Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Yksi kiehtovimpia kuvauksia ihmisen tervehtymisestä löytyy 1500-luvulla eläneen Luigi (Louis) Cornaron tapauksesta. Lääketieteen historioitsija Arno Forsius on kotisivuillaan kertonut Cornaron eläneen nuoruutensa monin tavoin hillittömästi. Keski-iän kynnyksellä hänen elimistönsä oli joka suhteessa irstailun ja hillittömyyden rappeuttama. Lääkärit antoivat hänelle silloin vakavan varoituksen:
Jos haluat elämän jatkuvan, sinun pitää tehdä muutos ja elää kohtuullisesti.
33-vuotias Cornaro kokee terveysherätyksen
Cornaron terveydentila oli 33 vuoden ikäisenä niin kehno, että hänellä ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin suhtautua vakavasti lääkäriensä neuvoihin. Hän ryhtyi omatoimisesti opiskelemaan terveystietoista elämää. Erityisesti hän perehtyi ravitsemukseen. Cornaro tarkkaili syömisiään ja päätteli tuntemustensa perusteella, minkälainen ravinto oli hänen terveytensä kannalta sopivaa. Vuoden harjoittelun jälkeen hän oli tervehtynyt ja vahvistunut vaivoistaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että juuri terveellinen ruoka oli pelastanut hänet.
Cornaro laati elämäntapamuutoksestaan tutkielman vuosina 1558-1563, jossa hän toi esille keinojaan saavuttaa hyvä terveys ja korkea ikä. Cornaron tutkielma ilmestyi nimellä ”Kohtuullisen elämän käsikirja”. Kirjasta on tehty useita käännöksiä. Itse olen lukenut sen englanninkielisen käännöksen. Cornaro oli kirjan ilmestymisen aikoihin kertomansa mukaan lähemmäs 100-vuotias. Todellisuudessa hän lienee ollut silloin noin 80 vuoden ikäinen. Cornaron väitetään olleen kuollessaan 105-vuotias, mutta tässäkin arviossa on kaikesta päätellen 20 vuotta liikaa.
Tie onneen ja terveyteen löytyy kohtuullisuudesta
Cornaron mukaan kohtuus yksinään loi elämän onnen ja terveyden. Kohtuuttomuus ja kohtuus suhtautuivat toisiinsa kuin paholainen ja enkeli. Sen, joka halusi syödä paljon, oli syötävä vähän. Ruoka, joka aterialla jätettiin syömättä, hyödytti enemmän kuin se, joka nautittiin. Siksi sen, joka söi terveydekseen, oli syötävä vain aivan vähän. Se joka sieti kaikkea, voi myös nauttia kaikkea – mutta vain kohtuullisesti. Siinä oli tiivistetysti sanottuna Cornaron koko opetus.
Cornaro piti ravinnon sopivuuden mittana kunkin omia tuntemuksia. Hän sanoikin: “Ihminen voi olla täydellinen lääkäri vain itselleen.” Cornaro ei halunnut kuitenkaan kieltää, että lääkäreitä tarvitaan ja että heitä on pidettävä arvossa, jotta voitaisiin todeta ja parantaa sellaiset sairaudet, joihin ilman kohtuutta ja sääntöjä elävät ihmiset joutuvat.
Tutkielmaansa kirjoittaessaan Cornaro saattoi vielä todeta: “Ihmisen tulee päättää elämänsä luonnollisen kuoleman kautta, se tarkoittaa ilman kaikkia kipuja – niin kuin minun nähdään kuolevan, kun minun elämänliekkini on palanut täysin loppuun.” Cornaro eli kuitenkin vain muutaman vuoden tutkielmansa kirjoittamisen jälkeen, eikä tämän elämänvaiheen tuskattomuudesta ole säilynyt tietoja.
About Author
