Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Terveystietoisuuden historia, osa 4

Tässä neljännessä osassa ollaan edetty jo 1800-luvun oivallusten pariin. Terveystietoisuus alkaa jo kuulostaa tutulta, eikö vain?

Tässä kaikki historiakirjoitukset (suluissa ajanjaksot):

Kun nyt siirrymme 1800-luvulle saatat havaita miten nopeasti tiede edistyy. Huikea laitekehitys, vilkas kirjallinen toiminta ja tapa järjestää kansainvälisiä kongresseja tutkijoille vie tätä kehitystä eteenpäin. Teollinen vallankumous johti siihen, että ruokaa voitiin pakata ja kuljettaa (junalla ja laivoilla) aivan eri tavoin kuin aikaisemmin.

Vuonna 1800 brittiläinen kemisti Humphry Davy keksi ilokaasun, jolle sittemmin löytyi käyttöä leikkaussalin ja synnytyssairaalan puolella. Saksalaislääkäri Johann A. W. Hedenus suoritti ensimmäisen kilpirauhasleikkauksen struumapotilaalle. Englantilaiset ja ranskalaiset kemistit keksivät puhdistaa juomavettä klooraamalla.

Vuonna 1803 amerikkalaislääkäri James Conrad Otto antoi tarkan kuvauksen verenvuotopotilaasta.

Vuonna 1804 italialaislääkäri Antonio Scarpa oli skarppina ja kertoi valtimonkovettumataudista, joka ilmeni hänen mielestään pieninä vaurioina verisuonten sisäpinnalla. Ilmatiiviit ruokapakkaukset nähtiin ensimmäistä kertaa Ranskassa.

Vuonna 1805 saksalainen farmaseutti Friedrich Sertürner eristi ooppiumista morfiinia ja käytti sitä kivun lievitykseen.

Vuonna 1807 brittiläinen kemisti Humphry Davy löysi tärkeät mineraalit natrium, kalium, kalsium ja magnesium.

Vuonna 1808 englantilainen kemisti, fyysikko ja meteorologi John Dalton julkaisi ensimmäiset osansa julkaisusarjasta ”New System of Chemical Philosophy”, jossa hän selitti kaiken aineen koostuvan atomeista ja että jokaisen alkuaineen atomilla on tietyn suuruinen massa (Cohen, 2016).

Vuonna 1809 ranskalainen keksijä Nicolas Appert oppi säilömään ruokaa lasitölkissä.

Vuonna 1810 keksittiin vahvasta metallista valmistetut säilyketölkit, jolloin teollinen ruokatuotanto pääsi ryminällä alkuun. Hieman aiemmin ruokaa oli opittu säilömään lasiastiaan. Nykyaikaisen homeopatian luoja ja kehittäjä saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann julkaisi ensimmäisen homeopatiaa käsittelevän kirjansa.

Syyskuussa 1811 alkoi ilmestyä amerikkalainen lääkärilehti The New England Journal of Medicine.

Vuonna 1812 keittämällä tärkkelystä rikkihapossa ja vedessä venäläis-saksalainen kemisti Gottlieb Sigismund Constantin Kirchhoff löysi glukoosin.

Vuonna 1813 saksalaislääkäri Johann Peter Frank oli mielestään todella neuvokas julkaistessaan kansanterveyttä koskevan kirjan. Hänen kuningasajatuksena oli sairauksien ehkäisy väestötasolla niin, että tarkkailtiin ruoan terveellisyyttä, terveydenhoidon laatua, seurattiin tarttuvien tautien tilastoja ja pidettiin huolta pikkulapsista. Hän ei valitettavasti saanut paljonkaan ymmärrystä ideoilleen. Kun suomalaislääkäri Pekka Puska aikoinaan sitten 1970 -luvulla toteutti käytännön tasolla tämän Frankin kansanterveysprojektin ns. Pohjois-Karjala-projektissa, aika oli kypsä hankkeen menestykselle.

Vuonna 1816 ranskalaislääkäri Rene Laennec keksi stetoskoopin, jota amerikkalaislääkäri George P. Cammann sitten kehitti modernimpaan suuntaan vuonna 1852.

Vuonna 1817 brittilääkäri James Parkinson kuvaili sairautta jossa joidenkin iäkkäiden potilaiden lihasten aiheuttama vapina vähitellen voimistui. Sairaus nimettiin jälkeenpäin Parkinsonin taudiksi.

Vuonna 1818 ranskalaiskemisti Louis-Jacques Thenard kehitti vetyperoksidin, jolla kätevästi voitiin puhdistaa tulehtuneet haavat. John Cheyne, skottilainen lääkäri, ja William Stokes, lääkäri Irlannista, kuvailivat ensimmäisinä merkillisiä unen aikaisia hengityksen häiriötiloja, joille annettiin nimeksi uniapnea. Brittilääkäri James Blundell suoritti ensimmäisen onnistuneen verensiirron.

Vuonna 1820 ryhmä kemistejä ja lääkäreitä Ranskassa totesivat jodin tärkeyden kilpirauhassairauksien ehkäisyssä. Kiniini osattiin eristää erään puun kuoresta ja sitä käytettiin malariakuumeen hoitoon. Laitetekniikan kehitys kemian alalla oli niin huimaa, että kesti vain kymmenkunta vuotta tuottaa niin paljon kiniiniä, että siitä riitti malarialääkkeeksi.

Vuonna 1822 syntyi saksalais-itävaltalainen Gregor Mendel, joka oli todella paljon aikaansa edellä perinnöllisyystieteen alalla. Hänen tutkimuksensa osoittivat, että eliöiden ominaisuudet ovat periytyviä. Geenit voivat olla vallitsevia (dominantteja) tai peittyviä (resessiivisiä). Hän pystyi myös osoittamaan, että tietyt ominaisuudet voivat periytyä jälkeläisille toisistaan riippumatta (segregaatio). Mendel oli aikaansa edellä ja hänen eläessään biologit eivät arvostaneet hänen empiirisiä tutkimuksiaan. Geneetikot vahvistivat hänen tutkimustuloksensa 1900-luvun alussa. Syystäkin häntä kutsutaan genetiikan uranuurtajaksi.

Vuonna 1823 ilmestyi erittäin arvostetun lääkärilehden The Lancet ensimmäinen numero.

Vuonna 1825 ranskalaislääkäri Francois Broussais (1772-1838) oli sitä mieltä, että kaikki sairaudet johtuivat inflammaatiosta tai ärsytyksestä. Tätä tilaa luonto ei pystynyt parantamaan itse vaan sitä oli hoidettava suonta iskemällä ja iilimatoja käyttämällä. Sata iilimatoa oli normaali päiväannos sairastuneelle! Toinen ranskalaislääkäri, Jean-Baptiste Bouillaud, antoi tarkan kuvauksen afasiasta, vaikeudesta tuottaa ymmärrettävää puhetta.

Vuonna 1826 ranskalainen kemisti Michel Eugene Chevreul sai kunniamaininnan siitä, että hän selvitti rasva-aineenvaihdunnan merkityksen ja loi pohjan modernille rasvatutkimukselle. Häntä pidettiin myös margariinin keksijänä. Tuo jälkimmäinen keksintö olisi hyvin saanut jäädä toteutumatta, sillä margariini on piinannut ihmiskuntaa siitä lähtien turhan rankasti. Maailmaa kiersi laaja koleraepidemia vuosina 1826-1857.

Vuonna 1833 amerikkalaista lääkäriä William Beaumontia onnisti: hänelle ohjautui potilas, jonka mahassa oleva luodinreikä ei parantunut millään. Siitä reiästä Beaumont teki ainutlaatuisen tarkkoja havaintoja potilaan ruoansulatuksesta!

Vuonna 1835 irlantilainen lääkäri Robert Graves antoi tarkkoja kuvauksia potilaista joilla oli kilpirauhasen liikatoiminta (Gravesin tauti). Saksalaislääkäri Theodor Schwann löysi pepsiinin, pääasiallisen entsyymin mahanesteessä. Olisikohan hän saanut vihiä asiasta Beaumontilta, joka kurkisti mahan uumeniin potilaan luodinreiästä?

3.10.1840 ilmestyi ensimmäinen numero maineikkaasta lääkärilehdestä British Medical Journal.

Vuonna 1840 tietämättä Robert Gravesin havainnoista saksalainen lääkäri Karl Adolph von Basedow keksi kilpirauhasen liikatoiminnan. Siksi joissakin maissa tätä kilpirauhassairautta kutsutaan Basedowin taudiksi.

Vuonna 1842 tehtiin Yhdysvalloissa leikkaus, jossa nukutettiin potilas eetterillä. Tässä asiassa kunnostautui lääkäri Crawford Long.

Vuonna 1845 Irlannissa perunasato meni lähes täysin pilalle perunaruton takia ja maassa puhkesi nälänhätä. Tämä tapahtuma avasi silmät sille ikävälle asialle, että yhden ainoan viljelykasvin tuottamisessa on suuria riskejä. Jos jokin tuholainen tai tauti iskee kasviin, silloin voidaan suurin osa sadosta menettää.

Vuonna 1846 amerikkalainen hammaslääkäri William Thomas Morton käytti laajamittaisesti eetteriä nukutusaineena potilailleen.

Vuonna 1847 lontoolainen lääkäri Sir Alfred Baring Garrod havaitsi kihtipotilailla epätavallisen korkeita virtsahapon pitoisuuksia. Nerokkaasti hän ehdotti virtsahapon mittaamista ja pitoisuuksien seuraamista kihtikohtausten välttämiseksi. Hän myös osasi epäillä, että munuaisten kyvyllä käsitellä virtsahappoa oli jotain tekemistä sairauden kanssa.

Vuonna 1848 perustettiin American Association for the Advancement of Science ja se vaikutti paljon siihen miten tietoa alettiin kerätä ja hyödyntää. Siitä kehittyi vähitellen maailman suurin yleistieteellinen seura.

Vuonna 1852 saksalainen lääkäri Robert Remak näytti, että kudosten kasvu johtui siitä, että siinä olevat solut jakautuivat.

Vuonna 1858 brittiläinen kirurgi Henry Gray julkaisi ensimmäisen painoksen mahtavasta anatomian kirjastaan Gray’s Anatomy, josta tuli tärkein anatomian teos lääketieteessä yli sadan vuoden ajaksi. Saksalainen patologi Rudolf Virchow esitteli maailmankuulun teoksensa, Die Cellularpathologie, josta lasketaan sairauksien solutason tutkimusten alkaneen toden teolla.

1860-luvulla brittiläinen kirurgi Joseph Lister suoritti hyvällä menestyksellä antiseptisiä leikkauksia. Tämä antiseptiikan uranuurtaja kehitti ajatuksen steriilistä leikkaustekniikasta työskennellessään Glasgow Royal Infirmary -sairaalassa. Hän otti käyttöön karbolihapon eli fenolin kirurgisten välineiden steriloinnissa ja haavojen puhdistamisessa.

Vuonna 1860 ensimmäinen sisar hento valkoinen valmistui Florence Nightingalen sairaalasta. Tästä ajankohdasta lähtien sairaanhoitajan ammatin laskettiin alkaneen.

Vuonna 1863 ranskalainen tunnettu bakteriologi Louis Pasteur keksi hänen nimeään kantavan säilömismenetelmän, eli pastöroinnin. Lääketehdas Bayer perustettiin.

Vuonna 1867 tuttu kuumemittari näki päivänvalon. Se oli brittilääkäri Thomas Allbuttin keksintö.

Vuonna 1868 brittilääkäri Sir William Gull kuvasi ensimmäisenä syömishäiriön nimeltään anoreksia nervosa (laihuushäiriö).

Vuonna 1869 maaliskuisena päivänä venäläinen kemisti Dmitri Mendelejev esitteli Pietarissa alkuaineiden jaksollisen järjestelmän eli alkuainetaulukon. Siinä oli lukuisia aukkoja ja puutteita, mutta Mendelejevin taulukko osasi ennustaa tulevaisuudessa löydettävien alkuaineiden ominaisuudet varsin tarkasti.

1870-luvulla lukuisat lontoolaislääkärit havaitsivat keripukkia hyvin yleisesti varakkaissa lontoolaisperheissä. Tämä johtui siitä, että näissä varakkaissa perheissä sorruttiin huolimattomaan ruokailuun. Haluttiin erottautua köyhistä perheistä syömällä prosessoituja maitotuotteita ja jättämällä esimerkiksi perunat syömättä.

Vuonna 1871 lääkäri Henry I. Bowditch perusti Harvardin lääketieteellisen tiedekuntaan fysiologisen tutkimuslaboratorion, joka johdatteli tätä tiedekuntaa tieteellisen maineen poluille.

Vuonna 1879 amerikkalaiset kemistit Ira Remsen ja Constantine Fahlberg syntetisoivat sakkariinin, josta tuli näin ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine. Koleraa vastaan kehitetään rokote.

Vuonna 1880 bakteerien tutkija Louis Pasteur löysi streptokokit, stafylokokit ja pneumokokit.

Vuonna 1881 Pasteur kehittää rokotteen pernaruttoa vastaan.

Vuonna 1882 saksalainen bakteriologi Robert Koch löysi tuberkuloosibakteerin. Pasteur kehittää rokotteen vesikauhua vastaan. Suomessa aletaan opettaa hierontaa. Aluksi se kuului voimistelunopettajien, sitten lääkäreiden ja myöhemmin fysioterapeuttien koulutukseen.

Vuonna 1883 venäläis-ranskalainen bakteriologi Ilya Ilich Mechnikov näytti miten valkoiset verisolut osasivat hakeutua vaurio- ja tulehduskohtiin elimistössä missä ne sitten tuhosivat bakteereja. Eräällä Egyptin matkalla Robert Koch löysi kolerabakteerin. Saksalaiskemisti Ludwig Knorr valmisti antipyriiniä, joka lievensi kuumetta ja kipua. Tästä alkoi keinotekoisten lääkkeiden huima kehitys.

Vuonna 1884 saksalainen naistentautien erikoislääkäri Karl S. Crede ryhtyi antamaan hopeanitraatti liuosta sisältäviä silmätippoja vastasyntyneille. Tällä tavalla torjuttiin tippurin aiheuttamaa riskiä aiheuttaa lapselle sokeutuminen. Bakteerit olivat valtavan suuren kiinnostuksen kohteena. Niinpä saksalaisbakteriologit Arthur Nicolaier ja Friedrich Loeffler löysivät jäykkäkouristus- ja kurkkumätäbakteerin. Saksalaiskemisti Hermann Emil Fischer meni historiaan hiilihydraattitutkimuksen uranuurtajana. Useiden vuosien ajan hän selvitti sokereiden rakenteen ja hiilihydraattien merkityksen ihmiselle.

Vuonna 1890 kauhea into tarkkailla soluja mikroskoopilla heräsi. Sveitsiläinen solututkija Richard Altmann löysi bioblasteiksi nimeämänsä solun rakenneosia. Vuonna 1898 ne löydettiin uudestaan ja silloin saksalaisbiologi epäili niitä pieniksi rustonpalasiksi. Todellisuudessa Altmann katseli mitokondrioita. Kesti vielä kauan ennen kuin mitokondrioiden toiminta selvisi. Saksalainen fysiologi Emil von Behring hoksaa antitoksiinit, eli keksii vastamyrkyt. Näiden avulla hän kehittää rokotteet jäykkäkouristusta ja kurkkumätää vastaan.

Vuonna 1892 osteopatian perustaja lääkäri Andrew Taylor Still avasi ensimmäisen osteopaattien koulun Missourissa.

Vuonna 1894 australialainen näyttelijä Frederick Alexander (1869-1955) kehitti kehon asentoa korjaavan menetelmän, joka nimettiin hänen mukaansa Alexander -tekniikaksi.

Vuonna 1895 saksalaisfyysikko Wilhelm Conrad Röntgen keksi röntgensäteilyn.

Vuonna 1897 päänsärkylääke Aspiriini keksittiin.

Vuonna 1898 saksalaisbiologi C. Benda löysi mitokondriot (luuli niitä tosin rustonpalasiksi).

1800-luvun loppupuolella japanilaisesta shiatsu -hieronnasta kehittyi itsenäinen hoitomuoto.

Näistä lähteistä oli paljon iloa:

Cohen, Clive. The Story of Science (2016)
Harari, Yuval Noah. Sapiens : ihmisen lyhyt historia (2016)
Hirvonen, Leo. Lääketieteen historia (1987)
Timeline of medicine and medical technology (2016)

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

0 thoughts on “Terveystietoisuuden historia, osa 4”

Vastaa

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.