Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. Yhteystiedot: Christer Sundqvist, biologi (FT), christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

OPI PUHUMAAN PAREMMIN

HUOMIO! HUOMIO!

OPI PUHUMAAN PAREMMIN -kurssi 2/2017

Ammattipuhuja Christer Sundqvistin suosittu ”Opi puhumaan paremmin” -kurssi pienryhmälle pyörii nonstop-periaatteella. Uusi kurssi alkaa 15.11.2017.

Järjestän nyt toisen samanlaisen kurssin heti perään niille, jotka ovat jonotuslistalla (eivät mahtuneet mukaan kurssille numero 1/2017) ja uusille kurssilaisille.

Ilmoittaudu nyt siis kurssille nro 2/2017 (paikkoja on rajallisesti!).  Voi tulla ilman ilmoittautumista, mutta etusijalla ovat ilmoittautuneet.

Kurssin hinta on 10 euroa/kerta (yhteensä 5 opetusiltaa). Hintaan kuuluu pienimuotoinen tarjoilu, opetusmateriaali ja diplomi.

Aikataulu: keskiviikkoisin klo 18-20 (22.11., 29.11., 13.12., ja 20.12.2017)

Opetuspaikka: Töölön kirjasto, Helsinki, ryhmätyötila

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: christer.sundqvist@ravintokirja.fi

TERVETULOA

Näitä luetaan eniten juuri nyt

  • Statiinit uhkaavat terveyttäsi
    toukokuu 4, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tärkeä teema: statiinit! Sensuroidun ja lakkautetun Iltalehden terveysblogini tärkeitä teemoja oli käydä kriittistä keskustelu kolesterolia alentavien statiini-lääkkeiden...
  • Avoin kirje ministereille aiheesta Käypä hoito -suositukset ja VRN
    marraskuu 19, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist LEHDISTÖTIEDOTE (Vireillä! Ei vielä valmis. Ottakaa kantaa! Jakakaa muille omissa sosiaalisen median kanavissanne! Allekirjoittakaa! Tulkaa mukaan! Tämä...
  • Sotkamo ja VRN rasvasodassa
    marraskuu 17, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Kun Sotkamon kunnan ympäristö- ja tekninen lautakunta päätti kokouksessaan 27.9.2017 sallia päiväkotilapsille paljon puhuttua valinnanvapautta maitovalikoimiinsa ja...
  • Parantava ketoosi
    huhtikuu 25, 2016
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Viisas elämä voi tarkoittaa myös sitä, että syö itsensä terveeksi sokerittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. Filosofian maisteri Elviira...
  • Voi on aina voita, osa 1
    marraskuu 18, 2017
    Kirjoittaja: Ari Kaihola Voi #*%kele! Aivan niin. Oikeastaan täsmälleen tuo ilmaisu välähti mieleeni ja purkautui hiljaisena mutinana huuliltani lukiessani tätä...
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta, ruoansulatus ja suolisto
    helmikuu 16, 2016
    Kirjoittaja: Nina Saine Funktionaalisen lääketieteen näkökulmaa ruoansulatuksen ja suoliston huomioimiseen kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla. Työskentelen kilpirauhaspotilaiden parissa sekä vertaistuessa, että työssäni kokemusasiantuntijana...
  • Paljon terveysblogeja – löydä suosikkisi!
    marraskuu 20, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Julkaistu 18.1.2016 ja pävitetty 19.1., 20.1., 22.1., 28.1., 1.2., 5.2., 2.3., 9.3., 6.4., 27.4., 1.5., 4.5., 14.5.,...
  • Suomen tärkeimmät terveysvaikuttajat vuonna 2016
    tammikuu 16, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist TOP 100 tärkeimmät terveysvaikuttajat Suomessa vuonna 2016 Tämä 3.1.2017 väsätty kirjoitus on päivittynyt 4.1.2017, 5.1., 6.1., 7.1.,...
  • HPV-rokote – enemmän haittaa kuin hyötyä?
    syyskuu 28, 2015
    Kirjoittaja: Pike Hilakari Suomessa on parhaillaan käynnissä kuudesluokkalaisten tyttöjen HPV-rokotukset. Minulta on nyt monet ystävät ja tuttavat kyselleet, että annanko rokotuttaa...
  • Suuri serotoniinihuijaus – Aku Kopakkala
    heinäkuu 25, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Kiitos hyvistä kommenteista! Tämä kirja-arvio ja psykologi Aku Kopakkalan tilaisuuden raportointi 22.5.2015 on terveysblogini luetuimpia kirjoituksia. Sitä...
  • Narsismi – väkivallan monet kasvot
    marraskuu 19, 2015
    Kirjoittaja: taistelijaäiti Vuonna 2006 minulla ei ollut minkäänlaista tietoa persoonallisuushäiriöisistä ihmisistä. Nyt vuonna 2015 tunnen läpikäyneeni korkeakouluopinnot narsismista. En kuitenkaan opiston...
  • Palomuuri mobiilifirmojen ja hallituksen välille
    marraskuu 14, 2017
    Kirjoittaja: Erja Tamminen Mobiiliteknologia on asia, jota ei ole Suomessa lupa kyseenalaistaa. Hallitus pitää siitä huolen alleviivaamalla toistuvasti teknologian mahdollisuuksia...
  • Missä mennään kilpirauhaskiistassa?
    marraskuu 16, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Kilpirauhaskiista herättää tunteita! Tässä kaikki olennainen tieto yhteen koottuna. Tarkistan itse säännöllisesti toimivatko linkit, mutta kerro toki...
  • Ville on ykkönen
    marraskuu 6, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Tämä kirjoitus on päivittynyt uusilla tiedoilla 6.11.2017  (alunperin julkaistu 26.4.2017) Käsittämätöntä! Lääkärikollegat ovat käräyttäneet lääkäri Ville Pöntysen...
  • Liikunta ei sovi kaikille
    toukokuu 24, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Olenko mennyt ihan sekaisin? Koko pienen olemassaoloni ajan, joka kosmoksen mittakaavassa on kuin pienenpientä hyttysen ininää, olen puhunut...
  • Balanssiöljyä vai käärmeöljyä?
    helmikuu 13, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Sain pari viikkoa sitten testattavakseni Balance Oil-kalaöljyä. Lisäksi sain runsaasti luettavaa tästä kalaöljystä, jota verkostoissa markkinoidaan ja myydään...
  • Mikä ihmeen nyhtökaura?
    toukokuu 5, 2016
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Taitavalla ennakkomainonnalla nyhtökaurasta on tehty hittituote. Lihan korvike, mahtava proteiinilähde, uuden yrityksen huippuinnovaatio, saantia on taitavasti rajoitettu,...
  • Maitokapina!
    syyskuu 11, 2017
    Kirjoittaja: Ari Kaihola YLE heitti ämpärillisen kylmää kurria suomalaisten - erityisesti pienten lasten vanhempien - niskaan 22.8.2017 tällä uutisellaan: Monessa...
  • Julkinen kysymys Mikael Fogelholmille ja Ursula Schwabille
    maaliskuu 31, 2016
    Kirjoittajat: Sami Uusitalo ja Christer Sundqvist Tämä kirjoitus julkaistiin 20.3.2016 ja pienen hoputtelun jälkeen professori Mikael Fogelholm on vastannut kysymykseen...
  • Maailman diabetespäivä 14.11.2017
    marraskuu 14, 2017
    Kirjoittaja: Christer Sundqvist Maailman diabetespäivää on vietetty vuodesta 1991 lähtien marraskuun 14. päivänä. Päivä valittiin insuliinin toisen keksijän Frederick Bantingin mukaan,...

Näitä kommentoidaan vilkkaasti:

Viimeisimmät artikkelit

Äiti hiihtää huipulla

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Toimittaja Taru Schroderus on kirjoittanut hiihtäjä Riitta-Liisa Roposen tarinan.  ”Äitinä huipulla” -kirja (Fitra, 2017) antaa realistisen kuvan huipulla urheilevan äidin elämästä, arjen tuomista lukuisista haasteista, kompromisseista ja uhrauksista oman urheilu-uran ja perheen hyvinvoinnin eteen. Kirja tuo erityisen elävästi esille viidentoista vuoden ajanjakson pikku-Idan syntymästä ukin kuolemaan. Tähän ajanjaksoon mahtuu tuhansia treenitunteja, lapsesta erossa olemisen ikävää, koko perheen yhteisiä leirejä ja lomia, vaativia kilpailumatkoja, erikoisia matkajärjestelyjä ja pitkää pinnaa. Vahvan tukiverkon merkitys korostuu hiihtäjän arjessa, joka vie vuoroin molempia vanhempia maailmalle. Riitta-Liisan aviomies on hiihtovalmentaja.

Draamaa

Kirjassa on paljon dramatiikkaa, sillä Riitta-Liisan elämä ei ole aina sujunut suunnitelmien mukaisesti. Yksi dramaattisimpia kokemuksia on aviomies Toni Roposen äkillinen sairastuminen kaudella 2008-2009. Annetaan Ritun itse kertoa:

”Eräänä syyskuisena aamuna, juuri kun Toni oli lähdössä Tukholmaan tärkeään työpalaveriin, hän sai aivoinfarktin. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä eihän kukaan voisi olettaa, että infarkti iskee alle nelikymppiseen hyväkuntoiseen mieheen. Hän oli kolauttanut päänsä paria päivää aiemmin jalkapallopelissä, joten todennäköisesti infarkti johtui ainakin osittain siitä.

Olin vielä umpiunessa, kun kuulin korvatulppieni läpi Tonin hakkaavan vessan ovea ja huutavan nimeäni. Hän oli oksentanut rajusti ja lyyhistynyt vessan lattialle, eikä päässyt sieltä omin voimin ylös. En ole ikinä elämässäni pelästynyt niin pahasti kuin silloin. Ryntäsin Tonin luo ja soitin saman tien apua. Sitten soitin naapuritaloon vanhemmilleni, jotka juoksivat hätiin. Minuutit ennen ambulanssin saapumista olivat pitkiä. Toni nostettiin paareilla vessan lattialta ambulanssin kyytiin ja hänet vietiin pillit ulvoen sairaalaan. Tutkimusten jälkeen tukoksen todettiin olevan pikkuaivoissa. Jostain syystä Toni otettiin sisään tutkimuksiin vasta iltapäivällä ja liuotushoito aloitettiin heti kun diagnoosi oli selvillä. Oli onni onnettomuudessa, että Toni kuitenkin selvisi infarktista, koska nopea toimiminen on tärkeää juuri tällaisissa tapauksissa.

Tonin tilannetta kuvaa ehkä parhaiten se, että kun hänen äitinsä tuli Mikkelistä katsomaan poikaansa, hän pyörtyi järkytyksestä ja joutui itsekin osastolle tarkkailuun.”

Toni kuntoutui hyvin ja Riitta-Liisa jatkoi harjoitteluaan ja kilpailemistaan. Kirjassa on hyvin yksityiskohtaista tietoa huippu-urheilijan harjoittelusta. Ehkä parasta kirjassa on se rehellinen kuva mikä piirtyy lukijalle siitä mitä urheilijan arki on. Se on totista työtä!

Dalén

Toni Roponen tutkii kirjassa päävalmentaja Magnar Dalénin merkitystä Riitta-Liisan uralla. Magnarin aika vuodesta 2006 vuoteen 2014 oli Riitta-Liisan kansallisen ja kansainvälisen uran kannalta erittäin merkittävää aikaa. Vaikka Ritu menestyi hyvin jo vuoden 2005 MM-kisoissa ja yksittäisissä maailmancupin kisoissa, on sanomattakin selvää, että Magnar toi paljon uusia asioita ja ajattelutapoja maajoukkueen harjoitteluun. Toni kirjoittaa näin:

”Minulla oli Magnarista todella vähän etukäteistietoa, koska hän oli työskennellyt edellisvuodet lähinnä lukiovalmentajana. Toki tiesin, että Magnar oli ollut pitkän suksihuoltajauransa jälkeen menestyksekäs päävalmentaja myös Ruotsin maajoukkueessa. Niinä vuosina, kun Magnar toimi huoltopäällikkönä Norjassa ja Ruotsissa sekä päävalmentajana Ruotsissa, hänellä oli mahdollisuus nähdä läheltä maailman parhaiden urheilijoiden harjoittelua, elämää ja suhtautumista sekä urheiluun että sen ulkopuolisiin asioihin. Nyt, vuosien kuluttua, olen oppinut huomattavasti paremmin ymmärtämään näiden asioiden merkityksen omassa valmennustoiminnassani…

…Hän oli todellinen huippu-urheilumies ja häntä kiinnosti lähinnä parhaiden urheilijoiden tekeminen, joka tarkoitti myös muiden maiden urheilijoita. Hän seurasi aina leireillä innoissaan myös muiden harjoittelua ja ihannoi asioita, joita parhaat urheilijat tekivät. Se olikin yksi Magnarin vahvuuksista. Hän ei yrittänytkään oppia asioita fysiologian kautta, vaan ottamalla mallia huippujen tekemistä harjoituksista. Magnarille oli tyypillistä kertoa jo syksyllä, ketkä ulkomaisista huipuista tulevat menestymään talvella ja ketkä eivät. Joskus nämä veikkaukset menivät metsään ja joskus napakymppiin, mikä on tietysti aika luonnollista, kun puhutaan vain maailman valioista.

Leiriharjoittelu oli Magnarin aikakaudella hyvin samantyyppistä koko ajan. Se perustui vahvaan kokemukseen siitä, mitä hän oli nähnyt eri maajoukkueiden tekevän. Minusta leirisuunnitelmat olivat loistavia ja valmentajana halusin, että varsinkin Ritu tekee leiriohjelman täysin suunnitelman mukaan.

…Magnar oli kaikkina näinä vuosina hyvin johdonmukainen monissa asioissa, joita hän halusi tuoda joukkueeseen. Meille perheenä Magnar oli koko kahdeksanvuotisen päävalmentajuutensa ajan erittäin reilu ja pelisäännöt olivat selvät alusta lähtien. Magnar hyväksyi perheen kaikille leireille (sisältäen lapset ja jopa ystävät), mutta kilpailukaudella kukaan ulkopuolinen ei saanut majoittua joukkueen kanssa samassa hotellissa. (Mukaan lukien Ida ja minä, joka olin tuolloin Matin ja Ritun henkilökohtainen valmentaja). Sopeuduimme täysin Manen linjaan. Vaikka jouduimmekin suunnittelemaan elämäämme huomattavasti enemmän hänen sääntöjensä vuoksi, niin mielestäni hän toimi erittäin jämptisti. Magnar pyrki myös olemaan tasapuolinen kaikkia kohtaan. Majoitussääntö oli toki monesti hankala asia etenkin Idalle ja hoitajillemme. Idan oli vaikea ymmärtää, miksi hänen pitää olla äidistä erossa ja olla vierekkäisessä hotellissa. Mutta sääntö koski kaikkia. Magnar oli tehnyt asian selväksi kaikille ja systeemi toimi hienosti. Meille perheenä oli huomattavasti tärkeämpää olla mukana leireillä, koska siellä Ida sai elää arkea äidin kanssa. Luonnollisesti myös minun rooli valmentajana oli tärkeämpi leireillä kuin kisamatkoilla. Suunnittelin kaikki leirit, joissa olimme mukana ajoissa ja se helpotti myös yhteispeliä Manen kanssa. Usein Mane tuskailikin minulle, että muut jättivät suunnittelun perheenjäsenistä liian viime tippaan.

Vaikka muistelen Manen aikaa varsin positiivisesti ja opin häneltä vuosien varrella paljon, niin on selvää, että monesti myös kirosin häntä monen monituisissa asioissa. Osa turhautumisistani liittyi siihen, että uskoin vahvasti hänen voivan mukautua tietyissä asioissa, mutta hyvin usein sain huomata hänen olevan omissa mielipiteissään järkähtämätön. Edes väistämättömän totuuden tunnustaminen ei häneltä onnistunut, vaikka hän oli väärässä.”

Magnarin teesit Toni Roposen kommentein:

  1. Pitää harjoitella paljon ja kovaa.
  2. Paljon ylämäkiharjoittelua (ainoa keino parantaa ”moottoria”).
  3. Paljon tasatyöntöharjoittelua (muutti eniten minun ajatuksiani hiihtoharjoittelusta kesällä).
  4. Pk-harjoittelu pitää tehdä hiljaa. Magnar ei kuitenkaan puuttunut, kun urheilijat menivät liian kovaa, mutta sanoi minulle, jos joku teki väärin. Magnar sanoi, että urheilijan pitää tajuta itse virheensä, jos hän on kerran asiasta sanonut.
  5. Oheisharjoittelu on tärkeää, mutta ylämäkiharjoittelu tekee voittajat.
  6. Pitää kilpailla myös kesällä.
  7. Jos mahdollista, harjoittele aina parempiesi kanssa ja ota mallia siitä mitä he tekevät (mallista oppiminen oli yksi Manen vahvuuksista).

Ura jatkuu

Mukavaa on lukea, että Ritun ura hiihtäjänä jatkuu. Tähän loppuun Ritun omia, tuoreita ajatuksia:

”Liiton paljon puhutut talousvaikeudet eivät mielestäni ole juurikaan vaikuttaneet itse toimintaan. Maajoukkuetoiminta on ollut koko urani ajan erittäin korkeatasoista. Leiriolosuhteet ovat olleet todella hyvät sekä Suomessa että ulkomailla, ja maajoukkuevalmentajat, joita on yleensä leireillä 2–3, ovat suunnitelleet ja toteuttaneet hyviä leirejä. Leireillä on aina ollut mukana 1–3 hierojaa/fysioterapeuttia, jotka ovat tehneet pitkää päivää, jotta kaikki urheilijat olisivat tyytyväisiä. Myös ravinto-olosuhteet ovat aina olleet optimaaliset huippuharjoitteluun. Kilpailukaudella huoltomme on toiminut loistavasti ja jokaisella hiihtäjällä on ollut oma voitelija. On tietenkin luonnollista, että toisinaan joku asia ottaa päähän ja kaikkia eivät samat leiripaikat tai ruoka ei miellytä. Suurin syy siihenkin on, että jossain muualla hyvä on ollut vieläkin parempaa.

Olen hiihtänyt suurimman osan urastani äitinä ja valmentajat ovat suhtautuneet äitiyteeni hyvin. En ole koskaan odottanut, että liitto tai kukaan muukaan hoitaisi lapseni tai hoitajani kustannuksia. Tärkeintä on ollut hyväksyntä sekä vapaus ja luottamus toimintaamme perheenä. Jo Idan syntymän hetkellä päätin pitää tyttäreni niin paljon ja lähellä itseäni kuin mahdollista. Kun mietin viimeistä yhdeksää kuukautta elämässäni taaksepäin, niin en olisi vielä vuosi sitten voinut kuvitella, millainen vuosi minulla on edessä. Viimeisien kuukausien aikana olen huomannut, miten pienistä asioista onni ja onnellisuus muodostuvat.

Joulukuussa 2016 tyttäreni hevonen kaatui omiin jalkoihinsa ja olimme todella onnekkaita, että Idalta murtui vain solisluu. Kymmenen päivää myöhemmin alkoi epäonneni selän kanssa ja se johti lopulta leikkaukseen ja unelmani särkymiseen kotikisojen suhteen. Tonin isän kuolema ja äitini vakava sairastuminen asettivat nekin elämässä tärkeimmät asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kun tähän vielä lisätään läheisen ystäväni vaikea sairaus, johon kukaan ei tunnu löytävän ratkaisua voin todeta, että takana on elämäni ylivoimaisesti rankin vuosi sekä fyysisesti että henkisesti. Tällä hetkellä urheilulliset ajatukseni ovat jo olympialaisissa. Vaikka urani onkin jo ollut todella pitkä, en osaa ajatella jäähdytteleväni, vaan tavoittelen edelleen menestystä korkeimmalla tasolla.

Olemme puhuneet Tonin kanssa paljon urani kestosta ja tulevaisuudesta. Ensimmäisen kerran minulta kysyttiin lopettamisesta jo kymmenen vuotta sitten. Huippu-urheilu muuttuu jatkuvasti ammattimaisemmaksi ja useissa lajeissa nähdään aina vain vanhempia huippuja, joiden motivaatio harjoitteluun ja kurinalaiseen elämään on säilynyt jo vuosikymmeniä kovana. Olen vahvasti sitä mieltä, että ikä ei ole useinkaan selittävä tekijä tulosten heikkenemiselle. Monesti vika löytyy harjoittelusta sekä motivaatiosta huippu-urheilun vaatimaan elämään ja harjoitteluun, jossa kompromisseja ei tunneta. Olen luonnollisesti itsekin pohtinut ja puhunut lopettamisestani jo useina vuosina. Kaikkeen työhön liittyy välillä tuskastumista ja väsymistä, ja näin on toki myös urheilussa. Itse koen, että elän hyvin poikkeuksellista elämää, josta nautin edelleen valtavan paljon. Jatkan uraani niin kauan, kun nautin harjoittelusta ja kilpailuista yhtä paljon kuin nyt. Jos tasoni kuitenkin putoaa, enkä pysty enää hiihtämään sillä tasolla, jolla olen aiemmin ollut, siirryn suosiolla sivuun. Aika näyttää, milloin lopetan, mutta varsinkin nyt kun vaikeudet ovat takanapäin, nautin täysillä elämästäni. Sanotaan, että vastoinkäymisen hetkellä rinnallasi seisovat ystävät, jotka rakastavat sinua ja perheenjäsenet, jotka ovat todella merkityksellisiä. Kun elämä potkii päähän, muut paitsi tosiystävät kaikkoavat ympäriltä. Onnekseni olen saanut huomata, että heitä, jotka välittävät, on todella suuri joukko. Ystävät, joista osan olen tuntenut jo esikouluikäisestä lähtien, ovat edelleen tukenani. Uskon, että voin sanoa: nyt ja aina.”

Ei kerrota kaikkea

Kirjaan olisi ehkä kaivannut enemmän paljastuksia hiihtäjänaisten keskinäisistä suhteista, josta on välillä julkisuuteen tihkunut eripurastakin kertovia asioita. Aino-Kaisa Saarinen kertoo omassa kirjassaan, että Riitta-Liisa ei ollut enää puheväleissä häneen Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 epäonnisen parisprinttiratkaisun jälkeen. Myös Riikka Sarasoja-Lilja oli vaihtanut kisakylän ravintolassa pöytää Saarisen saapuessa paikalle.

”Dalen on ottanut tavaksi viedä viestijoukkueen kilpailua edeltävänä iltana pizzalle. Tämä ”viestipizza” on ollut eräänlainen kultamitalitalismaani sekä Sapporon että Liberecin MM-kisoissa. Nyt ilmassa leijuu hieman toisenlaista kemiaa. Matkalle valittuun pizzeriaan en mahdu samaan autoon kuin Ritu. Pizzeriassa istumme samassa pöydässä, mutta pizzoja haarukoidaan kiusallisessa hiljaisuudessa.” Pekka Holopainen: Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Kustannusosakeyhtiö Teos, 2016)

Nyt jätetään ilmaan ehkä liian myönteinen kuva yhteiselosta, mutta toisaalta, tarvitseeko niitä ikäviä asioita niinkään tonkia, kun myönteisilläkin asioilla voi täyttää kirjan.

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.