Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Terveystietoisuuden historia, osa 3

Terveystietoisuuden oivallisia saavutuksia referoidaan taas. Tässä kolmannessa osassa katsotaan oivalluksia renessanssiajasta lähtien. Renessanssiaika toi tervetulleen tuulahduksen keskiajan synkkyyteen ravitsemus-, lääketieteen- ja terveyden tutkimisessa. Huomaa miten katolisen kirkon tiedevastaisuus vähitellen lakkaa vaikuttamasta ja kirjapainotaidon keksiminen vauhdittaa tiedon leviämistä.

Tässä kaikki historiakirjoitukset (suluissa ajanjaksot):

 

1400-luvulla yleistyivät anatomian luentojen yhteydessä suoritetut ruumiinavaukset. Siinä sen aikaiset harvat lääketieteen opiskelijat saivat parasta mahdollista oppia. Galenoksen tekstit kädessä he kävivät läpi ihmisruumiin toiminnot ja löysivät pelottavan paljon virheitä Galenoksen opeissa. Kuppaushoito saapui Suomeen ja se onkin siitä lähtien ollut tärkeä kansanparannuskeino.

Vuonna 1432 portugalilaiset merenkävijät valloittivat Azorit ja Madeiran, mihin perustettiin orjatyövoimalla valtavia sokeriviljelmiä (Cohen, 2016).

Vuonna 1454 painettiin ensimmäinen kirja Euroopassa käyttäen irtokirjaimia (Johannes Gutenberg). Kaiverrustekniikasta siirtyminen irtokirjaimiin nopeutti valtavasti kirjan painamista. Tästä alkoi tiedonlevityksen huima aikakausi, jolle ei ole näkynyt loppua.

Gerson, Johannes De pollutione nocturna 1466
Gerson, Johannes
De pollutione nocturna
1466

Vuonna 1466 painettiin Kölnissä luultavasti ensimmäinen lääkärikirja irtokirjaintekniikalla. Se oli Jean Charlier de Gersonin kirja ihmisen itsetuhoisuudesta De pollutione nocturna.

Vuonna 1493 tiedetään suuren osan Amerikan alkuperäisväestöstä (intiaanit) kuolleen influenssaan, jonka toivat tullessaan Kristoffer Kolumbuksen laivoilla influenssalle vastustuskykyiset eurooppalaiset valloittajat.

1400-luvun loppuolella italialainen lääkäri Antonio Benivieni (1443–1502) teki ensimmäiset ruuminavaukset selvittääksen potilaiden kuolinsyyt.

1500-luvulla portugalilaiset lähetystyöntekijät toivat akupuntuurin Eurooppaan. Kiinalainen lääketiede sai vaikutteita Intiasta ja Arabimaista. Näin lääketiede kehittyi useiden erilaisten kulttuurien, kokemusten ja ajatusten myötä monipuoliseksi nykyään tunnetuksi terveydenhoitojärjestelmäksi.

Vuonna 1500 italialainen yleisnero, taidemaalari ja tiedemies Leonardo da Vinci teki ruumiinavauksia ja piirsi erittäin tarkkoja piirroksia ihmisen anatomiasta.

Book from the collections of New York Public Library (not in copyright)
Book from the collections of New York Public Library (not in copyright)

Vuonna 1501 lavantauti levisi Euroopassa ja teki tuhojaan vuoteen 1587 asti. Lääkärit olivat voimattomia.

Vuonna 1510 ranskalaisparturi ja –kirurgi Ambroise Pare syntyi. Hänestä tuli aikanaan nykyaikaisen kirurgian oppi-isä.

Vuonna 1514 esimerkkinä lukuisista oppiriidoista saatiin kuulla miten ranskalaislääkäri Pierre Brissot kritisoi voimakkaasti sitä ajatusta, että tulehduspesäkkeen hoidossa mahdollisimman kaukana pesäkkeestä olevasta suonesta otettiin verta. Lääkäri Brissot oli sitä mieltä, että suonta pitäisi iskeä mahdollisimman lähellä tulehdusta. Tästä oikeaoppiseksi osoittautuneesta käsityksestään Brissot sai kärsiä ja hänet vaiennettiin. Jopa Ranskan parlamentti sätti häntä ja karkotti hänet pois maasta.

31.12.1514 oli tärkeä päivämäärä lääketieteen historiassa. Silloin syntyi flaamilaiseen perheeseen anatomian tutkijana sittemmin kunnostautuva Andreas Vesalius. Äärettömän rohkealla tavallaan hän suhtautui kielteisesti sen aikaiseen (virheelliseen) Galenoksen oppiin. Hän heittäytyi hankalaksi jopa Aristoteleen suhteen. Hän mm. osoitti, että sivistys ja elämä lepäsi aivojen ja hermoston varassa, ei niinkään Aristoteleen esille tuomassa sydänkeskeisessä ajattelussa. Vesaliuksen anatomian teokset kelpaisivat vielä meidän päivinämmekin.

Vuonna 1517 vasta kolmivuotias Vesalius ei paljoa ymmärtänyt lääketieteen uudistuksista, mutta jälkeenpäin hän sai havaita, että hänen poikkeaville käsityksille raivasi tilaa brittilääkäri Thomas Linacre, joka julkaisi uuden latinankielisen käännöksen Galenoksen keskeisistä löydöksistä. Sieltä sitten aikanaan kriittisesti asioihin suhtautuvat lääkärit löysivät niitä Galenoksen virheitä (ja oikeitakin asioita).

Vuonna 1518 Etelä-Amerikassa  (erityisesti Karibiassa) puhkesi eurooppalaisten valloittajien tuomana laaja isorokkoepidemia. Vuosien 1518-1531 aikana noin kolmannes Etelä-Amerikan väestöstä kuoli tämän takia. (Cohen, 2016)

Vuonna 1519 löytöretkeilijät havaitsivat mayakansojen käyttävän suklaata, maapähkinöitä, perunaa, vaniljaa jne. Nämä ruoka-aineet tuotiin Eurooppaan.

Vuonna 1527 kymmenvuotias Vesalius sai hämmästellä seuraavaa merkillistä tapahtumaa: sveitsiläinen kemisti ja lääkäri Philippus Aureolus Theophrastus Bombast von Hohenheim (paremmin tunnettu nimellä Paracelsus) poltti roviolla Galenoksen ja Avicennan kirjat, joissa esiintyi vahvana ns. humoraalioppi. Sen sijaan Paracelsus ehdotti lääkkeitä sairauksien hoidossa. Vaikka hän jälkeenpäin sekoili mm. alkemiassa ja astrologiassa, hän raivasi tempauksellaan tilaa lääkkelliselle hoidolle ja sai oppineiden ajatukset ainakin hetkeksi pois iänikuisilta auktoriteeteilta. Muutoksen tuulet puhalsivat Euroopassa. Paracelsuksen luennot olivat radikaaleja. Toisaalta hän puhui saksaa latinan sijaan, toisaalta hän rakensi puheenvuoronsa omien henkilökohtaisten havaintojensa varaan, eikä hän ollut halukas ammentamaan oppinsa Galenoksen tai Avicennan teoksista. Paracelsusta pidetään toksikologian isänä. Häntä syytettiin potilaiden myrkyttämisestä hänen hoitaessaan kuppapotilaitaan elohopealla. Tällöin Paracelsus vasta-argumentoi kuuluisalla määritelmällään, jonka mukaan ”annos tekee myrkyn”. Paracelsusta pidetään jalokiviterapian keksijänä. Hän käytti murskattuja jalokiviä lääkkeinä. Kihdin oireiden aiheuttajaksi Paracelsus totesi ”ulostesuolan” ja kalsinoituneen nivelnesteen. Hän huomatti munuais-, hammas- ja sappikivien syntyvän samalla periaatteella kuten myös viinin säilytyksessä syntyvä viinikivisaostuma.

Vuonna 1530 italialaislääkäri Girolamo Fracastoro esitteli runossaan (!) miten kuppa syntyy.

Vuonna 1532 tilastotiede syntyi Englannissa hetken oivalluksesta, että kuolinsyy ja syntymätiedot voivat olla hyödyksi tutkijoille.

Vuonna 1536 liljojen sukuun kuuluvasta Sarsaparillasta valmistettiin lääkettä epidemian tavoin leviävää kuppaa vastaan. Lääkkeiden vallankumous alkoi!

Vuonna 1537 Ambroise Paré sai töitä ranskalaisen kenraalin avustajana ja hänen kuuluisat kirurgiset työnsä syntyivät kun hän leikkasi sodassa haavoittuneita sotilaita. Hän alkoi suorittamaan amputaatioita sotilaiden hengen pelastamiseksi.

Vuonna 1540 aiemmin mainittu lääkäri Paracelsus käytti ooppiumuutetta lääkinnälliseen tarkoitukseen. Myös vuonna 1540 saksalainen lääkäri Valerius Cordus keksi eetterin käytön, mutta sitä uskallettiin käyttää nukutuksissa vasta 1800 -luvulla. Italialainen lääkäri Pietro Andrea Mattioli keksi käyttää elohopeaa kuppalääkkeenä. Se olikin käytössä pitkään vaikka se olikin kivuliasta potilaalle ja monet potilaat kuolivat tähän hoitoon ja sen aiheuttamiin (nykyään tunnettuihin) sivuvaikutuksiin.

Vuonna 1542 Paracelsus kuoli jätettyään jälkeensä suuren määrän terveystietoa. Valitettavasti hänen teoksiaan julkaistiin vasta 10-15 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Paracelsuksen ideat olivat oikeita, mutta liian radikaaleja Galenokseen ihastuneille muille oppineille.

1.6.1543 Andreas Vesaliuksen hieno päivä koitti vihdoin ja viimein! Hänen loistelias anatomian kirjansa julkaistiin, eli De humani corporis fabrica näki päivänvalon. Se uudisti eurooppalaisen lääketieteen ja korjasi antiikin aikoihin tehdyt virhetulkinnat.

Vuonna 1545 Ambroise Paré julkaisi teoksensa ”Treatise on Gunshot Wounds”, jossa hän osoitti, että ampumahaavat paranivat luonnonyrteillä paremmin kuin käytössä olleella vaarallisella kirurgialla.

Vuonna 1546 Girolamo Fracastoro esitti teorian, jonka mukaan pienet bakteereiksi myöhemmin kutsuttavat eliöt, aiheuttivat sairauksia. Väitetään, että Louis Pasteur haki innoituksensa Girolamon töistä.

Vuonna 1547 portugalilainen lääkäri João Rodrigues de Castelo Branco, joka tunnettiin paremmin nimellä Amato Lusitano ja Amatus Lusitanus (1511–1568) näytti miten verenkierto kulki ihmisessä ja miten laskimossa olevat läpät toimivat.

Vuonna 1550 Yucatanissa, Meksikossa, mayaintiaanit keksivät parantaa tulehtuneita haavoja paahtamalla maissia ja kun niihin tuli hometta, sitä käytettiin haavojen hoitoon jonkinlaisella menestyksellä. Olisiko tässä ollut alkeellinen penisilliini käytössä?

Vuonna 1553 poltettiin roviolla mm. sydämen ja keuhkojen välisen verenkierron keksinyt espanjalainen tiedemies Miguel Serveto. Roviolle pääsi näinä aikoina helposti. Serveto ”syntinä” oli puhuminen kolminaisuusoppia ja kaikkia kirkon dogmeja vastaan. Tässä kokouksessa oli paikalla myös Jean Calvin, joka ilmoitti piispalle Serveton olevan kerettiläinen. Tämän seurauksena hänet tuomittiin ja vangittiin pakomatkan jälkeen Genevessä jossa hänet sitten poltettiin roviolla. Jotta hänen sielunsa olisi ehtinyt katua roviolla, kaadettiin hänen päällensä kahden tunnin ajan savivettä etteivät liekit tappaneet heti.

Fernel Medicina 1581
Fernel Medicina 1581

Vuonna 1554 valtavan vahvasti heräävän luonnontieteellisen tutkimuksen myötä julkaistiin yhä enemmän lääkärikirjoja. Ranskalaislääkäri Jean-Francois Fernel julkaisi Medicina-kirjansa, joka oli erittäin moderni oppikirja. Siitä otettiin lukuisia lisäpainoksia.

Vuonna 1556 fransiskaanimunkki Andre Thevet toi Eurooppaan (Espanjaan) varsinaisen murheenkryynin, eli tupakan.

Vuonna 1559 oli niin paljon tietoa verenkierrosta jaossa, että italialainen anatomian professori Realdo Colombo uskalsi antaa piut paut Galenoksen fantasioille uusimmassa anatomian kirjassaan. Näin raivattiin viimeinenkin este verenkierron ymmärrykselle, joka William Harveyn toimesta sitten sai lopullisen silauksensa. Andrea Cesalpino selvitti miten sydänläpät toimivat ja käytti ensimmäisenä sanaa verenkierto.

Vuonna 1563 merkittiin aikakirjoihin, että trooppinen lääketiede näki päivänvalon portugalilaisen lääkärin, kasvitieteilijän ja farmakologin Garcia de Ortan tarkkojen töiden muodossa.

Vuonna 1578 ranskalaislääkäri Guillaume de Baillou määritteli reumatismin sairaudeksi, jossa nivelet ja lihakset tulehtuivat ja kipeytyivät.

1.4.1578 on tärkeä päivä ja tämä ei ole aprillipäivän pila! Tänä päivänä syntyi brittilääkäri William Harvey Folkestonessa, Englannissa. Hän määritteli sydämen lihakseksi ja kertoi yksityiskohtaisesti miten veri kiersi ihmisessä. Galenoksen höpötykset saivat lopullisen tuomionsa. Lääkäri Harveyta pidetään oikeutetusti nykyaikaisen fysiologisen ajattelun perustajana.

Vuonna 1584 Sir Walter Raleigh toi matkatuliaisina Etelä-Amerikasta curare -nimistä intiaanien käyttämää myrkkyä, jolle vähitellen keksittiin lääkinnällistä käyttöä.

Vuonna 1586 ensimmäiset perunat istutettiin Irlannissa. Tästä alkoi perunan voittokulku.

Vuonna 1590 Rudolf Goeckel mainitsi ihmisen luonnetta ja sielunelämää käsittelevässä kirjakokoelmassaan sanan psykologia.

Vuonna 1590 hollantilainen silmälasien valmistaja Zacharias Janssen keksi lääketieteessä tärkeän laitteen: mikroskoopin. Hollantilaiset tutkijat kunnostautuivat muutenkin optiikan alueella.

Vuonna 1593 kuollut kiinalainen merkittävä yrttien tuntija, lääkäri ja farmakologi Li Shizhen (1518-1593) ehti elämänsä aikana julkaista noin 900 teosta, joka kokosi ja loi pohjan kiinalaisen lääketieteen yrttitietämykselle. Päätyön nimi oli Bencao gangmu.

Vuonna 1597 italialainen lääkäri Gaspare Tagliacozzi kertoi miten epämuodostumat nenässä leikataan ja tästä alkoi kauneusleikkausten historia.

Vuonna 1600 Meksikossa puhkesi europpalaisten kolonisaation takia laaja pilkkukuume (typhus) -epidemia ja noin 2 miljoona ihmistä kuoli. Samana vuotena Padovan yliopisto sai lahjakkaan opiskelijan, William Harvey, joka Hieronymus Fabriciuksen opissa kehittyi mainioksi sydämen rakenteen ja verenkierron tuntijaksi.

Vuonna 1609 italialainen anatomian tutkija Giulio Casserio julkaisi upean teoksen näkö-, kuulo-, maku- ja hajuaistista. Ilmeisesti tietämättömänä yllä mainituista silmälasivalmistaja Janssenin hommista hollantilaistutkija Hans Lippershey keksi mikroskoopin.

Vuonna 1610 italialainen tiedemies Galileo Galilei innostui mikroskoopista ja teki erittäin tarkkoja havaintoja sillä.

Vuonna 1611 brittilääkäri John Woodall suositteli sitrushedelmiä keripukkia vastaan pitkien merimatkojen aikana. Tästä se tietoisuus vitamiineista vähitellen lisääntyi.

Vuonna 1614 italialaislääkäri Sanctorius (Santorio Santorio) opetti ihmisiä miten pitäisi hallita syömistä käyttämällä vaakaa ja miettimällä miten paljon ruokaa söi ja miten paljon sitä kulutti.

Vuonna 1616 brittilääkäri William Harvey luennoi Kuninkaallisessa Lääkäriseurassa Englannissa verenkierron ilmiöistä.

Vuonna 1618 Paracelsuksen opit (hän kuoli vuonna 1542) saatiin merkittävällä tavalla julkisuuteen. Kunnian tästä voi kernaasti suoda ranskalaiselle lääkärille Theodore Turquet de Mayernelle, joka onnistui ujuttamaan nämä tiedot sen aikaiseen huippujulkaisuun London Pharmacopoeia.

Vuonna 1619 kuollut italialainen kirurgi ja anatomian taitaja Hieronymus Fabricius leikkeli eläinalkioita niin vilkkaaseen tahtiin, että häntä on kutsuttu embryologian isäksi. Hänen vahvaa alaansa oli myös verisuonten anatominen rakenne.

Vuonna 1620 Francis Bacon julkaisi teoksen Novum organum, joka toi tieteelliseen tutkimukseen sopivat metodit.

Vuonna 1628 William Harvey kirjoitti puhtaaksi havaintonsa verenkierrosta kirjassaan Exercitatio Anatomica de Motu Cordis et Sanguinis in Animalibus.

Vuonna 1632 huomattiin, että Hollannista eivät optikot hevillä lopu. Mikroskooppia katsoi oikein urakalla vaatimattoman koulutuksen saanut eläintieteilijä Anton van Leeuwenhoeik (1632-1723). Hänen töittensä perusteella saatiin täysi selvyys miten hiusverisuonet toimivat, kuvailtiin tarkasti punaiset verisolut, löydettiin bakteerit jne.

Vuonna 1633 brittilääkäri Stephen Bradwell kirjoitti kautta aikojen ensimmäisen ensiapu-oppaan Helps in Sudden Accidents.

Vuonna 1639 ranskalainen filosofi ja kirjailija Rene Descartes vertasi ihmisruumiin toimintoja koneeseen ja saavutti sillä ajatuksella suuren suosion. Hän erehtyi luulemaan käpylisäkettä paikaksi missä lymyili ihmisen sielu. Sallittakoon hänelle tuo virhe. Sielun paikkaa jouduttiin varsinkin etsimään muualta kun kävi ilmi Nicolaus Stenon tutkimuksissa samaan aikaan, että käpylisäkkeitä löytyi myös eläimistä.

Vuonna 1648 julkaistiin Descartesin tarkka anatomian kirja ”Description of the Human Body.”

Vuonna 1652 ensimmäinen kahvila avattiin Lontooseen.

Vuonna 1653 ilmestyneessä Thomas Bartolinin kirjassa ”The Lymphatic Vessels and the Secretion of the Liver” kerrottiin ensimmäisen kerran lymfaattisesta järjestelmästä ja imunesteistä.

Vuonna 1656 brittilääkäri Sir Christopher Wren keksi antaa lääkeliuosta suoraan potilaan laskimoon.

Vuonna 1658 hollantilainen luonnontieteilijä Jan Swammerdam ilmoitti keksineensä punaisten verisolujen tehtäväksi kuljettaa happea eri puolille ihmiskehoa.

Vuonna 1662 perustettiin The Royal Society of London for Improving Natural Knowledge, joka muutaman vuoden jälkeen pääsi vauhtiin.

Vuonna 1664 kuuluisat tiedemiehet Robert Boyle, Robert Hooke, Christopher Wren ja Isaac Barrow päättivät aloittaa säännölliset keskustelut luonnontieteistä Lontoon kuninkaallisessa yliopistossa.

Vuonna 1665 ilmestyi teos nimeltään Micrographia. Siihen brittiläinen biologi Robert Hooke teki tarkkoja piirroksia yksittäisistä soluista ja väitti ihan oikeasti meidän kaikkien koostuvan pienen pienistä soluista. Kaikki eivät tietenkään aluksi uskoneet tätä.

Vuonna 1666 brittilääkäri Thomas Sydenham keksi syöttää kiinapuun kuorta malariapotilaille. Potilas tervehtyi. Jälkeenpäin selvisi, että puunkuoressa on vaikuttavana aineena kiniiniä. Académie des Sciences perustettiin Pariisissa ja kokosi yhteen ranskalaiset tiedemiehet.

Vuonna 1667 Robert Hooke selosti miten keuhkot toimivat ja Robert Boyle kiinnostui kyselemään miten ihmeessä ilma siirtyi keuhkoista vereen? Vastauksia tähän visaiseen kysymykseen saatiin vähitellen. Helpotusta ongelmaan toi Marcello Malpighin tarkat mikroskooppikuvat hiusverisuonistosta keuhkoissa.

15.6.1667 rohkea ranskalaislääkäri Jean-Baptiste Denis suoritti verensiirron ottamalla verta lampaasta ja ruiskutti sitä suoraan 15 -vuotiaan pojan suoneen. Kuin ihmeen kaupalla poika jäi henkiin ja tervehtyi jopa!

Vuonna 1683 mikroskoppiguru Anton van Leeuwenhoek löysi ihmisen suusta bakteereja. Ei kuitenkaan saanut suutelusta loppua tällä havainnollaan.

Vuonna 1687 heinäkuisena päivänä julkaistiin länsimaiseen tiedekäsitykseen erittäin paljon vaikuttanut matematiikan kirja: Isaac Newton. Philosophiae Naturalis Principia Mathematica. Newton kollegoineen osoitti, että luonnonlait noudattivat matemaattisia sääntöjä. Kaikki luonnossa voitiin selittää matematiikan avulla ja kuitenkin Jumala sai mahdollisuutensa. Kirkon ja tiedemiesten välit saatiin edes hetkeksi hieman paremmiksi. Kokeellinen luonnontiede sai alkunsa.

Vuonna 1700 italialaislääkäri Bernardino Ramazzini julkaisi teoksen missä väitti ympäristövaikutusten vaikuttavan sairauksiin.

Vuonna 1728 brittiläinen kirurgi William Cheselden teki onnistuneen silmäleikkauksen  13-vuotiaalle pojalle.

Vuonna 1733 Cheselden julkaisi täydellisen selostuksen ihmisen luustosta.

Vuonna 1747 skottilääkäri James Lind totesi sitruunan syömisen parantavan keripukkia (C-vitamiinin vakava puutesairaus).

Vuonna 1754 sveitsiläinen luonnontieteilijä Charles Bonnet julkaisi tarkkoja tietoja kasvien terveellisyydestä.

Vuonna 1761 sairauksien luokittelu aloitettiin Padovan yliopiston anatomian professori Giovanni Battista Morgagninin johdolla, joka julkaisi teoksen ”On the Sites and Causes of Diseases.”

Vuonna 1768 italialaisbiologi Lazzaro Spallanzani osoitti, että pieneliöt eivät syntyneet itsestään. Nerokkaassa kokeessaan hän peitti lihapalan ihan kokonaan ja se pysyi vailla pieneliöitä.

Vuonna 1771 kuollutta Giovanni Battista Morgagnia (1682-1771) pidetään patologisen anatomian perustajana.

Vuonna 1776 brittiläinen kemisti Matthew Dobson maisteli diabeetikkojen virtsaa. Totesi, että makeaa on! Tällä tavalla hän todisti, että tässä sairaudessa oli kyse sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä.

Vuonna 1778 ensimmäinen kahvila avattiin Turkuun. Kahvihampaan särkyä lievennettiin Kaffehus -nimisessä paikassa.

Vuonna 1779 saksalainen Johann Peter Frank julkaisi pääteoksensa System einer vollständigen medizinischen Polizey, joka loi pohjan modernille hygieniakäsitykselle. Eräät tutkijat arvioivat parantuneen hygienian merkittävämmäksi syyksi, että 1800-luvun keskivälistä lähtien ihmisen keskimääräinen elinikä alkoi nousta. Siinä missä ihminen tätä ennen oli kuollut 30-40 -vuoden iässä, vakiintui aika pian keskimääräiseksi eliniäksi vähän yli 50 vuotta. Vasta toisen maailmansodan jälkeen ihmisen eliniän odote nousi nykyisiin lukemiin, eli ihminen elää noin 80 vuotta.

Vuonna 1785 brittilääkäri William Withering kuvaili miten sormustinkukan uute (Digitalis) helpotti sydämen vajaatoiminnasta kärsivien elämää.

14.5.1796 oli merkittävä päivämäärä lääketieteen historiassa, sillä silloin brittilääkäri Edward Jenner kokeili ensimmäistä kertaa rokotusta ihmiseen. Vajaan 30 vuoden kuluessa Jennerin rokotustekniikka levisi joka puolelle maapalloa.

Vuonna 1797 brittilääkäri William Hyde Wollaston selvitti virtsahapon ja kihdin välisen yhteyden.

Näistä lähteistä oli paljon iloa:

Cohen, Clive. The Story of Science (2016)
Harari, Yuval Noah. Sapiens : ihmisen lyhyt historia (2016)
Hirvonen, Leo. Lääketieteen historia (1987)
Timeline of medicine and medical technology (2016)

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

0 thoughts on “Terveystietoisuuden historia, osa 3”

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.