Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 5

Tämä on kirjoitussarjani viides osa, missä seuraamme insinööri Jussi Tervosen laihdutusprojektia. Teksti on saanut innoituksensa vuonna 2010 kirjoittamastani kirjasta ”Sietämätön leveys” (SUL Julkaisut). Kustantajan käsikirjasta poistamat osuudet ovat tässä mukana ja muutamia jännittäviä käänteitä on lisätty lähinnä viihdearvon lisäämiseksi. Tietopuolta olen lisännyt runsaasti. Jos todella haluat tietää mitä on laihduttaminen käytännössä, sitten luet tämän tekstin.

Osa 1 tutustutti meidät Tervosen käyttämään laihdutusmenetelmään, eli Atkinsin ruokavalioon. Tervonen oli terveyskeskuslääkäri Hiltusen tietämättä laihduttanut jättämällä hiilihydraatit vähemmälle. Asia paljastui vasta terveyskeskuksen laihdutusillassa, jossa Tervonen esitteli laihdutustuloksiaan ja kertoi ruokavaliostaan.

Sitten seurasi ruokavalion tarkempi analyysi. Osassa 2 Jussin paras ystävä Risto Laitinen osaa kertoa karppauksesta hieman enemmän. Jussi tapaa myös mm. Tauno Tolpan, eläkkeellä olevan sisätautien erikoislääkärin, joka kertoo Tervoselle laihdutusmenetelmän tieteelliset perustelut.

Osassa 3 olemme kärpäsinä katossa kuuntelemassa Jussin ja Taunon juttelua ravitsemustieteestä, joka sitten jatkuu mm. ruisleivän terveysvaikutusten pohdinnalla osassa 4.

Viidennessä osassa Jussi tutustuu saamiinsa asiakirjoihin painonhallinnasta. Mukavia lukuhetkiä!

Painonhallinta on nälänhallintaa

Mikään dieetti ei poista kaikkea rasvaa kehostasi, sillä aivot koostuvat lähes pelkästään rasvasta. Ilman aivoja saatat näyttää komealta, mutta kelpaat vain valtion virkaan. George Bernard Shaw (1856-1950)

Taunolta saadut tohtori Salmenoksan muistiinpanot eivät saaneet olla pitkään rauhassa Jussin kassissa. Hän otti ne kotona välittömästi esille ja ryhtyi lukemaan keskittyneesti.

Painonhallinta on nälänhallintaa 
Ville Salmenoksa, FT
Painonpudotus on hyödyllistä
Lihavuus on monien sairauksien taustatekijöissä mukana. Pienikin painonpudotus on hyödyksi. Onnistuneen laihdutuksen pulmaksi muodostuu usein painonpudotuksen pysyvyys. Kiloilla on tapana hiipiä takaisin ehkä jopa korkojen kanssa. Tarkastelemme tällä luennolla painonhallintaa nälänhallinnan näkökulmasta.

Minä uskon, että painonhallinnassa menestyminen on pitkälti sen varassa miten hyvin laihduttaja onnistuu hillitsemään näläntunnettaan.

Lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys

Syöminen on yllättävän monimutkaista. Syömiseen vaikuttaa tietenkin se ravinto minkä haarukoimme sisuksiimme, mutta harva tulee ajatelleeksi, että syömiseen vaikuttavat mm. kaikki nämä seikat:

- aivotoiminta 
- ateriarytmi 
- fysiologinen tila 
- henkiset toiminnot 
- ihmisten välinen vuorovaikutus 
- kokemukset 
- kulttuuri 
- mieltymykset 
- perimä 
- ruoka 
- taloudellinen tilanne 
- terveys 
- tunnetila 
- ympäristö

Tiede tuntee käsitteet lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys. Lyhytaikaisella kylläisyydellä ymmärretään yksittäisen ateriointihetken aikana tapahtuvaa säätelyä. Syödään ruokaa ja lautasen tyhjentyessä lähtee nälkä. Lyhytaikaisessa kylläisyyden säätelyssä tärkeässä roolissa ovat yksittäisten aterioiden koko, koostumus ja ajoitus. Pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan aterioiden välistä kylläisyyden aikaa, eli sitä aikaa miten kauan kestää ruokailun jälkeen ennen kuin taas on nälkä. Joissakin tapauksissa pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan myös viikkojen tasolla tapahtuvaa säätelyä, joilla taataan energiatasapainon säilyminen pitkällä aikavälillä.

Painonhallinnassa on tärkeää, että opimme hallitsemaan molempien kylläisyyskäsitteiden metkut. Hiilihydraattipitoinen ruoka, kuten esim. leipä, peruna, pasta ja riisi, toimii varsin erinomaisena lyhytaikaista kylläisyyttä lisäävänä energiaravintoaineena. Tämä näkyy sillä tavalla, että runsaat leipä- ja peruna-annokset täyttävät vatsan hyvin ja nälkä lähtee. Peruna on hyvä ja edullinen tapa tyydyttää lyhytaikainen kylläisyys.

Perunan ongelmana on kuitenkin se, että se ei pidä nälkää loitolla kovin pitkään ruokailun jälkeen, eli se on huono ruoka-aine pitkäaikaisessa kylläisyyden säätelyssä. Jos syömme hiilihydraattipitoista ruokaa, meidän on varauduttava siihen, että nälkä ei pysy pitkään poissa. Perunan lyhytaikainen kylläisyysvaikutus saattaisi liittyä siihen, että sillä on aika suuri tilavuus verrattuna energiamäärään.

Proteiinia ja rasvaa sisältävällä laadukkaalla ruoalla on nälkää kauan poissa pitävä ominaisuus, eli se on eduksi pitkäaikaisessa kylläisyyden säätelyssä. Kylläisyyttä säädellään mm. erilaisilla hormoneilla: adiponektiini, enterostatiini, glukagonia muistuttava peptidi (GLP-1), greliini, insuliini, kolekystokiniini (CCK), leptiini, oksintomoduliini (OXM) ja peptidi YY (PYY ). Esimerkiksi kolekystokiniini on lyhyellä aikavälillä vaikuttava hormonaalinen säätelijä kun taas pitkän aikavälin säätelyyn osallistuvat mm. leptiini, insuliini ja greliini. Mahalaukusta erittyvä greliini on voimakkain ruokahalua lisäävä hormoni. Mitä enemmän greliiniä, sitä kovempi nälkä. Proteiinin ja rasvan kyky pitää yllä pitkäaikaista kylläisyyttä perustuu nimenomaan tähän greliinin nousun estämiseen.

Rasva pitää yllä kylläisyydentunnetta vaikuttamalla leptiinin tuotantoon. Kun huolehditaan siitä, että ruuassa on sopivan vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa sekä proteiinia, säilyy kylläisyys pitempään.

Erityistä tohtori Susanne Holtin kehittämää kylläisyysindeksiä on Suomessa tutkittu Kuopion yliopistossa ja VTT:n Biotekniikka -osastolla. Kylläisyysindeksi liittyy syömisen lyhytaikaiseen säätelyyn. Valkoiselle leivälle annetaan kylläisyysindeksi = 100 ja kokeellisten havaintojen jälkeen muita ruoka-aineita verrataan sitten valkoiseen leipään. Keitetty peruna saa lukeman 323, kala 225, kaurapuuro 209, appelsiini 202, omena 197, pihvi 176, täysjyväleipä 154, popkornit 154, kananmuna 150, juusto 146, pikkuleivät 120, pasta 119, maissihiutaleet 118, ranskalaiset perunat 116, suklaapatukka 70, hillomunkki 68, täytekakku 65, voisarvi 47.

Laatu ratkaisee

Ruoan laatutekijät ovat tärkeässä roolissa nimenomaan kylläisyyden pitkäaikaisessa säätelyssä. Jos sinulla on nälkä jo tunnin päästä ruokailusta, hyötyisit todennäköisesti siitä, että jätät vähemmälle perunan, pastan ja riisin. Syö sen sijaan monipuolisesti vihanneksia, kananmunia, käytä rohkeasti rasvaa ja nauti lihavalmisteita. Näin pidät nälän kauan poissa ja päivien, viikkojen ja kuukausien aikana tapahtuvan painonhallinnan aikana energiatasapaino pysyy mahdollisesti negatiivisena, jolloin laihtuminen voi tarvittaessa jatkua.

Nykyihmisen suurimpia vitsauksia ovat elintarviketeollisuuden kehittämät kevyttuotteet ja välipalaratkaisut. Kevyttuotteet eivät pidä nälkää ja houkuttelevat ”keveytensä” takia syömään enemmän tätä valmistetta. Lisäksi kevyttuotteissa rasva on korvattu lisäaineilla ja hiilihydraateilla. Kevyttuotteista on pyrittävä eroon sillä näyttää vahvasti siltä, että niistä on vain haittaa painonhallinnassa. Jos meidät houkutellaan syömään kovin kevyesti ja täydentämään aterioiden välistä aikaa energiaa sisältävillä välipaloilla, saamme helposti liikaa energiaa ja lihomme herkästi. Lihavuus johtuu nimenomaan huonosta nälänhallinnasta, jolloin syömme herkästi liian paljon energiaa kulutustarpeeseen nähden. Nälkää vastaan on hyödytöntä kamppailla, joten siirry pois kevyttuotteiden petollisesta maailmasta. Siirry laadukkaaseen, käsittelemättömään ruokaan.

Ihmiskehossa vallitsee oikeastaan usein toistuva nälän tila, jota helpotamme väliaikaisesti syömällä ruokaa. Ruokaile viisaasti, eli älä tarpeettomasti sekoita keskushermoston ja ruoansulatusjärjestelmän ylläpitämää monimutkaista energiansäätelyä.

Hermoston ja hormonien yhteispeliä

Kun mahalaukku täyttyy, vagushermo lähettää täyteydestä viestittäviä merkkejä aivoihimme. Erityisesti kolekystokiniini on vastuussa vagushermon heräämisestä henkiin. Se saa meidät jättämään väliin esimerkiksi lounaan jälkeisen jälkiruoan. Se viestittää aivojen kylläisyyskeskukselle, että mahalaukkuun ei nyt mahdu enemmän ruokaa. Kolekystokiniini ei ollenkaan kainostele näitä aikomuksiaan. Se panee mahalaukun alemman sulkijaportin kiinni. Silloin ruokamassa ei enää valu ohutsuoleen. Mahalaukkuun tulee sellainen miellyttävä täyteyden tunne.

Vatsan täytyttyä vagushermo varmistaa tämän asian vielä kylläisyyskeskuksen kanssa: Nyt ei enää syödä! Tästä syntyy ns. lyhytaikainen kylläisyys. Sellainen kylläisyys joka katkaisee ruokailuhetken. Peruna on esimerkiksi hyvä lyhytaikaisen kylläisyyden tuoja. Se täyttää hyvin vatsan.

Pitkäaikaista kylläisyyttä pidetään kuitenkin tärkeämpänä painonhallinnan kannalta. Rasvakudoksen ja mahalaukun tuottama leptiini on se kemiallinen viestiaine, joka auttaa meitä ylläpitämään pitkäaikaista kylläisyyttä. Toinen pitkäaikaista kylläisyyttä puoltava seikka on tasaisen korkea verensokeri. Jos verensokeri ruokahetken jälkeen äkillisesti laskee kovin alas, me voimme sekoittaa tämän verensokerin laskun näläntunteeseen. Verensokeri pysyy tasaisena nauttiessamme ruokaa, joka ei niin nopeasti sokeristu ruoansulatusjärjestelmässä (korkeaglykeemiset hiilihydraatit). 
Verensokerin heilahtelua voi tasata myös laadukkailla proteiineilla ja rasvoilla.

Painonhallinnan Waterloo

Tiede on paljastanut, että kylläisyyskeskus ja mielihyväkeskus ovat ihan vieri vieressä siellä harmaan aivomassan seassa. Mielihyväkeskus kaipaa huomiota ja virhe olisi syödä vain tyydyttääksesi tämän keskuksen mielihaluja. Jos 1-2 tuntia ruokailun jälkeen olet nälissäsi, se johtuu joko liian pienestä ruoka-annoksesta tai sitten olet syönyt laadultaan ihan sopimattomia ruokia. Ruoka-annoksen maltillisesta suurentamisesta ja panostamisesta aamiaisen, lounaan ja päivällisen laatuun voi olla hyötyä.

Ihminen, jolla on terve suhtautuminen syömiseen, syö ruokaa tyydyttääkseen energiantarpeensa ja saadakseen vitamiineja sekä hivenaineita. Ihmismieli on kuitenkin merkillinen. Me voimme huijata itseämme syömään pienempiä annoksia, syömällä pienemmiltä lautasilta ja juomalla pienemmistä laseista. Jättämällä kokonaan aterioita väliin voimme huijata itseämme vahingollisten syömishäiriöiden pariin. Nämä harhat voivat toimia niin hyvin, että syömme jatkuvasti pienempiä ruoka-annoksia ja laihdumme.

Menestyksellisen painonhallinnan varsinainen taistelu koetaan kylläisyys- (leptiini) ja mielihyväkeskuksen (serotoniini) välisessä voimainkoetuksessa. Tällä taistelukentällä ottavat yhteen fysiologia ja psyyke. Mielihyväkeskus (psyyke) muistaa miten ihanalta makea suklaakiisseli kermavaahdolla maistui. Kun me näemme kahvilassa tarjottavan ihanaa suklaakiisseliä, meidän tekee mieli juuri sitä, vaikka meillä ei oikeastaan ole fyysistä nälkää. Meidän piti ehkä vain poiketa kahvilaan juomaan kuppi kahvia. Mielihyväkeskuksessa oli ehkä serotoniinin vajaus ja himo makeaan syntyi. Serotoniini voitti epätasaisen taistelun synnyttäen meissä sellaisen suklaakiisselihimon, että sitä ei sammuteta muuta kuin syömällä annos suklaakiisseliä erityisen suuren kermavaahtoannoksen kera. Suklaa-kiisseliannoksen jälkeen serotoniini-ihanuutta riittää aivoissa taas jonkin aikaa. Niin kauan kuin serotoniinimyrsky riehuu aivoissasi, olet tyytyväinen. Himo syntyy yleensä sokeriin, rasvaan tai suolaan. Myrskyn laannuttua kaipaat ehkä taas jotakin makeaa, saattaa jopa olla, että greliini viestittää, että mahalaukku on tyhjä.

Syöt nälkääsi.

Sellaiset ihmiset jotka oppivat välttämään makean-, rasvan- tai suolanhimon synnyttäjiä, voivat voittaa painonhallinnan Waterloon. Kokemusperäistä ja tutkittua tietoa löytyy tunteiden ja ruoanhimon sekamelskasta. Masentuneet tuntevat tarvitsevansa sitä mainitsemaani makeaa suklaakiisseliä, vihaiset voisivat syödä pahimpaan raivoonsa ison mehukkaan pihvin, levottomille maistuu jäätelö, stressaantuneille auttaa suolainen huikopala, yksinäisen ystävä on iso sipsipussi, mustasukkaiselle kelpaa lähes mikä tahansa ja sitä pitää olla paljon!

Tunteet tulevat ja menevät. Niille emme voi mitään. Sen sijaan voimme vaikuttaa tunnesyömisen määrään ja laatuun. Terve nälänhallinta löytyy tunnemyrskyjen keskeltäkin. Tämä vaatii meiltä kuitenkin taistelumieltä. Sellainen ihminen jolla esimerkiksi on kova sokerinhimo voi todennäköisesti sammuttaa makeannälkänsä ainoastaan luopumalla nopeasti sokeristuvista hiilihydraateista.

Älä jatkuvasti ajattele syömistä!

Kylläisyyden hallintaa on sekin, ettei jatkuvasti ajattele syömistä. Ainakaan silloin ei tunnu niin nälkäiseltä, kun on muuta mietittävää. Moni laihdutusdieetti menee pieleen juuri siksi, että niissä liiaksi mietitään ruoka-asioita, jotka tekevät nälkäiseksi.

Ravitsemustutkimuksessa, koeasetelmissa ja ruokavalioneuvonnassa nähdään usein, että sellainen ajatusmalli, joka rajoittaa ruoankäyttöä ja mielitekoja, useimmiten ruokkii ruokaan liittyviä himoja. Jos asetetaan paljon dieettiä koskevia rajoituksia ja kieltoja, tapahtuu usein niin, että lisätään juuri niiden ruokien syömistä, joista rajoittamisella on pyritty kieltäytymään. Jos pyrkimyksenä on sulkea ruokahimo pois mielestä on etenkin ylipainoisilla koehenkilöillä havaittu tämän vain lisäävän ruoanhimoa. Kielteisten ajatusten ja mielentilojen on havaittu kiihottavan ruokahimoja ja lisäävän motivaatiota syödä. Ruoankäyttötutkimuksissa on todettu ruokahimojen vievän usein poikkeuksellisen voimakkaaseen pyrkimykseen syödä makeita elintarvikkeita.

Älä jätä aterioita väliin!

Olette ehkä kuulleet, että on epäviisasta jättää esimerkiksi lounas väliin ja näin yrittää laihduttaa. Aterioiden jättäminen väliin johtaa yleensä karmivaan nälkään ja syömisen hallinnan menettämiseen. Kun lopulta ollaan ruokalautasen äärellä, syödään aivan liian nopeasti ja liian suuri annos.

Ateriarytmi voi väljyyden sijaan olla myös liian tiheä. Tunnin välein tapahtuva napostelu, välipalojen nauttiminen tai ruokailu pitää veren insuliinipitoisuuden jatkuvasti korkeana ja se hidastaa näin rasvavarastojen käyttöä energiaksi. Pitäisin tasaista, sopivan tiheää ateriarytmiä ensiarvoisen tärkeänä silloin jos tarkoituksena on noudattaa runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota. Täytyy huolehtia siitä, että milloinkaan ei tule niin kova nälkä, että tulee halu syödä liikaa ruokaa, ähkyyn asti.

Vatsan täyttämiseen perustuva kylläisyyden tunne voi muodostua ongelmaksi, sillä totuttautuminen pois runsaista annoksista voi olla aikaa vievä tapahtumasarja. Kysyy luonnetta antaa venyneen mahalaukku vähitellen pienentyä. Tähän on nähdäkseni kaksi tietä:

1) ateriarytmin tiivistäminen (hiilihydraattipainotteinen ruokavalio) tai

2) syöminen harvemmin mutta säännöllisesti (hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio).

Jälkimmäinen vaihtoehto on mahdollinen siinä tapauksessa, että syödään sopivasti näläntunteen kauan poissa pitävää rasvaa ja proteiinia. Erittäin tärkeää on hakea hyvän olon tunnetta ateriarytmityksellä. Painonhallinta menee mahdottoman vaikeaksi, jos jätetään ruoka-annos niin niukaksi ja energiaköyhäksi, että jo tunnin päästä on uudelleen nälkä. Ruokailun kautta saavutettu hyvä olo pitää ajatukset poissa ruokailusta. Parhaan ateriarytmin määrittelee oma keho. Mene syömään kun on nälkä ja lopeta kun ei ole nälkä.

Käytännön kokeiluja

Mikään ei estä kokeilemasta energiapitoisten perunoiden, pastan ja riisin vähentämistä. Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon lautasella voi täyttää runsailla keitettyjen ja raakojen vihannesten annoksilla sekä lisäannoksilla laadukasta lihaa ja rasvaa. Lisääntyneestä rasvan määrästä huolimatta päivittäinen energiamäärä jää joillakin 400–500 kcal vajaaksi.

Tähän asti kaikki on ollut helppoa ymmärtää, eikö vain? Syödään siis maistuvaa ruokaa lautaselta, jätetään välipalat vähemmälle ja mikäli on ylipainoa, voi laihtua. Vähäisempi nautittu energiamäärä proteiinien ja rasvan muodossa ei johda kiljuvaan nälkään. Energiavaje tuo yleensä kovan nälän varsinkin jos ruokailemme kovin hiilihydraattipainotteisesti. Ruoan tuoma kylläisyys säilyy kovin lyhyen ajan ja suuren osan päivää joutuu kamppailemaan nälkää vastaan. Syödään vatsantäytteeksi tärkkelys- ja kuitupitoisia viljatuotteita, mutta pian on taas nälkä. Matalaenergisillä ateriankorvikkeilla voi todeta jonkun sinnittelevän elämässään eteenpäin.

Tässä ilmeisesti on sillä lailla, että tutkimuksissa esille tullut seikka hiilihydraattien väitetystä kyvystä pitää nälkä loitolla, perustuu liian optimistisiin tulkintoihin. Joillakin harvoilla ihmisillä hiilihydraatit voivat pitää nälän hyvin poissa, mutta aidossa elämässä siellä tutkimuskammioiden ulkopuolella ja tarkoitushakuisen sponsoroinnin ulottumattomissa, rasva ja proteiini ovat ne kylläisyyttä ylläpitävät energiaravintoaineet.

Ei enää nälkää energiavajeesta huolimatta! Tämä on yksinkertaisen ajatuskuvioni pääteema tällä kertaa. Tähän perustuu hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden menestys. Ei sinun ole tätä pakko uskoa, mutta mikä estää kokeilemasta?

Epäilevät Tuomaat voivat jo nyt tehdä tämän energiavajeen suhteen kenttäkokeita itsellään esimerkiksi kuukauden verran. Jättäkää pois ruokalautaselta peruna, pasta ja riisi. Syökää leipää vain aamulla. Lorottakaa reilusti rasvaa ruoan joukkoon. Panostakaa aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen. Kokeilkaa jos voitte ilman karmivaa nälkää jättää pois muutaman välipalan. Tehkää rohkea pesäero niihin professoritason spekulaatioihin, että välipaloja on mukamas tärkeä syödä. Professoritkin erehtyvät joskus. Kenttäkokeessanne voitte saada selville, onko teillä hyötyä vähentyneestä hiilihydraattialtistuksesta ja runsaammasta rasvasta sekä proteiinista. Jos ette huomaa mitään myönteistä tapahtuneen kuukauden aikana, voitte palata takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Mitään terveydellistä vaaraa tällaisesta kokeilusta ei ole.

Lopuksi vielä yksi yllätyksellinen menestystarina!

Kerron teille vielä lopuksi erään asiakkaani tarinan, jossa keskeisenä ajatuksena on juuri tämä energian ja nälän hallinta. Toivon tositarinan herättävän teissä ajatuksia siitä miten vaikeiksi asiat voivat mennä ruokalautasen äärellä ja miten odottamattomalta suunnalta kohtalo voi tarttua tilanteiden kulkuun. Hiljentykäämme siis hetkeksi kuuntelemaan mitä 48-vuotiaalla suomalaismiehellä on kerrottavaa meille nälästä ja ruokailusta.

Painonhallinta karkaa tämän miehen käsistä varusmiespalveluksen aikana ja sitä seuraavan opiskeluelämän alkaessa. Ihmismieli on arvaamaton ja syömishäiriöt kehittyvät joskus oudoistakin asetelmista. Tällä miehellä kehittyi armeijassa inho liikuntaa kohtaan ja lisäksi hän tunsi olon epämukavaksi ruokalautasen äärellä. Mieli ei rauhoittunut ihanan ruokalautasen ääressä. Ainoastaan vanhempien luona käydessään hän koki ruokailun tähtihetkiä ja söi ruokaa lautaselta. Muualla hän vihasi ruokalautaselta syötyä ruokaa.

Hän tottui opiskeluaikoina ostamaan valmisruokaa, ruokailemaan baareissa, syömään kevyttuotteita (erityisesti jogurttia) ja mussuttelemaan leipää sekä makkaraa. Lisäksi hän piti itsensä virkeänä makeisilla ja oluella. Kevyttuotteet ovat hyviä, väitetään että ne eivät lihota ja niillä menee hetkeksi nälkä. Kiloja kertyi kuitenkin vähitellen. Hän onnistui lihottamaan itsensä muutamassa vuodessa ylipainoiseksi. Hän huomasi painavansa pian 110 kiloa normaalin 75 kilon sijaan.

Mies siirtyi työelämään ja vuositarkastuksessa todettiin se tuttu kuvio:

- korkea verensokeri (vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen) 
- korkea veren kolesteroli (mahdollisesti vaara sairastua sydän- ja verisuonitauteihin) 
- korkea verenpaine (mm. halvauskohtaukset ja sisäelinvauriot ovat vaarana)

Terveydenhoitaja määräsi kolesterolia alentavaa kasvirasvalevitettä leivän päälle, määräsi miehen jättämään ruokavaliosta makkarat pois ja toivoi miehen liikkuvan enemmän. Hyvää tarkoittaen ja alan terveyssuuntausta myötäillen miehen piti nimenomaan hoikistua syömällä paljon leipää ja juomalla paljon hedelmämehuja. Jälkeenpäin hän analysoi tilannetta oivallisesti pitäen ohjeita tuossa elämäntilanteessa aivan järjettöminä.

Homma jatkuu. Vaaka ei osoittanut leppymisen merkkejä. Työnantaja suostui kustantamaan painonpudotuskurssin ja hän sai yrityksen laskuun käydä oikein laihdutusklinikalla. Hänelle määrättiin erittäin niukkaenergisiä ateriankorvikkeita. Paino tippui, mutta monien vuosienkin takaa oli edelleen mielessä noilta ajoilta seuralaisena ollut kauhea nälkä. Ateriankorvikkeilla hän ei saanut nälkäänsä hallintaan. Viikkokausia kiusattuaan itseään ateriankorvikkeilla, hän sekoitti aineenvaihduntansa ja mielensä. Lääkäri kehui häntä ”hyvästä” laihdutustuloksesta ja tarjosi mielenterveyspalveluja. Vika saattoi lääkärin mielestä olla korvien välissä! Se oli miehelle kova paikka. Hän sai jutella lihavuudestaan mielenterveystoimistossa.

Aikaa kului ja olo ei parantunut. Lopulta mies tunsi itsensä niin heikoksi, että työkyky alkoi kärsiä. Ilmeisen ymmärtäväinen työyhteisö haluasi pelastaa työntekijänsä ja hänelle suotiian mahdollisuus saavuttaa työkyky kuntoutumiskurssilla. Kuntoutuskeskuksessa tarjottiin ajan hengen mukaisesti laillistetun ravitsemusterapeutin toimesta ruokavalio-ohjausta: vältä rasvaisia ruokia ja syö paljon kuitupitoisia viljavalmisteita. Ohjeistuksen mukaista ruokailua seurasi kauhea olo. Niin paha olo tästä miehelle tuli, että hän vieläkin muistelee niitä aikoja kauhulla.

Tehdäkseni pitkästä tarinasta lyhyemmän, hyppään nyt heti suoraan tositarinan hienoon loppuhuipentumaan. Mies on nimittäin onnistunut laihtumaan. Ei välttämättä alan huippuasiantuntijoiden toimesta, vaan löydettyään itse ratkaisun ongelmaansa. Elämä on arvaamaton. Eräänä päivänä hänen äitinsä sairastui vakavasti ja hän kävi usein kotipuolessa äitiä ja isää auttamassa. Hän valmisti siellä ruokaa äidilleen ja isälleen. Hän söi siellä ruokaa myös itse. Pitkästä aikaa ruokaa oikealta lautaselta. Reiluja annoksia ja melko rasvaista ruokaa, sillä rasvainen ruoka on isälle mieleistä. Hän nautti ruokailuhetkistä. Hän jätti turhina pois välipalat, jogurtit, leivät ja hedelmäjuomat.

Ja nyt tulee se suuri ihme: Hän laihtui yhdessä vuodessa alle 90-kiloiseksi! Hän on varma, että laihtuminen johtui siitä, että hän löysi uudestaan tavallisen kotona valmistetun ruoan. Hän söi sitä runsaasti ja jätti pois välipalat.

Jussi oli harvoin kokenut sellaisia oivalluksen hetkiä, kuin nyt lukiessaan tohtori Salmenoksan luentorunkoa. Miten hyvin hän osasikaan tunnistaa itsensä tohtorin kuvauksesta. Jussi oli tottunut syömään perunaa ja pitänyt sitä tärkeänä. Nälkää se ei pitänyt ja luento toi tähän selityksen. Jussin turmiona oli lisätä perunaannoksia, jos nälkä ei pysynyt loitolla. Tätä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Ilmeisesti ainakin Jussin tapauksessa oli äärimmäisen kohtalokasta pitää hiilihydraattipitoisia ruokia kokonaisuudessaan hyvin kylläisyyttä ylläpitävinä. Sen sijaan rasva-ja proteiinipitoiset ruoat menivät hitaammin ruoansulatusjärjestelmän läpi ja tällä oli merkitystä pitemmän ajan kylläisyyteen.

Jussi muisteli, miten hän oli totutellut runsasrasvaiseen ja paljon proteiinia sisältävään ruokaan sillä ajatuksella, että hän syö seuraavan kerran kun hänelle tulee nälkä. Hän huomasi, että tällä tavalla ruokaillen hän saattoi viettää suuren osan päiväänsä kokematta ollenkaan häiritsevää näläntunnetta. Usein hän ei edes ajatellut syömistä, jos oli jotain puuhastelua. Aiemmin hän oli huomannut miten hiilihydraattivoittoisesta välipaloja sisältävästä tavasta ruokailla tuli yksinkertaisesti nopeammin nälkä. Oli helpompaa olla ilman välipaloja.

Kevyttuotteet eivät sopineet Jussille laisinkaan. Hienoa, kun tohtori Salmenoksa tuomitsi nekin. Jussin oli mahdollista syödä kilokaupalla leipää ja muroja, mutta varttikilo voita teki jo tiukkaa. Hiilihydraatit eivät tehneet Jussista kylläistä, vaan niitä syödessä hänelle jäi jatkuva näläntunne. Hiilihydraatteja oli niin paljon helpompi syödä liikaa kuin rasvaa. Tästä johtui, että vähemmän hiilihydraatteja sisältävä ruoka-annos sisälsi aina vähemmän energiaa, mutta piti kuitenkin kylläisenä pitempään. Kyllä tiede oli ihmeellistä.

Jatkuu…

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.