Terveystietoisuuden historia, osa 4

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Tässä neljännessä osassa ollaan edetty jo 1800-luvun oivallusten pariin. Terveystietoisuus alkaa jo kuulostaa tutulta, eikö vain?

Kirjoituksen perusrunko ilmestyi 12.8.2015 ja sitä on viimeksi täydennetty 26.11.2017

Tässä kaikki historiakirjoitukset (suluissa ajanjaksot):

• Terveystietoisuuden historia, osa 1 (n. 13,5 miljardia vuotta sitten – 86 eaa.)
• Terveystietoisuuden historia, osa 2 (23-1370)
• Terveystietoisuuden historia, osa 3 (1400-1797)
• Terveystietoisuuden historia, osa 4 (1800-1898)
• Terveystietoisuuden historia, osa 5 (1900-1939)
• Terveystietoisuuden historia, osa 6 (1942-1971)
• Terveystietoisuuden historia, osa 7 (1972-1999)
• Terveystietoisuuden historia, osa 8 (2000-2017)

Tiede edistyy nopeasti

Kun nyt siirrymme 1800-luvulle saatat havaita miten nopeasti tiede edistyy. Huikea laitekehitys, vilkas kirjallinen toiminta ja tapa järjestää kansainvälisiä kongresseja tutkijoille vie tätä kehitystä eteenpäin. Teollinen vallankumous johti siihen, että ruokaa voitiin pakata ja kuljettaa (junalla ja laivoilla) aivan eri tavoin kuin aikaisemmin.

Vuonna 1800 brittiläinen kemisti Humphry Davy keksi ilokaasun, jolle sittemmin löytyi käyttöä leikkaussalin ja synnytyssairaalan puolella. Saksalaislääkäri Johann A. W. Hedenus suoritti ensimmäisen kilpirauhasleikkauksen struumapotilaalle. Englantilaiset ja ranskalaiset kemistit keksivät puhdistaa juomavettä klooraamalla.

Vuonna 1803 amerikkalaislääkäri James Conrad Otto antoi tarkan kuvauksen verenvuotopotilaasta.

Vuonna 1804 italialaislääkäri Antonio Scarpa oli skarppina ja kertoi valtimonkovettumataudista, joka ilmeni hänen mielestään pieninä vaurioina verisuonten sisäpinnalla. Ilmatiiviit ruokapakkaukset nähtiin ensimmäistä kertaa Ranskassa.

Vuonna 1805 saksalainen farmaseutti Friedrich Sertürner eristi ooppiumista morfiinia ja käytti sitä kivun lievitykseen. Ranskalainen lakimies, poliitikko ja gastronomi Jean-Anthelme Brillat-Savarin oli ryhtynyt jo vuoden 1805 tienoilla laatimaan liikalihavuuden käsikirjaa.

Vuonna 1807 brittiläinen kemisti Humphry Davy löysi tärkeät mineraalit natrium, kalium, kalsium ja magnesium.

Vuonna 1808 englantilainen kemisti, fyysikko ja meteorologi John Dalton julkaisi ensimmäiset osansa julkaisusarjasta “New System of Chemical Philosophy”, jossa hän selitti kaiken aineen koostuvan atomeista ja että jokaisen alkuaineen atomilla on tietyn suuruinen massa (Cohen, 2016).

Ruoan teollinen säilytysteknologia kehittyy

Vuonna 1809 ranskalainen keksijä Nicolas Appert oppi säilömään ruokaa lasitölkissä.

Vuonna 1810 keksittiin vahvasta metallista valmistetut säilyketölkit, jolloin teollinen ruokatuotanto pääsi ryminällä alkuun. Hieman aiemmin ruokaa oli opittu säilömään lasiastiaan. Nykyaikaisen homeopatian luoja ja kehittäjä saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann julkaisi ensimmäisen homeopatiaa käsittelevän kirjansa.

Syyskuussa 1811 alkoi ilmestyä amerikkalainen lääkärilehti The New England Journal of Medicine.

Vuonna 1812 keittämällä tärkkelystä rikkihapossa ja vedessä venäläis-saksalainen kemisti Gottlieb Sigismund Constantin Kirchhoff löysi glukoosin.

Vuonna 1813 saksalaislääkäri Johann Peter Frank oli mielestään todella neuvokas julkaistessaan kansanterveyttä koskevan kirjan. Hänen kuningasajatuksena oli sairauksien ehkäisy väestötasolla niin, että tarkkailtiin ruoan terveellisyyttä, terveydenhoidon laatua, seurattiin tarttuvien tautien tilastoja ja pidettiin huolta pikkulapsista. Hän ei valitettavasti saanut paljonkaan ymmärrystä ideoilleen. Kun suomalaislääkäri Pekka Puska aikoinaan sitten 1970 -luvulla toteutti käytännön tasolla tämän Frankin kansanterveysprojektin ns. Pohjois-Karjala-projektissa, aika oli kypsä hankkeen menestykselle.

Stetoskooppi

Vuonna 1816 ranskalaislääkäri Rene Laennec keksi stetoskoopin, jota amerikkalaislääkäri George P. Cammann sitten kehitti modernimpaan suuntaan vuonna 1852.

Vuonna 1817 brittilääkäri James Parkinson kuvaili sairautta jossa joidenkin iäkkäiden potilaiden lihasten aiheuttama vapina vähitellen voimistui. Sairaus nimettiin jälkeenpäin Parkinsonin taudiksi.

Vuonna 1818 ranskalaiskemisti Louis-Jacques Thenard kehitti vetyperoksidin, jolla kätevästi voitiin puhdistaa tulehtuneet haavat. John Cheyne, skottilainen lääkäri, ja William Stokes, lääkäri Irlannista, kuvailivat ensimmäisinä merkillisiä unen aikaisia hengityksen häiriötiloja, joille annettiin nimeksi uniapnea. Brittilääkäri James Blundell suoritti ensimmäisen onnistuneen verensiirron.

Jodi ja kilpirauhanen

Vuonna 1820 ryhmä kemistejä ja lääkäreitä Ranskassa totesivat jodin tärkeyden kilpirauhassairauksien ehkäisyssä. Kiniini osattiin eristää erään puun kuoresta ja sitä käytettiin malariakuumeen hoitoon. Laitetekniikan kehitys kemian alalla oli niin huimaa, että kesti vain kymmenkunta vuotta tuottaa niin paljon kiniiniä, että siitä riitti malarialääkkeeksi.

Vuonna 1822 syntyi saksalais-itävaltalainen Gregor Mendel, joka oli todella paljon aikaansa edellä perinnöllisyystieteen alalla. Hänen tutkimuksensa osoittivat, että eliöiden ominaisuudet ovat periytyviä. Geenit voivat olla vallitsevia (dominantteja) tai peittyviä (resessiivisiä). Hän pystyi myös osoittamaan, että tietyt ominaisuudet voivat periytyä jälkeläisille toisistaan riippumatta (segregaatio). Mendel oli aikaansa edellä ja hänen eläessään biologit eivät arvostaneet hänen empiirisiä tutkimuksiaan. Geneetikot vahvistivat hänen tutkimustuloksensa 1900-luvun alussa. Syystäkin häntä kutsutaan genetiikan uranuurtajaksi.

The Lancet

Vuonna 1823 ilmestyi erittäin arvostetun lääkärilehden The Lancet ensimmäinen numero.

Vuonna 1825 ranskalaislääkäri Francois Broussais (1772-1838) oli sitä mieltä, että kaikki sairaudet johtuivat inflammaatiosta tai ärsytyksestä. Tätä tilaa luonto ei pystynyt parantamaan itse vaan sitä oli hoidettava suonta iskemällä ja iilimatoja käyttämällä. Sata iilimatoa oli normaali päiväannos sairastuneelle! Toinen ranskalaislääkäri, Jean-Baptiste Bouillaud, antoi tarkan kuvauksen afasiasta, vaikeudesta tuottaa ymmärrettävää puhetta. Ranskalainen lakimies, poliitikko ja gastronomi Jean-Anthelme Brillat-Savarin pohti ensimmäisenä järjestelmällisesti ylipainoisuutta ja sen hoitoa. Hän kertoo ajatuksiaan mainiossa teoksessaan “Maun fysiologia” (Physiologie du Goût, 1825). Brillat-Savarin kirjoittaa: “Jos olisin ollut tutkinnon suorittanut lääkäri, olisin ensi töikseni tehnyt kunnollisen tutkielman liikalihavuudesta ja sitten perustanut valtakuntani tähän tieteen nurkkaukseen. Minulla olisi ollut potilaistani kaksinkertainen ilo, sillä he olisivat olleet toisaalta mitä parhaiten voivaa väkeä, toisaalta yleensä ihmiskunnan kauniimpaa puoliskoa, naisväkeä olisi näet päivittäin suorastaan tungeksimassa vastaanotolleni; kiistaton totuushan on, että parahultaisesti pyöreyttä, ei yhtään liikaa eikä liian vähän, on naisille koko elämän mittainen tutkimussarka.” Brillat Savarin toteaa, että viime kädessä liikalihavuuden syynä on liika syöminen ja juominen. Hän jatkaa: “Liikalihavuus vaikuttaa haitallisesti kumpaankin sukupuoleen, sillä se turmelee sekä voiman että kauneuden. Voiman se turmelee lisäämällä liikuteltavan massan painoa, itse voimaa kuitenkaan kasvattamatta. Lisäksi se haittaa hengitystä, mikä tekee mahdottomaksi kaiken pitkäjännitteistä lihasvoimaa vaativan toiminnan. — Se altistaa myös monille taudeille, kuten halvauksille, vesipöhölle ja säärihaavoille ja tekee muutkin sairaudet hankalammiksi hoitaa.” Hän oli myös toteuttanut käytännössä liikalihavuuden hoitoa, josta saamistaan kokemuksista hän kertoo teoksessaan myöhemmin: “Seuraavana päivänä luin hänelle lakini, jonka ensimmäinen pykälä kuului, että hänen oli punnittava itsensä käsittelyn alussa ja lopussa, jotta tulokset voitaisiin mitata matemaattisella tarkkuudella. — Liikalihavuuden hoidossa on aina ehdottomasti noudatettava kolmea perusohjetta: Pidättyväisyyttä ruokapöydässä, kohtuullisuutta nukkumisessa, liikuntaa jalan ja ratsain. Nämä ovat tieteen tarjoamat peruslähtökohdat.” Brillat-Savarin oli vakuuttunut ohjeittensa pätevyydestä, mutta lisäsi heti: “Luotan niihin kuitenkin kovin vähän, sillä tunnen ihmisluonnon heikkouden ja tiedän, että ellei ohjeita noudateta kirjaimellisesti, ne jäävät kokonaan vaille vaikutusta. — Kaikista lääketieteellisistä menetelmistä ruokavalio on tärkein, sillä se vaikuttaa jatkuvasti, päivin ja öin, valve- ja unitilassa.” Brillat-Savarin esitti kirjassaan keinot, joiden avulla hän ehdotti kamppailtavan liikalihavuuden yleistä vitsausta vastaan. Hän toteaa niistä: “Olen muokannut ne ihmisen heikon luonteen ja yhteiskuntamme nykyisen kehitysvaiheen vaatimusten mukaisiksi. Olen jatkuvasti pitänyt mielessä kokemuksen vahvistaman totuuden, jonka mukaan hoito tuottaa sitä vähemmän tuloksia, mitä ankarampi se on, sillä potilas seuraa sellaista hoitoa vain osittain tai ei ollenkaan. Ankariin ponnistuksiin suostutaan vain harvoin ja jos ihmisten haluaa kuuntelevan, heille on syytä ehdottaa vain helposti toteutettavia, jos suinkin mahdollista miellyttäviä asioita.”

Moderni rasvatutkimus alkaa

Vuonna 1826 ranskalainen kemisti Michel Eugene Chevreul sai kunniamaininnan siitä, että hän selvitti rasva-aineenvaihdunnan merkityksen ja loi pohjan modernille rasvatutkimukselle. Häntä pidettiin myös margariinin keksijänä. Tuo jälkimmäinen keksintö olisi hyvin saanut jäädä toteutumatta, sillä margariini on piinannut ihmiskuntaa siitä lähtien turhan rankasti. Maailmaa kiersi laaja koleraepidemia vuosina 1826-1857.

Vuonna 1833 amerikkalaista lääkäriä William Beaumontia onnisti: hänelle ohjautui potilas, jonka mahassa oleva luodinreikä ei parantunut millään. Siitä reiästä Beaumont teki ainutlaatuisen tarkkoja havaintoja potilaan ruoansulatuksesta!

Vuonna 1835 irlantilainen lääkäri Robert Graves antoi tarkkoja kuvauksia potilaista joilla oli kilpirauhasen liikatoiminta (Gravesin tauti). Saksalaislääkäri Theodor Schwann löysi pepsiinin, pääasiallisen entsyymin mahanesteessä. Olisikohan hän saanut vihiä asiasta Beaumontilta, joka kurkisti mahan uumeniin potilaan luodinreiästä?

British Medical Journal

3.10.1840 ilmestyi ensimmäinen numero maineikkaasta lääkärilehdestä British Medical Journal.

Vuonna 1840 tietämättä Robert Gravesin havainnoista saksalainen lääkäri Karl Adolph von Basedow keksi kilpirauhasen liikatoiminnan. Siksi joissakin maissa tätä kilpirauhassairautta kutsutaan Basedowin taudiksi.

Vuonna 1842 tehtiin Yhdysvalloissa leikkaus, jossa nukutettiin potilas eetterillä. Tässä asiassa kunnostautui lääkäri Crawford Long. Brittilääkäri George Budd osoitti, että keripukkia (C-vitamiinin puutoksesta johtuva vakava sairaus) voidaan hoitaa jos yksipuolinen ruokavalio korvataan monipuolisemmalla.

Vuonna 1845 Irlannissa perunasato meni lähes täysin pilalle perunaruton takia ja maassa puhkesi nälänhätä. Tämä tapahtuma avasi silmät sille ikävälle asialle, että yhden ainoan viljelykasvin tuottamisessa on suuria riskejä. Jos jokin tuholainen tai tauti iskee kasviin, silloin voidaan suurin osa sadosta menettää.

Vuonna 1846 amerikkalainen hammaslääkäri William Thomas Morton käytti laajamittaisesti eetteriä nukutusaineena potilailleen.

Vuonna 1847 lontoolainen lääkäri Sir Alfred Baring Garrod havaitsi kihtipotilailla epätavallisen korkeita virtsahapon pitoisuuksia. Nerokkaasti hän ehdotti virtsahapon mittaamista ja pitoisuuksien seuraamista kihtikohtausten välttämiseksi. Hän myös osasi epäillä, että munuaisten kyvyllä käsitellä virtsahappoa oli jotain tekemistä sairauden kanssa.

Vuonna 1848 perustettiin American Association for the Advancement of Science ja se vaikutti paljon siihen miten tietoa alettiin kerätä ja hyödyntää. Siitä kehittyi vähitellen maailman suurin yleistieteellinen seura.

Vuonna 1849 lääketieteen opettaja Thomas Addison julkaisi  raportin “Anemia – Disease of the Supra-Renal Capsules”. Siinä hän kuvasi alustavasti taudit, jotka sittemmin tunnetaan pernisiöösinä anemiana ja lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoimintana.

Vuonna 1852 saksalainen lääkäri Robert Remak näytti, että kudosten kasvu johtui siitä, että siinä olevat solut jakautuivat.

Gray’s Anatomy

Vuonna 1858 brittiläinen kirurgi Henry Gray julkaisi ensimmäisen painoksen mahtavasta anatomian kirjastaan Gray’s Anatomy, josta tuli tärkein anatomian teos lääketieteessä yli sadan vuoden ajaksi. Saksalainen patologi Rudolf Virchow esitteli maailmankuulun teoksensa, Die Cellularpathologie, josta lasketaan sairauksien solutason tutkimusten alkaneen toden teolla.

1860-luvulla brittiläinen kirurgi Joseph Lister suoritti hyvällä menestyksellä antiseptisiä leikkauksia. Tämä antiseptiikan uranuurtaja kehitti ajatuksen steriilistä leikkaustekniikasta työskennellessään Glasgow Royal Infirmary -sairaalassa. Hän otti käyttöön karbolihapon eli fenolin kirurgisten välineiden steriloinnissa ja haavojen puhdistamisessa.

Vuonna 1860 ensimmäinen sisar hento valkoinen valmistui Florence Nightingalen sairaalasta. Tästä ajankohdasta lähtien sairaanhoitajan ammatin laskettiin alkaneen.

Pastörointi

Vuonna 1863 ranskalainen tunnettu bakteriologi Louis Pasteur keksi hänen nimeään kantavan säilömismenetelmän, eli pastöroinnin. Lääketehdas Bayer perustettiin.

Vuonna 1867 tuttu kuumemittari näki päivänvalon. Se oli brittilääkäri Thomas Allbuttin keksintö.

Vuonna 1868 brittilääkäri Sir William Gull kuvasi ensimmäisenä syömishäiriön nimeltään anoreksia nervosa (laihuushäiriö).

Vuonna 1869 maaliskuisena päivänä venäläinen kemisti Dmitri Mendelejev esitteli Pietarissa alkuaineiden jaksollisen järjestelmän eli alkuainetaulukon. Siinä oli lukuisia aukkoja ja puutteita, mutta Mendelejevin taulukko osasi ennustaa tulevaisuudessa löydettävien alkuaineiden ominaisuudet varsin tarkasti.

1870-luvulla lukuisat lontoolaislääkärit havaitsivat keripukkia hyvin yleisesti varakkaissa lontoolaisperheissä. Tämä johtui siitä, että näissä varakkaissa perheissä sorruttiin huolimattomaan ruokailuun. Haluttiin erottautua köyhistä perheistä syömällä prosessoituja maitotuotteita ja jättämällä esimerkiksi perunat syömättä.

Vuonna 1871 lääkäri Henry I. Bowditch perusti Harvardin lääketieteellisen tiedekuntaan fysiologisen tutkimuslaboratorion, joka johdatteli tätä tiedekuntaa tieteellisen maineen poluille.

Keinotekoiset makeutusaineet näkevät päivänvalon

Vuonna 1879 amerikkalaiset kemistit Ira Remsen ja Constantine Fahlberg syntetisoivat sakkariinin, josta tuli näin ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine. Koleraa vastaan kehitetään rokote.

Vuonna 1880 bakteerien tutkija Louis Pasteur löysi streptokokit, stafylokokit ja pneumokokit. Peruna yleistyy Suomessa ja korvaa nauriin.

Vuonna 1881 Pasteur kehittää rokotteen pernaruttoa vastaan.

Vuonna 1882 saksalainen bakteriologi Robert Koch löysi tuberkuloosibakteerin. Pasteur kehittää rokotteen vesikauhua vastaan. Suomessa aletaan opettaa hierontaa. Aluksi se kuului voimistelunopettajien, sitten lääkäreiden ja myöhemmin fysioterapeuttien koulutukseen.

Vuonna 1883 venäläis-ranskalainen bakteriologi Ilya Ilich Mechnikov näytti miten valkoiset verisolut osasivat hakeutua vaurio- ja tulehduskohtiin elimistössä missä ne sitten tuhosivat bakteereja. Eräällä Egyptin matkalla Robert Koch löysi kolerabakteerin. Saksalaiskemisti Ludwig Knorr valmisti antipyriiniä, joka lievensi kuumetta ja kipua. Tästä alkoi keinotekoisten lääkkeiden huima kehitys.

Bakteereja ja hiilihydraatteja

Vuonna 1884 saksalainen naistentautien erikoislääkäri Karl S. Crede ryhtyi antamaan hopeanitraatti liuosta sisältäviä silmätippoja vastasyntyneille. Tällä tavalla torjuttiin tippurin aiheuttamaa riskiä aiheuttaa lapselle sokeutuminen. Bakteerit olivat valtavan suuren kiinnostuksen kohteena. Niinpä saksalaisbakteriologit Arthur Nicolaier ja Friedrich Loeffler löysivät jäykkäkouristus- ja kurkkumätäbakteerin. Saksalaiskemisti Hermann Emil Fischer meni historiaan hiilihydraattitutkimuksen uranuurtajana. Useiden vuosien ajan hän selvitti sokereiden rakenteen ja hiilihydraattien merkityksen ihmiselle.

Vuonna 1890 kauhea into tarkkailla soluja mikroskoopilla heräsi. Sveitsiläinen solututkija Richard Altmann löysi bioblasteiksi nimeämänsä solun rakenneosia. Vuonna 1898 ne löydettiin uudestaan ja silloin saksalaisbiologi epäili niitä pieniksi rustonpalasiksi. Todellisuudessa Altmann katseli mitokondrioita. Kesti vielä kauan ennen kuin mitokondrioiden toiminta selvisi. Saksalainen fysiologi Emil von Behring hoksaa antitoksiinit, eli keksii vastamyrkyt. Näiden avulla hän kehittää rokotteet jäykkäkouristusta ja kurkkumätää vastaan.

Vuonna 1892 osteopatian perustaja lääkäri Andrew Taylor Still avasi ensimmäisen osteopaattien koulun Missourissa.

Vuonna 1894 australialainen näyttelijä Frederick Alexander (1869-1955) kehitti kehon asentoa korjaavan menetelmän, joka nimettiin hänen mukaansa Alexander -tekniikaksi.

Vuonna 1895 saksalaisfyysikko Wilhelm Conrad Röntgen keksi röntgensäteilyn.

Aspiriini

Vuonna 1897 päänsärkylääke Aspiriini keksittiin.

Vuonna 1898 saksalaisbiologi C. Benda löysi mitokondriot (luuli niitä tosin rustonpalasiksi).

Vuonna 1899 kotitalousneuvonta käynnistyy Marttajärjestön perustamisesta.

1800-luvun loppupuolella japanilaisesta shiatsu -hieronnasta kehittyi itsenäinen hoitomuoto.

Näistä lähteistä oli paljon iloa:

Cohen, Clive. The Story of Science (2016)
Harari, Yuval Noah. Sapiens : ihmisen lyhyt historia (2016)
Hirvonen, Leo. Lääketieteen historia (1987)
Timeline of medicine and medical technology (2016)

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts