Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Paradigmat kaatuvat!

Brittiläinen sydänlääkäri Aseem Malhotra kirjoittaa:

”Sydänsairauden syntymekanismi ja sen hoito vaatii kiireellistä paradigman muutosta. Huolimatta lääkäreiden ja yleisön keskuudessa suositusta uskomuksesta, käsite tyydyttyneiden rasvojen ”putkia” tukkivasta vaikutuksesta on yksinkertaisesti väärä.”

Wikipedia selittää paradigman mm. näin:

”Paradigma on jonkun tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa, suuntaus. Yleensä paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkökulmiin. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. Paradigma tulee kreikan sanasta ”παράδειγμα” (paradeigma), ”malliesimerkki”, ”esimerkki”, ”näyte”.”

Kirjassani ”PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan” (Atar, 2011) käsittelin myös tieteellisiä paradigmoja. Tässä hieman laajennettu versio silloiseen käsikirjoitukseen siinä kirjassa.

Fyysikko Thomas Kuhn (1922-1996) pyrki aikoinaan selittämään tieteen oppirakennelmien syntyä ja kehitystä vuonna 1962 julkaistussa teoksessaan ”Tieteellisten vallankumousten rakenne”. Kuhnin mukaan tieteessä vaihtelevat ”normaalitieteen” ja ”kriisin” kaudet. Normaalitieteen vallitessa tieteentekijät työskentelevät jonkin teoreettisen oppirakennelman (eli paradigman) puitteissa ja saavuttavat tuloksia, jotka eivät kyseenalaista oppirakennelman perusteita.

Kuhnin mukaan saadaan kuitenkin jossakin vaiheessa väistämättä normaalista poikkeavia ja epätavallisia tuloksia. Normaalitiedettä varjeltaessa kuten tässä esim. ummistaessamme silmämme kaikelle sille joka ei tue tyydyttyneiden rasvahappojen haitallisuutta, me virheellisesti tulkitsemme poikkeavuudet ja epätavallisuudet tieteentekijöiden virheiksi.

Tapasin professorit Matti Uusitupa ja Erkki Vartiainen Terveyden hävityksen laitoksen (THL) 28.4.2017 tarttumattomien tautien konsensuslauselmaa esittelevässä kokouksessa. Tässä tyyppiesimerkki normaalitieteen varjelusta ja silmien ummistamisesta sellaiselta tiedolta, joka on tarjoamassa muunlaista tieteellistä näkökulmaa. Ainakin näiden professoreiden mielestä ”maa on liitteä ja aurinko pyörii maan ympäri”, sillä keskustelussamme he loihtivat ilmoille tällaisen jääräpäisyyden:

”Kaiken me jo tiedämme tyydyttyneistä rasvoista. Ne kovat rasvat ovat vaarallisia. Tiedemiehet maailmalla, jotka toista väittävät, ovat yksinkertaisesti väärässä.”

Tämä todistaa Kuhnin ajatuksenkulun oikeaksi, kun ikääntyvillä professoreilla vintti näin totaalisesti pimenee. Siinä tilanteessa ajatuksiin ei livahda aavistusta siitä, että normaalitiede tähtää nimenomaan uuteen ajatteluun. Kaikkea pitää koko ajan epäillä ja varsinkin omia käsityksiä asiasta.

Kuhnin mukaan, ajan myötä epätavalliset tulokset kuitenkin kasautuvat, kunnes saavutetaan kriisipiste. Jos kriisin seurauksena muotoillaan uusi teoria, tapahtuu paradigman muutos ja uusi teoreettinen oppirakennelma korvaa entisen. Ajan mittaan se muuttuu itsestäänselvyydeksi ja tieteenteko jatkuu entiseen tapaan, kunnes taas saadaan poikkeavia tuloksia.

Tieteellisiä paradigmoja on aina vaikea haastaa, silloinkin kun ne alkavat murentua vastakkaisen näytön painosta. Esimerkiksi tärkeää rasvatutkimusta edustaneella rasvakammoisella henkilöllä on vaikeuksia myöntää olleensa väärässä. Mikael Fogelholm on pitkän empimisen jälkeen myöntänyt, että tyydyttyneet rasvat eivät aiheuta sydänkohtauksia tai muitakaan terveysongelmia. Hieno juttu, mutta miksi vasta nyt?

Epäily väärässä olosta ei ole miellyttävää, mutta varmuus jostakin on järjetöntä (vertaa tapaus Uusitupa ja Vartiainen). Harvassa ovat ne tutkijat, jotka tarkastelevat uraansa taaksepäin havaitakseen, että olivat paradigmoineen harhassa. Eräs kuuluisa esimerkki on pohjoismaiden tunnetuin ja vaikutusvaltaisin ravitsemustieteilijä, tanskalainen professori Arne Astrup, joka on muuttanut käsitystään ravintorasvoista vakuuttavan tutkimusnäytön edessä. Hän oli aiemmin mukana rakentamassa järjetöntä rasvakammoa ja nyt hän on maailman johtavassa ravitsemuslääketieteen lehdessä myöntänyt, ettei tyydytetyllä eläinrasvalla ole syy-yhteyttä sydän- ja valtimotauteihin.

Arne Astrupin tapaus on kiintoisa, sillä tutkijat on opetettu suuntaamaan jatkuvasti eteenpäin, tekemään tutkimusta ja keräämään tutkimusrahoitusta sekä arvostusta tiedepiireissä. Näin heidän edustamansa tieto karttuu. Valitettavasti rasvakammon tukeminen johti siihen, että kansa sairastui! Tarvitsemme tämän suhteen paradigman muutosta. Kiitos Astrup! Kiitos Fogelholm! Kiitos Malhotra!

Tieteen oppirakennelmat noudattavat nelivaiheista etenemistä. Kun jokin uusi, mullistava teoria nostaa päätään ja ollaan menossa kriisipistettä päin, tapahtuu:

1. Vaikeneminen. Uusi teoria pyritään vaikenemaan kuoliaaksi. Ellei se auta, siirrytään vaiheeseen 2.
2. Iva, pilkka ja nauru. Uuden käsityksen esittäjiä aletaan ivata ja pilkata. ”Kuulutko sinä johonkin vaihtoehtoporukkaan kun et usko maitorasvojen haitallisuuteen?” Ellei pilkkaaminen tuota toivottua tulosta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
3. Vaino. Uuden teorian kannattajia aletaan vainota. Heidän tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan ei julkaista tiedelehdissä, heidän ei sallita esiintyä julkisuudessa, heidät suljetaan tiedeyhteisön ulkopuolelle. Ellei mikään auta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
4. Hyväksyntä ja itsekehu. Fiksuimmat vastustajat oivaltavat ensimmäisinä olleensa väärässä ja kiirehtivät selittämään, että itse asiassa juuri he ovat aina tienneet, kuinka asianlaita todellisuudessa on.

Eri vastustajat voivat olla eri paradigman vaiheissa, yksi vasta vaikenee, toinen pilkkaa, kolmas vainoaa, kun neljäs jo valmistelee 4. vaiheen julkistusta.

Vainon suhteen Thomas Kuhn kertoo Nikolaus Kopernikuksesta, joka väitti, että maapallo ei olekaan silloisen oppirakennelman mukaisesti maailman napa, vaan maapallo kiertääkin aurinkoa. Kopernikuksen ajattelua vainottiin koska se merkitsi entisten oppirakennelmien murenemista. Tiedemiehet hylkäsivät vähitellen ajatuksen maapallosta maailmankaikkeuden keskipisteenä. Tohtori Kilmer McCallum, joka keksi Harvardin yliopistossa homokysteiinin merkityksen valtimonkovetustaudissa 1960-luvulla, siirrettiin ensin töihin kellariin, hänen apurahansa lopetettiin ja lopulta hänet erotettiin yliopistosta. Professori David Horrobin sai vallassa olevan tiedekäsityksen (skitsofrenian hoito) vastaisista käsityksistään kyllä luennoida kongresseissa, mutta hänelle annettiin aina viimeinen luentoaika, jolloin lähes kaikki kuulijat olivat jo lähteneet.

Mitä käsityksiä sinulla on tieteen paradigmoista? Olisi kiva kuulla.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

2 thoughts on “Paradigmat kaatuvat!”

  1. En malta olla lisäämättä Astrupin lisäksi toista tunnettua henkilöä, jonka täyskäännös ravitsemusasioissa on saanut aikaan suoranaisen vainon. Hän on tietenkin eteläafrikkalainen Timothy Noakes.

    Tällä videolla hän puhuu juurikin tuosta ”why we got it all wrong”. Puhe on tallennettu 2016 Reykjavikin Low Carbohydrate symposiumissa.

  2. Tässä esimerkki mahdollisesta paradigman muutoksen tarpeesta autismin hoidossa:

    Mitä siis löytyy tutkimuksen taustalta? Tutkimuksen johtaja on Kalifornian yliopiston professori Robert K. Naviaux, joka julkaisuluettelostaan päätellen on varsin ansioitunut tutkija. Hän on kehittänyt hypoteesia solujen vaarareaktiosta (cell danger response). Jos solut havaitsevat vaaran, niiden reaktio on vetäytyä kuoreensa; niiden solukalvo jäykistyy ja ne lakkaavat kommunikoimasta ympäröivien solujen kanssa.

    Normaalisti tämä reaktio menee nopeasti ohitse, mutta jos se jää päälle, seurauksena voi olla autismin kaltainen tila. Jos aivojen, immuunijärjestelmän ja suoliston solut eivät enää kommunikoi keskenään, niistä tulee itsenäisiä järjestelmiä, jotka eivät kuitenkaan itsenäisinäkään toimi optimaalisesti, ja tämä voi haitata kehitystä monille tavoilla.

    Suramiinin uskotaan toimivan siten, että se kääntää tätä vaarareaktiota ylläpitävän molekyylin pois päältä, jolloin soluilla on mahdollisuus palata enemmän tai vähemmän normaaliin tilaansa.

    Jos tämä Naviaux’n teoria pitää paikkansa, se tarkoittaa, että autismi liittyisi solujen purinergiseen järjestelmään, mikä olisi huomattava paradigman muutos autismitutkimuksessa. Suramiini vaikuttaa purinergisen järjestelmän kautta.

    https://seura.fi/galileon-keskisormi/2017/05/28/hammastyttava-uutinen-autismin-maailmasta/?shared=185-ed79edd9-999

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.