Kirjoittaja: Sami Uusitalo
Ravitsemustieteilijät Amanda Harju, Petteri Lindblad, Tomi Valtanen ja Jan Verho puuttuivat teräväkielisesti toisinajattelija Olli Postin kannanottoon lapsiperheiden ravitsemussuosituksiin.
Lasten lihavuus
Lasten lihavuus aloitti vahvan nousunsa 80-luvun alusta lukien. Itse kun v. -79 aloitin koulun, saimme valita täys- ja kevytmaidon välillä, joissa molemmissa oli enemmän rasvaa kuin nykyisissä vastineissaan. Leivän päälle saimme kymmenen gramman voinapin. Kastikkeet tehtiin aitoon rasvaan ja eläimetkin olivat noihin aikoihin rasvaisempia. Edellä mainitut asiantuntijat eikä THL ota mitään kantaa tutkimuksiin, joissa todetaan, että täysrasvaiset maitotuotteet ehkäisevät ylipainoa.
Mikään ammattiryhmä ei ole epäonnistunut tehtävässään niin täydellisesti kuin lasten lihavuuden ehkäisystä ja hoidosta vastaavat tahot. Näin ollen itsekritiikki todella olisi paikallaan, mutta se puuttuu täydellisesti.
”Suositukset: Peruna on paitsi ympäristön kannalta, myös ravitsemuksellisesti hyvä valinta, sillä se sisältää kohtuullisesti hiilihydraatteja ja useita kivennäisaineita (mm. kaliumia ja magnesiumia) ja C-vitamiinia.”
Asiantuntijoiden taidot hakusessa
Asiantuntijat viittasivat Fineliin ennen yllä olevaa lainausta, mutta sen käyttötaito loppuu näköjään silloin kun lähteen tarjoama tieto ei miellytä. Miten on mahdollista, että asiantuntijat puhuvat vuodesta toiseen täysin puutaheinää näin yksinkertaisesta, selkeästä ja helposti todistettavissa olevasta asiasta? Mikäli listaamme THL:n Fineli-tietokannasta keskikokoista annosta kohden eniten C-vitamiinia sisältävät ruoka-aineet sijoittuu kuorineen keitetty peruna sijalle 544.
Huomionarvoista on, että vertailukohteet, kuten vihannekset, muut juurekset ja marjat, sisältävät tyypillisesti massayksikköä kohden vähemmän energiaa kuin peruna. Peruna ei ole hyvä C-vitamiinin lähde.
Mikäli listaamme keskikokoista annosta kohden magnesiumtiheimmät ruoka-aineet sijoittuu kuorineen keitetty peruna sijalle 924. Peruna ei ole hyvä magnesiumin lähde. Peruna on ylipäätään surkea suojaravinteiden lähde. Tämä on fakta. Uskoa saa mitä haluaa.
”täysjyvävalmisteista saadaan runsaasti kuitua, E-vitamiinia, folaattia, tiamiinia, niasiinia, fosforia, kuparia, magnesiumia, rautaa, seleeniä ja sinkkiä.”
Ruisleipä – ravinteikasta?
Tarkastellaan suosittua leipää ”Ruisleipä, 100 % ruis, halkaistu täysjyväruisleipä, vaasan” menestystä edellä mainittujen suojaravinteiden suhteen kun teemme listauksen keskikokoista annosta kohden.
- Kuitu: sijoitus 225. Ruisleipä on ylivertainen kuidun lähde. Näinköhän?
- E-vitamiini: sijoitus 2577. Eipä päästä palkintopallille, ei sinne päinkään.
- Folaatti: sijoitus 1625. Ei ole suomalaisen ruisleivän voittanutta! Eipä niin.
- Tiamiini: sijoitus 2025. Eipä menestystä tässäkään.
- Niasiini: sijoitus 3249. Saadaan runsaasti niasiinia ????!!!!!! Niasiinin määrä on alle 0,1 mg kun suositeltava vuorokausiannos on aikuisilla miehillä yli kaksisataakertainen eli 20 mg.
- Fosfori: sijoitus 1998. Kehnolta näyttää edelleen.
- Kuparia fineli ei tunnista.
- Magnesium: sijoitus 1408. Magnesiumin merkitys korostuu esimerkiksi urheilussa. Pelkällä ruisleivällä ei kultamitalia kaulaan ripusteta.
- Rauta: sijoitus 1279. Taisi olla toistaiseksi paras sijoitus vitamiineista, hiven- ja kivennäisaineista. Eipä kuitenkaan päästä tuhannen parhaan joukkoon. Huomionarvoista tietty sekin, että viljan nonhemirauta imeytyy eläinkunnan tuotteita heikommin.
- Seleeni: sijoitus 2961. Ei auta vaikka on maaperää lannoitettu. Surkeaksi seleenin lähteeksi osoittautui tämä leipä.
- Sinkki: sijoitus 1579. Ei pelastusta tälläkään kertaa.
Olkaa rehellisiä!
Ikävä juttu Vaasan Oy. Kannanottoni ei ole yritystänne vastaan vaan ainoastaan rehellisen tiedonvälityksen puolesta. Monet muut leivät ovat vielä surkeampia kuin tämä esimerkki.
Edellä mainitut verorahoillamme koulutetut asiantuntijat käyttävät paljon aikaa Olli Postin käsitysten korjaamiseen, samoin professori Marina Heinonen arvostellessaan Safkatutkan kannanottoja kouluruoasta. Muutama vuosi sitten Leipätiedotus valehteli leivän sisältämästä energiamäärästä toisiin ruoka-aineisiin verrattuna. Pyynnöstä huolimatta virheitä ei korjattu. Miksi yksikään asiantuntija ei vaatinut leipätiedotuksen valehtelemisen korjaamista?
Leipätiedotus korjasi virheeliset tiedot
Leipätiedotus korjasi tiedot epätoivoisen sepustuksen kera kun asiasta tehtiin poliisille tutkintapyyntö. Aivan kuten VW, ei leipätiedotuskaan saa valehdella päästöjensä/tuotteensa kemiallisesta koostumuksesta. Asiantuntijoiden valehtelu on vieläkin epäeettisempää.
Haastoin aikoinaan ravitsemusvalistuksen edustajat kilpailuun. Kumpaan saa enemmän suojaravinteita samaan energiamäärään – Vähähiilihydraattiseen vai suositusten mukaiseen? Tohtorit Saska Tuomasjukka ja Mikael Fogelholm olivat asiasta aluksi hyvin kiinnostuneita, mutta kiinnostus rupesi hiipumaan, kun he havaitsivat, että suositusten mukaisella ruokavaliolla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä. Fogelholm totesi jo tuolloin ”no, oikeassahan hän on….” tarkoittaen minua ja väitteitäni suojaravinteiden määristä eri ruokavalioilla. Olisikohan jo aika todeta tämä yleisön edessä Mikael Fogelholm?
Sami Uusitalo
43-vuotias diplomi-insinööri, joka on pettynyt ravitsemusvalistuksen ja lihavuuden hoidon täydelliseen epäonnistumiseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Kokee erityisen kurjana lasten syyllistämisen liikunnan puutteesta tms. ja katsoo suurimman syyllisen löytyvän “vain vähän rasvaa” “vain sipaisu margariinia leivän päälle” “syö vähemmän liiku enemmän” ohjeista.
About Author
Paluuviite:Miksi julkaisen näitä blogikirjoituksiani? – Turpaduunari
Paluuviite:Miksi julkaisen näitä blogikirjoituksiani? - Turpaduunari
Safkatutkan loppukin uskottavuus ravitsemusasioissa ja oikeastaan kaikessa karisi tässä eräänä päivänä, kun menivät typeryyksissään linkkaamaan Facebook-sivulleen sen yhden Vartiotorni-tyylisen “Valinta on sinun” -kuvan. Asiaan kiinnitti huomiota jopa Helsingin Sanomat: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1462931010639
Kyseisen kuvan linkkaamisen jälkeen Safkatutkaa on hyvin hyvin vaikea pitää millään tasolla luotettavana lähteenä.
Paluuviite:Vuosi turpaduunarin seurassa | Turpaduunari
Kysymys Olli Postille:
Sana “petrokemikaali” ja sen eri taivutukset/yhdyssanat tuntuvat olevan lempilapsiasi. Katsoin Wikipediasta, mitä sana tarkoittaa (öljyjalostuksen välituote), mutta en näe yhteyttä ruuantuotantoon… Voitko selventää?
T: Pirkka Keskinen
Tarkoitan sillä synteettisten lannoitteiden ja synteettisten myrkkyjen alkuperää:
“use of synthetic petrochemical fertilizers and pesticides”
– https://en.wikipedia.org/wiki/Organic_farming
“Petrochemical fertilizers and pesticides destroying farmlands”
– http://www.encognitive.com/node/2189
“The depletion and erosion, in turn, have required the use of ever-increasing amounts of petrochemical fertilizers to maintain agricultural output.”
“The current food system is responsible for 1/3 of global greenhouse gas emissions; it’s also fully dependent on oil both for transport and because pesticides and fertilizers are petrochemically-derived.”
– http://www.panna.org/pesticides-big-picture/lynchpin-industrial-ag
“Industrial agriculture treats the farm as a factory, with ‘inputs’ (pesticides, fertilizers) and ‘outputs’ (crops). The end-objective is increasing yields while controlling costs — usually by exploiting economies of scale (i.e. ‘monocropping’), and by replacing solar energy and manual labor with machines and petro-chemical inputs.
“Much of the reason why these ‘high yielding varieties’ produced more than traditional varieties was that they were more responsive to petrochemical fertilizers.”
– https://oecotextiles.wordpress.com/tag/petrochemical-fertilizers/
“There is yet another aspect of the Green Revolution which tied agriculture to the petrochemical industry: by developing high yield varieties of crops, farmers chose to grow these seeds only – so only a few species of (for example) rice were grown. In India for example there were about 30,000 rice varieties prior to the Green Revolution, today there are around ten – all the most productive types. By having this homogeneity the crops were more prone to disease and pests because there were not enough varieties to fight them off. In addition, because of their narrow genetic base, they’re inherently more susceptible to pests, so monocropping provides a large and often permanent niche for pests, turning minor diseases into epidemics. In order to protect these new varieties, more pesticides and insecticides were used, so pesticide use grew as well. During 1970 – 1990, global pesticide use more than doubled, from 1.3 to 2.9 million tons per year[3].
Thus agriculture became inextricably tied to the petrochemical industry, because these new seeds wouldn’t grow well without petroleum-based fertilizers – and they also required additional labor. These inputs increased farmers costs: the high yields of IR-8 (a new rice seed) was four times as costly to grow as ordinary rice because of the fertilizers, pesticides and additional labor required.”
Pitäisikö sun Olli Posti väitellä tohtoriksi Wikipedian ja eri ihmisten blogien avulla? Et tunnu ikinä antavan tieteellisiä viitteitä väitteidesi tueksi.
Itsekin kävin THL:n sivuilla kantamassa korteni kekoon lapsiperheiden ruokavaliosuosituksiin. Aika samansuuntaista arvostelua tuli sinne jätettyä: rasvakammo vallitsee edelleen ja siitä seuraa CLA:n ja K2 vitamiinin puutokset – ne kun molemmat on rasvaliukoisia. Taisin jopa viitata Finelin tietoon, jonka mukaan Edam juuston kumiversiossa on vain 1/20 osa rasvaisen vastineen K2:sta. CLA puolestaan pitäisi navanseudun solakampana, mutta kun tämäkään ei tunnu kiinnostavan… Murot mainitaan suosituksissa ja toin esille, että ne sisältävät kuitua 1% ja hiilareita 80% – eli käytännössä pelkkää sokeria. Saas nähdä onko murot vielä lopullisessa versiossa mukana. Huh! Kuiduissa kannustin siirtymään esim. kukkakaaliin, joka Finelin mukaan sisältää 18% eli enemmän kuin lähes mikään ruisleipä. Maito rasvattomana lisäksi nostaa insuliinit tappiin eli samalla nousee myös verenpaine (ins. saa munuaiset pidättämään suolaa) ja jos samalla huuhdotaan alas muroja on metabolinen myrsky valmis! Soija sai meikäläiseltä täyslaidallisen – todennäköisesti sisältää geenimuunneltua materiaalia glyfosaatin lisäksi ja on lisäksi estrogeenimatkija. Ei todellakaan sovi lapsille!
Leivänpäälliskeinorasvaa moitin myös, koska ei siitä vaihtoesteröinnistä ole käytännössä mitään tutkimuksia ja sitä sitten pitäisi Suomen tulevaisuuden toivojen lapioida naamariin. Ei hyvää päivää!
Tuoremehut sai myös tuomion ja samalla tuli viitattua WHO:n kainoon toiveeseen 5% max. sokerin saantiin pääsemiseksi. Suomalaisethan on jotenkin erikoista kansaa ja Fogelholmin mukaan meille sopii 10% toisin kuin maailman muille ihmisille.
Mielenkiinnolla ja pahinta peläten odotan lopullisen version ilmestymistä…
Mikä tahansa Suomen oloihin paremmin soveltuva lajike on täällä ekologisempi. Vehnä ja perunahan ovat molemmat tuotu ihan muualta ja sittemmin vielä jalostettu heikommiksi ja heikommiksi, lue: petrokemikaalifirmoille tuottoisammiksi ja muutenkin jätti(myrkky)teollisuudelle mieluisammiksi – mikä siis viranomaispuheessa kääntyy muotoon “ekologinen”. Ei ehkä luonnolle ekologinen, mutta virkailijoiden läheisille tahoille ja heidän liiketoiminnoilleen ekologinen.
Myöskään nyky-ruis ei ole ekologinen; maatiaisruis on jo jonkin verran ekologisempi. En ole kuitenkaan vielä keksinyt, miten ekosysteemin tuhoava monokulttuuriviljely voidaan nähdä ekologisena. Etenkin kun samalla myrkytetään maata oikein kemikaaleilla joiden sitten annetaan valua Itämereen ja sisävesistöihin.
Tänä päivänähän kaupungeissa on enemmän biodiversiteettiä kuin maaseudulla – koska lande on laitettu pelloksi ja puupelloksi; kaupungissa saattaa olla jopa joku puisto jossain. Se siitä monokulttuuriviljelyn ekologisuudesta.
Jos halutaan katsoa ruoantuotantomenetelmiä, jotka vähentävät eroosiota eivätkä lisää sitä; jotka rikastuttavat ja hoitavat maaperää eivätkä vain riistä sitä tyhjäksi, tulee kyseeseen laiduntaminen, niityt, metsät, puut, permakulttuuri, biodynaaminen tai muu suljetun kierron tilakokonaisuus ja kaikenlainen maan monikäyttö. Mutta sellainen ei sovellu suurteollisuuden standardimalleihin, ja siten ei myöskään heidän rahoittamilleen viranomaisille; ainoastaan tuottajien, luonnon, syöjien ja koko kansan terveydelle se olisi hyvä, mutta luonto, kansanterveys tai alkutuottajan hyvinvointi ei rahoita tutkimuksia.
Kiitos! Tällaista tekstiä on ilo lukea.
Heikoksi jalostettujen lähes värittömien ja mauttomien lajikkeiden viljeleminen monokulttuurissa petrokemiallisilla teollisuuskemikaaleilla taitaa olla ekologisuuden(kin) äärimmäinen vastakohta.
Hieno lause!
Jaahas, ehkä. Olen asiantuntijoiden kannanotoista lukenut, että pottu on kovin ekologinen. Lähden edelleen siitä, että asiantuntijoihin olisi pystyttävä luottamaan. Tosin, jos he ovat valmiita valehtelemaan niin yksinkertaisissa, selkeissä ja helposti todistettavissa asioissa kuin siinä, että onko leivässä niasiinia, niin miksi he eivät valehtelisi huomattavasti vaikeammin todistettavissa olevissa asioissa.
Leivän mieltäminen hyväksi niasiinin läheteeksi on jokseenkin yhtä pöhköä kuin omenan mieltäminen merkittäväksi tyydyttyneen rasvan lähteeksi.
Sami Uusitalo
dipl. ins. Espoo
Mielestäni Fineli eniten-vähiten toiminto on sikäli kehno argumentointiväline, että listauksessa on useita toisiaan vastaavia tuotteita. Ennen ruisleipää parempina kuidun lähteinä keskikokoista annosta kohden on mainittu esim. 15 erilaista ateriakorvikevalmistetta. Eli jos järkevää vertailua haluaa tehdä, niin päällekkäisyydet pitäisi karsia ensin pois, jotta ei syntyisi kuva, että 224 perusruoka-ainetta ovat ruisleipää parempia kuidun lähteitä.
Heh, hauskaa kritisoida THL:n analysointityökalua noin rankasti. 🙂 Me kun Samin kanssa yritämme epätoivoisesti löytää jotain käyttökelpoista THL:n suunnalta.Ja nyt sekin ammutaan alas. 🙂
THL:n ravitsemusyksikön erityisasiantuntija Heli Reinivuo mainitsee Finelin erityisen hyvänä ominaisuutena eniten- ja vähiten-toiminnot.
Työkalu on sinänsä toimiva, jos sen antamia tuloksia malttaa tulkita oikein eikä vedä mutkia suoriksi.
Jos siivoamme ateriankorvikkeet pois sijoittuu tarkastelun alla oleva leipä jo mainiosti sijalle 210. Itse lähdin aikoinaa funtsimaan suojaravinteiden määriä energiayksikköä kohden. Pyörittelee niitä miten päin tahansa päätyy aina samaan tulokseen. Perinteisen ruokapyramidin pohjan muodostavat runsastärkkelyksiset tuotteet sisältävät kovin vähän suojaravinteita. Leipää ja perunaa sisältämättömään ruokavalioon saa helposti enemmän suojaravinteita kuin sellaiseen, jossa ne ovat mukana.
Tietty ymmärrän leivän ja perunan mukana olon esim. julkisessa ruokailussa. Ne ovat edullisia ja ekologisia.
Sami Uusitalo
dipl. ins. Espoo
Hei,
Olemme yhtä mieltä, suositukset eivät saa perustua valheisiin tai valikoituun tutkimusnäyttöön. Olemme samalla linjalla myös siinä, että maailmalla tarvitaan toimintatapojen uudistamista lihavuuden ehkäisemiseksi. Rasvaisten maitotuotteiden terveydellisestä merkityksestä tutkimukset eivät ole antaneet ymmärtääkseni selkeää vastausta.
Mitä tule keskusteluun osallistumiseen mediassa, siitä olemme saaneet lähinnä myönteistä palautetta. Bloggaaminen tapahtuu omalla vapaa-ajallamme ja siihen on mielestäni kaikilla oikeus koulutustaustasta riippumatta. Olen äänessä omien ja muiden näkemysten haastamiseksi, oppimista ja eroavien näkemysten ymmärtämistä varten. Tämä ei varmaan ole kaikkien mieleen, mutta mukava olisi keskustella erilaisten ihmisten kanssa.
Nämä siis omia ajatuksiani.
Kiitos kommentista. Hyvä kun ollaan näin paljon samaa mieltä. 🙂
Kiva kun tulit omalla nimelläsi suoraselkäisesti keskustelemaan Amanda.
“Rasvaisten maitotuotteiden terveydellisestä merkityksestä tutkimukset eivät ole antaneet ymmärtääkseni selkeää vastausta.”
Ei ole antanut punaisen lihan vaarallisuudestakaan. Sitä pitäisi kuulemma vaihtaa palkokasveihin. Mitäs jos henkilöllä on puutetta b12-vitamiinista ja alkaa noudattamaan ko. ohjetta?
“Bloggaaminen tapahtuu omalla vapaa-ajallamme ja siihen on mielestäni kaikilla oikeus koulutustaustasta riippumatta.”
Jep, minäkin otan kantaa omalla vapaa-ajallani ja joskus myös työajalla. Tässä reilun kahdeksan vuoden aikana olen varmaan aiheuttanut itselleni ainakin sadantuhannen euron ansionmenetykset, kun olisin voinut käyttää aikani tuottoisamminkin.
Sami Uusitalo
dipl. ins. Espoo