Syöminen ei ole hankalaa

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Maisteri ja farmaseutti sekä savolaisolento Timo Kettunen on julkaissut kirjan ”Miksi syömisestä tuli niin hankalaa?” (Fitra, 2017). Timo on omia ja muitten blogikirjoituksia, satunnaisia tiedejulkaisuja ja kirjoja tulkiten muodostanut mielikuvan siitä, että syöminen on niin tavattoman hankalaa. Ei sentään. Syöminen on helppoa. Piste. Turha kirja. Stop.

Positiivisuus ruokkii hyvää, negatiivisuus pahaa

Olen viime aikoina saanut lukea ja arvostella niin tavattoman hyviä kirjoja, että tällainen Timon eka tekele ei oikein nappaa. Syöminen on hankalaa kun siitä tehdään sellaista. Tämä on kirja, jossa huomautellaan, ettei luomu ole luomu, superfoodit ovat turhia, kokemusperäinen tieto on hämäystä, gurut ovat vaarallisia, maalaisjärki ei toimi, länsimainen tiede on ainoa autuaaksi tekevä, ruoka ei ole lääke, prosessoitu ruoka on ok jne.

Se negatiivisuuden määrä mikä kirjan sivuilta silmiesi eteen tuodaan vie pahaan suuntaan ajatteluasi ravitsemuksesta. Ainakin se vahvistaa terveystietoisten käsitystä siitä, että ravitsemustiede ei ole tiedettä. Ei ainakaan siinä muodossa kuin se on kirjassa esillä. Vahinko. Ravitsemustiede olisi näinä vaikeina aikoina kun mielipideilmasto on vahvassa murroksessa kaivannut vähän piristävämpää kerrontaa.

Fitra-kustannus on saanut palautetta joltakin lukijalta (savolaisolento ylpeänä esitteli tämän itse):

Fitra-kustannus esittelee tunteita herättävän kirjauutuuden tällä tavalla:

”Ovatko ravitsemusgurut oikeassa? Onko pakko syödä aamupalaa, jos ei halua? Onko kiellettyjä ruokia olemassa? Mitä eroa on tieteellä ja kokemuksella? Mikä on terveyden kannalta paras ruokavalio? Onko luomu parempaa kuin tavallinen ruoka?

Timo Kettusen kirjoittama Miksi syömisestä tuli niin hankalaa? on tieteeseen perustuva, humoristinen ravitsemuskirja, jossa käydään läpi kaikki oleellinen ravintofysiologista aina ruokamedianlukutaitoon saakka.

”Kirja pohjaa uusimpaan tieteeseen, mutta ei nosta mitään erityistä ruokavaliota jalustalle, vaan pyrkii tarkastelemaan ruokavalioita ja ruokailmiöitä useasta eri näkökulmasta. Mikään ruokavalio ei ole täydellinen, vaan suurin osa totuuksista sopii saman pöydän ääreen rinnakkain”, Timo Kettunen toteaa.

Miksi syömisestä tuli niin hankalaa? sisältää painavaa faktaa, mutta on helppolukuinen. Kirjan humoristinen kirjoitustyyli on räväkkä vastapaino kuiville tietokirjoille. Kirjan tarkoitus onkin saada lukija ennen kaikkea nauramaan, mutta myös pohtimaan syömisten syviä merkityksiä ja aivojen ulkoavaruutta.

”Kirja on tarkoitettu kaikille ravitsemuksesta ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille, mutta se sopii kaikille aloittelijasta ammattilaisiin. Kirja on sekä absoluuttinen totuus ravinnosta, että ei lähellekään sitä. Kirja ei julista ravintoaineiden pelastavaa vaikutusta, mutta kertoo muun muassa mikä on mahan lärpäke, miksi kakkasi on mustaa ja pullauttavatko geenit sinut lihavaksi”, Kettunen sanoo.”

Kirsikanpoimintaa

Kirjailijanalku syyllistyy siihen mistä hän tomerasti varoittaa: kirsikanpoimintaan. Annetaan Timon määritellä poimittavaksi aiotut kirsikat:

”Tiedejournalismissa on olemassa myös termi cherry-picking, mikä tarkoittaa kirsikan poimintaa. Tällä viitataan siihen, että otetaan omien väitteiden tueksi vain ne tutkimukset, jotka sopivat omiin tarkoitusperiin eli poimitaan vain kirsikat kakusta, mutta jätetään vastakkaiset tutkimustulokset raportoimatta. Kunnolliseen tieteelliseen esitystapaan kuuluu, että raportoidaan myös negatiiviset tulokset. Tieteen ei kuulu olla millään puolella, vaan esittää asiat niin kuin ne ovat.”

Kirsikanpoiminnan vakavin aste lienee Timon noudattama tapa tarkastella asioita, se kun kirsikoita ihannoidaan niin paljon, ettei nähdä aiheelliseksi tutustua edes pikkuisen luumuihin, mutta tiedetään kuitenkin luumuista vaikka kuinka paljon muka.

Tästä yksi vakava esimerkki. Timo on niin länsimaisen lääketieteen kirsikoiden lumoissa, että hän kutsuu kiinalaista ja intialaista luumu-lääketiedettä perinnehärväämiseksi. Piti oikein tarkistaa sanakirjasta mitä savolaisolento mahtaa tarkoittaa härväämisellä.

Härvätä = Tehdä jotain ylimääräistä kun ei pitäisi. Jotain, joka ei asiaan kuulu. (Urbaani sanakirja)

Farmaseutti on nyt aika julma ja kiinalaisen sekä intialaisen lääketieteen harrastajat ihmettelevät miten Fitra on voinut päästää tähän kirjaan tällaisen julman asenteellisuuden ruumiillistuman. Minä en löydä tästä mitään hauskaa saatikka hyödyllistä:

”Kiinalainen ja intialainen perinnehärvääminen ei ole lääketiedettä, vaan kuten sanottu, on sielläkin sairaaloissa käytössä hyvin pitkälle modernin lääketieteen keinot. Kritisoijat eivät yksinkertaisesti ymmärrä kuinka pitkällä moderni lääketiede on ja mitä kaikkea sillä voi oikeasti tehdä ihmisen hyväksi. Onkin suurta lääketieteen väheksymistä ilmoittaa, että uskoo niin sanottuun kiinalaiseen lääketieteeseen ymmärtämättä mistä kaikessa on kyse. Samanlaisia antibiootteja sinulle laitetaan Kiinassakin suoneen, jos sairastut vaikkapa akuuttiin keuhkokuumeeseen. Toki jokaisella on oikeus valita hoitonsa ja käydä vaikka Haitilla nuolemassa kanoja toivoen että tauti lähtee, mutta silloin pitää myös hyväksyä että kakka saattaa osuakin tuulettimeen.

Pitääkö sen lääketieteen muuten aina olla kiinalaista tai intialaista? Kelpaako vaikka jo mainittu haitilainen? Ruotsalainen? Alfa-Kentaurilainen? Jos nyt haluat kutsua välttämättä lääketiedettä alueellisella etuliitteellä, miten kuvittelet, että länsimaissa ei otettaisi ruoansulatusta hyvinvoinnissa huomioon? Laitetaan leipä suuhun ja sitten jännätään, että mitähän siellä tapahtuu, kun ruoansulatukseen liittyviä fysiologian kirjojakin on kirjoitettu varmasti joitain satoja, ellei tuhansia. Sitten kun kakka tulee, taputetaan käsiä. Oho!

Ei. Tämä niin kutsuttu länsimainen lääketiede nimenomaan yrittää ymmärtää mitä siellä tapahtuu. Siksi tieteen menetelmät ovat kehittyneet sellaiseksi kuin ne ovat. Lääketiede voi hyvinkin tulla rationaalisesti joitain empiirisesti havaittuja asioita jäljessä. Kiinalainen perinnepoppaukko saattaa ilmoittaa, että syömällä tiettyä kalaa, jota on marinoitu tietyssä mausteseoksessa, saadaan vatsa toimimaan ja ajatus selkenemään. Syyksi ilmoitetaan jotain omituista, kuten että lapsena kun sanoit ullakolla herp, samalla kun paha muori kilisti kahleitaan puussa, kalan väri ajaa henget päästäsi pois, mutta onneksi et sanonut derp, koska silloin kala pitäisi marinoida mystisin jutuin.”

Millä tavalla Timo on tutustunut luumuihin? Ei ainakaan näiden ei-länsimaisten tiedesuuntausten tarkastelulla, sillä lähdeluettelosta ei tietenkään löydy kiinalaisen tai intialaisen lääketieteen perusteoksia. Luumuihin ei siis Timo mahdollisesti ole tutustunut, mutta tietää niistä kaiken? Tämä on minusta erittäin typerää.

Suurin osa suomalaisista ei osta tätä kirjaa

Valitettavasti hyviäkin kirjoja ostetaan liian vähän. Timon kirjan kohtaloa on mahdotonta ennustaa. Voi mennä hyvinkin kaupaksi? Houkuttelen sinut kirjaostoksille, sillä Fitra on ihan hyvä kirjankustantamo, vaikkapa tällä pienellä tekstipätkällä Timon kirjasta, ettet osta sikaa säkissä:

”Kuinka selviän keskustelusta ravitsemusgurun kanssa? Kun keskustelukumppanisi alkaa selittää sinulle asioita joita et ymmärrä tai joista olet eri mieltä, esitä kiinnostunutta. Työnnä leukaasi hieman eteenpäin ja avaa suusi raolleen, ja aseta pääsi pöydälle asetetun, kyynärpäästä ylöspäin ojennetun käden varaan. Nyökkäile sopivissa väleissä, esitä lisäkysymyksiä ja ole aidosti innostunut siitä, mitä toinen yrittää sinulle kertoa. Voit tehostaa vaikutusta toteamalla sopivassa välissä esimerkiksi ahaa.

Yritä olla ajattelematta negatiivisia asioita, kuten esimerkiksi mitä tahansa kotimaista TV-tuotantoa. Jos ajatus kuitenkin harhailee ja vaikkapa pääministerin piirteet alkavat hahmottua mieleesi, ollaan jo suhteellisen vaarallisilla vesillä. Takauma. Käyt läpi kaikki edelliset elämäsi, uskoitpa niihin tai et. Lasittuneet silmäsi eivät paljasta keskustelukumppanille mitä niiden takana tapahtuu, mutta aivosi kelaavat historiaa läpi. Muistatko kun söit Antiikin Kreikassa vahingossa sonnin muodossa viettelyreissulla olleen Zeuksen? Eikä ollut edes luomua. Rooman valtakunnassa unohdit dipata leipäpalan juustoon ennen ryhmäseksisessiota. Eeppinen virhe. Keskiajalla vetelit iloisin mielin paaston aikana jänistä, vaikka kirkkourkujen ylinouseva kvartti yrittikin laittaa syntisen mielesi kuriin. Jos Internet olisi jo ollut keksitty, niin Gregorious IV olisi heittänyt kehiin äkäisen blogin. Renesanssin aikaan menit juomaan herrainolutta, vaikka olit pahainen renki. Sinä sivistymätön moukka. Ranskan vallankumouksen ja teollisen vallankumouksen aikainen luokkajako aiheutti sen, että pullea eliitti lisääntyi ja kulkutaudit niittivät kansaa. Olisipa ollut probiootteja, koska kaikkihan johtuu aina suolistosta. Myös Silja Symphonylla. Sitten 1900-luvulla Vietnaminami-vanukas liitettiin ruokasotaan. Ja joku keksi Facebookin. Ja ruokateollisuuden. Ja blogit. Ja Fitneksen. Tässä vaiheessa säpsähdät hereille ja palaat läsnä olevaksi; ”…ja sitten minä otin levän ja kilpirauhanen ja internet sanoi behold, tässä kirjassa on totuus ja hiilaritta sinun pitää olemaan ja…”. Hymyile, lopeta keskustelu ja tajua, että niin kauan kuin maailmassa on yli kaksi ihmistä, et voi tehdä asioita täysin oikein. Mene kotiin ja tee juuri siten, miten sinua huvittaa.”

Eikö löydy mitään hyvää?

Kaikista kirjoista on mahdollista löytää jotain hyvääkin. Tästäkin tekeleestä.

Mielestäni Timo tuottaa hyviä yhteenvetoja ravintofysiologiasta ja käy ansiokkaasti läpi ravitsemuksen historiaa. Tosin on nämä asiat paremminkin selostettu muissa teoksissa. Mielenkiintoista, että Timo kirjoittaa näin:

”Haluan että opit kyseenalaistamaan tietyllä tasolla kaiken, mukaan lukien tämän koko kirjan. Sinun täytyy kuitenkin ymmärtää, kuinka ymmärtää, sekä kyetä perustelemaan kantasi. Suurin osa kirjan ajatuksista on omiani. Oikeita vastauksia on kuitenkin olemassa useita, mutta ilman perusteluja ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Olen sallinut itselleni sellaisen vaihtoehdon, että voin olla joissain asioissa väärässä. Olet täysin vapaa ja tervetullut omalla nimelläsi haastamaan minut tämän kirjan sisältöön liittyen. Jos perustelusi pitävät niin sanotusti vettä, voin muokata vallitsevaa ajatteluani kantasi mukaiseksi.”

Christer Sundqvist, pelkkä biologi ja filosofian tohtori, kysyy nyt farmaseutti-Timolta, oliko viisasta puhua tuhansia vuosia vanhasta hoitokäytännöstä halventavaan sävyyn? Tutustuitko näihin tuhansia vuosia vanhoihin hoitokäytäntöihin, josta löytyy paljon tutkittua tietoa? Miksi piti kirjoittaa niin repivään ja negatiiviseen sävyyn syömisestä? Miksi piti livetä vastuusta kirjan loppusanojen mukaisesti (katso alla)? Onko toisten ihmisten kiusaaminen hauskaa?

”Elämäntapojen muuttaminen ei ole korkeampaa tiedettä, vaan kaikki on kiinni inspiraatiosta. Kokemus on eri asia kuin tutkimukset, ja vaikka tiedesetä tai -täti olisi kirjoittanut sata julkaisua elintapamuutoksista, on sata ihmistä oikeasti muutokseen inspiroinut koutsi hyvin todennäköisesti huomattavasti parempi valinta.

Ole siis iloinen ja muista, että savolaiselta voit yhdellä ja samalla ruoka-aiheisella lauseella tiedustella olisiko hän mahdollisesti sekä koisokasvien heimoon kuuluvan kasvin tietty lajike, tai olisiko hän mahdollisesti suorittanut johonkin aktiviteetin suorittamiseen tai materiaalin käsittelyyn liittyvän keskeyttämis- eli perumistoimenpiteen.”

Kirjan viimeisillä tekstisivuilla, ennen kirsikanpoiminnan tueksi kerättyä lähdekirjallisuutta, Timo todellakin kirjoittaa juuri näin. Aika noloa. Ensin pidetään lukija jännityksessä onko se syöminen loppujen lopuksi hankalaa ja sitten paljastetaan, että kaikki sekoilu olikin savolaisolennon pieni jäynä meille kaikille. Vastuu siirtyy lukijalle kun savolainen kirjoittaa ja puhuu. Anteeksi kaikki muut savolaiset.

Voidaan keskustella lisää Timon kirjasta, tai olla keskustelematta. Aina voi jotain oppia. Timokin voi oppia ja varsinkin christer. Reflektiopäiväkirjassa ei nyt ollut tämän enempää tästä kirjasta. Ehkä huomenna enemmän. Tai sitten ei.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

5 kommenttia artikkeliin “Syöminen ei ole hankalaa”

  1. Paluuviite: Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari

  2. Kiitos tästä arviosta. Kettunen osaa kyllä aukoa päätään viihdyttävästi välillä, mutta minulle jää usein epäselväksi, mitä mieltä hän on, tai mitä hän yrittää sanoa. Kettunen kuorruttaa kommenttinsa sekalaisilla tiedeviittauksilla, mutta tieteentekemisen ydin, eli kontribuutio, on jäänyt sisäistämättä. Kritiikin rooli ei ole repiä, vaan korjata tuotettua tietoa. Tieteen rooli on rakentaa tietoa. Mielestäni maisterin tutkinto ei oikein riitä tieteellä ratsastamiseen, kuten lopputuloksesta näemmekin.

  3. Ai se onkin savolainen. Se selittää tuon monisanaisuuden. Kun siihen lisätään vielä ylimielinen asenne, niin ei jaksa lukea. Noita esimerkkitekstejäkin piti harppoa, että pääsi loppuun. Ei pysty, ei.

  4. Voi että, omasta mielestäni taas Terveysmyrsky on parasta fb.n antia tässä genressä. Kaukana huuhaahihhulimeiningistä, mitä moni muu edustaa nykyään.Esim. Tanni, Posti ja jopa Sundvik nykyään. Viimeisen kohdalla ehkä kysymys enemmän kaksinaismoraalista. Kauppaa villinä luontaistuotteita, mutta tuomitsee lääkkeet, koska sidonnaisuus ja markkinatalous.
    Kettusella sentään koulutus taustalla ja ilmaisu on hauska. Kiusaaminen todella kaukana postauksissa.
    Ehdottomasti luen Timon kirjan. Argumentoi asioita samalla tyylillä kuin Jan Sundell, mukana huumoria ja tiedettä, jota ei kukaan pysty kumoamaan (esim. Posti vs Kettunen).

    1. Yritän tottutella savolaiseen ilmaisutapaan. Vastuu on lukijalla. Aika outo kirja on kyllä kyseessä. Olen tehnyt useita satoja kirja-arvioita. Olisikohan tässä oudoin lukemani kirja?

Olisi kiva kuulla kommenttisi!