Syövän ja ravitsemuksen yhteys kriittisesti tarkasteltuna

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Syöpälääkäri ja terveellinen ravitsemus

Moni terveystietoinen valistaja on mahdollisesti hämmästellyt sitä miten vähäisenä pidetään terveellisen ruokavalion merkitystä syövän hoidossa. Miltei sääntönä voidaan pitää sitä, että syöpäpotilas saa kuulla lääkäriltään, että tärkeää on ottaa vastaan kaikki tarjottu lääketieteellinen hoito (kirurgia, sädehoito, kemoterapia ja muut syöpälääkkeet). Sen sijaan terveellisen ravinnon merkityksestä tarjotaan potilaalle järkähtämätön tieto, ettei oikeastaan ole mitään väliä sillä mitä syöt. Tärkeää on, että ylipäänsä potilas syö jotain mikä maistuu hyvältä syöpähoitojen tuottamien haittavaikutusten keskellä. Mieluusti varoitetaan siitä, että jotkut ruoka-aineet häiritsevät syöpähoitoja.

Kun potilas mahdollisesti yrittää tähän outoon suhtautumiseen päivittäisestä ruoasta saada jotain selvyyttä, lääkäri tarjoaa tavanomaisen munkkilatinan lisäksi aikaa virallisen ravitsemusterapeutin luokse. Lääkäreillä on hyvin alkeelliset tiedot ravitsemuksesta ja kognitiivisesta dissonanssista (Googlaa!) johtuen syöpälääkäreillä ei ole mitään halua puhua terveellisestä ruokavaliosta. Kaikki tietämys (sitä on runsaasti!) on pyhitetty farmakologian, hallitun/hallitsemattoman myrkyttelyn, syövänkorventamisen ja leikkelyn alttarille. Ja jos tämä ei vielä riitä, niin syöpälääkäri kaivaa esille toivoa ilmentävän tiedon, että juuri tuohon syöpämuotoon mikä on potilaallakin, on kehitteillä täsmälääke. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua potilaan syöpä voidaan parantaa. Lisätutkimuksia vielä tehdään ja lopullista myyntilupaa odotellaan. Siellä kaukana tulevaisuudessa siintää toivon kipinä.

Potilas menee ravitsemusterapeutin luokse

Ystävällinen virallinen ravitsemusterapeutti kertoo ruoan merkityksestä syöpäpotilaalle. On tärkeää syödä terveellistä ruokaa. Potilas saa kuulla miten terveellistä on vihreä tee, tomaatissa on lykopeenia, ylipäänsä pitäisi syödä paljon vihanneksia ja juureksia, lihaa pitää välttää ja rasvainen maito on myrkkyä. Kuidut saadaan täysjyväleivästä. Jos olet tupakoinut, beetakaroteeni voi olla erittäin vaarallista (huokaus, edelleen tähän uskotaan).

Potilas ilahtuu näistä tiedoista ja rohkaistuu kysymään olisiko hänen hyvä jatkaa ketogeenisen ruokavalion noudattamista. Sokerihan on syöpäsolujen ravintoa ja sitä pitää välttää, eikö niin? Olisiko jotain ravintolisiä, joihin hänen pitäisi erityisesti panostaa? Mitä mieltä ravitsemusterapeutti on kiinalaisista yrttirohdoksista? Auttaako hopeavesi? Pitäisikö syödä enemmän omega-kolmosia?

Virallinen ravitsemusterapeutti ottaa kasvoilleen virallisenpuoleisen neutraalin ilmeen ja kiemurrellessaan tuolissaan ja vastauksissaan hän on kuin tyypillinen poliitikko, joka totuuden sijaan tradition mukaisesti piilottaa tietämättömyytensä ja valheensa monisanaiseksi muunnellun totuuden sekamelskaksi. Hopeavedestä terapeutti on kuullut, että se on myrkyllistä. Siitä saa sinisen värin iholle ja se ei lähde milloinkaan pois. Kiinalaiseen lääketieteeseen kuuluvia yrttejä eivät enää kiinalaisetkaan käytä. Siellä Kiinassa on siirrytty länsimaiseen lääketieteeseen. Ai niin, ne omega-kolmoset, niitä liioitellaan valtavasti. Eikö se ollut joku Tolonen, joka teki bisnestä niillä? Ketogeenista ruokavaliota on paljon tutkittu, mutta ei ole löytynyt selkeää hyötyä siitä. Päinvastoin rasvainen ruokavalio voi olla hyvinkin epäterveellinen vaihtoehto syöpäpotilaalle. Sokeri ei ehkä lopulta olekaan niin epäterveellistä kuin jotkut väittävät ja sokerin yhteys syöpään on todistamatta.

Markkinoilla on runsaasti erilaisia vaihtoehtoisia (täydentäviä) hoitoja syöpään. Ravitsemusterapeutti on oppinut, että vaihtoehtoiset ruoan uskomushoidot ovat tavallisesti sitä mitä luontaistuotekauppojen hyllyiltä löytyy ja kaveripiiristä löytyy aina joku epämääräistä hoitoa tarjoava hihhuli (ennakkoluulojen täyttämää kunniakkaan yrittäjän vähättelyä). Erilaisia yrttivalmisteita, antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita on tarjolla (monesti tosi hyviä käyttää). Näiden hoitojen tehosta ja turvallisuudesta ei ole tieteellistä näyttöä (pötypuhetta). Sinänsä turvallisetkin luontaistuotteet voivat muuttaa hoidossa käytettävien lääkkeiden vaikutuksia (osittain totta).

Ravitsemusterapeutin saarna jatkuu: ”On tärkeää, että potilas kertoo käyttämistään luontaistuotteista ja muista vaihtoehtohoidoista syöpää hoitavalle lääkärille. Syöpätutkimuksiin ja hoitoon hakeutumista ei koskaan tule lykätä vaihtoehtohoitojen kokeilemisen takia.”

Ravitsemusterapeutti kirjoittaa potilaalle ruokavalioon liittyviä vinkkejä, jotka pahimmillaan ovat täysin päinvastaisia kuin mitä potilas tähän mennessä on noudattanut, parhaimmillaan ihan hyvää tietoa tihkuvia oivalluksia. Terapeutti varoittaa vielä hopeavedestä kun potilas on sulkemassa vastaanoton oven.

Kuka on oikeassa? Potilas, joka on kuullut ravitsevan ruoan tärkeydestä sairaudessaan, kognitiivisessa dissonanssiharhassa elävä ammatissaan erittäin taitava syöpälääkäri tai opinahjonsa virallisia oppeja harjoittava virallinen ravitsemusterapeutti?

Yllättävä vastaus!

Istutko tukevasti? Näin minulla on tapana kysyä aina kun haluan täyden huomion esittämälleni asialle.

Vastaan nimittäin kysymykseen ”Kuka on oikeassa?” hyvinkin ristiriitaisesti:

Kaikki voivat olla yhtä oikeassa ja kaikki voivat olla yhtä väärässä!

Lääkärin olisi myönnettävä, että syövän hoitoon kuuluu kokonaisvaltaisia terveyden osatekijöitä, joita hän ei voi millään lailla hallita riittävän hyvin. Kaikki aika kuluu lääkeopin ja potilasvirran parissa ja illalla mennään kavereiden kanssa golfia pelaamaan. Pelkkä moderni länsimainen syöpäterapia ei riitä, vaikka se aika tehokasta onkin ja omasta mielestäni on toki ensiarvoisen tärkeää, että syöpäpotilas saa parasta mahdollista lääketieteellistä hoito. Kliinisesti tutkittua ja varmistettua syöpähoitoa. Lääkäri tekee oikein ohjatessaan syöpäpotilaan ravitsemusterapeutin luokse. Välillä lääkäri voisi toki kokeilla olisiko potilaalle enemmän hyötyä sellaisen terveystietoisen ravintoterapeutin tai ravintovalmentajan palveluksista, joka ei niin tarkkaan seuraa ammattinsa mukaista roolia pitäytyä vain virallistetun opinahjonsa mukaisessa oikeaoppisessa ravitsemusvalistuksessa? Vaihtelu virkistäisi. Ravitsemusterapeuttien vastaanotolla soitetaan liian totista ja tylsää musiikkia.

Ravitsemusterapeutin olisi myönnettävä, ettei hän oikeastaan ole perehtynyt kovinkaan tarkkaan syöpään. Syöpä on lääkärin aluetta. Ravitsemus on hänen omaa aluettaan ja siitä hänellä on paljon tietoa. Hän tietää lähes kaiken kuiduista, kasviksista, punaisen lihan epäterveellisyydestä, kalan terveysarvoista ja vettä pitää muistaa juoda. Ravitsemusterapeutin ongelma on syövän ja ravitsemuksen yhdistäminen sellaiseksi oivaltavaksi potilaalle tarjottavaksi valistuspaketiksi.

Toki ravitsemusterapeutti on lukenut Laatikaisensa (Syö hyvin – Voi paremmin). Fiksua tekstiä. Toki ravitsemusterapeutti on tutustunut aihealueeseen lukuisissa seminaareissa ja on saattanut jopa muutaman alkuperäisjulkaisun aiheesta lukea. Tietää jonkun kaverin, joka karppaa. On kuullut, että ketoosi ei ole hengenvaarallista. Vaikeaa on kuitenkin tajuta miten soveltaa tietoja syöpäpotilaalle. Paras ottaa varovainen linja, ettei Valvira tule silmille hyppimään. Parempi pysytellä vatsavaivojen saralla ja ottaa IBD-potilaat ja keliaakikot tosissaan? Syöpää on niin kauhean vaikeaa hoitaa?

Aikaansa seuraava potilas saattaa olla sekä väärässä ja oikeassa samaan aikaan, aivan kuten lääkäri ja ravitsemusterapeuttikin. Mielestäni syöpäpotilas tekee oivallisesti siinä seikassa, että hän kiinnostuu sairaudestaan ja haluaa oppia sairautensa asiantuntijaksi. Voin vain toivoa, että matkan varrelle osuisi edes muutama terveysalan ammattilainen, joka arvostaisi potilaan pyrkimyksiä perehtyä sairauteensa.

Autetaan syöpäpotilasta takaisin terveyspolulle

Ajattelin kunnianhimoisesti tarjota lähinnä syöpäpotilaalle (lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia unohtamatta) laajan yhteenvedon siitä mitä tiedetään ravitsemuksen roolista syövän hoidossa. Katsotaan vähän mitä voidaan tehdä suoliston tervehdyttämiseksi, sillä suoliston ja siihen liittyvän immuunipuolustusjärjestelmän kunto määrittelee pitkälti miten menestyksellisesti syöpäpotilas voi elää sairautensa kanssa. Sillä toimiva puolustusjärjestelmä on syöpäpotilaan paras turva.

Pysy linjoilla, kohta tulee tärkeää tietoa meille kaikille.

Tässä vähän esimakua käsiteltävistä asioista

Olen lukenut kymmeniä syöpäkirjoja, sellaisia joita lääkärit ja ravitsemusterapeutit selailee sekä sellaisia, joista eivät ole kuulleetkaan, mutta jotka ovat tärkeitä. Olen lukenut satoja syövän ja ruoan yhteyttä tutkivia tieteellisiä artikkeleita. Lähes kaikki julkaisut päätyvät ehdottamaan lisätutkimuksia. Näyttö hyödyistä on riittämätöntä vaikka sokea Reettakin näkee, että oikeilla jäljillä ollaan. Minä olen rohkeasti päätynyt uskomaan jo tiettyihin tutkimusnäyttöihin, sillä koskaan ei näyttäisi tutkimusnäyttö riittävän lääkäripiireille. Ja muistakaa, että lääkäri aina päättää potilaan hoidosta. Lukuisia kansantajuisia artikkeleita olen kirjoittanut yksityiselle syöpäsäätiölle ja omiin terveysblogeihini. Monet kerrat olen näistä asioista puhunut luennoillani.

Suoliston terveyden ja ruokavalion tärkeys eri syöpämuodoissa paljastuu hitaasti. Tutkimustyö on nimittäin niin tavattoman haastavaa koska yhteys ruoan komponenttien ja syövän välillä on erittäin monimutkaista yksityiskohtien tajuamista. Sekoittavia tekijöitä on niin valtavasti. Lääkärin pitää olla varma siitä onko jokin ruoka-aine varmasti yhdistettävissä parempaan terveyteen syöpäpotilaalla, sillä hän on lirissä jos antaa kliinisissä kokeissa varmistamattomia ohjeita potilaalleen. Terveysviranomaiset valvovat tarkkaan, että lääkäri pysyy ruodussa.

Tulevissa blogiartikkeleissani esittelen vilkkaasti tutkittujen tiedeaiheiden tutkimustuloksia ja kerron, mitä voimme jo nyt hyödyntää ennen kuin tulokset päätyvät Käypä hoito -suosituksiin. Kerron siitä kuinka voimme hyödyntää tätä puolivalmista tietoa parhaiten ja ohjata syöpäpotilaiden ruokavalioita terveelliseen suuntaan. Valvira ei ole minun kimpussani. Minä olen pelkkä tohtoriksi väitellyt biologi.

Valtavasti on tutkittu suoliston terveyttä, putkissa lymyileviä mikrobeja, mutta totuushan on, että vain funkkarilääkärit näitä tutkimusnäyttöjä ottaa tosissaan. Funktionaalisen lääketieteen parissa toimiva oivallinen hippiporukka osaa hyödyntää ruokavalion eri tekijöitä erilaisissa syöpämuodoissa, mutta onhan se toki monimutkaista ja edetä pitää vähän niin kuin hyssytellen, ettei viranomaiset herää. Kaukana on vielä se aika, jolloin Pertti Peruslääkäri ja Eeva Erikoislääkäri tajuaa muuntaa nämä lukuisat ravitsemustutkimukset syöpäpotilailleen terapioiksi ja ennalta ehkäiseviksi ohjeiksi.

Kerron äskettäin julkaistuista tutkimuksista, jotka koskevat suojaravintoaineita, erilaisia biokemiallisia yhdisteitä, siitä miten ne vaikuttavat toisaalta syövän kehittymiseen toisaalta terveyden saavuttamiseen. Yritän yhdistää ravintoterapian ja syövän ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Varmaan törmäytän lukijani useisiin syöpää ja ruokavaliota koskevaan yleiseen väärinkäsitykseen.

Koko ajan minä etenen tämän asian kimppuun tiede edellä. Ehkä minulla on myös joitakin ajatuksia siitä mihin sinun mahdollisena syöpäpotilaana pitäisi konkreettisesti keskittyä, jotta yhdessä modernin länsimaisen lääketieteen keinoin saisit parhaan mahdollisen hyödyn terveellisestä ruoasta.

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts