Valikko Sulje

Olemme enemmän kuin vain kasa soluja ja biokemiaa

Mitä kaikkea sinulle on elämässäsi tapahtunut?

On paljon ihmisiä, jotka oireilevat lääkärien mielestä epämääräisesti ja heillä on monenlaista “vikaa” terveydessä. Tällainen ihminen on kenties helpompi leimata siten, että vika on korvien välissä ja vaikka potilas on mennyt vastaanotolle valittamaan esimerkiksi kipuja ja uupumusta, poistuu vastaanotolta masennusresepti kourassa.

Tätä tapahtuu paljon ja tämä on ihan puolivillaista epähoitoa. Harmin paikka, että lääkärit eivät usein vain yksinkertaisesti tiedä paremmasta (tai eivät syystä tai toisesta halua tietää) ja potilaat saavat kokea etteivät tule kuulluksi, eivätkä saa apua vaikka sitä viimeisillä voimillaan etsisivät.

Ihminen pitää ottaa huomioon kokonaisena

Eivät pelkästään virheravitsemus, ympäristömyrkyt ja geenit aiheuta terveysongelmia, vaan myös se pitää ottaa huomioon mitä elämässä on ollut meneillään ja mitä tapahtunut, kun jokin sairaus on puhjennut, alkanut jokin oireilu tai terveys romahtanut.

Kun haastattelen vastaanotollani ihmisiä, sieltä paljastuu usein sellaista henkistä, joka pitäisi pystyä käsittelemään ja oivaltamaan osana paranemisprosessia. Muutos ja henkinen kasvu seuraavat usein sitä, että tunnistamme ja kyseenalaistamme aikaisempia toimintatapojamme ja uskomuksiamme. Tässä muutamia kuvitteellisia, mutta hyvin yleisentyyppisiä esimerkkejä:

Esimerkkejä

Esimerkki 1:

Kaiken itselle suunnatun sonnan nielevä kilpirauhaspotilas, joka panttaa negatiiviset tunteensa eikä uskalla koskaan asettaa omaa hyvinvointiaan etusijalle pelätessään epäsuosiota, hylkäämistä ja kiusaamista.

Minä: Oliko sinulla siihen aikaan elämässä joitakin vaikeita elämäntapahtumia ja stressiä kun sinulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta?

Asiakas: No olen aina ollut sellainen ylikiltti ja minun yli on helppo kävellä. Kärsin tuolloin tosi vaikeasta parisuhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa ja olin juuri saanut kaksi lasta. Olin tosi väsynyt ja oli myös taloudellisia vaikeuksia.

Esimerkki 2:

Nuori urheilullinen nainen vakavassa ylikuntotilassa. Hän on tottunut hakemaan hyväksyntää ja arvostusta suorittamalla elämäänsä ilottomasti ja olemalla hyvin armoton itseään kohtaan. Hän ei sitä itse oikein tiedosta, mutta hän pelkää, että ilman täydellistä suorittamista ja kontrollia elämä jotenkin hajoaa kaaokseen tai siinä ei ole mitään tarkoitusta tai mielekkyyttä. Kuntosalilla ja lenkkipolulla on viimeisen kahden vuoden aikana rumpattu mieli ja keho äärimmilleen ja asiakas on pohjattoman uupunut, ahdistunut ja huonovointinen. Hormonit ovat aivan pielessä ja hän on ollut jo kaksi kuukautta lähes vuodelevossa sairaslomalla.

Minä: Miltä sinusta on tuntunut kun olet joutunut pitämään taukoa kaikesta liikunnasta?

Asiakas: Tuntuu kun seinät kaatuisi päälle. Olen vasta nuori, mutta nyt en yhtään tiedä onko tulevaisuudella minulle mitään tarjottavaa. Mitä jos jäänkin tällaiseksi? Jos äiti ja isä ei auttaisi, en pärjäisi ollenkaan, mutta tuntuu silti täysi-ikäisenä tosi avuttomalta kun ei pärjää yksin.

Esimerkki 3:

Mies, eronnut, kolme kouluikäistä lasta. Tulee vastaanotolle pitkään jatkuneiden suolisto-ongelmien takia. Alkanut kiinnittämään huomiota terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan.

Minä: Millainen elämäntilanne sinulla oli silloin kun sinulla diagnosoitiin ärtyneen suolen oireyhtymä?

Asiakas: Oli ihan hirveä elämäntilanne. Lapset oli pieniä, oli koko ajan kauhea kiire. Olin jatkuvasti väsynyt ja pelkäsin menettäväni sekä työpaikkani että vaimoni. Se alkoi sitten siitä, että närästi koko ajan ja vatsa oli varsinkin aamuisin aivan löysällä.

Huomaa!

Huomasitko yhteneväisyyksiä kaikkien kolmen esimerkkiasiakkaan tarinassa: Taustalla oli stressiä ja pelkoa. Todennäköisesti näilläkin reagointitavoilla on ollut vieläkin kaukaisempia juuria mm. lapsuuden tapahtumissa, sillä me alamme jo kohdussa reagoimaan ärsykkeisiin yksilöllisillä tavoilla.

Reagoimiseen liittyy myös tunnetiloja. Kun jokin rasitustila yhdessä geenien ja ympäristötekijöiden kanssa aikaansaa meissä fyysistä oireilua ja sairauksien puhkeamista, tämä pitäisi kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa aina ottaa huomioon. Osaammeko tunnistaa reagoimistamme ja tunteitamme, jotka liittyvät hyvinvointiimme sekä henkisesti että fyysisesti?

Ravitsemuksella ja mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin voimme saada ihmeitä aikaan monissa terveyttä ja hyvinvointiamme nakertavissa tilanteissa, mutta huomioimalla henkisen puolen, saamme apua paljon syvällisemmin ja apu voi olla myöskin pysyvämpää. Jos henkinen puoli unohdetaan, fyysiset ja henkiset ongelmat tulevat takaisin joko samantyyppisenä oireiluna kuin aikaisemmin tai uudenlaisessa muodossa.

Sama reagointi ja toiminta, jotka on olleet taustalla vaikuttamassa terveysongelmien syntyyn, voivat johtaa uusiin pulmiin tulevaisuudessa. Esimerkkinä vaikkapa se, että esimerkkimme kaksi nuori liikunnallinen nainen löytää itsensä parin vuoden kuluttua uudesta vakavasta rasitus- ja ylikuntotilasta, koska hän ei ole käsitellyt ajatteluaan, reagoimistaan ja toimintatapojaan tai vaikka hän jatkossa urheilisikin vain terveydeksi ja kohtuudella, hän saattaa löytää itsensä burn outista perustettuaan yrityksen ja ahertaessaan 12 tunnin työpäiviä kuukausikaupalla vähillä unilla ja kovassa stressissä. Lopulta voi kuitenkin tulla aika hänen vapauttaa itsensä suorittamisen kahleista kun aika on hänelle kypsä.

Lopuksi

Kaikkea ei tietenkään saada “fiksattua” kuntoon kerrallaan. Toipuminen ja kasvaminen ihmisenä on kuin sipulin kuorimista kerros kerrokselta ydintä kohden.

Olen nähnyt työssäni, että parhaimman avun toipumisensa tiellä saavat ne yksilöt, jotka avoimesti ja halukkasti, myöskin itsestään vastuun ottaen, huomioivat itsensä kokonaisuutena. Olemme enemmän kuin vain kasa soluja ja biokemiaa.

nina_saineNina Saine

Kirjoittaja toimii kokemusasiantuntijana ja vertaistukihenkilönä kilpirauhaspotilaiden parissa, on valmistunut diplomiravintoneuvojaksi ja opiskelee edelleen ravintoterapeutiksi. Vastaanotot hänellä on Tampereella ja Hyvinkäällä. Hän on kiinnostunut integratiivisesta ja funktionaalisesta lääketieteestä ja harrastaa myös kaikkea luovaa, kuten korujen tekemistä. Nina pitää blogia osoitteessa jalkeilla.blogspot.com

 

About Author

Samanlaisia kirjoituksia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *