Krooninen kipu ja onnellinen elämä

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Tiedekirjakustantamo Vastapaino on julkaissut todella mielenkiintoisen kirjan kivusta. Kyseessä on Tapio Ojalan väitöskirjasta väännetty koko kansan versio. Ja hyvä on, että on väännetty, sillä kirja on täynnä faktaa kivusta.

Onnellista elämää kivusta huolimatta

Otsikkoni on napattu kirjan viimeisestä luvusta, joka hyvin kokoaa yhteen koko kirjan sanoman. Vaikka kipu on tosi ikävä kokemus, jotain hirmu kielteistä ja vaikeaa hyväksyä itselleen, kivusta löytyy jotain hyvääkin sanottavaa.

Kirjailija siteeraa vilkkaasti monia aikamme filosofeja. Filosofi Ilkka Niiniluodolta hän on napannut tämän onnellisuuden määritelmän:

”Elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen vaan toteuttaa itseään, tehdä työtä ja toimia muiden hyväksi. Henkilökohtainen onni ei ole päämäärä vaan tulos siitä, että on elänyt hyvin.”

Ihminen voi siis nauttia elämästä ja olla onnellinen kroonisesta kivusta huolimatta, eikä krooninen kipu yksin tee elämästä kurjaa ja onnetonta. Tapio Ojala kirjoittaa näin:

”Kirjan ytimenä on kokemus ja hyväksyminen. Kipu ei ole vain epämiellyttävä tuntemus, jonka syynä on vamma tai jokin kehon toimintahäiriö. Kokemus on isompi kokonaisuus, johon kuuluu epämiellyttävän tuntemuksen ohella kaikki tunteet, kipuun liittyvät uskomukset ja käsitykset sekä elämäntilanne. Kokemuksesta sinun tulee löytää merkitys – mitä ajattelet kivusta –, joka määrittää, miten tulet toimeen kroonisen kipusi kanssa.”

Mitä kipu on?

Kirjailija pohtii kipua monelta eri kantilta ja tarjoaa runsaasti faktaa kivun olemuksesta, miten kipu syntyy, miten kivun kanssa voi elää ja miten voisi oman kipunsa hyväksyä osaksi arkielämää.

Aika hyvin tiedämme miten kipuaistimus syntyy ja tuntuu. Tapio kertoo sen näin:

”Kipu on ennen kaikkea kehollinen kokemus. Samaan aikaan kun kokee kivun kehossa, sen kokee myös mielessä. Ihmisellä on keho mielessä ja mieli kehossa: ne kuuluvat yhteen. Mieli havainnoi ja ohjaa aistien kautta tulevaa informaatiota ja antaa sille erilaisia merkityksiä. Mieli on abstrakti käsite, eikä sitä voi havainnollistaa tai konkretisoida. Mieltä, tietoisuutta, henkisyyttä – sitä, mitä me olemme – ei voida yksinkertaistaa pelkäksi sähkökemialliseksi aivotoiminnaksi. Ne ovat jotain sellaista, mitä emme vielä tiedä tarkasti.

Kivulias keho tarkoittaa sitä, että se ei toimi kuten sen kuuluisi toimia. Kipu rajoittaa eniten liikkumista ja tekee arjesta ja arkisista toimista vaivalloisia. Kaikki tekemiset pitää suunnitella ja ennakoida etukäteen. Kipu syö kroonikon itsemääräämisoikeutta, ja joskus tuntuu, että kipu on se, joka ohjaa ja määrää elämässä. Kipu vie ja kroonikko vikisee. Keho, joka ennen oli yhtenäinen kokonaisuus, on kivun takia pilkkoutunut osiin siten, että on entinen toimiva osa ja huonosti toimiva kivulias osa. Toimivassa kehossa ihminen ei ajattele, missä on oikean käden pikkusormi tai vasen reisi. Toimiva keho on kokonaisuus, ilman osia.”

Kipua ei voi hallita. Mitä enemmän sitä yrität, sitä rajoittuneemmaksi, kipukeskeisemmäksi ja köyhemmäksi elämäsi muuttuu, väittää Tapio Ojala ja lienee oikeassa. Järkevintä, mutta tosi vaikeaa käytännössä, taitaa olla kohdata kipu ja sitten antaa sen kivun vain olla. Sitä tekee arjesta sellaisen kuin haluaa kaikesta kivusta huolimatta.

Annetaan taas Tapion erinomaiselle tekstille tilaa:

”Kipu voidaan ymmärtää kehon hälytysjärjestelmäksi, jonka tarkoituksena on ilmoittaa, että kehossa on jokin häiriötila. Näin ymmärrettynä järjestelmän sammuttaminen lääkkeillä tai muilla ei aina ole mitenkään viisas ratkaisu. Krooniselle kivulle ei aina löydetä aiheuttajaa. Krooninen kipu ymmärretään nykyään siten, että koko hermojärjestelmän toiminta – myös aivojen – on häiriintynyt. Tämä selitetään siten, että akuutin kivun aiheuttajana pidetty kudosvaurio on parantunut, mutta kipu on ”jäänyt päälle” neuraaliseen järjestelmään. Syytä tähän ei tiedetä. Toimintahäiriön voi kääntää arkikielelle siten, että ”tehdasasetukset ovat muuttuneet”. Ammattikielellä käytetään käsitettä central sensitization, joka tarkoittaa keskushermoston herkistymistä, jossa kivutonkin viesti tulkitaan kivuksi. Tästä käytetään nimitystä allodynia.

Kroonisessa kivussa kyse on siis ”aivojen toimintahäiriöstä”. Ihmisessä ei ole sellaista nappia, jota painamalla – resetoimalla – saadaan tehdasasetukset palautettua. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että aivot ovat mukautuva elin, jolla on kyky oppia asioita uudelleen. Oikeakätinen oppii kirjoittamaan vasemmalla kädellä, jos tilanne sen vaatii. Aivohalvauksen seurauksiin (hemiplegia) kuuluu usein ongelmia liikkumisessa ja puheen tuottamisessa. Nämäkin toiminnot ovat jossain määrin palautuvia ahkeralla harjoittelulla. Itsestään selvinä pitämiemme toimintojen uudelleenoppiminen on joka tapauksessa yllättävän työläs ja pitkä prosessi.

Koska kipu tulkitaan aivoissa, ”aivojen kouluttaminen” on tutkimusten mukaan erittäin toimiva keino päästä eteenpäin ja saada – ei välttämättä kivuton mutta – toimiva keho. Tämän johdosta kannattaa pitää kiinni entisistä tavoista ja tottumuksista ja toimia niin pitkälle kuin mahdollista totuttujen tapojen mukaan. Aivot nimittäin oppivat ajan kuluessa tulkitsemaan kivun myös ei-kivuksi, muotoon, jota sen on helpompi käsitellä ja ihmisen ymmärtää. Poisoppiminen kipuun liittyvistä tulkinnoista, tunteista, ennakkoasenteista, peloista ja pystyvyyskäsityksistä vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä.”

Miljoona suomalaista kokee elämässään kipua omalla persoonallisella tavallaan. Kipu masentaa, pelottaa, ei saa unta, voiko kivusta ylipäänsä sanoa mitään hyvää?

Kivun historia

Tilannetta ei helpota kivun historiaan tutustuminen. Kipu on kautta historian ymmärretty kielteisenä, minkä yhtenä taustatekijänä pidetään luterilaista uskontoa, ja siksi tämäkin perinne istuu meissä tiukasti. Kielteisyyttä kuvaa myös esimerkiksi kipu-sanan englanninkielinen vastine pain, joka tulee latinankielen sanasta poena, joka tarkoittaa rangaistusta, selittää Tapio.

Moniammatillinen lähestymistapa

Kirjan parhaimpana antina pidän moniammatillisuuden korostamista kivunhoidossa. Pelkkä kivunhoidon Käypä hoito -suosituksen mukainen kovasti lääkkeellinen lähestymistapa, ei voi olla ainoa autuaaksi tekevä. Tarvitaan monen terveyden ammattilaisen yhteistyötä kipukroonikon hoidossa.

”Yleinen käytäntö on, että kipuun haetaan selitystä ja hoitoa ensisijaisesti lääketieteestä. Kaikista kivuntutkimukseen ja hoitoon liittyvistä ansioistaan huolimatta lääketiede yksin ei kykene selittämään, mitä on krooninen kipu, eikä hoitamaan kroonista kipua potevaa ihmistä tehokkaasti ja monipuolisesti. Siihen tarvitaan monen eri tieteenalan yhteistä osaamista ja edustusta. Perinteisessä hoitomallissa, jossa hoidetaan kipua, eikä ihmistä, ei oteta huomioon:

– krooniseen kipuun liittyviä työelämäongelmia, kuten työtyytymättömyyttä, esimiesten asenteita, työjärjestelyjä ja -kokeiluja
– psyykkisiä seurauksia, kuten ahdistusta, surua, turhautumista, toivottomuutta ja kognitiivisten toimintojen heikkenemistä
– ihmissuhteisiin liittyviä kriisejä, kuten puolison asennetta, yksinäisyyttä ja sosiaalisten suhteiden hiipumista
– taloudellisen aseman huononemista
– toimintakyvyn alenemista, eikä
– vähäistä uskoa omiin pystyvyyskäsityksiin.

On siis ennemminkin toiveajattelua kuin realismia uskoa, että mahdollinen kivun helpottaminen ratkaisee kipuun liittyvät muut elämän ongelmat. Kyseessä ei nimittäin ole syy-seuraussuhde vaan riippuvuuksien suhde. Riippuvuuksien verkostossa monet tekijät (biologia/fysiologia, elämäntilanne, ympäristö, kulttuuri, sukupuoli, psyyke, kognitiiviset tekijät) ilmenevät sattumalta yhtä aikaa, ja näiden tekijöiden tuloksena on yksilöllinen kokemus kroonisesta kivusta. Tämän takia kroonisen kivun hoitoon tarvitaan monen ammattilaisen saumatonta yhteistyötä ja kipukroonikon omaa vankkaa motivaatiota ja osallistumista oman terapiaprosessinsa suunnitteluun ja toteutukseen.”

 

Kerrassaan mainio kirja kivusta!

Suosittelen!

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

1 kommentti artikkeliin “Krooninen kipu ja onnellinen elämä”

  1. Paluuviite: Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari

Olisi kiva kuulla kommenttisi!