E niin kuin emäksinen

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Olen mukana asiantuntijana Antti Oinaksen kokoamassa PESHLA-ryhmässä. Siinä ryhmässä tarkastelemme ennakkoluulottomasti syövän hoidossa käytettäviä koululääketieteen ja täydentävien hoitojen keinovalikoimia. Tutustu PESHLA-menetelmään lukemalla aiempia kirjoituksia:

• P niin kuin positiivisuus
• Syöpä ja sen kokonaisvaltainen hoito – erään potilaan näkökulmasta

Moniammatillista tarkastelua

Emäksisyys ja syöpä on kiehtova tutkimusaihe. Olen onneksi ollut siinä asemassa, että olen voinut käydä rakentavia keskusteluja tästä asiasta useiden huippuasiantuntijoiden kanssa. Meille on muodostunut käsitys emäksisyyden eduista syövän hoidossa. Kokemusperäistä tietoa emäksisyyden eduista on kantautunut erityisesti Antti Oinaksen ryhmän kautta ja myöskin lukuisista yhteydenotoista vuosien varrelta. Jotain hyvää emäksisyys tuo taistelussa syöpää vastaan. Mikä se on, se on vielä aika lailla epäselvää, mutta tässä artikkelissa on esitetty alustava käsityksemme.

Asia on monimutkainen ja vaatii lisäpohdintaa, mutta yksi asia on varma: useimmissa tapauksissa on eduksi, että pidetään kudokset emäksisessä tilassa. Emäksisyys haittaa myös terveitä kudoksia (soluissa vaikuttavat entsymaattiset ja muut toiminnot vaativat tietyt vakio-olosuhteet toimiakseen optimaalisesti), mutta syöpäsolut ottavat tästä pyrkimyksestä emäksiseen suuntaan enemmän siipeensä ja saavutetaan mahdollisesti hieman etua taistelussa syöpää vastaan. Käsityksemme mukaan tämä ei kuitenkaan ole se pääasiallisen syy miksi emäksinen (tai emäksiseksi elimistössä muuntuva) ruoka ja juoma on eduksi kokonaisvaltaisessa syöpähoidossa. Emäksisyyden terveysvaikutus tulee pääosaltaan toista reittiä, näin me sen tulkitsemme. Lue lisää ja kommentoi mieluusti!

Käsityksemme on, että emäksinen ruoka ja juoma vaikuttaa suoliston kautta immuunipuolustusjärjestelmää vahvistaen. Toimintamekanismina tässä voisi olla emäksisyyttä suosivien hyvien mikrobien otollisempi kasvu ja/tai suolistosolujen välitilan pysyminen terveempänä. Nämä asiat ovat erittäin tärkeässä roolissa, koska havaintojen mukaan yli 70 prosenttia elimistömme immuunisoluista sijaitsevat juuri suoliston alueella. Toimiva suoliston immuunipuolustus luo edellytykset koko kehon terveelle immuunipuolustukselle. Paras mahdollinen immuunipuolustus on tärkeää syöpää vastaan taistellessamme.

Tärkeää pohdintaa

Elimistömme happamuutta säädellään hyvin tarkasti virtsan (munuaisten) ja uloshengityksen (hengityskaasujen vaihto) välityksellä. Tämä on oppikirjatietoa, jota vastaan on vaikea muuta väittää. Mutta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Rakentavassa mielessä tuomme esille myös emäksisen ruoan suoran vaikutuksen kudostasolla.

On huomioitava, että mahalaukun sisältö on pH-arvoltaan hyvin hapan, jotta ruoansulatus tapahtuu oikealla tavalla. Miten emäksinen ruoka ja juoma pääsee ohut- ja paksusuoleen asti nostamaan pH-arvoja emäksisempään suuntaan? Rohkeasti esitetään, että PESHLA-hoidossa käytettävä hyvin emäksinen koivuntuhkajuoma (pH=13) livahtaa muiden nesteiden tapaan nopeasti mahalaukun läpi, eikä siinä altistuta kovinkaan paljon mahalaukun voimakkaille hapoille ja ne ruoat, jotka muuttuvat ruoansulatuksessa emäksisyyden suuntaan, pääsevät mahalaukun happokäsittelystä jollakin tavalla läpi varsinkin jos niitä nautitaan tavallista enemmän. Tähän liittyy paljon epävarmuustekijöitä, sillä kirjallisuudesta en ole löytänyt tätä pohdintaa. Myönnän virheellisen tulkinnan vakuuttavan oikaisutekstin saadessani lukijoiltani. Muistakaa oikaista minua mikäli tarpeen! Tärkein tässä on totuus.

Veren pH-arvo pysyy terveellä ihmisellä aina hieman emäksisellä puolella, mutta veren pH-arvojen vaihtelu on niin minimaalisen pientä, että terveysvaikutus (emäksisyys) ei voi välittyä elimistön kudoksiin sitä kautta.

Merkittävää pH:n vaihtelua tapahtuu suolistossa kun erityisesti runsaasti eläinperäistä valkuaista sisältävä ravinto hajoaa. Proteiinien hajoamistuotteet ja niiden jäänteet ovat usein happamia ja kasvisravinnon hajoaminen vastaavasti toimii emäksiseen suuntaan. Tämä voisi olla tärkeä syy miksi syöpäpotilaan aivan erityisesti kannattaa varmistaa itselleen kasvisvoittoinen ruokavalio (hyvä se on meille kaikille!).

Ruoan hajoamistuotteiden vaikutus (ja elimistön terveyden tila) näkyy virtsa-arvoissa. Virtsa voi olla varsin hapanta, useimmiten kuitenkin emäksisellä puolella (voi vaihdella 5-9 välillä). On pakko myöntää, että ruoka-aineiden alkuperäisillä pH-arvoilla saattaa olla vähäinen suora merkitys, sillä ruoka-aineiden pilkkoutuessa suolistossa pH-arvot muuttuvat pakostakin. Ruoansulatusentsyymit tarvitsevat optimaaliset pH-arvot toimiakseen tehokkaasti. Verenkiertoon ruoka-aineiden happamuus ei ollenkaan välity, sillä tehokas puskuri- ja kuljetusjärjelmä varmistaa, että veren ja elimistömme pH pysyy vakiona.

Mutta mitä tapahtuu eri kudoksissa solujen sisällä? Tämä on miljoonan euron kysymys. Solun sisällä olevia nesteitä on hyvin haasteellista tutkia ja varsinkin pH-arvon mittaaminen solun sisältä on lähes mahdotonta (ainakaan kovin tarkasti). Koska solujen sisällä on hyvin runsaasti nesteitä (paljon enemmän kuin solujen ulkopuolella), voi olla, että solunsisäinen pH-arvo merkittävällä tavalla vaikuttaa esimerkiksi solun mitokondrioiden toimintaan ja pienetkin vaihtelut voivat olla merkittäviä. Mitä jos emäksisten nesteiden ja ruokien tervehdyttävä vaikutus ulottuu solujen sisään, mutta me emme sitä luotettavasti pysty todentamaan? Löytämieni tietojen mukaan solunsisäinen pH on hieman happamampaa kuin valtimoveri. Sitä on kuitenkin siis ollut vaikea mitata ja tähän tietoon liittyy epävarmuustekijöitä. Ylipäänsä solunsisäisiä ominaisuuksia on erittäin vaikea tutkia tarkasti.

Elimistön kuormittaminen happamilla ruoka-aineilla ei todennäköisesti lisää elimistön happokuormaa. Esimerkiksi sitrushedelmät tuottavat elimistössä emäksisiä yhdisteitä happamasta maustaan huolimatta. Sen sijaan emäksisyyttä lisääviä ruokia lienee hyvä nauttia runsaasti. Tiedossa on, että elimistömme voi neutraloida vain sen verran happamuutta, mitä sillä on emäksistä kapasiteettia itsessään, ja miten paljon se pystyy ylläpitämään emäksisyyttään. Elimistön mineraaleilla on tärkeä rooli tässä neutraloinnissa.

Happoja lisääviä tunnettuja tekijöitä ruoan lisäksi ovat muun muassa ilmansaasteet ja kaikenlaiset meitä kuormittavat kemikaalit, stressaava elämäntapa ja suorituspaineet, ärtymys, masennus, runsas särkylääkkeiden käyttö, nautintoaineet, toisaalta liian vähäinen liikkuminen ja toisaalta liian rasittava liikunta. Epätasapaino luo kaaoksen kehoon ja avaa ovet alkaville sairauksille ja toivumme huonommin sairauksista. Onneksi aineenvaihdunnassa mineraalit pyrkivät neutraloimaan happoja vaarattomiksi kuona-aineiksi ja verivirta kuljettaa niitä pois elimistöstä. Pitkään jatkuessaan epäsuotuisa happamuus kuitenkin tuuppaa kerääntymään elimistöön ja näin huonovointisuus lisääntyy liikahappamuuden seurauksena.

Tutkimusnäyttö

Ruoan terveysvaikutuksia emäksisyyden ja happamuuden kautta on toki tutkittu. Tässä muutamia tutkimuksia selkokielelle avattuna.

Cancer Research -lehden artikkelissa vuonna 2006 Gatenby, Gawlinski, Gmitro, Kaylor ja Gillies kertoivat havainneensa, että kudosten jatkuva altistus happamuudelle synnyttää soluille myrkyllisen tilan ja se näkyy seuraavilla tavoilla: a) normaali solukuolema ja b) solujen ulkopuolinen kalvo hajoaa. Tutkijat toivat esille käsityksensä, että hapan elämäntyyli johtaa kroonisesti happamaan kudosympäristöön, joka tarjoaa täydellisen kasvualustan syövälle.

Maaliskuussa 2009 julkaistiin tutkimus, joka näytti toteen, että emäksiset mineraalit (bikarbonaatit) kohottivat syöpäkasvainsolujen ulkopuolella olevaa pH-arvoa estäen etäispesäkkeiden muodostumista. Kasvainten pH on useimmiten happamalla puolella ja käyttämällä erittäin emäksisiä mineraaleja pH-arvon nostamiseen, syövän kasvu voidaan estää.

Pizzorno, Frassetto ja Katzinger pohtivat vuonna 2010 voiko happamalla ruoalla olla merkitystä terveydelle. He päätyvät siihen, että ruoan aiheuttama happamuus elimistömme sisällä (diet-induced acidosis) on aito terveysongelma, johon kannattaa vaikuttaa tekemällä terveellisiä ruokavalintoja. Pääasiallinen syyllinen happamuuden lisääntymiseen on länsimainen ruokavalio, täräyttää Adeva ja Souto.

Tutkija Ian Forrest löytää yhteyden happaman ruoan ja syöpäkasvun välille. Syntyy lievä aineenvaihdunnallinen siirtymä happamalle puolelle ja pitkään jatkuessaan se muiden vaikuttavien tekijöiden ohella edistää syövänkasvua. Tutkija ei löydä suoraa yhteyttä happaman ruoan ja syövän välillä, mutta happo-emäs-tasapainon pienikin järkkyminen vaikuttaa häiritsevällä tavalla hormoneihin ja syövän kasvusignaaleihin. Solujen ulkopuolella vallitseva hapan pH on yhteydessä alttiuteen tuottaa syövän etäpesäkkeitä ja syöpäsoluilla on kyky lisätä happamuutta tehostamalla omia solutoimintojaan.

Monissa tutkimuksissa on luettavissa selkeä johtopäätös, että emäksisyyttä lisäävien kasvisten käyttö on otettava sokeristen, energiatiheiden ja pitkälle jalostettujen ruokien tilalle.

On eduksi, että nautitaan kaliumia ja jossain määrin magnesiumia, sillä niiden happamuutta lisäävä nettovaikutus on mineraaleista kaikkein pienin. Veren pH voi itsepintaisesti pysytellä alemmalla tasolla (7.36-7.38) kun suositaan happamia ruokia ja kohota pysyvästi korkeammalle (7.42-7.44) kun emäksisyyttä korostetaan ruokavalinnoissa. Ero on pieni, mutta pitkän ajan kuluessa näinkin pieni ero voi olla merkittävä.

Kommentteja otetaan mieluusti vastaan!

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts