liikakasvussa ja essentiaalisessa hypertensiossa niminen artikkeli kertoo millaisia, verenpainesairauden kannalta merkittäviä asioita. Kappaleissa Hypertension kehittyminen ja Insuliini ja hypertensio käydään läpi hyperinsulinemian yhteydet sympaattiseen hermostoon, RAAS järjestelmään ja näiden vaikutukset munuaisiin ja verisuonistoon varsin kattavasti. Nämähän ovat ne verenpaineen avainkohteet. Ajatuksia ruokavaliosta -kappaleessa on otettu hyvin huomioon evoluutio ja muutokset metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliosta nykyiseen länsimaiseen ruokavalioon. Tarkemman läpikäynnin jätän tekstin loppuun, jossa on lyhyt katsaus myös lääkkeettömiin verenpaineen hoitokeinoihin ruokavalion lisäksi.

Selvä. Syyllinen on siis hyperinsulinemia (~insuliiniresistenssi). Mikä sen sitten aiheuttaa? Ja mikä on yhteys verenpaineeseen? Tässä tutkimuksessa on yhteen lauseeseen saatu kiteytettyä insuliinin ylimäärästä johtuvat mekanismit, jotka johtavat verenpaineen kohoamiseen: ”Hyperinsulinemiaa voidaan pitää päätekijänä hypertension synnyssä ja siihen liittyy useita mekanismeja: lisääntynyt natriumin takaisinimeytyminen munuaisista, sympaattisen hermoston aktivoituminen ja muutokset valtimoiden vastukseen sen sileiden lihasten kalsiumpitoisuuden kohoamisen kautta.”

Vai olisiko se sittenkin kalsium? ”…sekä insuliiniresistenssi että hypertensio saattavat edustaa kahta toisistaan riippumatonta seurausta samasta solutason häiriöstä – solun sisäisen vapaan kalsiumin lisääntymisestä, joka voi johtaa sekä valtimoiden supistumiseen että heikentyneeseen insuliinin toimintaan.”

Kalsium ja insuliini

Liika kalsium voi aiheuttaa verisuonten supistumista – siitä kertoo Valtimoiden sileiden lihasten supistuminen hypertensiossa. Tämä on varteenotettava mahdollisuus etenkin tilanteessa, jossa magnesiumista on puutosta. Ne kun toimivat toistensa vastavaikuttajina. Kalsium supistaa, magnesium rentouttaa. Lisäksi solun sisäinen kalsium voi johtaa tämän tutkimuksen mukaan insuliiniresistenssiin; ja jatkuvasti koholla oleva insuliini lisää solun sisäistä kalsiumia, mikä lisää insuliiniresistenssiä, mikä lisää solun sisäistä kalsiumia, mikä lisää… Noidankehän päässä häämöttää reilusti kohonnut verenpaine.

Insuliinin ja kalsiumin piirileikistä kertoo tämäkin tutkimus, joka tehtiin hypertensiivisillä rotilla. Ensimmäinen kappale (abstraktin jälkeen) kertoo asiasta kaiken oleellisen ja toisen sivun taulukossa nähdään, kuinka paljon insuliinilla stimulointi nostaa rottien solun sisäisiä kalsium-tasoja; pitoisuus nousi n. 30-40nmol/L (jokseenkiin saman verran prosenteissa). Kun tiedetään, että kalsium aiheuttaa lihasten kiristymistä, verenpaineen kohoamiselta ei voi välttyä.

Ylläoleva kuva tutkimuksesta Ruokavalion kalsiumin rooli hypertensiossa: Hierarkinen näkökulma ja vastaava selostus ”…mitä korkeammat solunsisäisen kalsiumin tasot, sitä suurempi sileiden lihasten jännitys, katekolamiinin eritys, sympaattisen hermoston aktiivisuus ja siten korkeampi verenpaine (Kuva 7).” Kuitenkin samassa tekstissä on myös tämä lause: ”…ruokavalion kalsiumin lisääminen saattaa laskea kalsiumia näissä kudoksissa palauttaen tai estäen suolan vaikutukset sydänvaltimoihin. Ruokavalion kalsiumin kyky laskea verenpainetta vähentämällä solunsisäisen kalsiumin määrää on raportoitu hiljattain.” Vielä sekavammaksi kalsiumin rooli muuttuu, kun katsotaan tutkimusta Kalsiumin metabolia ja hypertensio. Sen mukaan ruokavalion kalsiumin verenpainetta alentava vaikutus näyttäisi toteutuvan vain sopivan suolamäärän kera: ”Kalsiumin vaikutus verenpaineeseen … on riippuvainen samalla nautitun suolan määrästä. Suolan rajoittaminen heikentää lisätyn kalsiumin antihypertensiivistä vaikutusta, kun taas kohtuullinen natriumin lisäys tehostaa kalsiumin verenpainetta alentavaa vaikutusta.”

Väestötutkimuksessa Seerumin kalsiumin yhteys insuliiniresistenssiin ja hypertension riskiin havaittiin ”…korkeammat seerumin kalsiumtasot luultavasti edeltävät insuliiniresistenssiä ja tällä yksisuuntaisella suhteella on rooli hypertension kehittymisessä.” Riski verenpaineeseen oli miehillä 2-kertainen suurimmassa plasman kalsium-neljänneksessä.

Kalsium on tärkeä osa hypertension palapeliä. Koska sama mekanismi vaikuttaa verisuonten lisäksi myös keuhkoputkien sileissä lihassoluissa ei tarvitse tehdä kovinkaan ihmeellistä ajatusloikkaa, että osaa niputtaa myös astman yleistymisen yhteen insuliiniresistenssin ja lihavuuden yleistymisen kanssa. Astma on nyt 6 kertaa yleisempää kuin 80-luvulla (linkki aikaisempaan kirjoitukseeni Magnesium ja astma).

Vaikka noiden edelläolevien esimerkkien perusteella voisi jo päätellä, että insuliini ja nimenomaan hyperinsulinemia on se kalsiumin aineenvaihdunnan sotkija, pitää vielä mainita myös kalsiumaineenvaihdunnan säätelyyn osallistuvat hormonit, kuten lisäkilpirauhashormoni (PTH) ja D-vitamiini. Jos D-vitamiinista on puutetta, se aiheuttaa oheisen kuvan mukaisesti häiriöitä lisäkilpirauhashormonin tuotantoon ja sitä kautta muutoksia verenpaineeseen ym. Lainaus katsauksesta D-vitamiinin puutos – tärkeä, yleinen ja helposti hoidettava sydän-verisuonisairauksien riskitekijä?: ”D-vitamiinin puutos aktivoi reniini-angiotensiini-aldosteroni järjestelmän ja altistaa hypertensiolle ja vasemman kammion liikakasvulle. Lisäksi, D-vitamiinin puute aiheuttaa lisääntyneen PTH:n tuotannon, mikä lisää insuliiniresistenssiä ja on yhdistetty diabetekseen, hypertensioon, tulehdukseen ja lisääntyneeseen sydän-verisuoniriskiin.”

Ilmeisen tärkeitä verenpaineelle ovatkin eri mineraalien tasapainoiset suhteet – on sitten kyseessä kalsium, magnesium, kalium tai natrium, niitä kaikkia on saatava riittävästi, että elimistö pystyy niiden avulla säätelemään toimintojaan. Myös näiden säätelyyn osallistuvia hormoneja tarvitaan riittävästi, mutta ei liikaa eikä liian vähän, vaan juuri kultakutrimaisen sopivasti – esim. liiallinen D-vitamiini voi lisätä solunsisäistä kalsiumia, ja sitähän emme tietenkään toivo.

Fruktoosi

Miten tiedemiehet aiheuttavat rotille hypertension? Syöttämällä fruktoosia, tietenkin! Siitä esimerkkinä toimikoon tämä tutkimus, joka kuvastaa (ilmeisen tahattomasti) nykyistä verenpainesairauden hoitomallia: ”Fruktoosia syöttämällä rotille (FFR) saatiin aikaan insuliiniresistenssi, hyperinsulinemia, hypertriglyseridemia, endoteelin toimintahäiriö ja korkea verenpaine. Hoito etanerceptilla esti verenpaineen nousun vaikuttamatta insuliinin tasoihin, insuliiniherkkyyteen, triglyserideihin tai angiotensiini II tasoihin fruktoosia saaneilla rotilla.” Etanercept on tulehdusta lievittävä reumalääke, joka tässä tapauksessa ilmeisesti lievitti fruktoosin aiheuttamaa tulehdusta verisuonissa, minkä seurauksena verenpaine pysyi matalana fruktoosista huolimatta. Vaikka kyseessä ei olekaan tyypillinen verenpainelääke, tuo kuvaa hyvin nykyistä oireen hoitamista – taustalla olevista, terveyteen merkittävästi vaikuttavista tekijöistä ei olla kauhean kiinnostuneita, kunhan verenpainelukema näyttää hyvältä. Kuitenkin fruktoosi oli se juurisyy, mikä aiheutti vakavia metabolisia muutoksia (kuvassa sarake F): rotat söivät n. 10% vähemmän, mutta paino säilyi silti samana kuin fruktoosivapailla rotilla (C), niiden insuliini kohosi reilusti, samoin verensokeri, triglyseridit ja verenpaine. Lääkkeellä verenpaine saatiin puskettua normaalilukemiin, mutta muut lukemat jäivät samalle tasolle (FE).

Fruktoosin hypertensiota aiheuttavia mekanismeja on selvitelty katsauksessa Mekanismit fruktoosin aiheuttaman hypertension taustalla. Katsaus sisältää 3 selkeää kaaviota: Kuva 1 näyttää, miten fruktoosi lisää suolan pidättämistä, kuva 2 esittää, miten fruktoosi aiheuttaa lisäksi insuliiniresistenssin ja sitä kautta endoteelin toimintahäiriön ja verenpaineen nousun. Ja kuvassa 3 esitetään, miten fruktoosin aiheuttama insuliiniresistenssi lisää insuliinin tasoja (hyperinsulinemia), mikä lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta, mikä lisää insuliiniresistenssiä, mikä … taas noidankehä.. mikä supistaa valtimoiden sileitä lihaksia, mikä aiheuttaa korkean verenpaineen. Yhteenvedossa todetaan: ”epidemiologiset ja kokeelliset tutkimukset osoittavat vahvaa yhteyttä ylenmääräisen fruktoosin ja hypertension välillä.”

Fruktoosin ja suolan monikerroksiset yhteydet hypertension kehittymisessä kuvaa prosessia näin: ”Catena et al.in ehdottamat mekanismit insuliinin hypertensiota ruokkivasta luonteesta käsittävät sympaattisen hermoston aktivoimisen, valtimoiden sileiden lihasten kasvua lisäävän vaikutuksen, lisääntyneen solunsisäisen kalsiumin aikaansaamisen ja lisääntyneen natriumin takaisinimeytymisen munuaisista.”

Keltaiset värjäykset kirjoittajan lisäämiä, kuten myös punaiset nuolet osoittamaan noidankehää, joka syntyy fruktoosin aiheuttamasta insuliiniresistenssistä, joka nostaa insuliinin tasot jatkuvasti koholle, mikä lisää natriumin takaisin imeytymistä munuaisista, mikä lisää sisäsyntyistä (endogenous) fruktoosin muodostusta, mikä lisää…

Tekstissä myös huomautetaan, että suolan aiheuttamaa verenpaineen nousua ei tapahdu, jos fruktoosi jätetään pois. Kun tiedetään, että suola on ihmiselle välttämätöntä, mutta sokeri (puolet fruktoosia) ei, on helppo tehdä päätös siitä, kumpi jätetään pois.

Runsaasti fruktoosia sisältävä ruokavalio raskauden aikana ’ohjelmoi’ sikiön hypertensiolle, insuliiniresistenssille ja lihavuudelle aikuisena oli nimeltään rottakoe, jolla selviteltiin fruktoosin vaikutuksia jälkeläisiin. Kun tiedetään, että suurin osa fruktoosista tulee sokerista, josta puolet on fruktoosia, jokainen lapsensa tulevaa terveyttä ajatteleva äiti varmaankin vähentää sokerin saantiaan radikaalisti. Jos tuleva lapsi on tyttö, ovat negatiiviset vaikutukset hänellä vielä voimakkaammat.

Verenpainelääkityksen haittavaikutukset

”Sopivilla annoksilla yhdistelmälääkitys on yhtä lääkettä tehokkaampi eikä lisää haittavaikutuksia” julistaa 18.4.2019 Ilta-Sanomissa julkaistu artikkeli. ”Eurooppalaiset hoitosuositukset kannustavat nykyään aloittamaan lääkehoidon kahden lääkkeen yhdistelmällä, sillä yhden lääkkeen hoito ei useinkaan tuota toivottuja tuloksia.” Ja tuloksena on 5-7,5mmHg systolisen verenpaineen alentuminen.

Aika vahvasti lupailtu – ei lisää haittavaikutuksia. Jokaisella lääkkeellä on haittavaikutuksia ja kahdella lääkkeellä niitä on taatusti enemmän kuin yhdellä. Lisäksi tulee vielä kerrannaisvaikutukset, joita ei kahden tai useamman lääkkeen tapauksessa edes tiedetä. Olen käsitellyt verenpainelääkkeiden magnesiumia ehdyttäviä ominaisuuksia tämän kirjoitukseni kohdassa Lääkkeet. Mg ehtymistä saavat aikaan ACE-inhibiittorit, AT-II estäjät ja useat nesteenpoistajat. Kun tiedetään, että Mg saa aikaan verisuonten sileiden lihasten rentoutumista ja toimii kalsiumin vastavaikuttajana ei voi muuta sanoa, kuin että ’hölmöläisten hommaa’. Jokaisen verenpainelääkettä syövän olisi tämän vuoksi syytä ottaa magnesium-lisää. AINA.

Masennus on yhdistetty hypertensiolääkkeistä ainakin beta-salpaajiin ja hypertensiiviset aikuiset, jotka käyttivät 3 tai useampaa lääkettä, raportoivat masennuksesta merkittävästi enemmän kuin ne verenpainepotilaat, jotka eivät käyttäneet näitä lääkkeitä. Tutkimuksen keskusteluosiossa sanotaan: ”…useimmin masennus sivuvaikutuksena on verenpainelääkkeillä, protonipumpun estäjillä (PPI-happosalpaajat), kipulääkkeillä ja hormonaalisella ehkäisyllä. Suuri enemmistö lääkeyhdistelmistä masennuksen yhteydessä ovat betasalpaajat ja PPI:t.”

Diabetes näyttäisi olevan yksi haittavaikutus verenpainelääkkeistä. Tässä Kuopion yliopiston väitöskirjassa vuodelta 2002 on todettu mm. (s.83): ”Vuosien 1987-1997 aikana itse ilmoitetun diabeteksen yleisyys lisääntyi merkittävästi miehillä, jotka olivat verenpainelääkityksellä, mutta pysyi muuttumattomana muissa verenpaineryhmissä (taulukko 10).” ja (s.105): ”Diureeteilla ja erityisesti beta-salpaajilla on kyky lisätä insuliiniresistenssiä. Näiden lääkeryhmien laaja käyttö tutkimusjakson aikana saattaa myös, ainakin osittain, selittää korkeampaa diabeteksen esiintymistä sekä miehillä että naisilla, jotka olivat verenpainelääkityksellä.” Sen valossa, mitä olen kirjoittanut insuliiniresistenssistä, tämä haittavaikutus luultavimmin vain pahentaa verenpainesairautta: hyperinsulinemia lisää kalsiumin kertymistä sileisiin lihassoluihin, jotka supistavat valtimoita – verenpaine nousee. Hölmöläisen hommaa.

Kaikken räikein diabeteksen lisääntyminen koettiin tässä 15v kestäneessä tutkimuksessa Göteborgissa, Ruotsissa. Verrattuna nesteenpoistolääke thiazidin käyttöön, beta-salpaajaa käyttäneillä diabetes oli 6,1 kertaa (~600%) yleisempää 10v käytön jälkeen ja vielä 15v jälkeenkin 3,5 kertaa yleisempää. Hypertensio ja sen lääkehoito riskitekijänä tyypin 2 diabetekselle sai tulokseksi paljon matalammat lukemat, vain +28%, mutta sielläkin näyttäisi syyllinen löytyvän beta-salpaajasta. Lisäksi he totesivat hypertension ylipäätään altistavan 2,5-kertaiselle diabeteksen riskille verrattuna henkilöihin, joilla verenpaine oli normaali.

NNT (Number Needed to Treat) on tunnustettu, lääkäreiden ylläpitämä sivusto eri sairauksien hoidon tehokkuudesta ja lääkityksen riskeistä. Lievän verenpaineen (140-159mmHg) sivulla lääkehoito ei tuonut mitään apua kuoleman, aivoinfarktin, sydänsairauden tai sydäntapahtumien ehkäisyyn. Sen sijaan yhdelle kahdestatoista koitui jotain haittaa niin, että lääkitys piti lopettaa.

160 ja suurempi verenpaine kannattaa aina hoitaa lääkkeillä, ellei elämäntapojen muutos tai vaihtoehtoiset hoidot ole tehonneet. Ennen lääkkeiden napsimiseen ryhtymistä kannattaa kuitenkin lukaista vielä tämä seuraava kappale – sieltä saattaa löytyä se tiedonjyvä, jonka avulla voi välttyä lääkitykseltä ja sen myötä väistämättä tulevilta haittavaikutuksilta.

Lääkkeettömät hoitokeinot ja ravinto

Kaiken edelläolevan perusteella ylivoimaisesti tehokkain hoito on siis insuliinin tasoja laskeva ruokavalio. Siitä voi lukea tästä kirjoituksestani, jossa on myös kuvaaja eri-ikäisten kitavanilaisten ja ruotsalaisten insuliinin tasoista. Se kertoo kaiken oleellisen. Aikaisemmin viittaamani Ajatuksia ruokavaliosta (Dietary Considerations) -niminen kappale tästä tutkimuksesta käsittelee myös metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliota. Siellä tarkastelun kohteena ovat Tsimaneiden ja muiden metsästäjä-keräilijöiden verenpaineet: ”Samoin, ympäri maapallon, arktiksella, savanneilla, autiomaassa, sademetsissä, on metsästäjä-keräilijä yhteisöjä, joiden jäsenille ei kehity korkeaa verenpainetta ja joilla ikään liittyvä hypertensio on tuntematon, toisin kuin länsimaisissa kulttuureissa elävillä ikätovereilla. Metsästäjä-keräilijät eivät kuitenkaan ole immuuneja hypertensiolle, koska muuttaessaan ’sivistyksen’ – erityisesti länsimaisen ruokavalion – pariin, heille kehittyy enenevässä määrin hypertensio ja taipumus iän mukana lisääntyvään verenpaineen nousuun.”

Insuliinin ylimäärän yhteydessä haittoja aiheuttavia ruoka-aineita ovat esimerkiksi sokeri ja erityisesti sen sisältämä fruktoosi (50%). Monissa makeisissa, pikkuleivissä, jäätelöissä ja eineksissä on käytetty makeuttamiseen maissisiirappia, jossa fruktoosia on 55%.

Kalsiumilla on osansa insuliiniresistenssin (ja hypertension) kehittymisessä ja se saattaa olla myös merkittävässä roolissa sydänsairauksissa. Tässä Oulun yliopiston v.1978 julkaistusta tutkimuksesta otettu grafiikka kuvaa sydänsairauksien esiintymistä eri maissa suhteessa kalsiumin ja magnesiumiin määrään. Havaittu Ca/Mg suhteen ja sydänkuolemien yhteys saattaakin – ainakin osaltaan – selittyä juuri tuolla kalsiumin kertymisellä verisuonten sileisiin lihaksiin aiheuttaen hypertension ja aikaa myöden insuliiniresistenssin lisääntymisen, mikä viime kädessä näkyy sydänkuolematilastoissa.

Tärkeämpää kuin kalsiumin tiukka rajoittaminen lienee kuitenkin sen ja magnesiumin tasapainosta huolehtiminen. Molempia tarvitaan, mutta juuri sopivasti – ei liikaa eikä liian vähän. Sama koskee kaikkia aiemmin mainitsemiani mineraaleja. Kaliumia saa vihanneksista ja suolaa (natrium) – mieluiten meri- tai himalajansuolaa – suolasirottimesta.

Insuliinin tasot saadaan pysymään alhaalla ruokavaliolla, jossa on niukasti hiilihydraatteja eikä fruktoosia tai kalsiumia pitäisi saada liikaa – ensinmainitun voisi jättää vaikka kokonaan pois tai ainakin rajoittaa sen luonnollisiin lähteisiin (hedelmät), joissa samassa paketissa tulee myös kaliumia.

Lisäravinteiden käyttömahdollisuudet verenpaineen hoidossa

Arginiini saattaa olla tämän IS-uutisen taustalla vaikuttava aine, joka selittää pähkinöiden pienen verenpainetta alentavan vaikutuksen. Se on aminohappo, joka on ollut aiheena katsauksessa Arginiinin antihypertensiiviset ominaisuudet. Parasta antia on kuva 4, josta näkee yhdellä silmäyksellä sen kaikki 6 verenpaineeseen kohdistuvaa vaikutusta.

Hypertension hoito ravitsemuksella ja lisäravinteilla on 2-osainen julkaisu, joista jälkimmäisessä on taulukko 1. Sen lopussa on jakso Supplemental foods and nutrients, joka luettelee yleisimmät verenpaineeseen vaikuttavat ravinteet (b.i.d. tarkoittaa kahdesti päivässä). Osa 1 ei ole vapaasti luettavissa, mutta poimin sieltä pari mielenkiintoista yksityiskohtaa: ”Vanhemmilla potilailla, joilla oli maksimilääkitys ilman vaikutusta (refractory hypertension), 600mg C-vitamiinia päivässä laski verenpainetta 20/16mmHg.” ja ”Hypertensiivisillä henkilöillä plasman askorbaatin (C-vitamiini) tasot verrattuna normaaliverenpaineisiin oli 40mmol/L vs. 57mmol/L. Seerumin taso 100mmol/L on suositeltava optimiverenpaineen saavuttamiseksi.” ja ”Kalsium lisäravinteena ei ole suositeltava keino verenpaineen alentamiseksi ennen kuin lisää tutkimuksia eri-ikäisistä henkilöistä ja sopivista yhdisteistä on valmistunut. Kalsiumia sisältävät ruoat ovat turvallisia, mutta pitkäaikaisesta kalsiumin käytöstä verenpaineen parantamiseksi ei ole näyttöä.”

Osasta 2 poimittu tieto koskee verenpainelääkkeitä ja niiden vaikutuksia ravinteiden ehtymiseen: ”Monet antihypertensiiviset lääkkeet saattavat aiheuttaa ravinteiden ehtymistä, mikä voi itse asiassa vaikuttaa niiden verenpainetta alentaviin ominaisuuksiin tai aiheuttaa muita metabolisia haittavaikutuksia, jotka ilmenevät laboratoriotuloksissa ja kliinisinä oireina. Diureetit (nesteenpoistajat) ehdyttävät kaliumia, magnesiumia, fosforia, natriumia, kloridia, folaattia, B6-vitamiinia, sinkkiä, jodia ja koentsyymi Q10:ä, lisäävät homokysteiiniä, kalsiumia ja kreatiniinia ja nostavat seerumin glukoosia (verensokeria) aiheuttamalla insuliiniresistenssiä. Beta-salpaajat vähentävät Q10:ä ja ACE-inhibiittorit ja angiotensiini-reseptorin blokkaajat ehdyttävät sinkkiä.”

C-vitamiinin teho ilmeisesti perustuu valtimoiden oksidatiivisen stressin ja sitä kautta niiden jäykkyyden vähentämiseen, ainakin tämän artikkelin mukaan. 500Mg:lla päivässä systolinen laski 155:stä 142:een ja diastolinen 87:stä 79:ään kuukausi käytön aloittamisesta. Tässä taas typpioksidin lisääntynyt eritys valtimoissa luetaan C-vitamiinin ansioksi – ja seurauksena on tietenkin valtimoiden rentoutuminen ja verenpaineen lasku. Tässä yhteydessä detaljina voisi mainita myös MSM:n, jonka tulehdusta lievittävistä ominaisuuksista on löydetty apu kokeellisen keuhkoverenpaineen hoitoon (rotilla). Kun tiedetään, että kollageenin rakentumiseen tarvitaan mm. rikkiä (MSM:stä 1/3) ja C-vitamiinia ja että verisuonet ovat suurelta osin kollageenia, voi selitys parantaviin ominaisuuksiin löytyä siltäkin suunnalta.

Auringonvalo

Sen lisäksi, että (keskipäivän) aurinko (UV-B) tuottaa D-vitamiinia ja vaikuttaa munuaisten kautta verenpaineen säätelyhormoneihin (kuva 3) tämän Antioksidanttiterapia: Uusia näköaloja verenpaineen hoitoon katsausartikkelin mukaan. Sillä on myös D-vitamiinista riippumaton, verenpainetta alentava vaikutus, kuten tästä katsauksesta otetun kuvan (alla) perusteella voidaan päätellä – verenpaine on päiväntasaajalla keskimäärin 10 pykälää alhaisempi kuin täällä pohjolan perillä (Suomi sijaitsee 60-70 leveysasteen välillä). Ja tämän artikkelin mukaan verenpainetta alentava vaikutus syntyy typpioksidin lisääntymisestä verenkierrossa ja siihen vaikuttaa edullisesti myös UV-A.

Aurinko ei siis ole sellainen mörkö, joksi se halutaan nykyisin lehdistössä maalata. Palamista pitää tietenkin välttää, mutta verenpainesairauteen sillä on luultavasti enemmän positiivisia vaikutuksia kuin riskejä.

Nautitaan kesästä ja alennetaan verenpainetta!

LINKKEJÄ:

========

Insulin Resistance and Hypertension

https://www.ahajournals.org/doi/full/10.1161/01.HYP.0000128019.19363.f9

Effects of Hyperglycemia on Vascular Smooth Muscle Ca2+ Signaling

https://www.hindawi.com/journals/bmri/2017/3691349/

Hyperinsulinemia adversely affects lung structure and function

https://www.physiology.org/doi/full/10.1152/ajplung.00091.2015

“We further demonstrate that insulin increases [Ca2#]i levels in human ASM cells (Fig. 5D).”

Leptin-Induced Endothelium-Independent Vasoconstriction in Thoracic Aorta and Pulmonary Artery of Spontaneously Hypertensive Rats: Role of Calcium Channels and Stores

https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0169205

“Hypertension is associated with vasoconstriction due to profound alteration in smooth muscle calcium homeostasis, characterized by increased intracellular calcium concentration.”

Role of mitochondrial dysfunction and dysregulation of Ca2+ homeostasis in the pathophysiology of insulin resistance and type 2 diabetes

https://jbiomedsci.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12929-017-0375-3

“It has been proven that dysregulation of Ca2+ homeostasis is related to metabolic diseases such as obesity, insulin resistance and type 2 diabetes (T2D) in the human and animals. Higher intracellular Ca2+ level has been found in primary adipocytes isolated from obese human subjects with insulin resistance [2] and diabetic rats [3]. Besides, increase of serum Ca2+ level is positively correlated with the fasting blood glucose and insulin resistance index in the human [4]. “

“Many studies have shown that disturbance of Ca2+ homeostasis is a key factor in the dysregulation of metabolism. Intracellular Ca2+ fluctuation has been substantiated to play a role in the downstream signaling of insulin stimulation. The cytosolic Ca2+ level of adipocytes was found to increase upon insulin stimulation [8].”

Ari Kaihola

Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts