Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Tämä on kirjoitussarjani kahdeksas osa, missä seuraamme insinööri Jussi Tervosen laihdutusprojektia. Teksti on saanut innoituksensa vuonna 2010 kirjoittamastani kirjasta ”Sietämätön leveys” (SUL Julkaisut). Kustantajan käsikirjasta poistamat osuudet ovat tässä mukana ja muutamia jännittäviä käänteitä on lisätty lähinnä viihdearvon lisäämiseksi. Tietopuolta olen lisännyt runsaasti. Jos todella haluat tietää mitä on laihduttaminen käytännössä, sitten luet tämän tekstin.
Aikaisemmin tapahtunutta:
Osa 1 tutustutti meidät Tervosen käyttämään laihdutusmenetelmään, eli Atkinsin ruokavalioon. Tervonen oli terveyskeskuslääkäri Hiltusen tietämättä laihduttanut jättämällä hiilihydraatit vähemmälle. Asia paljastui vasta terveyskeskuksen laihdutusillassa, jossa Tervonen esitteli laihdutustuloksiaan ja kertoi ruokavaliostaan.
Sitten seurasi ruokavalion tarkempi analyysi. Osassa 2 Jussin paras ystävä Risto Laitinen osaa kertoa karppauksesta hieman enemmän. Jussi tapaa myös mm. Tauno Tolpan, eläkkeellä olevan sisätautien erikoislääkärin, joka kertoo Tervoselle laihdutusmenetelmän tieteelliset perustelut.
Osassa 3 olemme kärpäsinä katossa kuuntelemassa Jussin ja Taunon juttelua ravitsemustieteestä, joka sitten jatkuu mm. ruisleivän terveysvaikutusten pohdinnalla osassa 4.
Viidennessä osassa Jussi tutustui saamiinsa asiakirjoihin painonhallinnasta.
Kuudennessa osassa Jussi hermostuu lääkärille. Jussin ja Riston ideointia tuli lisää seitsemännessä osassa.
Kahdeksannessa osassa Jussi pohtii lihavuuden syitä Taunon kanssa.
Lihavuuden syyt
Keittokirjat muistuttavat yhtä paljon oikeita kirjoja kuin mikroaaltouunissa lämmitettävä ruoka muistuttaa isoäidin ruokaa. Andrei Codrescu (1946- )
Ensin ruoka, sitten moraali. Bertolt Brecht (1898–1956)
Ei tähän maailman aikaan ole enää entisellään kuin uni ja nälkä. Suomalainen sanonta
Jussi ja Tauno juttelevat
”Kävit aika kuumana lääkärin vastaanotolla”, Tauno totesi kuultuaan Jussin tarinaa siitä, mitä lääkäri Hiltusen vastaanotolla oli tapahtunut.
”Ei ole tapaistani hermostua noin totaalisesti.”
”Hiltunen oli oikeassa kolesterolikäsityksen suhteen. Tuota kolesteroliteoriaa on aina vastustettu varsin äänekkäästi, mutta valtaosa lääkäreistä ja tutkijoista on asettunut tukemaan vallitsevaa käsitystä siitä, että korkeat kolesteroliarvot ovat vaarallisia. Kolesterolin aineenvaihdunta on lisäksi niin tavattoman monimutkaista ja siihen tarvitaan erikoisosaamista, jota terveyskeskuslääkärillä tuskin on. Hiltunen luottaa tutkittuun tietoon asiasta ja varsinkin lääketieteellisten julkaisujen antamiin tietoihin asioista. Sinun pitää vähän varoa kielenkäyttöäsi lääkärin vastaanotolla ja tuo naapurin rouvan vetäminen mukaan tuohon keskusteluun oli tosi typerä teko.”
”Ei tule toistumaan. Älä vaan hermostu minuun. Keskusteluhetket kanssasi ovat tärkeitä ja menen ihan sekaisin, jos en saa käydä täällä – rauhoittumassa.”
”Uskotaan. Voisimme pohtia vähän tuota sinun laihtumistasi ja miten hyvin se tukee terveyttäsi. Sillä pelkkä laihtuminen jo sinällään parantaa terveyttä. Sydäntaudit ovat pitkään olleet suurimpia tappajia, mutta lisääntyneen lihavuuden takia esimerkiksi diabetes on heikentämässä eliniän odotetta ihan huomattavalla tavalla. Aikuistyypin diabetes puhkeaa yhä nuoremmilla ihmisillä. Tutkimusnäyttö on erittäin vahva sen suhteen, että diabeetikko elämäntapamuutosten kautta laihtuessaan voi pitää tuon pelottavan sairauden loitolla. Joka viides suomalainen on lihava. Se pelottaa minua.”
”Ainahan maailmassa on ollut lihavia ihmisiä. Mikä nykytilanteessa on niin erikoista?” Jussi ihmetteli.
Lihavia on ihan kaikkialla
”Erikoiseksi lihavuuden tekee sen yleismaailmallinen yleisyys. Lihavia on ihan kaikkialla. Ja viimeiset 30–40 vuotta suunta on ollut koko ajan ylöspäin. Me olemme tällä hetkellä keskimäärin 10 kiloa painavampia kuin 40 vuotta sitten. Suomalaisnaisista on tällä hetkellä normaalipainoisia vain 47 prosenttia ja miehistä 34 prosenttia. Aika huolestuttavaa. Painoindeksi on aika luotettava mittari, millä voidaan seurata lihavuuden kehittymistä väestötasolla. Itse pidän kuitenkin pelkkää painoindeksiä epäluotettavana mittarina, erityisesti lievässä ylipainossa. Moni lihaksikas urheilija luokitellaan herkästi lievästi ylipainoiseksi, kun lihakset painavat niin paljon. Paljon parempi lihavuuden mittari on mielestäni vyötärön ympärysmitta. Mikä sinun vyötärömittasi on?”
”Hiltunen onkin jostain syystä ollut kiinnostunut vyötäröstäni. Viimeksi mittanauhan lukema oli 92 senttiä. Kun kävin Hiltusella ensi kerran, mentiin reippaasti yli metrin.”
”Tuo on erinomaisen hyvä tieto. Kun laihdutaan oikeaoppisesti, se näkyy kapeampana vyötärönä. Vyötäröllä olevaa rasvaa pidetään erityisen vaarallisena ja runsas vyötärörasva on yhteydessä sydänsairauksiin, korkeaan verenpaineeseen, diabetekseen ja joihinkin syöpäsairauksiin. Opetin aikoinaan terveyskeskuslääkäreille vyötärön mittaamista ja 100 cm oli sellainen tosi hyvä muistisääntö. Tiesitkö, että USA:ssa hälyttävänä lukemana pidetään 103 cm? Se johtuu erilaisesta mittayksiköstä. Jenkkilääkärit muistavat paremmin 35 tuumaa kuin 100 cm. Joskus nämä rajaarvot eivät välttämättä perustu eksaktiin tieteeseen, vaan tärkeintä on luoda jokin helppo muistisääntö, jokin tasaluku. Ehkä se on syynä miksi kokonaiskolesterolin tavoiterajaksi on asetettu 5, eikä esimerkiksi 6,75, joka toki voi olla jopa lähempänä totuutta. Viisi on vain terveyskeskuslääkärille helpompi muistaa kuin jokin muu lukema.”
Vyötärörasvaa pitää varoa
”Vyötäröllä oleva rasva on siis erilaista kun ihon alla oleva rasva?” Jussi kyseli.
”Juuri niin. Elimistössämme on toki rasvaa yleensä enemmän ihon alla. Ihon alla on 50–70 prosenttia rasvavarastoistamme. Se vyön soljen yli pursuava valtava kaljamaha on suureksi osaksi tuota ihonalaista rasvakudosta, mutta olen vuorenvarma, että vyötäröstään lihavan sisäelimet myös uivat rasvan seassa. Niin sanottua viskeraalirasvaa on vyötäröllä koko rasvamäärästä noin 18 prosenttia miehillä ja 6 prosenttia naisilla. Vyötärörasva lisääntyy, kun ikää tulee lisää. Tutkimukset osoittavat, että sisäelinten ympärillä olevat rasvasolut ovat tiheämpiä ja pienempiä kuin ihon alla olevat rasvasolut. Vyötäröllä oleva rasva on myös aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa.”
”Tämä on todella mielenkiintoista tietoa. Voin vahvistaa, että laihdutukseni näkyi ja tuntui vyötärön seudulla. Housut eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä ja aiemmin kiristäneet T-paidat tuntuivat äkkiä ihan väljiltä ylläni.”
”Laihdutus on todella palkitsevaa. Kun ruokavalioremontin lisäksi liikuntapanos lisääntyy, tapahtuu tuo viskeraalirasvan väheneminen yllättävän ripeään tahtiin. Sen sijaan rasvavarastot eivät millään tahdo huveta reisistä ja takapuolesta ja rasva lähtee hitaasti myös ihon alta. Pidän vyötärönympäryksen mittaamista tärkeänä toimenpiteenä, sillä tuolla yksinkertaisella mittauksella saa tietää menettääkö ihminen painoa sen takia, kun lihakset näivettyvät vai hupenevatko tosiaankin rasvakerrokset oikeista paikoista. Tutkijat pitävät liikuntaa yksistään aika tehottomana tapana laihtua. Kuitenkin jokaisen ihmisen kannattaa harrastaa liikuntaa. Yleiskunto paranee ja vyötärön seudulla olevat rasvamakkarat häipyvät sekä erityisesti rasvoittunut maksa tervehtyy. Varsinkin, jos kyse on yleistyvästä ilmiöstä, jossa maksa rasvoittuu ilman alkoholin apua. Liikunta näkyy pienentyneenä rasvamaksana ja vyötärörasvan kehittymisessä silloinkin, kun liikunta ei tuota tulosta laihdutuksen suhteen. Lyhyenkin aikaa toteutettu liikuntasuoritus vähentää vyötärörasvaa ja vähentää maksan rasvoittumista, vaikka painonkehityksessä ei tapahdu muutosta.”
”Olet aivan oikeassa. Minulla on rasvaa reisissä vielä vaikka kuinka paljon, mutta vyötärön seudulta rasvaa hupeni vaatimattomallakin liikuntapanoksella ja ruokavaliomuutoksella. Kerro minulle, miten ihmeessä on selitettävissä, että liikuntaa yksistään, ilman ruokavalioremonttia, pidetään niin huonona laihdutusmenetelmänä?” Jussi kysyi.
Liikunta ei yksistään auta laihduttamisessa
”Olen itsekin tuota paljon pohtinut. Voisiko siinä olla kyse siitä, että liikunta tuo nälän ja mahdollisesti myös stressin? Liikuntaan perustuvissa painonhallintainterventioissa on saatu järjestään odotettua huonompia tuloksia. Syyt tähän ovat olleet hämärän peitossa, mutta eräässä tiedelehdessä pohdittiin äskettäin näitä syitä. Liikunta johti käyttäytymisen muutoksiin. Ihmiset, jotka lisäsivät harrasteliikuntaa, lisäsivät usein syömistä, jolloin energian kulutus ei kasvanut suhteessa energian saantiin. Syyt huonoon laihdutustulokseen voivat myös liittyä elimistön normaaliin toimintaan. Samanaikainen liikunnan lisääminen ja ruokavalion rajoittaminen voivat johtaa elimistön stressitilaan. Moni ihminen on minulle kertonut, että harrastaisi liikuntaa kovin mielellään, mutta siitä tulee niin kova nälkä.
Pahimmillaan liikunta kasvattaa ruokahalua niinkin paljon, että ihmiset lihovat laihtumisen sijaan. Yhdysvalloissa tutkittiin äskettäin opiskelijoilla, onko todellakin niin, että liikunta lisää ruokahalua ihan haitaksi asti. Opiskelijoilla testattiin liikuntaan liittyviä viestejä ja miten ne vaikuttavat ruokahaluun. Kahdessa kontrolloidussa laboratoriokokeessa opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäisessä kokeessa toiselle ryhmälle näytettiin kuvia, jotka liittyivät liikuntaan ja toiselle ryhmälle näytettiin kuvia, jotka liittyivät sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuvat näytettiin molemmille ryhmille samaan aikaan päivästä ja kuvat olivat laadultaan ja ulkoasultaan toistensa kaltaisia aihetta lukuun ottamatta. Heti kuvien näyttämisen jälkeen tutkittaville annettiin mahdollisuus syödä. Liikuntaan liittyviä kuvia nähneet söivät enemmän ruokaa kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä kuvia nähneet. Koe toistettiin myöhemmin niin, että kuvat vaihdettiin sanoihin. Näennäisen käsien ja silmien välisen koordinaatiotehtävän keskellä toiselle ryhmälle sanottiin kahdeksan liikuntaan liittyvää sanaa ja toiselle ryhmälle kahdeksan neutraalia sanaa. Tämän jälkeen heille tarjottiin ruokaa. Liikuntaan liittyviä sanoja kuulleet söivät enemmän! Tutkijat totesivat, että liikuntaan liittyvät viestit saattoivat lisätä epätoivotulla tavalla ruokahalua. Onko tässä yksi syy, miksi tutkimuksissa liikuntaan keskittyvät painonhallintaohjelmat eivät ole tuottaneet toivottua tulosta? Joka tapauksessa tutkimustulos on mielenkiintoinen, vaikka laboratoriossa tapahtunut käyttäytyminen ei ole suoraan yleistettävissä arkielämään. Ainakin sen voi todeta, että liikuntaa on terveellisempää harrastaa, kuin vain ajatella. Toisaalta liikkumattomuudesta ei kannata syyllistää. Lisääkö sosiaalinen paine harrastaa liikuntaa ylensyöntiä?”, Tauno pohti ja otti samalla esille tutkijaystävältään saaneensa eripainoksen. Siinä oli selvitelty viiden vuoden seurantajakson aikana ruokapäiväkirjojen avulla, mitkä ruoka-aineet lihottivat meitä ja kasvattivat nimenomaan haitallista vyötärörasvaa. Tauno sanoi:
”Tutkijat olivat päätyneet suosittelemaan seuraavia ruoka-aineita, mikäli halusi pitää huolen terveydestään. Naisten vyötärö ei kasvanut lihaa, vihanneksia, hedelmiä ja voita syömällä sekä täysrasvaisia maitotuotteita nauttimalla. Miesten vyötärö pysyi kurissa lihaa ja hedelmiä syömällä.”
”Mutta mitkä ruoat sitten lihottivat pahiten?”
”Tutkijoiden mielenkiinto kohdistui välipaloihin, jotka lihottivat sekä miehiä että naisia vyötäröstä. Pahoja lihottajia olivat virvoitusjuomat, kaikenlaiset naposteltavat, aamiaismurot, siis myös kokojyvävalmisteet ja sokeroidut hillot. Naisilla vyötärö paisui näillä ruuilla: peruna, siipikarjan liha ja välipalat. Miehet kasvattivat tehokkaimmin vararengastaan kaikenlaisilla välipalaruuilla. Tutkijat löysivät siis sukupuolesta johtuvia eroja lihomisherkkyydessä vihanneksista, täysrasvaisista maitotuotteista ja prosessoidusta lihasta. Mikäli ihminen jostain syystä haluaa lihoa vyötäröstään, hänen pitää syödä hyvin vähän hedelmiä ja lihaa sekä lisätä välipalojen nauttimista. Lisäksi naisten tulisi välttää vihanneksia ja täysrasvaisia maitovalmisteita. Sen sijaan perunaa, siipikarjan lihaa ja prosessoituja lihavalmisteita pitäisi syödä runsaasti. Sellaiset lihotusohjeet olivat näillä tutkijoilla.”
”Kuulostaa varsin tutulta tilanteelta”, Jussi huomautti.
”Tutkijoiden mukaan Pohjoismaissa niin suositun perunan ongelmana on sen korkea glykeeminen indeksi. Naiset olivat erityisen herkkiä lihomaan perunalla, varsinkin jos päiväannokset ylittivät 100 grammaa. Tutkijat eivät löytäneet mitään eroja aamiaismurojen laadussa, eli myös paljon kuituja sisältävillä täysjyvämuroilla oli vyötäröä lihottava vaikutus. Tutkimuksessa vahvistui proteiinin rooli nälänhallinnassa. Tutkijat elättelevät toiveita, että lihan roolia kylläisyyden ylläpidossa korostetaan tulevissa Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa. Tästä asiasta tarvitaan lisää tutkimuksia. Naisten tulisi ilmeisesti nauttia maitovalmisteet täysrasvaisina. Sen sijaan miehillä tilanne on maitovalmisteiden laadun suhteen epäselvä. Ravitsemuksellisesti epätyydyttävien välipalojen vahingollinen vaikutus näkyi erityisesti, jos niiden avulla pyrittiin korvaamaan kokonaisia aterioita tai terveellisempiä välipalaratkaisuja.”
”Hiilihydraatit näyttäisivät siis olevan erittäin tärkeässä roolissa laihdutuksessa, vaikka iät ja ajat on puhuttu rasvan lihottavasta vaikutuksesta. On se niin väärin, että tuo ruoan rasvaisuus on saanut niin suuren roolin”, Jussi huudahti.
”Juupa juu, katse kannattaa kiinnittää hiilihydraattien laatuun ja määrään. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla painonpudotus onnistuu, koska tässä ruokavaliossa tietoisesti vähennetään hiilihydraattien absoluuttista määrää. Rasvan määrän lisääminen ilman samanaikaista hiilihydraattien määrän tietoista rajoittamista vain pahentaa ylipaino-ongelmaa. Tämä on syy, miksi olet saanut niin hyviä laihdutustuloksia siirtyessäsi Valtion linjauksesta suoraan vähähiilihydraattiseen. Hiilihydraattivyön kiristäminen vähitellen noin 5 prosentin vuosivauhtia ja vastaavasti rasvan lisääminen saman verran, ei todennäköisesti toimi. Tarvitaan radikaalimpi hiilihydraattien määrällinen karsinta ja laadun huomattava parantaminen, niille joille vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii. Valtion linjauksessa on ehdottomasti korostettava selkeämmin hiilihydraattien laatua. Me syömme aivan liian paljon puhdasta sokeria ja tärkkelystä. Sillä seikalla voi olla merkitystä turhana energialisänä ja nälänhallinnan hankaloittamisessa. Painonhallinta on nälänhallintaa.”
”Mistä syystä lääkärit eivät sitten selvemmin suosittele vähähiilihydraattista ratkaisua painonhallintaan?”
”Aika ei ole vielä ilmeisesti ihan kypsä tuollaiselle ajattelulle. Tulevaisuudessa hiilihydraattien rajoitus voisi olla osana lihavuuden hoitoa. Lihavuuden hoidossa tarvitaan eri ihmisillä erilaisia ruokavalioita. En itse näe mitään estettä sille, etteikö vähähiilihydraattinen ruokavalio voisi olla ratkaisu joidenkin sairaalloisesti lihavien hoidossa. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on oikein toteutettuna terveellinen ruokavalio ainakin suojaravintoaineiden osalta. Tämän seikan suhteen on meillä ravitsemuksen ja terveyden asiantuntijoilla vielä paljon opittavaa. Keskusteltuani viime viikolla erään terveysalan johtajan kanssa kävi ilmi, että terveyden ammattilaiset eivät välttämättä näe silmiensä edessä vähähiilihydraattista ruokavaliota sellaisena kuin sinä ruokavalion toteuttajana sen näet. Stereotypiat valtavista läski- ja voimääristä elivät terveysjohtajan mielessä liian vahvasti. Mutta sinä olet kertonut, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa syödään paljon vihanneksia. Se hänen olisi pitänyt tajuta. Liian moni terveyden ammattilainen muistaa Atkinsista mahdollisesti ainoastaan sen induktiovaiheen ja senkin väärin.”
”Minä pidän tavastasi selvittää asioita. Juttelet asiantuntijoiden kanssa ja kieltäydyt vaikenemasta kuoliaaksi tätä asiaa tässä yhden totuuden maassa nimeltä Suomi. Ollakseni rehellinen, en missään nimessä olettanut sinun olevan asiasta näin kiinnostunut.”
”Kiitos luottamuksesta, Jussi. Tässä ollaan perusasioiden äärellä. Tällaista kaikkien lääkäreiden pitäisi pohtia. Harvalla lääkärillä vain taitaa olla edellytyksiä pohtia ravitsemusta. Lääkärillä on niin paljon muuta opittavaa ja hallittavaa, että ravitsemukselle ei jää riittävästi aikaa. Totta kai hän silloin epävarmuudessaan ottaa vaikutteita virallisterveellisestä kannasta. Hän painottaa täysjyvää valkoisen tilalle, kehottaa syömään enemmän kasviksia ja marjoja. Pitää tärkeänä, että potilas välttää eläinperäisiä rasvoja ja mieluummin ottaa rasvat kasvikunnasta. Sellaisia ´parempia´ rasvoja. Innostaa kohtuullisuuteen suolankäytössä, houkuttelee potilasta liikkumaan enemmän jne. Ei ole järkevää pitää jotain valtiollista terveyslaitosta pahimpana vihollispesäkkeenä. Monen ihmisen aineenvaihdunta on sellaista, että se ei kestä valkoisen miehen lahjoja: kirkasta viinaa ja valkoisia jauhoja. Asia tajutaan terveyslaitoksessamme, mutta terveysarvot hukkuvat ehkä kaupallisuuden alle?”
”Olet harvinaisen oikeassa. Moni kuuluu ’menetettyyn sukupolveen’. Eikä voi kuin lyödä päätä seinään, niin paljon älyttömän valistuksen uhriksi joutuminen suututtaa. Oma johtopäätökseni tästä on se, että valtion ravitsemussuositukset voitaisiin laittaa kokonaan jäihin. Yksilölliset erot ovat niin isoja, ettei noissa suosituksissa ole oikein mitään mieltä. Miksi ylimalkaan pitää olla viralliset ravintosuositukset? En ymmärrä. Voisihan ylin terveyslaitos vain laatia raportin eri ravitsemusvaihtoehdoista ja kehottaa kansalaisia ottamaan itse selvää, mikä ruoka heille sopii parhaiten. Viralliset ravitsemussuositukset lentäkööt puolestani romukoppaan”, Jussi sanoi tuohtuneena.
”En sentään menisi noin pitkälle. On hyvä, että Eurooppa, Pohjoismaat ja Suomi sopivat yhteisistä pelisäännöistä missä
mennään ravitsemuksessa…”
”Höh, noin laajassa piirissä ei saada mitään muutosta aikaiseksi satoihin vuosiin. Ne komiteat, jotka pohtivat ravitsemussuosituksiamme kuuntelevat suurten elintarvikeyritysten ääntä. Ei siinä ole mitään arvoa yksittäisten tutkijoiden mielipiteillä. Luuletko, että ne jossakin komiteassa päätyvät suosittelemaan vähemmän perunaa, riisiä, pastaa, jauhoisia tuotteita ja sokerijuomia? Ei varmastikaan. Noilla tuotteilla kauppa tekee voittoa. Ei ole helppoa tehdä voittoa niillä ruoka-aineilla, joita laihduttajan pitäisi muistaa syödä enemmän, eli kananmunilla, tuoreella kalalla, prosessoimattomalla lihalla ja rasvalla.”
”Et ehkä pidä tästä, Jussi, mutta minun on nyt sanottava, että en ole samaa mieltä kanssasi. Yritän ymmärtää, en minä muuten juttelisi kanssasi näin innokkaasti.”
”Se on ihan OK. Emme juttele sen takia, että olisimme kaikesta samaa mieltä. Tajuanhan minä, että sinun on vaikea ymmärtää miten suureksi avuksi hiilihydraattien vähentäminen on muodostunut elämässäni”, Jussi myönsi.
Lihavuuden kehittyminen on valtavan monimutkainen asia
”Näin on parasta sanoa. Mielestäni on tärkeä käydä keskustelua. Etsin tieteestä monipuolista näyttöä. Sinä ehkä turvaudut liiaksi yksittäisiin heittoihin ja asiayhteydestä irrotettuihin asiantuntijakommentteihin. Se on tyypillistä vaihtoehtoisia ratkaisuja suosiville suuntauksille. Sinä edustat ruoan hiilihydraatteja rajoittavaa ryhmittymää, unohtaen kuitenkin, että ruokavaliotasi on tutkittu erittäin paljon vähemmän kuin koululääketieteen ja virallisemman ravitsemusvalistuksen suuntauksia. Lisäksi lihavuuden kehittyminen on valtavan monimutkainen asia. Pelkällä ravitsemuksella tai liikunnalla ei pitkälle pötkitä tässä lihavuusepidemian selvittelyssä. Jos se olisi niin yksinkertaista, että hiilihydraatteja vähentämällä laihtuisi, se olisi kyllä havaittu. Selasin alan oppikirjoja ja jos suot, niin kävisin kanssasi läpi niitä seikkoja, joita pidetään tässä yhteiskunnassa lihavuuden aiheuttajina. Haluatko kuulla?”
”Totta kai. Olen pelkkänä korvana.”
”Tutkimusten mukaan ihmisten kotiympäristössä on useita tekijöitä, jotka vaikuttavat syömiseen ja mahdolliseen lihomiseen. Ensinnäkin on olemassa poliittinen ja taloudellinen ympäristö. Tässä vaikuttaa laajemmissa ympyröissä, eli makrotasolla, ruoan yleinen hintapolitiikka, viranomaisten ja kauppiaiden harjoittama politiikka, kussakin maassa noudatettavat kansalaisten ja yhteisöjen ruokaohjelmat, kansallisen tason ja yhteisöjen taloudellinen tilanne. Tämä oli siis poliittisen ja taloudellisen ympäristön makrotaso. Mikro- eli perhetasolla syömiseen vaikuttavat perheen sosioekonominen status, perheen mahdollisuus ja kyky tarjota turvallista ruokaa sekä perheen osallistuminen kansallisiin ruokaohjelmiin.”
”Sitten toisena tärkeänä vaikuttajana on olemassa syömisen sosiokulttuurinen ympäristö. Makrotasolla löytyvät rodulliset vaikutukset, etnisyys, kulttuurinen identiteetti, mediamainonta, markkinoinnille altistuminen ja ruoankäytön erilaiset trendit. Mikrotasolla tämä näkyy perheen tottumuksina ja traditioina. Perheen rakenne, stressi ja aikataulut ovat tärkeässä roolissa. Syömiseen vaikuttavat vanhemmuuden käytännöt, kasvatustavat ja säännöt. Lapset matkivat vanhempien syömistä, oppivat noudattamaan perheen ruokatottumuksia ja sitoutuvat tiettyyn ruokavalioon. Perheen koulutus ja ravitsemustietoisuus sekä ruoanvalmistustaidot on otettava huomioon.”
”Vielä kolmantena vaikuttajana syömiseen on löydettävissä fyysinen ympäristö. Makrotasolla on olemassa käsitys ruokamaisemasta. Puhutaan hienosti institutionalisoituneesta ruoan tuotannosta, sen saatavuudesta ja käytöstä. Jotkut löytävät tässä vielä viestintäinfrastruktuurit. Mikrotasolla fyysisessä ympäristössä havaitaan ruoan saatavuus ja käyttö kotona, audiovisuaalisen median käyttölaitteet, keittiömaisema, ruokapöytämaisema, lautasmaisema, ruokamaisema. Ja vielä keittiön laitteisto ja ruoanvalmistustarvikkeet sekä kodin ja lähiyhteisöjen kasvimaat sekä puutarhat.”
”Huhhuh! Melkoinen lista”, Jussi joutui toteamaan.
Lihavuuten ei ole löydettävissä yhtä yksittäistä syytä
”Tällä listalla halusin vain muistuttaa sinua siitä, että lihavuudella on monimutkaiset taustat. Liikut ehkä sellaisissa piireissä, jossa haetaan lihavuuteen vain yhtä syytä, syypäätä tai pelastajaa. Risto-ystäväsi ja sinä olette nähneet, että omat paino-ongelmanne ovat helpottaneet hiilihydraatteja rajoittamalla. Mutta miten voitte olla niin varmoja, että se on lähes ainoa ratkaisu kaikille muillekin.”
”Nyt täytyy vähän korjata väitettäsi. En ole koskaan sanonut, että kaikkien pitäisi olla vähähiilihydraattisella dieetillä. Haluan vain tuoda esiin vaihtoehdon, joka on auttanut minua ja monia muita henkilöitä Suomessa. Erään gallupin mukaan 4 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Reilusti yli 100 000 suomalaista tuskin on ihan väärässä.”
”En usko, että rasvan määrän lisääminen ruokavalioon toisi helpotusta ylipaino-ongelmaan. Pikemminkin päinvastoin. Kun ruokapäiväkirjoja analysoidaan, huomataan, että runsaasti ylipainoisilla henkilöillä myös rasvan absoluuttinen määrä on hyvin suuri. Jos Riston väite rasvan kylläisyyttä lisäävästä ja lihomista estävästä vaikutuksesta olisi totta, niin näiden henkilöiden ei olisi pitänyt olla lihavia.”
”No joo, mutta mistä niiden rasva tuli? Veikkaan, että rypsiöljystä, margariinista ja tehobroilereiden marinadeista. Monityydyttymätöntä rasvaa tulee liikaa ’insinööriruokien’ mukana. Usein kanoja ja jopa lehmiäkin syötetään laskelmoidusti rehulla, joka muuttaa niiden rasvan koostumusta vähentäen tyydyttyneen rasvan osuutta. Mielestäni nimenomaan hysteria kovia rasvoja kohtaan on aiheuttanut tämän katastrofin. Teollisuus tuottaa ja kuluttajat syövät mielellään mitä tahansa saastaa, jossa tyydyttyneen rasvan määrä grammoissa per sata grammaa tuotetta on painettu mahdollisimman alas. Ilman hysteriaa eläinrasva olisi luonnollinen osa elämää. Minullakin on listojani tarjolla siitä mistä lihavuus johtuu. Jaksatko kuunnella?”
”Anna tulla”, Tauno sanoi hyväntuulisesti.
Pakkomielle syödä jotain koko ajan
”Tärkeimmästä syystä alkaen, lihavuuteen vaikuttaa ihmisten pakkomielle syödä jatkuvasti jotakin. Pidetään outona ilmiönä sitä, että hampaiden välissä ei ole vähintäänkin purukumi, mieluummin irtokarkki. Käsittämätön ilmiö on ihmisten mieltymys epäterveellisiin roskaruokiin. Roskaruokien markkinakoneisto uppoaa hedelmälliseen maaperään. Lihavuus johtuu myös mielenterveydellisistä ongelmista ja tietenkin myös täysikasvuisten ihmisten liiallisesta istumisesta sisätiloissa, eli liikutaan aivan liian vähän. Risto pitää lihavuutta rasvan kerääntymisen häiriötilana, jota ei voi hoitaa syömällä pienempiä ruoka-annoksia eikä liikkumalla ja rehkimällä. Kun kulutamme enemmän kuin syömme, se ei johda laihtumiseen, vaan nälkiintymiseen.”
”Aika ihmeellinen tulkinta tuo, että lihavuus olisi rasvan kerääntymisen häiriötila. En ole kyllä tuollaiseen ajatukseen ennen törmännyt. Yleisempi käsitys on, että kaikki energiaravintoaineet lihottavat yhtä paljon riippumatta siitä tuleeko ylimääräenergia rasvan, proteiinin vai hiilihydraatin muodossa. Muilta osin saattaa olla hyväkin lista. Täytyy pitää mielessä. Muista kuitenkin, että jos liian paljon hiilihydraattia sisältävä ruokavalio olisi syynä ylipaino-ongelmaan, niin tällöinhän lihavuuden lisääntymisen pitäisi olla jotakuinkin yhtä yleistä kaikissa ikäryhmissä? On kuitenkin havaittu, että lihavuus ei ole ongelma vielä päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Lihavuuden lisääntyminen näyttää alkavan merkittävästi vasta kouluiässä. Tämä tukee vähentyneen fyysisen aktiivisuuden merkitystä ylipainon kehittymisessä. Päiväkoti-ikäiset lapsethan ovat fyysisesti hyvin aktiivisia. Näin pienet lapset eivät myöskään ole vielä kiinnostuneita tietokonepeleistä tai muista sellaisista teknisistä vempaimista ja heidän sisäleikkinsä sisältävät paljon liikkumista. Voidaan siis olettaa, että päiväkoti-ikäisten lasten fyysisessä aktiivisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosien tai vuosikymmenten aikana. Sen sijaan kouluikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on asiantuntijoiden mukaan laskenut huomattavasti aiemmasta. Olen itsekin tehnyt tämän havainnon. Noh, on joka tapauksessa järjetöntä lähteä syyttämään yhtä yksittäistä tekijää lihavuusongelman syyksi. Tutkijat tarkastelevat monesti asioita tilastotieteeseen perustuen, ja tällöin asioita on tapana yksinkertaistaa liikaa ja toisinaan tehdään myös vääriä johtopäätöksiä. Ylipainon todelliset syyt ovat varmasti paljon monimutkaisemmat kuin jokin yksittäinen ravintotekijä.”
”Tämähän tukisi sitä ajatusta, että valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeilla ei ole minkäänlaista merkitystä ainakaan laihduttamisessa”, Jussi ihmetteli.
”Tavallaan. Isoilla henkilömäärillä tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että laihtuminen on vaikeaa riippumatta laihdutusmenetelmästä. Erilaisilla ruokavalioilla ja liikunnan lisäämisellä on pitkällä aikavälillä onnistuttu pudottamaan vain pari kiloa, jos sitäkään. Tämä siis silloin kun asioita tarkastellaan tilastotieteen avulla. Erot yksittäisten ihmisten kesken ovat kuitenkin olleet suuria. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että ihmiset ovat yksilöitä ja yhdelle ihmiselle sopii paremmin jokin tietty laihdutusmenetelmä kuin toiselle. Valitettavasti tätä ei ole otettu nykyisissä suosituksissa riittävän hyvin huomioon, vaan ihmiset yritetään valaa samaan muottiin.”
”Olisiko tässä niin, että moni lääkäri kyllä tietää mitä ajetaan takaa, kun puhutaan hiilihydraattirajoituksen tärkeydestä, mutta sanoma ei mene perille, koska sen saattaa esittää ihan tavallinen maallikko?”, Jussi ihmetteli.
”Juuri noin kaikkien vaihtoehtoliikkeiden kanssa tahtoo käydä. Kun vielä vaihtoehtoliikkeet kadottavat punaisen lankansa valtavaan uhoon ja usein tarkistamattomiin omien gurujensa väitteisiin, niin lääkärikunnan vastustus menee lähes sairaalloiseksi. Esimerkiksi monella lääkärillä oli akupunktiosta sellainen käsitys, että se on täysin länsimaisen lääketieteen ulkopuolista toimintaa. Sitä vastustettiin sen takia, että pelättiin kuulla niitä järkeviä argumentteja, jotka olisivat saattaneet horjuttaa liiaksi omaa käsitystä lääketieteestä. Nyt kun jotkut lääkärit menestyksellisesti pyörittelevät noita akuneuloja potilaissaan, on ollut helpompi käydä rakentavaa keskustelua akupunktuurista. Samoin tulee käymään näiden vaihtoehtoisten ravitsemusratkaisujen kohdalla. Kun kriittinen massa ylittyy, eli kun on riittävän monta nimekästä lääkäriä, jotka eivät suoralta kädeltä tuomitse eläinperäisiä rasvoja, muidenkin lääkäreiden kyky vastaanottaa tietoa tästä ravitsemussuuntauksesta lisääntyy”, Tauno vastasi ja jatkoi ennen kuin Jussi ehti muotoilla jatkokysymyksensä:
”Omalla kohdalla pitäisi muistaa kysyä; olenko tehnyt laihtumiseni eteen riittävästi elämäntavan muutoksia? Ruokatottumukset saattavat mennä uusiksi, mutta jos päivittäinen liikunta ei tule rutiiniksi, voi olla, että lupaavasti alkanut laihtuminen pysähtyy ja kilot hiipivät vaivihkaa takaisin. Jos ruokavalio on korjattu järkeväksi ja liikutaan päivittäin, voi vielä kuningas alkoholi olla kuvioissa mukana ja painonhallinta tyssää siihen kun juodaan liikaa alkoholia. Ei ole helppoa saada kaikkia palasia loksahtamaan paikalleen. Pysyvät tulokset näkyvät vasta parin-kolmen vuoden jälkeen. Se on monelle ihmiselle liian tylsää ja hidasta, mutta ei laihdutuksessa ole mitään oikotietä.”
VHH – oikotie onneen?
”Ellei sitten se vähähiilihydraattinen ole sellainen oikotie?” Jussi kysyi.
”Tutkimusnäyttöä ei ole tarpeeksi. Mietin tässä erästä tuttavaani. Hän eli hektistä elämää perheen ja terveyden kustannuksella ja söi aivan liian epäterveellisesti. Joitakin vuosia sitten hän aloitti liikunnan ja ryhtyi syömään virallisten suositusten mukaan. Tulos oli, että paino putosi. Tästä vedän sen päätelmän, että liikunta ja suositusten parempi noudattaminen parantaisivat tuttavani lisäksi varmaan kahden miljoonan muun suomalaisen terveyttä ja paino pysyisi kurissa. En vaadi, että hiilihydraattien vähentäminen pitäisi kieltää lailla. Päinvastoin, uskon menetelmän tehoon ja toivon siitä apua lihavuuden hoidossa tulevaisuudessa. Lihavuuden hoidossa tarvitaan eri ihmisillä erilaisia ruokavalioita. Liikunta ei kuitenkaan ole pahitteeksi kenelläkään.”
”On äärimmäisen loukkaavaa syyttää lihavia laiskoiksi. Moni lihava ihminen liikkuu enemmän kuin moni laiheliini. Ei painonpudotus välttämättä onnistu liikunnan avulla, jos syö tarpeeksi väärin. Erityisesti minua ärsyttää liian vähäisellä liikunnalla syyllistäminen. Lihavat ihmiset yrittävät sinnikkäästi pudottaa painoaan liikunnan avulla, mutta se ei onnistu, kun he puputtavat ohjeiden mukaan paljon leipää, perunaa, pastaa ja riisiä”, Jussi innostui.
”Nyt missaat ehkä pointin. Tarkoitin vain, että jos Suomessa on kaksi miljoonaa ihmistä, jotka syövät huonoja hiilihydraatteja ja myös huonoja rasvoja sekä ovat ylipainoisia, niin heillä on muitakin vaihtoehtoja kuin vähähiilihydraattinen ruokavalio. Jos pitää valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeita itselleen huonoina, ei mielestäni pitäisi kuitenkaan antaa vaikutelmaa, että ne eivät voisi toimia muilla ihmisillä. Ongelma ei siis ole ravitsemussuosituksissa vaan siinä, että ihmiset eivät ylipäänsä syö kohtuullisesti ja liiku tarpeeksi. Liikkuminenkin käsitetään nykyisin aina suorittamiseksi. Kävellään tästä lähtien portaat ylös, eikö niin? Käyttökielto hissiin ilman invaliditunnusta, voisiko se toimia? Ylipaino ei ole ongelma, jos fyysinen kunto on hyvä. Laitetaan terveydestämme päättävät asialle, ja käynnistetään iso kansallinen projekti. Kyllä lihavuus puolittuu, kun terveyden edistäminen otetaan mukaan kaikkeen päätöksentekoon, kaikkeen toimintaan. Mutta miten päättäjät saadaan asialle?
Tahtoo olla niin, että terveys jotenkin unohtuu päätöksenteossa. Ja miten asialle saataisiin myös esimerkiksi kaupat ja ravitsemusliikkeet, sillä ihan kaikkeen ei kunnan tai valtion säätelyllä pysty sentään vaikuttamaan. Kylläisyyden merkitys ruokien valinnassa on korostunut juuri sen vuoksi, että nykymaailmassa on niin mahdottoman helppoa syödä liikaa. Siihen ongelmaan tarvitaan sitten valitettavasti laihdutusleikkauksia, hiilihydraattien rajoitusta, kiloklubia, Painonvartijoita ynnä muuta. Nämä ovat lääkkeitä ongelmaan, mutta itse ongelma pitää pidemmällä tähtäimellä saada korjattua muilla keinoin. Oikea ratkaisu saattaa löytyä pontevammasta arkihikoilusta ja vähäisemmästä panostuksesta amerikkalaistyyliseen autokaupunkiin. Se voi myös merkitä vähemmän huomiota ruoan koostumukseen, enemmän siitä saatavaan nautintoon. Arkiliikunnassa ei varmastikaan ole vielä tehty kaikkea voitavaa. Kaikkea ei tässä maailmassa sentään ole tilastoitu. Sen vuoksi täytyy turvautua indikaattoreihin. Varusmiesten kunnon romahtaminen on hyvä indikaattori. Varusmieskoulutus alkaa nykyään sauvakävelyllä, koska juoksu- tai marssiharjoitukset ovat liian rasittavia. Arkiliikunta on romahtanut.”
”Riston mielestä varusmiesten heikko kunto ei johdu liikunnan romahtamisesta, vaan väärästä ravitsemuksesta. Varusmiehet syövät liian vähän rasvaa ja proteiinia sekä liikaa hiilihydraatteja. Siitä se kunto on romahtanut”, Jussi keskeytti.
Arkirasitus on romahtanut
”On asioita, joita ei voi todistaa tilastoilla, jos tilastoja ei ole. En tiedä löytyykö tuollaiseen tilastollista näyttöä? Risto saa väittää, mitä hän haluaa. Uskon silti, että varusmiesten arkirasitus on romahtanut. Kun ajatellaan suomalaisen yhteiskunnan muutosta 1960-luvulta eteenpäin, on selvää, että konttorihommat ja palvelutyöt ovat lisääntyneet teollisuus- ja maataloustöiden kustannuksella. Konkreettinen esimerkki voisi olla tämä: metsureita oli vielä 1980-luvun alussa 10 000 asukkaan kylässä noin 50. Heidän työnsä oli fyysisesti erittäin raskasta, eikä siitä työstä jääty juurikaan työeläkkeelle, vaan sairaseläkkeelle. Nyt metsureita ei ole lainkaan, paitsi mitä nyt puisto-osastolla yksi, joka kiipeää puihin sahaamaan oksia. Muuten sama työ hoituu monitoimikoneen hytistä. Näiden ihmisten kohdalla työ on muuttunut siis nollarasitteiseksi koneen ohjaamiseksi. Jos ajatellaan 1980-luvun metsurin lasta nyt 2000-luvulla, hän ei edes isänsä jalanjäljille halutessaan pysty löytämään työtä, joka olisi yhtä raskasta. Koneistuminen on tapahtunut työelämässä huomattavasti tehokkaammin kuin arjessa. Vaikka voihan sitä joskus miettiä, että jospa vaivaisi pullataikinan itse eikä Kenwoodilla. Sama kehitys on tapahtunut joka sektorilla yhteiskunnassa. Terästehtaalla fyysiset työt ovat siirtyneet koneille, samoin paperitehtaalla. Maataloudessa lypsynkin tekee jo robotti puhumattakaan heinänteosta tai viljankorjuusta. Se, että ihmiset tekivät töitä protestanttisella innolla – jopa terveytensä kustannuksella – piti heidät joka tapauksessa normaalipainoisina. Se mitä syötiin, myös kulutettiin. Myös ostovoima oli jotain aivan muuta kuin nyt. Rahaa ei yksinkertaisesti riittänyt ihan samalla tavalla ruokaan kuin nykyään. Toki köyhä sai itsensä lihavaksi jo 1970-luvulla jos tahtoi, mutta verrattuna nykyaikaan ruoka oli kalliimpaa.”
”Minäkin olen syntynyt 1970-luvulla. Jo tuolloin lapsia pidettiin kuin kukkia kämmenellä. Ei me tehty heinätöitä tai metsurin hommia yhtään sen enempää kuin 1990-luvulla syntyneet. Moni ikäiseni puhuu tämän päivän muksuille sellaisella asenteella, kuin kuvittelisivat olevansa nuijasodan veteraaneja. Ei tämä ole alkuunkaan perusteltua, ei meiltä vaadittu fyysisesti yhtään sen enempää kuin nykypäivän muksuilta. Peräänkuulutan dataa, joka vertailisi lihavuuden yleisyyttä ja töiden vaatimaa keskimääräistä energiankulutusta maassamme esimerkiksi seuraavien ammattiryhmien välillä: naisissa talouspäälliköt vastaan siivoojat; miehissä talouspäälliköt vastaan kirvesmiehet. Minulla on sellainen ihmeellinen kutina, että noissa helppoa toimistotyötä tekevissä rikkaissa on vähemmän lihavia kuin arjessaan huomattavasti enemmän liikkuvilla duunareilla.”
”En oikein innostu tuosta vertailusta. Siinä erotat yhden merkitsevän tekijän muista ja katsot sitä irrallisena. Varallisuus ja erityisesti koulutus ovat hyvä suoja ylipainoa vastaan. Sen vuoksi fyysisen aktiivisuuden vaikutusta ei voi mitenkään katsoa pelkästään vertaamalla siivoojan ja naispuolisen myyntipäällikön painoindeksejä.”
”No joo, ymmärrän toki, että lihavuuteen vaikuttaa useita tekijöitä. Tämä ei silti tarkoita, etteikö voisi olla yhtä merkittävintä tekijää, joka selittää lihavuuden kasvun. Sitä ei vain ole hoksattu aikaisemmin. Ajattele neljänsadan metrin juoksijaa. Varsin nopeasti voidaan löytää varmaan sata yksittäistä tekijää, jotka vaikuttavat loppuaikaan. On kuitenkin täysin mahdollista, että yksi hermo alaselässä muuttaa tilanteen sellaiseksi, että aika on jotain aivan muuta kuin se ilman tätä ’yksittäistä tekijää’ olisi.”
”Jussi, et pysty erottamaan toisistaan työn rasittavuutta ja työn vaatimaa koulutusta tuolla tavalla pelkästään tilastoja katsomalla. Siihen tarvitaan tutkimus, jossa painotetaan eri kertoimilla eri töiden sosioekonomista vaikutusta. Siis sitä, kuinka hyvin koulutettu kyseessä oleva työtä tekevä on ja kuinka paljon hän saa palkkaa. Sitten katsotaan, että onko työn rasittavuudella tämän jälkeen merkitystä. Tällaista tutkimusta en tunne. Arkiliikuntatermi tarkoittaa kyllä työn ulkopuolista liikkumista, mutta oletan, että puhumme tässä yhteydessä työn rasittavuudesta. Työn rasittavuus voi selittää ammattiryhmien välisiä eroja, mutta epäilen, että se nykymaailmassa jää juuri koulutuksen varjoon. Toisaalta nykyään suurin osa vähäistä koulutusta vaativistakaan töistä ei ole fyysisesti rasittavia. Poikkeuksia toki on. Juuri tätä tarkoitin, kun totesin yhteiskunnan muuttuneen. Työssä kuluva kalorimäärä on pudonnut erityisesti alimpien sosioekonomisten ryhmien töissä, mikä tietysti voi selittää juuri näiden ryhmien taipumusta lihomiseen”, Tauno yritti selittää Jussille.
Kun Jussi pyöritteli epäuskoisena silmiään, Tauno jatkoi: ”Suhtauduin aikoinani jossain määrin huvittuneesti erään liikuntainstituutin liikuntapiirakka-ajatukseen. Aluksi nauroin ääneen, mutta nyt olen tajunnut, että se liikuntapiirakka on syntynyt epätoivosta. Ihmisten fyysinen rasitus on nykyään niin naurettavan pientä, että pienikin liikunta auttaisi. Esimerkiksi portaiden kävely tai bussista nouseminen yhtä pysäkkiä aikaisemmin. Tai sen oman auton jättäminen talliin ja bussin ottaminen. Kun liikkuminen tapahtuu yksinomaan silloin, kun sitä tietoisesti tehdään, on viikon kokonaisrasitus pientä verrattuna ihan lähimenneisyyteen, vaikka liikkuisi ahkerastikin. Se ei kuitenkaan tee sitä vähää liikuntaa merkityksettömäksi. Ongelmaan ei ole yhtä yksinkertaista ratkaisua. Koirakävelyt nostavat kuntoa, mutta eivät riitä pitämään terveen kirjoissa. Nykyään suositellaan yleisesti, ettei liikuntaa kannata harrastaa ensisijaisesti laihduttamisen takia. Liikuntaa kannattaa harrastaa sen takia, että se ehkäisee merkittävästi kroonisia tauteja. Ja liikuntaa kannattaa harrastaa sen takia, että siitä pitää – vain silloin siitä tulee jatkuva tapa. En tiedä ymmärsitkö selostuksestani mitään, mutta minulla olisi sinulle tiukka kysymys: Miksi sinun on niin vaikea tajuta, että lihavuuden kasvu sinun kohdallasi johtui elämän liiallisesta helppoudesta ja liikunnan vähyydestä?”
Jussi jäi pitkäksi toviksi miettimään Taunon kysymystä. Jussi selvästi ärsyyntyi, kun Tauno nojasi rauhallisesti taaksepäin tuolissaan, ikään kuin hän olisi viestittänyt voitonvarmuutta siitä, että oli saanut Jussin pahaan kiipeliin. Lopulta Jussi avasi suunsa.
Ihrojen vähentämistä epätoivon vimmalla
”Haluaisit varmaan minun toistavan mantran lailla, että toista se oli silloin kun sinä Tauno olit nuori. Silloin liikuttiin ja nyt vain löhöillään. Tauno, ei minun liikuntamäärissäni tapahtunut mitään muutosta kun ryhdyin vähentämään hiilihydraatteja. Korkeintaan liikunta väheni, koska kaikki liikkuminen kävi kevyellä kropalla pienemmällä energiamäärällä. Olen usein uimahallissa nähnyt miten nuoret pojat epätoivoisesti uimalla vähentävät ihrojaan kelaamalla olympiarataa edestakaisin. Ei heidän kaltaisiaan sisukkaita sankareita ole tässä maassa nähty sitten Raatteentien, Summan ja Taipaleenjoen taistelujen. Sotasankarit taistelivat ylivoimaista vihollista vastaan, eikä paraskaan pystynyt lopulta muuta kuin antamaan periksi. Laihduttajasankareilla on liikaa glukoosia veressä, aivan kuin heillä olisi divisioonan verran vihollisia vastassa Taipaleenjoella. Ei meiltä 1970-luvulla syntyneiltä vaadittu yhtään sen enempää kuin tämän päivän lapsilta, eikä 1960-luvun nuorissa ole muuta kuin kommunisteja, homoja, feministejä, hippejä sekä muutamia hassuja kepulaisia satokorvaus-Anglioineen.”
Tauno päästi ilmoille tyypillisen hersyvän naurunsa. Hän nauroi niin, että vedet valuivat silmistä: ”Olet sinä loistava huumoriveikko. Ei sinun kanssasi tule aika pitkäksi.”
”Oho, onko kello jo noin paljon”, Jussi sanoi ja jatkoi: ”Minun on ihan pakko lähteä. Jatketaan keskustelua myöhemmin. Lähden huomenna aikaisin aamulla työreissulle Pohjois-Suomeen.”
”Hyvää matkaa. Oli mukava jutella kanssasi.”
Jatkuu…
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
