Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Diabetes tappaa – säily elossa yksinkertaisilla tavoilla

Diabetesluennollani tapasin valistuneen osallistujan, Kyösti Piilolan, joka antoi minulle mukavan paperisen koosteen diabeteksen hoidosta. Teksti saattaa löytyä internetistä, mutta tässä saatte sen paperista naputeltuna omine täydennyksineni ja selkokielisenä esityksenä. Tekstiä on paljon, mutta ota mukava asento ja lue! Se voi pelastaa elämäsi. Varsinkin jos sinulla on diabetes tai jos haluat valistaa ystävääsi, jolla on diabetes.

Melkoinen huijaus meneillään!

Diabetesepidemia jyllää maailmalla. Arvioidaan, että Suomessa on miljoona diabeetikkoa kymmenen vuoden kuluttua, jos nykymeno jatkuu. Räjähdysmäisesti kasvaa erityisesti tyypin 2 diabeetikkojen määrä.

Amerikkalainen kirjailija ja lääketieteen tutkija Thomas Smith sai myös tämän tyypin 2 diabeteksen riesakseen ja törmäsi hoitoa siihen hakiessaan ahneeseen ja tuottoisaan diabetesepidemiaa LISÄÄVÄÄN tiedekäsitykseen. Hänen oli pakko ottaa diabeteksensa hoito omiin käsiinsä kun kävi ilmi, että hänen lääkärinsä eivät halunneet tai eivät osanneet parantaa häntä. Hän on julkaissut ristiretkestään lääketeollisuutta vastaan menestyksekkän oma-apu-käsikirjan Insulin: Our Silent Killer, joka on ensisijaisesti kirjoitettu maallikoille, mutta jota myös lääketieteen harjoittajat arvostavat laajasti. Tämä käsikirja antaa yksityiskohtaiset tiedot tyypin 2 diabeteksen parantamisen eri vaiheista ja kuvaa myös tyypin 1 diabeteksen parantamiseksi tehtyä työtä.

Thomas Smithin pääteemana on nopeasti parantaa diabetes palauttamalla kehon verensokeria kontrolloivan mekanismin toiminnan luonnollisin keinoin.

Tyypin 2 diabetes ja remissio

Jos olet seurannut turpaduunarin blogia ja diabeteskirjoittelua, olet tietoinen siitä, että erityisesti tyypin 2 diabetes on mahdollista saada remissioon, eli parannettua niin, että sairauden oireet eivät ole näkyvissä. Näin kävi esimerkiksi Lasse Nyberghille. Lue hänen kertomuksensa tästä: Terve diabeetikko. Smith teki saman havainnon kuin Nybergh: Lääkärisi ei milloinkaan tule kertomaan sinulle että suurin osa diabeetikoista voivat saavuttaa remission.

Itse asiassa, jos tavalliselle terveyskeskuslääkärille mainitset sanan “parannus” diabeteksen yhteydessä, hän todennäköisesti menee ihan sekaisin ja muuttuu irrationaaliseksi käytökseltään. Hänen lääketieteelliseen koulutukseensa kuuluu opetus siitä, että sanaan ”parannus” hänen pitää suhtautua varovaisesti. Hänet on opetettu reagoimaan sanaan “hoito”. Hänelle sanaa ”parannus” ei ole olemassa.

Diabetes, nykyisessä epideemisessä muodossaan, on parannettavissa oleva sairaus. Sitä se on ollut aina. Aiemmin, satoja vuosia sitten diabetes oli niin harvinainen sairaus, että sen saaneet kakkostyypin diabeetikot pärjäsivät jättämällä tärkkelyspitoiset ruoka-aineet pois ja lisäämällä rasvojen saantia. Uusavuttomaksi opetettu ja aivopesty lääkärikunta on lääketeollisuuden talutusnuorassa kadottanut totaalisesti järkensä!

Lääkärisi tuskin tulee kertomaan sitäkään, että aikoinaan halvaukset, sekä tulpista johtuvat että verenvuodoista johtuvat, neuropaattiset ja sepelvaltimoiden tulpista tai verenvuodoista johtuvat sydänviat, lihavuus, verisuonten kovettuminen, verenpainetauti, kolesterolin liiallisuus, triglyseridien liiallisuus, impotenssi, verkkokalvovaivat, munuaisten pettäminen, polykystiset munasarjasyndroomat, kohonnut verensokeri, systeeminen candida, virheellinen hiilihydraattien aineenvaihdunta, huono haavojen parantuminen, häiriintynyt rasvojen aineenvaihdunta, perifeerinen neuropatia ja monet muut nykyiset laajalle levinneet epideemiset sairaudet ymmärrettiin paremmin aikaisemmin ja niitä pidettiin usein pelkkinä diabeteksen oireina.

Lue lisää tästä aiheesta:

  1. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 1 (Ari Kaihola)
  2. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 2 (Ari Kaihola)
  3. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 3 (Ari Kaihola)
  4. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 4 (Ari Kaihola)
  5. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 5 (Ari Kaihola)
  6. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 6 (Ari Kaihola)
  7. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 7 (Ari Kaihola)
  8. Insuliiniresistenssi – kaikkien elintasosairauksien äiti, osa 8 (Ari Kaihola)

Jos sairastut diabetekseen ja olet riippuvainen koululääketieteen hoidosta, tulet ennemmin tai myöhemmin kärsimään sen yhdestä tai useammasta oireesta samalla kun vaiva pahenee nopeasti. Nykyään on muodostunut yleiseksi käytännöksi näistä oireista puhuminen kuin ne olisivat erillisiä, toisistaan riippumattomia tauteja, joita toistensa kanssa kilpailevat lääketieteen asiantuntijat pyrkivät hoitamaan erillisinä vaivoina. On totta että monet näistä vaivoista voivat johtua myös muista syistä, mutta on myös aivan yhtä totta, että juuri tätä tosiasiaa on käytetty hyväksi peiteltäessä diabeteksen seurannaissairauksia. Näiden oireiden kalliita ja tehottomia hoitoja on muuten aika vaika puolustaa.

Epideeminen tyypin 2 diabetes on siis parannettavissa. Tämän artikkelin luettuasi olet itsekin vakuuttunut tästä. Tulet tietämään miksi sitä ei rutiininomaisesti paranneta. Opit itse parantamaan diabeteksesi. Tämä tulee ehkä nostamaan sinussa vihaa ja raivoa: Miksi kukaan ei ole tätä aikaisemmin kertonut?

Ota nyt mukava asento ja opi diabeteksen asiantuntijaksi.

Diabetes-teollisuus on massiivinen kasvualusta huijauksille

Diabetes on luonut asteittain mahtavat bisneskuviot 1900-luvun alun epämääräisestä alusta. Viimeisten 80 vuoden aikana diabetesteollisuudesta on tullut valtavan tehokas keino sulkea kaikki suut ja tahot, jotka pyrkivät osoittamaan nykyaikaiset diabeteksen hoidot huijaukseksi. Se on kypsynyt uskonnoksi. Se on muiden uskontojen tavoin riippuvainen uskovaisten omasta horjumattomasta uskosta. Tästä uskonlahkosta on tullut niin mahtava, että useimmissa tapauksissa on suoranaista jumalanpilkkaa sanoa huijariksi ystävällistä ylilääkäripappia, joka stetoskooppi elegantisti kaulassa roikkuen antaa lausuntojaan sairauden tilasta nimeltään diabetes. Valtaosassa tapauksista lääkäri ei kuitenkaan ole parantanut yhtä ainoaa diabetesta koko lääketieteellisen uransa aikana. Täsmälleen näitä asioita Lasse Nybergh-ystäväni on kysellyt omilta lääkärituttaviltaan ja lääketieteen ammattilaisilta. Diabetes ei ole kuulemma parannettavissa, sitä voi vain hoitaa – lääkkeillä. Lue Lassen viiltävä analyysi tästä.

Valvira on käynnistänyt Suomessa käsittämättömän vainon niitä lääkäreitä kohtaan, jotka aidosti haluavat auttaa kilpirauhaspotilaita parempaan terveyteen. Sama ilmeisesti koskee myös diabetesta hoitavia lääkäreitä. Muutenhan lääkäreiden tiedossa olisi niinkin yksinkertainen diabeteshoito kuin ketogeeninen ruokavalio. Mutta suomalaislääkäri tunnistaa vain ketoasidoosin ja pelästyy kaikkia keto-alkuisia sanoja. Korkeintaan innostuu kuin radiossa soi ”Ketoon”.

Lääketeollisuus on rakentanut diabeteksen suhteen massiivisen taloudellisen ja poliittisen vaikutusmekanismin, jolla kontrolloidaan lähes täydellisesti kaikkia diabeteksesta julkaistuja ja julkaistavia kirjoituksia. Monissa julkaisuissa mainostetaan ja markkinoidaan diabeetikoille tarkoitettuja erilaisia valmisteita. Yksikään diabeteslehtien päätoimittaja ei salli totuutta julkaistavan hänen lehdessään, kirjoittaa Thomas Smith. Tästä syystä amerikkalaiset diabeetikot maksavat vain noin neljänneksen tai kolmanneksen niiden lehtien kuluista, joiden tarkoituksena on taata hänelle tärkeiden ja oikeiden tietojen saaminen. Loput tulevat diabetestuotteiden valmistajilta, joiden vaikuttimina ovat peitellyt kaupalliset intressit estää diabeetikkoja parantamasta sairauttaan. Lukiessanne jotakin julkaisua, joka kertoo koko totuuden diabeteksesta, katsokaa ensin onko se täynnä diabeetikoille tarkoitettujen tuotteiden mainoksia. Tämä on erinomainen ohje!

Jos ihmiset joskus heräävät havaitsemaan diabeteksen parannusmenetelmän, jota on jo 40 vuotta salailtu, he havaitsevat miten lääketieteellinen tutkimus on kerta toisensa jälkeen, yhä selkeämmin ja selkeämmin osoittanut diabeteksen rappeuttavaksi sairaudeksi, jonka välittömänä syynä on manipuloitu ravinto, jonka tuottaminen perustuu ensisijaisesti ansaitsemiseen ja voiton maksimointiin, ei niinkään terveyden ylläpitämiseen.

Vaikka ahkera ihminen voikin helposti saada kaikki tarvitsemansa tiedot runsaasta lääketieteellisiä tutkimuksia käsittelevästä kirjallisuudesta, sitä ei yleisesti muutoin ole saatavana. Tämä tieto on ollut ja pysyy suurimmaksi osaksi niiden lääketieteellisten oppilaitosten ulottumattomissa, joiden päämääränä on lääkäriemme koulutus. Nykyisen diabetesepidemian hallitsevimpia syitä ovat nykyaikaisissa supermarketeissa myytävät manipuloidut rasvat ja yletön sokeristen ruoka-aineiden tarjonta.

Ensimmäinen askel diabeteksen parantamisessa on lakata uskomasta valheeseen, jonka mukaan se on parantumaton.

Diabeteksen historia

Vuonna 1922, kolme kanadalaista Nobel-palkinnon saajaa, Banting, Best ja Macleod, onnistuivat Toronton General Hospital’issa pelastamaan erään 14-vuotiaan diabeetikkotytön hengen injektoitavalla insuliinilla. Eli Lilly sai lisenssin valmistaa tätä uutta ihmelääkettä, ja lääketieteellinen yhteisö paistatteli hyvin tehdyn työn loisteessa.

Vasta vuonna 1933 alkoi kuulua huhuja uudesta, vakavasta diabeteksen muodosta. Tutkijoiden Joslyn, Dublin ja Marks tutkimustulokset julkaistiin American Journal of Medical Sciences lehdessä. Tutkimus, jonka otsikkona oli, ”Studies on Diabetes Mellitus” (Joslyn, E.P., Dublin, L.I., Marks, H.H., ”Studies on Diabetes Mellitus”, American Journal of Medical Sciences 186:753-773, 1933),  selvitteli uutta suurta epideemistä sairautta, joka näytti 1920-luvun alun diabetekselta, mutta johon tuo ihmelääke, insuliini, ei tehonnut. Mikä pahinta, insuliinihoito toisinaan jopa tappoi potilaan.

Tämä uusi sairaus tuli tunnetuksi “insuliiniresistanttinä diabeteksena” koska siinäkin ilmeni diabetekselle tyypillinen verensokerin kohoaminen, mutta se reagoi huonosti insuliinihoitoon. Monet lääkärit saivat huomattavia tuloksia hoitamalla tätä vaivaa ruokavaliolla. Ruokavalion ja diabeteksen yhteyksistä saatiinkin paljon tietoa 1930- ja 40-luvuilla. Diabetes, jonka esiintyminen väestössä oli 1900-luvun vaihteessa 0.0028% luokkaa, oli vuonna 1933 saavuttanut Yhdysvalloissa 1,000% tason ja siitä oli tullut monien lääkäreiden tuttu.

Tämä monilla erilaisilla nimillä tunnettu sairaus oli 1990-luvulla tuleva turmelemaan enemmän kuin joka toisen yhdysvaltalaisen terveyden ja vammauttamaan lähes 20 % heistä, väittää Thomas Smith. Vuonna 1950 lääketiede oppi mittaamaan seerumin insuliinitasoja. Nämä mittaukset paljastivat nopeasti, ettei kyse ollutkaan perinteisestä diabeteksesta, sillä potilaiden insuliinitasot olivat yleensä riittävät, usein jopa liialliset. Ongelmana oli se, että insuliini oli tehotonta; se ei laskenut veren sokeritasoa. Mutta koska sairaus oli tunnettu diabeteksena jo lähes 20 vuotta, se nimettiin tyypin 2 diabetekseksi. Näin se saatiin erotettua aikaisemmasta tyypin 1 diabeteksesta, joka johtuu haiman riittämättömästä insuliinin erityksestä. Jos lääketieteellistä näkemystä olisivat 1950- ja 60-luvuilla hallinneet 20 edellisen vuoden ruokavalioon liittyvät tutkimukset, olisi tätä diabeteksen muotoa pidetty parannettavana eikä pelkästään hoidettavana. 1950-luvulla pantiin kuitenkin alulle insuliinin tapaisen, tämän tyypin 2 diabeteksen ongelmia ratkaisevan, uuden ihmelääkkeen etsintä.

Parantaminen versus hoito

Tämä uusi, ihanteellinen ihmelääke vaikuttaisi tehokkaasti, insuliinin tavoin, ja helpottaisi sairauden ilmeisiä haitallisia oireita, mutta ei niin tehokkaasti, että se parantaisi oireiden taustalla olevan sairauden. Näin sitä tarvittaisiin jatkuvasti koko potilaan jäljellä olevan elämän ajan. Sen tulisi olla patentoitava; toisin sanoen, se ei voisi olla luonnonlääke, koska niitä ei voi patentoida. Insuliinin tavoin sen valmistamisen ja jakelun pitäisi olla erittäin tuottoisaa. Lisäksi tarvittaisiin velvoittavia hallitusten hyväksymisiä, jotta lääkärit saataisiin määräämään tätä reseptilääkettä. Hyväksytyksi tulemiseen tarvittavien testien tulisi olla niin ylettömän kalliita että tämä estäisi muita, hyväksymättömiä lääkkeitä muodostumasta kilpailijoiksi.

Thomas Smith kuvailee tässä taitavasti klassita “oireiden hoitamista” lääketieteellisen protokollan alkutaipaleilla. Näin menetellen sekä lääketehtaan että lääkärin liiketoiminta kukoistaisi ja potilas, vaikka hän ei olisikaan parantunut sairaudestaan, kokisi joidenkin oireidensa suhteen väliaikaisesti jotakin helpotusta. Lisäksi olisi tarpeellista painostaa ja vaientaa luonnollisia, tämän sairauden todella parantavia menetelmiä. Mitä tehokkaammin nämä parantaisivat, sitä tehokkaammin niitä olisi vaiennettava ja niiden antajat ja puolestapuhujat pitäisi vangita puoskareina.

Sellainen asia ei kävisi päinsä, että joku halpa, tehokas ja luonnollinen lääkintä tai esim. ketogeeninen ruokavalio, parantaisi sairauksia näillä pääomamonopoliittisilla markkinoilla, jotka on erityisesti suunniteltu oireiden hoitoon eikä suinkaan sairauden parantamiseen. Luonnon omat aineet ja järkevät ruokavalinnat pystyvät usein todella parantamaan sairauksia. Tästä syystä on käytetty ja yhä käytetään lain voimaa ajamaan luonnolliset, usein ylivoimaiset lääkkeet markkinoilta ja poistamaan “parannus” sana lääketieteen sanastosta ja romuttamaan täydellisesti ajatus vapaasta kaupasta lääketieteen valtaamalla alueella. Tämä selittää sen, miksi sana “parantaminen” on niin voimakkaasti lakien säätelemä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Lääkintöhallituksella (FDA) on laajat orwellilaiset säännökset, jotka kieltävät käyttämästä “parantamis”-sanaa kilpailevia tuotteita tai luonnollisia aineita kuvailemaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että monet luonnolliset aineet sekä parantavat sairauksia, että estävät niiden syntymistä. Tästä syystä tästä sanasta on tullut lääketehtaiden ja ortodoksisen lääketieteen kannalta niin pelottava.

Oireiden kaupallinen arvo

Kun lääkkeenkehittelypolitiikka muotoiltiin uudelleen siten, että sen päämääränä oli pikemminkin oireiden lievittäminen, kuin sairauden parantaminen, tuli välttämättömäksi keksiä uusia lääkkeiden markkinointikeinoja. Tämä tapahtui vuonna 1949 kun Yhdysvaltain lääketieteellinen yhteisö luokitteli diabeteksen ja monien muiden tautien oireet uudelleen omiksi itsenäisiksi sairauksiksi. Kun tämä uudelleenluokitus tuli diagnoosin perustaksi, kilpailevat lääketieteelliset erikoisalojen ryhmät alkoivat hoitaa diabeteksen erillisiksi luokiteltuja oireita. Sydäntautilääkärit, sisätautilääkärit, allergialääkärit, munuaistautien lääkärit ja monet muut alkoivat hoitaa omille erikoisaloilleen kuuluvia diabeteksen oireita. Kun sairauksien takana oleva syy jätettiin vaille huomiota, päämääränä ei enää voinut olla vaivojen parantaminen.

Esimerkiksi sydänhalvaukset, joita oli aikaisemmin pidetty usein pelkkinä diabeteksen oireina, muuttuivat sairauksiksi, joilla ei ollut suoraa yhteyttä diabetekseen. Tuli kovin muodikkaaksi ajatella, että diabetes “lisäsi sydän- ja verisuonitautien riskiä”. Verensokerin häiriintyneen kontrollijärjestelmän syysuhteen mukainen rooli sydäntaudeissa muuttui hämäräksi.

Tästä uudesta lääketieteellisestä paradigmasta johtuen, mikään sydänspesialistien antama hoito ei varsinaisesti paranna, eikä niitä ole edes suunniteltu parantamaan varsinaista sairautta. Esimerkiksi ohitusleikkausten kolmivuotinen seurantatutkimus elossa olevista osoittaa tulosten olevan lähes samat vaikka leikkauksia ei olisi tehty lainkaan. Nykyään yli puolet Yhdysvaltain kansalaisista kärsii tämän taudin yhdestä tai useammasta oireesta. Lääkärit tunsivat sen alusta asti tyypin 2 diabeteksena, insuliiniresistanttinä diabeteksena, insuliiniresistanssina, aikuisiän diabeteksena tai, harvemmin, hyperinsulinemiana. Amerikan Sydänliiton mukaan lähes 50% amerikkalaisista kärsii yhdestä tai useammasta tämän taudin oireesta. Kolmasosa Yhdysvaltain väestöstä on sairaalloisen ylipainoisia; puolet väestöstä on ylipainoisia. Tyypin 2 diabetesta, jota nimitetään myös aikuisiän diabetekseksi, ilmenee rutiininomaisena 6-vuotiaissa lapsissa. Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan kiihtyvällä vauhdilla.

Monet raunioittavat sairaudet voidaan jäljittää massiivisiin sisäeritysjärjestelmän häiriöihin. 1930-luvun lääkärit tunsivat hyvin tämän vaivan insuliiniresistanttinä diabeteksena. Tämän perustavalaatuisen vaivan tiedetään johtuvan verensokerin kontrollijärjestelmän vaurioitumisesta, jonka saavat aikaan huonosti manipuloidut rasvat ja öljyt sekä yletön sokerintarjonta. Sitä pahentaa ja tekee mutkikkaammaksi laaja-alainen välttämättömien ravintoaineiden puute, joita elimistö tarvitsisi selvitäkseen näiden myrkkyjen aiheuttamista aineenvaihdunnan häiriöistä. Kaikki rasvat ja öljyt eivät ole samanarvoisia. Jotkut ovat terveellisiä ja hyviä; monet, joita yleensä myydään supermarketeissa, ovat myrkyllisiä. Erityisesti pitää varoa monia siemenöljyjä ja san sijaan suosia laadukkaita hedelmäöljyjä. Terveellisten ja epäterveellisten ero ei ole tyydyttymättömyydessä tai tyydyttyneisyydessä, kuten rasva- ja ruokaöljyteollisuus haluaisi meidän uskovan. Monet tyydytetyt öljyt ja rasvat ovat erittäin hyviä; monet tyydyttymättömät öljyt ovat erittäin myrkyllisiä. Terveyden kannalta tärkein ero on luonnollisen ja manipuloidun välinen ero.

Ravintorasva- ja öljyteollisuuden markkinointi ja mainonta on kovin epärehellistä. Sen tarkoituksena on luoda markkinat halvoille roska-öljyille, kuten soija-, puuvilla- ja rypsiöljylle. Jos ihmiset saisivat kunnon tietoja ja olisivat tiedostavampia, näillä öljyillä ei olisi minkäänlaisia markkinoita ja Yhdysvalloissa – itse asiassa koko maailmassa – olisi paljon vähemmän diabetesta.

Yhteys elämäntapaan

Jo vuonna 1901 yritettiin tuottaa ja myydä automatisoiduissa tehtaissa tuotettuja ruoka-tavaroita, mahdollisten valtavien voittojen toivossa. Useimmat näistä varhaisista yrityksistä epäonnistuivat koska ihmiset olivat luonnostaan epäluuloisia sellaista ruokaa kohtaan, joka ei ollut tuoretta ja joka ei tullut suoraan maatiloilta. Tämä johtui myös tuon ajan huonoista prosessointimenetelmistä. Niin kauan kuin ihmiset olivat varoissaan, epäilyttävät ruokatuotteet eivät menneet kaupaksi. Keinotekoista ruokarasvaa, Criscoa, jaettiin Yhdysvalloissa aikanaan ilmaiseksi 2.5 paunan (1.113 kg) purkeissa kun amerikkalaisia kotiäitejä yritettiin surkealla menestyksellä saada käyttämään sitä laardin sijaan. Yhdysvaltojen meijeri-osavaltiot vastustivat voimakkaasti margariinin tuloa markkinoille. 1930-luvun Suuren laman aikana margariini, Crisco ja monet muut raffinoidut ja hydrogenoidut tuotteet alkoivat merkittävässä määrin tunkeutua Amerikan ravintomarkkinoille. Meijereiden margariinin vastustus hälveni toisen maailmansodan aikana, koska tuolloin ei ollut tarpeeksi voita sekä siviilien että sotilaiden tarpeisiin.

Tässä vaiheessa tukeaan menettänyt meijeriteollisuus yksinkertaisesti tyytyi pienempään markkinaosuuteen ja keskittyi tuottamaan armeijan tarvitsemia tuotteita. Pellavaöljyt ja kalaöljyt, jotka olivat kaupoissa yleisiä ja joita pidettiin perusravintoon kuuluvina ennen Amerikan kansan sairastumista, ovat kadonneet kauppojen hyllyiltä. Viimeinen pellavaöljyjä suurten ketjujen jakeluun tuottanut tehdas oli Archer Daniels Midland, joka lopetti tämän tuotteen tuotannon ja jakelun vuonna 1950. Joitakin aikoja sitten erääseen tärkeään, vielä jäljellä olevaan, aidosti hyvään rasvaan kohdistettiin massiivinen väärien tietojen levittämiskampanja, joka leimasi sen tyydytettynä rasvana sydäntautien syyksi. Tämän tuloksena se on lähes täydellisesti hävinnyt kauppojen ja supermarkettien hyllyiltä. Näin kookosöljy poistettiin ravintoketjusta ja korvattiin soija-, puuvilla- ja rypsiöljyllä.

Thomas kertoo miten vanhempamme ja isovanhempamme eivät milloinkaan olisi vaihtaneet kookosöljyn tapaista hienoa ja terveellistä öljyä näihin halpoihin roskaöljyihin. Pian tämän onnistuneen mediasalamasodan jälkeen Yhdysvaltain väestö hävisi tämän rasvasodan. Monien vuosien ajan kookosöljy oli ollut tehokkain ravintoon liittyvä painonvartija. Aikanaan niin puhtaan ja terveellisen ravitsemuksemme manipuloinnin ja väärentelyn historia on täysin yhtenevä Yhdysvaltoja ja koko muuta maailmaa vaivaavan epideemisen diabeteksen ja hyperinsulinemian historian kanssa.

Toinen askel tämän epideemisen sairauden voittamiseksi on lopettaa uskominen niihin valheisiin, joiden mukaan ruokamme on turvallista ja ravitsevaa.

Sairauden luonne

Klassisesti diabetes määritellään elimistön kyvyttömyydeksi käyttää oikealla tavalla hyväkseen hiilihydraatteja. Sen hallitsevin oire on korkea veren glukoositaso. Tyypin 1 diabetes johtuu siitä, että haima ei tuota riittävästi insuliinia. Tyypin 2 diabetes johtuu insuliinin tehottomuudesta. Kummassakin tapauksessa veren glukoositaso pysyy korkeana. Riittämätön insuliini tai tehoton insuliini ei pysty ruokailun jälkeen normalisoimaan veren glukoosipitoisuutta.

Sairauden esivaiheessa (prediabetes) kohonneita veren glukoosipitoisuuksia edeltää ja myötäilee kroonisesti kohollaan oleva veren insuliinipitoisuus ja muiden sisäerityshormonien vakavat vääristymät. Tehoton insuliini ei kuitenkaan poikkea millään tavalla tehokkaasta insuliinista. Sen tehottomuus johtuu siitä, että solukko ei reagoi siihen. Kyse ei siis ole mistään insuliinissa itsessään olevasta biokemiallisesta häiriöstä. On syytä panna merkille, että kyseessä on sairaus joka vaikuttaa lähes kaikkiin elimistön noin 70 triljoonaan soluun (todennäköisesti virheellinen tieto, katso kommenttiosasto). Kaikki solut ovat ylläpitoonsa ja korjauksiinsa tarvitsemiensa raaka-aineiden suhteen riippuvaisia syömästämme ravinnosta. Diabeteksen määrittely elimistön kyvyttömyydeksi käyttää hiilihydraatteja on perinteinen määrittely, joka syntyi 1800-luvun alussa, jolloin aineenvaihduntasairauksista ja aineenvaihdunnan mekanismeista tiedettiin hyvin vähän.

Nykyään, kun tietomme näistä prosesseista ovat lisääntyneet, olisi sopivampaa määritellä tyypin 2 diabetes elimistön kyvyttömyydeksi käyttää oikein rasvoja ja hiilihydraatteja. Tämä kyvyttömyys johtaa insuliinin tehon laskemiseen ja tämä puolestaan johtaa elimistön kyvyttömyyteen käyttää hiilihydraatteja. Ikävä kyllä, lääketieteen näkemys asiasta, tutkimustasoa lukuun ottamatta, on edelleen 1800-luvulta perityn näkemyksen vääristämä. Tyypin 2 diabeteksen oireet ja sen varhaiset insuliinin liikatuotantoon liittyvät oireet ovat solukon glukoosinkäytön kyvyttömyyteen perustuvia elimistön kokonaisvaltaisia oireita. Jokainen elimistön solu, syistä, jotka ovat kaiken aikaa tulossa yhä selvemmiksi, on tullut kyvyttömäksi siirtää glukoosia verivirrasta sisäosiinsa. Tämä kyyttömyys johtaa siihen, että glukoosi jää vereen tai varastoituu rasvoihin tai glykogeeniksi tai poistuu elimistöstä virtsan mukana. Nykytieteen valossa lääkäri Jason Fung saattaa olla oikeassa, että tyypin 2 diabetes johtuukin siitä syystä, että soluissa on liikaa glukoosia ja sinne ei mahdu enempää! Lue tästä Jason Fungin ajatuksia tästä asiasta.

Kun insuliini sitoutuu solukalvojen reseptoreihin se pane alulle monimutkaisen sarjan solun sisällä tapahtuvia biokemiallisia prosesseja. Tämä saa aikaan sen että GLUT4-nimellä tunnetut glukoosin siirtoon erikoistuneet molekyylit lähtevät solun sisäiseltä parkkipaikaltaan ja siirtyvät solukalvon sisäpinnalle. Solukalvolla ne siirtyvät erityisille solukalvon alueille, kaveoleihin. Näillä alueilla ollessaan ne – biokemiallisten reaktioiden seurauksena – tunnistavat ja koukkaavat glukoosimolekyylejä ja siirtävät ne solun sisään endosytoosina tunnetun prosessin avulla. Solun sisällä mitokondriot polttavat tämän glukoosin tuottaakseen solun toimintoihin tarvittavaa energiaa. Näin nämä GLUT4 siirtäjät alentavat verivirrassa olevan glukoosin määrää kuljettamalla sitä verivirrasta solujen sisälle.

Tyypin 2 diabeteksessa GLUT4 siirtäjien liike vähenee, solunsisäinen biokemia muuttuu ja glukoosi jää verivirtaan ja pysyy kohonneella tasolla. Toisaalla elimistössä haima tuottaa liikaa insuliinia, maksa muuntaa liiallisia sokerieita rasvoiksi, rasvasolut varastoivat itseensä liiallisia rasvamääriä, elimistöön keräytyy virtsahappoja, solujen energiatasot ovat riittämättömät elimistön toiminnoille ja koko sisäeritysjäejestelmän toiminnat vääristyvät. Lopulta haiman toiminta pettää, kehon painonhallinta romahtaa ja syntyy diabeteskriisi. Vaikka näiden kaikkien polkujen monien erilaisten vaiheiden selvittäminen ja kuvaileminen vaatiikin vielä paljon työtä, tämä on kuitenkin todellisten tapahtumien kulun biokemiallisen selittämisen alku, joka perustuu tyypin 2 diabeteksen alkamisen ja halpojen, manipuloitujen ravintorasvojen epidemiologisten yhteyksien tuntemiseen.

Virallinen lääketieteellinen hoito

Tätä sinun ei ole pakko lukea. Se on niin kauhistuttavaa, että se saattaa olla vahingollista luettavaa. Sinua on varoitettu!

Diabetesdiagnoosin jälkeen nykyinen virallinen lääketieteellinen hoito koostuu joko suun kautta otettavista hypoglykeemisistä aineista tai insuliinista.

Suun kautta otettavat hypoglykeemiset lääkkeet tulivat markkinoille vuonna 1955. Nykyisin käytettävät hypoglykeemiset lääkkeet jakaantuvat biofysikaalisten vaikutustapojensa mukaan viiteen eri luokkaan. Nämä luokat ovat: biguaniidit, glukosidaasi inhibiittorit, meglitiniidit, sulfonyyliureat ja tiatsolidiinidionit.

Biguaniidit alentavat verensokeria kolmella eri tavalla. Ne estävät maksaa vapauttamasta normaalilla tavalla glukoosivarastojaan, ne estävät ravinnon hiilihydraattien glukoosin imeytymistä suolistosta ja niiden sanotaan lisäävän perifeeristä glukoosin ottoa.

Glukosidaasi inhibiittorit on suunniteltu estämään haiman tuottamien amylaasientsyymien toimintaa, jotka ovat välttämättömiä hiilihydraattien aineenvaihdunnalle. Teorian mukaan, jos hiilihydraattien aineenvaihdunta estetään, verensokerin taso ei kohoa.

Megalitiniidit on suunniteltu stimuloimaan haimaa tuottamaan lisää insuliinia potilailla, joiden veren insuliinitaso todennäköisesti on jo koholla. Lääkärit mittaavat vain harvoin insuliinitason. Näitä lääkkeitä määrätään usein ilman ennakkotietoja potilaan insuliinitasosta. Tosiasiassa kohonnut insuliinitaso on lähes yhtä vaarallinen kuin kohonnut glukoositaso. Tätä ei useinkaan oteta huomioon.

Sulfonyyliureat ovat toinen haimaa stimuloiva aineryhmä, joka on suunniteltu stimuloimaan insuliinin tuotantoa.

Lääkärit tutkivat harvoin seerumin insuliinipitoisuuksia ennen näiden lääkkeiden määräämistä. Näitä käytetään usein tyypin 2 diabetekseen, joissa tehotonta insuliinia on jo liikaa. Nämä lääkkeet ovat sivuvaikutuksiltaan pahamaineisia hypoglykemian aiheuttajia.

Tiatsolidiinidionit ovat tunnettuja maksasyövän aiheuttajia. Eräs näistä, Rezulin, hyväksyttiin Yhdysvalloissa kieroutuneen poliittisen taistelun jälkeen, mutta sitä ei koskaan hyväksytty Englannissa koska sen tiedettiin aiheuttavan maksasyöpää. FDA:n tohtori, joka oli vastuussa sen hyväksymisestä, kieltäytyi hyväksymästä sitä. Vasta sen jälkeen kun hänet oli korvattu taipuisammalla viranomaisella, Rezulin tuli FDA:n hyväksymäksi. Se tappoi yli 100 diabeetikkoa ja vammautti monia muita, ennen kuin pitkä taistelu sen poistamiseksi markkinoilta vihdoin voitettiin. Rezulin suunniteltiin stimuloimaan perifeeristen solujen glukoosin ottoa verivirrasta ja estämään maksan normaalia glukoosin eritystä. Politiikka, joka johti tämän aineen markkinoille tuloon ja sen pysyminen markkinoilla selittämättömän kauan, hallituksen viraston hyväksymänä, ei ole selvinnyt. Huhtikuussa 2000, alkoivat oikeudenkäynnit tämän tilanteen selvittämiseksi.

Nykyään insuliinia määrätään sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoille. Injektoitava insuliini korvaa insuliinin, jota keho ei itse enää tuota. Tämä hoito, joka on välttämätön tyypin 1 diabeetikkojen elossa pysymiselle, on tietenkin erittäin kyseenalainen tyypin 2 diabeetikkojen hoidossa. On tärkeää panna merkille ettei insuliini eikä mikään suun kautta otettavista hypoglykeemisistä aineista paranna millään tavalla minkään tyypin diabetesta.

Mikään näistä lääketieteellisistä strategioista ei tähtää taudin parantumiseen. Tämän virallisen lääketieteellisen hoidon prognoosi on alati lisääntyvä kyvyttömyys ja varhainen kuolema sydämen tai munuaisten tai jonkin muun vitaalisen elimen toiminnan loppumiseen.

Vaihtoehtoiset lääketieteelliset hoidot

Minulla on ollut tapana diabetesluennoillani puhua kolmesta eri tavasta hoitaa diabetesta; virallisesti, täydentävästi ja vaihtoehtoisesti. Nyt tulee Thomasin tarjoamaa tietoa vaihtoehtoisista hoitoratkaisuista, jotka kuulostavat järkeviltä. Lue myös miten eräs yritys täällä Suomessa hoitaa diabetesta ja tutustu sinäkin Sami Inkisen Virta Health -konseptiin. Molemmat yritykset ovat olleet yhteydessä turpaduunariin. Tässä on aitoja vaihtoehtoja! Pysyttele aktiivisina, kysy ja kommentoi! Pyydä lisätietoja!

Tämän sairauden parantamisen kolmas vaihe on hankkia tietoja ja käyttää vaihtoehtoista metodologiaa, joka perustuu terveeseen ja hyvään tieteeseen (Hakomäki ja Inkinen menevät ”tiede edellä” tämän sairauden kimppuun). Nykyään on olemassa tehokkaita vaihtoehtoisia hoitoja, jotka parantavat tämän taudin. Tyypin 1 diabeetikoille on olemassa joitakin parannusmenetelmiä ja tyypin 2 diabeetikoille on olemassa useampiakin parannusmenetelmiä. Noin 5 % diabeetikoista kärsii tyypin 1 diabeteksesta. Noin 95 % kärsii tyypin 2 diabeteksesta. Raskausajan diabetes on yksinkertaisesti tavallista diabetesta, jota ilmenee raskaana olevilla naisilla.

Tyypin 1 diabeetikoille on nykyään olemassa vaihtoehtoinen hoito. Se kehitettiin Intiassa, Madrasin nykyaikaisissa sairaaloissa. Menetelmää on tutkittu mm. kaksoissokkotutkimuksin, jotka ovat todistaneet sen tehon. Se pyrkii palauttamaan haiman beetasolujen normaalin toiminnan, jotta haima kykenisi uudelleen tuottamaan insuliinia, normaaliin tapaan. Tällä menetelmällä pystytään potilailla tehtyjen kokeiden perusteella parantamaan tyypin 1 diabeteksista noin 60 prosenttia. Suurin este ja komplikaatio piilee siinä onko elimistössä vielä niitä antigeeneja, jotka alunperin johtivat näiden beetasolujen autoimmuunituhoon, vai ovatko ne hävinneet. Jos ne ovat hävinneet, parantuminen on todennäköisempää. Jos niitä on jäljellä, parantuminen on epätodennäköisempää. Aikaisemmin puheena olleista syistä johtuen tämän menetelmän käyttöönottoa Yhdysvalloissa ei ole syytä odottaa lähitulevaisuudessa, ei ainakaan lääketieteellisen yhteisön toimesta.

Kaikkien tehokkaiden vaihtoehtoisten hoitomuotojen päämääränä on palauttaa elimistön oman verensokeria kontrolloivan järjestelmän toiminta. Juuri tämän mekanismin pitkäaikainen virheellinen toiminta aiheuttaa monet niistä vaikeista oireista, jotka ovat tyypin 2 diabetesteollisuudelle taloudellisesti niin tuottoisia. Tyypin 2 diabeteksen parantamis-ohjelman askeleet ovat Thomas Smithin mukaan:

Virheellisen verensokerin kontrollijärjestelmän korjaaminen

Tämä saadaan aikaan yksinkertaisesti poistamalla ravinnosta kaikki supermarkettien hyllyiltä, kiehtovissa muovipakkauksissa saatavat toksisia transisomeereja sisältävät rasvat ja öljyt puhtailla, terveellisillä, hyvää tekevillä rasvoilla ja öljyillä. Syökää ainoastaan pellavaöljyä, kalaöljyjä ja silloin tällöin kalanmaksaöljyä, kunnes verensokeri alkaa tasapainottua. Lisätkää tämän jälkeen ravintoonne terveellisiä rasvoja ja öljyjä, kuten voita, kookosöljyä, punaista palmuöljyä, oliiviöljyä ja puhtaita eläinrasvoja. Lukekaa tuoteselosteita; älkää käyttäkö halpoja roskaöljyjä silloinkaan kun niitä on valmisruoissa tai ravintoloiden tarjoamissa ruoissa.

Diabeetikot kärsivät kroonisesta mineraalien puutteesta; heidän pitäisi lisätä ravintoonsa hyvälaatuisia, laajakirjoisia mineraalituotteita.

Parantumisvaiheessa tapahtuva verensokerin manuaalinen kontrollointi

Vähentäkää ja lopettakaa asteittain, lääkärin valvonnassa, kaikkien suun kautta otettavien hypoglykeemisten lääkkeiden ja niiden mahdollisten sivuvaikutusten käyttöön annettujen lisälääkkeiden käyttö. Aktivoikaa luonnollinen verensokerin kontrollijärjestelmä vähentämällä hiilihydraattikuormaa, syömällä pieniä aterioita (jotka sisältävät kuitupitoisia aineita ja riittävästi hyvälaatuisia rasvoja) taajaan, liikkumalla säännöllisesti aterioiden jälkeen ja välttämällä kaikenlaista sokeria ja käyttämällä harkiten ainoastaan myrkyttömiä makeutusaineita.

Välttäkää alkoholia kunnes verensokeri on tasapainottunut. Pitäkää verensokeristanne kirjaa käyttämällä sormenpäästä otettavaa neulamenetelmää glukoosiarvojen mittaamiseen. Pitäkää hoitokirjaa kaikesta mitä teette.

Oikean terveellisten rasvojen tasapainon palauttaminen sen jälkeen kun verensokerin kontrollijärjestelmä taas toimii

Poista pysyvästi ruokavaliostasi kaikki halvat, toksiset roskarasvat ja –öljyt ja kaikki valmisruuat ja ravintolaruuat, jotka sisältävät niitä, sekä vähennä hiilihydraatteja pysyvästi. Kun verensokerin kontrollointi normalisoituu, ota asteittain ravintoosi muita terveitä ravintoaineita ja ruokia. Tutki näiden vaikutuksia mittaamalla verensokerisi neulalla sormenpäästä otettavalla menetelmällä. Pidä kirjaa myös näistä mittaustuloksista.

Ohjelman jatkaminen

Ohjelma jatkuu kunnes normaalit insuliiniarvot on palautettu sen jälkeen kun veren sokeritasot ovat alkaneet pysyä normaaleina. Kun verensokeri on asettunut normaalille tasolle, haima lopettaa asteittain ylettömän insuliinin tuotantonsa. Tätä vaihe kestää tyypillisesti hieman kauemmin ja tätä voidaan seurata antamalla lääkärin lähettää verinäytteet laboratorioon insuliinipitoisuuksien määrittämistä varten.
On hyvä odottaa pari kuukautta verensokerin normalisoitumisen jälkeen ja tarkistuttaa insuliinitaso tämän jälkeen. On hienoa saada verensokeri pysymään normaalilla tasolla; on vieläkin hienompaa saavuttaa tämä ilman veressä olevaa ylimääräistä insuliinia.

Sairauden aiheuttamien lisävaurioiden erillinen korjaaminen

Kroonisesti kohollaan olleen glukoositason aiheuttamat verisuonivauriot parantuvat normaalisti itsestään, ilman tehostettuja ponnistuksia. Retinopatiat (verkkokalvovaivat) ja esimerkiksi perifeeriset neuropatiat parantuvat yleensä itsestään. Jos munuaisten peruskerroksessa olevat ohuet kapillaarit alkavat veren korkeasta glukoosipitoisuudesta johtuen, vuotaa, munuaiset kompensoivat tätä muodostamalla vuotokohtiin arpikudosta. Tämä arpikudos jää jäljelle vielä senkin jälkeen kun diabetes on parantunut. Tästä syystä munuaisvaurioiden ei uskota parantuvan itsestään.

Retinopatian kehittyessä saattaa olla houkuttelevaa korjauttaa vauriot laser-kirurgialla. Tämä laser-tekniikka lopettaa verkkokalvon verenvuodot luomalla arpikudosta vuotokohtiin. Arpikudos estää ohuiden hiussuonien normaalin parantumisen diabeteksen kääntyessä paranemaan. Diabeteksen kääntäminen parantumaan ilman laser-kirurgiaa antaa erinomaiset mahdollisuudet silmien täydelliselle paranemiselle. Silloin kun laser-kirurgiaa on käytetty, laserin aiheuttama arpikudos haittaa aina silmien paranemista. Vuosia kohollaan olleesta verensokerista ja insuliinista sekä systeemisen candidan leviämisestä johtuvat valtimo- ja verisuonivaivat paranevat hitaasti terveelliseksi muunnetun ruokavalion ansiosta. Tällaisen suun kautta tapahtuvan kelaatioterapian avulla suoritettu valtimoiden puhdistus vaatii useita vuosia. Valtimovauriot voidaan hoitaa nopeammin käyttämällä suonensisäistä kelaatioterapiaa.

Se, mikä normaalisti, ruokavalion avulla toteutettuna vaatii useita vuosia, voidaan suonensisäisellä kelaatio-terapialla saada aikaan puolessa vuodessa. Tämän kelaatio-terapian on raportoitu vaikuttavan noin 80 % tapauksista. Ilmeisistä syistä johtuen, älä odota että lääkärisi hyväksyisi tämän hoitomuodon, etenkin jos hän on sydänspesialisti.

Toipumisaika

Ennuste on yleensä nopea. Toipuminen sairaudesta ja normaalin terveydentilan ja energiatason palaaminen muutamassa kuukaudessa tai vuodessa parissa on ihan mahdollista. Parantumiseen tarvittava aika riippuu siitä kuinka kauan sairauden on annettu kehittyä elimistössä.
Ne, jotka toimivat nopeasti sairauden varhaisen havaitsemisen jälkeen, paranevat yleensä muutamassa kuukaudessa tai jopa nopeammin. Niiden parantuminen, jotka ovat sairastaneet useampia vuosia, saattaa venyä vuoteen tai pitemmäksikin. On siis hyvä syy kääntää sairauden kulku mahdollisimman nopeasti heti sen varhaisen toteamisen jälkeen. Tähän kohtaan päästyäsi, sikäli kun olemme tehneet hyvää työtä tämän diabetesepidemian selittämiseksi, sinun pitäisi tietää mikä sen aiheutta, mistä ortodoksisen lääketieteen hoidoissa on kysymys ja miksi diabeteksesta on tullut kansallinen ja maailmanlaajuinen ongelma. Mikä tärkeintä, olet tutustunut oma-apu ohjelmaan, jonka on voitu osoittaa olevan hyvin tehokas ja jopa parantaa tämän sairauden.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

 

9 thoughts on “Diabetes tappaa – säily elossa yksinkertaisilla tavoilla”

  1. Tuossa ihmisen solujen määrässä on muuten melkoisen suuri nollavirhe; juttu väittää ihmisessä olevan 70 triljoonaa solua, kun tämä Duodecimin häiskä Hesarissa kertoo niitä olevan vain 37 biljoonaa:
    http://www.hs.fi/tiede/art-2000002924244.html

    Eli jutun esittämä solujen määrä on lähes kaksi miljoonaa kertaa Duodecimin asiantuntijan esittämä määrä. Vertailun vuoksi voitaisiin sanoa Latvian koko väestöllä olevan 70 triljoonaa solua.

    Kiitos kuitenkin hyvästä kirjoituksesta!

    1. Kiitos tarkkaavaisuudesta! Todennäköisesti kirjailijalle on tullut laskuvirhe. Itsekin huomasin. Ajattelin kuitenkin säilyttää tuon tiedon alkuperäisessä muodossa. Ei liene olennaista koko artikkelin tietosisältöön nähden.

  2. Hei onko kukaan muu tutustunut oheisiin Thomas Smithin julkaisuihin

    Thomas Smith
    http://www.healingmatters.com/deception.htm
    Our Deadly Diabetes Deception
    by
    Thomas Smith
    Suomennos löytyy Prometheus instituten sivuilta.
    http://www.prometheus.fi/terveys/diabetes.htm
    TAPPAVA DIABETES HUIJAUS

    Tässä ovat löytämäni tiedot teoksesta:
    Insulin: Our Silent Killer : Insulin our silent killer pdf – WordPress.com
    http://hlok.qertewrt.com/offer?prod=2&ref=5080774pdf/downloads/insulin-our-silent-killer.pdf
    Insulin: Our Silent Killer
    Published by: Thomas Smith
    PO Box 7685
    Loveland CO 80537

    First printing June 1998
    Revised 2nd Edition July 2000
    Copyright 2000 by
    Valley Tech, Inc. and by Thomas Smith
    All rights reserved

    Oma tulkintani on kirjan luettuani seuraava lyhyesti ranskalaisin viivoin selkokielisiä uutisia imitoiden.
    Thomas Smithin tulkinta pureutuu sairauden ensimmäiseen perussyyhyn.
    D2:n ensimmäinen kausaalinen syyllinen on usein omega 6 rasvat, jotka aiheuttavat solukalvojen kovettumisen niin, ettei insuliini pääse viemään glukoosia soluihin.
    Insuliiniresistenssi on harhaanjohtava nimitys
    Insuliini ei ole varsinaisesti resistenssiä, vaan omega 6 kyllästetyt solut ovat resistensejä luontaiselle insuliinille, joka muutoin toimii normaalisti lihottaen, kun ei saa vietyä glugoosia perille soluihin.
    D2 sairailta ei suin surminkaan mitata oman insuliinin määrää, vaan lisätään vain synteettistä insuliinia sairastuneeseen.
    VHH / LCHF toimii kylläkin normaalisti hoitaen oiretta, mutta ei varsinaisesti paranna tautia vaikkakin saa D2:n remissioon niin, että sen kanssa tulee toimeen ilman lääkkeitä ja niiden haitallisia sivuvaikuksia
    Seurannaissairaudet: verenkiertohäiriöt, sepelvalimotauti, neuropaattiset kivut, paino-ongelmat jne. kylläkin tunnetaan vaan ei kuitenkaan paranneta varsinaista taudin kausaalista syytä solujen seinämien rakennetta, vaan syydetään joka oireeseen oma pilleriarmeija ja amputoidaan raajoja.
    Näin olen luetun ymmärtänyt lyhyesti Thomas Smithin sanoman solubiologian näkökulmasta katsoen.
    Tähän voisivat ottaa kantaa asioita paremmin ja syvemmin ymmärtävät.
    Itse ajattelen vielä – voin muuttaa mielipiteitäni niin niin kauan kuin elossa olen.

    1. En kutsu itseäni paremmin tietäväksi, mutta tämä pätkä herätti kysyksen:
      ”VHH / LCHF toimii kylläkin normaalisti hoitaen oiretta, mutta ei varsinaisesti paranna tautia vaikkakin saa D2:n remissioon”
      eli miksei D2 voi parantua? Solut kuitenkin uusiutuvat ajan myötä, joten miksi uusi solu olisi insuliiniresistentti/solukalvo kovettunut (mitä termiä kommentissa käytettiin), jos se ei altistu samoihin olosuhteisiin kuin se sairas solu joka ei suostu ottamaan insuliinia vastaan. Esimerkiksi Hb1ac (”sokeristunut” hemoglobiini) normalisoituu VHH:lla ajan myötä kun ongelman aiheuttajan poistuttua punasolut uusiutuvat.

      D2 ei ymmärtääkseni ole reuman tai psoriasiksen tavoin parantumaton sairaus mikä on mahdollista saada oireettomaksi, vaan pikemminkin olosuhteista johtuva vamma haavan tai luunmurtuman tapaan.

  3. Samaa kohtaa ihmettelin itsekin. Kun VHH/LCHF:llä ja pätkäpaastolla on mahdollista alentaa myös pysyvää insuliinitasoa, niin miksi uudet solut eivät voisi olla terveitä tai ainakin terveempiä? Vai tarkoittaako tämä sitä, että elimistön taipumus sairastua uudelleen säilyy, jos palaa vanhoihin ruokailutottumuksiin?

    Insuliiniresistenssista sanoisin, että ainakin Phinneyn ja Volekin kirjoista saa sen käsityksen, että insuliiniresistenssi on nimenomaan kehon solujen ominaisuus, ei insuliinin itsensä, joten en ensin ymmärtämyt, mikä väärinkäsitys olisi kyseessä. Resistenssi sanana tarkoittanee kykyä vastustaa jotain, näin ymmärrettynä se ei mielestäni voikaa olla kuin solujen ominaisuus.

    Joo, enkä ole paremmin tietävä, vaan ihan tavallinen insinööri, joka vaan kiinnostui omasta terveydestään.

  4. Tuohon alkuperäiseen artikkeliin nähden aloitin kyllä paljon yksinkertaisemmalla reseptillä: lopetin yksinkertaisesti kaikkien muiden hiilihydraattien paitsi rehujen syönnin, lisäsin ateriaan rasvaa (voita, oliiviöljyä, kuohukermaa, smetanaa), jos tuntui nälkää. Lihaa tai juustoja en syönyt sen enempää tai vähempää kuin ennenkään. Kun puoliso omaksui VHH:n periaatteet ruoanlaitossa, niin eläminen muuttui suorastaan helpoksi ruoan osalta. Miellä on vaan vähän erilaiset lisukkeet, hän lisää rehuja, minä rasvaa. Pillerit yksinkertaisesti lopetin, kun huomasin, että verensokeri pysyy riittävän alhaalla ilmankin. Nyt reilun kuuden vuoden jälkeen mittailen vain ketoaineita uloshengityksestä, en enää verensokereita. Niitä saadaan sitten silloin tällöin labroilla.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.