Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 3

Kirjoittaja: Ari Kaihola

 

Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali?

Sisällysluettelo

Osa 1

• Maaperä ja magnesium 

• Magnesiumin saanti ja krooniset sairaudet 

• Ca:Mg suhde 

• Magnesiumin viholliset; ikä & sairaudet 

• T2 diabetes 

• Korkea verenpaine l. hypertensio 

• Lääkkeet 

• Magnesium ja D-vitamiini 

• Magnesium ja luuterveys 

Osa 2

• Magnesium ja sydän-verisuoniterveys 

• Magnesium ja tulehdukset 

• Magnesium ja niveltulehdus & nivelrustot & kihti 

Osa 3

• Magnesium ja migreeni 

• Magnesium ja epilepsia 

• Magnesium ja mielenterveys 

  • Masennus 

  • ADHD 

  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarinen) 

  • Skitsofrenia 

  • Dementia & Alzheimer’s 

Osa 4

• Astma 

  • Astman lisääntyminen Suomessa 

  • Liialliset hiilihydraatit astman aiheuttajana 

  • Liialliset omega-6 rasvat astman aiheuttajana 

  • Magnesiumin ja kalsiumin vaikutus astmaan 

  • Närästyksen/refluksin yhteys astmaan 

Osa 5

• Magnesium ja kilpirauhanen 

• Magnesium ja suolisto & IBD 

• Magnesiumin imeytyminen 

Osa 6

• Magnesium ja testosteroni 

• Magnesium ja kuulo 

• Magnesium ja silmien terveys 

• Miten kirjoitussarja magnesiumista sai alkunsa? 

• Magnesium ja jänteet 

• Selitys kirjoitussarjan nimelle 

 

Magnesium ja migreeni

Magnesiumin vaikutus migreeniin välittyy todennäköisesti verisuonien pienten lihasten rentoutumisen kautta: myös aivoverisuonten verenpaine laskee ja veri pääsee virtaamaan vapaammin, kun magnesiumista ei ole puutetta.

Migreenin ennaltaehkäisy suun kautta nautitulla magnesiumilla: tulokset seuranta-, plasebo-kontrolloidusta ja tuplasokkoutetusta satunnaistetusta tutkimuksesta, 1996. ”Tutkittavilla 81 potilaalla, joiden ikä vaihteli 18-65 vuoden välillä, oli keskimäärin 3,6 migreenikohtausta kuukaudessa. Heille annettiin 600mg magnesiumia tai plaseboa päivittäin 12 viikon ajan. Neljän viimeisen viikon aikana kohtausten taajuus oli vähentynyt tutkimusrymässä 41,6% ja plaseboryhmässä 15,8%”.

Nämä tutkijat puolestaan yrittävät perustella tässä 2012 kirjoituksessaan sitä, Miksi kaikkia migreenipotilaita pitäisi hoitaa magnesiumilla:

”Ottaen huomioon nämä magnesiumin ominaisuudet sekä tosiasian, että jopa puolet migreenipotilaista kärsii magnesiumin puutoksesta ja että rutiinisti otettavat verikokeet eivät paljasta magnesiumin tasoa, kokeellinen hoito ainakin suun kautta otettavalla magnesium-lisällä on perusteltua kaikille migreenistä kärsiville.” ja ”Koska jopa 50% migreenipotilaista voi hyötyä tästä erittäin turvallisesta ja halvasta hoidosta, sitä pitäisi suositella kaikille migreenipotilaille”.

Nämä pari tutkimusta ovat selvittäneet magnesiumin tasoja migreenistä kärsivien aivoissa ja verenkierrossa. Aivoissa magnesiumin tasot ovat magneettikuvauksen perusteella alhaiset migreenikohtauksen aikana ja tutkijat esittävät hypoteesin, jonka mukaan magnesium on tärkeä tekijä migreenikohtauksen mekanismissa. Verisoluista mitattu magnesium puolestaan oli merkittävästi alhaisempi sellaisilla migreenipotilailla, joilla ei esiintynyt auraa. Seerumista mitatussa magnesiumissa ei ollut eroja ryhmien / verrokkien välillä.

Vuonna 2016 tehtiin meta-analyysi suonensisäisestä tai suun kautta otetusta magnesiumista migreenin vähentämisessä ja tarkastelun kohteena oli 21 satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta – siis niitä parhaita mahdollisia (RCT). Johtopäätöksissä todetaan: ”Suonensisäinen magnesium vähentää akuutteja migreenikohtauksia 15-45 minuuttia, 120 minuuttia ja 24 tuntia ruiskeen antamisesta ja suun kautta saatu Mg vähentää kohtausten taajuutta ja vakavuutta. Suonensisäinen ja suun kautta annettu magnesium pitäisi ottaa osaksi monitahoista hoitoa migreenin vähentämiseksi”. Valtaosa suonensisäisistä kokeista sai tulokseksi n. 50-95% tehon (kuva 3; yhdessä kokeessa 11:sta ei ollut vaikutusta) ja suun kautta otettu Mg vähensi kohtausten taajuutta / vakavuutta n. 20-70% (kuva 4; lisäyksiä 17 kokeen joukosta oli 2:ssa).

Magnesiumin tärkeys kliinisessä terveydenhuollossa -nimisen yhteenvetokatsauksen kappaleessa 3.3.5 Magnesium ja Migreenipäänsäryt kirjoitetaan:

”Cochranen katsaus arvioi magnesiumin yhdeksi vahvasti suositeltavaksi hoidoksi migreenipäänsäryissä. Suun kautta annettavan Mg-lisän on osoitettu vähentävän migreenikohtausten taajuutta, kestoa ja vakavuutta 41% verrattuna plasebon 15.8%:iin. Magnesiumsulfaatti (1g suonensisäisesti) voi olla käyttökelpoinen migreenipotilaille, joilla on aura (37% sai helpotusta kipuihin), mutta ei tavalliseen migreeniin.” ja ”Kolmen kuukauden suun kautta saadun hoidon jälkeen (Mg-sitraatti 600mg/pvä), migreeniin ilman auraa, tuloksena oli merkittävä parannus kohtausten taajuuteen, vakavuuteen ja P1 voimakkuuteen verrattuna plaseboryhmään. Kolmesta kohdasta mitattu kallon sisäinen veren virtaus lisääntyi merkittävästi hoidon kuluessa, kun plaseboryhmällä tällaista muutosta ei havaittu” (viite 58).

Tässä v. 2016 katsauksessa puhutaankin sitten jo todella vahvasta näytöstä: luvut ovat sellaiset, että ne riittävät syy-seuraussuhteen todentamiseen seerumin Mg-puutoksen ja migreenin välillä. Artikkelin nimi on Seerumin Mg-pitoisuus riippumattomana riskitekijänä migreenikohtauksissa: tapaus-verrokkitutkimus ja katsaus kirjallisuuteen.

Tutkittavia oli 40 ja terveitä verrokkeja saman verran. Heidän seerumin Mg-tasoissaan oli merkittäviä eroja ja kun Mg-pitoisuus seerumissa laski alle normaalin tason, lisääntyi migreenipäänsärkyjen määrä 35-kertaiseksi verrokkeihin nähden (yleisesti pidetään 7-kertaista korrelaatiota merkkinä varmasta syy-yhteydestä). Ei-akuutissa vaiheessa olevilla migreenipotilailla riskikerroin alhaisella Mg-seerumitasolla oli n. 7 ja lopputoteamus kuuluu: ”Seerumin Mg-taso on riippumaton tekijä migreenipäänsäryissä ja migreenipotilaiden Mg-seerumitasot ovat alhaisemmat migreenikohtausten aikana ja niiden välillä kuin terveillä verrokeilla.” Voiko tuota enää selvemmin sanoa… ”Sen vuoksi magnesium-lisä migreenikohtausten estämiseksi saattaa olla perusteltua”.

Käypä-hoito ohje lasten päänsäryssä/migreenissä lyttää magnesiumin: ”Magnesiumoksidi ei näytä vähentävän migreenikohtauksia 3–17-vuotiailla”. Aikuisten ohjeistuksessa magnesiumista ei ole mitään mainintaa.

Magnesium ja epilepsia

Magnesiumin puutteen tiedetään aiheuttavan hermoston ärsytystä, joka voi johtaa äärimmäisissä tapauksissa epileptisiin kohtauksiin. Tästä aiheutuva epilepsia on kuitenkin harvinaista.

Suomalaisessa, v. 2018 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin keski-ikäisiä ja vanhempia miehiä 22-vuoden ajan. Osallistujilla, 2442 kuopiolaisella miehellä, ei ollut epilepsiaa seurannan alussa vuosina 1984-89. Riittävästi (350mg/pvä) magnesiumia ruokavaliostaan saaneilla oli lähes puolet pienempi riski sairastua epilepsiaan. Sekoittavana tekijänä oli tulehdustekijä CRP, joka myös oli koholla vähiten magnesiumia saaneilla. Tämä käy hyvin yksiin edellisessä kirjoituksessa esille tuotuun yhteyteen tulehduksen ja magnesiumin puutoksen välillä.

Tässä hypoteesissa (v.2012) arvioidaan magnesiumin kykyä vähentää epileptisiä kohtauksia: Kouristuksista kärsiville lapsille annettiin lisämunuaisia ohjaavaa aivolisäkkeen tuottamaa hormonia (ACTH) ja vaihtoehtoisesti lisättynä magnesiumilla. Jälkimmäinen vaihtoehto toimi paremmin ja sai tutkijat toteamaan: ”Me oletamme, että magnesiumlisä voi vähentää kohtauksia epileptisillä ihmisillä”.

Yli 600-sivuisen kirjan ”EPILEPSY Mechanisms, Models, and Translational Perspectives” sivulta 394 alkaa jakso Magnesium. Historiakatsauksessa kerrotaan, kuinka magnesiumia on alettu käyttää erilaisten kouristusten lievittämiseen jo 1900-luvun alusta. Erityisen hyviä tuloksia kouristusten hoidosta Mg-sulfaatilla on saatu raskausmyrkytyksiin liittyen. Teho on ollut 2-3 kertaa parempi kuin lääkehoidoilla (diazepam, phenytoin). Vaikutusmekanismi on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Kirjassa kylläkin arvellaan, että teho saattaa johtua aivojen parantuneesta verenkierrosta, joka olisi omiaan estämään kouristuksia. Magnesiumin puutteesta johtuvien kouristusten hoitoon Mg-sulfaatilla annetaan annosteluesimerkkejä joko lihakseen tai suonensisäisesti. Tekstissä varoitellaan yliannostuksen vaaroista, jotka koskevat lähinnä suonensisäistä annostelua. B6-vitamiini mainitaan tietyn geneettisen poikkeaman (ALDH7A1) yhteydessä, jossa sillä on epilepsiaa hoitava vaikutus. Tällaiset tapaukset alkavat tyypillisesti alle 3v iässä.

Tässä epilepsian luonnollisia hoitokeinoja käsittelevässä, 16-sivuisessa dokumentissa magnesiumille on uhrattu vain yksi lyhyt kappale. Yhteenvetotaulukko kaikista ravinteista / hormoneista, joilla voi olla vaikutusta epilepsiaan, löytyy teksin loppupuolelta (Table 2).

Epilepsian käypä-hoito suosituksissa ei magnesiumia mainita lainkaan.

Magnesium ja mielenterveys

Magnesium mielisairauksissa niminen kirjoitus vuodelta 1979 kuvaa Mg-puutoksen (hypomagnesemia) aiheuttamia oireita: masennus, levottomuus, poissaolevuus, sekavuus, hallusinaatiot (50%:ssa tapauksista), ärtyneisyys ja rauhattomuus. On myös ollut tapauksia, joissa lievä Mg-puutos on aiheuttanut paniikkihäiriötä ja masennusta, useimmiten naisilla. Lisäksi on esiintynyt alaraajojen turvotusta, joka on helpottanut magnesiumhoidolla. ”Koska monet oireet voivat johtua hypomagnesemiasta eikä tämä tila ole harvinainen, sen nopea tunnistaminen on tärkeää”.

Asia ei suinkaan ole unohtunut tuon jälkeen, vaan lisää tietoa magnesiumin yhteydestä mielenterveyteen kertyy koko ajan. Varsin hyvin niitä on vedetty yhteen kesällä 2018 julkaistuun Magnesiumin rooli neurologisissa häiriöissä –katsaukseen.

”Suurimmat Mg-keskittymät kehossa löytyvät keskushermostosta ja tätä on tutkittu jo 1920-luvulta saakka. Se osoittaa, kuinka elintärkeää magnesium on aivojen tasapainolle…”. Näin kuvailee dokumentti Magnesium: Puuttuva rengas mielenterveydessä? magnesiumin roolia mielenterveydelle.

”Yhteenvetona, keho tarvitsee magnesiumia muodostakseen hermoston välittäjäaineita ja saadakseen ne toimimaan. Mg vaikuttaa myös niin aivolisäkkeen kuin lisämunuaistenkin tasolla. Aivolisäkkeessä se säätelee ACTH:ta, hormonia, joka kulkeutuu lisämunuaisiin ja kiihdyttää kortisolin eritystä. Lisämunuaisissa se ohjaa ACTH:n vaikutusta pitäen kortisolin erittymisen normaalilla tasolla. Magnesium on siis välttämätön osa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiset -akselin (HPA – hypotalamus-pituitary-adrenal) tasapainoista toimintaa.”

”Kaksi aluetta mielenterveydessä – masennus ja ADHD – ovat sellaisia, joihin magnesiumin lisäyksellä on erityisen tehokas vaikutus.”

Masennus

Magnesium ja vakava masennus on osa laajempaa, 350-sivuista dokumenttia Magnesium keskushermostossa, jonka on laatinut ja julkaissut Adelaiden yliopisto Australiassa v. 2011. Dokumentti on varsinainen runsaudensarvi, mitä tulee magnesiumin yhteyksiin hermoston toimintaan. 24 kappaleesta n. 18 käsittelee erilaisia hermostoon liittyviä sairauksia, joihin magnesiumilla saattaa olla vaikutusta. Tässä tekstissäni käsittelen vain muutamia niistä.

”Ensimmäinen raportti magnesiumin käytöstä (sekavaan?) masennukseen (agitated depression) julkaistiin 1921 ja se tehosi 220 tapauksessa 250:stä. Vuonna 2008 satunnaistettu, kliininen koe osoitti, että magnesium oli yhtä tehokas masennukseen kuin imipramine (trisyklinen masennuslääke). Suonensisäisen ja suun kautta annostellun Mg hoidon on raportoitu lopettavan vakavan masennuksen turvallisesti ja ilman sivuvaikutuksia. Aivojen Mg-puutos vähentää serotoniinin tasoja ja masennuslääkkeiden on osoitettu lisäävän aivojen Mg-pitoisuutta. Liika kalsium, glutamaatti ja aspartaatti voi suuresti pahentaa vakavaa masennusta. Meidän mielestämme, kun nämä asiat vedetään yhteen, on enemmän kuin riittävästi todisteita osoittamaan puutteellinen Mg-saanti ruokavaliosta myötävaikuttavaksi tekijäksi vakavaan masennukseen – ja me ehdotamme, että lääkärit määräisivät magnesiumia sen estämiseen ja hoitoon.”

Tämä v.2013 Journal of Experimental Sciences:ssa julkaistu Magnesiumin rooli terveydessä ja sairauksissa, kuvailee USA:n ”THL:n” (NIH) jakamaa informaatiota näin:

”NIH:n tietojen mukaan magnesium on ihmelääke, mutta sen käyttö kliinisessä lääkinnässä on hyvin harvinaista.” Lisäksi luetellaan lukuisia sairauksia, joihin magnesiumin puutteella voi olla osallisuutta (monet sellaisia, joita tässäkin kirjoitussarjassa on käsitelty/tullaan käsittelemään). Masennuksesta kertovassa kappaleessa otetaan esimerkiksi kuukautisiin liittyvän masennuksen hoitaminen Mg:lla: ”…hoitona käytettiin 360mg magnesiumia päivittäin. Masennusta arvioitiin 3kk ajan. Lähes kaikki naiset reagoivat positiivisesti Mg-hoitoon siten, että mieliala parani, he rentoutuivat ja unen määrä lisääntyi.” Yhteenvedossa he toteavat: ”On enemmän kuin tarpeeksi todisteita siitä, että Mg-puutos on pääasiallinen syy hoitoa vastustavaan masennukseen (TRD = treatment resistant depression) …lisäksi oletamme, että Mg-hoito todetaan edulliseksi lähes kaikissa masennustapauksissa, ei yksin TRD:ssä.”

Kuopion sydänsairauksia miehillä kartoittavasta kohortista (tutkimusryhmä) selvitettiin myös masennuksen riski. Tulokset julkaistiin 20v seurannan jälkeen v. 2015 ja tulosten mukaan ”… 20v aikana eniten Mg saaneilla 2/3:lla oli n. 50% pienempi riski sairastua masennukseen kuin vähiten Mg syöneellä kolmanneksella.”

Myös yliopisto-opiskelijoiden Mg-saantia ja masennusta on vertailtu keskenään tässä tutkimuksessa, joka tutkijoiden omien sanojen mukaan on ensimmäinen (2012) laatuaan ja havaitsi käänteisen yhteyden magnesium-tasojen ja masennusoireiden välillä opiskelijoilla.

Magnesium ja masennus niminen katsaus pitää magnesiumia eräänä tärkeimmistä hivenaineista elimistössämme. Kirjoittajat luovat katsauksen Mg:n masennusta ehkäiseviin ominaisuuksiin ja ovat keränneet yhteen niitä koskevia tutkimuksia (taulukot 1 ja 2). Tässä jälkimmäinen:

Tuossa yhteenvedossa on 9 viitettä kliinisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat magnesiumin kykyä toimia masennus”lääkkeenä”.

Ja vielä yksi satunnaistettu tutkimus viime vuodelta todistaa samaa: Mg vähentää masennusoireita ja lähes saman verran paniikkihäiriön (anxiety) tyyppisiä oireita. Alla kuvaaja masennuksen osalta, joka on hyvin saman suuntainen myös paniikkihäiriössä. ”Päivittäinen 248mg annos magnesiumia kuuden viikon ajan paransi masennuslukemia kliinisesti merkitsevät 6 pistettä ja paniikkia yli 4 pistettä.” ja ”Tulokset olivat samat riippumatta iästä, sukupuolesta, masennuksen vakavuusasteesta tai masennuslääkkeen käytöstä.” Huom.! Tuo määrä magnesiumia edellytti 4kpl 500mg magnesiumkloriditablettia päivittäin. En pysty sanomaan, kuinka suuri määrä mitäkin (sitraattia, oksidia tms.) yhdistettä vaaditaan vastaavan määrän saamiseksi. Suurista annoksista on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Useissa tutkimuksissa on tuotu esille myös B6- ja D-vitamiinien synergia magnesiumin kanssa. Ne edistävät magnesiumin imeytymistä ja hyväksikäyttöä.

Hypoteesissa nimeltä Nopea toipuminen vakavasta masennuksesta magnesiumhoidolla (v.2006) esitetään ensin muutamia mielenkiintoisia tapausselostuksia. Sen jälkeen seuraa hypoteettista pohdintaa, josta näiden poimintojen avulla yritän välittää mielenkiintoisimmat kohdat: ”Masennus 100 vuotta sitten oli harvinaista ja sitä esiintyi lähinnä vanhuksilla. Vain 1% amerikkalaisista, jotka syntyivät ennen 1905, sairastuivat masennukseen ennen 75 ikävuottaan, kun taas 6% 1955 syntyneistä masentui ennen kuin täyttivät 24. … Masennus oli käytännössä tuntematonta lapsilla vuonna 1906. Tänään USA:n lapset käyttävät 4 kertaa enemmän psykiatrisia lääkkeitä kuin muun maailman lapset yhteensä ilman, että ruoan magnesiumpitoisuuteen kiinnitettäisiin mitään huomiota.”

”Hypotyroidismi, tunnettu masennuksen aiheuttaja, on yhteydessä matalaan Mg-pitoisuuteen seerumissa ja se vuorostaan korreloi T4:n kanssa. Masennus, joka katsotaan johtuvaksi hypotyroidismista, saattaakin johtua alhaisesta magnesiumista, joka palautuu normaaliksi oikealla hypotyroidismin hoidolla.”

”Riittämätön magnesiumin saanti voi olla syynä masennuksiin vanhuksilla (40%) ja masennuksiin ikäryhmässä 15-29v, joita on 25%.”

”Alhainen kalsiumin ja korkea magnesiumin (1:2) saanti on huomattavasti hyödyllisempää terveydelle – on kyseessä sitten masennus, sydänsairaudet tai osteoporoosi – kuin korkea kalsium ja matala magnesium (2:1). Vanha 2:1 toimi ”vanhaan hyvään aikaan”, kun saimme tarpeeksi magnesiumia ruoasta ja vedestä. Siitä huolimatta viralliset ravitsemussuositukset ovat edelleen takaperoiset. Ylenmääräinen kalsium estää magnesiumin imeytymistä suolistosta, mikä vaikuttaa terveyteen epäedullisesti.”

”Ainoa vaikutus luihin ja niveliin alhaisen kalsiumin ja korkean magnesiumin ruokavaliosta eräällä 59-vuotiaalla miehellä oli, että kaikki selkä- ja nivelkivut hävisivät”.

”Liian paljon kalsium-ioneita ja glutamaattia ja liian vähän magnesium-ioneita, erityisesti hippokampuksessa, näyttelee tärkeää roolia aivosolujen synapsien toimintahäiriössä johtaen masennukseen ja muihin mieliala- ja käytöshäiriöihin”.

Masennuksen lääkehoitoa on Suomessa saanut 463 000 henkilöä Kelan lääkekorvaustilaston mukaan ja vuosituhannen alusta määrä on kaksinkertaistunut (kuva Suomen Lääketilastosta 2016, alla). Masennus on yksi kalleimmista kansantaudeistamme.

Olisiko syytä miettiä vaihtoehtoja masennuslääkkeille?

Yksi syy noin jyrkkään masennuslääkkeiden käytön lisääntymiseen on varmastikin se, että aineet koukuttavat. Aiheesta julkaistiin 16.10. Helsingin Sanomissa kirjoitus, jossa kuvataan masennuslääkkeen pitkäaikaisesta käytöstä vierottautumista. Vain 17-vuotiaana aloitettu lääkitys oli jatkunut 14 vuotta, kunnes henkilö päätti lopettaa masennuslääkkeen käytön. Reaktio oli armoton ja vieroitusoireet rajuja. Vieroitusoireet pakottivat jatkamaan, vaikka hän nyt kahden vuoden vieroittautumisen tuloksena onkin saanut lääkityksen minimiin. Hän sanoo: ”Tuntuu, kuin olisi siirtynyt mustavalkotelevisiosta värien maailmaan”.

”Masennuslääkkeiden sivuvaikutuksista ja niiden aiheuttamasta riippuvuudesta nousi Suomessa kohu vuonna 2014, kun terveyspalveluyhtiö Mehiläinen antoi potkut kuntousjohtajalleen Aku Kopakkalalle tämän kritisoitua masennuslääkkeitä televisio-ohjelmassa. Psykiatri Mika Määttä pitää surullisen sitä, että keskustelu masennuslääkkeistä on ”mennyt vastakkainasetteluksi”. ”Määtän potilastyössä saaman kokemuksen perusteella yli puolet saa masennuslääkkeistä eriasteisia haittoja”. Toinen haastatelluista potilaista onnistui n. 20 vuoden käytön jälkeen masennuslääkkeiden käytön lopettamisessa ja hänen mukaansa vieroitus vaatii todella pitkän ajan: ”Vuoden lääkitys tulisi hänen mielestään lopettaa annosta pienentämällä 2-3kk aikana. Kymmenen vuoden lääkityksen alasajoon kannattaisi varata 2 vuotta”. ”Psykiatri Mika Määttä arvioi, että masennuslääkkeitä määrätään usein liian herkästi, niiden käyttöä ei seurata riittävästi eikä lääkehoidon keston tarvetta arvioida säännöllisesti”.

Hesarissa julkaistiin 5.10.2018 aiheesta myös toinen artikkeli: ”Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään – Suomalaisprofessori: ”Ongelma on, että iso osa potilaista lopettaa lääkehoidon kesken”.

Erkki Isometsä mitätöi ulkomaiset tutkimukset lonkalta sanomalla: ”On totta, että vieroitusoireet voivat olla joskus hankalia. Omaan kokemukseeni suhteutettuna nämä vieroitusoireista kärsivien osuudet ovat kuitenkin liian suuria, ja katsauksen sisältämistä tutkimuksista osa oli varsin heppoisia”, hän toteaa.

”Se, että lääkehoidon lopettaminen vaatii sopeutumista ja tuottaa oireita, ei merkitse sitä, että lääkkeet aiheuttaisivat riippuvuutta…” Hmmm. Eikös riippuvuus ole juuri sitä, että riippuvuutta aiheuttavasta aineesta on vaikea päästä eroon? Professorin logiikalla ilmeisesti ei.

”Isometsä toimii masennuksen Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajana. Suositukset on määrä päivittää vuoden sisällä.” Terveisiä vaan Isometsälle: Ottakaa myös magnesium mukaan suosituksiin! Se ei aiheuta riippuvuutta eikä haittavaikutuksia ja teho on yhtä hyvä kuin joillakin masennuslääkkeillä.

ADHD

USA:ssa ADHD on lisääntynyt 20 vuodessa (-2016) 6.1%:sta 10.2%:iin. Joka kymmenes lapsi on saanut ADHD diagnoosin ja suuri osa luultavasti siihen sopivat lääkkeet, lääketeollisuuden luvatusta maasta kun on kyse.

Suomessa ADHD vaivaa 4-7 prosenttia lapsista ja aikuisilla vastaava luku on 2,5-3,5%, kertoo 18.10.2018 julkaistu juttu Ilta-Sanomissa. Tämä tarkoittaa aikuisissa n. 170 000 henkilöä.

Magnesium vähentää hyperaktiivisuutta (ylivilkkautta) ADHD-lapsilla -niminen kirjoitus kokoaa hyvin yhteen ADHD:n hoitoa magnesiumilla koskevia tutkimusviitteitä. Ensin on tutkimus, jossa Mg-puutos todettiin 95%:lla ADHD-diagnoosin saaneista. Eniten puutoksia paljasti hiuksista tehty mittaus, toiseksi eniten verisoluista ja vähiten seerumista otetut näytteet. Päätelmäksi tuli, että Mg-puutosta esiintyy enemmän ADHD-lapsilla kuin terveillä. Kirjoittaja kertoo myös ryhmästä lapsia, joille annettiin 200mg Mg-lisää päivässä kuuden kuukauden ajan. Mg pitoisuus hiuksista mitattuna nousi ja hyperaktiivisuus väheni merkittävästi verrattuna kontrolliryhmän lapsiin, joita ei hoidettu Mg-lisällä.

Magnesiumia on arvioitu myös yhdessä sinkin ja kuparin kanssa ADHD:hen vaikuttavina mineraaleina. ADHD-lapsista löydettiin näiden puutosta siten, että 65% kärsi magnesiumin, 60% sinkin ja 70% kuparin puutoksesta ja nämä alittivat normaalit viitearvot sekä olivat alhaisempia kuin verrokeilla mitattuna sekä hiuksista että seerumista. Tutkimus löysi yhteyden hyperaktiivisuuden, tarkkaamattomuuden ja impulsiivisuuden sekä Mg ja sinkin puutteen välillä. Kuparin osalta yhteyttä ei havaittu.

Useampia hivenaineita on ollut myös tässä katsauksessa: Raudan, magnesiumin, D-vitamiinin ja sinkin puutos lapsilla, joilla on ADHD-oireita. Magnesiumin käytön turvallisuudesta kertova kappale päättyy näihin sanoihin: ”On ehdotettu, että kohtuullinen annos (max. 200mg/pvä) täyttää turvallisuuskriteerit, on halpa ja mahdollisesti tehokas täydentävä hoito henkilöille, joilla on ADHD.”

Magnesium ennaltaehkäisyssä ja hoidossa, kertoo kappaleessa 7.5 ADHD:sta: ”Ruokavalioon liittyvillä tekijöillä on merkittävä rooli ADHD:n etiologiassa. Useat tutkimukset ovat raportoineet alentuneista Mg-tasoista seerumissa ja verisoluissa sekä vähentyneestä energian tuotannosta (magnesiumista riippuvainen ATP tuotanto).” Tekstissä listataan 5 tutkimusta, joissa on osoitettu Mg-puutoksen korjaamisen lievittäneen hyperaktiivisuutta lapsissa. Neljässä näistä mukana on myös B6-vitamiini. Lisäksi mainitaan, että Mg vaikuttaa eri reittiä kuin ADHD:hen käytetyt stimulantit – suoraan ADHD:hen liittyviin neurotransmittereihin, kuten dopamiini ja serotoniini. Mg annostuksen 6mg/kg ruumiinpainoa kohden pidetään riittävänä.

Magnesium-lisä lapsille, joilla on ADHD (2015). Tässä tutkimuksessa ei ollut avustavaa B6-vitamiinia ja kaikilla lapsilla oli Mg-puutos. Tutkimusryhmälle annettiin 200mg/pvä Mg normaalilääkityksen lisäksi. Verrokkiryhmä jatkoi pelkillä lääkkeillä. 8 viikon kuluttua erot olivat selvät (ks. kuva alla). Lopputoteamus on lyhyt ja ytimekäs: ”Magnesiumlisä ADHD:ssa osoittaa arvonsa ja turvallisuutensa”.

Vähintä mitä Mg-lisäyksellä ADHD:ssa saavutetaan, on parempi hoitovaste lääkkeiden kanssa. Kenties on myös mahdollista vähentää amfetamiiniin perustuvien lääkkeiden käyttöä magnesiumin avulla? Ne tuskin ovat kasvavalle ihmistaimelle erityisen terveellisiä.

Tämä suomalainen lääkäri on tutkinut raudanpuutteen ja ADHD:n yhteyttä ja tullut johtopäätökseen, että niillä on kiistämätön yhteys. Tuon lisäksi kun varmistetaan vielä magnesiumin, B6- ja D-vitamiinien saanti, niin ollaan jo aika hyvällä mallilla.

ADHD-oireisia ei myöskään kannata kategorisesti ryhtyä lääkitsemään, koska monilla luovuus yhdistyy näihin ominaisuuksiin, kuten tämä ruotsalaislääkäri kirjoittaa YLE:n 9.10.2018 julkaisemassa artikkelissa: “Jos 10 prosenttia kaikista lapsista tarvitsee diagnoosin ja amfetamiinijohdannaislääkettä selviytyäkseen koulusta, ei vika ole näissä lapsissa vaan koulussa.”

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Tämä newyorkilainen psykiatri suosittelee kirjoituksessaan Magnesium: Välttämätön lisä psykiatrisille potilaille, magnesiumlisän antamista kaikille psykiatrisille potilaille rutiininomaisesti ja nykyisiä suosituksia enemmän, koska sen turvallisuus on erinomainen, se on halpaa ja sillä on monia lyhyt- ja pitkäkestoisia edullisia vaikutuksia. Hän viittaa artikkelissaan mm. tutkimukseen, jossa eri psykotrooppisten lääkkeiden on havaittu lisäävän magnesiumin tasoja verisoluissa – niin bipolaarisessa kuin skitsofreniassakin – ja että magnesiumin tasot korreloivat paremman kliinisen tuloksen kanssa. Tämä tutkijoiden mielestä viittaisi siihen, että magnesium olisi osa psykotrooppisten lääkkeiden vaikutusmekanismia.

Ravitsemukseen perustuvat hoidot bipolaarisessa häiriössä: Systemaattinen katsaus alkaa näin: ”Lääkehoito on bipolaarisen häiriön hoidon perusta. Huolimatta toimivasta hoidosta, 54-68%:lle jää jonkinasteisia oireita. Lisäksi, 20-60% kokee haittavaikutuksia, jotka tekevät lääkehoidon jatkamisen vaikeaksi ja lääkehoidon onnistumisesta huolimatta jopa 60%:lla maaniset ja depressiiviset jaksot uusiutuvat. Näiden rajoitteiden vuoksi on tärkeää löytää vaihtoehtoisia tai täydentäviä hoitoja, jotka poistaisivat jäljellä olevat oireet sekä olisivat turvallisia ja siedettäviä potilaille.” Katsauksessa selvitellään useiden eri ravinteiden vaikutusta bipolaariseen (kuva alla), mutta keskitymme tässä vain magnesiumin vaikutuksiin.

Magnesiumia koskevassa kappaleessa luetellaan jo aikaisemmin tutuksi tulleita vaikutuksia mielialan tasaamisesta ja serotoniinin lisäämisestä. Sitten kerrotaan satunnaistetusta tutkimuksesta, jossa verapamililla lääkityille potilaille annettiin Mg-lisää 18 viikon ajan: Mg-oksidi lisäsi seerumin Mg-tasoja ja oli merkittävästi tehokkaampaa kuin plasebo vähentämään maanisia oireita. Toisessa kokeessa potilaille annettiin suonensisäisesti Mg-sulfaattia lääkehoidon (litium, haloperidol, clonazepam) lisäksi 3 viikon ajan. 7:llä potilaalla kymmenestä taudin vakavuus lievittyi merkittävästi. Kolmas viitattu pieni (n=9) tutkimus koskee Mg-monoterapiaa ja se vähensi maanisia oireita nopeasti vaihtelevassa taudin muodossa.

Huffington Postissa vuonna 2014 julkaistussa artikkelissa magnesiumia kuvataan näin: ”Magnesiumin on todettu toimivan samoin kuin litiumin, jota määrätään usein bipolaariseen häiriöön. Magnesiumin lisääminen ruokavalioon saattaa auttaa maanisiin oireisiin ja nopeisiin mielialavaihteluihin. Magnesium myös tukee unen laatua, joka on usein ongelma bipolaarisessa.”

Bivalent Cations in Bipolar Disorders -nimisessä tutkimuksessa on paneuduttu magnesiumin mielialaan vaikuttaviin ominaisuuksiin toden teolla. Kirjoitus nostaa hyvin esiin myös magnesiumin roolin kalsiumin vastavaikuttajana (antagonist). Otetaan tämän havainnollistamiseksi muutamia poimintoja tekstistä: ”Toinen magnesiumin vaikutusmekanismi mielialan tasaajana on BDNF (brain derived neurotrofic factor). Mielialaa tasaavat lääkkeet (Frey et al. 2006), mutta myös magnesium, lisäävät BDNF:n pitoisuutta. Suhde kalsiumin ja magnesiumin välillä ja Mg:n antagonistivaikutus, joka kohdistuu joihinkin kalsiumin vaikutusreitteihin, ovat keskeisiä selittämään magnesiumin tärkeyttä ja mekanismeja mielialan tasaajana. Kalsiumin pääsyllä solukalvon kautta sisälle soluun on tärkeä rooli joidenkin psykiatristen häiriöiden kehittymisessä”

ja

”Kalsiumin muuttunut homeostaasi on osallisena useiden psykiatristen sairauksien käynnistymisessä ja etenemisessä; kuten: Parkinson’s, Alzheimer’s ja muut degeneratiiviset sairaudet, bipolaariset häiriöt, Huntingtonin sairaus ja muut (Salvaraj et al. 2010). Hyperkalsemia ja muutos Ca/Mg suhteessa saattaa olla osallisena bipolaarisen häiriön patofysiologiassa”.

Edellisen hypoteesin väitteet voisivat olla oikean suuntaisia, jos ajatellaan, että liiallinen solutason kalsium saadaan lääkityksellä tai magnesiumilla tasapainotetuksi – sen seurauksena luulisi kalsiumtason nousevan verenkierrossa. Juuri näin tapahtui tässä vuoden 1996 pienessä kokeessa (lääkityksenä verapamil): ”Lieventynyt mania korreloi merkittävästi lisääntyneen plasman kalsiumtason kanssa”.

Skitsofrenia

Magnesium psykooseissa kertoo magnesiumin ja taudinkuvan välisistä suhteista näin:

”Meidän tietomme (kuten muidenkin tutkijoiden) osoittaa, että skitsofreenisten, paranoidisten potilaiden saapuessa akuutissa tilassa ja ennen mitään lääkitystä, he kärsivät solutasolla merkittävästä Mg-puutoksesta verrattuna terveisiin henkilöihin. Hoito haloperidolilla (tyypillinen antipsykootti) tai risperidonilla (epätyypillinen antipsykootti) lisää merkittävästi solun sisäistä magnesiumin pitoisuutta aiheuttamatta merkittäviä muutoksia plasman pitoisuuteen.”

Vaikka plasmasta mitattu magnesium on huono mittari, se pystyy osoittamaan akuutit tapaukset, kuten tässä v.1990 Magnesium, Skitsofrenia ja Maanis-Depressiivinen Sairaus kokeessa. Tutkimuksen kohteena oli skitsofreenikkoja, masentuneita, maanikkoja ja seniilejä Alzheimer-potilaita. Verrokkina oli n. 300 tervettä henkilöä. Tarkoituksena oli tutkia, voiko sairauden aiheuttama stressi johtaa marginaaliseen Mg-puutokseen. Tämä voisi pahetaa sellaisia oireita, kuten paniikkihäiriö/levottomuus, pelkotilat, hallusinaatiot, heikkous ja somaattiset oireet. Vain skitsofreenikoilla ja masentuneilla todettiin selkeästi normaalia alhaisemmat Mg-tasot. Maanikoilla ja Alzheimer-potilailla tasot olivat normaalit. Kuten tiedetään, kortisolia erittyy stressissä. Kortisoli puolestaan ehdyttää magnesiumia lisäämällä sen eritystä virtsan mukana. Vähentynyt Mg-pitoisuus vuorostaan on omiaan lisäämään stressiä. Kierre on valmis. Kun Mg-puutos näkyy plasmassa, kertoo se jo pahanlaatuisesta puutoksesta. Tutkijat pohtivat kirjoituksen lopussa: ”Erityisesti krooniset Mg-puutostapaukset saattavat jäädä huomaamatta standarditesteillä. Seuraus näistä pohdinnoista on, että suun kautta otettava magnesiumlisä pitäisi olla vähintäänkin lääkehoidon tukena psykiatrisille potilaille. Hoitokokeita on epäilyttävän vähän kirjallisuudessa, vaikka Mg:lla tiedetään olevan mielialaa tasaavia vaikutuksia. Sitä käytettiin antimanialääkkeenä ennen sotia ja eräs tuore tutkimus osoitti, että Mg-suola oli vähintään yhtä tehokas hoitamaan nopeita mielialavaihteluja kuin litium.”

Selkäydinnesteestä mitattu Mg oli alhaisemmalla tasolla akuutissa vaiheessa olevilla skitsofreenikoilla kuin remissiossa tutkimuksessa Seerumin ja Selkäydinnesteen (CSF) Kalsiumin ja Magnesiumin tasot Skitsofreenisillä potilailla akuutissa vs. remissiovaiheessa (1996). Tutkijat eivät uskalla tulosten perusteella vetää mitään johtopäätöksiä, vaan toteavat Mg-pitoisuuden (CSF) olevan merkittävästi alhaisemman akuutissa vaiheessa. Tutkimuksessa esitettyjen taulukoiden perusteella ero oli n.16%. Kuten tutkimuksen nimi osoittaa, siinä mitattiin myös kalsium (CSF) ja taulukoissa on myös sarakkeet, jotka osoittavat Ca/Mg suhteen selkäydinnesteessä. Se on 21% suurempi akuuteilla potilailla ts. tässä on taas viite Ca/Mg tasapainon merkityksestä mielenterveyden sairauksissa. Tätä tutkijat eivät noteeranneet, vaan tuo on kirjoittajan omaa päättelyä.

Tässä Psychology Today lehdessä julkaistussa artikkelissa Magnesium and the Brain: The Original Chill Pill – Magnesium ja aivot: Se alkuperäinen rauhoituspilleri, on paljon tärkeää asiaa ja mielenkiintoiseksi sen tekee runsaat tapauskuvaukset.

”Seerumin tasojen mittaus saattaa olla lähes hyödytöntä kertomaan koko kehon magnesium tilanteesta ja siihen perustuvia tutkimuksia masennuksesta, skitsofreniasta, PMS:stä, ja paniikkihäiriöstä on kuitenkin pilvin pimein. Jonkin verran todisteita löytyy seurantatutkimuksista, että Ca/Mg suhde saattaisi olla parempi mittari.”

ja kertomus 59-vuotiaasta hypomaanis-depressiivisestä miehestä:

”Litium ja useat masennuslääkkeet eivät vaikuttaneet. 300mg magnesiumglysinaattia annettiin hänelle joka aterialla. Hänen unensa palautui välittömästi ja ahdistus sekä masennus vähenivät suuresti, vaikkakin hänen piti joskus herätä keskellä yötä ottamaan Mg-tabletti säilyttääkseen ”hyvänolon tunteensa”. 500mg kalsiumpilleri aiheutti hänelle masennuksen tunnissa, mikä laantui nielaisemalla 400mg magnesiumia.”

Magnesiumin puutos kroonisessa skitsofreniassa on kahden tutkijan kirjoittama avoin kirje päätoimittajalle, tässä tapauksessa International Journal of Neuroscience:en. Kirje on kirjoitettu jo 1991, mutta internet-jakeluun se on laitettu 2009. Magnesiumin roolista psykiatrisissa sairauksissa he kirjoittavat mm. näin: ”Psykiatriset oireet, kuten masennus, kiihtymys, sekavuus ja poissaolevuus, ovat yleisiä magnesiumin puutteesta kärsivillä potilailla (Hall and Joffe, 1973) ja psykoottinen käytös ml. kuulo- ja näköharhat on raportoitu 50%:lla hypomagnesemiasta kärsivillä potilailla (Hall and Joffe, 1973).”

ja

”…suun kautta annettava Mg-lisä magnesiumkloridina tai magnesium aminohapon sekoituksena (600mg/pvä) ei onnistunut normalisoimaan Mg-tasoja 3:lla neljästä potilaasta, jotka saivat Mg-lisää suun kautta. Kuitenkin, yhdellä potilaalla, jonka seerumin Mg-taso nousi, oli tuloksena huomattava psykoottisten oireiden lievittyminen.”

”…magnesiumin puutos voi heikentää useiden elintärkeiden ravinteiden metaboliaa, kuten tiamiini (B1), pyridoksiini (B6), E-vitamiini, C-vitamiini, sinkki, kupari ja seleeni (Seelig, 1986).”

”…Joten, Mg-puutos voi heikentää pyridoksiinin (B6) metaboliaa ja johtaa kallonsisäiseen 5-HT puutokseen. Lisäksi, koska Mg estää asetyylikoliinin vapautumista (Katz and Miledi, 1967; Hubbard, 1973; Kandel, 1985), hypomagnesemia saattaa johtaa lisääntyneeseen kolinergiseen aktiivisuuteen. On huomattavaa, että niin kolinerginen aktiivisuus kuin myös vähentynyt 5-HT toiminta ovat biokemiallisia markkereita negatiivisesta skitsofreniasta (Potkin et al., 1983; Tandon and Greden, 1989; Csernansky et al., 1990).”

Dementia

Suomessa dementiakuolleisuus on maailman huippuluokkaa: olemme kiistämätön ykkönen tässä lajissa. Tässä hypoteesissa yhdeksi selitykseksi tähän kyseenalaiseen maailmanmestaruuteen tarjotaan seleenin puutosta, koska suomalainen maaperä ei sitä kovinkaan runsaasti sisällä. Vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpi mineraali kuitenkin unohtuu: magnesiumin pitoisuudet Suomen maaperässä ovat myös usein alhaiset, kuten ne ovat koko Fennoskandiassa edeltävän jääkauden seurauksena. Tätä sivuttiin jo kirjoitukseni aikaisemmissa osissa. Seleeni on toki tärkeä ja se löytyy Dr. Dale Bredeseninkin luettelosta niistä mineraaleista, joiden pitoisuus hänen protokollansa mukaan tulisi tarkistaa optimitasolle. Muita ovat magnesium, kupari, sinkki, kalium ja kalsium.

ReCODE protokollassaan, josta olen kirjoittanut artikkelissani Alzheimerista voi parantua, Dr. Dale Bredesen suosittelee magnesiumlisäksi dementian hoidossa treonaattimuotoa (kulkeutuu parhaiten aivoihin BBB:n – veri-aivoesteen – läpi) peräti 2g päivässä ja suosittelee sen ottamista illalla, koska sillä on väsyttävä vaikutus. Lienee sanomattakin selvää, että tuollaiset annokset pitää sopia hoitavan lääkärin kanssa. Magnesium-L-treonaatista kerrotaan enemmän tässä artikkelissa, jossa on myös kuutisenkymmentä linkkiä tutkimuksiin erilaisten ravinteiden käytöstä dementioiden yhteydessä.

Onko magnesiumilla yhteys dementiaan?

Suurin osa dementioista on Alzheimerin tautia (AD) ja kyllä siltä näyttää, että magnesiumin puutteella/vajauksella on vahva korrelaatio dementiaan. Tässä löytyneen datan perusteella tutkijat sanovat: ”Tietomme viittaavat siihen, että seerumin Mg-tasoilla ja Alzheimerin taudin vakavuudella on yhteys ja että Mg-tason määritys taudin eri vaiheissa voi antaa arvokasta tietoa sen etenemisen ja hoidon ymmärtämiseen.”

Magnesiumin taso Alzheimerin taudissa ilmaisee tuloksen näin: ”Verrattuna terveisiin, AD-potilailla oli merkittävästi alempi Mg-pitoisuus selkäydinnesteessä ja hiuksissa. Seerumin pitoisuudessa ei ollut eroa.”

Aivojen vapaan magnesiumin homeostaasi kohteena, kun tavoitellaan kognitiivisen ikääntymisen vähentämistä puolestaan muotoilee lopputoteamuksen näin: ”Vaikka on ilmeistä, että lisätutkimuksia tarvitaan selvittämään mekanismeja, jotka yhdistävät Mg²⁺ homeostaasin (aineenvaihdunnan) ja kognitiivisen ikääntymisen, kokeellista dataa on kertynyt ja se osoittaa, että aivan kohtuullisetkin muutokset mineraalin pitoisuudessa kykenevät merkittävästi vaikuttamaan neuroniverkkojen muodostumiseen ja toimintaan.”

Magnesium Alzheimerin taudissa sisältää muutamia mieleenpainuvia yksityiskohtia:

”Viimeaikaiset todisteet osoittavat, että Mg liittyy AD:n taudinkuvaan. Mg-tasot olivat vähentyneet seerumissa ja aivokudoksessa, jotka otettiin AD-potilailta ruumiinavauksessa (5 viitettä).”

ja

”Fysiologiset Mg-pitoisuudet ovat oleellisia synapsien johtavuudelle ja välttämättömiä hermoston normaalille toiminnalle. Sillä on erityyppisiä vaikutuksia eri pitoisuuksilla älyllisiin ja hermostoperäisiin toimintoihin monien biokemiallisten mekanismien kautta, mukaan lukien … kalsiumin sisään virtaus soluun, kalsiumkanavien esto ja glutamaatin vapauttaminen, vaikutuksia soluseinämän juoksevuuteen ja vakauteen sekä kalsiumin myrkyllisiin vaikutuksiin. Näillä mekanismeilla on tärkeät roolit kroonisessa hermoston rappeutumisessa ja siitä johtuvassa dementian kehittymisessä.”

ja

”Magnesiumin lisääntyminen aivoissa johti sekä lyhyt- että pitkäkestoisen synaptisen toiminnan tehostumiseen ja paransi oppimista ja muistin toimintaa rottakokeessa. Dementiapotilailla ravinnon Mg-lisällä saatiin myös tehokkaasti parannettua muistia ja muita oireita.”

ja artikkelin lopuksi: ”Sekä kliinisen että kokeellisen tiedon mukaan magnesiumilla on rooli AD:n taudinkuvassa. Kun otetaan huomioon Mg-vajauksen yleisyys väestössä, Mg-lisäyksestä voisi muodostua uusi farmakologinen tavoite AD:n hoitamiseksi…”

Sanaa magnesium on turha hakea masennuksen (depressio), skitsofrenian, muistisairauksien tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön käypä-hoito ohjeistuksista. ADHD:ssa se tyrmätään näin: ”Magnesium- tai rautahoidon hyödystä ei ole riittävää tutkimustietoa”. Alkoholiongelmaisen hoito on ainoa, jossa magnesium mainitaan kerran dehydraation ja suolavajauksen korjaamisen yhteydessä: ”Vaikea tilanne hoidetaan kalium- ja magnesiuminfuusiolla (ks. esimerkiksi Akuuttihoito-opas).”

* * * * * * * * * * *

Seuraavat magnesiumiin liittyvät asiat jäävät odottamaan julkaisua (tähdellä merkityt oli luvattu tähän 3. osaan, mutta jotain oli pakko siirtää eteenpäin, että yhden artikkelin koko ei paisu kohtuuttoman suureksi) :

– astma*

– kilpirauhanen

– suolisto

– testosteroni

– silmien terveys

– sekalaista

About Author