Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. Yhteystiedot: Christer Sundqvist, biologi (FT), christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Insuliinista ja sokeritaudista vielä kerran

Paljon on tietoa tarjottu insuliinista ja sokeritaudista turpaduunarin blogissa. Lukijat kysyvät niin yksinkertaista yhteenvetoa käsitellyistä diabetesteemoista, ettei asia voi enää jäädä epäselväksi kenellekään. Turpaduunarin mielestä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää huomiotta paras mahdollinen tieto diabeteksesta. Minä yritän nyt yksinkertaista selostusta diabeteksesta.

Sokeritaudilla on monta nimeä

Tyypin 1 ja 2 diabetes ovat tuttuja asioita lehtien palstoilta ja valitettavan monen suomalaisen elämää hankaloittava aineenvaihduntasairaus (tyypin 2 diabetes) tai autoimmuunisairaus (tyypin 1 diabetes). Lisäksi esiintyy tavallisimmin tilapäisenä häiriönä ns. raskaudenajan diabetes. Noin 4 miljardia kuluu Suomessa rahaa diabeteksen hoitoon vuodessa. Ei mikään pikkusumma.

Olen tukiryhmineni neuvotellut Diabetesliiton kanssa 15.5.2017 ja Pääkaupunkiseudun diabetesyhdistyksen kanssa 7.6.2017 ja olemme harvinaisen samaa mieltä, että jotain tarttis tehdä. Tilanne ei voi jatkua näin. Diabeetikoille pitää rakentaa sellainen hoito, joka toimii, ja terveitä suomalaisia on pidettävä kaukana tästä ikävästä sairaudesta. Rohkeasti olemme neuvotteluissa ehdottaneet, että tyypin 2 diabeteksen hoito pitää saada sellaiseksi, että tauti pysähtyy, saavutetaan remissio.

LCHF ja diabetes remissioon

Diabetesliitolle sana remissio on edelleen varsin tuntematon. Tämä on käsittämätöntä, koska suurin osa tyypin 2 diabeetikoista saavuttaa remission noudattamalla erästä yksinkertaista ruokavaliota koko loppuelämänsä. Kuulostaako pahalta? Ei tietenkään ja ”tuomio” on lisäksi lempeä: Saat syödä maistuvaa ruokaa, laihdut erityisesti vyötäröstä ja diabeteksen oireet pysyvät poissa.

Ruokavalion nimi on LCHF, Low Carb High Fat, Low Carb Healthy Fat. Käytetään myös nimeä VHH, vähähiilihydraattinen ruokavalio, karppaus, mutta LCHF on ehdottomasti paras nimi tälle ruokavaliolle. Ruokavalioissa nimittäin tasapainoillaan kahden energiaa antavan ravintoaineen välillä: hiilihydraatit (carb) ja rasva (fat). Parhaita tuloksia on antanut sellainen käytäntö, että luovutaan lähes täysin hiilihydraateista ja otetaan energia reilusti rasvoista. Tätä voi kutsua ketogeeniseksi ruokavalioksi.

Fiksut lääkärit tietävät mistä on kyse. Vähemmän fiksut lääkärit, ravitsemusterapeutit ja sairaanhoitajat sekoittavat tämän ketoasidoosiin, joka on vakava sairaustila. Ketogeenisellä ruokavaliolla ja ketoosilla ei ole mitään tekemistä ketoasidoosin kanssa. Oikein toteutettuna ketoosi on parasta mitä elimistöllesi voi tapahtua, varsinkin jos sinulla on prediabetes, aivan kuten Sami Inkisellä esimerkiksi. Hän tervehtyi, saavutti remission, ketogeenisellä ruokavaliolla ja hänen perustamansa yritys pelastaa muitakin diabeetikkoja Kaliforniasta käsin. Suomen Lahdesta löytyy apu lähempää, siitä enemmän tietoa tarvittaessa lisää. Ehkä ei tarvitse lähteä merta edemmäs apua saamaan? Huhumyllyyn nyt lisää vettä: suomalaisille diabeetikoille suunnitellaan LCHF-ruokavaliota + seurantaa ja Diabetesliitto ei aio tätä uudistusta vastustaa.

Esimerkiksi Lasse Nybergh teki tämän ruokavaliomuutoksen. Hän siirtyi LCHF-ruokavaliolle. Ei enää pastaa, perunaa, riisiä, leipää ja eineksiä. Tervetuloa maukkaat maanpäälliset kasvikset ja hyvälaatuiset rasvat. Mitä tapahtui ruokavaliomuutoksen kera? Kahden viikon (!) kuluttua Lassen sokeriarvot parantuivat ja lääkkeistä hän luopui vähitellen kokonaan (sorry BigPharma!). Jo viikon kuluttua oli insuliini poissa käytöstä. Sen lääkärin pitäisi lukea tiilenpäitä jossakin vankilassa, joka suosittelee tyypin 2 diabeetikolle insuliinia. Se on niin suuri rikos!

Amerikkalainen kirjailija ja lääketieteen tutkija Thomas Smith sai myös tämän tyypin 2 diabeteksen riesakseen ja törmäsi hoitoa siihen hakiessaan ahneeseen ja tuottoisaan diabetesepidemiaa LISÄÄVÄÄN tiedekäsitykseen. Hänen oli pakko ottaa diabeteksensa hoito omiin käsiinsä kun kävi ilmi, että hänen lääkärinsä eivät halunneet tai eivät osanneet parantaa häntä. Hän on julkaissut ristiretkestään lääketeollisuutta vastaan menestyksekkän oma-apu-käsikirjan Insulin: Our Silent Killer, joka on ensisijaisesti kirjoitettu maallikoille, mutta jota myös lääketieteen harjoittajat arvostavat laajasti. Tämä käsikirja antaa yksityiskohtaiset tiedot tyypin 2 diabeteksen parantamisen eri vaiheista ja kuvaa myös tyypin 1 diabeteksen parantamiseksi tehtyä työtä.

Diabeetikko Jali Karjalainen noudattaa dosentti Matti Tolosen VHH-ohjelmaa ja pysyy terveenä. Lue hänen tarinansa tästä.

Mikä tässä on niin vaikeaa? Pitää myöntää, että mm. Diabetesliiton nykyohjeistuksella (High Carb Low Fat) ei saavuteta remissiota. Kyynisimmät arvelevat, että Diabetesliiton ja lääkeyhtiöiden välillä vallitsee taloudellinen yhteistyösopimus. Kauheaa. Ei kai sentään? Turpaduunaria autat parhaiten rakentamaan lisää siltoja liittoihin ja yhdistyksiin tarjoutumalla rakentavaan yhteistyöhön.

Tämä Diabetesliiton toiminnanjohtaja Janne Juvakan lausunto pitäisi oikaista heti: ”Diabetes on etenevä tauti joka johtaa insuliinin käyttöön myöhemmässä vaiheessa mutta siitä ei voi parantua.” Lasse Nybergh sanoo tästä asiasta näin: ”Täyttä pötyä! Tähän Janne Juvakan vastaukseen tiivistyy valtavirran lääketieteen suhtautuminen T2DM:ään: parantuminen ei ole edes kartalla. Olen itse elämäntapoja muuttamalla elänyt 7 v täysin terveenä. Minulla on normaalit veriarvot ja silmänpohjakuvausten perusteella olen toipunut siitä taudin vaiheesta mikä mitattiin 7 v sitten. JJ ei ole ainoastaan väärässä, vaan hän on kokonaan hukassa.”

Insuliini ja glukagoni

Ratkaisevaa verensokerin säätelyssä on se miten hyvin elimistömme reagoi syömiimme hiilihydraatteihin. Verensokeri vaihtelee terveellä ihmisellä varsin vähän, sillä elimistömme ”saaristolaiset” (Langerhansin saarekkeet) reagoivat verensokerin nousuun (insuliini) ja laskuun (glukagoni). Insuliini huolehtii siitä, että solumme saavat glukoosia, varastoivat sitä tai jopa muuntavat siitä rasvaksi. Jälkimmäinen asia kuulostaa aika ikävältä, sillä kuka tässä ruokatarjonnan eldoradossa haluaa ylimääräistä rasvaa ihon alle ja vyötärön seudulle?

Hyvää työtä se insuliini kuitenkin tekee, sillä terveen ihmisen syömä ateria ei hirvittävästi nosta niitä sokereita. Toista se on diabeetikolla. Sekä tyypin 1 että 2 diabeetikolla verensokeri nousee huimasti joka aterian jälkeen, varsinkin jos se sisältää runsaasti hiilihydraatteja. Koska elimistön insuliini joko puuttuu kokonaan tai se toimii huonosti. Insuliini suojelee meitä huolehtimalla siitä, että glukoosi varastoituu glykogeeniksi maksaan, eikä enää uiskentele glukoosina ympäriinsä verivirrassa. Veressä sokeri tekee tuhoja verisuonille, sydämelle ja muille elimille.

Insuliini siis laskee verensokeriarvoja. Se tekee työtä käskettyä ja jatkaisi sitä työtään loputtomiin, jos sen antaisi riehua vapaasti. Se kuitenkin johtaisi valtavaan glukoosipulaan. Verensokeri laskisi kriittiselle tasolle. Syntyisi hypoglykemiaksi kutsuttu tila.

Hypoglykemia on harvinaista terveellä ihmisellä, sillä hyvissä ajoin ennen tätä fysiologista tilaa, glukagoni -niminen hormoni alkaa siirtyä verivirtaan sieltä haiman saarikosta ja sen erityisistä alfasoluista. Glukagoni saa aikaan sen, että maksan glykogeenivarastoista luovutetaan glukoosia verivirtaan. Äärimmäisessä hätätapauksessa glukagoni antaa luvan muodostaa ihan uutta sokeria esimerkiksi joistakin aminohapoista.

Elimistömme on nimittäin tosi nerokas. Se pystyy valmistamaan lihas- tai proteiiniperäisistä aineenvaihduntatuotteista sokeria ihan vaivattomasti. Tämä sokerinmuodostus on niin tehokasta, että elimistömme pärjää ihan hyvin ilman hiilihydraatteja ruoasta. Mutta jos emme saa rasvaa tai proteiinia ruoasta, kärsimme aivan tavattoman tuskallisen näivetyskuoleman. Aivot kuluttavat paljon sokeria (noin 150 grammaa vuorokaudessa) ja suurimman osan jäljelle jäävästä noin 50 grammasta kuluttaa punasolumme.

Glukagoni pitää meidät hyvissä voimissa yön yli ja tarvittaessa selviytyisimme autiolla saarella hengissä viikkotolkulla mikäli sieltä löytyisi vettä juotavaksi. Verensokerin laskiessa alle tietyn arvon (60 mg/dl), käynnistyy verensokerin täydennysoperaatio. Kätevää!

Tämä kätevä ja nerokas järjestelmä verensokerin säätelyssä on melko haavoittuvainen. Hyvin runsaat hiilihydraattikuormat ja jatkuva hiilihydraattipitoisten välipalojen puputtaminen pitää insuliinin epätavallisen pitkään koholla. Rasvaa ehtii varastoitua erittäin runsaasti, sillä sokerivarastot ovat täyttyneet aikoja sitten. Lisäksi on ilmennyt, että solut alkavat reagoida heikommin insuliiniin, syntyy väliaikainen insuliiniresistenssi, joka jatkuessaan jää pysyväksi ilmiöksi ja vähitellen roihahtaa täydeksi diabetekseksi (T2DM). Tosi ikävää!

Kun insuliini jatkuvasti pysyy koholla hiilihydraattipitoisten aterioiden myötä, sokerilla ei ole paikkaa minne mennä varastoon. Syntyy soluissa joko hälläväliätilanne (insuliiniresuistenssi) tai sokeri viedään maksaan rasvaksi muunnettavaksi. Liika hiilihydraatti aiheuttaa siis vahinkoa. On siksi aika luonnollista, että terveystietoisissa piireissä pidetään ketogeenistä (erittäin vähän hiilihydraattia sisältävä ruokavalio) ruokavaliota erinomaisena tilanteen korjaajana erityisesti kun todetaan diabeteksen esiaste ja nousee huoli siitä, että sairastunko nyt ihan oikeaan diabetekseen. Noudattamalla tätä ruokavaliota voidaan estää diabetestä roihahtamasta täyteen liekkiin tai jo puhjennut tauti voidaan pysäyttää (remissio).

Turpaduunarin blogikirjoituksia lukemalla voit tulla viisaammaksi diabeteksen suhteen. Kaiken minkä ikinä olet halunnut tietää insuliiniresistenssistä löydät täältä:

  1. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 1 (Ari Kaihola)
  2. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 2 (Ari Kaihola)
  3. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 3 (Ari Kaihola)
  4. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 4 (Ari Kaihola)
  5. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 5 (Ari Kaihola)
  6. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 6 (Ari Kaihola)
  7. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 7 (Ari Kaihola)
  8. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 8 (Ari Kaihola)

Varsin paljon yksityiskohtia tihkuvat Ari Kaiholan kirjoitukset kannattaa lukea tarkkaan!

Löydät kiintoisia diabetes- ja ravitsemustutkimuksia täältä:

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

 

1 thought on “Insuliinista ja sokeritaudista vielä kerran”

  1. Hyvä kirjoitus!

    Omakohtainen kokemus tuosta verensokerin vaihtelusta on, että suuret glykeemiset kuormat johtavat parin tunnin päästä heikotukseen ja jopa tärinään verensokerin laskiessa – tämä normaalipainoisella ei-diabeetikolla.

    Diabeteksen hankintaan taas nuo ruoka/terveyssuositukset ovat omiaan. Jos teet fyysistä työtä, esim. konepajalla tai satakiloisten mummojen kääntelyä, tai sähkö/kylmä/putkimiehen duuneja, niin joudut tietysti suuremman kulutuksen vuoksi syömään enemmän kuin ei-fyysistä duunia tekevä. Tämä johtaa tietysti siihen, että kolesteroli on koholla (em. vertailuryhmään verrattuna), kuten myös verensokeri, jolloin terveystarkastuksessa saat ensimmäiseksi ohjeeksi vähentää rasvaa. Rasvan vähentäminen sitten johtaa suurempien glykeemisten kuormien syömiseen, koska energian tarve pysyy kuitenkin muuttumattomana, mikä taas johtaa suurempiin insuliinimääriin ja kohonneen insuliinin kautta insuliiniresistenssiin.
    Ironistahan asiassa on se, että nämä työnsä puolesta hyötyliikkujat kuluttavat valtaosan energiastaan rasvana, jolloin ne syödyt hiilarit pitää joka tapauksessa muuttaa rasvaksi ennen niiden hyödyntämistä.

    Tällainen mielenkiintoinen tilastollinen juttu tutkimuksista, että niissä monesti (tyydyttyneen) rasvan rooli noiden ”epäterveysmarkkereiden” suhteen korostuu, ihan siksi, että eniten (tyydyttynyttä) rasvaa ravinnostaan saavat syövät kaikkea muutakin enemmän. Jos vertauskohtana on eniten rasvaa, eniten proteiinia ja eniten hiilihydraatteja syövät, niin kovin merkittäviä eroja tuskin tilastollisesti pääsee suntymään jokseenkin samanlaisella ruokavaliolla.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.