Miksi ravitsemussuositukset valehtelevat?

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Virallisterveelliset ravitsemusterroristit ovat laskeskelleet, että tavallinen perussuomalainen syö kivuliaan ja lääkepöhnäisen elämänsä aikana noin 25 000 suurtalouskeittiössä tehtyä ateriaa. Kun tähän lasketaan päälle kotona mussutetut Sydänliiton Sydänmerkillä varustetut murkinat, on virallisten ravitsemussuositusten osuus suomalaisen korruptokratian asukkaiden terveydessä ja sairaudessa merkittävämpi kuin vaikkapa markkinatalousmaissa Saksassa ja Sveitsissä.

Tieteellinen pohja?

Jos joku kehtaa väittää, että ravitsemussuosituksilla on jotain tieteellistä pohjaa, niin kannattaa muistaa, että ravitsemusoppi kuuluu tiedekuntana yliopistossa maa- ja metsätaloustieteisiin, mutta silti Mikael Fogelholm opettaa lääkäriopiskelijoille Helsingin Yliopistossa ravinto-oppia. Ravitsemussuositukset myös julkaisee Maa- ja Metsätalousministeriö eikä suinkaan Sosiaali- ja Terveysministeriö kuten ennen muinoin. Tästä vanhasta STM:n vuoden 1981 yrityksestä kerroin jo artikkelissani ”Maito, terveys ja ravitsemussuositukset”. Ravitsemus on Suomessa Keskustapuolueen yksinoikeus sekä rypsin ja rapsin viljelijöiden sydämen asia.

Projekti 226

Legendaarinen ”Projekti 226” Yhdysvalloissa oli aikoinaan 1960-luvulla alku eri maissa idealle ohjailla ihmisten syömistä virallisilla ohjeilla. Sokeriteollisuuden lahjonta Harvardin Yliopistolle sai kansainvälisen tiedekoalition demonisoimaan rasvan vaikka esimerkiksi Harold P. Himsworth oli jo 1930-luvulla puhunut nimenomaan korkeiden insuliinitasojen haitoista. Muita pioneereja olivat Robert W. Stout, Kalevi Pyörälä ja Joseph R. Kraft.

Kun tuhansia vuosia ihmiset olivat selvinneet isoäidin ruokaohjeilla terveinä, niin 1970- ja 1980-luvuilla ympäri maailman keksittiin, että ihminen ei osaa syödä ilman korruptoituneiden lääkärien ja poliitikkojen ohjeita. Kasviöljyt ja fruktoosisiirappi astuivat kansalaisten ruokalautasille.

60-30-10 -dieetti

60-30-10 dieetti rantautui hitaasti mutta varmasti suurtalouskeittiöiden resepteihin; 60% hiilihydraatteja, 30% rasvoja ja 10% proteiineja. Viljelykasveista vehnä, rapsi, rypsi, maissi ja soija kokivat nousukauden, lihapuolella voittaja oli sairaaksi jalostettu broileri – etäistä sukua ihanille maatiaskanoille. Enää ei saatu laatua lasten lautasille vaan kaiken piti olla halpaa.

Harmaapartainen nippelitieteiden dosetti Birdie yrittää sivistää Turpaduunaria usein talouselämän ja politiikan kiemuroissa, kuten esimerkiksi miten Helsingissä Tehtaankadulla sijaitseva markkinointiyritys Kuudes Kerros tai lyhyemmin sanottuna Kuudes liittyy suomalaisten ruokaostoksiin ja ruoka-alan yritysten strategioihin. Pieni sitaatti Birdien talousmietteistä on siis paikallaan:

”Kun lobbari sanoo ajavansa liberaalia markkinataloutta, hän tarkoittaa monopolien ja oligopolien suosimista. Kymmenvuotias kyyttö-lehmä luomulypsytilalla apilapeltoa syömässä ei tuo rahaa Monsanton kassaan, mutta Monsanton kevätrapsin DK 7150 CL siemenet täytyy ostaa joka vuosi uudestaan. Siksi rapsiöljy on virallisesti terveellisempi kuin voi. Tieteelliseksi terminologiaksi keksittiin rasvahappojen P/S-suhde, mutta koska tosiasiat eivät tue teoriaa niin P/S-suhdetta ei koskaan ilmoiteta tuote-etiketeissä.”

P/S-suhde

Edesmennyt Kari Salminen oli hänkin aina inokas puhumaan P/S-suhteesta, mutta aihe on kyllä jäänyt terveysjournalismissa pahasti paitsioon. MTV ja Helsingin Sanomat ei näistä asioista turhia hiisku.

P/S-suhde on monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvojen välinen suhdeluku. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan sen kuuluisi olla välillä 0,5-1,0. Virallisen matematiikan mukaan tähän päästään kun eläinrasvat – nuo pahat kovat rasvat – jätetään kokonaan pois ja käytetään ravintorasvana rypsiöljyä jonka P/S-suhde on 5,8. Lisää virallisterveellisiä rasvoja saa saksanpähkinöistä joiden P/S-suhde on 7,7. Vegaanit voivat juoda ulkomailta rahdattua Alpro soijajuomaa jonka P/S-suhde on 3,3, Halvin tukusta löytyvä kala eli uhanalainen pangasius omaa P/S-suhteen 1,2. Turpaduunarin ja Birdien matematiikan taidot eivät edes päät yhteen lyöden keksi miten näiden lukujen keskiarvoksi saadaan 0,5-1,0.

Korkean P/S-suhteen vaarat terveydelle eivät ole mikään uusi asia. Esimerkiksi Mikael Fogelholm on kirjoissaan onnistunut muodostamaan seuraavan kaltaisia lauseita:

”…monityydyttymättömien rasvahappojen suuri saanti lisää samalla helposti hapettuvien sidosten määrää elimistössä. Tällöin taas antioksidanttien eli hapettumisen estoaineiden (mm. C- ja E-vitamiini) tarve kasvaa.” (Mikael Fogelholm: Liikkujan ravitsemus – teoriasta käytäntöön, 2. painos 2004)

Tässä vaiheessa lukija tuskin enää hämmästyy siitä, että virallisterveellinen broileri omaa huimasti korkeamman P/S-suhteen kuin ”epäterveellinen” punainen liha. Talouslogiikka on taaskin se, että Aviagen-yhtiön myymä Ross-broileri tapetaan kuukauden ikäisenä, mutta lehmä elää vuosikausia. Suurteollisuus ja osakkeenomistajat haluavat korkeita P/S-suhteita. Tuotannolle nopea kierto, mutta tuotteelle pitkä hyllyikä marinoinnin avulla. Lisäksi lääkereillekin riittää töitä.

Ruoan korkealla P/S-suhteella on toki rankempiakin haittavaikutuksia kuin kohonnut C-vitamiinin tarve ja Monsanton rikastuminen. Esimerkiksi Pekka Puska on tutkinut, että testosteronitasot laskevat kun P/S-suhteet nousevat. Mutta tämäkin on vielä pientä sydänterveysongelmien ja syöpien rinnalla. Harmaapartainen ystäväni Birdie tarjoaa kommentin tähänkin näkökulmaan:

”On perin omituista, että lääketieteessä sanotaan Paradokseiksi todisteita siitä, että virallisterveellinen linja on väärässä. Luulisi tietenkin, että teoriaa korjataan jos tosiasiat eivät tue teoriaa, mutta sen sijaan tosiasioita sanotaan paradokseiksi. On ranskalainen paradoksi, intialainen paradoksi, amerikkalainen paradoksi, espanjalainen paradoksi ja puolisen tusinaa muutakin. Näistä intialainen paradoksi – joka todistaa kasvirasvojen lisäävän sydänkohtauksia – on jo 1960-luvulta, mutta silti Mikael Fogelholm ei muuta sanomaansa voin ja kerman turmiollisuudesta.”

Lisää luettavaa

Lisää iltalukemista ahkerille ja uteliaille Lonton murteen taitajille löytyy Birdien valitsemista neljästä linkistä. Lukijat saavat vapaasti lähetellä omia linkkejään asian tiimoilta. Miksi viranomaiset valehtelevat ja mistä kaikesta he valehtelevat? Ja koska aletaan puhumaan helsinkiläisestä paradoksista Kalevi Pyörälän Helsingin Poliisitutkimuksen tulosten suhteen?

http://www.cholesterol-and-health.org.uk/dietary-paradoxes.html

Lyhyt ja ytimekäs yhteenveto ravitsemustieteen paradokseista jotka on nimetty jonkin maan mukaan; esimerkiksi Spanish Paradox tai Indian Paradox. Intian rautateiden ylilääkäri S. L. Malhotra on siis mainittu.

http://granthaalayah.com/Articles/Vol5Iss1/26_IJRG17_A01_45.pdf

Kahden Cambridge-tutkijan tiedelehti-artikkeli tyydyttyneiden rasvojen terveellisyydestä. Kiitososuudessa mainitaan Weston A. Price Foundation ja Sally Fallon Morell, kirjailija esimerkiksi ”Nourishing Fats: Why We Need Animal Fats for Health and Happiness” -kirjan takana.

https://www.huffingtonpost.com/healthline-/sugar-and-heart-disease-t_b_12123384.html

Huffington Postin artikkeli ”Projekti 226” taustoista ja teollisuuden lobbauksesta. Frederick J. Stare ja Mark Hegsted syytettyjen pallilla.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3910043/

Tiedelehden artikkeli Yhdysvaltain ravitsemussuositusten historiasta, kirjoittajina Gerald Oppenheimer ja Daniel Benrubi. Tässä puhutaan siis vaiheista jotka johtivat 1977 suosituksiin eli ns. McGovern-suosituksiin.

Turpaduunarin omalisävinkki on vanha mutta yllättävän vähän luettu juttuni ”Kansa lihoo ja mitalitili laihtuu”, jossa erilaisia dieettivaihtoehtoja punnitaan oikein grammakohtaisesti.

Helsingin Sanomat 2.11.2017

Ei se virallisterveellinen ravitsemusterrorismi silti helpolla luovuta. Helsingin Sanomat julkaisi torstaina 2.11.2017 jutun, jonka oli kirjoittanut YLE:n entinen kulttuuritoimittaja Ivan Puopolo. Ovela Ivan oli houkutellut Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteerin puhumaan aivan pehmoisia. Kun monen virallisen koulutuksen saaneen Personal Trainerin oli kerrottu suosittelevan rasvaisia maitotuotteita, niin Arja Lyytikäinen nolasi oman tietämyksensä virallisterveellisellä uskonjulistuksella pähkinöiden ja kasviöljyn kehumisen seassa:

”Tiedämme, että runsas eläinrasvojen saanti on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen ja verenpaineeseen. Mekanismi tunnetaan hyvin.” (Arja Lyytikäinen, Helsingin Sanomat 2.11.2017)

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts