Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Väärin sammutettu – väärin laihdutettu, osa 4

Tämä on kirjoitussarjani neljäs osa, missä seuraamme insinööri Jussi Tervosen laihdutusprojektia. Teksti on saanut innoituksensa vuonna 2010 kirjoittamastani kirjasta ”Sietämätön leveys” (SUL Julkaisut). Kustantajan käsikirjasta poistamat osuudet ovat tässä mukana ja muutamia jännittäviä käänteitä on lisätty lähinnä viihdearvon lisäämiseksi. Tietopuolta olen lisännyt runsaasti. Jos todella haluat tietää mitä on laihduttaminen käytännössä, sitten luet tämän tekstin.

Osa 1 tutustutti meidät Tervosen käyttämään laihdutusmenetelmään, eli Atkinsin ruokavalioon. Tervonen oli terveyskeskuslääkäri Hiltusen tietämättä laihduttanut jättämällä hiilihydraatit vähemmälle. Asia paljastui vasta terveyskeskuksen laihdutusillassa, jossa Tervonen esitteli laihdutustuloksiaan ja kertoi ruokavaliostaan.

Sitten seurasi ruokavalion tarkempi analyysi. Osassa 2 Jussin paras ystävä Risto Laitinen osaa kertoa karppauksesta hieman enemmän. Jussi tapaa myös mm. Tauno Tolpan, eläkkeellä olevan sisätautien erikoislääkärin, joka kertoo Tervoselle laihdutusmenetelmän tieteelliset perustelut.

Osassa 3 olemme kärpäsinä katossa kuuntelemassa Jussin ja Taunon juttelua ravitsemustieteestä, joka sitten jatkuu mm. ruisleivän terveysvaikutusten pohdinnalla osassa 4. Mukavia lukuhetkiä!

Jussille ei kelpaa ruisleipä

Vierailut Taunon luona olivat Jussille elämän kohokohtia. Hänestä oli antoisaa keskustella rauhallisesti Sinikan isoisän kanssa siitä, oliko hänen noudattamassaan ruokavaliossa mitään järkeä. Ero muihin keskusteluihin oli valtava. Hän huomasi pahoittavansa mielensä kerta kerran jälkeen vieraillessaan internetin keskustelupalstoilla. Ne olivat kuitenkin Jussille huumeeseen verrattava asia. Palstoilla hän tunsi suunnatonta mielihyvää, kun sai sivaltaa sanan voimalla niitä, joilla oli hänen mielestään vääriä ajatuksia ravinnosta. Kun Jussi sai vastaansa yhtä sapekkaasti kirjoittavan keskustelukumppanin, hän pahoitti herkästi mielensä.

Riston kanssa tuli myös helposti epämukava olo. Risto oli mielipiteissään niin ehdoton. Sellaista asiaa, jonka Risto oli sisäistänyt ja perusteellisesti ymmärtänyt omalla tavallaan, ei pitänyt mennä epäilemään. Ikään kuin pelkkä epäily olisi jo ajatuskuvion mitätöimistä. Sellaiselta se tuntui Riston kanssa. Sinikka ei suostunut puhumaan hänen kanssaan ravintoasioista. Ehkä hän oli kasvanut poikkeuksellisen selväjärkisen isoisänsä myötä aktiiviseksi kuuntelijaksi, tiedon vastaanottajaksi.

”Olenko minä suuressa vaarassa kun en enää syö terveysviranomaistemme suosittelemaa täysjyväviljaa? Jääkö minulta puuttumaan jokin tärkeä ravintoaine tai onko terveyteni kerta kaikkiaan vaarassa kun ruisleivät jää syömättä ja aamupuurot nauttimatta?” Jussi kysyi Taunolta.

”Tästä minun ruisleivän syönnistäkö sinä innostuit peilaamaan omia käsityksiäsi terveydestäsi? Niinpä niin, täysjyvävilja on meidän ruokakulttuurissamme hyvin vahvassa asemassa. Suomalaiset ravitsemussuositukset ovat puhuneet sen puolesta, että kaikenlaisten täysjyväviljavalmisteiden käyttöä pitäisi entisestään lisätä. Jotkut puuhaavat ruisleivästä suomalaista vientituotetta kansainvälisille terveysmarkkinoille”, Tauno selosti.

”Minäkin elin vielä vuosi sitten uskollisesti leivän varassa. Nyt on mennyt pitkä aika ilman leipää ja ainoa muutos taitaa olla, että pierettää vähemmän ja kilot ovat karisseet. Ihmettelen vaan mihin perustuu se ajatus, että leipää ja viljatuotteita pitää syödä niin tavattoman runsaasti. Eihän etelässä syödä ruisleipää. Siellä syödään pieniä määriä sitä valkoista leipää.”

”Jussi, kyllä leipää on helppo suositella päivittäin nautittavaksi sellaisenaan ja aterioiden yhteydessä. Erityisesti ruisleipää ja moniviljasta valmistettuja täysjyväpuuroja pidetään terveellisinä. Ne ovat erinomaisia kuidun lähteitä. Niistä saa sitten vielä roppakaupalla niitä vitamiineja ja hivenaineita. Veteen liukenematonta kuitua ylistetään ravitsemustutkijoidemme toimesta. Kuitu lisää ulosteen kulkeutumisnopeutta suolistossa, pehmentää ulosteen rakennetta ja edistää kaikin tavoin suoliston terveyttä. Kuitua on opittu pitämään myös erinomaisena suojana suolistosyöpiä vastaan. Täysjyvästä löytyy näyttöä, että sitä syövillä on pienempi riski saada sydän- ja verisuonitauteja. Diabeetikoille suositellaan täysjyvää, koska sen on todettu suojaavan kakkostyypin diabetekselta. Mitenkään en innostu pitämään leipäviljaa epäterveellisenä.”

”Risto on kyllä tuosta asiasta ihan eri mieltä. Hän puhuu siitä, miten joissakin dieeteissä ja sairauksissa, esimerkiksi keliaakikoilla, on sellainen tilanne, että viljaa ei käytetä lainkaan. Ravitsemusasiantuntijoittemme mukaan tällaisten dieettien noudattajien pitäisi olla suuressa vaarassa, eikö niin? Kun ei syödä leipää, ollaan pulassa? Saitko mitään tolkkua niistä Riston keräämistä tiedejutuista, jotka annoin viime kerralla?”

”Tosiaankin, hyvä kun kysyit noista tutkimusraporteista. Luin ne suurella mielenkiinnolla läpi. Noiden tutkimusten mukaan näyttö viljakuitujen terveellisyydestä ei ollut niin selvä, mutta eivät ne tutkimukset myöskään antaneet syitä tuomita nykyisten terveysvalistajiemme pyrkimyksiä lisätä täysjyväviljan käyttöä. On vain niin tavattoman helppoa löytää tutkimuksia, joissa päädytään virallista linjaa poikkeaviin johtopäätöksiin. Kyllä minä puolustan nykyisiä ravitsemussuosituksia. On sellainen tilanne, että ravitsemushoitoja, kuten esimerkiksi tätä kuidun lisäämistä syöpien torjumiseen, ei voi rinnastaa lääkehoitoon. Ravitsemussuosituksissa tehdään kaikenlaisten epävarmuustekijöiden takia aina kompromisseja. Lääkkeitä voidaan tutkia helposti hyvinkin tarkasti. Jaetaan vaan ihmiset hoitoryhmään ja verrokkiryhmään. Ja voidaan olla varmoja, että toiset saavat kyseistä yhdistettä ja toiset eivät saa. Ruoan suhteen tämä ei ole mahdollista. Eettisistä syistä ei voida muodostaa verrokkiryhmää, joka ei saa lainkaan jotakin ravintoainetta, esimerkiksi kuitua. Käytännössä tutkittavien syömisen kontrollointi on mahdotonta. Ravintoaineita saadaan yleensä monista lähteistä ja ylipäätänsä ihmisten syömistä on mahdotonta kontrolloida esimerkiksi kahden vuoden ajan, ellei tutkimusta tehdä ihan mielettömillä resursseilla. Mistä voidaan olla niin varmoja, että ilman ravintokuituja elävä koeryhmä ei epähuomiossa saa kuituja jostakin ruoka-aineesta? Tämän takia ravitsemustutkimuksen todistusvoiman taso ei ole lääketutkimusten luokkaa. Lääkehoidossa on aina mukana lääkärin valvonta, jotta ei olisi väärinkäyttöä. Ruoan suhteen tällainen kontrolli on mahdotonta. Siksi väestötasolla ollaan todella varovaisia liian suurten muutosten suhteen ravitsemussuosituksiin”, Tauno vakuutti ja jatkoi:

“Otan asiaa valaisemaan toisen esimerkin. Folaattia alettiin täydentää elintarvikkeisiin foolihapon muodossa sellaisissa maissa, jossa sen saanti on vähäistä. Riittävä folaatin saanti on äärimmäisen tärkeää raskauden alkuvaiheessa, joten tämän vitamiini lisäys oli puolusteltavissa ja olihan sitä runsaasti tutkittukin. Ja nyt tulee se ikävä yllätys: niissä maissa missä foolihapolla täydennettiin elintarvikkeita, myös tietyt syövät lisääntyivät. Tieteellisessä kirjallisuudessa näiden kahden asian välillä on esitetty olevan syyyhteys. En minä puolustele tällä ajatuksella kuitulisää ruisleivästä, vaan minä puolustan jossain määrin sitä varovaisuutta, joka liittyy suosituksiin. Ravitsemustutkimuksen sekoittamiseen lääketutkimukseen törmää tieteen popularisoinnin yhteydessä niin usein. Se ei päde kovin hyvin ravintoainetasolla, eikä myöskään ruoka-ainetasolla ja ruokavaliotasolla. Ravintoaineita saadaan niin monista lähteistä ja yhä enemmän tajutaan, että yksittäisillä ravintoaineilla on paljon luultua moninaisempia tehtäviä elimistössä. Tästä syntyy niin monimutkainen vaikuttavien tekijöiden verkosto, että sitä on vaikea hallita teoriassa tai käytännössä. On todennäköistä, että tulevaisuudessa, yksilöllisen ravitsemushoidon myötä, tulevat väestötason suositukset ja terveydenhuollon ammattilaisten suositukset erkanemaan toisistaan. Näin siis lääkärin valvonnassa voidaan antaa farmakologisia annoksia ravintoaineista ja muista bioaktiivisista yhdisteistä. Myöskin ruokavalion energiaravintoaineiden suhteita voidaan sovittaa yksilöllisesti, tuntemusten, mieltymysten ja verikokeiden mukaan. Anteeksi kun tuli näin pitkä selostus.”

”Älä pyytele anteeksi. Oli tosi hienoa saada lisää tietoa”, Jussi huomautti.

Tauno piti kädessään Harvardin yliopistolla tehtyä tutkimusta: ”Arvostetussa Harvardin yliopistossa on seurattu 15 vuoden ajan useiden kymmenien tuhansien naisten ja miesten ruokavaliota ja sitä, miten ruoka vaikutti paksusuolen syöpään. Tutkimuksessa löydettiin monia syöpään vaikuttavia tekijöitä ruoasta ja ennen kaikkea elämäntavoista, mutta viljakuidun saannin merkitys jäi yllättävän vähäiseksi. Tuo sinun kaverisi Risto on alleviivannut tuon viljakuituhavainnon. Ei tutkimuksia voi lukea niin, että niistä ehdoin tahdoin hakee omaa ajatusmaailmaa pönkittäviä ajatusmalleja. Mielestäni on muita tutkimuksia, joissa on hyvinkin selvää näyttöä viljakuitujen suolistosyöpää vähentävästä vaikutuksesta. Sen sijaan olen kyllä samaa mieltä kaverisi kanssa, että viljakuitujen merkitystä pitää edelleen tutkia. Siinäkin kaverisi on oikeassa, että täysjyväviljassa on runsaasti tärkkelystä, joka ruoansulatuksessa muuttuu verensokeriksi. Tämä toinen tutkimus on tosi kiinnostava missä näytetään, että leivän kuitupitoisuus ei juuri vaikuta hiilihydraattien imeytymisnopeuteen ja verensokeri nousee kuitupitoisesta leivästä siinä määrin kuin vähemmän kuituja sisältävästä. Tärkkelys on luonnon nerokas varastomuoto sokerille. Eivät siinä kuidut paljoa verensokerin nousua taida jarrutella”, Tauno selosti.

”Ja täysin viljaton ruokavalio oli tässä amerikkalaistutkimuksessa tosi tehokas metaboliseen oireyhtymään”, Jussi kysyi.

”Oikeassa olet. Näytti siltä, että viljatuotteita välttäneillä paino putosi, hiilihydraatteja siedettiin paremmin ja insuliiniherkkyys parani. Myös useimmat tulehdusarvot paranivat ja veren rasva-arvot muuttuivat suotuisaan suuntaan. Todella mielenkiintoista. Minusta tuntuu, että jotkut virallista ravitsemuskäsitystä edustavat tutkimukset kiertävät kehää imaisten sisäänsä alalla toimivat tutkijat. Mennään sellaiseen tuttuun ja turvalliseen olotilaan, jossa havainnot seuraavat oletettua kaavaa. Tällaiset poikkeavat tutkimusnäytöt eivät todennäköisesti ole virheellisiä ja voin hyvin ymmärtää tämän kehäajattelun takia miksi poikkeavia käsityksiä ei välttämättä heti hyväksytä. Se rikkoo tuon ajatuksia ympäröivän kehän ja se ehkä häiritsee myös kehän sisällä olevien tutkijoiden olotilaa. Poikkeavan käsityksen saamiseksi tuon kehän sisään pitää saada tutkijoita, jotka ovat valmiita laajentamaan tuota kehää niin, että tuo poikkeava käsitys mahtuu sen sisään. Olisi virhe muodostaa kaksi erillistä kehää. Ja sellainen tilanne on tällä hetkellä päällä. On koululääketieteen kehä ja sitten vaihtoehtoisten tai täydentävien ratkaisujen kehä.”

”Saatko sinä Atkinsin ruokavalion mahtumaan kehän sisään?” Jussi kysyi.

”Ei se kovin helposti mahdu kehän sisään. Voi vielä kestää jonkin aikaa, ennen kuin kehäni on tullut niin suureksi ja kattavaksi, että sinne mahtuu myös Atkins. Tutkimusnäyttöä on tarjolla yllin kyllin Atkinsin ruokavalion toimivuudesta, mutta minun on vaikea tajuta miten se yhtäkkiä ratkaisisi vuosien saatossa kehittyneet lihavuusongelmat kuin taikasanasta. Atkinsin ruokavaliolla on toki saavutettu muihin ruokavalioihin verrattuna parempi laihdutustulos, paremmat muutokset veren rasva-arvoissa, suurempi verenpaineen lasku, pienempi vyötärönympärys sekä paremmat insuliini-ja sokeriarvot. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Mitään ihmeruokavaliota ei ole olemassa. Aikanaan kyllä selviää mihin Atkinsin laihduttava ja tervehdyttävä vaikutus perustuu. Voihan se olla, että Atkinsin ruokavalio synnyttää sinussa niin hyvää oloa, että laihtuminen, verenpaineen lasku, rasva-arvojen parantuminen ovat vain sivujuoni, jonka pääosaa näyttelee hyvä olo. Kun luin avoimin mielin näitä Riston kopioimia menestystarinoita Atkinsin ruokavaliota noudattavilta, tuli ensimmäisenä mieleen, että ruokavaliota noudattavilla on taatusti tuo hyvä olo tosi tärkeänä terveysvaikutusten tuojana”, Tauno tilitti tuntojaan tarkasti selostusta kuuntelevalle Jussille.

”Oletko, Tauno, huomannut tämän väitteen”:

”Täysjyväviljaa syövillä ihmisillä on todettu olevan mm. vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kakkostyypin diabetesta sekä tiettyjä syöpiä. He lihovat vähemmän ja seuranta-aikana myös kuolleisuus on heidän keskuudessaan pienempää. Tämä näyttö on kiistatonta”.

Jussi jatkoi: ”Riston havaintojen mukaan edellä mainittuun täysjyvän käyttöä suosivaan tulokseen päästään vain sellaisissa tutkimuksissa, joissa täysjyvän vertailukohtana on kuorittu vilja. Viranomaiset toistavat vanhoja mantroja täysjyvän terveellisyydestä, mutta joutuvat myöntämään, ettei ole olemassa yhtäkään tutkimusta, jossa täysjyväviljaa sisältävä ruokavalio viljattomaan verrattuna ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää, kakkostyypin diabetesta ja lihavuutta. Katso kun täysjyvää verrataan siihen vaaleaan höttöleipään, ei viljattomaan ruokavalioon, joka on yllättävän suosittu. Kummallista kun tutkijat eivät siihen ole törmänneet?”

Tauno vaipui syviin mietteisiin ja sanoi sitten: ”Tuo on asia, jota en ole laisinkaan tullut miettineeksi. Oikeassahan Risto on. Vertailupohjaa pitäisi ehdottomasti muuttaa. Minäkin tiedän useita ihmisiä, jotka ovat tervehtyneet kaikenlaisista vaivoista jätettyään kokonaan viljatuotteet.”

”Tuosta tuli hyvä olo” Jussi tunnusti ja jatkoi: ”Oletko jutellut tutkijaystäväsi kanssa ruokavalioni laihduttavasta vaikutuksesta. Olisi todella mukava saada jokin tieteellinen selitys laihtumiselleni.”

“Tohtori Salmenoksa lähetti melkoisen nipun omien luentojensa muistiinpanoja ja olen lukenut niitä suurella mielenkiinnolla. Salmenoksa on sitä mieltä, että keskeistä painonhallinnassa on nälän hallinta ja se onnistuu sinun noudattamallasi ruokavaliolla tosi hyvin. Ruokavaliosi sisältää nimittäin riittävästi proteiinia ja rasvaa. Liian runsaiden hiilihydraattimäärien varaan rakennetut ruokavaliot pitävät hänen mukaansa huonommin nälkää ja ihmiset syövät herkästi liian usein päivän mittaan ja mahdollisesti nauttivat myös liian suuria ruoka-annoksia. Ota nämä muistiinpanot mukaasi ja tutki niitä rauhassa.”

Seuraavassa osassa tutkitaan Salmenoksan muistiinpanoja.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.

%d bloggaajaa tykkää tästä: