Riippuvainen vai riippumaton – kuka sen määrittelee?

Tupakkaa polttavat ovat tupakoitsijoita, ja aiheessa harvemmin on mitään peiteltävää tai salattavaa, vaikka hajusta sen kyllä sitten tietää. Poltat aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä ja päivällä sopivin väliajoin. Ja jos ei ole tupakkaa, niin sitten voi olla nuuska huulessa.

Alkoholia juovat myöntävät harvoin sen olevan mikään ongelma, että olisi alkoholisti. Nehän ovat niitä, jotka puistonpenkilllä istuvat likaisissa vaatteissa, epäsiisti tukka harottaen käheällä äänellä ohikulkijoille tai kohtalotovereilleen huutavia asunnottomia. Tai sillan alla majailevia toisen luokan kansalaisia.

Mutta mikäs se sitten on, jos joka viikonloppu tarvitsee ostaa pullo tai kaksi viiniä, tai 3 litran pönikkä punkkua? Ihan vaan vierasvaraksi, tavaksi ja tottumukseksi. Et voi mennä saunaan ilman saunaolutta tai -siideriä. Et voi mennä baariin selvin päin. Eikö silloin ole kysymys riippuvaisuudesta ja kyseessä on alkoholismi, varsinkin jos se toistuu joka viikko suurilla annosmäärillä?

Entäs sitten huumeiksi luokiteltuja aineita käyttävät? Et ainakaan sano olevasi narkkari. Ihan vaan lääkkeeksi, silloin tällöin seurassa fiilistä kohottamaan, murheita karkoittamaan tai tietoisuutta laajentamaan. Missään nimessä et ole kuitenkaan riippuvainen, et ainakaan myönnä sitä. Et ainakaan siitä aineesta.

Suklaatakin syöt ehkä lapsilta salaa, käyt pikaruokailemassa ja päivittäin täytyy saada colajuomaa sokerilla tai aspartaamilla makeutettuna. Työpäivän lomassa tai netissä roikkumisen aikana kuluu energiajuomaa. Niin, että miksikäs niitä kutsutaan?

Entä jos haluat olla koko ajan parisuhteessa, eikös sekin ole jonkinlainen addikti – läheisriippuvaisuutta? Tai kun perse ei nouse penkistä, ja netin tai medialaitteiden äärellä vierähtää aikaa niin, että ruokakin ehtii palaa pohjaan?

Urheilustakin voi jäädä riippuvaiseksi, itsensä tarkkailu ja kontrollointi voi olla ihan äärimmäisyyteen menevää. Liikunta on joillekin maailman ihanin asia, ja samalla toisille se on aivan pakko. Luomu- ja terveysruokakin saa toiset välillä aivan hysteeriseksi, tai se, että onko ne kaikki vitamiini- ja ravintolisät nyt tullut otettua?

Mikä siis tekee riippuvaiseksi, ja kuka sen määrittelee, että mikä tai kuka on addikti? Voiko olla hyvää riippuvaisuutta? Jokainen on varmasti jossain vaiheessa addiktoitunut johonkin, oletan ainakin näin. Ja jos se aiheuttaa ongelmia itselle tai lähipiirille, niin miten siitä pääsee irti, ja onko se edes tarpeellista? Mutta jos se tekee onnelliseksi, niin mikäs siinä. Elämä on täynnä valintoja.

Lue tästä muita Piken kirjoituksia!

Pike Hilakari

Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.

Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.

”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts