Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Tämä on kirjoitussarjani kuudes osa, missä seuraamme insinööri Jussi Tervosen laihdutusprojektia. Teksti on saanut innoituksensa vuonna 2010 kirjoittamastani kirjasta ”Sietämätön leveys” (SUL Julkaisut). Kustantajan käsikirjasta poistamat osuudet ovat tässä mukana ja muutamia jännittäviä käänteitä on lisätty lähinnä viihdearvon lisäämiseksi. Tietopuolta olen lisännyt runsaasti. Jos todella haluat tietää mitä on laihduttaminen käytännössä, sitten luet tämän tekstin.
Osa 1 tutustutti meidät Tervosen käyttämään laihdutusmenetelmään, eli Atkinsin ruokavalioon. Tervonen oli terveyskeskuslääkäri Hiltusen tietämättä laihduttanut jättämällä hiilihydraatit vähemmälle. Asia paljastui vasta terveyskeskuksen laihdutusillassa, jossa Tervonen esitteli laihdutustuloksiaan ja kertoi ruokavaliostaan.
Sitten seurasi ruokavalion tarkempi analyysi. Osassa 2 Jussin paras ystävä Risto Laitinen osaa kertoa karppauksesta hieman enemmän. Jussi tapaa myös mm. Tauno Tolpan, eläkkeellä olevan sisätautien erikoislääkärin, joka kertoo Tervoselle laihdutusmenetelmän tieteelliset perustelut.
Osassa 3 olemme kärpäsinä katossa kuuntelemassa Jussin ja Taunon juttelua ravitsemustieteestä, joka sitten jatkuu mm. ruisleivän terveysvaikutusten pohdinnalla osassa 4.
Viidennessä osassa Jussi tutustui saamiinsa asiakirjoihin painonhallinnasta.
Kuudennessa osassa Jussi hermostuu lääkärille. Mukavia lukuhetkiä!
Sinikka on huolissaan Jussista
Ei liikuus lihoita, jos ei kohtuus kostuta. Suomalainen sanonta
Sinikka oli iloinen siitä vaihtelusta, minkä Jussi toi hänen elämäänsä. Viime aikoina hän tosin oli havainnut Jussin hermostuvan aika vähästä. Hän huomasi Jussin taas selailevan kirjojaan olohuoneessa.
”Jussi, tule jo nukkumaan! Kello on jo kaksi. Miten jaksat mennä töihin huomenna?” Sinikka kysyi.
”En saa unta. Onneksi minulla on Taunolta lainaksi saamani kirjat viemässä minua yön yli. Enkä mene töihin huomenna. Olit niin pitkään jo vihjaissut, että olisi hyvä käydä kallonkutistajan luona. Lopulta varasin ajan ja sain viikon sairasloman. Minulla on kuulemma liikaa stressiä elämässäni”, Jussi vastasi.
”No siinä psykologi oli harvinaisen oikeassa. En vain ymmärrä miten noinkin älykäs ihminen voi kiinnostua noin järjettömän pahasti laihdutuksesta?”
”Tyhmäähän tämä suoraan sanoen on. Tuntuu siltä kuin olisin haaksirikkoutunut valtavan tietomäärän keskelle. Ainoa tie ulos ulapalle, selvyyteen, on tunteiden ja tiedon sekamelskasta selvän ottaminen. Tämä vie oman aikansa. En nyt kykene muuhun kuin tähän tiedonhankintaan. Koeta kestää. Olen niin lähellä selvyyttä ja mielentilani hallintaa, että olisi oikeastaan väärin olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi.”
”Ennen oli helpompaa, kun tieto kulki lähes aina jonkun auktoriteetin kautta. Nyt nettikaudella suodattamatonta tietoa on tarjolla kyllästymiseen saakka”, Sinikka huomautti.
”Viranomaisten hallinnoimilta sivuilta löytyy suodatettua aineistoa ja niiltä löytyy todella paljon perusteita miksi kannattaa suosia tietynlaista ravintoa. Miksi viralliset suositukset ovat sitä mitä ne ovat? Sitä olen usein joutunut kysymään, kun tuntui siltä, että seuratessani noita suodatettuja ohjeita paisuin kuin pullataikina. Älä nyt provosoidu, mutta ne tiedemiehet, jotka puolustavat virallisia suosituksia, eivät välttämättä seuraa laaja-alaisesti alan tutkimuksia. Isoisäsi on selkeä poikkeus. Hän seuraa muutakin kirjoittelua kuin sitä ’yhtä totuutta’. Ihmisten terveys on vaarannettu viranomaisten toimesta. Tuntuu erittäin pahalta, kun jotkut vastustavat ratkaisua, joka on kirjaimellisesti pelastanut monen elämän. Käyn kauhean kuumana, myönnän sen toki. Mahdollisesti oma veljeni on sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Hän painaa 145 kiloa ja lääkäri on kieltänyt häneltä VHH-dieetin. Olen viettänyt monta unetonta yötä miettiessäni näitä hirveitä epäkohtia.”
”Joopa joo, minä käännän nyt kylkeä. Tauno saisi kertoa miten tärkeää on nukkua yöt rauhassa. Vainoharhat voivat iskeä terveenkin päänuppiin, jos ei nuku. Saat luvan pitää minusta paremmin huolta, sitten kun jonakin kauniina päivänä pääset itsesi ja veljesi kanssa selvyyteen”, Sinikka sanoi harmistuneena.
Jussi hermostuu lääkärille
Sokeakin kana näkee nälkää. Heikki Hämäläinen (1963- )
Halu ottaa lääkettä lienee merkittävin piirre, joka erottaa ihmisen eläimestä. William Osler (1849-1919)
”Hei Jussi! Näin äkkiä pari kuukautta on kulunut ja saavuit taas sopimuksemme mukaan tarkistamaan painonkehityksesi. Hienoa!”, lääkäri Hiltunen sanoi nähdessään Jussin oviaukossa.
”Minä juttelisin tästä dieetistäni mieluusti kanssasi, jos vain sopii, mutta punnitaan toki ensin”, Jussi vastasi.
”88,7 kiloa. On noussut vähän viime kerrasta. Onko syöty liiaksi rasvaisia pihvejä?”
”En minä rasvasta lihoa. Saattaa olla stressistä johtuvaa painonnousua tai sitten olen jo niin lähellä normaalipainoani, että paino ei juuri enää laske.”
”Voisit vielä hieman keventyä liikunnalla. Oletko noudattanut noita liikuntaohjeitani?”
Jussi pyöritti päätään ja tunnusti: ”Liikunta on jäänyt aika vähiin, mitä nyt vähän munamankelia olen käynyt pyöräyttämässä. En ole huomannut, että liikunta olisi auttanut minua kovinkaan paljon tässä laiharissa. Liikunnan jälkeen on kova nälkä ja sitten syön herkästi liiankin suuria ruoka-annoksia. Nykyisellä rasvoja suosivalla dieetillä ja ilman kovaa liikuntapanosta se suurin laihdutusvaikutus on saatu aikaiseksi.”
”Lukuisissa tutkimuksissa on todettu liikunnan myönteinen vaikutus painonhallintaan…”
”On tämä ihmeellistä liikunnan tuputusta. Minulle riittää nykyinen liikunta-annos. Tuntuu siltä kuin syyllistäisit minua siitä kun en liiku mielestäsi riittävästi. Lopeta nyt herran tähden tuo iänikuinen jankutus liikunnasta!” Jussi huudahti harmistuneena.
”Ei pidä hermostua. Minä tarkoitin hyvää tuolla liikuntasuosituksella.”
”No, minä liikun riittävästi! Liikunta on harvinaisen tehoton tapa laihduttaa. Moni huomaa miten liikunta johtaa painon kohoamiseen – ei laihtumiseen. Syy on siinä, että liikunta lisää ruokahalua. Jotta liikunnalla voisi laihtua, pitäisi treenata kuin huippuurheilija. Mutta puhuttaisiinko noista minun kolesteroliarvoista? Miten on selitettävissä, että kolesterolit ovat nyt alemmat syödessäni reilusti rasvaa? Eikö rasvan pitäisi kohottaa kolesterolia?”
”On ollut todella mielenkiintoista seurata kolesteroliarvojesi kehitystä. Juttelin kolesteroliarvoista yhden asiantuntijan kanssa, joka on perehtynyt veren rasvoihin. Hänkin piti tapaustasi outona ja ilmeisen vaikeana selittää. Hänellä oli sellainen selitys, että tämä voimakas laihtumisesi on sinällään niin terveellinen ilmiö, että se näkyy kauttaaltaan parantuneina rasva-arvoina. Hän ei kuitenkaan luvannut, että tilanne pysyy tällaisena. Päinvastoin, hän oli vakaasti sitä mieltä, että on vain ajan kysymys, kun runsasrasvainen ruokavaliosi johtaa kolesterolin kohoamiseen. Sellaisesta on paljon näyttöä. Kolesteroli ja tyydyttynyt rasva vaikuttavat verisuonien ja sydämen terveyteen.”
”Myrskylässä eli 1970-luvulla eräs poikkeuksellisen kovakuntoinen poliisi, joka söi joka päivä voita ja kananmunia. Miksi mies, jolla oli tuona ajankohtana maapallon vahvin sydän suosi ruokavaliossaan juuri noita demonisoituja ruoka-aineita? Ei jukoliste sentään, ei tuommoista kolesteroli- ja rasvahöpötystä voi uskoa todeksi. Olipa ihmeellinen selitys. Uskotko todellakin itse tuohon selitykseen?”
”Uskon toki! Siinä käy ennemmin tai myöhemmin niin, että rasvainen ruoka kohottaa kolesterolia. Tuo hyvä tilanteesi on vain tilapäistä. Hetken huumaa, joka muuttuu katastrofiksi, jos et muuta ruokavaliotasi.”
”Nyt pistät kyllä oloni äkäiseksi! Kyllä te lääkärit olette pimeätä porukkaa! Pitäisikö uskoa enemmän lääkäriä kuin maalaisjärkeä? Usko nyt hyvä ihminen, että olen laihtunut syömällä juuri päinvastoin kuin sinä olet neuvonut. On teillä lääkäreillä melkoiset harhaluulot merkityksestänne! Luuletko sinä tämän arvauskeskuksen perkeleellinen valkoiseen takkiin pukeutunut hanslankari, että kaikki tässä maassa ovat parantumattomasti auktoriteettiuskovaisia? Ajatellaan, että jos lääkäri sanoo jotakin älytöntä, niin täytyyhän senkin olla oikein. Jos lääkäri kirjoittaa lehdessä, että rasva tukkii suonet, niin kyllä se varmaan sitten on niin!”
”Rauhoitu nyt Jussi. En tiedä mikä on sekoittanut ajatusmaailmasi, mutta nyt olet kyllä vaarallisella tiellä. Lääkärit kertovat minun laillani miten valtaosalle ihmisistä käy, jos syö paljon rasvaisia ruokia. Voi olla, että sinä olet poikkeus, mutta usko nyt, että kolesteroliteoria on yksi varmimmin todistettuja tieteellisiä totuuksia. Olisi hölmöä olla uskomatta siihen.”
”Nyt sinä myrkyn lykkäsit! Olet lukenut tavattoman valikoivasti noita tiedekirjoituksia, jos olet sitä mieltä, että kolesteroliteoria on oikeassa. Jos viitsii etsiä, niin löytyy tiedekirjoituksia, joissa on ihan päinvastainen käsitys kolesterolista. Mikä ihme teidät lääkärit saa antamaan hengenvaarallisia ohjeita potilaille? Ota silmä käteen ja katso mitä on tapahtunut kun rasvat on poistettu elintarvikkeista ja ihmiset syövät niin kevyesti: Ihmiset ovat lihavampia kuin koskaan! Mistä ihmeestä niitä punkeroita sikiää?” Jussi sanoi kiukkua tuntien.
”Ota rauhassa, Jussi. Ei ole mitään syytä hermostua. Minun on pitänyt sinulta kysyä, mutta en ole muistanut: Sinulla on varmasti joskus ummetusta, kun et saa kuituja.”
”Saan kuituja varsin riittävästi siemenistä, pähkinöistä, vihanneksista, palkokasveista ja vaikka kaakaosta. Juusto sitoo paskaa, totesi jo isäpappani. Rahvaanomaisuudestaan huolimatta se on ihan toimiva ravitsemustieteellinen ohjenuora. Jos syön valtavia kasoja juustoa ja en laisinkaan kasviksia, silloin voi ummetus yllättää.”
”Asenteesi on ollut kovin loukkaava arvostettuja tieteentekijöitä kohtaan. Olen seurannut laihdutukseen liittyvää keskustelupalstaa, josta kerroit aiemmin. Siellä pidit eräässä kommentissa jollakin keskustelupalstalla Kalle Vanhasta imbesillinä, koska hän ei ollut kanssasi samaa mieltä.”
”Aika yllättävää kuulla, että sinäkin seuraat kirjoitteluani keskustelupalstoilla! Imbesillihän se professori Vanhanen onkin. Kun esitin kuinka paljon pitäisi syödä lihaa saadakseen tuhat kilokaloria, tuumasi tämä älyn riemuvoitto eräässä sanomalehdessä, ettei kukaan syö sellaista määrää lihaa kuin minä väitän. No, eipä niin. Sitähän minä pyrin sanomaankin, että näin suurta määrää lihaa ei voi kovinkaan helposti syödä ja näin jäädään väkisin energiavajeeseen. Insinööritieteiden parissa toimivilla ei ole ollut tapana pitää kerto- ja jakolaskua tieteenä. Risto esitti minulle tämän vaihtoehdon niin yksinkertaisesti kuin mahdollista. Hänen mielestään jäisin vääjäämättä energiavajeeseen leikkaamalla hiilihydraatteja. Sain tärkkelystä puputtaessani päivän kuluessa kepeästi tuhat kilokaloria täyteen esimerkiksi yhdeksällä leipäpalalla. Jos sen sijaan jättäisin leivän pois ja korvaisin sen vaikka katkaravuilla, pitäisi noita vaaleanpunaisia meren aarteita syödä tuhanteen kilokaloriin lähes puolitoista kiloa tai kananmunia pitäisi syödä 11–12 kappaletta.”
”Katkaravut ja kananmunat ovat kovin proteiinipitoisia, eiväthän ne ole rasvaisia ruokia, joita kerroit suosineesi”, lääkäri Huttunen ihmetteli.
”Nii-in, mutta kuka on sanonut että VHH olisi lyhenne sanoista paljon rasvaa. Vähähiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa hiilihydraattien rajoittamista ja tähän vaihtoehtoon katkaravut ja kananmunat sopivat mitä parhaiten. Minä kun en millään pysty syömään puoltatoista kiloa katkarapuja päivässä. Jää sitten tilaa myös kasviksille ja sille rasvaiselle kyljykselle. Ihmiset ovat kautta historian syöneet vähähiilihydraattisesti. Jo kivikauden aikana, ennen kuin viljateollisuus alkoi, ihmiset söivät muun muassa lihaa, kalaa, sieniä, pähkinöitä ja vihanneksia. Näitä kaikkia ruokalajeja syödään yleisesti hiilihydraatteja rajoittavalla ruokavaliolla. Näin ihmiset pysyivät terveinä kautta aikojen ja sairaudet lisääntyivät vasta viljateollisuuden myötä.”
”Aika kaukaa lähdet hakemaan todistusaineistoa ruokavaliollesi. Rasvassa on noin yhdeksän kilokaloria grammaa kohden ja hiilihydraateissa neljä. Eikö rasvan sijaan olisi parempi nykyään suosia hyvälaatuisia hiilihydraatteja, varsinkin kun on niin paljon näyttöä rasvan epäterveellisyydestä?”
”Tämä yleisesti käytetty argumentti, yhdeksän vastaan neljä kilokaloria, on jokseenkin yhtä järkevä asia kuin se vanha sanonta jossa todettiin: ’kumpi painaa enemmän, kilo höyheniä vai kilo rautanauloja?’ Eikö laskuihin kannattaisi ottaa myös muut fysikaaliset suureet kuin pelkkä massa? Eihän ole mikään temppu syödä sataa grammaa leipää, mutta yritäpä syödä sata grammaa voita!”
”Voissahan on yli kolminkertainen määrä energiaa verrattuna leipään! Et sinä voi noin sanoa, että leipää menee helposti ihan sama määrä kuin voita.”
”Ja taatusti voin.”
”On se tyydyttynyt rasva ainakin sydänterveydelle pahasta. Näin siitä huolimatta, että sinun veren rasva-arvosi ovat parantuneet.”
”Kyllä se elimistö johonkin tarvitsee myös tyydyttynyttä rasvaa. On se voi vaan niin hyvää. Olisihan täysin kahelia uskoa, että evoluutio olisi ohjannut ihmisen makua sellaiseen suuntaan, että ’mitä paremmalta maistuu, sitä epäterveellisempää’. Kyllä sen on täytynyt olla jokseenkin toisinpäin. Suuhun on laitettu mikä on hyvältä maistunut.”
”No tuolla logiikalla meidän pitäisi syödä paljon makeisia, Jussi. Tykkäähän ihminen myös sokerista.”
”Hiilihydraateilla on ollut evoluutiossa erittäin tärkeä rooli. Lihottamisessa nimittäin. Niissä ihmispopulaatioissa, jotka asuvat seudulla jossa on kunnon talvi, on syksyisin ollut tarjolla erinäistä makeaa, kuten hunajaa, tärkkelyspitoisia juuria ja marjoja. Niitä esi-isämme ovat intohimoisesti mutustelleet, jotta saavat kivan vararenkaan talvea varten. Vähän tuhdimmassa kunnossa on heillä sitten ollut vähän parempi vastustuskyky tauteja vastaan. Nythän ihmiset väen väkisin pidetään tautisina, että lääkkeet tekisivät kauppansa! Keväällä esi-isiemme vyötärönseudun vararengas sitten mukavasti ketoosissa, poltettiin pois ilman nälän tunnetta. Ketoosi on ihmiselle vaaraton ja luonnollinen tila. Elimistön energia-aineenvaihdunta siirtyy ketoosissa käyttämään rasvaa polttoaineenaan. Elimistöön syntyy ketoaineita, joita esimerkiksi aivot voivat käyttää tällöin pääasiallisina energialähteinään. Tällöin aivot tarvitsevat vain hyvin pienen määrän glukoosia päivittäin. Ketoosilla on paljon myönteisiä vaikutuksia. Siinä pysyy nälkä hallinnassa ja sitä laihtuu tasaiseen tahtiin. Ketoosi ei ole kuitenkaan mikään pakollinen tila. Minä olen esimerkiksi laihduttanut tuloksekkaasti myös hieman korkeammillakin hiilihydraattimäärillä ja ketoosivaiheet ovat jääneet tosi vähiin.”
”Luin Atkinsin dieetistä ja on ilmeistä, että sinunkin tapauksessasi painon pudotuksesi selittyy nesteen poistumisella”, lääkäri Hiltunen valisti.
”Väitätkö tosissaan, että minusta olisi poistunut muutama ämpärillinen vettä painonhallintani aikana? Vasta-argumenttisi hiilihydraattien rajoittamisen eduista hipovat nyt hulluuden ja tyhmyyden rajoja. Onko pelko virallisen oppirakennelman luhistumisesta niin suuri, että pöytään pitää iskeä mahdollisimman kaukaa haettu selitysmalli? Oletteko lääkärikunnassa menettäneet ihan täysin käsityskykynne laihduttamisen perusfilosofiasta, vain saadaksenne tyrkyttää ihmisille niitä erittäin niukkaenergisiä jauhevalmisteita tai puhua laihdutusleikkauksien lisäämistarpeesta? Kumpi on tärkeämpää, ihmisten hyvinvointi vai omien vanhojen mielipiteiden ja teorioiden puolustaminen? Siinä lääkärikunnalle miettimistä.”
”Minusta tuntuu, että näet nyt jotain sellaista, jota ei ole olemassa. Luuletko tosiaankin, että meillä lääkäreillä on jokin salaliitto, jonka avulla ylläpidämme ihmisten sairautta?”
”Te tyrkytätte ihmisille lääkkeitä, kun lääkeyhtiöt niin toivovat. Ratkaisu löytyy ehkä ravinnosta, mutta siitähän lääkäri ja lääkeyhtiöt eivät hyödy mitään!” Jussi keskeytti lääkäri Hiltusen ja jatkoi vauhtiin päästyään: ”Toissa viikolla naapurin rouva kertoi käyneensä teidän vastaanotolla kovan päänsäryn takia. Hän oli kovin närkästynyt, kun ainoa lohtu mikä teiltä löytyi, oli kipulääkeresepti. Rouva oli vihjaissut teille, että kannattaisiko ottaa jotain kokeita ottaa ja tutkia miksi jysäri oli niin kova. Ihan vaan teille tiedoksi, että rouva makaa tällä hetkellä yliopistosairaalan teho-osastolla. Oli mennyt päästä verisuoni rikki ilmeisesti korkean verenpaineen takia. Ja sinä perkele et muuta osannut kuin kirjoittaa droppia!”
Hiltunen hätkähti: ”Olisikohan meidän parasta päättää tämä keskusteluhetkemme tähän. Sekaannut sellaiseen, mikä ei sinulle kuulu. Nostan sinua vastaan kunnialoukkaussyytteen, jos jatkat samaan tahtiin. Asia ei nyt tänään etene mihinkään suuntaan. Varataan uusi aika ja tulet sitten rauhallisemmin mielin uudestaan pohtimaan näitä terveysasioita.”
Jussi ei pitänyt lääkäri Hiltusen tyylistä päättää keskustelu näin tylyllä tavalla: ”Hiltunen – minä teen teistä valituksen sairaalan johdolle. Te olette ylimielisimpiä paskiaisia mitä minä tunnen!” Tämän sanottuaan Jussi paiskasi oven kiinni ja kiiruhti ulos terveyskeskuksesta.
Jatkuu…
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 8 - Turpaduunari
Paluuviite:Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 7 - Turpaduunari