Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Turpaduunari arvostelee kirjoja

Voit lähettää kirjasi turpaduunarille arvioitavaksi. Saat sille näkyvän paikan Suomen blogiskenessä. Tässä joitakin aiemmin arvioimiani kirjoja. Ne julkaistiin suositussa, lakkautetussa Iltalehden terveysblogissani. Turpaduunari -sivustolla ilmestyy tasaisin väliajoin uusimpien terveys- ja kulttuurikirjojen kirja-arvosteluja.

Tässä koosteessa on arvosteltu seuraavia kirjoja:

  • Kilpinen, Jukka, kirjoittaja, valokuvaaja. ; Hietavuo, Tommi, kirjoittaja. ; Aaltonen, Teija, kirjoittaja. Chilikirja. Helsinki : Gummerus, 2015 ISBN: 978-951-20-9829-3
  • Karlsson, Thor-Fredric, kirjoittaja. 100 ajatusta terveellisestä ruoasta. [Helsinki] : Atar, 2014 ISBN: 978-952-7015-03-2
  • Puska, Pekka, kirjoittaja. Raha tai henki. Jyväskylä : Docendo, 2014 ISBN: 978-952-291-088-2
  • Larssen, Erik Bertrand, kirjoittaja. ; Kivelä, Päivi, kääntäjä. Paras. [Helsinki] : Bazar, 2014 ISBN: 978-952-279-146-7
  • Palviainen, Erkki, kirjoittaja. Voimaruokaa! : polku superfoodien ihmeelliseen maailmaan. [Helsinki] : Harmonia Life, 2014 ISBN: 978-952-93-4128-3
  • Gøtzsche, Peter C. ; Tuomi-Giddings, Susanna. Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus : näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon. [Kerava] : Sitruuna, 2014 ISBN: 978-952-5701-40-1
  • Sainio, Pentti, 1950-, kirjoittaja. Kummolan kääntöpiiri : urheiluviihteen kulissien takaista peliä. Helsinki : Into, 2014 ISBN: 978-952-264-279-0
  • Muma, Päivi ; Suomen sairaanhoitajaliitto. Sairaanhoitaja Muma : päivityksiä Kellokoski-Liberia. Helsinki : Fioca, 2014 ISBN: 978-951-8944-60-0
  • Utriainen, Leino. Statiinin uhrit. Helsinki : Atar, 2013 ISBN: 978-952-7015-02-5
  • Ervasti, Kaijus ; Peurakoski, Sanna. Juristi liemessä. [Helsinki] : Lakimiesliiton kustannus, 2013 ISBN: 978-952-246-232-9
  • Le Billon, Karen ; Kuusisto, Terhi ; Wallin, Taina. Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? Jyväskylä : Atena, 2013 ISBN: 978-951-796-938-3
  • Frisk, Johan ; Lipponen, Tarja. Ei makeaa mahan täydeltä : kertomus makeanhimosta, sokerista, makeutusaineista ja maailman vaarallisimmista autoista. Helsinki : Atar, 2013 ISBN: 978-952-67577-7-3
  • Halmetoja, Jaakko. Pakurikääpä. Tampere : J. Halmetoja Studios, 2012 ISBN: 978-952-93-1252-8
  • Save, Laura. Paljain jaloin : romaani. Helsinki : WSOY, 2013 ISBN: 978-951-0-39544-8
  • Hänninen, Juha. Eutanasia : hyvä kuolema. Helsinki : Duodecim, 2012 ISBN: 978-951-656-458-9
  • Sundell, Jan. Hanki lihasta, polta rasvaa. Helsinki : Tammi, 2012 ISBN: 978-951-31-6807-0
  • Ikävalko, Reijo. Pekka Puska : terveystohtori. Helsingissä : Otava, 2012 ISBN: 978-951-1-26159-9

 

Chili – tulinen troppi

20 hel 2015

Gummerus lähetti mainion kirjan arvioitavaksi: Chilikirja. Kirjan ovat taidokkaalla tavalla tehneet Jukka Kilpinen, Tommi Hietavuo ja Teija Aaltonen. Kirja kertoo mukaansatempaavalla tyylillä mm. chilin historiasta, chilin jalostustyöstä, chilin käytöstä ruoanvalmistuksessa, chilin kasvatuksesta ja chilin terveysvaikutuksista. Jälkimmäisestä aihealueesta kiinnostuin kovasti. Mitä sinä pidät chilistä? Oletko alan harrastaja?

chilikirja98293

Ihminen on käyttänyt chiliä jo tuhansien vuosien ajan. Alkukodistaan Etelä-Amerikasta tämä tulinen hedelmä on matkannut ihmisten seuralaisena muillekin mantereille.

Chili ei ole pelkästään mauste, vaan se on kokonainen elämäntapa. Sen huomaa siitä innostuksesta mikä sanoin ja kuvin kumpuaa kirjan lehdiltä.

Keskityn tässä arviossa kirjan tarjoamaan näkökulmaan chilin terveysvaikutuksista.

Chilin terveysvaikutukset on tunnettu monissa ikivanhoissa kulttuureissa. Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan tieto on vasta nyt rantautumassa toden teolla. Terveysvaikutukset tulevat chilin ystävälle ikään kuin mukavana lisänä.

Chilin polttavan tunteen aiheuttaa kapsaisiini. Se vaikuttaa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Vaikutusmekanismina näyttäisi olevan kapsaisiinin kyky sitoutua niihin reseptoreihin, jotka välittävät hermoimpulsseja keskushermostoon. Kun hermopäätteitä altistetaan kapsaisiinille, hermovälittäjäaineet kuluvat loppuun ja kipu väistyy.

Kapsaisiinin kipua poistava vaikutus on vain tilapäinen. Kun kapsaisiinin käyttö lopetetaan, hermosolujen toiminta palautuu ennalleen.

Sopivasti annosteltuna kapsaisiini estää kipusignaaleja. Suurina annoksina kapsaisiini vaurioittaa hermosoluja. Käteviksi ovat muodostuneet kapsaisiinia siältävät geelit, voiteet ja linimentit. Niitä käytetään monenlaisiin pikkuvaivoihin ja -vammoihin.

Tutkimuksissa on todettu, että kapsaisiinilla voidaan lieventää neuropaattista kipua. On myös näyttöä siitä, että vyöruusun ja diabeteksen aiheuttamia kiputiloja voidaan tällä aineella lievittää. Kapsaisiinivoidetta on vaihtelevalla menestyksellä kokeiltu myös fibromyalgiaan. Sarjoittaisen päänsäryn estolääkkeenä kapsaisiinia annostellaan suoraan nenään.

Erittäin runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja sisältävä chili yhdistyy syövän, sydän- ja verisuonitautien sekä aivohalvauksen riskien pienenemiseen. Kannattaa olla varovainen annostuksessa, sillä hyvin suurten chiliannosten on todettu johtaneen jopa sydänkohtaukseen ja verenpaineen nousuun. Sen sijaan pieninä annoksina chili laajentaa verisuonia ja edistää näin sydänterveyttä. Kirjassa olisi ollut tilaa mainita chilin erinomaisesta hiven- ja kivennäisainesisällöstä. Chilin sisältämä kalium, rauta, magnesium ja mangaani on ilmeisesti syynä chilin sydänystävällisiin ominaisuuksiin.

Chilin teho syövän torjunnassa vaatii lisätutkimuksia. On hyvä ettei kirjassa lähdetä liiaksi revittelemään syöpähoidoilla. Maailman terveysjärjestö WHO on todennut, että syöpää esiintyy huomattavasti vähemmän niissä maissa, joissa syödään paljon chiliä. Tässä voi olla kyse mausteisen ruoan yhteisvaikutuksesta.

Chili on antibakteerinen ja suojaa tehokkaasti monia bakteereja vastaan. Tästä tarvitaan lisätutkimuksia.

Chili tehostaa aineenvaihdunta ja edistää ruoansulatusta. Tällä tavoin chili voi olla avuksi painonhallinnassa. Chili vähentää ruokahalua ja lisää rasvojen hapettumista. Alustavaa näyttöä on chilin kyvystä heikentää aterianjälkeistä insuliiniarvojen kohoamista, mikä saattaa olla mieluista diabeetikolle.

Chilin yhteyttä masennuksen lievenemiseen tutkitaan, sillä tunnettua on, että chiliruokien syöminen aiheuttaa mielihyvän tunteita. Endorfiineja suorastaan tulvahtaa elimistöön chilin myötä. Chiliä voidaankin pitää luonnon omana piristeenä.

Turpaduunari suosittelee lämpimästi Chili-kirjaa!

Ajatuksia

28 lok 2014

Mistä voimme tietää, mikä on terveellistä? Erinomaisen haastava kysymys, johon kirjailijaksi ryhtynyt kirjankustantaja Thor-Fredric Karlsson antaa peräti sata vastausta (100 ajatusta terveellisestä ruoasta, Atar, 2014). Silmäilin kirjaa ja innostaessani blogini lukijoita hankkimaan tämän kirjan, katsoin parhaaksi poimia kirjasta nämä Karlssonin taidonnäytteet:

.100ajatusta

.

Rypsi- ja rapsiöljyt ovat kotimaisia, joten ne eivät edusta kaksituhatta vuotta vanhaa perinnettä. Perinteinen suomalainen ruokarasva on eläinperäinen. Lehmän maidosta saatava kerma ja voi sekä sianläski olivat ruoanlaiton herkkua, mutta ajat ovat muuttuneet ja nykyään pidetään kasvirasvoja monissa piireissä eläinrasvoja terveellisempinä. Kotimaisten öljykasvien tuotantoon liittyy aika runsasta torjunta-aineiden käyttöä eikä sitä voi pitää kovinkaan ekologisena.

(Turpaduunari kommentoi) Karlsson on tärkeällä asialla! Miksi luopua perinteisestä, suomalaisesta ruokarasvasta? Rypsi- ja rapsiöljyä voi yrittää puolustaa lähiruokakonseptilla (oliivi-, palmu- ja kookosöljyt tuodaan kovin kaukaa meille, rypsi kasvaa ehkä naapurin pellolla), mutta luennoillani olen huomannut, että tämä selitysmalli vie karille. Terveystietoiset, valistuneet suomalaiset ovat oppineet reagoimaan rypsiöljyyn tunteenomaisesti (Antti Heikkilä pitää rypsiöljyä sopivana lähinnä traktoriin) ja tämä öljy tuomitaan ihmiselle epäterveellisenä. Sorry vaan! Ratkaisu löytyy suomalaisille eläinperäisistä ruokarasvoista (voi, ihra). Jos ei voita, niin häviää! Rypsistä ja rapsista pitäisi Suomessa käydä avointa, kriittistä keskustelua. Voi kurjuuden kurjuus, kun tähänkin asiaan vaikuttaa niin paljon kaikkialle tunkeva kaupallisuus. Karlsson avaa kirjassaan muitakin keskusteluja, kuten tämä:

Ruoasta on niin paljon erilaista ja monimutkaista tietoa, koska tutkimuksia tehdään laajalti. Nykyään kaikki koulutukset edellyttävät jonkinlaista lopputyötä. Näin syntyy kaikenlaista ristiriitaista tietoa siitä, mikä on terveellistä ja mitä ei. Jokaisen vähänkin opiskelleen pitää osoittaa tietävänsä maallikoita enemmän, ja keskustelu karkaa pois siitä mikä on herkullista ja hyvää. On asiantuntijoita, jotka toistavat samaa vanhaa mantraa vuodesta toiseen: syökää enemmän vihanneksia ja hedelmiä, välttäkää rasvaa. Heidän kuulijakuntansa rajoittuu keski-ikäisiin naisiin, jotka kärsivät pitkällisestä kasvien ja hedelmien yliannostuksesta sekä suolan ja rasvan puutteesta.

(Turpaduunari kommentoi) Karlssonin kanssa on pakko olla samaa mieltä. Vähärasvaisuuden turmiollinen vaikutus ulottuu meidän päiviimme asti synkältä 1970-luvulta lähtien. Mantrat on kuultu huolellisesti: syö vain vähän rasvaa! Onko jo vähitelleen aika kumota tämä vahingollinen valistus ja päästää rasva vapaaksi? Rasvan verensokeria tasoittava vaikutus olisi otettava täysimääräisesti käyttöön tässä inhottavan laajassa diabetes-epidemiassa! Rasva ei tuki suonia! Ikääntyvälle väestölle vähärasvaisuus on tuhoisaa. Heikentyneen ruokahalun ja suolen toiminnan takia pieniksi jäävät aamiaiset, lounaat ja päivälliset tulisi nauttia maukkaan rasvan kera. Aivotoiminta kirkkaaksi ja herra Alzheimerin vierailu saattaa viivästyä tai hän saattaa peruuttaa käyntinsä kokonaan!

Nanosuodattamisen avulla voi ennen kaikkea markkinoida, että maitoa ei ole pastöroitu. Sääli vain, että kaikki terveelliset mikro-organismit on suodatettu pois. Eli maito on yhtä elotonta kuin pastöroitu maito paitsi että ovathan rasvat vähän paremmassa muodossa ja proteiinitkin toimivat paremmin entsyymeinä. Maito-osuuskunta voi kuitenkin olla tyytyväinen päästessään kontrolloimattomista mikro-organismeista eroon ja saa sitten lisätä tuotteisiinsa omia patentoituja probioottejaan. Mainonnassa voi kehua, miten terveellistä ja turvallista pastöroimaton maito on.

(Turpaduunari kommentoi) Maidolle on tehty paljon pahaa. Nestemäinen roskaruoka on hankittavissa kaupan hyllyillä kun maitotankista suoraan otettu raakamaito olisi sitä aitoa maitoa. Miksi tämä on tehty niin vaikeaksi? Maidon pilaaminen on kansallinen häpeäpilkku!

Vähäkalorisen ruoan syöminen on usein itsensä pettämistä. Nälkäisenä on mahdotonta toimia järkevästi ruoka-asioissa. Monet syövät sen takia mitä epäterveellisimpiä välipaloja useita kertoja päivässä. Nälkää voi verrata hukkumiseen, koska ne muistuttavat toisiaan siinä mielessä, että hukkuva tekee mitä tahansa saadakseen ilmaa, ja nälkäinen ihminen tekee mitä tahansa saadakseen ruokaa. Vaikka ihminen olisi kuinka järkevä, älykäs ja päättäväinen, hän ei pysty laihduttamaan syömällä energiatonta ruokaa.

(Turpaduunari kommentoi) Vain sellainen elämäntapa voi onnistua, että pidämme huolta siitä, että syömme maistuvaa ruokaa sopivasti. Painonhallinta on nälänhallintaa! Älä päästä nälkääsi niin pahaksi, että menetät syömisen kontrollin.

Uudemmat tutkimukset kertovat kuitenkin selvästi, että suurella osalla sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvista ovat kolesteroliarvot kunnossa. Sydänsairauksiin on siis muita syitä kuin kohonnut kolesterolitaso. Kolesterolipelko on siis täysin turha. Riippumatta ruokamme kolesterolimäärästä suurin osa kehomme kolesterolista on peräisin maksasta. Jos syömme paljon kolesterolia sisältäviä ruokia, saa maksa vähän huilata, mutta jos ruoassa ei ole kolesterolia, se joutuu tuottamaan kaiken itse. Kehossa on siis erinomainen mekanismi säädellä kolesterolitasoa. Keinotekoinen kolesterolitason alentaminen lääkkeillä tai funktionaalisilla elintarvikkeilla voi aiheuttaa liian matalan kolesterolitason. Siitä voi seurata näön heikentymistä, haimatulehdusta, diabetesta, levottomat jalat, liikuntakyvyttömyyttä ja muistin heikentymistä.

(Turpaduunari kommentoi) Tämä kolesteroliasia on ollut blogeissani esillä moneen kertaan. Olen samaa mieltä kuin Karlsson, että kolesterolia tulisi pitää elimistömme ystävänä. Me voimme pitää kolesterolin sopivalla tasolla elämäntapamuutoksilla. Jos lääkärisi edes sivulauseessa ennen pillereiden tarjoamista mainitsee elämäntapaohjeet, tartu näihin kuin hukkuva oljenkorteen. Muuttamalla elämäntapojasi terveellisemmiksi (lepo, rentoutuminen, terveellinen ruoka, liikunta) saat lisää elämää vuosiisi.

Kun terveys pettää, suosittelen ruokavaliomuutoksia. Viralliset ravinto-ohjeet kannattaa unohtaa heti alkuunsa, koska ne sisältävät vähän kaikkea. Ja kun epäilee jonkin ruoka-aineen aiheuttavan ongelmia, tarvitsee vähiten tätä ”vähän kaikkea”. Mitä pitää jättää pois? Sitä on vaikeampi saada selville, mutta onneksi on hyviä ravitsemusvalmentajia. (Jos ravitsemusvalmentaja sanoo, että pitää syödä ravintopyramidin mukaan, voi olla parempi etsiä toinen ravitsemusvalmentaja.) Hyvin usein potilas itse aavistaa, mistä on kyse, mutta jos hän ei tiedä, mistä pitäisi aloittaa, on aamiaisen täydellinen uusiminen hyvä tapa päästä alkuun.

(Turpaduunari kommentoi) Sattumoisin olen saanut järjestää useita vuoden, viikonlopun tai päivän kestäviä koulutustilaisuuksia eri puolilla Suomea. Ongelmaksi muodostuu, että sen vakioluennoitsijaporukan ulkopuolelta ei kerta kaikkiaan löydy kyvykkäitä terveystietoisia valistajia. Ei näin tietenkään saisi sanoa, sillä nyt joku taatusti loukkaantuu! Suomi on niin pieni maa, että sormet ja varpaat riittävät siihen laskutehtävään, montako osaavaa terveysvalistajaa Suomessa on. Tiedän olevani oikeassa ja sehän tässä on se traaginen juttu. Tahtoisin niin, että näitä kyvykkäitä olisi tuhatmäärin. Etsi kyvykäs lääkäri, terveysvalistaja, ravintovalmentaja jne. maksoi mitä maksoi. Terveyden menettäminen on liian kallis asia.

Antoisia lukuhetkiä toivottaa turpaduunari!

Terveystohtori Pekka Puskalla on asiaa

16 lok 2014

Puska pukkasi maailmaan uuden kirjan ihan itsestään. Kirjan sain arvioitavaksi äskettäin. Onneksi oli tarjolla junamatkat Vaasaan ja edestakaisin, matkaseurana ystäväni kirja.

omistuskirjoitus

 

Olemme monista asioista ihan samaa mieltä ja kuin samasta puusta veistettyjä: sitkeitä terveystyön tekijöitä. Joistakin asioista lausumme jyrkästi erimielisiä kommentteja. Jälkimmäinen seikka ei kuitenkaan ole rikkonut monikymmenvuotista ystävyyssuhdettamme.

Sitkeyttä Pekalta vaadittiin kun hän nuorena lääkärinplanttuna sai päähänsä opettaa pohjois-karjalaisia syömään vihanneksia (jonninjoutavaa kaninruokaa?), tumppaamaan viimeisen kerran tupakat (sinä olet tupakkamiehiä vastaan!), liikkumaan enemmän, käymään säännöllisissä terveystarkastuksissa (suomalainen mies ei mene lääkäriin kuin äärimmäisen pakon uhatessa) ja poistamaan keittiön pöydältä sen voirasian. Jälkimmäinen teko oli ilkeänkatalaa niin että pahaa tekee: Pekka otti pöydältä pois kohtuullisin määrin nautittuna terveellisen voin ja toi tilalle silloisen erittäin paljon transrasvaa sisältäneen margariinin.

Oikeaa tietoa terveydestä tarvitaan. Sitä löytyy tästä kirjasta. Pitää vihata Pekkaa oikein sydämensä kyllyydestä, jos ei mitään hyvää kirjasta löydä. Onkohan Antti Heikkilä lukenut kirjan?

Kirjan parasta antia on terveellisten elämäntapamuutosten tärkeyden esilletuonti. Tämä on Pekan vahvinta aluetta. Elämäntapamuutoksilla saadaan suomalaisille lisää terveitä elinvuosia. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, että tilanne jatkuu suotuisena. Pekka huomauttaa, että nuorten lihominen ja diabeteksen yleistyminen voivat hyvinkin alkaa lyhentää odotettavissa olevaa elinikäämme. Nyt yhteiskuntaan ilmaantuneet aktiiviset seniorit voivat jäädä väliaikaiseksi ilmiöksi, jota meitä suuria ikäluokkia seuraavat sukupolvet eivät enää pääse näkemään.

Pekka kirjoittaa oivaltavasti:

Kysymys ihmisten omasta vastuusta ja omien valintojensa merkityksestä esitetään yhä uudelleen ja uudelleen. Kannammeko yksin vastuun elämästämme? Mikä on ympäristön, yhteiskunnan ja yhteiskunnallisen päätöksenteon merkitys elintavoillemme? Kirjan perussanoma ja oma vakaa kokemukseni on, että kysymys on molemmista. Kyse on sekä yksilön että yhteisön vastuusta – mutta ennen kaikkea on kyse niiden välisestä vuorovaikutuksesta.

Terveyden edistäjien suosikkisanoma tulee kirjan sivuilla tutuksi: ”Terveelliset valinnat on tehtävä helpoiksi.” Pekka syväluotaa tätä sanomaa ruokakauppojen laajentuneella valikoimalla, tupakoinnin ja tupakalle altistumisen vähenemisellä ja kauhistelee alkoholinkulutuksen sekä ylipainon lisääntymistä. Muutos parempaan suuntaan on hidasta siellä, missä epäterveelliset elintavat ovat juurtuneet syvälle kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen.

Pohjois-Karjala-projekti henkilöityy Pekka Puskaan. On mahdotonta ajatella tuota projektia ilman tohtori Helge Honkapohjan, väestötieteilijä Väinö Kanniston ja professori Martti Karvosen viitoittamaa Puskaista polkua. Karvonen oli sanonut, että hänen viisaimpia päätöksiään oli Pekan nimittäminen projektin johtoon: ”Ei siksi, että olisit ollut hyvä, vaan siksi, että olit nuori.” 27-vuotiaalle vastavalmistuneelle Pekalle aukeni tie tähtiin ja kyllähän Pekka projektiin rakastui.

Töitä tehtiin ”saappaat savessa” kaikin mahdollisin keinoin. Oli marttailtoja, lapsille suunnattuja tietoiskuja, kaupoissa mitattiin mummojen ja ukkojen verenpainetta sekä kolesterolia, metsästyseuroissa vierailtiin, sydänyhdistykset olivat mukana, kunnanjohtajien luona oltiin hattu kourassa, valtuutetut vakuutettiin, paikallinen teollisuus otettiin mukaan jne. Eräs amerikkalainen guru opasti Pekkaa ”push, push and push”. Kansainvälinen työporukka ymmärsi miksi hänen nimensä oli Pushka. Kaikki kunnia tästä Pekalle. Kukaan muu ei olisi tähän kyennyt.

Rakkaus projektiin on vuosien saatossa ollut niin syvä, ettei Pekka näe projektin ongelmakohtia. Sehän ei kestä tieteellistä arviointia. Siinä kävi nimittäin niin, että sydänkuolleisuus ensin nousi (! ) projektipaikkakunnalla ja alkoi laskea muun maan (kontrollipaikkakunnat) tavoin vasta myöhemmin. Tieteellisessä kokeessa olisi pitänyt näkyä selvä ero koepaikkakunnan ja kontrollipaikkakunnan välillä. Tätä Pekka olisi tietysti voinut edes hieman avoimemmin pohdiskella kirjassaan. Minun mielestäni on kelvotonta piiloutua sen kirjassa olevan väitteen taakse, että Pohjois-Karjala-projekti oli vain lippulaiva, ja muutoksen koko maassa sai aikaan monipuolinen terveysvalistus eri puolilla yhteiskuntaa. Mutta tieteellinen koe siis epäonnistui, eikö niin? Eikö voitaisi sopia siitä, Pekka?

Voin kulutuksen romahtamisen voi pistää Pekan piikkiin. Myös yleisen rasvahysterian siemenet hän kylvi maaperäämme. Kaiken piti olla kevyempää ja rasvattomampaa. Tämän vahingollisen tempun korjaamiseen ei taida yhden sukupolven kierto riittää. Kun nyt on virallisestikin tunnustettu, että terveytemme pahin mörkö on sokeri eikä rasva, kansan syviin riveihin on istutettu Pekan toimesta niin kauhea rasvapelko, että suunta ei muutu rasvaisemmaksi, ei sitten millään!

Tupakan kiivaana vastustajana Pekka sai tehdä pitkiä työpäiviä vakuuttaakseen epäilijät. Voidaan todeta, että tässä tapauksessa Pekka voitti ja hänen suora toimintansa on ollut ihailtavaa. Ajatelkaa, muutamassa vuosikymmenessä Suomi on muuttumassa yhä savuttomammaksi yhteiskunnaksi ja tupakoivien osuus on suorastaan romahtanut. Lobbareita on ollut liikkeellä tupakkayhtiöiden toimesta, mutta tähän on päästy! Jotenkin toivoisin terveysvalistajan innokkuudella voivani Pekan kanssa kohdata sen päivän jolloin tupakka on hävitetty Suomesta.

Kun löytyi päivänselvä yhteys tupakan ja keuhkosyövän välille alkoi Pekan taistelu tupakkayhtiöitä vastaan. Kirjassa on mielenkiintoisia käänteitä. On siinä tupakkaa kulunut kun suuret tupakkayhtiöt ovat pohtineet tilannettaan. Vasta 2000-luvulla suostuivat mokomat törkylaitokset tunnustaa tosiasiat. Toki hämäävät viestit jatkuvat. Pekka huomauttaa, että nyt markkinoidaan uusia tupakkatuotteita (nuuskaa ja sähkötupakkaa!) ja päähuomio kiinnitetään kehitysmaiden asukkaiden koukuttamiseksi tupakkaan.

Kirjan sivuilta löytää vilkasta ravitsemuskeskustelun analysointia. Pekka on kiitettävän suurella innolla osallistunut ravitsemuskeskusteluun. Välillä olemme ottaneet rajustikin yhteen, mutta aina yhteenoton jälkeen reilusti paiskanneet kättä ja kiittäneet toisiamme antoisasta keskustelusta.

puska

Suosittelen kirjan hankkimista. Se on iso pala suomalaista terveysviestintää hyvässä ja pahassa.

Bibliografiset tiedot:

Pekka Puska. Raha tai henki. Docendo Oy, 181 sivua, 2014 ISBN 978-952-291-088-2

Vastaan kommentteihin ja saatan tarvittaessa kysyä Pekalta lisäselvityksiä.

 

 

 

 

Paras

18 syy 2014

Olin kuuntelemassa parasta. Parhaalta ilmestyi eilen suomeksi käännetty kirja, jonka nimi on ytimekkäästi ”Paras”. Onko nimelle katetta?

.

.

Bertrand
Kuvalähde: http://web.archive.org/web/20150129021152/http://www.bertrand.no:80/foredrag/

Norjan kuumimmaksi puhujaksi mainittu Erik Bertrand Larssen on paras. Mäkelänrinteen lukion auditorio sai todistaa mentaalivalmentajan mukaansatempaavan esityksen kautta jotakin siitä mitä on olla paras omalla osaamisalueellaan.

Erik on kirjoittanut oppaan siitä miten jokainen meistä voi saavuttaa omat tavoitteensa. Mikä on unelmasi? Miten sen saavutat? Missä asiassa haluat tulla parhaimmaksi? Mitä sen jälkeen kun olet saavuttanut unelmasi?

Näihin kysymyksiin ja moniin muihin Erik tarmokkaasti ja oivaltasti vastaili kirjan julkistamistilaisuudessa. Ennen kuin käyn kirjan kimppuun, vielä muutama tärkeä seikka eilisestä tilaisuudesta.

Erik sanoi, että elämää pitää ohjata unelma siitä, että olet maailman paras. Urheilussa tämä on helppo mitata. Ykköspallilla kansallishymniä kuunteleva on lajissaan paras. Bisnesmaailmassa paras todetaan vähän eri kriteerein. Mutta sinusta pitää siis tulla paras!

Parasta parhauden saavuttamisessa ei ole se, että eräänä päivänä huomaa olevansa paras. Parasta on matkalla olo! Matkalla sinne unelmiesi täyttymykseen saat elää täyttä elämää, sillä arjessa syntyy voittajia.

Erik huomautti monta kertaa, että ero parhaan ja keskinkertaisen välillä on pienenpieni. Paras tekee hieman parempia valintoja kuin Kerttu Keskinkertaisuus kaikilla elämänalueilla ja tämä avaa mahdollisuudet huippumenestykseen. Keskinkertainen ihminen tietää mitä pitää tehdä, mutta vain paras tekee sen.

Erik on esimerkki siitä, miten koulukiusattu lapsi kohoaa vaikeuksien kautta voittoon. Pitääkö ensin olla kiusattu, haukuttu, epäonnistunut, voidakseen vastavoimana saavuttaa jotain merkittävää elämässä? Suunnilleen tällaisen kysymyksen Erik sai yleisöltä. Erik vastasi hieman empien, että ehkä se on yksi väylä menestykseen, mutta sen ei tarvitse mennä näin.

Joka tapauksessa, pienikokoista Erikiä kiusattiin 8-10 -vuoden iässä jatkuvasti. Koulun pihalla hän oli muitten vahvempien lasten kiusattavana. Hän oli ns. helppo kohde ja sai tuhka tiheään kuulla olevansa se pieni paskiainen. Eräänä päivänä tapahtui käänne.

Erik oli taas koulun pihalla joutunut lasten kiusanteon kohteeksi. Hänet työnnettiin kumoon lukuisia kertoja ja vaatteisiin tungettiin lunta. ”He tekivät tässä hyvää työtä”, Erik sanoi. Vihoviimeisenä Erik saapui välitunnilta koululuokkaan läpimärkänä ja resuisena. Opettaja oli todennut, että Erikin olisi nyt paras mennä kotiin vaihtamaan vaatteet. Erik oli juossut kotiin itkuisena ja täynnä raivoa. Kotona omassa huonessaan hän raivon iskiessä pahimmillaan, huusi ”Ei enää, nyt riitti!”

Ja Erik päätti aloittaa taistelun. Hän päätti ryhtyä unelmoimaan. Hänestä tulisi paras laskuvarjojääkäri. Ja koulun pihalla tarjoutui tilaisuuksia harjoitteluun yllin kyllin. Jokainen taistelu, jokainen häviö, jokainen nöyryytys, oli Erikille voitto ja hän oli nyt matkalla suureen unelmaan, jonka hän sitten moninverroin komeampana saavutti. Kovin taistelu käydään arjessa. Ei silloin kun on tärkein päiväsi.

Suusta lipsahtavat sanat: ”Minä olen paras!” Silloin miljoona keskinkertaisuutta huutaa sinulle: ”Olet tyhmä ja liian täynnä itseäsi, ylpistynyt räkänokka!”

Kirja opettaa tunnistamaan omat voimavaransa ja kertoo miten parhaat mahdolliset tulokset voidaan saavuttaa arjessa, työelämässä ja urheilussa. Parasta kirjassa on uusien näkökulmien avaaminen. Kirja opastaa kiinnittämään huomiota pieniin yksityiskohtiin elämässä. Lahjakkuus ei ratkaise, vaikka siitä on toki hyötyä. Onnistuja osaa omaksua hyviä ja oikeita tapoja siinä missä keskinkertaisuuksilla tavat ovat huonoja ja vääriä. Onnistujat ovat aina parempia tekemään pieniä, oikeita valintoja arkielämässään.

Erik luettelee muutamia arkisia valintatilanteita, joissa parhaat erottuvat muista:

  • Nousenko ylös nyt heti vai nukunko vielä hetken?

  • Jatkanko harjoitusta vielä 10 min ennen kuin menen suihkuun?

  • Syönkö terveellisen aamiaisen vai eiliseltä jääneen pitsanpalasen?

  • Olenko lasten kanssa ennen kuin he lähtevät päiväkotiin tai kouluun?

  • Kiillotanko kengät ennen töihin lähtöä?

  • Käynkö työmatkalla bussissa vielä kerran mielessäni läpi tärkeän kokouksen vai tuijotanko tyhjin silmin ikkunasta ulos ja annan ajatusten harhailla?

  • Alanko valmistautua kahden viikon kuluttua pidettävään tärkeään kokoukseen jo nyt vai vasta joskus myöhemmin?

  • Kirjoitanko matkalaskut valmiiksi vai juonko toisenkin kupillisen kahvia ja jatkan juttelua kollegoiden kanssa?

  • Jne. jne.

 

Erik ilmoittaa innostuksen lähteekseen Anthony Robbinsin kirjan ”Awaken the Giant Within”. Hän kertoo lumoutuneensa kirjan sisällöstä, vaikka pitikin kirjaa liiankin amerikkalaisena. Mutta pätevä Anthony oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Erik ei lumoutunut siitä, että Anthony työskenteli kuuluisuuksien kanssa, vaan Erikiä kiehtoi suunnattomasti se tosiseikka, että tässä oli kyseessä henkinen valmennus. Voiko siitä saada elannon? Tämä havainto avasi Erikin elämässä uuden luvun.

Erik matkusti Lontooseen kuuntelemaan Anthony Robbinsia ja pääsi kysymään häneltä menestyksensä salaisuutta. Anthony sanoi siihen tarvittavan kolme asia: Harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua.

Erik kehottaa sinua tekemään parhaasi, antamaan 100 prosenttia itsestäsi. Tee se NYT, sillä elämä on lyhyt.

Harvoin suosittelen kirjaa estottomasti hankintalistallesi. Miksi niin tekisin? Enhän minä saa tästä mitään palkkiota. Kuitenkin tämä on se hartain toiveeni, että hankkisit tämän uuden kirjan, sillä se on todella hyvä. Ehkä jopa paras?

Missä lajissa sinä olet Suomen paras?

Voimaruokaa

Oletko valmis? Pidä tuolistasi kiinni! Lempeä ravintofilosofi Erkki Palviainen on julkaissut oman näköisensä ravintokirjan.

voimaruokaa

Voimaruoka -termillä Erkki tarkoittaa markkinointitermiä ”superfood”, jota kaikki terveysalan ”gurut” toistavat toistamistaan. Tällainen superruoka on erittäin ravinnetiheää ja ihmiselle alkuperäistä ruokaa.

Raadollisen rehelliseen tapaani ilmoitan heti kirjan puutteet. Puutteita on onneksi aika vähän.

Kirja on hyvin erikoisella tavalla kasattu opaskirja terveyteen. Suunnilleen 50 eka sivua lukija ihmettelee onko kirja taitettu tarkoituksella mahdollisimman ärsyttävään muotoon. Ainakin se erottuu kaikista muista lukemistani kirjoista sen suhteen, että väliotsikot on lonkalta vedettyjä sanoja, jotka välillä napataan lukijan silmien eteen keskellä lausetta ja sitten taas teksti jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hauskaa aluksi, mutta ärsyttävää ajan mittaan.

Erkki on saarnaajan poika. Lupaa olla saarnaamatta, mutta pettää lupauksensa. Saarna mikä saarna tämä kirja on kannesta kanteen. Joitakin saattaa häiritä, minua ei niin paljon kuin ehdin pelätä. Saarnamuoto ei ole syy jättää kirja lukematta. Virsiä ei pyydetä hyräilemään. Mikä mahtaisi olla Voimavirsi? Minun ehdotukseni:

Virsi numero 580.
Oi kuningasten kuningas,
sä maan ja taivaan valtias,
myös tähän maahan silmäs luo
ja armos runsaat lahjat suo.

On meidän kansa vähäinen
ja vähäinen on voima sen,
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos et sä, Herra, voimaa sois.

”Sen näkee silmistä kun ihminen on terve”, Erkki loihtii kirjan sivuille ja ärsyttävällä tavalla kirjan kansikuvapojalla on siniset, eläväiset, tapittavat ja uskoakseni terveyttä viestittävät silmät. Saako noin ilkeästi tehdä? Ehkä. Houkuttelee muutkin katsomaan peilikuvaansa. Onko sinussa/minussa eloa?

Nyt on sitten ilmoitettu lähestulkoon kaikki kirjan puutteet. Eihän niitä paljon ollut? Eihän?

Erkki on mahdollisesti oikeassa, että tämä on ensimmäinen suomalainen voimaruokien perusopas. Tällaista on meikäläinen opettanut vuosikausia, mutta kirjaa en ole saanut aikaiseksi. Onneksi Erkki sai!

Kysymys on ruuasta ja filosofiasta, joka palaa takaisin perusasioihin, joista olemme usein vieraantuneet. Haluan mieluummin lisätä terveyttä kuin parantaa sairauksia. (Kirjan takakannelta napattu)

On hienoa kun Erkki korostaa alkuperäisen, puhtaan, jalostamattoman ja ravinnetiheän ruoan merkitystä elämässämme. Kirjan parasta antia on juuri tämä muutosprosessin välttämättömyys. Erkki haluaa ruokkia hyviä voimia esille ravinnolla. Lempeästi niistä saarnaten.

Erkki ei vie sinulta viimeistä jäätelötötteröäsi, ei edes tuomitse sinua irtokarkeista eikä grillimakkarasta. Hän pyytää tässäkin valitsemaan aina terveellisemmän vaihtoehdon ja jos vaihtoehtoja ei ole, luopumaan monesta turhasta ruoka-aineesta. Sillä niin paljon tykimpää ruokaa on tarjolla. Kabooooom täältä tullaan:

Ashwagandha-jauhe (menikö oikein?), Camu camu ja muut kamut, Chian siemen, Chlorella ja spiritismi-levät (vai oliko spirulina?), Ginseng, Goji, Guarana, Hamppu, Himalajan suola jodilla(!), Inkamarja, Koivusokeri (eläköön Suomi-sokeri!), Kookosöljy (Ursula Schwab saisi lukea ja kommentoida tätä osiota), Lucuma, Maca (menee mailanvarteen!), Mehiläisen siitepöly (keräysohjeet puuttuvat kirjasta!), Merilevärouhe, Mulperi, Ohranoras, Opti-msm (kummallisin voimaruoka minun mielestäni), Pakurikääpä (nostattaa keskijalkaa!), Raakakaakao, Regulaatit (uusi termi monelle), Vehnänoras, Koivu, Muurahaiset (paljon proteiinia!), Mänty, Nokkonen, Ruusujuuri, Siankärsämö, Voikukka ja Väinönputki (Erkillä on Väinö-niminen poika).

Mitä näistä voimaruuista sitten hyötyy? Joo, Erkki kertoo lyhyesti ja nasevasti miten näillä ruoka-aineilla hoidetaan alakuloisuutta (ruusujuuri!), pidetään allergiat aisoissa (suoliston kunto tärkeässä roolissa), parannellaan flunssaa (hunajaa+kookosöljyä+sitruunaa+valkosipulia), hoidetaan hampaat kuntoon (Pepsodentilla ei ole asiaa Erkin suuhun), saadaan sileä hipiä (mm. kahvilla!), poistetaan stressitekijöitä elämästä (stressinpoistoyrteillä, meditoinnilla ja liikunnalla), säryt poistetaan (mm. suolihuuhtelulla), vatsavaivat hallitaan (nestekierto kuntoon), saadaan paremmin unta (hienoja univinkkejä on tarjolla!), häivytetään yleinen väsymys  (adatogeenit!) ja pidetään paino kurissa (ravinnetiheää ruokaa naamariin) jne. jne.

Hyvän olon resepteistä voi jokainen löytää mieleisensä suosikkiruoan. Oma suosikkini on raikas voikukkasalaatti.

Suosittelen!

Lääketeollisuuden palkkamurhaajat

Johtaja Peter Götzsche nimittää lääketeollisuuden lahjomia vaikutusvaltaisia asiantuntijoita lääketeollisuuden palkkamurhaajiksi.

.

.

peterSain luettua Nordic Cochrane-keskuksen johtaja Peter Götzschen uuden kirjan ”Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus”. Kirjasta on julkaistu hyvä yhteenveto Lancet -lääkärilehdessä ja useita arvioita mm. blogeissa.

Kuka ihmeen Götzsche? Näin esittelee Sitruuna-kustannus kirjailijan:

Professori Peter C. Gøtzsche valmistui luonnontieteiden maisteriksi pääaineinaan biologia ja kemia vuonna 1974 ja lääkäriksi vuonna 1984. Hän on erikoistunut sisätautioppiin; hän työskenteli kliinisten tutkimusten ja valvonnan parissa lääketeollisuudessa vuosina 1975–83 ja Kööpenhaminan sairaaloissa vuosina 1984–95. Hän oli yksi Cochrane Collaborationin perustajajäsenistä vuonna 1993 ja perusti Pohjoismaiden Cochrane-keskuksen samana vuonna. Vuonna 2010 hänet valittiin kliinisen tutkimusten suunnittelun ja analyysin professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon.

Gøtzsche on kiinnostunut tilastotieteestä ja tutkimusmetodologiasta. Hän on useiden hyvästä tutkimustavasta suosituksia kirjoittavan ryhmän jäsen ja on ollut mukana laatimassa satunnaistettujen vertailukokeiden CONSORT-ohjeistusta (www.consort- statement. org), havaintotutkimusten STROBE-tarkistuslistaa (www.strobe- statement.org), järjestelmällisten katsausten ja meta-analyysien PRISMA-raportointiohjetta (www.prisma- statement.org), ja tutkimusprotokollien SPIRIT-ohjeistusta (www.spirit- statement.org). Peter Gøtzsche on yksi Cochrane Methodology Review Groupin päätoimittajista.

Gøtzschella on verraton kokemus alalta. Hän on toiminut lääkeyhtiöiden myyntiosastoilla niin lääkkeiden etuja lääkäreille esittelevänä myyntimiehenä kuin tuotepäällikkönä. Hänen mielipiteidensä taustalla on vuosikymmenten huolellinen tutkimustyö, jonka tulokset on julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä. Hän ymmärtää syvällisesti tieteellisten vääristymien statistiikkaa ja kliinisten tutkimusten analyysitekniikkaa. Hän on ollut kliinisten tutkimusten järjestelmällisen katsaus- ja meta-analyysikäytännön kärjessä erittelemässä tarkkojen kriteerien mukaan lääkkeiden ja kokeiden vaikuttavuutta. Hän on usein ärsyttävän perusteellinen, mutta aina etsimässä näyttöä.

Peter C. Gøtzsche on julkaissut yli 70 artikkelia tärkeimpien lääketieteellisten lehtien muodostamassa viisikossa (BMJ, Lancet, JAMA, Annals of Internal Medicine ja New England Journal of Medicine) ja hänen tieteellisiä kirjoituksiaan on lainattu yli 14 000 kertaa.

Palkkamurhaaja -nimitys on osuva, sillä Götzsche osoittaa, että reseptilääkkeet aiheuttavat tehokkaasti sensuroitujen massiivisten terveyshaittojen lisäksi länsimaissa kolmanneksi eniten kuolemia sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Kaiken lisäksi suuri enemmistö lääkkeistä on valtaosalle käyttäjistään täysin tehottomia, toisin kuin lääketeollisuus ja sen lahjomat asiantuntijat väittävät.

Lääkehaittoja peitellään häikäilemättömästi ja jopa valtava määrä lapsia ajetaan tietoisesti ja tarkoitushakuisesti itsemurhiin tehottomilla lääkkeillä liikevoittojen maksimoimiseksi. Menneisyydestä paljastuu lasten joukkohautoja ja muita kauheuksia. Lääketeollisuus ei omista omaatuntoa. Se omistaa vain hurjan kaipuun rahojen perään.

Miten saada turha lääkitys loppumaan on yksi kirjan teemoista. Olen tässä terveysblogissani raportoinut terveyssatiirinkin muodossa tästä polyfarmasiasta, lääkkeiden haittavaikutuksista, lääketeollisuuden valheista ja suoranaisesta korruptiosta. Paljon on vielä tekemistä, mutta yksi keino valistussanoman eteenpäinviennissä on pyytää lääkärikuntaa tutustumaan Peter Götzschen kirjaan.

Lääketeollisuudesta riippumaton Nordic Cochrane-keskus ja sen johtaja Götzsche ovat tehneet suunnattoman hienoa työtä tutkiessaan tarkasti mm. lääketeollisuuden julkaisemia tutkimusraportteja. Ei ole liioittelua väittää, että lääketeollisuuden toimintatavat täyttävät järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Bandidos, Helvetin Enkelit, Yakuzat ja Mafia ovat pikkutekijöitä lääketeollisuuden rinnalla!

Götzsche tuo yksityiskohtaisesti esille ne keinot, joilla lääketeollisuus manipuloi törkeällä tavalla rahoittamiensa kliinisten tutkimusten tuloksia liioitellen lääkkeiden hyötyjä ja peitellen niiden aiheuttamia terveyshaittoja.

Götzsche tuo esille kuinka lääketeollisuus on lahjonut valtavan määrän lääkäreitä, tutkijoita, terveyslehtiä, ammatti- ja potilasjärjestöjä, yliopistojen laitoksia, toimittajia, lääkevalvojia ja poliitikkoja. Rikoksiin syyllistyneitä lääketehtaita on valtava määrä, rikokset ovat laajamittaisia ja toistuvia, ja rikokset ovat levinneet niin laajalle ja toteutettu niin järjestelmällisesti, että niiden on oltava tehty tietoisesti ja tarkoitushakuisesti.

Lääketeollisuus on ostanut puolelleen massiivisen määrän lääkäreitä rikollisten tarkoitusperiensä avuksi. Ruskeat kirjekuoret vaihtavat omistajaa. Lääketeollisuuden myyntimiesten lääkäreille jakamat isot setelitukot eivät jätä jälkiä. Professori Götzsche kysyy mitä tuhannet lääkärit pelkästään Tanskassa tekevät lääketeollisuuden palkkalistoilla, ja vastaa heidän auttavan lääketeollisuutta lisäämään pääosin turhaa ja haitallista lääkemyyntiä potilaittensa kustannuksella. On uskomatonta miten lääkärit kuvittelevat etteivät heidän taloudelliset kytköksensä vaikuta heidän toimintaansa ja mielipiteisiinsä, eivätkä ymmärrä että kyse on korruptiosta. Kaikki muut sen luultavasti ymmärtävät. Götzschen mukaan niin suuri osa lääkäreistä pettää itseään, että näyttää siltä kuin kyseessä olisi kollektiivinen psykoosi.

Kirjassa käydään perusteellisesti ja tapauskohtaisesti läpi, kuinka lääketeollisuus on jo saanut valtavan määrän tuomioita edellä mainitusta rikollisesta toiminnastaan. Tuomioilla ei ole kuitenkaan ollut toimintaan minkäänlaista vaikutusta, joten tuomiot ovat olleet toistaiseksi aivan liian lieviä. Touhua voi verrata rikosoikeudelliselta vakavuudeltaan lähinnä kansanmurhaan, joten on syytä toivoa että tuomiot ovat jatkossa sen mukaiset niin lääketeollisuudelle itselleen kuin myös sen johtajille ja rikollista toimintaa edistäville lahjotuille asiantuntijoille.

Kun katsoo esimerkiksi masennuslääkkeiden ja kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden myynnin valtavaa lisääntymistä Suomessa ja lääkehaittojen järjestelmällistä sensurointia ja vähättelyä, tulee väistämättä mieleen että Götzschen esille tuoman törkeän lahjonnan täytyy olla laajamittaista ja järjestelmällistä myös Suomessa.

Tällaista tekstiä sattui silmieni eteen:

Vanhustentalossa elää järkyttävän huonossa kunnossa ja täysin muissa maailmoissa valtava määrä vanhuksia järjettömän turhan ylilääkityksen seurauksena. Vanhuksille tungetaan surutta valtavia määriä erilaisia lääkkeitä, joista valtaosa on täysin turhia ja tehottomia, ja joiden yhteiskäytön haitoista ei kenelläkään ole mitään käsitystä. On hämmentävää miten asia ei tunnu kiinnostavan ketään, eikä kukaan tee sille mitään.

Sairasta touhua!

Miksi vanhuksille määrätään massiivisesti esim. statiineja, vaikka tutkimustulokset osoittavat yksiselitteisesti ja kiistatta, että korkea kolesteroli ei ole heillä sydäntautien riskitekijä. Ne vanhukset joilla on korkeimmat kolesteroliarvot elävät pisimpään, kliiniset tutkimukset osoittavat ettei statiineista ole vanhuksille mitään hyötyä ja mitään tutkimustuloksia statiinien haitoista vanhuksilla ei ole koskaan julkaistu (minkähän vuoksi)? Moni on kysynyt tätä asiantuntijoilta useita kertoja, mutta kukaan ei ole koskaan vaivautunut kommentoimaan asiaa sanallakaan. Lääkealan asiantuntijat ovat kansallinen häpeäpilkku!

Tällaistakin sattui silmieni eteen:

Teksti imee mukaansa. Kirjaa lukee lähes kiihkon vallassa, sillä siitä avautuu se todellinen maailma, missä elämme. Äänessä on pohjoismainen asiantuntija, joka kertoo avoimesti, millä tolalla terveydenhoito on Tanskassa. Sama koskee Suomea, ellei tilanne ole suorastaan pahempi, sillä meiltä puuttuu professoritason kriitikko kaikkien maatessa rähmällään niin lääke- kuin ruokateollisuuden edessä.

Kehotan kaikkia lukemaan Götzschen kirjan tarkkaan ja ajatuksella, niin ymmärrätte millaisessa maailmassa elämme.

Kummola, Harkimo, Rotenberg, Ahde – kirjailija Pentti Sainio paljastaa tämän porukan metkut

Kummolan kääntöpiiri -kirja on mahdollisesti saamassa julkaisuluvan. Lue täältä ensimmäisten joukossa viiltävä analyysi kirjasta.

.

.

Tässä syy siihen miksi joudun vielä pitämään lukijoitani jännityksessä:

Tiedote.
Julkaistu: 27.05.2014 klo 15:28
Julkaisija: Into Kustannus
Helsingin hovioikeus antaa päätöksensä KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI – URHEILUVIIHTEEN KULISSIEN TAKAISTA PELIÄ -kirjan ennakkosensuurihakemuksesta keskiviikkona 28.5. aamupäivällä. Kalervo Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittävät estää kirjan julkaisemisen.
Kirja kannattaa hankkia heti aamusta, kun sitä on vielä saatavilla. Kirjan voi ostaa jo klo 8 alkaen mm. Kurvin kirjasta (Hämeentie 48), Kolmen Sepän Kirjakaupasta (Mannerheimintie 5) ja Rosebudin kirjakaupasta Kaivopihan käytävällä.
KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI julkistetaan tiedotustilaisuudessa keskiviikkona 28.5. klo 11.00 Sport Pub Chelseassa (Töölönlahdenkatu 1, Sanomatalon vieressä).
KIRJAN TIEDOT:
Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä
ISBN: 978-952-264-279-0
320 sivua, kovakantinen, ovh 32 euroa, Into Kustannus 2014
LISÄTIEDOT:
Jaana Airaksinen, Into, 045 633 4495, jaana.airaksinen@intokustannus.fi
Tatu Matilainen, Into, 040 7462 617, tatu.matilainen@intokustannus.fi

kummola_kansi

Tämä on ilmestynyt tänään (28.5.2014 kello 8:58)

Helsingin hovioikeus on pitänyt voimassa käräjäratkaisun, jonka mukaan Kummolan kääntöpiiri -kirjan julkaisua ei voi estää ennakkoon. Into Kustannus on julkaissut tietokirjailija Pentti Sainion kirjan tänään.

Jääkiekkoliitto ja sen puheenjohtaja Kalervo Kummola hakivat kirjan julkaisemisen, myymisen ja jakelun kieltämistä sakon uhalla. Oikeuden mukaan tämä olisi ennakkosensuurin kiellon vastaista.

TS–STT

Toimittajille on ilmoitettu, että kirjasta tehty arvio on julkaisuvapaa 28.5.2014 klo 02.00. (tämä julkaistiin noin 2.16)

”Kun bisnesmaailmassa tulee huonot ajat, muuttuu peli kovemmaksi. Ja silloin toisen kunnioitus häviää, kun raha ja oma etu saavat vallan. Tylyä kieltä, rikottuja sopimuksia ja livahtamista sieltä, missä aita on matalin. Näinä aikoina, kun pankit eivät anna lainaa, yritetään vippaskonsteja ja se synnyttää talousrikollisuutta.”

Tällaisella sitaatilla Pentti Sainion kirja ”Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä” alkaa. Sitaatin on päästänyt eetteriin liikemies ja urheilujohtaja Harry Harkimo Ilta-Sanomien kolumnissaan 2.11.2012.

Kirja perustuu Sainion lähes 20 vuoden aikana tekemiin tutkimuksiin siitä, mitä urheilussa kulissien takana tapahtuu. Urheiluviihteen kulissien takana on raju peli käynnissä. Sainio kertoo kirjassaan minkälaisia rahasummia urheilussa liikkuu. Jääkiekko ei kirjassa totisesti saa mitään terveysliikunnan leimaa.

Minusta ei ole fiksua paljastaa kirjan sisältöjä liian yksityiskohtaisesti. On parempi, että Kalervo Kummolan pimeistä touhuista kiinnostunut lukija löytää nämä asiat itse. Voin vinkata, että kaivettavaa riittää! Kirja vilisee yksityiskohtaisia tietoja epämääräisistä rahansiirroista, konkursseista, pitkään näkyvillä olleilla, mutta vaietuilla epäkohdilla mässäillään.

Kummolasta Sainio kiinnostui erityisesti kun hän muiden mukana hämmästeli Helsingin jääkiekon 2012 MM-kisojen ennenkokemattoman kalliita kisalippujen hintoja. Tämän marginaalilajin (jalkapallo sentään on maailmalla ihan eri arvoasteikossa kuin jääkiekko) Suomen oloissa merkittävin urheilujohtaja, jääkiekkoliikemies Kummola ja hänen hyvä veli -verkostonsa jokeribisneksineen tulee kirjassa ruodittua varsin perusteellisesti.

Turpaduunarin mielestä kirja on kiinnostava sukellus kotimaisiin ja kansainvälisiin urheilun mediakuvioihin. Urheilusta osana Venäjän suurvaltapolitiikkaa saamme lukea. Venäläinen raha urheilussa on salaperäistä. Salaperäisiä ovat myös sen käyttäjät. Päähenkilö tässä kirjassa on tietenkin Kummola, mutta Sainio tuo taitavasti esille myös Hjallis Harkimon ja venäläisten liikemiesten välisiä yhteyksiä.

Lukijalle viestitetään jo kirjan alkulehdillä, että Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittivät estää Sainion kirjan ulostulon. Into Kustannus ja Sainio haastettiin Helsingin käräjäoikeuteen yrityksenä estää materiaalin julkaisu. Käräjäoikeus puolusti sananvapautta varsin viisaasti ja hylkäsi Kummolan ennakkosensuuriyrityksen. Kummolan into poikkeukselliseen oikeustoimeen kertoo, että Sainio osuu johonkin tärkeään, johonkin mikä ei kestä päivänvaloa.

Kummola pitää kuulemma Sainion kirjaa huonona. Voi vain kysyä, miksi hän sitten yrittää estää kirjan julkistamisen. Jos se on niin huono kuin Kummola sen arvelee olevan, niin kirjoja ostavat suomalaiset tuskin kiinnostuvat kirjasta. Kummola on sanonut näin 27.5.2014:

”Luettuani Pentti Sainion kirjan totean, että kirja on pitkälti fiktiivinen jatko-osa vuonna 1999 ilmestyneelle Sainion kirjalle, joka valittiin tuolloin vuoden huonoimmaksi kirjaksi Suomessa. Tämä kirja on hyvä ehdokas samalle tittelille vuonna 2014. Pommista tulikin suutari. En kommentoi aihetta tämän tiedotteen lisäksi erikseen.”

Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 syntynyt Kummola on Suomen urheiluviihteen näkyvin ja kuuluvin vaikuttaja. Hän on kokoomuslainen poliitikko, liikemies, yhden kauden kansanedustaja ja eläkkeellä oleva Tampere-talon toimitusjohtaja. Kirjassa tulee selkeästi esille miten Kummola tottui ajamaan mitä kummallisimpia vaatimuksiaan läpi.

Rautakansleri Kummolan ympärille kerääntynyt hyvä veli -verkosto varasti ideoita sen minkä ehtivät. Esimerkiksi Kummolan työkaveri Harry Harkimo sanoi näin Fakta -lehden haastattelussa:

”Pohjois-Amerikassa on aina pikku juttuja, pikku palasia. Niitä ideoita voi varastaa sieltä hyvin. Eihän tässä tarvitse oikeastaan mitään itse keksiä. Kopioit vaan tarpeeksi hyvin ja sovellat tarpeeksi hyvin.”

Jokeribisnekset eivät kestä päivänvaloa. Sainio kertoo miten rahaa on pyöritelty monimutkaisten kuvioiden kauttaa piiloon mm. konkurssein ja verovaroja kippaamalla yhtiöiden johdolle maksumieheksi jäikin viaton kadunmies. Veroja yhtiöt kiertävät minkä kerkiävät. Muun muassa Kummolan, de la Chapellen sekä Harry ja Leena Harkimon pienen piirin hallinnoima Jokeri-Liiga-Hockey ry. Tämä yhdistys perustettiin jokeribisneksiin nimenomaan siksi, että sen avulla pystyttiin välttämään uutta arvonlisäveroa, joka olisi haitannut Jokeri-Hockey Oy:n taloutta ottelujen lipunmyynnissä. Yhdistyksen taloudenpidosta eivät tiedä ulkopuoliset juuri mitään.

Konkurssikypsän, miljoonavelkaisen jääkiekkoseura Jokerien pelastamisessa 1990-luvun alussa auttoivat sen tukimiehet Kummola ja kokoomuksen entinen hallintojohtaja Aarre Lepistö, joka silloin oli Raha-automaattiyhdistys RAY:n toimitusjohtaja. Taustalla jokeriapua antoi kokoomusbisneksiä junaillut ekonomi Martti Mannerla sekä sipoolainen, suomenruotsalaista aatelia edustava Henrik de la Chapelle. Yhteisöverkosto, jolla Jokeri-yhtiötä pidettiin pinnalla, vaikka se ei taloudellisesti enää hengittänytkään, vaati ”luovaa kirjanpitoa”. Jokereiden konkurssi olisi vienyt Kummolan sisäpiirin rahat, siksi yhtiölle annettiin tekohengitystä kaikin keinoin.

Jos kaikki olisi Kummolalta ja hänen kavereiltaan romahtanut, olisi ikäviä asioita paljastunut mahdollisissa konkurssipesien rikostutkinnoissa. Jääkiekkobisnes oli taustalla luonut itselleen säännöt, joissa kaikki oli sallittua menestyksen tavoittelussa – paitsi kiinni jääminen. Taustapelien erikoisista säännöistä eivät ulkopuoliset tienneet mitään. Helsingissä jääkiekkoseura Jokerit oli vuosikaudet ollut yksityisen pimeän rahan avulla ylläpidetty urheiluseura. Aivan uskomattomia rahasotkuja paljastuu Sainion kirjassa!

Venäjän jääkiekko- ja jalkapalloseurat ovat taloudellisesti täysin oligarkkien hyvän tahdon ja mielialojen varassa. Jos tuki loppuu, loppuu toimintakin nopeasti. Venäjän öljybisneksen rahat rantautuivat Suomeen Kummolan siunauksella vuonna 1991. Kirjassa mainitaan Urals Finland Oy, joka välitti venäläistä öljyä Suomen kautta länteen muhkeilla voitoilla. Tuki Suomen jääkiekkomaajoukkueelle oli merkittävä.

Hartwall Areenan syntyhetki ajoittuu vuoden 1992 MM-kisoihin Prahassa, missä Kummola alkoi pohjustaa kabineteissa Suomelle ja omille yhtiöilleen uusia MM-kisoja. ”Valehtelin tietoisesti jo Prahan MM-kisojen yhteydessä, että Suomella on valmis suunnitelma uudesta suurhallista Helsinkiin vuodeksi 1997. Se riski kannatti näin jälkeenpäin ajatellen ottaa”, on Kummola muistellut myöhemmin julkisesti.

Helsinki Halli Oy eli Hartwall Areena ei ole ollut mikä tahansa urheiluviihdeyhtiö ja pelipaikka. Se on paljon enemmän. Kirjailija Sainion mielestä on suoranainen ihme, että tämä jatkuvasti suuria tappioita tuottanut yhtiö on edelleen pystyssä. Helsinki Hallin tappiot juontuvat jo alkutahtien heikosta rahoitusrakenteesta, liiketoiminnan useista kohtalokkaista virheistä ja tapahtumien vähäisyydestä. Surkeuden huippu oli halliyhtiön kokemat noin 10 vuotta sitten surkeasti päättyneet Euroopan- ja maailmanvalloituksen huumassa tehdyt rahanhukkaukset. Velikullat Harkimo, Henrik de la Chapelle, Mika Sulin ja Kummola onnistuivat siinä samassa hukkaamaan myös Sanoma Oy:n rahoja taivaan tuuliin.

Kummola, Harkimo, de la Chapelle, Sulin, Veikko M. Vuorinen ja muu sisäpiiri on Juha Rantasilan avustamana taiteillut vuosikaudet jokeribisneksien merkittävinä omistajina. Sainio ihmettelee ihan aidosti millaista rahaa on tuonut Helsinki Halli -yhtiöön tuo sisäpiirin ydin? Katsaus liikemiesten bisneksiin antaa hämmentävän vastauksen. Vaikka he ovat olleet merkittäviä Helsinki Hallin omistajia yhtiöidensä kautta, niin useiden heidän yhtiöidensä rahavarat, kirjanpito, tilinpäätökset ja keskinäiset liiketoimet vaikuttavat suurelta sotkulta.

Suomessa MM-kotikisoilla tavoitellaan aina lajissaan rahanteon maailmanennätystulosta. Siksi lippujen hinnat 2012 ja 2013 olivat huikean kalliita verrattuna aikaisempiin kisoihin. Aikaisemmasta poiketen myös kaikki ottelut kahtena vuonna Suomessa pelattiin pelkästään Helsingissä Hartwall Areenalla, jonka omistajia ja lähipiiriä kisat hyödyttivät eniten. Vuosikausia miljoonatappioita tehnyt Helsinki Halli Oy pyrittiin pelastamaan kuiville suomalaisten jääkiekkofanien kukkaroista ja sponsoriyhtiöiden kassoista. Vuoden 2012 kisoista Hartwall Areenan 34 ottelulla tavoiteltiin pelkästään lippujen myynnin listahinnoilla lähes 60 miljoonan euron myyntiä. Halvin lippu maksoi 155 euroa, kun se Bratislavassa vuotta aikaisemmin oli ollut noin 20 euroa ja Minskin 2014 MM-kisoihin suunniteltiin tuolloin noin 10 euron halvinta lippua. Mika Sulin kertoi ennen kisoja, että tavoite oli myydä 370 000 lippua.

Sikakalliit liput saivat kiekkofanit tuohtumaan niin, että ensimmäisessä MM-ottelussa Areenan katsomossa heilutettiin lakanaa, jossa luki ”HINNAT ALAS – KALE ON VARAS”. Järjestysmiehet poistivat lakanan paloturvallisuuteen vedoten.

Jääkiekon MM-kisojen liput saattoivat kalleimmillaan maksaa loppuvaiheen otteluissa reilusti yli 500 euroa. Lipputuloista Kansainvälinen jääkiekkoliitto otti 10 prosenttia, loput jäivät Kummolan, Harkimon, de la Chapellen ja Sulinin vaikutusvallan piiriin.

Jääkiekon MM-kisat eivät ole maailmalla suuri asia. Päinvastoin. Ne ovat suuri asia vain muutamassa Euroopan maassa, erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa, puhumattakaan Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta, jääkiekon MM-kisoista ei mainita mitään edes urheilusivuilla. Venäjällä ja Itä-Euroopassa jääkiekon MM-kisat on korotettu suureksi kansallishengen kohotus- ja urheilujuhlaksi. Jääkiekko pyritään Itä-Euroopan maissa nostamaan lähes elämän tärkeimmäksi asiaksi, ja aivan samoin tekevät jotkut mediat Suomessa. Ymmärretäänkö Suomessa, missä piireissä Kalervo Kummolan tyyppiset jääkiekkoviihdebisnesmiehet liitelevät kansainvälisillä kentillä?

Sainio paljastaa Suomen jääkiekon bisnesverkoston ytimeksi Kummolan johtaman Suomen Jääkiekkoliitto ry:n ja sen taloudellisen liittolaisen Jääkiekkosäätiön. Jääkiekkoliitto on saanut ja saa valtionapumiljoonia liiketoimiinsa, joiden rahankäytöstä (useiden vuosien aikana tilille on tipahtanut valtionapua lähes 150 miljoonaa euroa!) liiton johto haluaa olla erityisen vaitonainen.

Jääkiekkoliitossa ja olympiakomiteassa toteutuu pelkistetysti ruotsalaisten tutkijoiden kuvaama ”apinajohtaminen”, jossa lauman hallitseva uros palkitsee ja rankaisee muiden alistuessa kohtaloonsa. Siksi Kummolan valta perustuu porkkanaan ja keppiin, joita hän alaisilleen ja kumppaneilleen jakaa.

Turpaduunarin karvat nousevat pystyyn kun luen, että alkoholin myynti jääkiekko-otteluissa on Kummolan kaverin, aikanaan Alkon hallintoneuvostossa vaikuttaneen kokoomuspoliitikko, urheilumies Ilkka Kanervan ajama hanke. Näin ne velikullat näitä asioita hoitavat keskenään.

Mikä yhdistää Venäjän presidentti Vladimir Putinia, presidentti Aljaksandr Lukašenkaa, Suomen presidentti Sauli Niinistöä, liikemies René Faselia, liikemies Kalervo Kummolaa, liikemies Harry Harkimoa, liikemies Mika Sulinia sekä Hartwall Areenan uusia omistajia, venäläistä liikemiestä Gennadi Timtšenkoa ja venäläisiä liikemiesveljeksiä Arkadi ja Boris Rotenbergia? Kysymykseen vastaa Sainio: ”Heitä yhdistää urheiluviihde. Ja aivan erityisesti heitä yhdistää jääkiekkobisnes sekä sen ympärillä liikkuva raha ja poliittinen julkisuus jääkiekon eri liigojen ja suurkisojen kautta.”

Kalervo Kummola on ohjannut tuttujen venäläisten miljoonat suomalaisen urheilubisneksen sydämeen: jääkiekkoon. Tosin Kummolalta kesti pari vuotta auttaa ohjaamaan venäläisten rahat jääkiekkobisneksessä juuri sinne minne hän ne halusi eli jokeribisneksiin.

Kun Kummolan haave eurooppalaisesta CHL-liigasta lopullisesti kaadettiin syksyllä 2009, hän ryhtyi René Faselin rinnalla yhteistyössä venäläisten kanssa kehittämään itäisten öljy- ja energiayhtiöiden varaan rakentuvaa uutta eurooppalaista jääkiekkoilua. Uuteen eurooppalaiseen jääkiekkoon kuuluvat Valko-Venäjän MM-kisat 2014, Sotšin talviolympialaiset 2014 ja Venäjän MM-kisat 2016, jolloin maa suurjuhlii kiekkoilunsa 70. juhlavuotta ja pyrkii laajentamaan KHL-liigaansa vuosi vuodelta. Kummolan uusi KHL-myönteinen asenne syntyi, kun pitkän kaupanhieronnan ja sopimusten jälkeen KHL-rahoja saatiin ohjattua hänelle rakkaisiin jokeribisneksiin. KHL-liigan suihkuseurapiireihin vaadittavia tukirahoja pitäisi asiantuntijoiden arvioiden mukaan upottaa tuleviin jokeribisneksiin noin 20–25 miljoonaa euroa vuosittain. Rahat löytyvät varmasti Jokereiden uusilta rahoittajilta, jos niin halutaan. Urheilubisneksiin sijoittamisen viisaus näkyy vasta vuosien kuluttua.

Kummolan ja Faselin suuri rooli länsieurooppalaisessa ja itäeurooppalaisessa liigassa on sekava. He yrittävät olla mukana kummassakin. Se ei muille ole vielä onnistunut. Amerikan ja Venäjän jääkiekkohegemonian välissä on myös vaikea tasapainoilla. Ovatko Kummola ja Fasel menettämässä otteensa bisneskiekosta, lempisportistaan? Onko sokeutumisen vaara olemassa monen valuutan verkostoissa?

Jääkiekkobisneksen idän ja lännen rajalinjojen jommallakummalla puolella täytyy ehkä ratkaista, kenen joukoissa Kummola ja Fasel todella seisovat – tai saavat seistä. Vai tuleeko heistä jääkiekon kylmän sodan kamppailun kaksoisagentteja, jotka ovat tervetulleita sekä itään että länteen? Kunhan vain bisneksistä päästään sopimuksiin.

Suomalaista urheilukansaa kiinnostanee se, millainen kortti tässä pelissä jää urheilujohtaja Kalervo Kummolan käteen. Saako hän Jokerin vai Mustan Pekan?

Toivottavasti kirja saa julkaisuluvan.

Toivon vajetta paikkaa maailmalla sairaanhoitaja Muma

Tänään julkaistiin uusi kiinnostava kirja. Suomessa korjataan kestävyysvajetta, ehkä myös ymmärrysvajetta. Onneksi maailmalla kiertää suomalainen sairaanhoitaja Päivi. Hän paikkaa ansiokkaasti sitä ammottavaa toivon vajetta, joka näkyy kriisien ja konfliktien keskellä.

Päivi Hieta (ent. Muma)

Toivon antaminen on kriisityön ydin. Ilman toivoa on vaara, että luovutamme liian helposti. Elämänhalu tulee toivosta, siitä, että on tulossa jotain parempaa kuin tämä nykyhetki.

Näin sanoo Päivi Hieta (ent. Muma) tänään julkistetussa kirjassaan Sairaanhoitaja Muma: Päivityksiä Kellokoski – Liberia. Päivi on sairaanhoitaja, psykoterapeutti, terveystieteiden maisteri, Florence Nightingale -mitalisti, kolmen lapsen äiti, hän valmensi Nicaraguan yleisurheilujoukkuetta Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja hänellä on musta vyö taekwondossa sekä harrastaa zumbaa.

Päivi on kiertänyt maailman kriisikohteita Nicaraguasta Gazaan, Sri Lankasta Liberiaan. Tehnyt aamuöisiä kotikäyntejä, vastannut itsetuhoisiin puheluihin, vetänyt terapiaistuntoja ihmiskaupan uhreille ja tukenut tsunamin kokeneita. Parhaillaan hän on Pelastakaa Lapset ry:n työkomennuksella Libanonisssa koordinoimassa terveyspalveluja Syyrian pakolaisille.

Kädessäni oleva kirja on ainutlaatuinen retki sairaanhoitajan arkeen. Haluan lukijoitteni kanssa jakaa kirjan antia siinä toivossa, että sinäkin innostut ahmimaan kirjaa.

Koen valtavaa rikkautta ja nöyryyttä saadessani aloittaa kerta toisensa jälkeen työt uuden edessä.

Päivi Hieta on kävelevä esimerkki elinikäisestä oppimisesta. Se pitää hänen omien sanojensa mukaan dementian loitolla. Hän sanoo viiden vuoden ajan riittävän homman saamiseksi haltuun, antamaan siihen oman panoksensa ja osaamisensa. Sitten Päivi menee eteenpäin. Eläkevirat ja mitalit vuosikausien palvelusta unohdetaan, jotta saadaan uusia kokemuksia. Koko ajan on paljon opittavaa, monia mielenkiintoisia työpaikkoja, tehtäviä ja koulutuksia.

Viisikymppisenä Päivi huomasi, että ei enää ehdi tehdä kaikkea, mikä kiinnostaisi, vaan olisi valittava, mikä on kaikkein mielenkiintoisinta.

Olen oppinut tekemään valintoja ja nopeita päätöksiä. Perheenjäsenten kanssa on kyllä keskusteltu paljon ja hartaasti työstä, joka vie äidin, välillä miehen ja lapsetkin, maailman eri kolkkiin.

Kirjassa on kohta, joka pysäyttää miettimään elämän raadollisuutta. Päivi on Pohjois-Gazan Jabaliassa. Joka päivä siellä pommitetaan. Maassa savuaa fosforipommi ja Päivin seurue melkein astuu sen päälle. Kaikki on pommitettu maan tasalle. Koulut, asuintalot, klinikatkin. Päivi rämpii klinikan raunioissa ottamassa kuvia, sairaskertomusten palaset lentelevät jaloissa. Mitään ei ole jäljellä – paitsi toivo paremmasta.

Päivi kuulee suunnitelmasta perustaa seuraavan kadunkulman varteen uusi klinikka. Katsotaan tiloja yhdessä. Saako olla rauhassa pommeilta?

Poistuessaan Pohjois-Gazasta Päivi ei vie mitään mukanaan, ei kameraa, tietokone on tyhjä, tullissa ei ole mitään tarkistettavaa. Kuitenkin Päivi vie mennessään sairaanhoitajan arvokkaimman lastin: Kukaan ei voi ottaa häneltä pois hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Ne ovat hänessä, kuten tämäkin kokemus rajanylityspaikalla:

Astun sisään huoneeseen ja kauhistun, huoneessa ei ole lattiaa lainkaan, vain verkkoa ja iso kuoppa alla. Täällä en ole ennen ollutkaan. Kävelen verkon päällä lasi-ikkunan eteen. Tuntuu hirveältä ajatella allani olevaa kuoppaa. Lasin takana on tyttösotilas joka huutaa mikrofoniin käskyn nostaa paitani ylös. Nostelen paitaa ja näytän housuni. Tyttö neuvottelee mikin välityksellä yläkerran lasi-ikkunaan ja sieltä annetaan hänelle ohjeita, en kuule mitä he puhuvat. Katselen huonetta ja säikähdän uudelleen, siellä on vauvan sänky ja siinä patja ja tyyny. Tänne siis tulevat äidit ja vauvat riisuttavaksi, olen kuullut siitä naisilta. Pelottelua ja nöyryytystä. Minuakin pelottaa, mutta en anna sen näkyä, olen taas kuin elokuvassa.

Kirja kertoo sairaanhoitajana työskentelevän 55-vuotiaan Päivi Hiedan tähänastisesta urasta koskettavasti ja aidosti. Päivi ei ota kantaa politiikkaan, sotaan, yhteiskuntajärjestelmiin, uskontoihin eikä hallitusmuotoihin. Ihmisten tarpeet ja hyvinvointi ovat niitä asioita, joihin hän fokusoi työssään, ja siihen hän käyttää aikansa.

Uran huipulla urheilullisesti Päivi oli Liberiassa. Koko Liberiassa olonsa ajan hän harrasti taekwondoa paikallisessa seurassa Samuel Kayon kansainvälisellä jalkapallokentällä. Hän treenasi säännöllisesti kahden vuoden ajan. Paikallisen seuran mustan vyön opettaja oli kansainvälistä huipputasoa. Kun Päivi ahkeran treenaamisen jälkeen saa mustan vyön, hän kumartaa opettajansa edessä maahan asti ja on oikein kiitollinen. Käsi on kärsinyt kolhuja, koska lautaa rikkoessaan vyökokeessa, se vähän kolahti, mutta laudat menivät oikeaoppisesti rikki niin potkuissa kuin lyönneissäkin.

Nicaraguassa Päivi yllättäen huomaa olevansa yleisurheiluvalmentaja! Espanjalainen järjestö oli lahjoittanut nicaragualaisille vammaisurheilijoille 20 kisamatkaa Barcelonan paralympialaisiin. Sattumoisin Nicaraguassa ei tuohon aikaan kukaan muu harrastanut yleisurheilua kuin Päivin valmentama ryhmä ja niin heidät valittiin edustamaan maata olympialaisissa. Kakkosvalmentajaksi muuten pestattiin Itä-Saksassa aikoinaan opiskellut voimistelunopettaja.

Matka Barcelonaan oli ikimuistoinen. Lapset olivat ensimmäistä kertaa lentokoneessa, poissa kotoa ja ulkomailla. Menestys kisoissa oli odotettua parempi. Mauricio yltää keihäänheitossa finaaliin asti! Lapset ihmettelivät tapaamiansa suomalaisia olympiaurheilijoita. Ihmettelivät isoja, vaaleita suomalaisia. Takaisinpaluu tapahtui Nicaraguan urheiluministeriössä ja joukkueesta tehtiin lehtijuttuja. Nuoret olivat niissä hyvin esillä ja heidän kykyjään suitsutettiin. Vammaiset lapset ymmärsivät ensimmäistä kertaa, että he voivat osata kaikkea sitä, mitä muutkin ihmiset. Harjoittelu teki mestarin.

Lopuksi:

Kiertelen Phnom Penhissä ja menen katsomaan myös katua, jonka varrella tytöt myyvät itseään. Sitä ei voi uskoa todeksi ennen kuin näkee. Siellä näen lukuisia samanlaisia naisia kuin keskusteluryhmässämme. Olosuhteet lautahökkeleissä joen varrella moskiittojen syötävänä ovat ala-arvoiset. Toivoisin jokaisen heistä pakenevan. Monet heistä ovat jo sairaita ja kaikki luultavasti perheidensä hylkäämiä, eivätkä he enää kadulla työskentelyn jälkeen pääse naimisiin. Buddhalaisina he voivat toivoa uutta elämää jossain toisessa olomuodossa.

 

Statiinin uhrit vai Stalinin uhrit?

Sain haastatella diplomi-insinööri Leino Utriaista viime viikonloppuna kirjamessuilla Helsingissä. Hän on kirjoittanut kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista. Tuskin haittaa vaikka lukisit hänen haastattelunsa tässä terveysblogissani.

 

 

Useimmat asiantuntijat arvioivat, että hirmuhallitsija Josef Stalin antoi käskyn tappaa 20-60 miljoonaa ihmistä. Niin hirmuinen asia on kyseessä, että muutama messuvieras näki kirjankannessa tämän hirmuhallitsijan nimen.

Nykyiset häikäilemättömät hirmu-hallitsijamme löytyvät lääkeyhtiöiden markkinakoneistosta ja johtoportaasta. Näiden yhtiöiden voittomarginaalit ovat niin tärkeässä asemassa, että yhtiöt ovat valmiita unohtamaan lääkkeiden haittavaikutukset, tarjoamaan seksipalveluja lääkkeiden markkinoinnissa, voitelurahaa tutkijoille ja lääkäreille, kieltäytyvät mainitsemasta markkinoimiaan tuotteita kielteisessä merkityksessä ja tuputtavat meille välillä hyvinkin kyseenalaisin menetelmin pillereitään.

Yksi lääkeyhtiö Pfizerin uhri oli kuin ihmeen kaupalla välttänyt kuoleman ja istui ilmielävänä edessäni haastateltavana. Tutustutaan yhdessä nyt Utriaisen kirjan antiin.

Diplomi-insinööri Leino Utriainen on kirjoittanut veret seisauttavan tietokirjan kolesterolilääkkeiden vaaroista ”Statiinin uhrit”. Synkänvärisessä kansikuvassa ollaan hautausmaalla. Aika lähellä oli, että hautakivessä olisi Utriaisen nimi. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Christerin kysymys: Olit kuolla statiinilääkityksen haittavaikutuksiin, Leino. Miten voit juuri nyt? Varoitettiinko sinua statiinin haittavaikutuksista?

Leino vastasi näin: Kiitos, voin olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Joudun etenemään vaivalloisesti kainalosauvalla, sillä minulla on tapana käyttää kroppani osat loppuun, vasta sitten osat vaihdetaan uusiin. Nyt on vuorossa lonkkaluun operointi ihan muutaman päivän kuluttua. Mutta kolesterolilääkkeet olivat koitua kohtalokseni. Lääkäri ei varoittanut minua statiinista. Niitä pidettiin turvallisina ja tehokkaina. Olihan niitä tutkittu huolellisesti. Kun 1990-luvun lopulla myönnyin lääkärin suosituksesta veren kolesterolipitoisuutta alentavaan statiinilääkitykseen oli lääkäri minulle auktoriteetti. Tuossa elämänvaiheessa minulla oli muita kiireitä, joten en nähnyt syytä tarkemmin selvitellä statiiniuskontoa, joka perustuu siihen luuloon, että kolesterolilääkkeen käytöllä saavutetaan pysyvästi terve verenkierto. Koska kokonaiskolesterolini oli jonkin verran yli viitearvon, totesi lääkäri, että kuolen ennemmin tai myöhemmin sydäninfarktiin, jos en aloita statiinilääkitystä. En tuolloin ymmärtänyt kysellä, kuinka varma henkivakuutus statiini on. Optimistina kuvittelin, että statiinilla sydäntautiriski poistuu kokonaan. Vanhin veljeni käytti jo statiinia ja suositteli minulle samaa. Hän kertoi, että ruokavaliossa ei tarvitse olla tarkkana, koska statiini pitää verenkierron kunnossa. Veljeni kuoli myöhemmin sepelvaltimotautiin. En valitettavasti edes tuossa vaiheessa oivaltanut, että statiini ei olekaan ihmelääke, kuten oli annettu ymmärtää. Syyskuussa 2006 sain niin rajun haimatulehduksen, että siitä voisi seurata jopa monielinvaurio. Onneksi nuori lääkäri arvasi heti kieltää statiinilääkityksen.

Christerin jatkokysymys: Minkälaisia haittavaikutuksia statiineilla on ja saako Suomessa puhua statiinien haittavaikutuksista?

Leino innostui luettelemaan kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksia minulle: Selvittyäni hengissä statiinien haittavaikutuksista uskon, että yksi elämäni missioista, oikeastaan kansalaisvelvollisuuteni, on jakaa selvittämääni tietoa ja kokemuksiani statiinien käyttäjille. Toivon hartaasti, että uusia kohtalotovereita on tulevaisuudessa vähemmän kuin nyt. Yritän myös vaikuttaa kansallisiin hoito-ohjeisiin, käypä hoito -suosituksiin, jotka perustuvat ”viralliseen” kolesterolihypoteesiin eli olettamukseen kolesterolin yhteydestä sydäntauteihin. Toimintani aiheutti eräänlaisen haittavaikutusriskin: Minusta tuli epämieluisa ihminen innokkaasti statiineja suositteleville tutkijaprofessoreille. Se oli pieni haitta verrattuna tavoittelemaani kansalliseen hyötyyn. Otin tuon riskin tietoisesti.

Lipitor statiinin haittavaikutuksista voi mainita seuraavat: ummetus, ilmavaivat, dyspepsia (ruuansulatusvaiva), pahoinvointi, ripuli, ruokahaluttomuus, oksentelu, trombosytopenia (verihiutaleiden liian vähäinen määrä veressä), allergiset reaktiot, anafylaksi (äkillinen hengenvaarallinen allerginen reaktio, hiustenlähtö, hyperglykemia (korkea verensokeri), hypoglykemia (matala verensokeri), haimatulehdus, unettomuus, muistin menetys, päänsärky, heitehuimaus, tuntoharhat, tuntoaistin heikkeneminen, perifeerinen neuropatia (ääreishermostoperäinen kipu), makuaistin häiriö, näköhäiriö, maksatulehdus, kolestaattinen keltaisuus, maksan vajaatoiminta, ihottuma, kutina, nokkosihottuma, angioneuroottinen edeema (äkillinen paikallinen turvotus), rakkulaiset ihottumat, korvien soiminen, kuulon menetys, lihaskipu, nivelsärky, lihassairaus, lihastulehdus, rabdomyolyysi (lihaskudoksen äkillinen vaurio), lihaskouristukset, jänteen repeämä, impotenssi, gynekomastia (miehen rintojen kasvu), voimattomuus, rintakipu, selkäkipu, ääreisturvotus, väsymys, sairauden tunne, painon nousu

Christer lukee vähän Leinon kirjaa: ”Pfizerin myyntikampanja lääkäreille oli aggressiivinen. Lääkäreihin kohdistuva markkinointi on vaativaa. Monon saaminen oven väliin vaatii myyjältä lähes samaa ammattitaitoa hoitosuuntauksista kuin lääkärillä itsellään on. Tästä syystä Pfizer koulutti 13 000 ammattitaitoista myyjää.” Aika huikeaa!

Leino selitti: Tällaista se on! Mitään ei jätetty sattuman varaan. Viiden viikon koulutus sisälsi kursseja anatomiasta ja fysiologiasta. Koulutettavat kävivät läpi myyntisimulointeja, joissa aikaisemmin koulutetut näyttelivät ärtyneitä lääkäreitä. Kaikki tämä heijasti yhtiön johtavaa myyntiperiaatetta: Se halusi, että lääkärit eivät näe Pfizerin myyjää pelkkänä lääke-esittelijänä vaan uuden hyödyllisen hoitoinformaation tuojana. Esittely piti kyetä antamaan vaikka eteisessä, jos lääkärillä oli kiire.

Christer kysyy: Kirjasi antaa aihetta pohtia terveydenalan koulutusta Suomessa. Ymmärretäänkö miten syvälle koulutuksen sisältöihin tunkee riippuvuus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Käypä hoito -suositus työryhmän aikaansaannoksista? Jääkö tilaa kriittiselle ja riippumattomalle tieteelliselle pohdinnalle? Vai onko kyseessä taitava tiedon pakkosyöttö THL:n suunnalta?

Leino myönsi, että THL ja Käypä hoito -suositus vaikuttaa lääkärikoulutuksen sisältöihin. Leino kertoo kirjassaan mm. tällaista: Yleisradio esitti Martti Backmanin toimittaman Mot-ohjelman nimeltä Rasvainen Kupla syyskuussa 2010 ja jatko-osan Kolesterolipommi lokakuussa 2010. Rasvateeman jatko-osassa Mot tarkasteli kriittisesti kolesterolia ja sen lääkintää statiineilla. Kolesteripommin esittämisen kynnyksellä päässäni iski tulta. Aioin käynnistää lääketieteellisen oppiriidan statiinilääkkeiden haittavaikutuksista. Haastajana olin minä maallikkona ja vastaajana Käypä hoito -ryhmä, johon kuuluvat valtakunnan tunnetuimmat sisätautiopin tohtorit ja professorit. En ollut saanut kolme vuotta aikaisemmin laatimaani haittavaikutusjuttua julkisuuteen Helsingin Sanomien kautta, joten ajattelin, että Mot-ohjelman avulla saan ehkä kokemukseni julkisuuteen ja statiinien haittavaikutuksista ryhdyttäisiin puhumaan. Lähetin kolme vuotta vanhan ’sairauskertomukseni’ Martti Backmanille, ja hän valitsi minut yhdeksi haastateltavaksi ohjelmaansa. Käypä hoito -ryhmä reagoi tilanteeseen nopeasti, kolme päivää Kolesterolipommi-ohjelman lähettämisen jälkeen lehdistötiedotteellaan, jossa kertoi, että ohjelmassa oli esiintynyt virhetulkintoja. Stt uutisoi aiheesta samana päivänä:

Asiantuntijaryhmä huolestui maanantaisessa Ylen Mot-ohjelmassa esitetyistä väitteistä, jotka voivat innostaa potilaita jättämään lääkkeensä omin päin keskustelematta edes lääkärinsä kanssa. ”Suomessa statiineja käyttäviä potilaita on onnistuttu seuraamaan niin hyvin, että vakavia sivuvaikutuksia ei ole juuri esiintynyt”, sanoo professori Antero Kesäniemi Oulun yliopistosta.  Mot-ohjelman johtopäätös haimatulehduksen yhteydestä statiinilääkitykseen on Kesäniemen mukaan lapsellinen.

Virallisesti oikeassa olevat professorit ymmärsivät, että me maallikot uskomme enemmän televisiota kuin hypoteeseja. Mutta miten väliporras eli tavalliset lääkärit näkivät tilanteen? Yritin saada muutamia lääkäreitä keskustelemaan sähköpostilla statiinin hyödyistä ja haitoista saadakseni käsityksen siitä, miten potilaita hoitavat lääkärit tuntevat hyödyt ja haitat. Kukaan lääkäreistä ei halunnut keskustella itse aiheesta. Sen sijaan he esittivät närkästyneitä kysymyksiä, mistä olin saanut heidän sähköpostiosoitteensa. Eräs lääkäreistä jopa kritisoi sitä, että minä insinöörinä hypin raja-aidan yli lääkäreiden reviirille. Hän kehotti minua siirtymään alkoholin aiheuttamien ongelmien tutkimukseen. Ilmoitin hänelle esiintyväni turhista statiineista kärsineenä potilaana ja veronmaksajana. Totesin myös, että alkoholin ja statiinien aiheuttamissa ongelmissa on vissi ero. Alkoholisairaus on yleensä potilaiden itsensä aiheuttama ongelma. Sen sijaan uusi kansantauti eli statiinien haittavaikutukset on lääketeollisuuden aiheuttama ja Käypä hoito -ryhmän sekä joidenkin hoitavien lääkäreiden tukema ongelma. Statiineihin vilpittömästi uskovat potilaat ovat joutuneet tietämättään kärsimään.

Christeriä kiinnosti Leinon käsitys lääketehtaiden innosta kehittää yhä uudempia ja kalliimpia kolesterolilääkkeitä.

Leino kertoi miten kovaa peliä oli käynnissä lääkeyhtiöillä, sillä kalliimmatkin statiinit haluttiin saada Kela-korvauksen piikkiin. Kirjassa kuvailen tätä taistelua potilaista ja heille kirjoitettavista statiiniresepteistä. AstraZenecan Crestor sai professori Timo Strandbergin mainoskampanjan jälkeen vahvemman niskalenkin, eli suuremman markkinaosuuden suomalaisten potilaiden ja Kelan, siis veronmaksajien, rahoista. Jälkikäteen on helppo tulkita tilanne vuoden 2008 alussa. Astra-Zenecalla oli kiire saada Crestor Kelan erityiskorvausten piirin ennen kuin Jupiter- ja Gissi-hf-tutkimusten epäonnistumiset julkaistiin. Suomalaiset päättäjät tekivät ratkaisunsa kaupallisen kolesterolihypoteesin perusteella. Koska Crestorilla saatiin LDL-arvoa alaspäin, se riitti. Sen jälkeen ei enää kiinnostanut, oliko LDL-arvon alentamisesta mitään hyötyä vai oliko lääkityksestä jopa pelkkää haittaa.

Christer sanoo: Sitten jysähtää varsinainen pommi, eli statiinien todetaan aiheuttavan laajamittaisesti diabetesta. Kerro lisää tästä!

Leino pudisti päätään ja jutteli lähes harmistuneena tästä peiteoperaatiosta: Kun AstraZenecan Jupiter-tutkimuksessa tutkittiin Crestor-rosuvastatiinin etuja terveille ihmisille sepelvaltimotautien ehkäisevässä tarkoituksessa, lääkittyjen potilaiden joukossa alkoi yllättäen puhjeta diabetesta selvästi useammin kuin lumelääkityssä vertailuryhmässä. Viideksi vuodeksi suunniteltu tutkimus lopetettiinkin jo vajaan kahden vuoden jälkeen. Lääkeyhtiöiden käsittämättömän oudon logiikan mukaisesti tutkimuksessa todetut ”hyödyt” markkinoitiin tehokkaasti lääkelupia myöntävälle FDA:lle, joka antoi Crestorille myyntiluvan myös kroonista matala-asteista tulehdusta hoitavana lääkkeenä. Tutkimuksissa todetut diabetesongelmat ohitettiin ja niistä oltiin hiljaa. Tieto diabetekseen liittyvistä ongelmista saatiin pysymään salassa jopa vuosia. Myös muissa tutkimuksissa havaittiin kuitenkin sama ongelma, ja FDA joutui tunnustamaan pakon edessä ikävän tosiasian lähes neljä vuotta Jupiter-tutkimuksen päättymisen jälkeen. FDA varoitti vuonna 2012 diabetesriskistä, joka liittyi ennen kaikkea Crestor-rosuvastatiiniin. FDA:n mukaan statiinin käyttö voi nostaa verensokeria statiinimerkistä riippumatta. Samassa tiedotteessaan virasto muistutti myös statiinin haittavaikutuksista ihmisten kognitiivisiin toimintoihin. Niitä olivat muun muassa muistin menetys ja sekavuus. Dyslipidemian käypä hoito -ryhmän puheenjohtaja Matti J. Tikkanen ymmärsi, että diabetesuutista voidaan hieman vesittää ennakoivalla jutulla Duodecim-lehdessä. Hän kirjoitti syksyllä 2011, että hyvään hoitoon liittyy uusi haitta. Tikkanen kertoi, että Jupiter-tutkimuksen tietoon suhtauduttiin varauksella. Kuitenkin muutamat muut tutkimukset osoittivat, että Jupiter-tutkimuksen tulokset olivat totta.

Kun huomioidaan statiinin pitkäaikaiskäyttö, varovaisenkin arvauksen perusteella nykyisestä statiinien käyttäjäjoukosta ehkä noin 25 000 ihmistä saa statiinista diabeteksen ennemmin tai myöhemmin. Onko statiini merkittävä syyllinen rajusti lisääntyvään diabetekseen? Jos on, varmuuden vuoksi statiinia syövät terveetkin ihmiset ovat lääketeollisuudelle kultakaivos. Näistä hyväuskoisista tulee sairaita ja loppuelämänsä ajaksi kahta lääkettä, statiinia ja diabeteslääkettä, käyttäviä lääketeollisuuden kanta-asiakkaita.

Christer mainitsi: Olet kaivellut kuolinsyytilastoja ja havainnut, että sepelvaltimokuolema on edelleen hyvin yleistä Suomessa, vaikka koululääketieteen tutkijat ja terveysviranomaisemme yrittävät muuta väittää.

Leino kertoi: Kun tarkastellaan koko kansaa, voidaan todeta, että sepelvaltimokuolemat eivät ole vähentyneet lainkaan 1970-luvusta. Erityisen huonoa on kehitys ollut statiiniaikakaudella eli 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vielä vakavammaksi vetää, kun huomioidaan, että statiini aiheuttaa noin 20 prosentille käyttäjistä haittavaikutuksia. Suomessa statiinia käyttää noin 660 000 ihmistä. Tilastollisesti haittavaikutuksista kärsii siten noin 132 000 henkilöä.

Sepelvaltimotaudin ehkäisy työikäisillä kehittyi Suomessa hyvin 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin asti. Työikäisten sepelvaltimokuolemat vähenivät vuosina 1969–1995 eli ennen statiiniaikakautta 26 vuoden kuluessa yhteensä 2 477:llä, vuositasolla laskettuna. Vähenemistä oli keskimäärin 95 tapausta vuosittain. Vuonna 1995 otettiin statiinihoito viralliseksi hoitosuositukseksi kolesterolihypoteesin perusteella. Miten kävi? Vuosina 1995–2010 sepelvaltimokuolemat vähenivät 587:llä eli keskimäärin vain 39 tapauksella vuosittain. Näin kävi, vaikka statiinihoito lisääntyi sangen nopeasti. Vuosina 1995–2010 työikäisten statiineilla hoidettujen määrä kasvoi 21 600:sta 306 182:een. Statiinin käyttäjämäärä kasvoi siten noin 285 000 työikäisellä miehellä ja naisella. Vaikka statiinilääkitys yleistyi rajusti ja muut hoitotoimenpiteet, esimerkiksi pallolaajennukset, lisääntyivät ja kehittyivät, kuolemien vuosittainen vähentyminen putosi reilusti alle puoleen. Kun kolesterolitasoa lähdettiin pudottamaan vuodesta 1995 alkaen massiivisella statiinilääkityksellä, hyvä kehitys vaimeni merkittävästi myös työikäisten parissa. Vuonna 2010 statiinia käytti jo 680 611 henkilöä, mutta statiinien hyödyt eivät näy ainakaan sepelvaltimokuolemien lukumäärässä, koska sv-kuolemat ovat hitusen jopa lisääntyneet 40 vuoden kuluessa. Onko päässyt käymään niin, että kymmenillä eri keinoilla on saatu siirretyksi kuolemia vain 65 vuoden ikäpaalun toiselle puolelle, ”pois silmistä”? Elinajanodote on noussut monien kymmenten eri tekijöiden takia. Sepelvaltimotautien tehokkaimmat hoidolliset parannukset lienevät ohitusleikkaukset, pallolaajennukset, nopean toiminnan sydänkeskukset ja muut hoitotoimenpiteet. Vuosina 1969–2010 miesten elin ajanodote nousi noin kymmenen vuotta ja naisten kahdeksan. Naisten sepelvaltimokuolemia oli vuonna 1969 yhteensä 4 383 ja vuonna 2010 vastaavasti 5 599. Lisäystä koitui 1 216 kuolemaa eli 27,7 prosenttia. Sepelvaltimokuolemien kehityskulkua statiiniaikakaudella sopiikin edellä mainittujen tilastotietojen nojalla kummastella. Missä ihmeessä ovat ne vuosittain vähentyneet tuhannet sydänkuolemat? Tilastokeskuksen ja THL:n virallisista rekistereistä ainakaan ei löydy tukea Käypä hoito -ryhmän väitteelle. Lipsahtiko statiiniprofessoreilta hätävalhe?

Christer utelee: Statiini on tutkimuksissa todettu lihasmyrkyksi, mutta sen ei statiinilääkitystä puolustavien mielestä pitäisi päästä verivirran kuljettamana lihaksiin. Sen pitäisi päätyä maksaan estämään kolesterolin muodostusta. Näin ei ilmeisesti tapahdukaan varsinkaan jos geenisi eivät ole kohdillaan? Statiini pääsee verenkiertoon liian korkeina pitoisuuksina?

Leino innostui tästä ja kertoi: Potilaan perintötekijät voivat vaikuttaa merkittävästi lääkehoitojen tehoon ja turvallisuuteen. Nykyään käytössä on keinoja perintötekijöiden vaikutusten ennakoimiseksi lääkehoidossa, kertoo farmakogenetiikan professori Mikko Niemi Helsingin yliopistosta. Tiettyihin lääkkeisiin liittyviä haittavaikutuksia voidaan joko estää tai selvitellä tekemällä geenitesti. SLCo1B1-geenin perinnöllinen vaihtelu liittyy statiinien lihashaittoihin. Geriatrian professori Timo Strandberg ei kannata SLCo1B1-genotyypin testaamista automaattisesti jokaiselta statiinin käyttäjältä ennen lääkkeen aloitusta. Hän suhtautuu myös kuluttajille suunnattuihin geenitesteihin varauksella, koska jo tieto siitä, että itsellä on tietty geenimuutos, voi vaikuttaa haittojen ilmaantumiseen.

Professori Strandbergin kommentti halveksii inhimillisyyttä ja rehellisyyttä. Potilaalta pitää salata tieto geenimuunnoksesta, joka statiinin käytön kannalta tarkoittaa sitä, että statiini ei päädy kunnolla tai ollenkaan maksaan, vaan rikastuu verenkiertoon ja nostaa haittavaikutusriskin moninkertaiseksi verrattuna normaaleilla geeneillä varustettuihin ihmisiin. On moraalisesti erittäin tuomittavaa, että verovaroilla toimivat asiantuntijat vähättelevät ja piilottelevat haittavaikutuksia sekä potilailta että lääkäreiltä. Tämä on johtanut siihen, että haittavaikutuksista kärsitään ja kärsitään. Kipujen syitä etsitään vuosikausia erilaisilla kalliillakin tutkimuksilla, kuten magneettikuvauksilla. Vaikka potilas olisi kuinka kipeä, Käypä hoito -ryhmä todistaa, että kivulle ei löydy luotettavaa tieteellistä näyttöä.

Minä kiitän Leino Utriaista keskusteluhetkestä Helsingin kirjamessujen aikana ja toivotan kirjalle myyntimenestystä!

Juristin kanssa liemessä

Eka kertaa olen juristin kanssa liemessä. Täytyy nimittäin vastoin ennakko-oletuksia myöntää, että juristi Kaijus Ervasti on koonnut aivan erinomaisen Lakimiehen Keittokirjan. Ei uskoisi juristin tekemäksi, sillä Lakimiesliiton kustantama kirja on poikkeuksellisen selkeä ja yksinkertainen. Kuka tahansa pysty vääntämään sapuskaa itselleen keittokirjan ohjeita seuraten.

 

Mateemaatikko, fyysikko ja asianajaja olivat työhaastattelussa. Jokaiselle heistä haastattelija esitti yksitellen yhden kysymyksen.
– Paljonko on 1+1, haastattelija kysyi mateemaatikolta.
Mateemaatikko esitti käyränsä ja laskutoimituksensa, jonka mukaan se on noin kaksi.
Fyysikko taasen ilmoitti kaavojensa ja liitutaulun avulla, että teoriansa mukaan tulos ei voi olla muu kuin kaksi.
Asianajajalta vastausta kysyttäessä juristi sulki oven perässään, laittoi ikkunan sälekaihtimet kiinni ja irroitti puhelimen seinästä ja kuiskasi haastattelijalle.
– Paljonko haluaisitte sen olevan ?

 

Juristi Ervasti työskentelee Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa erikoistutkijana ja hallintopäällikkönä. Hän on myös Helsingin yliopiston dosentti. Ervasti on mm. konfliktinratkaisun ja sovittelun johtavia asiantuntijoita Suomessa. Hän on julkaissut lukuisia kirjoja ja artikkeleita sekä on suosittu kouluttaja. Lisäksi Kaijus Ervasti on intohimoinen ruokaharrastaja, josta esimerkkinä tämä kirja jossa ollaan liemessä.

 

Mistä voit päätellä, että juristi valehtee?
– Sen huulet liikkuvat.

 

Vastoin oletuksiani ja netin yleisestä vitsiarkistosta poiketen, kirjassa ei myöskään valehdella. Päinvastoin kirjassa myönnetään jopa, että uusia ruokia on vaikea keksiä. Ainakin niitä on vaikea keksiä niin paljon, että niistä kannattaa kirjoittaa kirja.

Tässä kirjassa on siis tuttuja ruokia, joilla on juristin urapolkua seurailevia nimiä. Mitä sanotte siitä kun alussa on esillä edullista juristiopiskelijan kukkarolle sopivaa ruokaa! Sitten on sapuskaa oikeusoppineille ja käytännön juristeille. Jälkiruoat on koottu tyydyttämään lakinaisten mielihaluja. Jokaiselle ruualle esitetään myös juomasuositus.

 

Mitä saat, kun risteytät blondin ja asianajajan?
– Kukaan ei tiedä. On olemassa asioita, joita blonditkaan eivät suostu tekemään.

 

Hauskassa ja herkullisessa keittokirjassa esitellään lukuisia maukkaita ruokalajeja ja reseptejä yhdisteltyinä oikeuteen liittyviin tarinoihin ja kuviin. Jokaisesta ruokalajista on ensin kirjoitettu lyhyt johdanto, jonka jälkeen kerrotaan raaka-aineet ja valmistusohjeet sekä ruokalajiin liittyvä oikeudellinen tietoisku tai tarina.

 

Yllättäen opettaja, puliukko ja lakimies päätyivät yhdessä taivaan porteille. Pyhä Pietari ilmoitti heille, että jos he mielisivät Taivaaseen, heidän täytyisi jokaisen vastata oikein yhteen kysymykseen. Pyhä Pietari osoitti opettajaa ja kysyi:
– Minkä niminen laiva ajoi jäävuoreen ja upposi? Siitä tehtiin juuri elokuva.
– Sen täytyi olla Titanic, vastasi opettaja varmasti
Pyhä Pietari päästi hänet portista. Sitten Pietari kääntyi puliukkoon päin ja hahmotteli mielessään, että Taivas ei todellakaan tarvinnut kaikkea sitä tuoksua, mitä tämä mies toi mukanaan ja päätti tehdä kysymyksestä hieman vaikeamman:
– Kuinka monta ihmistä kuoli sillä laivalla?
Valitettavasti puliukko oli juuri nähnyt elokuvan.
– 1228, hän vastasi.
– Aivan oikein! Voit mennä.
Sitten Pyhä Pietari kääntyi lakimiehen puoleen ja kysyi:
– Mitkä olivat hukkuneiden nimet?

 

Kaikenlaista kirjasta löytyy, eikä tarvitse siis olla juristi kiinnostuakseen kirjasta. Biologikin voi kiinnostua. Ja vain tästä blogikirjoituksesta löytyy näin mauttomia juristivitsejä.

 

Mitä sata asianajajaa tekee keskellä tyyntä valtamertä?
– Ei kai sitä kukaan tiedä, mutta ainakin se on hyvä alku.

Ruokasäännöt ranskalaisittain

Meidän pitäisi tutustua ranskalaisten ruokasääntöihin, sillä paljon siellä maassa tehdään oikein. Nyt se on helppoa. Voit lukea selostukseni ja innostua asiasta!

 

 

Kanadalainen professori Karen Le Billon on tutustunut ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Äsken Atena kustansi hänen uusimman kirjansa käännöksen Suomen kielelle. Kirja on poikkeuksellisen kiinnostava. Suosittelen.

Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?professori Le Billon kysyy ja biljoona kertaa törmättyäni ranskalaiseen paradoksiin minunkin mielenkiintoni herää.

Kirjassa kootaan hyvin yhteen ranskalaisten ruokailuun liittyvät säännöt ja käytännönläheiset vinkit. Puskalandia ei ole näitä sääntöjä juurikaan noudattanut, onhan rasvakammo edelleen vallitseva piirre maassamme. Voiko sellainen kirja olla minkään arvoinen, jossa lapsi saa kehotuksen syödä täysrasvaisia juustoja? Eikö sen pitäisi olla rypsiöljyllä terästettyä kevytjuustoa? Voiko lapsesta asti käyttää ihanaa voita ruoanlaitossa, eikö Puska vaihtanut voit margariineiksi?

Tervetuloa toisenlaisen valistuksen maailmaan! Ranskalaisessa ruokakulttuurissa on sisäänrakennettua tervettä järkeä, jota ei kukaan virallinen ravitsemusterapeutti Itä-Suomen Aliopistosta, ole ampunut tohjoksi. Esimerkiksi Ranskassa vanhemmat ovat vastuussa lastensa ruokailukasvatuksesta. Lapset, joiden vanhemmilla on selkeä auktoriteetti, syövät muita enemmän kasviksia, terveellistä ruokaa luonnollisia rasvoja kaihtamatta ja tämän seurauksena he ovat useimmiten normaalipainoisia.

Ranskalainen on ystävällinen, mutta luja lapsilleen. Määrätietoisesti hän vie lastaan/lapsiaan terveiden ruokailutottumusten äärelle: terveellinen ruoka on hyvää, lapselle opetetaan mikä on oikea annoskoko, oivalletaan yhdessä mikä on nälän tunne ja miten se nälkä tyydytetään ruoalla. Toisin sanoen, lapsille opetetaan syömisen taito. Terveellinen ruokailu ei ole vain sitä mitä syödään, vaan myös sitä miten, milloin ja miksi syödään.

Vanhemmat luovat yhdessä lasten kanssa ruokailun säännöt: onko lupa napostella vapaasti (EI)? ; sanotaanko lapselle, että tulisiko hän jo vähitellen syömään (EI) ; olisiko parempi vain todeta, että nyt on ruoka-aika, nyt syödään (KYLLÄ)! ; houkuteltaisiinko lapsi parhaiten syömään ruokaa toiveikkaalla lausunnolla, että nyt on äiti laittanut tosi herkullista ruokaa (KYLLÄ)! ; Ranskassa ei toimi supisuomalainen suostuttelukutsu lapselle, että maistaisit nyt edes vähän tätä ruokaa (EI).

Le Billon väittää oivallisesti, että ruoka ei ole lohduke, ei ajanvietettä, ei lelu, ei lahjus, ei palkinto, ei edes kurinpidon korvike. Sulosoinnut jatkuvat: opeta lapsesi odottamaan hyvää ruokaa pikemminkin kuin välttelemään huonoa ruokaa (huomaatko pienen, mutta tärkeän eron?) ; älä anna lapselle karkkia palkinnoksi äläkä lohdutukseksi ; rohkaise lastasi ammentamaan aisti-iloa ruoasta (supisuomalaisen sanoessa lapselleen, että einesmössö on pahaa, ranskalainen kysyy lapseltaan miltä einesmössö tuntuu kielellä, massussa ja tuleeko siitä hyvä olo ; vastaus on EI).

Ranskalaisten itsehillintä on ihailtavaa. Siellä syödään useimmiten kolme ateriaa päivässä ja hätävarana yksi laadukas väli- tai iltapala. No, eikö lapsilla ole kiljuva nälkä? Saattaa olla, jos ovat syöneet huolimattomasti esimerkiksi lounaan. Lohduttaako silloin ranskalaisäiti ja -isä nälkäistä lastaan rasvattomilla napostelutuotteilla niinkuin Suomessa valitettavan usein on tapana? Ei taatusti lohduta. Antaa lapsen odottaa seuraavaan ateriahetkeen, sillä kokemus on ranskalaisille osoittanut, että nälkäinen lapsi syö kiltisti. Suomessa nälkäiselle lapselle on liian usein tarjolla elintarviketeollisuuden uusimpia kotkotuksia. Herää Suomi!

Kun lapsi saa osallistua pöydän kattaukseen, ruoan valmistamiseen, ruoan aikataulutukseen yms., silloin säännöllisten ruokailurutiinien syntyminen on mahdollista. Pöydässä pitää olla terveyttä tarjolla, vaikka elämässä olisi kuinka kiirettä.

Älä pakota lapsia syömään lautasta tyhjäksi. Anna lapselle pieniä annoksia ruokaa ja suo hänelle mahdollisuus ottaa tai pyytää lisää. Tästä professori Le Billonin selkeästä ohjeesta seuraa tällainen ihanuus: Lapsi hallitsee omaa syömistään jo pienestä pitäen ja kasvaa aikuiseksi, jolla on terveelliset ruokatavat.

Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, eli parhaimmillaan perheenjäseniä yhdistävä rituaali. Lapset kuulevat vanhemmiltaan tarinoita maailmanmenosta, opitaan yhdessä tärkeitä sosiaalisia taitoja kuten esim. väittelemisen taidon loukkaamatta ketään. Siinä ruokapöydän ääressä porkkanapalan jauhautuessa takahampaiden varassa kystään hyviä kysymyksiä ja odotetaan omaa puheenvuoroa. Le Billon pyytää luomaan perheen sisällä omia ruokapöytärituaaleja. Yksi näistä voisi olla se, että jokainen kertoo päivällisen aikana mitä jännää päivän aikana on tapahtunut.

Hidas ruoka on onnen ruoka! Lapset syövät luonnostaan hitaasti. Mitä jos me aikuiset sovittaisimme tahtimme lasten mukaiseksi? Kiitä niitä jotka syövät ruokansa hyvin, älä rankaise huonommin syöviä. Vältä ylipäänsä kielteistä tunnelatausta ruokapöydässä. Tee ruokapöydästä juhlava paikka!

Minua on pyydetty kirjoittamaan lyhyempiä kirjoituksia. Tämä oli nyt tässä. Jos haluat lukea pidemmän version omasta jaarittelustani ja lisää analyysiä Karen Le Billonin kirjasta, lähetä silloin sähköpostia (christer.sundqvist@ravintokirja.fi) ja minä lähetän sinulle lisää luettavaa!

Ei makeaa mahan täydeltä

Sokerivero iskee vissyyn, joka ei sisällä sokeria laisinkaan, mutta sokeroidut jogurtit, keksit ja murot jäävät veron ulkopuolelle. Näitä ja monia muita epäloogisuuksia on piakkoin voimaan astuvassa, uudistetussa sokeriverossa.

 

 

Tähän epäselvään tilanteeseen sopii hyvin tutustua äskettäin kirjakauppoihin ilmestyneeseen Johan Friskin kirjaan ”Sötsug”, joka on Tarja Lipposen taitavassa suomennoksessa saanut nimen ”Ei makeaa mahan täydeltä”.

Kirja on kiehtova kertomus makeanhimosta, sokerista, makeutusaineista ja maailman vaarallisimmista autoista.

Moni meistä on tottunut liian makeaan elämään. Makeannälkäämme tyydytetään tietenkin kaupan makeisosastolla, mutta myös kaupan muilla käytävillä tehdään makeita temppuja. Olemme tottuneet yhä makeampiin muroihin, jogurttiin, pikaruokaan, kastikkeisiin, virvoitusjuomiin ja leipiin.

Aiemmin sokerinkulutus oli keskittynyt kotikäyttöön, jolloin oli helpompaa pysyä selvillä siitä, kuinka paljon sokeria kului. Nykyään elintarviketeollisuus pitää huolen siitä, että me syömme lähes neljäkymmentä kiloa sokeria vuodessa. Eivätkä mukana ole glukoosisiirappi ja muut tärkkelyksestä valmistetut makeutteet.

Sokeriverolle on siis selvä syy: Suomalaiset ovat sairastuttamassa itsensä sokerilla ja jarruja pitää painaa eduskunnan päätöksillä.

Kohonneesta kulutuksesta on päätelty, että sokeri ja makeanhimo ovat suurin syy väestön kasvaviin ylipaino-ongelmiin. Sokeria pidetään myös syypäänä diabeteksen rajuun yleistymiseen.

Elintarviketeollisuus ja erityisesti sokerin ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden valmistajat eivät tietenkään ole tästä samaa mieltä. Sokeriteollisuus onkin investoinut avokätisesti markkinointiin ja lobbaukseen saadakseen kumottua väitteet. Viimeksi virvoitusjuomajätit ovat ehkä syystäkin ihmetelleet miksi sokeria sisältämättömät vissyvedet kuuluvat sokeriveron piiriin.

Sokerituotteiden valmistajat haluavat tietenkin tarmokkaasti vaikuttaa erityisesti niihin viranomaisiin ja tahoihin, jotka pistävät kapuloita heidän sokerirattaisiin.

Sokeria väitetään jopa huumeeksi, joka aiheuttaa riippuvuutta. Myös tästä sokeriteollisuus on toista mieltä.

Tosiasia on, että makeanhimo periytyy. Makeaa suosiviksi geeneiksi on tunnistettu Tas1r2 ja Tas1r3.

Mutta makeannälällä on saattanut olla jopa väestön lihomista suurempi vaikutus ihmiskuntaan. Makeasta on taisteltu, kansoja tuhottu, sotia aloitettu ja valtioita perustettu. Orjakauppakin sai osin alkunsa, koska sokerinsaanti piti turvata.

Makeanhimo on väkevä voima. Makean tähden olemme valmiita tekemään lähes mitä tahansa.

Friskin kirja kertoo sokerin historian, sokerin aiheuttamat sairaudet käydään läpi ja opimme makean eri korvikkeet tunnistamaan.

Kirjan loppuosassa opitaan hillitsemään makeannälkää ihan käytännössä. Sokereita ja makeutusaineita kuvataan vahingollisiksi, jopa tappaviksi, ja makeanhimoa peräti riippuvuudeksi. Niinpä apukeinot makeannälän hillitsemiseksi ovat tarpeen. Siihen on tällaisia tapoja:

1) Kromitabletit

Menetelmässä syödään kromia, ei suinkaan vanhan jenkkiauton puskurista vaan esimerkiksi tabletteina. Krominpuutoksen on todettu aiheuttavan makeanhimoa. Kromi säätelee osaltaan verensokeria. Jos solut eivät saa sokeria, energiataso laskee ja se viestittää aivoille, että on syötävä makeaa.

2) Enemmän valoa
Ota aurinkoa ja pistä valot palamaan kirkkaina pimeään aikaan. Liian vähäinen valomäärä lisää teorian mukaan makeannälkää. Liittyy mielihyvähormoniin, serotoniiniin, joka vaikuttaa hypotalamukseen, näläntunteen säätelijään.

3) Muista välipalat
Syö useammin ruokaa, mutta mahdollisimman vähän. Säännöllinen ruokailu pitää verensokerin tasapainossa.

4) Vieroita itsesi makeasta
Makuaisti on mukautuva ja tottuu makeiden elintarvikkeiden makuun. Voimme myös totutella pois makeasta, sillä pian totumme vähemmän makeutta sisältäviin ruokiin.

5) Rento elämä
Vältä stressiä. Tämän teorian mukaan nopeat hiilihydraatit kiihdyttävät aivojen mielihyväkeskusta ja suovat lohtua stressin aiheuttamien tuntemusten myllerryksessä.

6) Ota välimatkaa makean maailmaan
Pysy poissa paikoista, joihin liität makean, esimerkiksi älä enää vieraile leipomoissa ja kahviloissa. Hiirikokeet ovat osoittaneet, että aivojen muistikeskus, hippokampus, aktivoituu, kun jokin kemiallinen aine kohottaa dopamiinitasoa: hiiren saadessa palkintonsa paikka ja tilanne syöpyvät sen muistiin. Ihmisille se tarkoittaa, että makeanhimo valtaa siinä ympäristössä, jossa on tottunut makeaa syömään.

7) Hedelmämetodi
Tässä menetelmässä korvataan makea hedelmillä. Hedelmissä on sokeria, mutta useimmissa kohtuullisesti, ei liiaksi. Karkkihinku voi kaikota, kun syö hedelmiä pari kertaa päivässä.

8) Pähkinöitä laukkuun
Pidä mukanasi pähkinöitä, joita voit napostella suklaapalan sijasta, kun makeannälkä yllättää. Pähkinät ovat välipala, jonka voi kuljettaa vaivattomasti minne tahansa. Pähkinöiden uskotaan ehkäisevän sydän- ja verisuonisairauksia, ja useiden tutkimusten mukaan ne alentavat kolesteroliarvoja. Pähkinöissä on runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sekä proteiinia, E-vitamiinia ja myös kivennäisaineita, kuten magnesiumia, kaliumia ja sinkkiä.

9) Tottumukset uusiksi
Omaksu uusi tapa. Vastusta makeanhimoa iltapäivä tai kaksi, jolloin se tuskin palaa yhtä voimakkaana kuin aiemmin. Ihminen on nimittäin tapojensa orja ja kyse on omien toimintatapojen havainnoimisesta. Joku ei kestä kieltoja, toinen kaipaa selkeitä sääntöjä. Suo itsesi sortua silloin tällöin mutta aseta selvät tavoitteet: kieltäydy makeasta.

10) Hiilihydraatit kuriin
Karsi hiilihydraatteja ruokavaliostasi. Rennolla tavalla ”karppaamalla” makeanhimosta pääsee eroon. Tämä tapahtuu vähentämällä hitaasti nopeiden hiilihydraattien määrää. Kyse on muustakin kuin makeisten, virvoitusjuomien ja makeiden leivonnaisten kaltaisista itsestäänselvyyksistä. Vältä syömästä suuria määriä leipää, muroja, hedelmiä, pastaa, riisiä ja perunaa. Aloita suunnittelemalla, mitä syöt seuraavana päivänä. Karsi kaikki, mikä kohottaa verensokeria. Tärkeää on vähentää hiilihydraatteja ja pitää huolta, että jokaiseen
ateriaan sisältyy sekä proteiineja että rasvaa. Proteiinit ja rasva vievät makeannälkää, mutta hiilihydraatteja ei kannata hylätä kokonaan.

11) Valitse terveellinen
Makeanhimon yllättäessä keksi terveellisempi vaihtoehto. Mieti terveellisempi vaihtoehto kaikelle sinua houkuttelevalle makealle. Voit esimerkiksi syödä popcornia aina kun tekee mieli perunalastuja ja hedelmiä karkkien sijaan. Terveellisemmän vaihtoehdon pitää olla helposti käsillä. Samoin kuin houkuttelevaa makeaa ei kannata pitää odottamassa ruokakaapissa, työpöydän laatikossa tai laukussa.

Lähde: Johan Frisk – Ei makeaa mahan täydeltä – Atar – 2013

Tikkateetä Jaakko Halmetojan tapaan

Suomen suosituimpiin luennoitsijoihin kuuluva ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja on kirjoittanut hienon kirjan pakurikäävästä.

 

Koivujen kyljillä kasvavasta pakurikäävästä on ilmestynyt ihan uusi kirja. Terveysbloggaajanne luki kirjan ja piti siitä. Mahdollisesti sinäkin pidät siitä, sillä kirjaa on kirjoitettu suurella sydämellä, ehkä jopa sienipöllyssä ja raakasuklaan tuoman euforian siivittämänä.

Pakurikääpätee tunnettiin sotavuosina Suomessa yleisesti ”tikkateenä”, jota käytettiin kahvin korvikkeena. Pakurikäävän käytöstä Venäjällä sotavankeina riutuneiden suomalaisten miesten parissa, Halmetoja osaa myös kertoa jännittävässä kirjassaan.

Sotavangit raastoivat pakurikäävästä pieniä paloja ja keittivät teeksi. Pakurikääpä oli keskeisessä roolissa yleiskunnon ylläpidossa ja siinä, että ylipäätään säilyttiin hengissä.

Evira ymmärsi sekoiluillaan rohdoskasvivalvonnassa vuonna 2010 nostaa pakurikäävän julkiseen keskusteluun. Kiitos EU-komissio, EFSA ja Evira, kun nostitte pakurikäävän suosion huippuunsa! Joskus näistäkin laitoksista on jotain hyötyä meille suomalaisille.

Jaakko Halmetojaa voi kiistatta pitää henkilönä, joka on keskeisimmin vaikuttanut pakurikäävän popularisointiin maassamme. On hienoa kun hän on jaksanut dokumentoida pakurikäävän historian Suomessa ja maailmalla sekä pakurikäävän tieteellisen merkityksen. Kirja auttaa meitä tunnistamaan, keräämään ja käsittelemään pakurikääpää.

Eikä se tähän lopu. Kirjan mielenkiintoisena antina on pidettävä sitä tosiseikkaa, että pakurikääpää on käytetty iät ja ajat perinteisenä syöpälääkkeenä. Syöpätyypit, joita vastaan pakurikäävällä on saatu erityisen hyviä kokemuksia ovat: melanooma, aivosyöpä, rintasyöpä, kohdunkaulan syöpä, suolistosyöpä, Ewingin sarkooma, leukemia ja maksasyöpä.
Onko sinulla kokemusta pakurikäävästä?

Kärsimys ei jalosta nuorta syöpäpotilasta

Reisiluuhun pesiytynyt luusyöpä vei nuoren lääketieteen kandidaatin Laura Saven ennenaikaiseen hautaan. Luin hänen päiväkirjamerkintöihin perustuvan koskettavan romaanin.

 

WSOY lähetti minulle arvioitavaksi Laura Saven (1983-2012) kirjan ”Paljain jaloin”. Se kertoo osteosarkoomapotilaan koskettavan tarinan, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien ja nopeasti ehtyvien päivien merkityksestä. Suosittelen!

Se löytyi magneettikuvasta. Se syöpä nimittäin. Laura temmattiin kertaheitolla ulos elämästään. Kello pysähtyi. Kalenteri ei täyttynyt kevään luentomerkinnöillä.

Apua! Tämä on painajaista. Se on totta. Lauralla on syöpä! S-Y-Ö-P-Ä! Ne soittivat Lauralle: Osteosarkooma… hoidot ovat rankat… ei tarvitse amputoida… laitetaan uusi polvinivel… keuhkoissa näkyy jotain, mitä ei vielä tiedetä… sairauslomalle opinnoista… nyt on kiireinen aikataulu… täytyy tehdä luustokartta… ensi viikolle on paikka sytostaattihoitoihin osastolla.

Syöpäpotilaan iloja Lauran mukaan:

  • voin tuntea itseni kohtalokkaaksi
  • saan lääkärin luvalla lisätä jokaiseen ruokaan kermaa ja suklaata
  • voin ostaa itselleni arkiperuukin ja juhlaperuukin, toisen oikein maksusitoumuksella
  • itsesäälistä löytyy uusia tasoja
  • tunteet vaihtelevat ääripäästä toiseen sekunnissa – kokemus sekin
  • saan tarvittaessa keskusteluapua mihin vuorokauden aikaan hyvänsä
  • minun ei tarvitse enää pelätä sairastuvani syöpään
  • voin heittäytyä toisten palveltavaksi
  • voin iloita tuhatkertaisesti siitä, että olen elänyt rohkeaa ja omannäköistä elämää

 

Iltavuoroon tullut hoitaja hiipi äsken Lauran vuoteen viereen, vilkaisi ympärilleen, laittoi sormen suunsa eteen vaikenemisen merkiksi, laski peitolle paperilapun ja lähti vähin äänin pois. Paperilapussa luki hoitajan anteeksipyyntö siitä kun Lauraa oli hoidettu epäinhimillisen huonosti epiduraalipuudutuksen aikana.

Hoitaja kirjoitti muun muassa näin: Olen pahoillani siitä, miten epiduraalisi kanssa meneteltiin. Uskoin alusta saakka, että kipusi olivat aitoja ja olin erimielinen vakituisen hoitajan kanssa, mutta en vain osannut toimia oikein. Anna anteeksi!

Laura oli uskomattoman ilahtunut kirjeestä! Vanhempi hoitaja ei koskaan pyytänyt tapahtunutta anteeksi tai osoittanut minkäänlaista empatiaa häntä kohtaan.

Äiti kävi tapansa mukaan tuomassa Lauralle sairaalaan isot laatikolliset marjoja. Mitä jos se oikeasti uskoo, että paranen niitä syömällä? Laura pohti.

Lauran vieressä oli potilas, josta oli vaikea sanoa, elääkö enää pitkään. Kortisonit olivat turvottaneet kasvot pyöreiksi. Onko tällainen ihmisarvoista elämää? Laura synkisteli.

Kirjassa on huumoria synkistelyn lomassa. Luusyövän edetessä hoidoista huolimatta, joudutaan sen ikävän tilanteen eteen, että Lauran on luovuttava jalastaan, amputaatio. Hän kirjoitti ystävilleen seuraavan kirjeen:

Hyvät ystävät! Tervetuloa hyvin palvelleen vasemman jalkani läksiäisiin perjantaina 26.2. klo 17.30-20 osoitteeseen Myllynotkontie 19.

VP. Nyyttärit. Pientä ohjelmaa. OJM (*). Laura.

PS. Jalasta luopuminen on tuskallista sekä henkisesti että fyysisesti, ja edessä on väistämättä pitkä sairaala- ja kuntoutumisjakso. Haluan lähettää jalan matkaan niiden kanssa, jotka ovat tukeneet vaikeaa yhteistä taivaltamme.

PPS. Älä missään nimessä tule kipeänä! En saa sairastua ennen leikkausta.

(*) Omat jalat mukaan!

Laura saa kokea jotain ihan uutta: napapiikki, katetri, biopsia, injektio, intubaatio, tiputus, nukutus, magneettikuvaus, TT-kuvaus, luustokartta, dreeni, tekonivelen asennus, verensiirto, kriisiterapia, fysioterapia, perheterapia, epiduraalipuudutus, laskimoportin asennus, amputaatio, rotaatioplastia, sytostaatit, syöpä. Kyllä elämässä pitää olla räimettä ja rähinää!

Laura ei kestä sitä, että ihmiset jäävät suremaan häntä. Hän ei kestä sitäkään, että hänen tuntemisestaan, hänen kanssaan suhteeseen ryhtymisestä jää käteen kasa romahtaneita unelmia ja kamala ikävä. Yksi helvetin kananlento tämä elämäni, Laura puuskahtaa.

Laura miettii tietenkin kuolemaa hyvinkin usein. Kun mieliala on pohjalukemissa, hän yrittää elää tässä ja nyt. Kuolema tulee sitten kun se tulee. Tulisipa jokin suuri asteroidi ja kaikki menisi kerralla!

Kuolemanhetkeä hän ei pelkää. Laura ajattelee sen olevan kuin nukahtamista. Siinä vaiheessa kun kuolema tulee, se saattaa jopa vetää puoleensa. Vaikka Laura kyllä sitten toisaalta pelkää, että hän ihmiselle luontaiseen tapaan yrittää pyristellä vastaan.

Laura pelkää sitä, että kaikki on nyt ohi. Hän pelkää luopumisen hetkiä. Sitä, ettei uutta nousua pedistä enää tule.

Vaikeaa oli juttelu Terhokodista. Sieltä saisi huonepaikan aika helposti, koska vaihtuvuus oli niin suuri. Heh. Vaihtuvuus oli kuolleisuus. Keskimääräinen ”vierailuaika” Terhokodissa oli kaksi viikkoa.

Laura muisti miten hän lääketieteen opintojen yhteydessä oli vieraillut Terhokodissa. Hän kertoi siitä miten hän haluaisi ehdottomasti kuolla siellä. Hups, kolme vuotta eteenpäin ja tässä sitä oltiin! Laura huudahti.

Lauralla oli taas huono hetki. Hän ei voinut hyväksyä sitä asiaa, että juuri hän oli sairastunut syöpään. Hän oli jotenkin luullut, että syöpään sairastunesta ihmisestä tuntuisi oikeasti siltä, että nyt ollaan syöpään sairastuneita. Mutta eihän Lauralla ollut sellaisia tuntemuksia. Ei ollut kipuja, vain epämääräistä tunnetta rinnassa.

Laura ei voinut käsittää, että tämä saattaisi olla hänen viimeinen joulunsa. Uusi takki päällä hän ajatteli, että tämä oli nyt sitten se viimeinen takki, jonka hän itselleen osti. Hänestä ei koskaan tulisi keski-ikäistä, hän ei loisi uraa, hän ei pääsisi eläkkeelle, hän ei kokisi vanhuutta, hän ei näkisi lapsensa kasvavan.

Jotkut lääkärit olivat aiheuttaneet Lauralle lisäahdistusta yltiöpositiivisilla lausumillaan: Lääkkeitä kehitellään koko ajan ja sieltä voi koska vaan tulla jokin uusi lääke, joka sitten mullistaakin kaiken, eihän sitä koskaan tiedä!

Lääketieteen opiskelijana Laura tiesi, että tuo oli toiveajattelua. Todennäköisyys tuollaiseen oli mitätön.

Muiden syöpäpotilaiden kanssa oli antoisaa jutella sairauden eri vaiheista ja käytännön asioista. Ilman minkäänlaisia kauhistusreaktioita ja yltiöpositiivisuutta.

Valitsin itselleni hautakiven, kertoi Laura. Ihan vitun kalliin!

Laura ei kauheasti uhrannut energiaansa ”mitä olen tehnyt väärin” -mietintöihin. Johonkin on jokaisen kuoltava ja hänellä tämä näyttäisi olevan syöpä. Jos hän oli elänyt 1300-luvulla, hän olisi saattanut kuolla ruttoon. Ei olisi ollut kovinkaan houkutteleva tarjous sekään!

Syöpä on saanut Lauralta paljon. Jalan, terveyden, juoksemisen hurman. Se on vienyt ystävän, lapsuuden unelman ja haavoittanut vakavasti hänen elämänsä rakkautta. Silti hänellä on oikeus toivoon. Oikeus yrittää vielä kerran ja uskoa taistoonsa.

Laura laittaa kämmenensä kylkiluiden kummuille ja hengittää syvään.

 

Eutanasia – hyvä kuolema?

Terhokodin johtaja ja saattohoidon uranuurtajiin kuuluva ylilääkäri Juha Hänninen on julkaissut kirjan eutanasiasta. Käynnistän keskustelun tästä vaikeasta aiheesta kokonaisvaltaista terveyttä käsittelevässä blogissani.

 

Olin tänään (29.8.2012) ihan äsken Juha Hännisen kirjan julkistamistilaisuudessa. Tilaisuudessa oli läsnä tuttu terveystoimittajien joukko. Myös arkkiatri Risto Pelkonen oli tullut kuuntelemaan ja kommentoimaan kirjan antia.

”Mikä on hyvä tapa kuolla?” kysyn Hänniseltä. Hän pitää kysymystä erittäin vaikeana, mutta vastaa kertoneensa omassa hoitotestamentissaan miten hän haluaa kuolla ja toivoo muidenkin miettivän tätä vaihtoehtoa. Hyvä tapa kuolla voi olla sydänkohtaus pohjoiskarjalaiseen tyyliin: ”Meillä kuuluu kuolla sydänkohtaukseen!”

Hyvä kuolema liittyy myös usein kunnian säilyttämiseen. Kulttuurissamme kasvojen menetys on pahinta, mitä voi tapahtua. Hännisen mukaan kuolemassa voi tehdä suuren teon (itsemurha) ja siten säilyttää kasvonsa. Tätä minä en ymmärrä.

Hänninen pyytää ajattelemaan omaa kuolemaa. Hänelle tämä on ehkä helpompaa. Onhan hän nähnyt niin monta kuolemaa. Voiko kuolemaan tottua?

”Hyvä kuolema on vaarallista otsikossa”, huomauttaa arkkiatri Pelkonen ja jatkaa: ”Onko tämä jo eutanasian myymistä?” Arkkiatri ja kirjan kirjoittaja vaihtavat lisää repliikkejä muiden kuunnellessa henkeään pidätellen:

”Milloin kuoleminen alkaa?” kysyy Pelkonen. Hänninen vastaa: ”Olemme aiemminkin pohtineet tätä kysymystä. Kuoleminen alkaa kun ihminen syntyy.”

Hänninen kertoo siitä miten hän nähtyään niin monta hankalaa kuolemaa, osittain päätti kääntää takkinsa. Vastustettuaan saattohoitolääkärinä kohta 20 vuotta eutanasiaa, hän monien yllätykseksi muuttikin kantansa päinvastaiseksi vuonna 2011. Hänen mielestään oli hyvin imartelevaa kun keväällä 2012 Pohjolan lääkäripäivien yhteydessä Yle TV 1 iltauutislähetyksen pääaiheena oli Hännisen takinkäännös.

Hänninen on mahdollisesti tuomassa Suomeen Belgian eutanasiamallia. Asiaa valmistellan jo juristitasolla. Belgiassa lääkäriä ei voi pakottaa tekemään eutanasiaa eikä ketään muutakaan voi pakottaa avustamaan eutanasian toteuttamisessa. Kuolemantodistukseen kirjoitetaan, että potilaan kuolema oli luonnollinen vaikka sitä avustettaisiin. Belgiassa lääkärillä on lain suoma turva toteuttaa eutanasia. Hän ei tee rikosta autaaessaan potilastaan kuolemaan.

Avoimia kysymyksiä riittää:

Mitä on luonnollinen kuolema?

Mistä asioista eutanasiassa saa julkisesti puhua, mikä on tabu?

Laki eutanasiasta – onko sen aika Suomessa juuri nyt?

Mihin sairauteen ihminen saa rauhassa kuolla?

 

Lopuksi vielä Hänniselle viimeinen sana:

”Olen siis muuttanut mieleni ja kääntänyt takkini. Jos se, mitä kuoleva ihminen toivoo on kärsimystensä lopettaminen kuolemalla, tulee hänelle ensin tarjota kaikki vaihtoehdot kärsimyksen lievitykseen. Jos tämänkin jälkeen vain kuolema on mitä potilas haluaa, hänellä tulisi olla siihen mahdollisuus.”

 

Isot lihakset hanki – älä ole läskiesi vanki!

Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja fitnesskilpailija Jan Sundell on kirjoittanut oivallisen kirjan tehokkaasta lihasvoimaharjoittelusta, painonhallinnasta ja ravitsemuksesta.

Kipin kapin rientäessäsi kirjakauppaan, on paikallaan nostaa esille kirjan ansiot.

  • Tämä on toistaiseksi parhain lukemani tietopaketti lihaskuntoharjoittelusta ja ravitsemuksesta. Kirjassa lihasvoiman hankinta esitellään sanoin ja kuvin, selkeästi ja havainnollisesti.
  • Kirjassa huomioidaan huippu-urheilijat, aktiiviset kuntoilijat ja aloittelijat, mutta ilahduttavan energisesti myös ylipainoiset ja iäkkäät. Kaikille näille ihmisryhmille löytyy tavoitteelliset harjoitteluohjelmat.
  • Ravitsemuksen suhteen ylilääkäri Jan Sundell pullistelee eturintamassa. Hän on rohkeasti luopunut iänikuisesta, virallisterveellisestä hapatuksesta: rasva pahaa – hiilihydraatti niin terveellistä – proteiini jopa vaarallista. Sundell korostaa rasvojen terveysvaikutuksia, varoittaa tomerasti liiallisesta hiilihydraatin (erityisesti sokerin!) saannista ja kiinnittää erityistä huomiota proteiinin laatuun ja määrään. HYVÄ!
  • Kirjan ravintolisäosio on lyhyen ytimekkäällä tavallaan juuri niin paljastava kuin sen pitääkin olla: Aika harvoista ravintolisistä on tutkitusti hyötyä kun tavoitellaan lihaskasvua. Ota vastaan Sundellin karu ja rehellinen lista toimivista ravintolisistä:
    • heraproteiini
    • maltodekstriini
    • kalaöljy
    • probiootit
    • kreatiini
    • beta-alaniini
    • D-vitamiini
    • C-vitamiini
  • Tämä kirja voi meissä kaikissa sytyttää liikuntakipinän, sillä kirjassa tuodaan ansiokkaasti esille mitä tiedämme elinvoimaisen lihaksiston merkityksestä terveydellemme:
    • TULE -vaivat pysyvät loitolla (TULE = Tuki- ja Liikuntaelimistö). Tämä tärkeä tieto on jäänyt liian vähälle huomiolle. Selkävaivojaan valittava voi löytää avun kuntosalista. Fysiatreilla, fysioterapeuteilla ja kuntohoitajilla on aihetta hypätä ilosta kun saavat näin hyvää vetoapua!
    • Painonhallinta onnistuu helpommin jos meillä on enemmän niitä tärkeitä energiaa kuluttavia lihaksia. Erittäin hyvä asia!
    • Aikuistyypin diabetes pysyy kurissa, sillä hyväkuntoinen lihaksisto ”imee” sokeria verestä parantaen merkittävästi sokeritasapainoa, insuliiniherkkyys kasvaa (tämä on hyvä asia) ja voimailevan diabeetikon lihaskudoksessa insuliinin signaali välittyy tehokkaammin. Diabeteksen hoitoon pitäisi kuulua pakollinen kuntosalitreeni!
    • Ikääntymiseen liittyvä lihaskato (sarkopenia) ja luukato (osteoporoosi) pysyy varmemmin loitolla jos pidät lihakset hyvässä kunnossa. Riippuu pitkälti lihasvoimistasi, jäätkö iäkkäänä sairaspetiin hoidettavaksi muitten armoille.
  • Lihas kasvaa levossa (saatuaan ensin treeniä!). Kirjan ansioihin kuuluu levon merkityksen korostaminen. Aloittelija ei voi harjoitella kuin kilpailija. Pitää löytää oma tasonsa levon, harjoituksen ja ravitsemuksen saralla. Nukkumisella ja rentoutumisella on erittäin suuri merkitys.
  • Selkeissä kuvasarjoissa käydään läpi elimistömme kaikki lihasryhmät ja osoitetaan niille sopiva, vahvistava liikesarja. Nyt tiedät miten saat herkullisen upeat pakarat, vahvat reidet, kehität vahvan selän, saat rinnan rottingille, lantion toimivaksi, six-päck vatsan, kunnioittavan leveät hartiat ja papua hauikseen.
  • Harvinaisen selkeät harjoitusohjelmat tekevät aloittamisen helpoksi. Jokainen löytää vähällä vaivalla omalle tasolleen soveltuvat ohjelmat.
  • Optimaalinen ravitsemus on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin harjoittelu lihasvoiman kehittymisen suhteen. Koska lihas tunnetusti rakentuu proteiineista, on kerrankin kiva lukea sellaisen lääkärin tekstiä, joka ei pelkää proteiineja, eikä joka sivulauseessa varoittelee munuaisvaurioista (älytöntä!). Saamme tietää mistä ne protskut löytyvät ja miksi niitä kannattaa vetää sisuksiinsa erityisen tarmokkaasti. Ja ilokseni huomaan, että tässä on lääkäri, joka ei pelkää rasvaa. Hän ei löydä pahaa sanottavaa myöskään kolesterolista ja varoittaa viisaan pidättyväisesti tyydyttyneen rasvan vaaroista (joita ei juurikaan ole!). Sundell muistuttaa siitä miten lääkärit näennäisestä konsensuksesta huolimatta keskenään kinastelevat siitä, aiheuttaako kova (po. kiinteä) rasva valtimokovettumatautia vai ei.
  • Karppauskeskustelu on tervetullut. Meneillään oleva karppauskeskustelu on Sundellin mielestä ihan järkevän tuntuista. Kasvispainotteinen, maltillinen karppaus, kuuluu jokaisen terveyttään arvostavan ihmisen elämään. Paras tapa poistaa höttöhiilihydraatit ruokavaliosta on välttää sokereita sekä tärkkelystä ilman kuituja (valkoisia viljoja, riisiä, pastaa ja perunaa). Hiilarit kannattaa ottaa kasviksista, marjoista, hedelmistä, ruisleivästä ja tummasta riisistä.

 

Monen monta terveyskirjaa lukeneena, ilahduin poikkeuksellisen paljon Sundellin uudesta kirjasta! Kehotan kaikkia terveystietoisia ihmisiä varaamaan itselleen lukuhetken kirjan ääressä. Siitä lukuhetkestä voi alkaa uusi terveellisempi elämä.

Jan Sundell: Hanki lihasta, polta rasvaa. Tammi, 2012  ISBN 978-951-31-6807-0

Tuli kirkkoon Matti ja Pekka

Toimittaja Reijo Ikävalko on tehnyt hienon elämäkerran kansainvälinen terveysvaikuttaja, professori, pääjohtaja, kansanedustaja ja tiedemies Pekka Puskasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pekka Puska on ehtinyt olla monessa mukana. Toimittaja Ikävalko on kiitettävällä tavalla poiminut esille ystäväni Pekka Puskan yksityisempää puolta. Tässä on onnistuttu vallan mainiosti.

Oudonpuoleinen otsikkoni ja hellyttävä kuva Pekasta juontaa juurensa Pekan lapsuuteen. Pekka oli Matti-isänsä kanssa tullut kirkkoon. Siinä he kuuntelivat pitkää saarnaa ja varmaan Pekka hieman väsähti. Heidän takanaan istui runoilija Mirjami Lähteenkorva ja seurasi isän ja pojan touhuja. Pekka poistui kirkosta kesken saarnan, mutta Lähteenkorva jäi jumalanpalveluksen loppuun. Myöhemmin häneltä ilmestyi ”Kirkossa” -niminen runo:

Tuli kirkkoon mies ja lapsi, he eteeni istuivat.
Kai tie oli pienelle pitkä, oli kosteat kiharat.
Ei monta hetkeä hiljaa tuo ollut pikkupää.
Oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut, monihaaraiset kynttilät.
Nuo kaksi puhuivat hiljaa ja joskus hymyilivät.
Kovin kauan saarna kesti. Lapsi istui miettien,
ja pienin, pehmein sormin isän hihaa hyväillen.
”Minä tahtoisin, isä jo kotiin. Isä, minua väsyttää.”
Hän nostaa pienet kasvot ja huuli värähtää.

He lähtivät kesken saarnan, minä loppuun asti jäin.
Sama hiljainen, arka pyyntö nous syvältä itsestäin.
”Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin. Isä minua väsyttää.”
Soi kirkossa kiitosvirsi. Oli ulkona vihreää.

 

Radiossa alkoi soida Tapani Nuutisen säveltämänä tämä hieno runo. Tämä on yksi suosituimpia rippikoululauluja vielä tänäkin päivänä.

Voimakkaan kontrastin tälle lapsuusmuistolle tarjoaa erikoinen tapahtuma miesten koulussa, Puolustusvoimissa. Täysin syyttä Pekka oli sekaantunut sotkuiseen juttuun, joka johti jopa hankaluuksiin Haminan poliisipäällikön kanssa. Kertomuksen mukaan Pekkaa oli luonnehdittu huligaaniksi ja rettelöitsijäksi!

Huligaaniksi kutsuttu Pekka Puska sai astua hurjan suuriin saappaisiin kun hän väestötutkimustensa myötä kiinnitettiin Pohjois-Karjala -projektiin. Saappaat savessa Pekka kiersi maakunnissa ja toteutti laajamittaisessa terveyshankkeessa useiden muiden terveyden ammattilaisten kanssa ehkä Suomen tunnetuinta terveysprojektia. Projektissa onnistuttiin vaikuttamaan suomalaisväestön keskeisiin sydänterveyden riskitekijöihin: tupakointiin ja ravintoon.

Ihan helppoa Pekalla ei ollut kääntäessään suomalaisten mielipiteitä terveellisestä ruoasta. Kirjassa on lukuisia herkullisia yksityiskohtia voimakkaastakin vastustuksesta. Kerrottakoon näistä yksi. Eräs Pohjois-Karjala -projektiin osallistunut henkilö oli kuulemma lausunut nämä sanat: ”Kuule Pekka, kyllä sinusta on meille pohjoiskarjalaisille tullut aikamoinen riesa. Minäkin sain lounaaksi vain kupillisen heiniä. Olen kohta ihan luonnonsuojelutilassa!”

Moni meistä muistaa ”Terveyden avaimet” televisiokurssin, jossa ohjattiin suomalaisia terveellisiin elämäntapoihin. Tämän kurssin ja Pohjois-Karjala -projektin myötä Pekka Puska joutui törmäyskurssille mm. Valion ja maanviljelijöiden kanssa. Tupakkaa vastustaessaan taistelua oli käytävä tupakkayhtiöitä vastaan. Maailman terveysjärjestön (WHO) palveluksessa ollessaan Pekka lähti taistelemaan liiallista sokerinkäyttöä vastaan, jolloin mahtavat virvoitusjuomajätit älähtivät tästä. Pekka sai uhkauksia ja painostusta tuli monilta eri tahoilta.

Elintarviketeollisuus sai kuitenkin taipua Pekan edessä ja olkoonkin, että teollisuuden toteuttamat bisneskuviot eivät kaikilta osiltaan ole parhaita mahdollisia, on monelta osin kuitenkin menty terveellisempään suuntaan.

Pekka Puskasta piirtyy sopuisa, diplomaattinen kuva, vaikka moni meistä tuntee Pekan aika tiukkana ihmisenä. Vai mitä sanotte tästä kirjoituksesta ja siitä kummunneesta keskustelusta, joka on julkaistu Suomen suosituimmassa terveysblogissa: Kirjoittajavieras Pekka Puska.

SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA

Elintason noustessa terveys ja elämän laatu kiinnostavat ja puhututtavat ihmisiä yhä enemmän. Suomalaisten kansanterveys on itsenäisyyden aikana kehittynyt huimasti. Ennen sotia saatiin lapsikuolleisuus ja kulkutaudit hyvin kuriin.

Sotien jälkeen varsinkin sydän- ja verisuonitaudit, mutta myös eräät muut krooniset sairaudet, yleistyivät Suomessa poikkeuksellisen paljon. Tutkimustietoon pohjautuen ja laaja-alaisella työllä on ikävakioitu sydän- ja verisuonitautikuolleisuus dramaattisesti vähentynyt. Suomalaisten elämään on tullut lähes kymmenen lisävuotta – ja pääasiassa terveitä toimintakykyisiä vuosia. Usealla kriteerillä arvioituna suomalaisten kansanterveys on parempi kuin koskaan.

Rinnan kansanterveyden paranemisen kanssa on rakennettu myös kansainvälisesti katsottuna korkeatasoinen terveydenhuoltojärjestelmä. Vaikka tämä järjestelmä hoitaa tehokkaasti monia sairauksia, on kuitenkin tärkeää huomata, että terveydenhuollon osuus kuvatussa kansanterveyden paranemisessa on ollut hyvin rajallinen. Se hoitaa pääasiassa sairauksia, kun taas kansanterveys on voittopuolisesti tänä päivänä riippuvainen elintavoista ja elinympäristöstä.

***

Kaikesta tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta edessä on monia suuria ongelmia. Mahdollisuuksien ja vaatimustason kasvaessa terveydenhuoltomme on julkisen talouden pulmien kanssa tiukoilla. Koko kansaa hyvin palveleva terveydenhuolto vaatii riittäviä resursseja sekä viisaita päätöksiä järjestelmän kehittämisessä. Kun potilaat ovat voittopuolisesti kroonisia ja pitkäaikaissairauksia sairastavia, tarvitaan uudenlaisia hoidon järjestelyjä.

Terveydenhuoltomme ongelmat eivät ratkea, ellei kansantauteja tehokkaasti ehkäistä. Viime vuosikymmenien intensiivisen tutkimustyön perusteella voidaan perustellusti sanoa, että useimmat suuret kansantautimme – mutta eivät kaikki – ovat lääketieteellisesti katsoen hyvin pitkälle ja hyvin myöhäiseen ikään asti ehkäistävissä olevia tauteja.

Kysymys on eräistä lähinnä elintapoihin liittyvistä riskitekijöistä. Kansanterveytemme ongelmana ei siis ole, mitä pitäisi tehdä vaan miten tarvittavat muutokset saadaan toteutettua. WHO:n ohjelmia siteeraten avainasemassa on ravinto, liikunta, tupakointi ja alkoholi.

***

Monissa suhteissa suomalaisten elintavat ovat kehittyneet terveelliseen suuntaan – hyvin seurauksin, kuten todettu. Ensimmäinen haaste on tämän kehityksen jatkuminen, sillä monista kaupallisista ym. paineista johtuen kehitys ei jatku itsestään. Tämä koskee mm. veren kolesterolitason ja verenpaineen laskua sekä tupakointia. Paljon lisähyötyjä on vielä saavutettavissa.

Toiseksi, erityisiä haasteita ovat negatiiviset trendit. Tämä koskee varsinkin väestön lihomista – ja sen taustalla olevia ravinto- ja liikunta-asioita – sekä alkoholin käyttöä. Väestön lihomisen myötä on kakkostyypin diabetes tavattomasti yleistynyt.

Lihavuuden yleistyminen koskee erityisesti nuorempaa väestöä. Painon säätely perustuu tunnetusti ravintoon ja liikuntaan – energian saannin ja kulutuksen tasapainoon. Molemmissa suhteissa on suuria haasteita.

Varsinkin nuoremman väestön kohdalla sokeripitoiset limsat ja karkit sekä paljon rasvaa sisältävät pikaruuat ovat yleistyneet. Annoskoot ovat kasvaneet ja napostelukulttuuri on yleistä. Liikunnan osalta taas päivittäinen fyysinen aktiviteetti on tavattomasti vähentynyt: koneet tekevät työn, liikutaan autoilla ja hissit kuljettavat. Nuoret istuvat television ja tietokoneen ääressä ja koululiikunta on vähäistä.

Alkoholin kulutus on viime vuosikymmeninä noussut eurooppalaisessakin vertailussa kovin korkealle tasolle. Sen mukana ovat niin terveydelliset kuin sosiaaliset haitat tavattomasti lisääntyneet.

Yhä suurempi osuus alkoholista saadaan miedoista – lähes puolet oluesta. Alkoholin kulutuksen kääntäminen laskuun vaatii päättäväisiä alkoholipoliittisia toimenpiteitä. Erityisen haastava on olutkysymys.

***

Suomalaisten terveysongelmien ratkaisemisessa painotetaan usein kansalaisten omaa vastuuta. Se onkin toki tärkeää. Mutta on muistettava, että väestön elintavat ovat voimakkaasti riippuvaisia elinympäristöstämme ja yhteiskunnallisista ratkaisuista. Olisi tärkeää, että monista kaupallisista ym. paineista huolimatta suomalaista yhteiskuntaa kehitettäisiin suuntaan, jossa terveelliset vaihtoehdot olisivat kansalaisille mahdollisimman helppoja.

Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kannalta. Vastuuta ei voi jättää heille. Vastuu lapsistamme ja nuoristamme on meillä aikuisilla ja suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteolla. Siinä on kansakunnan terveyden tulevaisuus.

 

Suosittelen lukijoitani tutustumaan tähän äskettäin ilmestyneeseen terveyskirjaan. Tässä vielä bibliografiset tiedot:

Reijo Ikävalko: Pekka Puska Terveystohtori. Otava, Vantaa, 2012  ISBN 978-951-1-26159-9

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

Terveellinen ruoka

Tautitehdas

0 thoughts on “Turpaduunari arvostelee kirjoja”

Vastaa

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.