Tehokasta treeniä teknologian avulla

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Mainio kirja teknologian käytöstä liikunnassa on nähnyt päivänvalon. Suomalaisen urheiluteknologian kehittäjä Janne Kallio on väsännyt Fitralle sellaisen tietoteoksen, että siitä riittää ammennettavaa hyvin pitkäksi aikaa. Kirja antaa työkaluja teknologian käyttöön omassa harjoittelussa. Laitekehitys on ollut huimaa! Esimerkiksi 20 markan pyörämittari ja muutaman kympin sekuntikello ovat vaihtuneet mittalaitteisiin, joiden laskentateho vastaa muutamien vuosien takaisia tietokoneita, sanoo Janne alkusanoissa, ja jatkaa:

”Urheilusuoritusta ohjaavat taivaalla liikkuvat satelliitit, kehosta mitataan sykettä millisekuntien tarkkuudella, jokainen polkimen painallus välittyy virtuaalimaailmassa meneillään olevaan kilpailuun ja maapallon toisella puolella oleva valmentaja voi vertailla suorituksiasi tuhansiin muiden vertaisryhmään kuuluvien ihmisten suorituskykyyn. On selvä, että pää menee jo pyörälle.”

Mitä uutta teknologia tuo treenaamiseen?

Harjoittelun perusperiaatteet eivät ole muuttuneet miksikään, toteaa Jannekin. Edelleen pistetään tossua toisen eteen, pidetään pyörän ketjuja kireänä ja altaassa painellaan edestakaisin. Sitten levätään ja nautitaan harjoittelun hedelmistä.

Uutta tässä on, ainakin tämän kirjan mukaan, että nyt harjoittelun osa-alueet on niin helppo mitata ja tarkastella sitä suorituksen sujuvuutta jälkikäteen, jopa reaaliajassa. Palautumista on mahdollista seurata hetki hetkeltä ja mikäli luottoa teknologiaan on, niin seuraava treeni saadaan ajoitettua optimaalisesti.

Entinen huipputriatlonisti Tom Söderdahl on kirjassa vierailevana tähtenä. Hän on kirjoittanut erittäin kiintoisan kappaleen omakohtaisesta kokemuksestaan urheiluteknologian historiallisessa kehityksessä. Olihan hän Magnus Lönnqvistin ohella niitä ensimmäisiä, joka systemaattisesti käytti sykemittaria kisoissa. Syke kertoi omaa kieltään sopivasta rasitustasosta ja auttoi tasaamaan vauhtia sellaiseksi, että pääsi maaliin saakka rankassa kisassa. Mutta nykyään ranteessa kulkee siis tietokone mukana. Huimaa kehitystä ja tarvetta maalaisjärjen käyttöön kuvaa seuraava kohta Söderdahlin tekstissä (lue se moneen kertaan, sillä olipa tässä huima sanoma!):

”Urheilun ja sen tukitoimiin liittyvä teknologia on kehittynyt valtavasti noista alkuosan tarinan ajoista. Nykypäivänä voimme mitata helposti mitä erilaisempia asioita ja samalla myös arkistoida niitä sähköisiin harjoituspäiväkirjoihin. Itsensä ja suoritusten mittaamisesta on tullut myös vahva trendi ja enää ei tarvitse olla maailman huipulle tähtäävä urheilija tehdäkseen niin. Monet teknologian tarjoamista mittausmahdollisuuksista myös motivoivat ja helpottavat harjoittelua. Uudelle teknologialle löytyy aina kannattajiensa lisäksi myös vastustajansa. Niin se on aina ollut, niin se oli myös sykkeen mittauksen yleistyessä. Teknologia on kuitenkin tuonut urheiluun paljon hyvää. Sen kehitys on muokannut harjoittelua optimaalisempaan suuntaan ja tullee tekemään niin myös jatkossa. Perusasiat eivät silti muutu mihinkään. Ihmiset ovat niitä, jotka urheilevat ja valmentavat, tekevät ennätyksiä, epäonnistuvat ja yrittävät uudelleen. Kehitys ajaa myös näitä ihmisiä eteenpäin. Valmentajallani Nitillä oli aikanaan muutama viisas sanonta, jotka sopivat hyvin myös tähän aikaan. Ensimmäinen oli ”Harjoittelu on helkkarin yksinkertaista niin kauan kuin sekunti on sekunti ja metri on metri”. En muista sanonnan alkuperäisen esittäjän nimeä, mutta sen voisi nykypäivänä täydentää vielä lauseella ”ja niiden mittaaminen ja arkistoiminen on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin”. Toinen sanonta liittyi sykemittarien käyttöön harjoittelun tukena. ”Sykemittari on hyvä renki, mutta huono isäntä.” Sanonnan voisi päivittää nykypäivään ”Teknologia urheilussa on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Urheilija joutuu tekemään monia urheiluun liittyviä päätöksiä päivittäin. Joskus niiden tekemiseen on aikaa ja niitä on mahdollisuus haudutella, sparrata valmentajan kanssa ja käyttää olemassa olevaa teknologia hyödykseen. Mutta joskus päätöksiä joudutaan tekemään myös nopeasti ja yksin. Silloin ei ole aikaa miettiä, kilpailutilanne on malli esimerkki tällaisesta hetkestä. Silloin urheilija tekee ratkaisunsa intuition perusteella ja päätöstä tehdessään ei ole takeita sen lopputuloksessa. On vain luotettava itseensä ja katsottava mihin valittu tie johtaa. Mitä paremmin tuntee itsensä ja kehonsa, sen todennäköisempää on, että päätös johtaa haluttuun tulokseen. No miten minulle kävi aikanaan Paulin ja Teemun kanssa tehdyssä yhteisharjoituksessa? Hyvin. Selvisin harjoituksesta ja pysyin maailman parhaiden vauhdissa. Tämän kaltaista tietoa teknologia ei voi koskaan korvata.”

Kirja etenee loogisesti korostaen treenivaikutusta ja palautumista. Kirjassa esitellään lukuisin esimerkein ja oivaltavien piirroksien ja valokuvien avulla miten tehdään harjoittelusta mielekästä, tehokasta ja hauskaakin.

Liikunnan ja levon kautta tuloksiin

Liikuntaharjoittelun kuormittavuus ja sen ymmärtäminen sekä hallinta tehdään selväksi. Kun on liikuttu, sitten tarvitaan sopivaa vastapainoa. Palautuminen koostuu ravinnosta, levosta ja unesta. Haastavaksi harjoittelun tekee se, että se useimmilla (kaikilla?) tapahtuu osana kiihkeää arkea, jossa työkiireet, opiskeluhaasteet ja normaali perhe-elämä tuottavat omat haasteensa. Nämä ns. häiriötekijät tuottavat stressiä ja kuormittavat, mikä vaikuttaa sekä harjoittelemiseen että palautumiseen.

Harjoittelemaan pystyy kuka tahansa, Janne kirjoittaa, mutta mikäli tavoitteena ei ole työttömyys, koulun keskeyttäminen tai avioero, on syytä ymmärtää miten harjoitella tuloksellisesti ilman fanaattisuutta. Teknologian vankina voi nimittäin helposti olla siten, että vain kerää tunteja ja kilometrejä. Muu elämä kärsii. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, mutta Janne varoittaa sellaisesta treenisokeudesta, jossa tuijotetaan vain niitä mittaustuloksia.

Aina pitäisi seurata harjoittelua pitkällä aikajänteellä, eikä tuijottaa jotakin yksittäistä treenitapahtumaa. Kaikenlaiseen pieneen piiperrykseen ja piippausten vangiksi ei kannata heittäytyä.

Teknologia tulee avuksesi

Jos ymmärsin kirjan viestin oikein, niin treenimäärää ja palautumista voidaan pitää erittäin tärkeänä asiana, mutta ei saa unohtaa harjoittelun oikeaa rytmitystä. Tässä teknologia tarjoaa oivan avun. Mittaustuloksen perusteella voidaan saada selville kannattaako mennä tehotreeniä vetämään, vain onko vielä aihetta palautella muutama päivä ja vasta sitten vetää oksennustreenit? Tehotreeneissä mittalaitteet ovat oivallisia piiskaajia, mutta palautumisen seuranta vasta treenin hedelmät kypsyttää.

Palautumistilan mittaamiseen on useita mahdollisuuksia tarjolla. Kirja esittelee tämän asian perusteellisesti antaen riittävästi tilaa myös alkukantaiselle ajatukselle siitä, että aina kannattaa kysyä itseltään miltä nyt kropassa tuntuu, eikä tuijotella vain mittarin lukemia. Esitellään sykevälimittausta, ortostaattista sykereaktiota ja vaikkapa hermoston mittausta. Tärkeää on varmistaa oikea menetelmä palautumiseen.

Palautumisen vinkit

Kirjassa on erityisen ansiokas palautumistekniikoiden esittely. On totaalilepoa, verryttelyä, kylmähoitoa, kompressiota, ravintoa ja tärkeää unta tarjolla. Pieniä makupaloja (Fitran luvalla):

”AKTIIVINEN PALAUTUMINEN.
Lääketieteessä vuosia sitten oli tapana makuuttaa potilasta hyvinkin pitkään. Lepohan auttaa palautumisessa. Nykypäivänä käytäntö on muuttunut radikaalisti, palautuminen pyritään samaan mahdollisimman nopeasti aktiiviseksi. Kun saadaan happi ja veri kiertämään, elimistö pääsee itse korjaamaan vaurioita. Periaatteessa nämä viimeisimmät periaatteet lääketieteessä vastaavat myös kestävyysurheilun palutumiseen. Veri kiertämään ja palautuminen on nopeampaa. Vertailtaessa passiivista ja aktiivista palautumista havaittiin aktiivisen palautumisen vaikuttavan merkittävästi laktaatin poistoon…

KYLMÄHOIDOT
Hyvin yleiseksi tavaksi edistää palautumista ovat vuosikymmenten saatossa muodostuneet kylmähoidot. Tyypillinen tapa tehdä näitä harjoitusten jälkeen on kastautua lyhyeksi aikaa jääkylmään veteen. Mahdollisesti tätä jatketaan vuorottelemalla kylmän ja lämpimän veden välillä. Teoriassa tällä tavoitellaan lihaksistossa harjoittelussa syntyneen tulehdusreaktion minimointia. Kylmähoitojen tehokkuutta on kuitenkin viime aikoina kyseenalaistettu. Käytännössä kylmähoidot vähentävät verenkiertoa, jota tarvitaan lihasproteiinisynteesiin eli lihasten palautumiseen/vahvistumiseen…

Kylmähoitojen haitallisuutta kehityksen edistämisessä ei ole kuitenkaan kaikissa tutkimuksissa saatu todistettua. Pyöräilijöillä tehdyssä tutkimuksessa testattiin kylmähoitojen tehoa kuuden viikon harjoitusjaksolla. Tässä tutkimuksessa kylmähoidosta ei nähty haitallisia vaikutuksia suorituskykyyn.  Tämänkin osa-alueen tutkimustieto kasvaa vuosien saatossa, joten kannattaa seurata tilanteen kehittymistä. Itse en kuitenkaan pakottaisi enää ketään kylmäaltaaseen, vaan päinvastoin käskisin nopeasti pois sieltä turhaan jäätymästä.

KOMPRESSIO
Kompressiota käytetään palautumisen edistämisessä ”saappailla”, joihin luodaan ilmanpaineella paine jalkoihin. Painetta tyypillisesti pystytään muuttamaan halutulla tavalla, esim. aaltomaisesti kasvattamalla painetta alhaalta ylöspäin. Tunnetuimmat markkinoilla olevat merkit ovat Normatec, Air Relax ja Rapid Reboot. Näiden tuotteiden hinta on melko korkea, alkaen 1500 €. Pääideana tuotteissa on työstää paineen avulla lihaksia, jotta lihaksissa olevat kuona-aineet liikkuisivat pois lihaksista, mikä edistäisi palautumisprosessia. Kompression kohdalla palauttava vaikutus on myös ristiriitainen, kuten kylmähoidossa…

RAVINTO
Ravinto on olennainen osa palautumista, sillä rasituksen aiheuttamat vauriot vaativat ravintoa, jotta elimistö voisi rakentaa itsestään vahvemman. Olennaisimmat asiat ovat yksinkertaisia. Suorituksen jälkeen mahdollisimman nopeasti noin puolen tunnin sisällä olisi hyvä syödä proteiini/hiilihydraattipitoista ravintoa, joka sekä täyttää energiavajetta että tarjoaa lihaksille rakennuspalikoita. Tämä puolen tunnin sisällä oleva ravinto olisi hyvä pitää sisällään proteiinia noin 0.4–0.5g/kg (LBM, lean body mass). Eli 70 kg liikkujan olisi hyvä syödä n. 28–35g proteiinia ennen ja jälkeen harjoittelun. Muutaman tunnin sisällä olisi hyvä syödä isompi ateria, varsinkin jos harjoitus on pitkäkestoinen. Jotta varmistat tämän palautumisprosessin käynnistämisen, pidä mukana harjoituksissa proteiinipatukkaa tai juomaa. Patukoita voi pistää reilusti esimerkiksi uimareppuun, jotta varmistat, että mukana on aina ravintoa… Ravinto ja palautuminen sekä kehittyminen näyttää olevan hyvin todistettu. Jos siis jostakin haluat pitää kiinni, niin ruokailusta suorituksen jälkeen.

UNI
Unen merkitys osana palautusta on noussut merkittävään asemaan viime vuosina. Uni on varmin, helpoin ja edullisin tapa edistää palautumista. Mitä enemmän harjoittelet ja kuormitat kehoasi, sitä tärkeämpää on varmistaa riittävän hyvä yöuni. Moni väittää että 4–6 tuntia unta yössä riittää. Kuitenkin ainoastaan n. 3 % maailman väestöstä pystyy täysin toimimaan näin vähäisellä määrällä. Aikuisella unen määrä tulisi olla 7–9 tunnin luokkaa yössä, joka toki on huomattavasti vähemmän kuin juuri syntyneellä vauvalla, jonka unen tarve on 14–17 tuntia. Unen pituuden lisäksi olennaista on myös huomioida koska tulisi nukkua. Paras ajankohta nukkua on klo 22–7 välillä. Osin unen merkitystä palautumisessa ja sen asemaa osana kokonaisvaltaista kuvaa harjoittelusta ovat varmasti edistäneet erilaiset teknologiset työkalut, kuten rannelaitteissa käytettävät uniseurantatoiminnallisuudet, mobiilisovellukset sekä erilliset unisensorit, kuten Suomesta tulevat Beddit ja Emfit. Bedditin unen mittauslaitteisto on todennäköisesti suosituin uneen keskittyvä tuote. Bedditin tuote perustuu ballistocardiographiaan (BCG), joka mittaa mekaanisesti kehon liikkeitä, hengitystä ja sykettä. Beddit myytiin Aplelle keväällä 2017. Tavoite näillä kaikilla on hyvin samankaltainen, pyrkiä kvantifoimaan urheilijan unen määrää, laatua ja unen rakennetta. Optimaalisella unella pyritään saamaan mahdollisimman palauttava vaikutus. Unen vaikutusta suorituskykyyn on tutkittu vuosien saatossa eri lajeissa…”

Kirjan tärkein luku – virheiden välttely harjoittelussa

Erilaisten harjoittelumallien ja -analyysien jälkeen lukijaa viedään erittäin tärkeän asian äärelle: Tehdään nimittäin suuria virheitä harjoittelun puolella. Koko ajan. Oppisiko tässä luvussa jotain?

Janne sanoo, että moni harjoittelee liian kovaa. Suurin osa treeneistä on rauhallista harjoittelua ja vain noin viidesosa treeneistä tehdään kovalla teholla. Toinen tavallinen virhe on ”kilometrien kerääminen”. Jos harjoittelu perustuisi vain harjoittelun tuntimäärään olisi olympiakullan voittaminen äärimmäisen helppoa, harjoittelet vain enemmän kuin muut. Harjoittelun määrä ja kilometrit ovat toki perusasioita harjoittelussa, mutta oikea tehojakauma ja palautuminen ovat tärkeitä asioita.

Harjoittelu ilman tarkkaa seurantaa on toinen sudenkuoppa, johon moni putoaa. Reenaminen saa olla hauskaa, mutta mikäli tavoittelee menestystä jossain tietyssä kisassa tai omaa ennätystä vaikkapa maratonilla, on fiksua pyrkiä seuraamaan muutosta, parhaimmillaan kehitystä. Kehittyminen luo motivaatiota. Mikäli kehitystä ei synny, on syytä miettiä, mitä voisi harjoittelussa muuttaa. Vähennätkö määrää? Lisäätkö tehoja? Pidätkö lepopäiviä enemmän? Lisäätkö aamuharjoituksen, jotta voit saada tuplajuoksupäivän?

Osataan kyllä treenata, mutta suunnitelmallisuus puuttuu. Harjoittelun suunnitteluun voi käyttää joko paljon tai vähän aikaa. Mutta ilman yksityiskohtaista suunnitelmaakin pärjää. Suunnitelmallisuus voi rakentua avainharjoitteiden ympärille. Nämä ovat treenejä, joista et tingi mistään hinnasta. Avainharjoitteita voivat olla esimerkiksi ”ylipitkä” lenkki, kova intervalliharjoitus ja voimaharjoitus. Tavoite voi olla pitää viikkorytmi samana, ja mahdollisesti viilata pieniä yksityiskohtia tarvittaessa.

Mitä muita virheitä voi tehdä harjoittelussa? Joo, sellainen ”minulle kaikki heti ja nyt” -asenne on erityisen hankala asenne kestävyyslajeissa. Kestävyysliikunnassa on aina riski vammoille. Jos nostaa tehoja ja määriä liian nopeasti, käy yleensä kalpaten. Normaalin aloittelevan lenkkeilijän haasteena on olla treenaamatta liikaa ja varsinkaan liian kovaa alussa. Kehitys on taattu, mutta liian nopea kuormituksen kasvattaminen aiheuttaa vammoja. Vammojen aikana harjoittelu ei ole mahdollista ja kuntokaan ei näin pääsee kehittymään.

Tyypillistä innokkaan harjoittelijan treenissä on pyrkiä tekemään ennätyksiä lähes jokaisessa harjoituksessa. Lähtiessä juoksemaan vetoharjoitusta pyrit juoksemaan vedot kovempaa kuin koskaan aiemmin tai lähtiessä ajamaan kolmen tunnin peruskestävyyslenkkiä seuraat, saatko keskivauhdin kasvatettua paremmaksi kuin aiemmin. Jannen mukaan tämän tyyppinen toimintamalli tuottaa varmasti motivaatiota harjoitteluun, mutta on varma tapa tehdä harjoittelusta liian kuormittavaa tai samankaltaista puuroa. On muistettava harjoitusten tarkoitus ja on pidettävä teho riittävän matalalla. On varattava energiaa harjoituksiin, joissa teho pitää saada nostettua korkealle.

Ryhmäharjoittelu on salakavalaa! Janne opettaa mitä on PK-treeni? (satiirivaroitus!) No se tulee termistä pudota kaveri. Hyvin tyypillinen harjoittelutapa sunnuntain pitkillä pyörälenkeillä. Paukusta irti ja sitten katsotaan, onko Pera vielä takarenkaassa kiinni. Ryhmässä harjoittelu on oikein tehtynä äärettömän motivoivaa, opettavaista ja sitä kautta kehittävää. Samalla ryhmässä harjoittelun haastavuus syntyy helposti alkavasta kilpailusta. Mennään kovempaa kuin harjoitustavoite on.

Instagram, Facebook, WhatsApp jne. ovat vaaramomentteja tavoitteellisesti treenaavalle.  Sellainen, joka jakaa harjoittelukuviaan jatkuvasti näihin sosiaalisen median palveluihin, voi mennä ihan sekaisin ja tällainen voi estää keskittymisen itse tekemiseen. Fokusta kehiin! Joko harjoittelet tai sitten et.

Kehittymiseen ei ole oikopolkuja. Harjoittelumäärän on oltava riittävä, intensiteetin pitää olla kohdallaan jne. Happiteltassa nukkuminen ei ole olennaista, mikäli perusta ei ole kunnossa, Janne toteaa ihan viisaasti. Vanha sanonta kuuluu, että kutakin suoritusta pitää toistaa 10 000 tuntia ennen kuin suorituskyvyn rajat tulevat vastaan.

Harjoitussuunnitelmasta ei pidä poiketa hetken mielijohteesta. Sellaisessa tilanteessa, missä juoksulenkillä toinen ohittaa sinut, pitää panna jäitä hattuun. Varsinkin jos oli tarkoitus juosta pitkä, aerobinen lenkki, joka muuttuukin intervallitreeniksi. Tai päätätkin vetää pitkän treenin vaikka huomiseksi on sovittu kavereiden kanssa pitkä yhteisharjoitus. Tyypillisiä tilanteita, joista ei isossa kuvassa ole haittaa, mutta näitä tulisi välttää. Mikäli harjoitteluasi on suunniteltu järkevällä tavalla, ei tämän tyyppisiä muutoksia tulisi tehdä, sanoo Janne

Teknologian vangiksi ei pidä jäädä. Teknologia tarjoaa huomattavan määrän dataa. Voit mitata jokaista kammen polkaisua tai syvän unen minuuttimäärää. Perusharjoitteluun ei tarvita kovin moniulotteista dataa. Riippuen lajista, tavoitteesta ja harjoitusmallista tarvitset osaa tästä. Se riittää. Teknologia on edelleen renki, ei isäntä, Janne muistuttaa.

Monotoninen harjoittelu on hyvin tyypillinen ongelma kuntoilijalle. Voimaharjoittelu kuntosalilla tehdään aina samalla tavalla ja liikkeet samassa järjestyksessä. Viikon rakenne on täsmälleen sama. Kova harjoitus tehdään aina samalla tavalla. Tällainen ei ole järkevää. Tarvitaan vaihtelua ja uusia ärsykkeitä, muuten ei kehitystä tapahdu.

Valmentajan rooli on ohjata, opastaa ja valvoa urheilijan harjoittelua. Yllättävää kyllä, vaikka valmentajalla on tyypillisesti huomattavasti parempi kokemuspohja harjoittelun seurantaan kuin urheilijalla, eivät urheilijat aina noudata valmentajan opastusta.

”Mediassa ja keskustelupalstoilla usein kerrotaan, kuinka junioriurheilijoita harjoitetaan liiaksi jo nuorena. Näin voi toki olla, mutta juniorivalmentajien kanssa keskustelussa tulevat esille hyvin toisenlaiset kokemukset. Timo Kero, joka valmentaa Turun Urheiluliitossa nuoria kestävyysjuoksijoita, on pääasiassa havainnut täysin päinvastaista käyttäytymistä. Nuoria urheilijan alkuja on hillittävä, jotta nämä tekisivät vähemmän tai rauhallisemmin. Valmentajan valvovaa silmää pyritään jopa välttämään, jotta voitaisiin harjoitella enemmän tai kovempaa. Osa pysäyttää kellonsa reilusti ennen kotiovelle tuloa, jotta koko juoksulenkki ei tallentuisi, osa ”unohtaa” sykevyön kotiin, jotta voisi juosta vetoja kovemmalla teholla mitä on ohjattu. Jos asiasta kysytään itse juniorilta, vastaus on hyvin perusteltu ”hesalaiset treenaa kovempaa”. Näillekin junnuille voisi olla hyvä harjoitella Timon oppien mukaisesti, kunnes he juoksevat itse valmentajaa kovempaa. (Timon ajat toki olisivat tänäkin vuonna kauden kärkipäässä Suomessa – 800 m 1.50.28, 1500 m 3.43.28 ja 3000 m 8.11.48) Vastaavanlaiset kokemukset ovat tuttuja myös monelle aikuisten valmentajalle tai personal trainereille. Kun motivaatio on huipussaan, on hyvin vaikea hillitä itseään. Tällöin valmentajan rooli on usein hillitä ja ohjata. Ei puskea. Mutta urheilijana roolisi on helppo, teet sen mitä sanotaan ja annat maksimaalista palautetta, tämän perusteella valmentaja voi hoitaa tehtävänsä.”

Sosiaalisessa mediassa kaikki treenaa hulluna, havainnoi Janne satiirisesti. Sosiaalisen median hieno puoli on toki, että siinä saada motivaatiota muiden harjoittelusta. Valitettavasti jokaisen internet-aikakauden urheilijan perussynti tuntuu olevan oman julkisuuskuvan hallinta tavalla, missä harvoin kerrotaan huonoista harjoituksista, heikoista tuloksista tai ylimääräisistä lepopäivistä. Tyypillisesti myös tuloksia suurennellaan, yliarvioidaan ja pyöristellään.

”Jos jokainen netissä näkemäni julkaisu pitäisi paikkaansa, olen varma, että Suomi saisi olympiakultamitaleja melkoisen pinon. Ja monesti keski-ikäisten kuntoilijoiden toimesta.”

Seuraavan kerran kun luet siis massiivisista harjoituksista ja maailmanennätysluokan suorituksista, muista että kaikki mitä luet, ei välttämättä pidä paikkaansa!

Monenlaisia laitteita

Kirjan loppuosa tarjoaa teknisempää tietoa eri laitteista mitä on markkinoilla. Pukinkonttiin varmaan kulkeutuu moni laite. On sitten kyse liikunnan viihteellisemmästä puolesta tai makeimmasta llaitteen ulkonäöstä, niin kaikkea kuulkaas löytyy. Laitekirjo ja laitteiden kehitys oli minulle suuri yllätys.

Tärkeää asiaa löytyy akun kestosta, sensoreiden toiminnasta, GPS-paikannuksesta, optisen sykkeen mittaamisesta, stressin seurantaan kehitetyt tekniikat ja laitteet jne jne. Tässä kirjassa on ”kaikki”.

Lopuksi

Olipa huikea lukukoemus! Suosittelen lämpimästi. Vakuuttavuutta lisää se seikka, että Janne Kallio on työskennellyt Suunnolla lähes 10 vuotta. Hän elää ja hengittää urheilun digitalisaatiota ja on urallaan mm. perustanut Suunnolle Movescount-palvelun, kehittänyt SuuntoAppseja, globaalia  verkkokauppaa sekä ollut rakentamassa Suunnon Spartan-tuoteperhettä. Vapaa-ajallaan Kallio on aktiivinen ikäsarjatriathlonisti, joka oli vuonna 2016 luokassaan globaalin Ironman-rankingin sijalla 14.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

3 kommenttia artikkeliin “Tehokasta treeniä teknologian avulla”

  1. Paluuviite: Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari

Olisi kiva kuulla kommenttisi!