Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Tervetuloa lukemaan varsin laajaa selvitystä kasviksista löytyvien bioaktiivisten yhdisteiden sydänterveyttä vaalivista ominaisuuksista.

Liian monella on sydän- ja verisuonitauti

Sydän- ja verisuonitaudit (käytän tästä lyhennettä SVT) riivaavat edelleen hyvin vahvasti ihmiskuntaa. Suomessa on saanut tottua siihen, että SVT:n kuolee 30-40 prosenttia meistä. Se on paljon. Toiseksi eniten kuollaan syöpään. Sydän- ja verisuonitautia sairastaa koko maailmassa lähes 500 miljoonaa ihmistä ja noin 20 miljoonaa menehtyy tähän tautiin. Tilastokeskuksen viimeisimpien tietojen mukaan ikääntyvillä ihmisillä edelleenkin tämä SVT niittää kuolemaa, mutta työikäisten kohdalla on havaittavissa varsin selvä käännös parempaan päin. Vuonna 2019 SVT aiheutti toiveikkaasti enää viidenneksen työikäisten kuolemista.

Tätä ihan maailmanlaajuisesti johtavaa kuolinsyytä on yritetty ennaltaehkäistä puuttumalla sairauden riskitekijöihin. On tarjolla elintapaohjausta, rasvavalistusta, kolesterolia alennetaan, yritetään puuttua ihmisten lihavuuteen, varoitetaan diabeteksen seurannaisilmiöistä, neuvotaan ihmisiä verenpaineasioissa, patistetaan ihmisiä liikkumaan henkensä edestä ja kehotetaan lopettamaan tupakointi. Näillä toimenpiteillä päästään jonkinlaisiin tuloksiin, mutta joidenkin mielestä SVT-ongelmat on edelleen pitkälti ratkaisematta.

Haluan nostaa esille mielestäni hieman unholaan jääneen tärkeän osa-alueen SVT:n hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Kasviksilla on nimittäin paljon merkitystä kun pyritään kohti yksilöllistä sydän- ja verisuoniterveyttä. Tunnetaan lukuisia kasveja ja kasveista johdettuja yhdisteitä jopa vuosituhansien takaa. Jotkut tietyt kasvit sisältävät runsaasti bioaktiivisia yhdisteitä. Näitä voitaisiin käyttää runsaammin toiminnallisina ainesosina terveyshyötyjen saamiseksi.

Tässä katsauksessa esittelen kirjallisuudesta löytyneitä ideoita miten jokainen meistä voi täydentää ruokavaliotaan bioaktiivisella tavalla. Kerron yksinkertaiseen tyyliini miten tietyillä elintarvikkeilla ja niistä johdetuilla ravintolisillä on mahdollista saada hyötyä SVT:n ehkäisyssä ja hoidossa. Olen jättänyt käsittelyn ulkopuolelle lukuisia ulkomaisia kasveja. Sen sijaan olen keskittynyt tarkemmin suomalaisista kasviksista löytyvään apuun näissä sydänsairauksissa.

Bioaktiiviset yhdisteet – mitä ne ovat?

Bioaktiiviset yhdisteet ovat ihmiselimistössä vaikuttavia ainesosia, joita on vaihtelevia määriä esimerkiksi juuri kasviksissa. Niitä on iät ja ajat ensin vaistomaisesti ja myöhemmin kokemusperäisesti syöty ja todettu hyödyllisiksi. Bioaktiivisia yhdisteitä tutkitaan nykyään vilkkaasti ja yhdisteitä osataan eristää kasveista yhä paremmin, mikäli tarpeen.

Tietyt bioaktiiviset yhdisteet ovat tärkeitä juuri SVT:n ehkäisyssä ja hoidossa. Keskityn erityisesti laajasti tutkittuihin yhdisteisiin. Yleensä nämä bioaktiiviset yhdisteet nautitaan perusterveellisen ruokavalion lisäksi. Yhdisteet nautitaan joko kasviksia suoraan syömällä tai siitä eristetyn ja valmistetun ravintolisän muodossa.

Aika paljon tiedetään siitä miten bioaktiiviset yhdisteet toimivat. Tiedetään esimerkiksi millä aineenvaihdunnallisilla tavoilla jotkut yhdisteet vähentävät tulehdusta, alentavat verenpainetta, vähentävät verisuonitukosten vaaraa tai pitävät yleisesti huolta siitä, että sydän pysyy terveenä.

Mikäli nämä bioaktiiviset yhdisteet puuttuvat päivittäisestä ruokavaliosta voidaan aika usein todeta, että SVT:n riski kasvaa. Yksi ratkaisumalli on siis näiden bioaktiivisten yhdisteiden liittäminen osaksi terveellistä ruokavaliota siinä toivossa, että SVT:n riskit vähentyvät.

Mistä näitä saa?

Bioaktiivisia yhdisteitä on runsain määrin saatavilla luontaisista lähteistä. Jotkut yhdisteet löytyvät marjoissa. Lisäksi hedelmissä niitä on runsaasti ja vihanneksia ei pidä unohtaa. Koko kasvi saattaa olla terveyttä edistävä, mutta kun haetaan täsmällisempää vaikutusta SVT:een on ehkä hyvä kohdistaa huomio niihin kasvin osiin, joissa on runsaasti sellaisia yhdisteitä kuten esimerkiksi flavonoideja, karotenoideja, rikkiyhdisteitä, fytoestrogeeneja, tokoferoleja ja askorbiinihappoja. Hyvin harvoin näitä kaikkia yhdisteitä löytyy yhdestä kasvilähteestä. Ohittamaton sääntö on, että kasveja kannattaa nauttia monipuolisesti.

Tiede edelleen kiistelee siinä onko mitenkä tärkeää syödä mahdollisimman vähän jalostettuja ja luonnonmukaisesti tuotettuja ruoka-aineita ja elintarvikkeita, vai olisiko järkevää tyytyä tehotuotettuun pikaruokaan. Mitä tulee bioaktiivisiin yhdisteisiin on vallalla aika harvinainen yhteisymmärrys. Tutkijat Faller, Fialho, Lima, da Rocha, Takaki ja Winter (muutamia mainitakseni) ovat havainneet tutkimuksissaan, että on eduksi nauttia kasveja ja niiden yhdisteitä mahdollisimman luonnonmukaisesti. Villissä luonnossa kasvaminen ja osittain myös luomuviljely takaa sen seikan, että kasvin on kehitettävä puolustusmekanismeja selviytyäkseen kovassa kamppailussa elintilasta. Nämä puolustusmekanismit hoituvat monesti juuri bioaktiivisten yhdisteiden kautta. Kasvi tehostaa bioaktiivisten yhdisteiden kuten biogeenisten amiinien ja polyfenolien tuotantoa selviytyäkseen elintilaa uhkaavasta stressistä. Meidän hyödyksemme, sillä kun me syömme näitä suojaavia tekijöitä, me saamme näistä suojaa sairauksia vastaan.

Seuraavaksi käyn läpi muutamia tärkeitä bioaktiivisia yhdisteitä. Mistä niitä saa ja miten ne vaikuttavat sydänterveyteen? Mikäli lukijalla herää vahva kiinnostus aihealueeseen, niin voin antaa vinkkinä hyvin laajan bioaktiivistenkin yhdisteiden tietopankin ”Dr. Duke’s Phytochemical and Ethnobotanical database”. Kun tiedät kasvin latinan- tai englanninkielisen nimen, löydät tietokannasta erittäin runsaasti täsmätietoja. Voit myös hakea tietokannasta suoraan bioaktiivisia yhdisteitä. Tietokanta löytyy täältä: https://phytochem.nal.usda.gov/phytochem/search Fenoliyhdisteistä löytyy varsin laaja tietokanta tästä: http://phenol-explorer.eu/

Toinen mainio tietolähde on kallis kirjasarja ”Reference Series in Phytochemistry” (Springer Nature Switzerland AG, 2019), joka saattaisi löytyä yliopistojen kirjastoista. Professori Sinikka Piippon mainio kirja ”Suomen luonnon lääkekasvit” löytyy nykyään jopa äänikirjana. Sijoitin kirjoitukseni loppuun pienen lähdeluettelon.

Katsotaan mitä näistä tietolähteistä löytyy!

Karotenoidit

Monet kasvit viestittävät värikkyydellä siitä, että tässä on terveyttä jaossa. Punaista ja oranssia väriä tarjoavissa karotenoideissa on bioaktiivisena ainesosana yhdisteet nimeltään lykopeeni ja karoteeni (alfa- ja beta-muodot tunnetaan). Rasvaliukoinen, punainen antioksidantti lykopeeni löytyy tutusta tomaatista ja vesimelonista. Lykopeenia on myös punertavassa greipissä, puna-apilassa, nokkosessa, tyrnissä ja puolukassa. Porkkanassa on sekä alfa- että betakaroteenia, eli oranssinväristä terveyttä tarjolla.

Karotenoidien tehovaikutus SVT:ssä perustuu edulliseen ja suojaavaan rasvavaikutukseen, ne suojaavat sydäninfarktilta, laskevat verenpainetta, vähentävät SVT:n tulehdustekijöitä ja estävät verisuonitukosten syntymistä. Raflaaville otsikoille ”Tomaatti suojaa sydäninfarktilta” ja ”Porkkana on terveyspommi” löytyy katetta. Sydänterveyteen liitetään betakaroteeni kun taas alfakaroteeni mainitaan pitkäikäisyyden mahdollistajana. Ihmisen lykopeenin tarpeeksi on arvioitu 6-30 mg/vrk. Alfa- ja betakaroteenia olisi hyvä saada yhteensä 8-17 mg päivässä. Aika monen bioaktiivisen yhdisteen kohdalla puuttuu suositeltava vuorokausiannos.

Flavonoidit

Toinen iso bioaktiivisten ainesosien ryhmä on flavonoidit. Flavonoidit eristettiin unkarilaisen biokemisti Albert Szent-Györgyin toimesta 1930-luvulla ja niistä innostuttiin niin paljon, että ne saivat aluksi nimen P-vitamiini. Kun erilaisia flavonoideja löydettiin useita tuhansia alettiin puhumaan vain flavonoideista. Flavonoidit luokitellaan hieman mutkikkaasti kemiallisen rakenteensa mukaan kovin samalta kuulostaviin alaryhmiin kuten flavonolit, flavonit, flavanonit, flavanolit, isoflavonit ja isoflavonoidit sekä antosyanidiinit.

Antosyaanit

Antosyaanit kuuluvat itseoikeutetusti terveyttä edistävien flavonoidien joukkoon. Antosyaanin varsinaista flavonoidiosaa eli antosyanidiinia on sinipunaisissa hedelmissä, marjoissa (erityisesti marja-aronia, mustikka, puolukka ja orapihlaja) ja vihanneksissa. Mustikassa on sekä A- että B-tyypin proantosyanidiinejä. Sisältämiensä aineiden yhteisvaikutuksen vuoksi mustikka on maailman parhaita antioksidantteja. Mustikat ovat erinomaisia parantamaan verisuonten haurautta, heikkoa laskimoverenkiertoa ja suonikohjuja sekä ehkäisemään ateroskleroosia. Antosyaanien käyttöarvo sydänterveyden vaalimisessa perustuu myös kykyyn estää valtimonkovettumistauti. Lisäksi tutkimuksissa on selvinnyt, että se on yleislääkkeen asemassa SVT:ssä ja se suojelee perintöainesta (DNA) tuhoutumiselta. Vuonna 2015 julkaistun diabetestutkimuksen mukaan antosyaanit ravintolisän muodossa näyttäisivät pienentävän huomattavasti sydäntautiriskiä. Vahvimmin yhteydessä pienempään sepelvaltimotaudinriskiin on proantosyanidiinien saanti. Näitä on eniten marjoissa, varsinkin marja-aroniassa ja mustikassa, mutta myös esimerkiksi kirsikoissa, tummissa rypäleissä ja punaviinissä.

Apigeniini

Flavonia nimeltään apigeniini on pieninä määrinä sellerissä, persiljassa ja kamomillassa. Selleri on monen pirtelön raaka-aineeksi sopivaa ja raakasalaatin tärkeä ainesosa. Persilja on mainio mausteyrtti ja tärkeä osa perinteistä yrttilääkintää. Kamomillatee on hyvänmakuinen terveysjuoma. Apigeniinin teho SVT:ssä perustuu sydänlihaksen voimistamiseen, lymfosyyttien vähenemiseen tulehdustiloissa ja inflammaatiota edistävien sytokiinien vaimentamiseen. Se estää verihiutaleiden kokkaroitumista ja alentaa verenpainetta.

Genisteiini

Flavonoidi nimeltään genisteiini on yllättävän harvoin esillä terveyttä edistävissä viesteissä. Milloin kuulit viimeksi genisteiinistä? Se on isoflavoneihin kuuluva terveyttä edistävä antioksidantti. Runsain määrin genisteiiniä on tarjolla soijassa ja sinimailasessa (yleisemmin tunnettu nimellä alfalfa) sekä puna-apilassa. Soijaa voi nauttia monessa eri muodossa. Liottamisen ja keittämisen jälkeen soijapavut maistuvat sellaisenaan ja keittoruuissa. Soijapapujen idättäminen on mahdollista (ne on syytä ryöpätä ennen nauttimista). Natto on perinteistä japanilaista käymätöntä soijaa. Tofu on soijamaidosta juoksettamalla tehty ruoka-aine. Huolimatta vilkkaasta tutkimustyöstä näytöt soijan vaikutuksista sydänterveyteen ovat edelleen puutteellisia.

Sinimailasen siemeniä on mukava idättää ja niistä syntyvät alfalfa-idut ovat edullista ja maukasta lisää ruokalautaselle. Genisteiinin vaikutusmekanismi SVT:ssä tunnetaan varsin tarkasti. Se pitää verisuonet vapaana mahdollisista tukoksista estämällä ICAM-1 ja VCAM-1 sekä NFk-B ilmentymät (nämä molekyylit tarttuvat hanakasti verisuonten sisäpintaan). Lisäksi genisteiini näyttäisi estävän LDL-kolesterolin muuttumisen epäedulliseen hapettuneeseen muotoon.

Hesperitiini

Hesperitiini on flavonoli, jota saadaan muun muassa sitrushedelmistä. Hesperitiinillä on kyky estää ennenaikaista solukuolemaa verisuonistossa.

Katekiini

Katekiinia (erityisesti epigallokatekiinia) on kiinalaisen lääketieteen suosimassa vihreässä teessä, koivun, lehmuksen, mustaherukan, orapihlajan ja maitohorsman lehdissä. Katekiinista löytyy runsaasti tieteellistä näyttöä. Se on suojaamassa veren rasvatekijöitä (kolesterolit ja triglyseridit) ja alentaa verenpainetta. Katekiineista löytyy varsin tunnettu japanilaistutkimus missä lihavien lasten sydän- ja yleisterveys saatiin huomattavasti kohenemaan.

Kversetiini

Ei pidä unohtaa kversetiiniä. Se kuuluu flavonolien ryhmään ja sitä löytyy erityisesti sipulissa, lehti- ja kukkakaalissa sekä monissa kiinalaisen lääketieteen käyttämissä yrteissä. Kversetiiniä sisältävistä suomalaisista yrteistä on mainittava erityisesti valkosipuli, maitohorsma, mesiangervo ja nokkonen. Puolukassa on kversetiiniä enemmän kuin yleisesti käytetyissä hedelmissä ja kasviksissa, lukuun ottamatta sipulia ja lehtikaalia. Kversetiinillä on kyky estää verihiutaleiden kokkaroitumista ja erityisesti Kiinassa sitä käytetään estämään sydänlihasvaurioita sydänkohtauksen jälkeen. Kversetiiniä ja alla mainittua resveratrolia on varsin runsaasti karpalossa. Karpalolla on kyky lisätä typpioksidituotantoa, mikä alentaa SVT:tä. Karpalot myös parantavat verisuonten seinämän toimintaa. Karpaloiden syönti vähentää hapetusstressiä.

Valkosipulin laajaa vaikutusta SVT:een on erittäin vilkkaasti tutkittu ja yleensä se on hyväksi todettu. Lisää tutkimuksia tosin tarvitaan vakuuttaman Suomen sydänliitto valkosipulin erinomaisuudesta! Harmilliselta kuulostaa tällainen lausahdus sydänliiton sivuilla: ”Valkosipulin terveysvaikutukset näyttävät vähäisiltä eikä niiden selkeää yhteyttä sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöihin ole osoitettu.”

Resveratroli

Tärkeä flavonoidi on resveratroli, joka on stilbeeneihin kuuluva antioksidantti. Resveratrolia löytyy viinirypäleistä, karpalosta, mustikasta, puolukasta ja punaviinistä. Resveratrolia on runsaasti tutkittu ja tiedetään, että sillä on roolinsa estämässä veressä kiertävän LDL-kolesterolin hapettumista (ei-toivottu ilmiö). Resveratroli laskee verenpainetta rentouttamalla verisuonia edistämällä typpioksidin muodostusta. Se estää verihiutaleiden kokkaroitumista ja sillä on roolinsa estämässä verisuonten kovettumista. Resveratroli on mainio tulehdusten estäjä. Resveratrolia epäillään tärkeäksi terveyttä edistäväksi bioaktiiviseksi yhdisteeksi Välimeren ruokavaliossa ja ranskalaisessa ruokakulttuurissa (punaviini!). Lähdeluettelosta löytyy tärkeitä tutkimuksia ja tutkimuskoosteita Välimeren ruokavaliosta.

Sulforafaani

Flavonoideihin kuuluu myös sulforafaani. Tämä isotiosyanaattien ryhmään kuuluva rikkipitoinen yhdiste on yleinen kaalikasveissa. Lehti-, parsa- ja kukkakaalia kannattaa nauttia, sillä sulforafaanilla on tulehdusta ehkäisevä antioksidanttivaikutus. Vaikutus saavutetaan vahvistamalla Nrf2:n (Nuclear factor-erythroid 2) toimintaa. Tämä Nrf2 on tärkeä osatekijä hapetusstressin ehkäisyssä. Lupaavia eläinkokeita on tehty sulforafaanin mahdollisesta hyvää HDL-kolesterolia kohottavasta ominaisuudesta. Rikki ylipäänsä suojelee sydän- ja verisuonielimistöä ja alentaa veren kolesterolia.

Vitamiinit

Bioaktiivisista osatekijöistä, erityisesti sydänterveyden osalta, on vielä mainittava vitamiinit. Askorbiinihapolla eli C-vitamiinilla on merkittävä rooli estäessään HDL-kolesterolia härskiintymästä ja suojatessaan sydäntä ja verisuonia. Tunnetusti C-vitamiinia on marjoissa ja hedelmissä sekä monissa vihanneksissa. Alfa-tokoferolilla eli E-vitamiinilla on sama merkitys kuin C-vitamiinilla. E-vitamiinia on kasviöljyissä (erityisesti punaisessa palmuöljyssä), pähkinöissä ja lehtivihanneksissa. Folaatti eli B9-vitamiini ehkäisee mahdollisesti SVT:ä. Folaattia saadaan viljatuotteista, pinaatista, parsakaalista, hedelmistä ja marjoista. Myös pavuissa ja maksassa on runsaasti folaattia. A-vitamiinin roolia SVT:ssä pidetään tärkeänä. Kasveista A-vitamiinia saadaan esiasteena (betakaroteeni) ja eläinkunnasta valmiina vitamiinina. D-vitamiinin monipuolisuus suojaravinteena tulee ilmi kun sitä näkee yhdistettävän myös sydänterveyteen. D-vitamiinin pääasiallinen lähde on aurinko.

Paljon on vielä selvittämättä

Tutkimukset osoittavat, että runsaaseen kasviravinnosta peräisin olevaan E- ja C-vitamiinien, beeta-karoteenin sekä flavonoidien saantiin liittyy SVT:n riskin väheneminen. Tämä on varma tieto, mutta kaikkia sydänterveyteen liittyviä bioaktiivisia tekijöitä ei ole mitenkään tarkkaan määritelty. Jonkinlaisena jarruna lopullisessa bioaktiivisten tekijöiden läpimurrossa sydänterveydessä on kuuluisan Framinghamin jälkeläistutkimuksen vaatimattomat tulokset tältä osin. Paul Jacquesin johtama ryhmä kyllä tunnustaa terveellisen kasvispohjaisen ruokavalion merkityksen sydänterveydelle, mutta mihinkään yksittäiseen tutkittuun flavonoidiin ei ole liitettävissä mitään varmaa tutkimusnäyttöä. Sekin tieto riittänee useimmille meistä, että kasviksia monipuolisesti syömällä voi säilyttää sydämen terveenä.

Perinnetieto valistaa, että lehmustee rentouttaa sydäntä ja verisuonia ja auttaa korkeaan verenpaineeseen sekä sydämentykytykseen. Mesiangervotee auttaa SVT:een kuten verisuonten kalkkeutumiseen ja korkeaan verenpaineeseen. Kuminansiemeniä on kautta aikojen syöty menestyksellä kaikenlaisiin sydänvaivoihin ja pientä tutkimusnäyttöäkin on. Tarina ruusujuuren sydänterveyttä lisäävästä vaikutuksesta on jo 3 000 vuotta vanha. Ruusujuuren erinomaisuus liittyy uupumuksen ja stressin aiheuttamien SVT:n ja rytmihäiriöiden ehkäisyyn.

Sinikka Piippo ja David Hoffmann mainitsevat erityisesti orapihlajan hyvänä antioksidanttien lähteenä. Lehtien antioksidantit ovat ensi sijassa flavonoideja, kukkien ja marjojen proantosyanidiineja ja katekiineja. Orapihlaja on erittäin hyödyllinen rohto sydän- ja verisuonitauteihin. Sillä ei juurikaan ole sivuvaikutuksia ja se ei ole myrkyllistä. Sillä ei yleensä ole yhteisvaikutusta muiden yrttien eikä lääkkeiden kanssa. Orapihlajaa käytetään sydämen lievään vajaatoimintaan, mitä luonnehtii väsymys ja hengenahdistus, ja rytmihäiriöiden hoitoon. Orapihlajaa käytetään kalkkeutumisesta johtuvan verenpaineen alentamiseen, lievään epärytmisyyteen, verisuonten kalkkeutumisen ehkäisyyn, sydänlihaksen ja sydänverisuonten vahvistukseen ja lievään verenpaineeseen.

Orapihlajaa suositellaan iän ja sydänlihastulehduksen aikaansaamaan yleiseen heikkouteen, dementiaan, katkokävelyyn, Buergerin tautiin ja Raynaudin syndroomaan. Se sopii myös käytettäväksi sydänkohtauksen jälkeen vahvistamaan sydäntä. Se ei sovi akuuttiin angina pectorikseen hitaan vaikutuksensa vuoksi. Joskus pieniä määriä orapihlajaa käytetään sydämen rytmihäiriöihin ja vajaatoimintaan käytettävän Digitalis-lääkityksen tukena lievittämään sen ei-toivottuja ominaisuuksia. Orapihlaja sopii nimenomaan keski-ikäisten ja vanhojen ihmisten alkaviin sydämen heikkoustiloihin, sydämelle, joka ei vielä tarvitse sydänglykosideja.

Mitä tästä jää käteen (suuhun)?

Paljon voidaan tehdä SVT:n eteen panostamalla kasveissa esiintyviin bioaktiivisiin yhdisteisiin. Voi vain ihmetellä miksi tätä ruokavaliota täydentävää elintapamuutosta ei kovinkaan paljon pidetä esillä terveydenhoidossa. Yhtenä syynä on mahdollisesti koulutus-, ajatus- ja toteutustasolla suuntautuminen yhä vahvemmin yksistään allopaattisiin (koululääketieteen) ratkaisuihin.

Minua kiehtoo kiinalaisessa ja japanilaisessa perinteessä se seikka, että ravitsemuksen pääasiallinen tehtävä on pitää yllä terveyttä ja ehkäistä sairauksia. Länsimaissa on saanut tottua siihen, että ruoka antaa energiaa päivään ja suo meille nautintoa. Molempia ajattelutapoja varmasti tarvitaan, mutta hieman enemmän voisi olla siitä kiinalais-japanilaista ajattelua syömisessä. Kovasti sydänsairas Suomen kansa saisi jo herätä ja miettiä mikä ruoka on aidosti hyvää sydämelle, eikä vain syödä sitä mikä on kätevää, energiapitoista ja nautinnollista.

Bioaktiivisten yhdisteiden käyttöön liittyy edelleen epävarmuustekijöitä mm. vaikutusmekanismien ja annostelumäärien suhteen, seikkoja joita huonosti siedetään koululääketieteen parissa. Me olemme niin erilaisia ja reagoimme eri tavalla bioaktiivisiin yhdisteisiin. Onpa olemassa sellainenkin havainto, että toimiakseen hyvin täytyy suoliston mikrobiomin olla tasapainossa. Kasvien sisältämät bioaktiiviset yhdisteet muodostavat tärkeän osan perusterveellistä elintapaa, mutta eivät yksistään kykene ihmetekoihin.

Kerta kerran jälkeen tutkimuksissa päädytään jarruttelemaan intoa suosia suun kautta annettavien monivitamiinien ja mineraalien rutiinilisäystä tukemaan SVT:n ehkäisyä tai hoitoa. Tulokset ovat vaatimattomia. Itse olen sitä mieltä, että monivitamiineihin ja mineraaleihin upotetut rahat kannattaa sijoittaa viisaammin eli panostakaamme metsämarjoihin, valkosipuliin, lehtivihanneksiin, villiyrtteihin ja hedelmiin.

Sellaiselle terveystietoiselle ja riittävän omatoimiselle potilaalle, jota täydentävät hoidot kiinnostavat, avautuu ihan uusi maailma kun kiinnostus bioaktiivisia yhdisteitä kohtaan herää. Yhtenä sisäänajoväylänä vallitsevassa tilanteessa voisi olla ravitsemusterapeuttien aktivoituminen asiassa. Siinä missä korostetaan ruokavalion terveellisyyttä, ei voi olla mahdotonta selventää myös bioaktiivisten yhdisteiden terapeuttista (parantavaa) roolia sydänterveydessä. Mahdollisesti voidaan korvata yksi tai useampi lääkeresepti ravitsemusterapeutin suosittelemalla täsmällisellä ruokavalioratkaisulla. Keski-Euroopan lääketehtaat käyttävät esimerkiksi virmajuurta (Valeriaanaa) monissa sydän- ym. lääkkeissä lisäainesosana hermojen rauhoittamiseen.

Lähdeluettelo:

Hyviä kirjoja

Marilyn Barrett. The Handbook of Clinically Tested Herbal Remedies. Routledge, 2004

David Hoffmann. Medical Herbalism: The Science and Practice of Herbal Medicine. Simon and Schuster, 2003

Jean-Michel Mérillon and Kishan Gopal Ramawat. Bioactive Molecules in Food. Springer Nature Switzerland AG, 2019

Sinikka Piippo. Villivihannekset. Minerva, 2016

Sinikka Piippo. Suomen luonnon lääkekasvit. Tammi, 2018

Virpi Raipala-Cormier. Frantsila – Luonnon kotiapteekki. WSOY, 2019

Toivo Rautavaara. Miten luonto parantaa. WSOY, 1981

Ronald Ross Watson and Victor R. Preedy. Bioactive Food as Dietary Interventions for Cardiovascular Disease. Academic Press, 2013

Matias Tolvanen. Toivo Rautavaaran terveyskasvikirja. WSOY, 2000

Maria Treben. Luonnon omat lääkkeet. Wimaria Naturprodukter, 2016

Tärkeitä tutkimuksia

• Agarwal S, Rao AV (1998) Tomato lycopene and low density lipoprotein oxidation: a human dietary intervention study. Lipids 33(10):981–984
• Arab L, Steck S (2000) Lycopene and cardiovascular disease. Am J Clin Nutr 71(6 Suppl): 1691S–1695S
• Arrol S, Mackness MI, Durrington PN (2000) Vitamin E supplementation increases the resistance of both LDL and HDL to oxidation and increases cholesteryl ester transfer activity. Atherosclerosis 150:129–134
• Blekkenhorst LC, Bondonno CP, Lewis JR et al (2017) Cruciferous and allium vegetable intakes are inversely associated with 15 year atherosclerotic vascular disease deaths in older adult women. J Am Heart Assoc 6:1–22
• Cassidy A, Bertoia M, Chiuve S, Flint A, Forman J, Rimm EB (2016) Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of cardiovascular disease in men. Am J Clin Nutr 104:587–594
• Cassidy A, Minihane AM (2017) The role of metabolism (and the microbiome) in defining the clinical efficacy of dietary flavonoids. Am J Clin Nutr 105:10–22
• Chen XQ, Hu T, Han Y et al (2016) Preventive effects of Catechins on cardiovascular disease. Molecules 21(12):1759–1765
• Estruch R, Ros E, Salas-Salvadó J, Covas MI, Corella D, Arós F, Gómez-Gracia E, Ruiz-Gutiérrez V, Fiol M, Lapetra J, Lamuela-Raventos RM, Serra-Majem L, Pintó X, Basora J, Muñoz MA, Sorlí JV, Martínez JA, Martínez-González MA, PREDIMED Study Investigators (2013) Primary prevention of cardiovascular disease with a Mediterranean diet. N Engl J Med 368(14):1279–1290
• Faller ALK, Fialho E (2010) Polyphenol content and antioxidant capacity in organic and conventional plant foods. J Food Compos Anal 23:561–568
• Goetz ME, Judd SE, Safford MM, Hartman TJ, McClellan WM, Vaccarino V (2016) Dietary flavonoid intake and incident coronary heart disease: the REasons for Geographic and Racial Differences in Stroke (REGARDS) study. Am J Clin Nutr 104:1236–1244
• Hao HD, He LR (2004) Mechanisms of cardiovascular protection by resveratrol. J Med Food 7(3):290–298
• Hillstrom RJ, Yacapin-Ammons AK et al (2003) Vitamin C inhibits lipid oxidation in human HDL. J Nutr 133(10):3047–3051
• Jacques PF, Cassidy A, Rogers G, Peterson JJ, Dwyer JT (2015) Dietary flavonoid intakes and CVD incidence in the Framingham Offspring Cohort. Br J Nutr 114:1496–1503
• Kianbakht S, Abasi B, Hashem Dabaghian F (2014) Improved lipid profile in hyperlipidemic patients taking Vaccinium arctostaphylos fruit hydroalcoholic extract: a randomized double-blind placebo-controlled clinical trial. Phytother Res 28:432–436
• Kokubo Y, Iso H, Ishihara J, Okada K et al (2007) Association of dietary intake of soy, beans, and isoflavones with risk of cerebral and myocardial infarctions in Japanese populations: the Japan public health center based (JPHC) study cohort I. Circulation 116:2553–2562
• Kozłowska A, Szostak-Węgierek D (2014) Flavonoids-food sources and health benefits. Rocz Panstw Zakl Hig 65:79–85
• Kris-Etherton PM, Hecker KD, Bonanome A et al (2002) Bioactive compounds in foods: their role in the prevention of cardiovascular disease and cancer. Am J Med 113(suppl 9B):71S–88S
• Kumar S, Pandey AK (2013) Chemistry and biological activities of flavonoids: an overview. Scientific World Journal 2013:162750
• Larson AJ, Symons JD, Jalili T (2012) Therapeutic potential of quercetin to decrease blood pressure: review of efficacy and mechanisms. Adv Nutr 3:39–46
• Legeay S, Rodier M, Fillon L et al (2015) Epigallocatechin gallate: a review of its beneficial properties to prevent metabolic syndrome. Nutrients 7(7):5443–68
• Li D, Zhang Y, Liu Y, Sun R, Xia M (2015) Purified anthocyanin supplementation reduces dyslipidemia, enhances antioxidant capacity, and prevents insulin resistance in diabetic patients. J Nutr 145:742–748
• Lima GPP, da Rocha SA, Takaki M et al (2008) Comparison of polyamine, phenol and flavonoid contents in plants grown under conventional and organic methods. Int J Food Sci Technol 43:1838–1843
• Lissin LW, Cooke JP (2000) Phytoestrogens and cardiovascular health. J Am Coll Cardiol 35:1403–1410
• Liyanage T, Ninomiya T, Wang A, Neal B, Jun M, Wong MG, Jardine M, Hillis GS, Perkovic V (2016) Effects of the Mediterranean Diet on Cardiovascular Outcomes-A Systematic Review and Meta-Analysis. PLoS One 11(8):e0159252
• Martínez-González MA, Salas-Salvadó J, Estruch R, Corella DD, Fitó M, Ros E (2015) Benefits of the Mediterranean diet: insights from the PREDIMED study. Prog Cardiovasc Dis 58:50–60
• Matsuyama T, Tanaka Y, Kamimaki I, Nagao T, Tokimitsu I (2008) Catechin safely improved higher levels of fatness, blood pressure, and cholesterol in children. Obesity (Silver Spring) 16:1338–1348
• McCullough ML, Peterson JJ, Patel R, Jacques PF, Shah R, Dwyer JT (2012) Flavonoid intake and cardiovascular disease mortality in a prospective cohort of US adults. Am J Clin Nutr 95:454–464
• Mink PJ, Scrafford CG, Barraj LM et al (2007) Flavonoid intake and cardiovascular disease mortality: a prospective study in postmenopausal women. Am J Clin Nutr 85(3):895–909
• Moser MA, Chun OK (2016) Vitamin C and heart health: a review based on findings from epidemiologic studies. Int J Mol Sci 17(8):1328–1336
• Mozaffarian D (2016) Dietary and policy priorities for cardiovascular disease, diabetes, and obesity – a comprehensive review. Circulation 133(2):187–225
• Nordmann AJ, Suter-Zimmermann K, Bucher HC, Shai I, Tuttle KR, Estruch R, Briel M (2011) Meta-analysis comparing Mediterranean to low-fat diets for modification of cardiovascular risk factors. Am J Med 124(9):841–851
• Panche AN, Diwan AD, Chandra SR (2016) Flavonoids: an overview. J Nutr Sci 5:e47
• Pollastri S, Tattini M (2011) Flavonols: old compounds for old roles. Ann Bot 108:1225–1233
• Rangel-Huerta, O. D., Pastor-Villaescusa, B., Aguilera, C. M., & Gil, A. (2015). A Systematic Review of the Efficacy of Bioactive Compounds in Cardiovascular Disease: Phenolic Compounds. Nutrients, 7(7), 5177–5216
• Salonen JT, Salonen R, Seppänen K et al (1988) Relationship of serum selenium and antioxidants to plasma lipoproteins, platelet aggregability and prevalent ischemic heart disease in eastern Finnish men. Atherosclerosis 70:155–160
• Schnel JW, Anderson RA, Stegner JE et al (2001) Effects of a high polyunsaturated fat diet and vitamin E supplementation on high-density lipoprotein oxidation in humans. Atherosclerosis 159:459–466
• Shen YC, Chen SL, Wang CK (2007) Contribution of tomato phenolics to antioxidation and down-regulation of blood lipids. J Agric Food Chem 55(16):6475–6481
• Sofi F, Abbate R, Gensini GF, Casini A (2010) Accruing evidence on benefits of adherence to the Mediterranean diet on health: an updated systematic review and meta-analysis. Am J Clin Nutr 92(5):1189–1196
• Spencer AP, Carson DS, Crouch MA (1999) Vitamin E and coronary artery disease. Arch Intern Med 159(12):1313–1320
• Stampfer MJ, Hennekens CH, Manson JE et al (1993) Vitamin E consumption and the risk of coronary disease in women. N Engl J Med 328(20):1444–1449
• Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt. 2019. Helsinki: Tilastokeskus
• Tripoli E, La Guardia M, Giammanco S et al (2007) Citrus flavonoids: molecular structure, biological activity and nutritional properties: a review. Food Chem 104:466–479
• Vita JA (2005) Polyphenols and cardiovascular disease: effects on endothelial and platelet function. Am J Clin Nutr 81:292S–297S
• Wallace TC (2011) Anthocyanins in cardiovascular disease. Adv Nutr 2:1–7
• Winter CK, Davis SF (2006) Organic foods. J Food Sci 71:R117–R124
• Zafra-Stone S, Yasmin T, Bagchi M et al (2007) Berry anthocyanins as novel antioxidants in human health and disease prevention. Mol Nutr Food Res 51(6):675–683
• Zhang S, Liu X, Sun C et al (2016) Apigenin attenuates experimental autoimmune myocarditis by modulating Th1/Th2 cytokine balance in mice. Inflammation 39(2):678–686

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä:  https://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts