Valikko Sulje

Raha ja lääketiede

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Arvosteltavaksi sain hyvin mielenkiintoisen kirjan. Kyseessä on Yhdysvaltain Pennsylvaniassa sijaitsevan Temple Yliopiston emeriittaprofessori Thomas E Getzenin tietoteos “Money and Medicine – The Evolution of National Health Expenditures” (Oxford University Press, 2022).

Lääketiede kaupallista ja sosiaalista toimintaa

Professori Getzen on koonnut tietokirjaansa huiman määrän tietoa lääketieteen ja rahan erottamattomasta liitosta. Lääketiede on ollut kaupallista ja sosiaalista toimintaa niin kauan kuin rahaa ja ihmisiä on ollut olemassa. Tuhansia vuosia sitten lääkärit pyrkivät hoitamaan pikemminkin tiettyjä perheitä ja yksittäisiä potilaita kuin nykykäytännön mukaan tiettyjä sairauksia. Entisaikojen lääkäreillä oli tarjolla perinteisiä hoitoja, alkeellista ymmärrystä sairauksien luonteesta ja he panostivat erityisesti lääkärin ja potilaan välisiin suhteisiin. Tärkeää oli maksun kerääminen henkilökohtaisesti potilaalta itseltään. Rahavirrat olivat hyvinkin vaatimattomia.

Lääketieteen voittokulku 1800-luvulta lähtien teki mahdolliseksi lääketieteellisten ponnistelujen ulottaminen laajemmille väestöryhmittymille. Samalla kustannukset nousivat. Lääketieteen ympärille rakentui valtiollisen ja yksityisen rahoituspohjan ansiosta erityisiä tieteellisiä laitoksia tutkimaan ja hoitoja tarjoamaan sairauksiin. Kaikkeen tähän lääkäritoiminnan ja lääketieteellisen hoidon pyörittämiseen tarvittiin entistä enemmän rahaa ja muita resursseja.

1900-luvulla muuttui se mikä oli ollut hyvin henkilökohtaista palvelua ja rahoitusta lääkärin ja potilaan välillä kalliiksi verkostoksi, jossa kolmannet osapuolet harjoittivat liiketoimintaa ja lähettivät siinä yhteydessä myös laskuja potilaalle. Vähitellen vakiintui erityisesti Yhdysvalloissa käytännöksi miljardeja nielevä sairaanhoidon koneisto, jossa maksuliikenne kulki pikemminkin vakuutusyhtiöiden ja valtion sekä yksityisen sektorin virastojen välillä, eikä niinkään hoitoa hakevan potilaan ja sairaalan/lääkärin välillä. Voi vain spekuloida sillä miten paljon tämä persoonaton rahaliikenne on vaikuttanut sairaanhoidon kalleuteen. Kun tiedetään, että laskusta maksaa enimmän osan vakuutusyhtiö, Kela tai muu julkinen tai yksityinen sektori, eikä itse potilas, lisääntyykö silloin vaara, että kustannukset nousevat nousemistaan ilman todellista syytä? Tätä seikkaa kirjailija olisi mieluusti saanut käsitellä. Nyt se jää lähes kokonaan huomiotta.

Tieteellinen edistys ja lääketieteelliset keksinnöt aiheuttivat joukon muutoksia lääketieteellisiin hoitoihin, joka näkyi nopeasti hoitojen hintatasossa, Getzen pyytää huomioimaan. Tehokkaat lääketieteelliset hoidot olivat yhä kalliimpia. Paluuta entiseen edullisempaan lääkäri-potilas käytäntöön ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

Professori Getzen on luonnollisesti huolestunut ryöstäytyneistä kustannuksista ja vuoden 2008 maailmanlaajuinen lama sekä nykyisen koronapandemian aiheuttama terveyskriisi ovat lopulta paljastaneet miten suuressa rahoituskriisissä nykyaikainen lääketiede on.

Hauskaa nippelitietoa

Kirjaa lukee mielellään. Runsas tarjolla oleva tietomäärä ei häiritse. Tiedot välittyvät lukijalle laajojen taulukoiden ja viivapiirrosten ja kaikenlaisten käyrien muodossa. Kirjailija on kaivanut esille ihastuttavia yksityiskohtia, joista esittelen lukijoilleni muutaman makupalan:

Sairauksien hoidosta on kirjoitettu lasku niin kauan kuin rahaa on tunnettu. Mahdollisesti yksi vanhimpia lääkäriille kirjoitettuja ohjeistuksia lääkärinpalkkion suuruudesta on kirjoitettu vuonna 1755 ennen ajanlaskumme alkua. Hammurabin laki tuntee tällaisen tapauksen: “Jos lääkäri tekee suuren viillon veitsellä ja parantaa vaivan, tai jos hän poistaa kasvaimen silmän ympäriltä ja näin pelastaa potilaan näön, hän saa tästä kymmenen hopeasekeliä. Jos potilas on orjuudesta vapautettu mies, hän saa tästä toimenpiteestä viisi sekeliä. Jos hän on jonkun orja, silloin hänen omistajansa on annettava lääkärille kaksi sekeliä. Jos lääkäri tekee suuren viillon leikkausveitsellä ja tappaa potilaan tai avaa kasvaimen veitsellä eikä silmä pelastu, silloin hänen (lääkärin) käsi leikataan pois.” Kuinka paljon kädettömiä, entisiä kirurgeja tavattiin ennen vanhaan? Ehkä leikkauksiin ei ryhdytty kovinkaan kevyesti?

Ennen vanhaan lääkäri oli suuri harvinaisuus. Italiasta löytyy tilastotietoja ammattiaan harjoittaneista lääkäreistä ja silmiinpistävää oli, että niinkin suuressa kaupungissa kuin Verona oli  vuonna 1409 tarjolla 20 000 asukkaalle vain 6 lääkäriä. Parisataa vuotta myöhemmin (vuonna 1605) Veronassa oli 60 000 asukasta ja lääkäreiden määrä asukasta kohden oli pysynyt yhtä vaatimattomana (22 lääkäriä). Tällä hetkellä Veronan kaupungissa lienee noin 3000 lääkäriä palvelemassa noin 250 000 Veronan asukkia (Lähde: Statista.com).

Maailmansodat (I ja II) ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet siihen, että terveydenhoito saatiin sujumaan suurille väestöryhmille. Tätä ei aina tule miettineeksi. Kauheata ajatella, että maailmansodat olivat hyödyllisiä tapahtumia sairaanhoidon nykyisen organisoinnin ja rakenteen muodostuksessa. Sellaiset käsitteet kuin ensiapu, hoidon priorisointi ja kustannukset saivat ihan uuden merkityksen. Terveyttä ja sairauksia tutkivat tiedemiehet saivat ansaitsemaansa arvostusta ja rahoituspohjaa alkoi löytyä hyvinkin laajoille terveyttä edistäville hankkeille.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Getzen käyttää kirjaa ajattelualustana sille millaiseksi lääketieteen kustannuskehitys muodostuu lähitulevaisuudessa. Koronapandemia tuli shokkina ja osoitti, että haaveet suurten epidemioiden hallitusta hoidosta romuttuivat totaalisesti. Korona on aiheuttanut päänvaivaa poliitikoille, terveyshoidon palveluja tuottaville ja hyödyntäville. Miten paljon terveydenhoito saa maksaa tulevaisuudessa? Mistä löytyy rahoituspohja uusille maailmanlaajuisille epidemioille?

Getzen on toiveikas sen suhteen, että koronapandemia ei aiheuta maailmanlaajuista rahoituskriisiä, vaan toimii ponnahduslautana aktiivisempaan ennaltaehkäisyyn, että terveydenhoidon kustannukset pysyvät paremmin kurissa. Suuri huolenaihe tulevaisuuden terveydenhoidossa on se, että kuilu kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välillä syvenee. Afrikassa kamppaillaan yhä pahenevan rahoituskriisin kimpussa kun yritetään tarjota perusterveydenhoitoa väestölle erikoistuneesta hoidosta puhumattakaan. Afrikan maat tulevat edelleen olemaan hyvin pitkään riippuvaisia avustusjärjestöjen panostuksista. Sen sijaan kehittyneiden maiden huolet ovat vähäisempiä tulevaisuudessa. Raha riittää kattamaan kasvavatkin terveysmenot länsimaissa.

Suosittelen tutustumaan kirjaan!

Sortter-yritys innosti minua tuottamaan tämän kirja-arvostelun.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *