Hankalaa elämää

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Luin elämäntapataiteilija Timo Kettusen kirjoittaman kirjan. Ensimmäinen oli kauhean huono. Tämä on parempi. Kettunen selvittää (ja sekoittaa) miten ihminen kautta aikojen on tehnyt omasta ja muiden elämästä niin tavattoman hankalaa.

Kevyt kirja

Elämänohjeita olemme kaikki saaneet ammentaa monista kirjoista. Onneksi. Sillä jos se jäisi tämän Kettusen tekeleen varaan, niin kovin olisi elämäsi heppoisissa käsissä.

Kettunen kertoo, että tämä kirja on tarkoituksella kevyt, koska lukukokemuksen pitää olla miellyttävä. Kettunen valehtelee. Kevyt tämä kirja toki on, mutta lukukokemus ei ole miellyttävä.

Oudot sanakäänteet ja kiusantekoon verrattavissa oleva asioiden sekoittaminen harmittaa lukijaa. Elämästä on kirjoitettu niin paljon paremmin, että harmittaa se miksi nyt pitää kirjoittaa näin monimutkaisesti. Ehkä sen takia, ettei Kettunen jäisi kiinni muitten tekstien plagioinnista? Koska Kettunen luulee olevansa hauska?

Minä en ole mikään järjen jättiläinen, rakastan sen takia monien ihmisten tapaan selkeyttä ja pidän epäsopivana sellaista tapaa, että sotketaan sanakikkailulla selviä asioita. Kuten esimerkiksi se asia miksi paljon rahaa on suurimmalle osalle hyvä asia, mutta paljon kuumetta huono asia, ja miten tämä liittyy ihmisarvoon. Kettusen mielestä liittyy. Tätä rataa mennään kirjan alkulehdillä. Humanisti Kettunen ei pysty takaamaan ihmiskunnalle parempaa ihmisarvon mittaria kuin lompakko tai kuumemittari. Ilmeisesti provosoi tahallaan, niin kuin hän myöntää muissa kohdin kirjaa. Tarpeetonta kikkailua.

Löysin toki kirjasta lisää arvokeskustelua. Jopa selkeämpää ja varsinkin konkreettisempaa. Tässä parempaa tekstiä Kettuselta kirjan loppuosasta, johon harva päätyy varsinkin jos aikoo lukea Kettusen kirjan kannesta kanteen (en suosittele):

”MOTIVAATIOHARJOITUS #1 – HYVÄ ELÄMÄ
Tämän harjoituksen avulla kartoitat sen, mikä sinulle on elämässä tärkeää. Tätä kautta pääset käsiksi tärkeimpiin arvoihisi ja unelmiisi. Sen jälkeen voit tarkastella, kuinka toteutat näitä joka päivä tekojesi kautta.
1. Kirjoita paperin keskelle ”Hyvä elämä”.
2. Ala piirtää miellekarttaa siitä, mitä kaikkea hyvä elämä sisältää. Juuri sinulle. Unohda muiden ihanteet ja odotukset sekä yhteiskunnan standardit. Tämä on sinun ainoa kallisarvoinen elämäsi, jonka onnellisuuden rakennusaineet lähtevät itsestäsi.
3. Vedä keskiön Hyvä elämä -otsikosta viivoja unelmiin ja arvoihin, jotka tuovat sinulle onnellisuutta. Näiden ei tarvitse olla vielä toteutuneita asioita. Voit listata niin nykyisiä asioita ja olosuhteita, joita tahdot vaalia sekä tulevaisuuden juttuja.
4. Kun miellekarttasi on valmis, voit alkaa pohtia osa-alue kerrallaan mitä olet kuluneen viikon aikana tehnyt näiden osa-alueiden edistämiseksi. Ovatko arvosi ja tekosi yhteneväiset vai ristiriidassa?
5. Mieti mitä voit tehdä jo tänään jonkin tärkeän asian edistämiseksi. Laita tämä teko kotitehtäväksi ja tee saman päivän aikana. Esimerkiksi jos tärkeä arvosi on kehittää itseäsi vanhempana, voit sopia lapsesi kanssa jotain kivaa yhteistä tekemistä ja varata vaikka liput leffaan.”

Hankalaa

Tarpeettoman hankalalla tavalla saamme lukea sivukaupalla miten hankalaa elämä voi olla. Kirjan keskivaiheilla on jotain mielenkiintoista tarjolla:

”Mielipiteen esittäminen ja vastaanottaminen on ollut kautta historian hankalaa, koska keskustelutaitojen puutteen takia eriävä mielipide saatetaan katsoa jopa suoraksi hyökkäykseksi. Yleensähän tilanne menee niin, että toinen kertoo mielipiteensä ja toinen suuttuu siitä, alkaa puolustaa omaa näkemystään jopa aggressiivisesti ja lopulta estää mielipiteen esittäjän kaikissa medioissa. Sen tulisi mennä niin, että toinen kertoo mielipiteensä ja toinen kertoo sen epäkohdat perustellen miksi se ei ole mahdollisesti totta. Tämän jälkeen tulee se tärkein osuus minkä suurin osa ohittaa ylivertaisuuspäissään; alkuperäisen väitteen esittäjä tutustuu esitettyihin todisteisiin. Jos hän huomaa että ne tukevat aukottomasti vastakkaista mielipidettä, hän myöntää olleensa väärä (painovirhe tai ajatuskatko?).

Niin, väärässä. Kukaan ei halua olla väärässä, koska se käsitetään usein heikkoudeksi. Kukaan ei voi olla kuitenkaan aina oikeassa, joten on turha kokea häpeän tai nolouden tunteita (muistatko näiden eron?) koska sille ei ole tarvetta. Päinvastoin, voisit olla iloinen että olet oppinut jotain uutta. Hyvän itsetunnon omaava ihminen pystyy myöntämään olevansa väärässä ja muuttamaan mielipidettään. Se ei ole periaatteiden myymistä tai soutuhuopaamista, vaan ajatteluun liittyvää sosiaalista resilienssiä, joka on vain ja ainoastaan voimavara.”

Hyvää tekstiä painovirheestä tai ajatuskatkosta huolimatta. Näinhän se menee. Myönnän auliisti olleeni väärässä, jos enemmistö suomalaisista löytää tästä Kettusen kirjasta tolkkua elämäänsä.

Kettunen hankaloittaa asioita minun mielestäni. Tässä kohta, joka osui ikävästi silmään. Ei Kettunen suoranaisesti Jumalaa pilkkaa, mutta kyllä hän uskonnosta tekee tarpeettoman vähäpätöistä. Täytyykin liittää Kettunen rukouslistalleni, sillä tämä kuulostaa jo kauhealta, jopa röyhkeältä:

”Tässä kirjassa ei käsitellä uskoa tai uskontoja mitenkään ylettömästi tai oteta kantaa uskontojen todelliseen tarpeeseen. Allekirjoittanut on pohjimmiltaan tiedemies, eikä ole koskaan löytänyt minkäänlaisia todisteita ihmeistä, yliluonnollisista ilmiöistä tai vaikkapa jumalista. Koska kaikki ihmiset etsivät syille selityksiä, niin on ollut täysin luonnollista, että uskoa on tarvittu selittämään asioita loogisille aivoille. Uskonto on kuitenkin sellainen ilmiö, joka on todellakin tehnyt historian saatossa elämisestä hankalaa.

Uskominen on helppo pakotie, jolla voidaan ulkoistaa omat ongelmat muualle. Jos uskoo korkeampaan voimaan, niin on helppo kääntyä ympäri ja antaa jumalten ratkaista ongelmat. Ongelmat kun ovat kuormittavia ja niiden käsittely aiheuttaa tunteita, voidaan sysäämällä ne ikään kuin syrjään saada omasta elämästä hieman helpompaa. Jos sanotaan että joku jumala on olemassa, niin silloin sen pitää olla logiikan mukaisesti olla olemassa kaikille. Tai sitten sitä ei saman logiikan mukaisesti ole olemassa kenellekään. Toisaalta jos maailma on spektri, niin sitten asia on täysin päinvastoin, jumalia voi olla miljardi ja ne voivat ilmestyä missä vain, kenelle vain ja millaisena tahansa. Jos uskoo aidosti johonkin, silloin esimerkiksi jumala käsitetään oikeasti olemassa olevana asiana.

Se on yhtä todellinen kuin pihakeinu, mutta koska uskonto ei voi ylittää logiikkaa, se on myös yhtä arvokas kuin pihakeinu. Jos minä uskon että on olemassa taianomainen tähtisumupihakeinu, se ei ole jumalanpilkkaa, vaan loogisesti riittää, että minä uskon sen olemassaoloon ja tähtisumupihakeinusta tulee samanarvoinen jumala kuin muiden uskontojen jumalat. Mutta oikeastaan paskat siitä, koska biologisen selviämisen kannalta analyyttinen ajattelu ei ole ollut tärkein taito. Se on liian hidas tapa kelata mitä seuraavaksi tapahtuu, kun vuoriston puuma juoksee kohti suu auki, valmiina repimään asioita irti sinusta.”

Parempaa elämää

Annetaan lopuksi Kettuselle mahdollisuus ohjata meitä parempaa elämää kohti. Kettunen on kerännyt kirjaansa erilaisia elämää käsitteleviä myyttejä. Joitakin näistä hän käsittelee taitavasti. Kettunen osaa kyllä. Ehkä kolmas kirja toden sanoo?

”HANKALUUSMYYTTI #10: KAIKISSA MEISSÄ ON VIKOJA.
Kieltäydyn uskomasta näin. On toki hyvin yleistä, että korostetaan omia vikoja siksi, että korostetaan samalla sitä kuinka normaaleja ihmisiä kaikki lopulta ovat. Maksaläiskät, vatsamakkarat, vinot silmät, suuri nenä ja mitä ikinä nyt ihminen pitääkään omien priimanormiensa vastaisena nähdään vikoina, joista kuitenkin kannustetaan olemaan välittämättä, koska jokainen on yksilö ja sitä rataa.

Kyllä, mutta vika tarkoittaa käsitteenä sitä, että jokin asia ei toimi kunnolla tai ei ole kunnossa. Vikaa voidaan pitää myös virheenä, mikä taas tarkoittaa että jotain on mennyt pieleen. Tästä syystä puhun itse aina mieluummin ominaisuudesta, koska se on terminä neutraali. Kyse on käsite-eroista, joilla on merkittävä vaikutus jo lapsen itsetunnon kehittymiselle. Miksi haluaisimme iskostaa kehittyviin aivoihin viestin, että niitä kantavassa elimistössä on vikoja, kun kyseessä ovat geenien määrittelemät ominaisuudet, joita luonto ilmentää haluamallaan tavalla.

Sairaus ei ole vika, vaan se on poikkeavuus, joka voi aiheuttaa haittaa tai toiminnanvajavuutta. Vamma ei ole vika, vaan terveyden rajoite. Viallista  ihmistä ei voi olla olemassa, koska vika mielletään esimerkiksi teollisuudessa ja liike-elämässä aina kakkoslaadun tuotteeksi. Sekundaksi. Vika pitää sisällään arvomuutoksen aleneman, mutta ihmisen arvo ei voi koskaan muuttua.”

Ihmisen arvo ei voi koskaan muuttua! Tulihan se sieltä! Tolkun viesti.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

2 kommenttia artikkeliin “Hankalaa elämää”

  1. Paluuviite: Lihastohtorin toinen kirja - Turpaduunari

  2. Paluuviite: Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari

Olisi kiva kuulla kommenttisi!