Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. Yhteystiedot: Christer Sundqvist, biologi (FT), christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

TULE MUKAAN ETSIMÄÄN TERVEYDEN AARRETTA

TULE SINÄKIN MUKAAN ETSIMÄÄN TERVEYDEN AARTEITA!

Tervetuloa mukaan rakentamaan yhdessä monisatasivuista terveyskirjaa!

Anna minulle mahdollisuus lähettää sinulle uusi terveyskurssini ”Terveys on aarre”. Siitä muodostuu vuosien 2017-2019 aikana markkinoiden laajin ja ajankohtaisin terveyskirja. Kun maksat erittäin kohtuullisen kertamaksun 49,95 euroa, saat luvan tarvittaessa tulostaa itsellesi kuukausittain täydentyvän terveyskirjan.

Sisällysluettelo
Osa 1 Älä kadota terveyden aarretta! (jaossa marraskuun lopusta 2017 lähtien)
Osa 2 Miksi vanhenemme? (joulukuun loppu 2017)
Osa 3 Ota terveytesi ja sairautesi vakavasti (tammikuun loppu 2018)
Osa 4 Nujerra sairaus ottamalla käyttöön kaikki hyvät keinot (helmikuun loppu 2018)
Osa 5 Naura sairautesi pois! (maaliskuun loppu 2018)
Osa 6 Vältä liiallista istumista – muista liikkua! (huhtikuun loppu 2018)
Osa 7 Muista levätä! (toukokuun loppu 2018)
Osa 8 Ajattele positiivisesti! (kesäkuun loppu 2018)
Osa 9 Syö terveellistä ruokaa! (heinäkuun loppu 2018)
Osa 10 Yksilöllisiä ruokavalintoja A-J (elokuun loppu 2018)
Osa 11 Yksilöllisiä ruokavalintoja K-M (syyskuun loppu 2018)
Osa 12 Yksilöllisiä ruokavalintoja N-R (lokakuun loppu 2018)
Osa 13 Yksilöllisiä ruokavalintoja S-Ö (marraskuun loppu 2018)
Osa 14 Hyvät ihmissuhteet (joulukuun loppu 2018)
Osa 15 Elämänhalu (tammikuun loppu 2019)
Osa 16 Usko parantumiseen sairaudesta (helmikuun loppu 2019)
Osa 17 Syvennä henkisyyttä ja pidä mieli virkeänä (maaliskuun loppu 2019)
Osa 18 Hoito-ohjeita sairastuneelle A-J (huhtikuun loppu 2019)
Osa 19 Hoito-ohjeita sairastuneelle K-R (toukokuun loppu 2019)
Osa 20 Hoito-ohjeita sairastuneelle S-Ö (kesäkuun loppu 2019)
Osa 21 Syventävää keskustelua terveydestä (heinäkuun loppu 2019)
Osat 22-24 Tulossa tietoon myöhemmin (elokuu-lokakuu 2019)

Tässä lisätietoja ja tietoa siitä miten maksu tapahtuu:

Kurssini on tavattoman suurella vaivalla työstetty useiden vuosien aikana ja sisältää valtavasti terveystietoa. Eräänlainen terveystestamenttini vuosilta 1987-2019.

Jos koet mahdolliseksi, tulisitko nyt heti mukaan kurssille ja ryhtyisit terveyskirjaa rakentamaan itsellesi? Voisitko pyytää ystäviäsi mukaan tälle kurssille, joka tyypilliseen edulliseen hintaani (49,95 euroa) tarjoaa erittäin paljon tietoa terveydestä? Ajankohtaisinta mahdollista tietoa on siis jaossa kerran kuukaudessa. On harjoitustehtäviä, tietoiskuja, terveystietoa, lukuvihjeitä…

Opiskelu- ja harjoitustehtävien suorittaminen on täysin vapaaehtoista ja jokainen saa tarvittaessa yksilöllistä ohjausta. Materiaalin saa sähköpostiin kerran kuukaudessa (laadukas PDF-tiedosto) riippumatta siitä milloin päättää aloittaa kurssin.

Maksu tapahtuu näin:

Kurssille pääsee mukaan maksamalla 49,95 euroa tilille FI94 5723 3320 0772 65 (OKOYFIHH), Christerin Akatemia. Kirjoita viestikenttään sähköpostiosoitteesi. Muita maksuja ei tule!

Rakkain terveisin,
Christer Sundqvist
biologi, FT
Lisätietoja: christer.sundqvist@ravintokirja.fi

Viimeisimmät artikkelit

Tässä esimerkkejä luentotarjonnastani

Käytä älliä ruokavalinnoissa: Tämä on suosituimpia luentoaiheitani. Alustan ja herätän keskustelua älykkäistä ruokavalinnoista, ruoan luonnollisuudesta, säilyvyydestä ja käytössä olevista ruoan lisäaineista sekä pohdin sitä, mikä on terveellistä arki- ja juhlaruokaa. Miten liikkujan pitää syödä? Onko ikääntyvän ihmisen otettava huomioon jotain erityistä ruokavalintojen suhteen? Keskustellaan yhdessä miten voisimme parantaa ruokaostostemme laatua. Sillä mitä valitset ruokakaupasta ostoskassiisi, on merkitystä. Sisältääkö kassisi juureksia vai eineksiä? Ruokavallankumous alkakoon nyt! Tämä luento muokkautuu helposti kaikenikäisille ja monille erilaisille yhteisöille. Kerro mikä on tavoitteesi luennon suhteen, niin saat tällä tavalla räätälöidyn luennon minulta.

Onni, terveys ja äly – elämäsi melodia: Terveystietoinen ja viisaan onnellinen elämä rakentuu yksinkertaisista osatekijöistä. Tule kuuntelemaan turpaduunarin melodioita! Filosofian tohtori ja suosittu luennoitsija Christer Sundqvist on vauhdissa!

Terveystietoinen elämä: Terveellisestä elämäntavasta ei saa tehdä liian vaikeaa itselleen. Terveys säilyy vaikka välillä elää epäterveellisesti, mutta se mikä erottaa terveystietoisen muista ihmisistä, on se luontevuus ja rivakkuus mikä nähdään siinä paluussa terveellisten valintojen ääreen. Terveystietoinen oivaltaa, että niitä huonoja valintoja pitää välttää, ei sen takia että se olisi pakko, vaan sen takia, että hän pitää terveyttään erittäin suuressa arvossa.

Liikunta on lääke: Ihminen on luotu liikkumaan sopivasti ja monipuolisella tavalla. Liikunnalla voidaan ehkäistä sairauksia, hoitaa terveyttä ja kuntoutua monista pitkäaikaissairauksista. Luennolla mainitaan liikunnan teho tyypin 2 diabeteksessa, kohonneessa verenpaineessa, sydän- ja verisuonisairauksissa, lihavuuden hoidossa, astmassa, keuhkoahtaumataudissa, polven nivelrikossa, nivelreumassa, selkävaivoissa ja masennuksessa. Turpaduunari Sundqvist kehottaa tekemään liikunnasta pysyvä osa elintapamuutostasi.

Oivaltavaa urheilua: Filosofian tohtori, ravinto- ja urheiluvalmentaja sekä suosittu luennoitsija Christer Sundqvist on useiden vuosien aikana kehittänyt kokonaisvaltaista urheiluvalmennusta. Hän kertoo käytännönläheisesti ja hauskasti miten hänen urheiluvalmennuksestaan on ollut hyötyä sekä huippu-urheilijoille että liikunnallista elämäntapaa noudattaville. Luennolla tarkastellaan näiden osa-alueiden merkitystä urheilumenestykselle: yksilöllisesti määritelty harjoitusohjelma, ravitsemukselliset näkökulmat, unen ja levon merkitys, urheilijan rentoutuminen, elämän kokonaisrasitus, urheilijan henkiset voimavarat.

Laadukas ravinto terveyden lähde: Turpaduunari kertoo laadukkaista ruokavalinnoista. Hänen neuvoillaan löydät keinoja etsiä älliä ruokakaupasta. Haluat ehkä laittaa laadukasta lounasta ja haluat löytää lisäaineetonta luomua? Luonnollisesti tämä on täysin mahdollista kuunneltuasi Christerin ohjeita!

Vireä vanhuus: Biologi Christer Sundqvist kertoo meille menestysreseptinsä miten säilyttää hyvä vire ja terveys iäkkäänä. Tarjolla on runsaasti tietoa terveystietoisesta elämästä. Huumoria, iloista rentoutta ja oivaltavaa ideointia kannattaa tulla kuulemaan!

Elämän kokonaisrasitus hallintaan: Huomioi päivittäiset haasteet, kehottaa biologi Sundqvist luennollaan. Kun epäviisaasti joudut rientämään paikasta toiseen tukka putkella, muista kompensoida tämä huomioimalla terveen elämän kaikki osatekijät täysimääräisinä: hyvä ravinto, kunnon lepo, hyvät ihmissuhteet, virkistävä liikunta.

Rentoutta ja hengähdyshetkiä kiireiselle ihmiselle: Biologi Christer Sundqvist vie meidät rentouden maailmaan tällä luennollaan. Opi arvostamaan arjen hengähdyshetkiä. Muista oleskella puhtaassa ilmassa. Vedä keuhkoihin puhdasta ilmaa ja nauti siitä miten puhdas ilma vienosti koskettelee paljasta ihoasi. Voiko elämässä olla mitään ihanampaa? Älä stressaa! Et voi ratkaista yhtäkään ongelmaa stressaamalla itsesi puolikuolleeksi. Pidä siis itsesi täysillä elossa rennolla elämänasenteella. Nauti tästä hetkestä. Tartu kiinni ohikiitävään hetkeen, sillä elämä koostuu pienistä ihmeistä, jotka näemme vasta kun huomaamme pysähtyä niiden äärelle, hetki hetkeltä.

Aivot ja ravinto: Biologi Christer Sundqvist kertoo siitä mikä on parasta mahdollista aivoruokaa. Hyvä ruoka – hyvä mieli. Keskustelemme siitä miten voimme pitää aivot kirkkaana täsmäruoalla. Luennolla esitellään uutta aivotutkimusta selkokielellä. Varautukaa yllätyksiin!

Ruokaa suurella sydämellä: Huolehdi sydämesi kunnosta syömällä oikein terveellistä ruokaa, kehottaa biologi Christer Sundqvist. Yleisö saa alusta lähtien osallistua vilkkaaseen keskusteluun verenpaineen hoidosta ravinnolla, tarvitaanko kolesterolilääkkeitä ja millaisella ruoalla sydän lyö parhaiten. Kuuntele uusimmat sydäntutkimukset selkokielellä esitettynä.

Miten vatsasi voi? Biologi Christer Sundqvist kertoo parhaimmat vinkit miten suoliston saa toimimaan mahdollisimman hyvin. Keskustelemme hyvistä bakteereista ja siitä miten tärkeässä roolissa on suoliston hyvä terveys. Varautukaa yllätyksiin! Uusia suolistotutkimuksia saatte kuulla selkokielellä.

Rasvaista tarinaa: Ravintorasvat ja niiden terveellisyys tai vaarallisuus ovat jo pitkään aikaansaaneet kiihkeitä keskusteluja ja jopa väittelyjä. Biologi Christer Sundqvistin tieteellisiin tutkimuksiin pohjaavan alustuksen pohjalta keskustellaan luonnollisten rasvalähteiden terveyshyödyistä. Korkean kolesterolin negatiiviset terveysvaikutukset ja sen hoitoon käytettävien lääkkeiden sivuvaikutukset, ovat myös kuuma puheenaihe.

Ravitsemuksen kiistanaiheet ja tulevaisuuden näkymät: Läpi vuosikymmenten on kiistelty optimaalisesta ravinnosta. Löytyykö totuus kaurapuurosta myös tulevaisuudessa? Biologi Christer Sundqvist kertoo alustuksessaan mm. nutrigenomiikasta, tieteenalasta joka tutkii ravinto- ja perintötekijöiden yhteisvaikutuksia. Alustuksen pohjalta keskustellaan ravitsemuksen kiistanaiheista ja ravitsemustieteen tulevaisuuden näkymistä.

Reuman virallinen, täydentävä ja vaihtoehtoinen hoito: Luennolla esitellään reuman Käypä hoito suositukset ja käydän niiden pohjalta rakentavaa ja samalla kriittistä keskustelua. Hyviksi koettuja täydentäviä hoitomuotoja tuodaan esille ja tarkastellaan voiko olla apua jostakin vaihtoehtoisesta hoidosta.

Kolme tapaa hoitaa diabetes: virallisesti, täydentävästi ja vaihtoehtoisesti: Suositussa diabetesluennossaan biologi Sundqvist tuo esille koko kirjon erilaisia tapoja hoitaa tämä vakava sairaus yksilöllisesti tyydyttävällä tavalla.

Lisäksi tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia, jopa vuoden kestäviä koulutuksia ravinnosta, levosta, liikunnasta ja terveydestä. Varsinaista terveystykitystä!

Tiedemiehet ovat tylsiä?

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Tämä voi olla kirjoitus, joka pahoittaa joidenkin mielen, jotkut toiset taas saattavat tästä kovasti ilahtua. Yksi asia ainakin on ja pysyy: Tämä on ratkirehellinen tilitys. Se miten se sinuun lopulta vaikuttaa, riippuu vain sinusta ja sinun mahdollisista ennakkoluuloista tiedettä ja minua kohtaan.

Tieteen tekeminen on tylsää mutta kiehtovaa

Olin vuosina 1982-1990 Suomen Akatemian palveluksessa, ensin tutkimusassistenttina eräälle biokemistille ja sitten itsenäisenä tutkijana väitöskirjatyötäni valmistelemassa ja sen jälkeen. Olen siis saanut tehdä tiedettä ja kokenut tiedemaailman. Teen edelleenkin tiedettä, tottakai.

Kun mietin aikaani tiedemiehenä, muistan erityisesti miten kiehtovaa oli olla tiedeyhteisön jäsenenä ja tehdä tiedettä muitten kanssa. Vaikka tiede monesti on tylsää ja yksinäistä puurtamista, saattaa olla erityinen ilo tehdä sitä tylsyyttä yhdessä muiden kanssa ja edes viettää kahvitauko yhdessä muiden tiedemiesten (ja -naisten) kanssa rupatellen joko tieteestä (yleisintä!) tai jotain mitä nyt mieleen juolahtaa.

Tieteen teko on siis raakaa ja usein tylsää työtä, jossa enemmän koetaan epäonnistumisia kuin onnistumisia. Käsittämättömän monta tuntia, päivää, viikkoja, kuukausia, uskaltaisinko väittää jopa vuosia, menee hukkaan kun vaivalla rakentamasi kokeet tai tieteelliset pohdinnat johtavat umpikujaan ja siitä on kerta kaikkiaan luovuttava. Ei toiminut.

Mukavia hetkiä tieteen parissa

Mukaviakin hetkiä toki oli, eihän sitä millään olisi jaksanut muutoin. Oli mukavaa kuin etenit urallasi, keksit jonkun ratkaisun johonkin pulmaan, joka liittyi joko sinun omaan projektiisi, johonkin yhteiseen projektiin tai jonkun toisen projektiin.

Silloin kun ratkaisua odottava pulma ratkesi omassa projektissasi, koin Suomessa tuhkatiheään ahdistusta, uskallanko ilakoida kun oma projektini etenee. Suuttuukko tutkijakaveri, jos kerron ilouutisia projektistani ja kollegalla ei ole aihetta riemuun omassa tutkimusprojektissaan? Tuleeko hän minulle kateelliseksi kun läpimurtoni on sitä luokkaa, että todennäköisesti saan nyt jatkorahoituksen järjestettyä?

Omasta projektista oli paljon helpompi iloita Yhdysvalloissa. Sain tavattoman hienon mahdollisuuden jatkaa tutkimus- ja luennointityötäni eräässä eturivin tiedeyhteisössä heti saatuani väitöskirjan valmiiksi. Sinne mentiin koko perheen kanssa ja suomalaispoika sai kuulua kansainväliseen professori Andrzej Bartken tutkimusryhmään.

Muistan miten iloiseksi professori Bartke tuli kun kerroin, että väitöskirjani ydinsanoma sai julkaisuluvan alan huippulehdissä (Endocrine Reviews ja Journal of Reproduction and Fertility). Suomessa olin professoreilta ja erityisesti kollegoilta saanut kokea vähättelyä (älä luule itsestäsi liikoja, ei kannata jatkaa, turhaan lähetät jutun julkaistavaksi siihen lehteen). Yhdysvalloissa (ainakin sillä biolääketieteen laitoksella missä minä olin töissä) osattiin riemuita jonkun omasta menestyksestä.

Muistan sen Suomesta kun minua ohjannut vanhempi kollega otti minut mukaan omaan projektiinsa ja tehtiin töitä yhteisessä isommassa projektissa ja siinä tapahtui mahdollisesti pitkälti minun ansiostani pieni läpimurto. Voi sitä kollektiivista riemua ja onnittelua! Suomessa osattiin siis myös riemuita kollektiivisessa työhankkeessa. Tällainen yhteisen työprojektin onnsituminen sai toki Yhdysvalloissa ihan erilaiset ja mahtavammat puitteet.

Mielenkiintoinen tiedeprojekti

Muistan yhden yhteisen projektin Yhdysvalloissa aivan erityisesti. Olin sattumalta maininnut eräälle tutkijalle, että hallitsen taulukkolaskentaohjelmat ja osaan niitä jonkin verran itsekin ohjelmoida (yksi työni oli julkaistu kansainvälisessä tiedelehdessä. Sille muuten naureskeltiin Suomessa, joopa joo). Hänellä oli pulmana se, että hänen käytössä oleva tutkimusdatan analysointiohjelma oli niin kömpelö, että sillä ei voinut tehdä mitään älykkäitä arvailuja suuntaan eikä toiseen. Se data mikä tuli ulos, oli mitä oli ja siihen oli tyytyminen. Näytin hänelle julkaisuni missä oli mahdollisesti ratkaisu hänelle. Sanoin, että voin jäädä yöksi tietokoneelle ja kokeilla toimiiko ratkaisuni. Aamu tuli ja minä näytin hänelle mitä olin yön aikana saanut aikaiseksi. Se osoittautui juuri sellaiseksi mitä tämä tutkija ja koko hänen ryhmänsä kaipasi juuri sillä hetkellä, eli se vastasi kysymykseen ”mitä jos muutan tätä parametriä, miten se vaikuttaa dataan?”. Oikeaoppiset suomalaiset tiedemiehet kavahtavat varmaan koko ajatusta, että kajotaan keinotekoisesti tutkimusdataan? Ryhdyimme heti laatimaan ohjelmoinnista tarkat muistiinpanot ja kirjoitimme yhdessä käsikirjoituksen, joka sitten julkaistiin tiedelehdessä. Voi sitä yhteistä riemua! Sattumoisin löysin tuon vanhan julkaisun netistä: A radioimmunoassay program for Lotus 1-2-3. Pieni oivallukseni johti moniin innovatiivisiin ideoihin laboratorion puolella.

Tylsää ja kosolti epäonnistuneita kokeita

Varmasti vain toiset tiedemiehet voivat tajuta miten valtavasti joutuu kokemaan epäonnistumisia tieteen teossa. Lehtiin päätyvät yleensä onnistuneet kokeet ja tiedettä edistävät älynvälähdykset, mutta mappi Ö:ssä on kyllä jokaisella tutkijalla valtavasti tavaraa, mikäli ei suutuksissaan ole niitä heittänyt pois. Kun en saanut jatkorahoitusta yhteen projektiin, heitin suutuspäissäni pois vaivalla kerätyn aineiston.

Muistan yhden epäonnistuneen kokeen. Professori Parvinen oli Suomessa näyttänyt miten faasikontrastimikroskoopin alla pystyi leikkaamaan rotan kiveksessä olevat siementiehyeet pienellä silmälääkärin käyttämällä pikkuriikkisellä saksella ja järjestää ne pienenpienet tiehyepalaset ryhmiin sen mukaan miltä ne näyttivät mikroskoopissa (siittiöksi pyrkivät solut nimittäin värjäytyivät luonnostaan harmaan punertaviksi eri kehitysvaiheessa). Niitä sai kovalla työllä kerättyä ja ryhmiteltyä niin paljon kokoon, että niistä sai mitattua biokemiallisia merkkiaineita, hormonin esiasteita jne.

Tohtori Armando Amador innostui tästä tiedosta ja sovittiin, että minä leikkaan hänelle nuo siementiehyeet samalla Parvisen tekniikalla ja nyt onkin sitten kyseessä peräti minkin kivekset. Kävin hakemassa minkin kiveksiä eräältä minkkitarhalta, säilöin ne kaikkien oppien mukaisesti ja ryhdyin niitä sitten yötä myöten leikkelemään. Aina kun sain kasan valmiiksi, Amador imaisi ne talteen ja ryhtyi niitä analysoimaan. Olin leikannut noita julmetun pieniä siementiehyeitä varmaan 12 tuntia samalta istumalta ja sanoin lopulta, että nyt en enää jaksa, joudun lopettamaan. Jatkan mahdollisesti sitten myöhemmin saatavilla kiveksillä. Taistelin aikaa vastaan, sillä koko ajan aineisto tuhoutui viilennyksestä ja optimaalisista olosuhteista huolimatta.

Jäimme Armandon kanssa odottelemaan analyysin tuloksia. Mieli synkkeni Armandolla ja minulla mitä enemmän tulosliuskoja koneesta tuli ulos. Ei mitään järkeä tuloksissa, yhtä tyhjän kanssa. Ei kannattanut jatkaa. Oli ihan turha homma. En uskalla kertoa yksityiskohtia miten huolella tätä koetta suunniteltiin ja miten paljon siihen käytettiin aikaa, mutta muistaakseni tästä materiaalista ja tästä aherruksesta ei irronnut yhtäkään julkaisua. Professori Bartke onneksi lohdutti, että tämä on sitä tutkijan arkipäivää.

Erikoisia tapauksia

Minä en tajua joitakin suomalaisia tiedemiehiä. Nämä oudot tiedemiehet toimivat tässä kirjoituksessa varoittavina esimerkkeinä, ei niinkään silmätikkuina. Joidenkin heistä pitäisi olla oman alansa osaavia tutkijoita ja löytyy oivallisia tieteen popularisoija. Lukutaito joillakin loppuu kuitenkin, sillä auotaan päätä ja näpytellään näppäimistöltä jotain ihan kummallista. Minulla on käynnissä maksullinen projekti eräälle yksityiselle syöpäsäätiölle. Olemme uudistamassa informaatiosivujen ulkoasua ja tietotarjontaa. Eräänä hankkeena siellä sivulla on laatia yhteenveto sellaisista menetelmistä syövänhoidossa, jotka eivät ole saaneet koululääketieteen edustajien hyväksyntää, mutta jossa meillä on tieto, että se toimii yksittäistapauksissa. Vaikka tämä lukee selkeästi syöpäsäätiön sivulla jo nyt ja varsinkin blogikirjoituksessani, niin jotkut tiedemiehet varoittavat blogini lukijoita, ettei minun kirjoituksiin pidä uskoa. Pitää vain uskoa siihen mitä ”oikeaoppineet” tietävät asiasta. Aika härskiä touhua!

Ei ymmärretä, tai ymmärretään muttei siitä välitetä, että täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot mitä keskeneräisessä blogikirjoituksessani luetellaan, on nimenomaan tarkoitettu sellaisiin tilanteisiin, joissa syövän ennuste on niin paha ettei koululääketiede enää voi auttaa tai aikaisemmassa vaiheessa syöpäpotilas tajuaa, että kemoterapian sijaan valitaan nyt jokin muu täydentävä hoitomenetelmä.

Ei tässä tiedemiehenä olla taistelemassa koululääketiedettä vastaan, vaan tarjotaan koululääketieteelle täydennystä ja vaihtoehtoja, ehkä jopa vankkaa yhteistyön kättä. Syöpätaistelussa kaikki keinot ovat sallittuja ja jos meillä on tiedossa yksittäisiä (kuitenkin monia!) tapauksia missä syöpä on yllättäen parantunut toisenlaisella hoidolla kuin yleensä, niin miksi vaikenisimme näistä hoidoista? Sveitsin ja Saksan hoitomallit syöpäpotilaille (koululääketieteen rinnalla kulkevat täydentävät hoitomenetelmät) saisivat yleistyä Suomessakin.

Yleensäkin tieteessä on ongelmana nämä yksittäistapaukset. Selkeästi joku ihminen saa apua jostakin oudostakin terapiasta ja parantuu. Lääkäri tai tiedemies kertoo, ettei löydy kliinistä tutkimusnäyttöä siitä, että tuosta käytetystä menetelmästä olisi hyötyä ja hän tyrmää tämän menetelmän. Varmaan hän toimii juuri siten kun lääkärille on opetettu miten hänen pitää tehdä (haluaa säilyttää uskottavuutensa kollegoiden silmissä), mutta on se hirmu väärin väittää etteikö tuolla oudollakin menetelmällä voisi parantua! Ei vaan ole riittävästi aineistoa vielä osoittamaan hoidon teho.

Luulisi, että tiedemies ja lääkäri voisi todeta, että emme vielä luotettavasti tiedä toimiiko vaihtoehtoinen hoito, mutta jos se yhdelläkin ihmisellä toimii, niin miksi se ei voisi toimia jollakin muullakin potilaalla? En ymmärrä tätä logiikka, kun kategorisesti kielletään kaikki koululääketieteen ulkopuolella oleva järkevänkin tuntuinen hoitoratkaisu ja kutsutaan sitä humpuukiksi, uskomushoidoksi. Aika rohkeaa sanoa noin, sillä tieteen edistyessä ja parantumistapausten lisääntyessä saattakin olla, että sitä hoitomenetelmää aletaan käyttää jatkossa. Kuka osaa ennustaa juoko jokainen syöpäpotilas tulevaisuudessa kolloidihopeavettä, joka todistetusti useassa syövän parantumistapauksessa onkin se ainesosa, joka mainitaan keskeisenä tuotteena? Nyt kielletään moisen hopean käyttö, koska ”tiedetään” se asia, tutustumatta näihin asioihin perusteellisesti. Tiedemiehillä pitäisi olla kova into selvittää asiaa ja mahdollisesti jopa edistää asiaa, että hopean vaikutusta tutkittaisiin perusteellisesti, eikä räksytetä kateederin takaa.

Ikävä asia tuo tiede?

Tiede ei ole ikävä asia. Tiede on kiehtova asia ja sellaisena pysyköön. Sitä minä en vaan ymmärrä, että jotkut suomalaistutkijat varjelevat tiedekäsitystään julkisesti niin kauhean tarkasti. Onko se niin, että jos jossain yhteyksissä lähdetkin tukemaan minunlaista vaihtoehtoista tiedemiestä, niin tutkijan ura loppuu siihen? Sitä minä en nimittäin kerta kaikkiaan ymmärrä, että jossakin kahvipöydässä voi tutkija sanoa, että tiukka LCHF on toimiva ratkaisu laihdutukseen, diabetekseen jne, mutta jos hänelle aukeaa mahdollisuus kommentoida tätä julkisesti jossakin mediassa, niin voi sitä kiertelyn ja kaartelun sanomaa, ei tule suusta samantyyppistä myönnytystä kuin siinä kahvipöytäkeskustelussa. Tiede sulkee suun?

Tai sama suomalaistutkija ja hänen tutkijayhteisönsä eivät voi antaa tunnustusta eräälle tässäkin terveysblogissani tiuhaan esiintyneelle järkevälle insinöörille, joka on ideoinut paljon mukavaa ja toimivaa ylipainon ja laihdutuksen suhteen. Katsokaas kun hänellä ei ole mitään tieteellisiä meriittejä ravitsemustieteen alalta. Ja pyh sanon minä! On kyllä vaikea keksiä toista tieteen alaa, jossa tieteellinen tutkimusnäyttö on niin epävarmalla tolalla kuin ravitsemustiede. Tieteen aloista ehkä epätäsmällisin. Arvailuja ja mielipiteitä täynnä koko ravitsemustieteen ala. Pidän hyvinkin todennäköisenä, että parhaimmat ravitsemustieteen oivallukset eivät tule ravitsemuskuplan sisällä olevilta henkilöiltä, vaan sen ulkopuolella eläviltä. Heiltä joilla on kokemusta jostakin muustakin kuin ravitsemustieteen dogmeista.

Tai otetaan tämä järkyttävä lääkäri Ville Pöntysen tapaus. Ville hoitaa intomielisesti ja suurella sydämellä sekä ammattitaidolla potilaitaan Lääkärikeskus Lupauksessa hoitokäytännöillä, jotka tervehdyttävät potilaita. Jokaisen pitäisi hypätä riemusta kun tällaista tapahtuu. Ja p#skat! Olemme Suomessa. Kateellinen lääkärikollega katsoo vierestä ja käräyttää Villen Valviran ja AVI:n tutkittavaksi ja siellä vellihousuiset virkamiehet (ja -naiset) pistävät Lääkärikeskus Lupauksen ovet kiinni syyskun lopussa 2018. Ja kuitenkin nykyaikainen tiede on Ville Pöntysen puolella! Nuo Villen tiellä olevat kyykäärmeen sikiöt vain eivät tätä halua hyväksyä ja eivät halua edes tosissaan tutustua jaossa olevaan tutkimusdataan. Tällaisesta hölmöstä tieteestä on kyllä ihan pakko irtisanoutua! Ihan pöhköä touhua!

Mutta tiede on siis pääosin ihanaa! Iloitaan siitä, että meillä on tiedemiehiä tekemässä kokeita ja keksimässä uutta!

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

 

Parempaa elämää

Kahvivallankumous

1 thought on “Tiedemiehet ovat tylsiä?”

  1. Suomessa ei sallita eriäviä mielipiteitä eli ns. veneenkeikuttajia. Tämä johtunee pitkästä historiasta ensin Ruotsin ja sitten Venäjän sorron alla. Silloin kaikki, mikä rapautti yhtenäisyyttä oli eduksi sortajalle. Tällaisesta satojen vuosien ”koulutuksesta” ei ihan äkkiä opita pois. Siitä on tullut osa kansanluonnetta.

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2018 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.