Kirjoittaja: Ari Kaihola
Onnitteluni!
Hyvä presidentti Niinistö. Kaikkein ensimmäiseksi onnitteluni nimityksestänne WHO:n arvovaltaiseen komissioon, jonka tavoitteena on ei-tarttuvien tautien (NCD) vähentäminen. Toivotan teille menestystä tässä tärkeässä tehtävässä!
WHO:n tiedotteessa sanotaan:
”Ryhmä tulee esittämään rohkeita ja innovatiivisia ratkaisuja kiihdyttääkseen maailman yleisimpien tappavien sairauksien ennaltaehkäisyä ja hallintaa. Näitä ovat esimerkiksi sydän- ja keuhkosairaudet, syövät ja diabetes”.
Hälyttävä tilanne
Ennakkoluulotonta asennetta todellakin tarvitaan, sillä NCD:t, joita mielelläni kutsun elintasosairauksiksi, ovat yleistyneet hälyttävää vauhtia – WHO tiedotteen mukaan jo seitsemän kymmenestä kuolemasta johtuu niistä. Myös terveydenhuollon kustannuksista leijonanosa menee elintasosairauksien hoitoon ja prosenttiosuus saattaa olla jopa korkeampi kuin osuus kuolemista. Olen arvioinut niitä Suomen osalta tässä kirjoituksessani.
”NCD:t ovat maailman johtavia tappajia, joiden välttäminen olisi mahdollista, mutta maailma ei tee tarpeeksi niiden estämiseksi” sanoo tohtori Vazquez;
”Meidän on kysyttävä itseltämme haluammeko tuomita tulevat sukupolvet ennenaikaiseen kuolemaan ja viettämään elämänsä rapautuvan terveyden ja hukkaan heitettyjen mahdollisuuksien varjostamana. Vastaus on selkeä ’ei’. On paljon asioita, joita voimme tehdä hoitaaksemme ihmisiä ja suojellaksemme jokaista tupakoinnin, alkoholin, epäterveellisten ruokien ja sokeristen juomien haitoilta sekä järjestääksemme terveyspalveluita, joita he tarvitsevat ei-tarttuvien sairauksien pysäyttämiseksi lähtökuoppiinsa”.
Mitä tehdä asialle?
Joko ei olla tehty tarpeeksi tai on tehty vääriä asoita. Mitä sitten pitäisi tehdä? Mietitäänpä, miten tähän on tultu: Suomen osalta ensimmäiset ravitsemussuositukset otettiin käyttöön 1987, siis n. 30 vuotta sitten. Tarkoituksena oli tietenkin niiden avulla saada kansanterveys kohenemaan ja taittaa nousu-uralla olevat sairaudet laskuun. Alla olevien lukujen valossa voinee todeta, että päin prinkkalaa meni. Johtopäätös? Jatketaan samoilla ravitsemussuosituksilla, kuten joka viides vuosi on ollut tapana? No, ei kai sentään enää! Eiköhän olisi jo korkea aika lakata lyömästä päätä Karjalan mäntyyn tai sama asia hieman tyylikkäämmin ilmaistuna Einsteinin sanoin ”Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.” Jos muutosta halutaan, on myös keinojen muututtava. Ei sen ymmärtääkseen tarvitse olla Einstein!
Otetaanko esimerkkiä Kanadasta?
Kanadassa on syntynyt ravitsemussuosituksia arvosteleva liike lääkäreiden keskuudessa. Puolitoista vuotta sitten heitä oli alle 200, mutta nyt muutoksia vaatii jo 717 lääkäriä ja terveysalan ammattilaista. Ja jos tuo porukka on edes osittain samaa kuin nämä, jotka protestoivat omia palkankorotuksiaan vastaan (!), niin kannattaa todellakin kuunnella.
Tuoreimmassa kirjeessään he arvostelevat aikeita suolan vähentämiseksi ja tyydyttyneen rasvan leimaamiseksi edelleen haitalliseksi (pakkausmerkinnöissä). Kumpaankaan ei heidän mukaansa löydy riittävää tieteellistä näyttöä ja seuraukset voivat olla terveyden kannalta negatiiviset.
Noiden 700 kanadalaisen terveysalan ammattilaisen tavoitteena on tukea tieteelliseen todistusaineistoon perustuvien ravitsemussuositusten aikaan saamista.
”Viimeisten 35+ vuoden ajan kanadalaiset ovat noudattaneet Kanadan Ravitsemussuosituksia ja tuona aikana on tapahtunut jyrkkä lisääntyminen ravitsemusperäisissä sairauksissa, erityisesti lihavuudessa ja diabeteksessa. Radikaali muutos on tarpeen.”
”Me tiedämme, että ennaltaehkäisy on parasta lääketiedettä ja että tämä on ainoa keino estää terveydenhuoltoamme uhkaava taloudellinen romahdus. Monet lääkärit ja terveysalan ammattilaiset ovat reagoineet, mutta ellemme ryhdy toimenpiteisiin yhteisesti, tulemme jatkossakin kärsimään ravitsemuksesta johtuvasta heikosta terveydestä ja ennenaikaisista kuolemista.”
Ilmiö on yleismaailmallinen
Niin Suomessa kuin kaikkialla muuallakin ravitsemussuositusten laatimiseen on sotkeutunut niin paljon politiikkaa, elintarviketeollisuuden, maatalouden yms. taloudellisia intressejä sekä työllisyydestä huolehtimista, että se alkuperäinen tavoite – kansalaisten terveys – on joutunut väistymään tärkeimmän kriteerin paikalta. Muutosta pitäisi peräänkuuluttaa ei vain Kanadan, vaan kaikkien maiden lääkäreiden.
Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Allaolevien, 30 vuoden aikana Suomessa nopeasti lisääntyneen 7 sairauden joukosta löytyy 3 esimerkkiä siitä, että ne voidaan pysäyttää tai jopa saada laskemaan.
T2-diabetes 3x
”Pystymme parantamaan kakkostyypin diabeteksen nopeasti ja pysyvästi” – Piilaaksossa vaikuttavan Sami Inkisen yritykselle lupaavia tuloksia, kertoo Kauppalehdessä hiljattain julkaistu uutinen.
”Pystyimme osoittamaan, että kakkostyypin diabeteksen eteneminen on mahdollista pysäyttää nopeasti ja tulokset toimivat myös pidemmällä aikavälillä”, Inkinen iloitsee. ”Virta Healthin hoito paransi muitakin terveysparametreja, kuten korkeaa verenpainetta, veren rasva-arvoja, tulehdusarvoja sekä maksa-arvoja.” ja
”Kakkostyypin diabeteksen kehitys kääntyi lähes kaikilla parempaan, eikä 60 prosentilla enää ole diabetesta. Tutkimukseen osallistuneista insuliinihoitoa käytti 30 prosenttia, jonka pystyi lopettamaan kokonaan tai vähentämään näistä 94 prosenttia.”
Myös T1-diabetes on lisääntynyt voimakkaasti (>2x tarkastelujaksolla) alle 15-vuotiailla sen jälkeen, kun D-vitamiinin saantisuositus päätettiin pienentää ensin 100µg:sta 50:een (1964), 25:een (1975) ja viimein nykyiseen 10µg:aan (1992). T1-diabetes lisääntyi vastaavassa tahdissa, mutta nyt aivan uusimman tiedon mukaan (2013) sen kasvu on pysähtynyt ja kääntynyt jopa hienoiseen laskuun, kun D-vitamiinin saantia on lisätty. Tämä on tapahtunut osittain maidon D-vitaminoinnilla (2003 lähtien), mutta suurin osa vaikutuksesta selittynee lisääntyneestä D-vitamiinista ravitolisän muodossa. Kansa on ottanut terveytensä ohjat omiin käsiinsä eikä enää kuuntele Ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia. Tätä väitettä tukee THL:n lukuihin perustuva grafiikka, jossa 5 vuoden jaksolla D-vitamiinin saannin lisäys on otettu valtaosin purkista (keltainen) ja naiset näyttäisivät olevan valveutuneempia kuin miehet (kuten yleensä). Keskimääräinen D-vitamiinin saanti on nyt n. 20µg, kun suositus on 10µg. Pysähdys T1 tapausten lisääntymisessä todettiin 2006-2011 tehdyistä havainnoista.
Eturauhasen syöpä n. 2x
Eturauhassyövän ilmaantuvuudessa on tapahtunut erittäin jyrkkä nousu niin Ruotsissa (erityisesti Gotlanti/Tukholma alueella), Suomessa kuin Tanskassakin. Norjassa ja Islannissa nousu on ollut hieman loivempi, mahdollisesti kalapainotteisemman ruokavalion suojaavasta vaikutuksesta johtuen. Kuten maiden tilastoista näkyy, tapaukset eivät lisääntyneet niin voimakkaasti ennen 90-lukua, jolloin ne suorastaan räjähtivät käsiin ja lisääntyivät nopeasti yli tuplaksi. Tuona aikana ei ainakaan tyydyttyneen rasvan käyttö kasvanut – päin vastoin. Tyydyttyneestä rasvasta tuli kirosana ja maito vaihtui rasvattomaan ja voi margariiniin.
Ehkä merkittävin seikka tuona aikana oli transrasvojen käytön lisääntyminen ravitsemussuositusten aikaansaaman margariiniboomin myötä. Myös herkästi hapettuvien, “sydänterveellisten” öljyjen käyttö lisääntyi (rypsi, auringonkukka). Suomen, Tanskan ja Islannin tilastossa kaiken lisäksi näkyy, mitä tapahtui sitten, kun margariineista poistettiin transrasvat vaihtoesteröinnin tultua käyttöön ja transrasvat alkoivat poistua myös valmisruoista. Eturauhassyöpätapaukset vähenivät (ao. kuvassa Suomen tilasto).
Miksi Pohjoismaiden sairaustilastot? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa laatii ravitsemussuositukset jokseenkin samalla aikataululla ja samoihin kriteereihin perustuen. Jos ravitsemuksessa tapahtuvat muutokset heijastuisivat ihmisten terveydentilaan, niin ne oletettavasti näkyisivät kaikkien Pohjoismaiden tilastoissa. Juuri niin kuin nyt näyttää käyneen. Tätä hypoteesia tukee vielä se seikka, että Ruotsin tilastosta puuttuu muilla esiintyvä äkkinäinen sairaustapausten lasku. Selitys tälle voi olla WHO:n transrasvojen kieltoa koskevasta artikkelista vuodelta 2015 löytyvä tiedonmurunen: ”Tanska oli ensimmäinen maa, joka lainsäädännöllisesti kielsi transrasvat (2003) ja muut maat ovat noudattaneet esimerkkiä: Norja, Islanti, Unkari, Itävalta ja Sveitsi. Ruotsikin on laatinut vastaavan lain, mutta ei ole ottanut sitä vielä käyttöön.” Mikä muu voisi selittää noita tilastoja yhtä hyvin?
Suomessa vähennys tehtiin kaikessa hiljaisuudessa 2000-luvun vaihteen tienoilla. Lainaus edesmenneen Kari Salmisen kirjoittamasta artikkelista:
“Ensimmäiset havainnot synteettisten trans-rasvahappojen sydänhaitallisista vaikutuksista ilmestyivät jo 1990-luvulla. Eräs keskeinen näyttö oli Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston SETTI-tutkimus (Pietinen ym. 1997), joka kuitenkin vaiennettiin tehokkaasti. Nyt tutkimusnäyttö on vahva ja asiantuntijat ovat yksimielisiä niiden haitallisuudesta. Margariiniteollisuus on luopunut kaikessa hiljaisuudessa osittaishydrauksesta ja siten poistanut trans-rasvahapot pääsääntöisesti, vaan ei täysin, tuotteistaan.”
THL:n paperissa Elintarvikeanalyysit: transrasvahapot taulukossa 3 on vertailtu vuoden 1995 trans-rasvamääriä eri elintarvikkeissa vuoden 2009 tasoon. Tuolla välillä muutos on radikaali ja lisäksi Bunge Finlandin tehtaanjohtaja melko tuoreessa esityksessään kertoo transrasvojen vähentämisestä vuoden 2004 tason 7%:sta 1,3%:iin (kohdasta 9:30 eteenpäin). Transrasvojen elintarvikeketjusta poistaminen edellä olevien tietojen perusteella tapahtui Suomen osalta 1990-luvun lopussa / 2000-luvun alussa.
Lihavuus n. 2x
Lihavuuden lisääntyminen jatkaa nousuaan, mutta siihenkin on jo korjaus olemassa. Edellä olleessa Virta Health -uutisessa sanottiin myös: ”Tutkimukseen osallistui 349 henkilöä. He laihtuivat keskimäärin 12 prosenttia…”. Eikä tuo suinkaan ole ainoa mahdollisuus – Englannissa toimiva Public Health Collaboration on kerännyt tietoa satunnaistetuista tutkimuksista, joiden perusteella matalahiilihydraattinen ruokavalio on toimiva keino painon pudottamiseen. 62 tutkimuksesta, joissa verrattiin matalahiilihydraattisen ruokavalion tehoa vähärasvaiseen (~nykyinen ravitsemussuositus), voitot jakautuivat edellisen hyväksi 53:7 ja jos tarkasteltiin vain merkittäviä painonpudotuksia, suhde oli 31:0.
Ravitsemussuositusten mukaiset liialliset hiilihydraatit eivät ehkä kuitenkaan yksistään riitä selittämään lihavuusepidemiaa. Myös ravintorasvat ovat kokeneen merkittävän muodonmuutoksen samassa yhteydessä. Tämäkin oli ehkä virhe, sillä sydänterveellisillä, pehmeillä rasvoilla saattaa olla nurja puoli – ne lihottavat.
Lainaan tähän pätkän tämän kuun alussa julkaistusta kirjoituksesta ”Lihavuuden syiden kehittyvä hypoteesi – kuinka monityydyttymättömät rasvat tekevät meistä lihavia”
On esitetty, että kolme tekijää yhdessä muodostivat ”täydellisen myrskyn”, joka on johtanut lihavuuden massiiviseen lisääntymiseen 1980-luvulta nykypäivään.
(1) tyydyttyneen rasvan demonisointi
(2) kannustaminen teollisten siemenöljyjen käyttöön
(3) pitkälle jalostettujen hiilihydraattien lisääntynyt käyttö
Lyhyesti sanottuna, nyt hahmottuva hypoteesi lihavuuden aiheuttajista pitää sisällään nämä asiat: (a) ruokavalioon vuoden 1980 jälkeen lisättyjen hiilihydraattien määrän lisäksi asiat menivät huomattavasti huonompaan suuntaan, kun (b) päälle vielä annosteltiin teollisia, monityydyttymättömiä ja lihavuutta aiheuttavia rasvoja ja samaan aikaan (c) vähennettiin luonnollisia, tyydyttyneitä rasvoja, jotka suojaavat lihavuudelta.
Osoituksena nykyisen linjan toimimattomuudesta saimme 12.3.2018 YLE:n sivuilta lukea jälleen yhdestä epäonnistumisesta, kun Seinäjoen lasten lihavuus on kääntynyt uudestaan nousuun liikuntaa ja terveellisiä ravitsemussuosituksia painottavasta toimenpideohjelmasta huolimatta. Varsin selkeää se on 1-5 vuotiailla.
Yhteenveto
Elintasosairaudet (NCD) ovat lisääntyneet aivan liikaa 30 vuodessa, jotta kehitys voitaisiin ohittaa olan kohautuksella. Selityksiä on löydyttävä ja kaikkein mieluiten vastauksia. Nykyisellä tahdilla koko Suomi on täynnä sairaita ihmisiä joidenkin vuosikymmenten kuluttua. Tilanne ei voi jatkua näin! Tätä ei mikään SOTE ratkaisu korjaa – nykyisiin elintasosairauksiin johtaneet perussyyt pitää kaivaa esille ja poistaa. Se on tehokkainta ennaltaehkäisyä.
Ylläolevissa esimerkeissä on kaksi muutosta, joilla elintasosairauksien lisääntyminen on saatu joko pysähtymään tai peräti laskemaan ravitsemusta muuttamalla yleisellä tasolla. T1-diabeteksessa, joka on Suomessa maailman yleisintä, uusien tapausten määrä pysähtyi ja todennäköinen syy on lisääntynyt D-vitamiinin saanti. Eturauhassyövät sekä lisääntyivät että vähenivät useissa Pohjoismaissa samanaikaisesti jonkin laajemmin tapahtuneen muutoksen seurauksena. Tämäkin muutos näyttäisi liittyvän elintarvikeketjussa tapahtuneisiin muutoksiin ja oma veikkaukseni on trans-rasvojen poistuminen. Lihavuuteen ja T2-diabetekseen vaikuttavien muutosten on jo osoitettu toimivan, mutta niiden käyttöönotto väestötasolla odottaa vielä toteutumistaan.
Ravitsemussuosituksilla on siis vahva merkitys ihmisten terveyteen – niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että muutokset testattaisiin etukäteen riittävän laaja-alaisesti, että nyt tapahtuneilta tuhansien ja taas tuhansien ihmisten sairastumisilta ja ennenaikaisilta kuolemilta vältyttäisiin. Nyt suuri osa maapallon väestöstä on ollut koekaniineina USA:sta lähtöisin oleville ravitsemussuosituksille, jotka eivät alun perinkään pohjautuneet tieteelliseen näyttöön. Tulokset tästä globaalista kokeesta ovat masentavat: lihavuus ja T2-diabetes ovat ennätyslukemissa.
Tässä kirjoituksessa mainittujen 7 elintasosairauden voimakkaan lisääntymisen pitäisi vihdoin avata päättäjien silmät. Olemme menossa väärään suuntaan ja nyt, 30 vuoden matkan jälkeen, olisi jo korkea aika vähintäänkin palata tilanteeseen ennen noita suosituksia. Silloin em. sairaudet olivat nykyiseen verrattuna moninkertaisesti harvinaisempia.
Juuri noin yksinkertaista se on! Nykyisillä ohjeilla on päädytty ennätykselliseen T2-diabetes- ja lihavuusepidemiaan Alzheimerista nyt puhumattakaan, niin pitäisi osata tehdä oikea johtopäätös.
Olen omalta osaltani kyllästynyt katsomaan asioiden kehittymistä huonompaan suuntaan ja tehnyt yleisen terveyden edistämiseksi sen, mitä rajallisilla resursseillani on mahdollista – samoin kuin kanadalaiset terveysalan ammattilaiset omassa maassaan.
Herra Presidentti, teillä on uuden tehtävänne myötä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa NCD suitsimiseen paljon tehokkaammin kuin kaltaisellani tavallisella kansalaisella. Siksi toivon, että mietitte tämän avoimen kirjeen sisältämiä asioita; sisältäväthän ne juuri WHO:n toimeksiantoa mukailevan sanoman – nyt tarvitaan ”rohkeita ja innovatiivisia ratkaisuja”.
Keinojen on muututtava.
Ari Kaihola
Kirjoittaja on yli 15 v harrastanut terveysasioiden tutkimista ja opiskelua omatoimisesti tavoitteena tieteellisten havaintojen hyödyntäminen oman terveyden ylläpitoon. Tärkeintä terveyden hoitoa on ennaltaehkäisy ja siinä puhdas ravinto. Hippokrateen sanoin – olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi.
About Author
Richard Horton, The Lancetin päätoimittaja, esitti tämän vakavan varoituksensa NCD:sta jo viime vuoden heinäkuussa:
“…jos radikaalia suunnanmuutosta ei saada aikaiseksi seuraavan 12kk aikana, globaali tavoite joidenkin suurimpien tappajien kuriin saamiseksi voidaan unohtaa.”
“…if a radical course correction is not made within the next 12 months, the global goal of controlling some of the biggest killers in the world today will not be achieved.”
https://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Horton_(editor)
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(17)31919-0/fulltext
Jos T2-diabetes halutaan voittaa, totuus on tuotava julki.
Aseem Malhotran artikkeli ravitsemukseen liittyvien tietojen vääristelystä ja elintarviketeollisuuden käyttämistä keinoista, jotka muistuttavat tupakkateollisuuden vastaavia. Terveysalan toimijoiden – sydän- ja diabetesyhdistysten sekä ravitsemusneuvojien – yhteydet elintarviketeollisuuteen otetaan myös esille. Sisältää lyhyen katsauksen tyydyttyneen rasvan ja sokerin historiaan (Ancel Keys vs. John Yudkin). Myös statiinit ja kolesteroliteoria saavat osansa arvostelusta.
Kaiken kaikkiaan nykyisen ravitsemustieteen ongelmakentän monipuolisesti kattava kirjoitus.
http://www.menshealth.co.uk/food-nutrition/the-fight-against-dietary-misinformation-continues
UK pääministeri Theresa May:llekin on ehdotettu ruokavaliomuutosta T1-diabeteksen parempaan hallintaan. Meppi Nathan Gill on kirjoittanut hänelle avoimen kirjeen koettuaan itse ruokavaliomuutoksen edulliset vaikutukset.
“Current government advice recommends that people put starchy carbohydrates at the base of their diet. These guidelines are absolutely wrong and have been a major contributor to the obesity crisis in the UK over the past three decades and the diabetes epidemic. I have now concluded that this advice and the promotion of “low fat” foods promoted in official government advice in 1983 has been a thirty five year diet fad that has replaced millennia of eating satiating and nutritious full fat whole foods with disastrous consequences for public health,” MEP Gill writes.
http://www.robertlustig.com/2018/03/aseem_malhotra_uk_release/