Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Paradigma kaatuu: tyydyttyneiden rasvahappojen ja sydänsairauksien välillä ei todellakaan ole yhteyttä

Julkaisin 26.5.2017 tämän kirjoituksen (Paradigmat kaatuvat!) turpaduunari-blogissa. Vähän yli neljä vuotta on kulunut ja silmiin ei ole osunut julkista anteeksipyyntöä viranomaisilta, terveysvaikuttajilta tai tutkijoilta siihen seikkaan, että on väitetty tyydyttyneiden rasvojen aiheuttavan riskejä sydänterveydelle.

Asiahan on pikemminkin päinvastainen. Kovasta etsinnästä huolimatta ei ole löytynyt viitteitä siitä, että tyydyttyneet rasvahapot olisivat selkeä riski sydämelle ja verisuonille. Suurin riskitekijä sydänterveydelle on aina ollut runsas hiilihydraattien nauttiminen ja tämä jo osataan myöntää. Loogiselta kuulostaisi se seikka, että rasvainen ruokavalio ja erityisesti tyydyttyneet rasvahapot lopulta päästettäisiin pannasta.

Toiveikkuuteni mielipideilmaston muokkautumisesta tiedenäyttöä seurailevaan suuntaan sydänsairauksien riskien suhteen (eli suurin riski saada ei-toivottu sydäntapahtuma on hiilihydraattien saanti ja rasvoilla on lähinnä suojaava vaikutus) nousi himpun verran kun sain tietää suuren biopankkitutkimuksen tulokset (Associations between saturated fatty acids from different dietary sources and cardiovascular disease risk in 114,285 UK Biobank study participants.).

Euroopan sydänlääkäreiden yhdistys (European Society of Cardiology) joutui huomattavalla tavalla lieventämään suhtautumistaan tyydyttyneisiin rasvahappoihin. Lehdistötiedotteessa (Are all saturated fats equally bad for the heart?) ilmoitettiin, että tyydyttyneiden rasvahappojen vaikutus sydänsairauksiin onkin sidoksissa siihen miten lihava ihminen on. Mielenkiintoista.

Tähän hieman ontuvaan selitykseen, että lihavuus aiheuttaa sydänsairauksia, jouduttiin turvautumaan, sillä suuressa biopankkitutkimuksessa (114 285 brittiä, joilla ei ollut sydänsairautta) saatiin yleisestä virhekäsityksestä (“tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia”) poiketen hieman yllättävä lopputulos. Osoittautui nimittäin, että tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävää lihaa nauttineet britit eivät vähän yli 8 vuoden seuranta-aikana saaneetkaan sydän- ja verisuonisairauksia. Ei löytynyt selkeää yhteyttä tyydyttyneiden rasvahappojen ja sydäntapahtumien välillä.

Tutkijat eivät olleet takaiskusta moksiskaan, sillä selitysmalliksi valikoitui mahdollisesti hatusta vedetty tokaisu. Tyydyttyneiden rasvahappojen ja sydäntapahtumien välille saatiin väkisin yhteys kun vertailuksi otettiin lihavimmat ihmisyksilöt! No joo, lihavuus on aito riskitekijä sydänterveydelle, joten yhteyden löytyminen ei liene yllätys.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Tutkijat yhdessä mediatiimin kanssa ovat päätyneet seuraavaan naurettavan yhteenvetoon tutkimuksen annista:

“Suosittelemme noudattamaan virallisia ravitsemussuosituksia, joissa tyydyttynyttä rasvaa kulutetaan alle 10% päivittäisestä energiasta. Tuloksemme korostavat, että tyydyttyneet rasvat on tarkasteltava ottaen huomioon mitä ruokalähteitä tutkimuksessa selvitellään, jotta saadaan selvyys sydän- ja verisuonisairauksien riskeistä. Tarvitaan lisätutkimuksia sen varmistamiseksi, että näihin havaintoihin eivät vaikuttaneet käytetty ruokavalio tai muut asiat kuin pelkät ruokavaliotekijät, joita ei ole mitattu tässä tutkimuksessa.”

Tämä yllänäkyvä ajatusnyrjähdys arvon tutkijoilta, osoittaa tilanteen epätoivon. Yrittäessään epätoivoisesti osoittaa tyydyttyneiden rasvahappojen aiheuttamat haitat sydänterveydelle, otetaan kaksi pahista tarkkailuun – ne demonisoidut tyydyttyneet rasvahapot ja liha – ja kun ei saada sittenkään selkeää yhteyttä rasvojen ja sydänsairauksien välille turvaudutaan lihavuuden tarjoamaan selitysmalliin. Lihavuus on terveysriski.

Alkuperäinen kirjoitukseni vuodelta 2017 jatkui näin

Brittiläinen sydänlääkäri Aseem Malhotra kirjoittaa:

“Sydänsairauden syntymekanismi ja sen hoito vaatii kiireellistä paradigman muutosta. Huolimatta lääkäreiden ja yleisön keskuudessa suositusta uskomuksesta, käsite tyydyttyneiden rasvojen ”putkia” tukkivasta vaikutuksesta on yksinkertaisesti väärä.”

Wikipedia selittää paradigman mm. näin:

“Paradigma on jonkun tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa, suuntaus. Yleensä paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkökulmiin. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa. Paradigma tulee kreikan sanasta “παράδειγμα” (paradeigma), “malliesimerkki”, “esimerkki”, “näyte”.”

Kirjassani “PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan” (Atar, 2011) käsittelin myös tieteellisiä paradigmoja. Tässä hieman laajennettu versio silloiseen käsikirjoitukseen siinä kirjassa.

Fyysikko Thomas Kuhn (1922-1996) pyrki aikoinaan selittämään tieteen oppirakennelmien syntyä ja kehitystä vuonna 1962 julkaistussa teoksessaan “Tieteellisten vallankumousten rakenne“. Kuhnin mukaan tieteessä vaihtelevat ”normaalitieteen” ja ”kriisin” kaudet. Normaalitieteen vallitessa tieteentekijät työskentelevät jonkin teoreettisen oppirakennelman (eli paradigman) puitteissa ja saavuttavat tuloksia, jotka eivät kyseenalaista oppirakennelman perusteita.

Kuhnin mukaan saadaan kuitenkin jossakin vaiheessa väistämättä normaalista poikkeavia ja epätavallisia tuloksia. Normaalitiedettä varjeltaessa kuten tässä esim. ummistaessamme silmämme kaikelle sille joka ei tue tyydyttyneiden rasvahappojen haitallisuutta, me virheellisesti tulkitsemme poikkeavuudet ja epätavallisuudet tieteentekijöiden virheiksi.

Ne kovat rasvat ovat vaarallisia?

Tapasin professorit Matti Uusitupa ja Erkki Vartiainen Terveyden hävityksen laitoksen (THL) 28.4.2017 tarttumattomien tautien konsensuslauselmaa esittelevässä kokouksessa. Tässä tyyppiesimerkki normaalitieteen varjelusta ja silmien ummistamisesta sellaiselta tiedolta, joka on tarjoamassa muunlaista tieteellistä näkökulmaa. Ainakin näiden professoreiden mielestä “maa on liitteä ja aurinko pyörii maan ympäri”, sillä keskustelussamme he loihtivat ilmoille tällaisen jääräpäisyyden:

”Kaiken me jo tiedämme tyydyttyneistä rasvoista. Ne kovat rasvat ovat vaarallisia. Tiedemiehet maailmalla, jotka toista väittävät, ovat yksinkertaisesti väärässä.”

Vintti pimenee

Tämä todistaa Kuhnin ajatuksenkulun oikeaksi, kun ikääntyvillä professoreilla vintti näin totaalisesti pimenee. Siinä tilanteessa ajatuksiin ei livahda aavistusta siitä, että normaalitiede tähtää nimenomaan uuteen ajatteluun. Kaikkea pitää koko ajan epäillä ja varsinkin omia käsityksiä asiasta.

Kuhnin mukaan, ajan myötä epätavalliset tulokset kuitenkin kasautuvat, kunnes saavutetaan kriisipiste. Jos kriisin seurauksena muotoillaan uusi teoria, tapahtuu paradigman muutos ja uusi teoreettinen oppirakennelma korvaa entisen. Ajan mittaan se muuttuu itsestäänselvyydeksi ja tieteenteko jatkuu entiseen tapaan, kunnes taas saadaan poikkeavia tuloksia.

Tieteellisiä paradigmoja on aina vaikea haastaa, silloinkin kun ne alkavat murentua vastakkaisen näytön painosta. Esimerkiksi tärkeää rasvatutkimusta edustaneella rasvakammoisella henkilöllä on vaikeuksia myöntää olleensa väärässä. Mikael Fogelholm on pitkän empimisen jälkeen myöntänyt, että tyydyttyneet rasvat eivät aiheuta sydänkohtauksia tai muitakaan terveysongelmia. Hieno juttu, mutta miksi vasta nyt?

Arne Astrup myönsi olleensa väärässä

Epäily väärässä olosta ei ole miellyttävää, mutta varmuus jostakin on järjetöntä (vertaa tapaus Uusitupa ja Vartiainen). Harvassa ovat ne tutkijat, jotka tarkastelevat uraansa taaksepäin havaitakseen, että olivat paradigmoineen harhassa. Eräs kuuluisa esimerkki on pohjoismaiden tunnetuin ja vaikutusvaltaisin ravitsemustieteilijä, tanskalainen professori Arne Astrup, joka on muuttanut käsitystään ravintorasvoista vakuuttavan tutkimusnäytön edessä. Hän oli aiemmin mukana rakentamassa järjetöntä rasvakammoa ja nyt hän on maailman johtavassa ravitsemuslääketieteen lehdessä myöntänyt, ettei tyydytetyllä eläinrasvalla ole syy-yhteyttä sydän- ja valtimotauteihin.

Arne Astrupin tapaus on kiintoisa, sillä tutkijat on opetettu suuntaamaan jatkuvasti eteenpäin, tekemään tutkimusta ja keräämään tutkimusrahoitusta sekä arvostusta tiedepiireissä. Näin heidän edustamansa tieto karttuu. Valitettavasti rasvakammon tukeminen johti siihen, että kansa sairastui! Tarvitsemme tämän suhteen paradigman muutosta. Kiitos Astrup! Kiitos Fogelholm! Kiitos Malhotra!

Tieteen oppirakennelmat

Tieteen oppirakennelmat noudattavat nelivaiheista etenemistä. Kun jokin uusi, mullistava teoria nostaa päätään ja ollaan menossa kriisipistettä päin, tapahtuu:

1. Vaikeneminen. Uusi teoria pyritään vaikenemaan kuoliaaksi. Ellei se auta, siirrytään vaiheeseen 2.
2. Iva, pilkka ja nauru. Uuden käsityksen esittäjiä aletaan ivata ja pilkata. ”Kuulutko sinä johonkin vaihtoehtoporukkaan kun et usko maitorasvojen haitallisuuteen?” Ellei pilkkaaminen tuota toivottua tulosta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
3. Vaino. Uuden teorian kannattajia aletaan vainota. Heidän tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan ei julkaista tiedelehdissä, heidän ei sallita esiintyä julkisuudessa, heidät suljetaan tiedeyhteisön ulkopuolelle. Ellei mikään auta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
4. Hyväksyntä ja itsekehu. Fiksuimmat vastustajat oivaltavat ensimmäisinä olleensa väärässä ja kiirehtivät selittämään, että itse asiassa juuri he ovat aina tienneet, kuinka asianlaita todellisuudessa on.

Eri vastustajat voivat olla eri paradigman vaiheissa, yksi vasta vaikenee, toinen pilkkaa, kolmas vainoaa, kun neljäs jo valmistelee 4. vaiheen julkistusta.

Esimerkkejä tutkijoihin kohdistuneesta vainosta

Vainon suhteen Thomas Kuhn kertoo Nikolaus Kopernikuksesta, joka väitti, että maapallo ei olekaan silloisen oppirakennelman mukaisesti maailman napa, vaan maapallo kiertääkin aurinkoa. Kopernikuksen ajattelua vainottiin koska se merkitsi entisten oppirakennelmien murenemista. Tiedemiehet hylkäsivät vähitellen ajatuksen maapallosta maailmankaikkeuden keskipisteenä.

Tohtori Kilmer McCallum, joka keksi Harvardin yliopistossa homokysteiinin merkityksen valtimonkovetustaudissa 1960-luvulla, siirrettiin ensin töihin kellariin, hänen apurahansa lopetettiin ja lopulta hänet erotettiin yliopistosta.

Professori David Horrobin sai vallassa olevan tiedekäsityksen (skitsofrenian hoito) vastaisista käsityksistään kyllä luennoida kongresseissa, mutta hänelle annettiin aina viimeinen luentoaika, jolloin lähes kaikki kuulijat olivat jo lähteneet.

Ari Kaihola kommentoi: “En malta olla lisäämättä Astrupin lisäksi toista tunnettua henkilöä, jonka täyskäännös ravitsemusasioissa on saanut aikaan suoranaisen vainon. Hän on tietenkin eteläafrikkalainen Timothy Noakes.”

Suosittelen tutustumaan aihealueeseen tarkemmin

• Elintasosairauksien yleismittari
• Tyydyttynyt rasva ei tuki valtimoita
• Alkoholi, maksa ja siemenöljyt, Osa 1

Mitä käsityksiä sinulla on tieteen paradigmoista?

Olisi kiva kuulla.

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts