Palkittu saksalainen toimittaja ja filosofi Carolin Emcke sai vuonna 2016 valmiiksi “Gegen den Hass”-kirjansa ja se aiheutti kohua korrektissa Saksassa. Jo nyt kirja on saatavilla myös suomennettuna (Vihaa vastaan, Vastapaino, 2017). Ohessa ajatuksiani mielenkiintoisesta kirjasta.
Viha ja pelko
Viha kumpuaa pelosta. Viha ilmenee demokratian vastustamisena, rasismina ja fanatismina. Voimme vihata mitä moninaisimpia asioita. Voimme vihata toisia ihmisiä, kuten esimerkiksi maahanmuuttajia, tai se voi olla institutionaalista, kuten järjestelmällistä vihapuhetta tai poliisiväkivaltaa.
Pelottavaa vihaa, joka purkautuu meidän päivinämme mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Vihaa suorastaan ruokitaan, jotta se leimahtaisi. Carolin kysyy täysin aiheellisesti: “Sallitaanko vihan kasvaa?”
Välineitä kamppailla vihaa vastaan
Hienointa filosofi Emcken kirjassa on se, että siinä tarjotaan konkreettisia välineitä taistella vihaa vastaan. Itse asiassa professori Jaakko Hämeen-Anttila sanoo sen parhaimman keinon jo kirjaan kirjoittamassaan esipuheessa. Muun muassa näin taistellaan vihaa vastaan:
“…On hyvä, että tunnistamme vihan, mutta tärkeää on myös ymmärtää, että se on kuitenkin alakynnessä. Juuri siksi viha on kiihkeää: se tietää, että sen on tehtävä kaikkensa, jotta se ei hautautuisi hyvän alle.”
Emcke tekee selväksi, että vihan voi kohdata vain kieltäytymällä vihan kutsusta. Jokainen. joka vastaa vihaan vihalla, on jo antanut periksi ja lähtee muuttumaan vihaajan haluamaan suuntaan. Miten sitten vihaan pitää vastata? Vihaan pitää vastata vain niillä keinoilla, joita vihaaja ei itse käytä: huolellisella tarkastelulla, periksiantamattomalla eroavuuksien analyysilla ja itse-epäilyllä.
Viha pitää purkaa osiin. Akuutti vihan tunne pitää erottaa ideologisesta olettamuksesta. Emcken mukaan pitää tarkastella mistä viha saa alkunsa ja miten se toimii tietyissä historiallisissa, alueellisissa ja kulttuurisissa olosuhteissa. Todellisia, yksittäisiä fanaatikkoja ei näin pysäytetä, mutta ne suuremmat kansanjoukot, jotka lähtevät vihaan mukaan fanatismin imussa, saattavat faktojen edessä vaimentaa vihan pyörteitä.
Vihalle ei saa antaa tietä. Valitettavasti tietä ja tilaa vihalle antavat kaikki ne, jotka eivät tee mitään, vaan antavat vihalle ehkä jopa polttoainetta. Suhtautuessaan ymmärtäväisesti toisten osoittaessa vihaa, vaikka eivät itse lähtisi milloinkaan mukaan vihakulkueeseenkaan, suvaitaan vihan olemassaolo. He eivät itse vihaa, mutta he antavat muitten vihata. Ovat ehkä vain välinpitämättömiä tai mukavuudenhaluisia. Tätä mieltä Emcke on ja on kovasti huolissaan tulevaisuudesta. Näin ei voida jatkaa!
Nouse vihaa vastaan! Rohkeasti Emcke lopettaa kirjansa näihin sanoihin:
“…Nouseminen vihaa vastaan, toistensa kohtaaminen meiksi liittyneinä yhdessä puhumista ja toimimista varten – tämä olisi rohkea, rakentava ja lempeä vallan muoto.”
Miksi maailmassa vihataan niin paljon?
Äskettäin filosofi Sakari Hankamäki pohti puheenvuorossaan vihakäsitettä varsin ansiokkaasti. On ehkä lukenut Emckensä? Sakari kirjoittaa mm. näin:
“…Maailmassa ei ole myöskään vihaa siksi, että on vihapuhetta, vaan vihapuhetta on, koska ihmiset ovat tulleet vihaisiksi. Niinpä asioiden ydin ei ole ympyröiden piirtelemisessä vihapuheen käsitteelle eikä määritelmien saamisessa sananvapaudelle. Vihapuhe ei ole univokaalinen käsite, joka voitaisiin määritellä kaiken kattavasti tai terävärajaisesti. Se ei ole myöskään ekvivokaalinen käsite, joka voitaisiin määritellä muiden käsitteiden avulla, esimerkiksi ’rasismin’ tai ’syrjinnän’ kautta, koska nämä apukäsitteet olisi jälleen määriteltävä ja niin edelleen loppumattomiin. Näidenkään ilmiöiden luonteesta ei ole päästy yhteisymmärrykseen, koska ne ovat arvostusten ja mielipiteiden varaisia…
…Vihapuheen käsite on vaarallinen, koska se vie huomion pois itse asiasta – vihan olemassaolosta ja syistä – ja ongelmasta, johon olennaisesti kuuluu vihan torjunta sinänsä. Vihaa esiintyy entistä enemmän, koska Euroopan unionissa on tehty politiikkaa, jonka kansalaiset kokevat oikeuksiensa ja poliittisen tahtonsa vastaiseksi. EU on puuttunut liiaksi kansallisvaltioiden sisäisiin asioihin. Maahanmuuttokritiikkiä tuskin esiintyisi ilman holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, niin kuin ”rasismiakaan” ei olisi ilman, että kansanryhmien konfliktit on siirretty valtakuntien rajoilta keskelle kansalaisyhteiskuntia: kaduille, kujille, turuille ja toreille, joissa vierasperäiset ja kantaväestö kamppailevat niukoista resursseista, kuten työpaikoista, asunnoista ja sosiaalietuuksista. Vihapuhetta edeltää usein jokin valtapuhe, jolla kansalaisten tahdonilmauksia ja sananvapautta rajoitetaan julkisen vallan toimesta. ’Rajoitettu sananvapaus’ onkin oksymoroni, eli itsensä kumoava ristiriita, ja sananvapaudella ja rajoitetulla sananvapaudella on sama ero kuin paidalla ja pakkopaidalla. Tunnetusti myös demokratian ja kansandemokratian ero on kuin tuolilla ja sähkötuolilla.” (Miksi vihapuheen käsite on vaarallinen?)
Emcke tarkastelee vihan syntyä omassa erityisessä yhteydessä (kontekstissa), jossa se saa uskottavan selityksensä ja alkunsa. Vihaa voi nimittäin ymmärtää. Jokin ryhmittymä (esimerkiksi terroristiorganisaatio ISIS) on aikoinaan “ansainnut” syyn vihata. Ongelmana tässä on se, että vihan rantautuessa syitä ei tuoda esille, ei kerrota sitä miksi ISIS vihaa. Mistä kumpuaa tämä vihan ideologia?
Emcke avaa ääriliike ISIS:in syntyhistorian ja paljastaa siinä miksi ISIS on niin menestyksellisesti kylvänyt kauhua ja tuhoa viime vuosina. Kaikki aiheutettu kaaos kumpuaa islaminuskon sisältä vääristyneenä. Epävakaus ja kaaos on nimenomaan toivottua ISIS:in kannattajien matkalla tavoitteeseen. Vihollinen (kristityt, länsimaalainen yhteiskunta) on tapettava ja tehtävä kodittomaksi. Kaikki sääli, kaikki epäröinti väkivallan käytössä on julistettu alhaiseksi ja pehmeäksi. Itse asiassa ISIS vakuuttaa: Jos vältämme pyhässä sodassamme väkivaltaa ja pehmeys saa meidät valtaansa, menetämme se seurauksena merkittävästi voimaamme.
ISIS:in maailmankuvaan kuuluu vain absoluuttinen paha ja absoluuttinen hyvä. Siitä puuttuvat kaikki välimuodot. Omia kannanottoja ei epäillä, jokainen argumentti, jokainen teko otetaan todesta ehdottoman yksiselitteisesti. Mitään tilaa liikkeessä ei jätetä erimielisyydelle. Pelottavinta tässä on se, että harkittu ja kontrolloitu väkivalta halutaan ulottaa kaikkien islaminuskoa tunnustavien ylle. Tarvitaan siis tietoa siitä miksi ISIS toimii niin kuin se toimii ja miksi islaminusko ei ole pelkkää terroria.
Merkittävä kirja!
Suosittelen kaikille tätä Emcken kirjaa, joka on erinomaisen taitavasti suomennettu (kiitos Päivi Malinen). Huomasin itse miten sekaisin olen mennyt omissa ajatuksissani vihasta, terrorista ja maahanmuuttajista. Pelottavaa oli oivaltaa, että vihan käsitteet ovat sekaisin monella muullakin, koska vihakäsityksen halutaan olevan sekaisin. Viha on ottanut minut haltuunsa. Siihen aion, kirjan innoittamana, vastata rakkaudella, ymmärryksellä ja toimeliaisuudella!
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja - Turpaduunari