Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Terveystietoisuuden historia, osa 6

Keräsin yhteen ravitsemus-, terveys- ja lääketieteen oivallisia saavutuksia vuosien varrelta. Tässä kuudennessa osassa käsitellään niitä tieteellisiä oivalluksia, jotka syntyivät toisen maailmansodan jälkeen aina Pohjois-Karjala-projektin aloitushetkeen asti vuonna 1972.

Tässä kaikki historiakirjoitukset (suluissa ajanjaksot):

 

Katsaustani lukiessasi huomaat miten erityisesti viimeisimmät 50 vuotta tehtiin toinen toistaan edistyksellisempiä tieteellisiä keksintöjä! Edistyttiin aivojen ja sydän- ja verisuonitautien ymmärtämisessä. Syövän hoidossa tapahtui paljon edistystä, mutta kuitenkin jäi paljon aukkoja paikattavaksi. Tällä aikamatkalla pääset lääketieteen ja luonnontieteen ihanimpien keksintöjen pariin. Huomaat, että itsestään selvinä pitämämme seikat ovatkin yllättävän tuoreita tapahtumia. On käsittämättömän ihanaa elää juuri nyt kun paras mahdollinen tieto on käytettävissä!

1940-luvulla toisen maailmansodan pakottamana afrikkalais-amerikkalainen lääketieteen professori Charles Drew kehitti veripankkijärjestelmän, jolloin voitiin säilöä verta haavoittuneille sotilaille.

Vuonna 1942 amerikkalainen biokemisti Vincent du Vigneaud eristi H-vitamiinin (biotiini). Intiaanien aikoinaan käyttämä curare-myrkky otettiin laajamittaisesti käyttöön leikkauksissa.

Vuonna 1943 sveitsiläiskemistit tuottivat ksylokaiini -nimistä puudutusainetta käytettäväksi paikallispuudutusaineena leikkauksissa. Niin kauheaa kuin sota onkin, se pakotti tiedemiehet uusiin keksintöihin. Niinpä mm. Willem J Kolffin rakentama dialyysikone näki päivänvalon vuonna 1943

Vuonna 1944 amerikkalaiskemistit Robert Burns Woodward ja William von Eggers Doering tuottivat synteettistä kiniiniä, jota käytettiin malariaan.

Vuonna 1945 Yhdysvalloissa kehitettiin pakastettu appelsiinimehu.

Vuonna 1946 määriteltiin hoitomuoto nimeltään kemoterapia syövän hoidossa. Pitkälti tästä asiasta saamme kiittää tutkijoita Alfred G. Gilmania ja Louis S. Goodmania. Kaikki terveystietoiset eivät hyväksy kemoterapiaa syövän hoidossa.

Vuonna 1947 keksittiin defibrillaattori, jolla saatiin sekaisin mennyt sydänrytmi tahdistettua.

Vuonna 1948 keksittiin tulehduskipulääke parasetamoli (Julius Axelrod ja Bernard Brodie).

1940-luvun lopulla jotkut psykologit innostuivat kokeilemaan kaikkea mahdollista mieleltään sairaiden ihmisten hoitoon. Muutamia hoitosuosituksia, joista ei ymmärrettävästi tulleet kovinkaan pitkäikäisiä: omenoilla hoitaminen (potilaille syötettiin kuukauden aikana vain omenia), huonot uutiset (potilaille kerrottiin vain huonoja ja masentavia uutisia), häkä (ideana oli parantaa mielisairaat vaivuttamalla heidät uneen häkäkaasulla), sähköankeriaat (sähköankeriaita aseteltiin potilaiden otsalle antamaan sähköiskuja), malaria (potilaille tartutettiin malaria, sillä sen arveltiin palauttavan järjen mielisairaisiin). Kauheaa!

Vuonna 1949 yllä olevaan järjettömyyteen toi ehkä hieman enemmän toiveikkuutta farmakologi J. F . J. Cade, joka määräsi litiumia mielisairaille.

1950-luvulla kehitettiin noin kymmenen vuoden aikana monoamiini (MAO) inhibiittorit käytettäväksi masennuksen hoitoon.

Vuonna 1950 amerikkalainen biokemisti William Cumming Rose osoitti käsitykset välttämättömistä aminohapoista oikeiksi.

Vuonna 1951 saksalaisbiokemisti Feodor Felix Konrad Lynen eristi asetyyli koentsyymi A:n, erittäin tärkeän yhdisteen solun energia-aineenvaihdunnassa.

Vuonna 1952 brittiläisbiokemisti Arthur J. P. Martin kehitti kaasukromatografin.

Vuonna 1953 tohtori Ancel Keys julkisti tutkimuksensa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Tohtori Keys tuli siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän rasvaa ruoassa oli, sitä suurempi riski oli sairastua sydän- ja verisuonitautiin (SVT). Vasta jälkeenpäin havaittiin, että tohtori Keys oli hyvin valikoivasti tulkinnut aineistoaan saadakseen näin selkeän näytön rasvan ja SVT:n välille. Tästä syntyi valtava tieteellinen kiista, joka on jatkunut meidän päiviimme asti. Brittiläiset tiedemiehet Francis Crick ja Maurice Wilkins yhdessä amerikkalaisen biokemistin James Watsonin kanssa keksivät DNA:n kaksoiskierrerakenteen. Amerikkalaislääkäri Jonas Edward Salk aloitti poliorokotteen testit ja pari vuotta myöhemmin (1955) sitä käytettiin polion vähentämiseksi ympäri maapalloa.

Vuonna 1954 amerikkalaiskirurgi Joseph Murray suoritti ensimmäisen onnistuneen munuaisten siirtoleikkauksen kahden identtisen kaksosen avulla.

Vuonna 1955 kehitettiin antibiootti nimeltään tetrasykliini (Lloyd Conover).

Vuonna 1957 amerikkalainen tohtori Frederick Crane löysi koentsyymi Q10:n eli ubikinonin. Seuraavana vuonna kemian professori Karl Folkers selvitti ubikinonin rakenteen. Ubikinonilla oli merkitystä mm. vanhenemisen hidastamisessa, ihovaurioilta suojaamisessa, sydänterveydessä ja neurologiassa. Brittiläisbakteriologi Alick Isaacs keksi interferonin, joka tuli käyttöön syöpälääkkeenä.

Vuonna 1958 oli komeaa nähdä miten erinomaisen hienosti brittiläinen biokemisti Francis Crick edelleen kehitteli keskeisiä opinkappaleitaan molekyylibiologiassa: kun tieto on siirtynyt valkuaisaineeseen se ei voi enää sieltä päästä pois. Tieto voi siirtyä nukleiinihaposta toiseen, muttei valkuaisaineesta toiseen tai valkuaisaineesta takaisin nukleiinihappoon. Valtava Franciksen luoma kiinnostus näkyi Nobelpalkintojen muodossa. Amerikkalainen geneetikko Joshua Lederberg sai tuon himoitun palkinnon pitkäaikaisesta työstään geenien vaikutusmekanismien selvittelyssä. Geenien roolista perintötekijöiden siirtymisessä sukupolvesta toiseen palkittiin saman maan geneetikot George Beadle ja Edward Tatum. Skottilääkäri Ian McDonald otti ensimmäisenä käyttöön ultraäänitutkimukset. Keinotekoista makeutusainetta sakariinia käytettiin ensimmäistä kertaa elintarvikkeessa Yhdysvalloissa. Sydämentahdistin oli ensimmäisenä käytössä Karoliinisessa instituutissa Ruotsissa (Rune Elmqvist).

Vuonna 1959 tiedemiehet Severo Ochoa ja Arthur Kronberg saivat Nobelpalkinnon keksinnöistään, että kromosomit kantavat perintötekijöitämme. Brittiläiset antropologit Louis ja Mary Leakey tekivät siihen asti vanhimmat ihmisen fossiililöydöt Olduvain kapeasta solasta Tansaniassa. Arvioitiin, että nämä fossiilit olivat jopa 2,5 miljoonaa vuotta vanhoja. Kemikaali haloperidoli syntetisoitiin ja se sai käyttöä vakavien psyykkisten häiriöiden hoidossa. Keinotekoinen hedelmöitys otettiin käyttöön (Min Chueh Chang).

1960 –luvun alussa otettiin käyttöön perheterapia edistyksellisenä hoitomuotona.

16.5.1960 amerikkalaisbiokemistit A. Tsugita ja Heinz Fraenkel-Conrat saivat ansaittua huomiota osakseen kun kuvasivat ensimmäisen kerran miten geenimutaation vaikutuksesta eri molekyylien toiminnassa tapahtui havaittavia muutoksia.

Vuonna 1961 tuhkarokkovirus löydettiin ja eristettiin. Kymmenen vuoden kuluessa kehitettiin rokote tuhkarokkoa vastaan.

Vuonna 1962 amerikkalainen tiedemies Rachel Carson julkaisi kirjan Silent Spring (Äänetön kevät), joka sai ihmiset tietoisiksi siitä miten ihmisten tuottamat kemikaalit tuhosivat luontoa. Japanilaislääkärit ottivat käyttöön endoskoopin, sellaisen taipuisan putken, jolla voitiin tarkkaan tutkia vatsaonteloa. Britanniassa käytettiin ensi kertaa beetasalpaajia sydänoireiden hoidossa (James W. Black).

Vuonna 1963 Rochen laboratorioiden tuottama valium (diatsepam) otettiin käyttöön rauhoittavana aineena. Tutkijat A. Carlson ja M. Lindquist suosittelivat hanakasti dopamiinia skitsofreniaan. Suoritettiin ensimmäinen maksansiirto (Thomas Starzl) ja keuhkojen siirtoleikkaus (James Hardy).

Vuonna 1964 amerikkalainen kemisti Bruce Merrifield aloitti työt sen ainutlaatuisen tekniikan parissa, joka jälkeen päin tuli tunnetuksi geenitekniikan nimellä. Tämä johti 1980 –luvulla siihen, että pystyttiin laajamittaisesti syntetisoimaan geenejä. Amerikkalaiset mikrobiologit Keith Porter ja Thomas F. Roth havaitsivat solukalvojen pinnalla erityisiä reseptoreita, joiden kautta esimerkiksi hormonit voivat vaikuttaa solun toimintaan. Amerikkalaislääkäri Stanley Dudrick keksi syöttää energialiuosta suoraan suoneen sellaisille potilaille joilla oli vaikeuksia syödä ja juoda normaalisti. Brittiantropologi Louis Leakey teki uusia ihmisfossiililöytöjä Tansaniassa siellä tutussa Olduvain solassa. Löytyi Homo habilis, joka arvioitiin 2,5 miljoonaa vuotta vanhaksi.

14.6.1964 australialainen geneetikko Pamela Abel raportoi yhdessä saksalaisen kollegansa kanssa siitä, että perinnöllinen koodi oli aina samassa DNA:n muodossa kaikilla kehittyneemmillä eliöillä maan päällä.

Vuonna 1965 viestiaineet nimeltään feromonit löydettiin ensin hyönteisissä ja sitten monissa muissa eläimissä. Ensimmäiset ultraäänilaitteet tulivat lääketieteessä käyttöön.

Vuonna 1966 itävaltalainen tiedemies Konrad Lorenz julkaisi kiistanalaisen kirjansa aggressiivisuudesta, joka synnytti kiivaan keskustelun siitä miten kovin ihmisiä ohjasi opittu vihamielisyys. Kirurgi C. Walton Lillehei suoritti ensimmäisen menestyksellisen haimansiirron.

Vuonna 1967 amerikkalainen sydänlääkäri Ren Favaloro kehitti sydämen ohitusleikkauksen sellaisia tilanteita varten jolloin sepelvaltimot ovat niin pahasti tukossa että sydän uhkaa jäädä ilman happea. Amerikkalainen biokemisti Maurice Hilleman kehitti sikotautirokotteen.

3.12.1967 sydänkirurgi Christiaan Barnard suoritti kuuluisan sydämensiirtoleikkauksen. Hänen potilaansa Louis Washkansky eli 18 päivää leikkauksen jälkeen.

Vuonna 1968 sydänkirurgia otti uuden kehitysaskeleen kun amerikkalaiset sydänlääkärit Charles Dotter ja Melvin Judkins kehittivät pallonlaajennustekniikan, jolla tukkeutuneet verisuonet saatiin pysymään auki.

Vuonna 1969 Harvardin yliopiston tutkijat ilmoittivat eristäneensä geenin elävästä organismista. Meidän on ehkä vaikea käsittää miten merkittäviä nämä ensiaskeleet modernissa geeniteknologiassa aikanaan olivat.

1970-luvulla syntyi käsite vertaistuki. Tämä tarkoitti sitä, että samanlaisia elämänvaiheita ja sairauksia läpi käyneet ihmiset ymmärsivät toisiaan parhaiten ja he osasivat tukea toinen toisiaan. Noin 20 vuoden kuluessa tästä tuli osa modernia psykoterapiaa. Otettiin merkittäviä edistysaskelia aivojen monimutkaisen neurokemian alueella. Tunnistettiin mm. neurotransmitteri GABA (gammavoihappo), joka monista muista välittäjäaineista poiketen vaimensi hermoimpulsseja aivoissa.

Vuonna 1970 havaittiin ns. telomeeri ilmiö, jonka mukaan nämä kromosomien päissä olevat ulokkeet kuluvat solujen jakautuessa. Lyhentyessään ne viestittivät solujen ja koko yksilön vanhenemisesta. Ihmisen kasvuhormoni syntetisoitiin. Brittiläis-amerikkalainen lääkäri Albert Victor Crewe keksi pyyhkäisy elektronimikroskoopin.

Vuonna 1971 tiedemiehet ympäri maailman epäilivät kasvinsuojeluaine DDT:n aiheuttavan suurta tuhoa eläimissä, jotka olivat ravintoketjun loppupäässä. Vähitellen tämä johti DDT:n täyskieltoon koko maailmassa. Useita teknisiä apuvälineitä otettiin käyttöön lääketieteessä: mm. MRI-laite (tällä otettiin magneettikuvia) ja CAT-scan (tietokoneavusteinen kerroskuvaus).

Näistä lähteistä oli paljon iloa:

Cohen, Clive. The Story of Science (2016)
Harari, Yuval Noah. Sapiens : ihmisen lyhyt historia (2016)
Hirvonen, Leo. Lääketieteen historia (1987)
Timeline of medicine and medical technology (2016)

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

0 thoughts on “Terveystietoisuuden historia, osa 6”

  1. ”Vasta jälkeenpäin havaittiin, että tohtori Keys oli hyvin valikoivasti tulkinnut aineistoaan saadakseen näin selkeän näytön rasvan ja SVT:n välille.”

    Keys valitsi tutkimukseensa tietyt maat siksi, että vain näistä maista oli toisen maailmansodan jälkeen olemassa luotettavat tilastot kuolinsyistä.

    ”Amerikkalaislääkäri Jonas Edward Salk aloitti poliorokotteen testit ja pari vuotta myöhemmin (1955) sitä käytettiin polion vähentämiseksi ympäri maapalloa.”

    Olisit voinut kertoa vähän tarkemmin tästä.

    http://www.naturalnews.com/031564_Jonas_Salk_medical_experiments.html

    Polioviruksen ei ole koskaan todistettu aiheuttavan poliota:
    http://www.greenmedinfo.com/blog/everything-you-learned-about-cause-polio-wrong

    Poliorokotteen seurauksia:
    http://www.sv40foundation.org/

    ”Kymmenen vuoden kuluessa kehitettiin rokote tuhkarokkoa vastaan.”

    Tuhkarokkorokote otettiin Yhdysvalloissa käyttöön vuonna 1963, joilloin Yhdysvalloissa oli noin 500 000 raportoitua tuhkarokkotapausta. Vuonna 1958 Yhdysvalloissa oli raportoituja tuhkarokkotapauksia noin 800 000. Tuhkarokkotapaukset olivat koko ajan laskussa ennen rokotteita.

    Pääasiassa rokottamattomien Amishien keskuudessa ei ollut yhtään raportoitua tuhkarokkotapausta vuosina 1970 – 1987. Samaan aikaan muissa korkean rokotekattavuuden yhteisöissä raportoitiin tuhkarokkoepidemioista:
    Sutter RW, Markowitz LE, Bennetch JM, Morris W, Zell ER, Preblud SR. Measles among the Amish: a comparative study of measles severity in primary and secondary cases in households. J Infect Dis. 1991 Jan;163(1):12-6.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1984459

    Rokotteista seurasi myös uusi ilmiö. Atyyppinen tuhkarokko, jota esiintyy vain rokotetuilla. Tämä on erityisen hankala tuhkarokon muoto ja sen oireisiin kuuluvat korkea kuume, epätavallinen ihottuma ja keuhkokuume. Atyyppinen tuhkarokko kymmenellä lapsella, jotka olivat saaneet inaktvioidun tuhkarokkorokotteen 5 – 6 vuotta aikaisemmin:
    Fulginiti VA, Eller JJ, Downie AW, Kempe CH. Altered reactivity to measles virus. Atypical measles in children previously immunized with inactivated measles virus vaccines. JAMA. 1967 Dec 18;202(12):1075-80.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6072745

    Tutkijat tarkastelivat tuhkarokon puhkeamista Floridassa joulukuusta 1968 helmikuuhun 1969 ja huomasivat, että tuhkarokon ilmaantuvuudella oli vain vähän eroa rokotettujen ja rokottamattomien lasten välillä:
    Baratta RO, Ginter MC, Price MA, Walker JW, Skinner RG, Prather EC, David JK. Measles (rubeola) in previously immunized children. Pediatrics. 1970 Sep;46(3):397-402.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4195394

    Kun massarokotukset tuhkarokkoa vastaan alkoivat, huomattiin, että lapsilla alkoi esiintyä epätavallisia kolestroli- ja triglyseridiarvoja.
    Viikari J, Ruuskanen O, Salmi T, Halonen P. Effect of measles and measles vaccine on serum-cholesterol. Lancet. 1979 Feb 10;1(8111):326.
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/84978

  2. Kiitos kommenteista. Innostatte jatkamaan historiakatsausta. Vielä on jäljellä kaikkein moderneimmat terveystietoiset havainnot ja keksinnöt.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.