Kun itse sain nauttia lapsena maalla asuessani puhdasta ravintoa omasta maaperästä ja lihaa naapuritiloilta, niin voin todella hyvin. Voita ja rasvaista maitoa ei säästelty. En pitänyt leivästä tai maidosta ruokajuomana, joten jätin ne koulussa väliin. Äidin tekemää rieska kyllä kelpasi tuoreeltaan voin kera, ja sitä oli paljon leivän päällä.
Sitten muutin äidin lihapatojen ääreltä omaan kotiin, ja silloin alkoi rasvaton ja sokeriton vallankumous. Ruokapöytääni tunkeutui rasvaton maito ja light -tuotteet. Mikä virhe se olikaan, mutta kun ne suositukset. Paino alkoi nousta ja tietysti se laitetiin e-pillereiden syyksi, että ne lihottavat. Minä uskoin. Olihan minut aivopesty, että ravintosuositukset ovat meille tehtyjä.
Samaan aikaan kehoni puolustusjärjestelmä heikkeni, koska ollessani töissä paikassa, jota remontoitiin sain mm. rakennuspölyn seurauksena 7 antibioottikuuria puolen vuoden aikana. Siinä ei enää auttanut viimeisen kuurin aikana maitohappobakteeritkaan. Paino alkoi nousta lisää, raskausaikojen kilojakin kerääntyi.
Ajoittain sain tiputettua painoa milloin milläkin tavalla. Näin jatkui useita vuosia, olin jojolaihduttaja. Kiloja tuli ja meni, kunnes aloin tutustua Heikkilän vähähiilihydraattiseen ruokavalioon silloisen anopin myötä, joka sekään ei ihan ollut mun keholle täysin sopiva tai tavalleni toimia.
Painonvartijatkin tuli matkan varrella tutuksi, ja myös sitä kautta aspartaamilimut. Se oli ehkä se suurin virhe, sillä se tukki aineenvaihduntani lopullisesti, ja alkoi suurina määrinä vaikuttaa myös mielialoihin. Turvautuminen hetkellisesti mielialalääkkeisiin toivat lisää suojamuuria ennestäänkin ylipainoiseen kehooni puolessa vuodessa 20 kiloa ja vielä 10 kiloa lisää. 30 kiloa lisäpainoa vuodessa oli jo liikaa.
Jaksoin tehdä toimittajan työtäni, vaikka elämä silloin oli varsin rankkaa, ja alkoi maistua hiilarihötöt, pizzat, hampurilaiset ja limut. Ruokaa meni valtavia määriä. Paino sentään pysyi, ei laskenut tai noussut. Siinä vaiheessa olin jo lopettanut mielialalääkitysen, josta oli selkeästi apua. Olin aloittaessa päättänyt, että syön niitä max. 1,5 vuotta ja niin tapahtuikin.
Sitten pikkuhiljaa alkoi tulla mitta täyteen omaa huonoa oloa, ylipainoista kehoani ja alkanutta fyysistä kipukierrettä. Aloin tutkia asiaa, ja saada selville, että mikä sopii keholleni ja mikä ei. Sain myös diagnooseja toisensa perään ja lääkkeitä otin lisää, niitä vaihtui ja poistui.
Hiusjuuritutkimus Hiusakatemiassa oli alkusysäys suurelle muutokselle. Sitä seurasi kohtaaminen superfoodiin erikoistuneen ystäväksi tulleen ihmisen myötä. Ja kun vielä keksin yhdistää omalle keholleni sopivan vähähiilarisen go-fat-go -haasteeseen, niin jopas alkoi tapahtua.
Ensimmäisen vajaan vuoden aikana tippui painoni 22 kiloa, ja siitä sitten 11 kiloa lisää eli yhteensä 33 kiloa suli pois kehostani. Se on 66 voipakettia. Vertaan siihen, sillä söin voita 1-2 pakettia viikossa, maustamatonta lihaa, kalaa ja kanaa, runsaasti kasviksia, aamuisin puuroa mehukeiton ja raejuuston kera. Kerran viikossa pidin mässypäivän, eikä mikään ollut kiellettyä. Kuuntelin kehoani.
Terveydentilani oli kuitenkin romahtanut aika paljon, oikeastaan yllättäen. Siihen syynä pidän ottamaani jäykkäkouristusrokotetta, jonka jälkeen aktivoitui nivelpsoriasis. En pystynyt liikkumaan lainkaan, ja painonhallintaprojektini onnistui pelkästään ruokavaliolla ja laadukkaalla yöunella. Käytössäni oli jonkin verran ravintolisiä, tärkeimmät D-vitamiini reilusti yli suositusten ja Omega-3.
Kärsimyspolkuni kuitenkin lieventyi ruokavalion avulla, kun sain hyvät ohjeet funktionaaliselta lääkäriltä: jätin pois viljat, maitotuotteet, palkokasvit, soijan ja myös koisokasveja esimerkkinä peruna. Reumatologi ja sairaanhoitaja tosin tyrmäsivät täysin ruokavalioni, mutta sain “potkut” Jorvin polilta, koska olin niin hyväkuntoinen, vaikka ennusteeni oli jo pyörätuoliin joutuminen.
Mieleni säilyi hyvänä meditoinnin avulla, ja koiranpentu laittoi minut liikkumaan. Olosuhteiden muutokset, avioero ja sen jälkiseuraukset, sairaus ja töiden vähentyminen heilauttivat kyllä epämukavuusalueelle, ja retkahdin hiilarihöttöön. Se toi lisäongelmia, ja myös väärää lääkitystä ja lisää ongelmia.
Nyt olen siinä tilanteessa, että jaksan taas ajatella omaa terveyttäni enemmän ja edetä pienin askelin kohti muutosta, palautua ruotuun omalle keholle sopivaan ruokailuun. Tiedän sen olevan mahdollista, koska olen onnistuneesti ruokavalioremontin avulla pitänyt vähentyneet kilot kurissa yli kaksi vuotta. Pientä nousua tapahtuu silloin, kun yöunet jäävät heikoksi. Se herättää hiilarihimon ja sokerikoukku on väärä pelastus siinä kohtaa.
Terveeksi tuleminen on hidas projekti, varsinkin jos monta vuotta on mennyt itseään tuhoten. Emme aina voi hallita tilanteita, mutta voimme tehdä parhaamme ja olla itsellemme armollisia.
Pike Hilakari
Espoolainen kirjoittaja, toimittaja, äiti.
Tunteellinen älykkö, joka herkästi huomioi ja tunnistaa muutokset ja sen tarpeen niin ympäristössä, lähipiirissä kuin myös itsessään.
Hyvin taipuvainen analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan, selvittämään ja tutkimaan asioita, valmis oppimaan kuulemastaan ja kokemastaan tuottaen herättävää tekstiä kulloinkin pinnalla olevasta aiheesta. Ehdottoman oikeudenmukainen, uskaliaskin kyseenalaistaessaan jämähtäneitä toimintatapoja.
”Jos yksikin ihminen saa avun tekstieni kautta tai toimintatavastani, olen kiitollinen onnistuja.”
About Author
Hei! Halusin vaan kertoa että minulla on ollut myös ongelmia nivelissä ja epäilen juurikin ottamaani jäykkäkouristusrokotetta. Mitään diagnoosia niihin ei ole löytynyt ja ovat tällä hetkellä lieventyneet paljon. Pahimmillaan jalkaterät ja sormet olivat niin kipeät että kävely oli todella hankalaa. Tällä hetkellä vaivaa oikeastaan vain selkä. Pyrin syömään terveellisesti, en syö viljoja, sokeria enkä maitotuotteita, paitsi voita. Luulen että tämä vaikuttaa asiaan positiivisesti. Myös minua tutkineet lääkärit ovat tyrmänneet ruokavalion vaikutuksen. Olen tehnyt hyvin fyysistä työtä ennen oireita, siihen en enää pysty palaamaan. Mukavaa syksyä. Yst. Terv. Tanja Väisänen
Hei, tuosta jäykkäkouristusrokotteesta, niin ilmoititko minnekään tuota epäilyä, että nivelpsori ois sen takia lauennut?