Urheilulääkäri

Sano minulle urheilulääkäri ja minä näen edessäni Pekka Peltokallion. Kertaan kerta toisensa jälkeen tämän 90-vuotiaan urheilulääketieteen legendan teoksia. Opin mitkä ovat urheiluvammat, miksi uskalletaan urheilijaa aiemmassa vaiheessa leikata ja pelastaa urheilu-ura sekä miten hirmu kovaa pitää treenata, jos aikoo maailman parhaaksi. Jos ei paikat urheilijalla hajoa, niin sitten sinusta tulee paras.

Ajat ovat muuttuneet. Nyt urheilulääkäri voi olla kaunis nainen. Hänellä voi olla sellainen nimi kuin Pippa Laukka. Hän voi kirjoittaa aivan mainion teoksen. Teoksen, jota ei pidä sekoittaa Peltokallion järkälemäisiin opuksiin ja olemukseen. Kuten esimerkiksi yli tuhatsivuinen “Tyypilliset urheiluvammat”.

Kirja tuli eilen. 215 sivua. Huippulääkäri Pippa Laukka opastaa, miten säilyä terveenä ja liikkua oikein ja turvallisesti. Kirja käy läpi kuntoilijoiden ja urheilijoiden yleisimmät urheiluvammat, niiden ennaltaehkäisyn sekä käytännön hoidon ja kuntoutuksen. Ahmin kirjaa kasvavalla kiinnostuksella. Yritin unohtaa Peltokallion ja monisanaisuuden. Onnistuin mielestäni. Sillä näinkin voi kirjoittaa urheilulääketieteestä. Lempeästi, sanoisin jopa kauniisti. Tässä muutamia näytteitä Pippan kirjasta:

Etenkin huippu- ja ammattiurheilijoilla esiintyy paljon niin sanottuja toiminnallisia rasitusvammoja. Toiminnallisissa vammoissa ei ole kyse makroskooppisesta, kuvauksilla tai muullakaan tutkimuksilla havaittavasta kudosvauriosta, vaan rasitusvamma syntyy runsaan käytön myötä. Oireena on tylppä ja jomottava kipu ja kireyden, jumin tunne. Toiminnallinen vaiva on useimmiten lihas-hermoliitoksen toimintahäiriö, jossa lihaskudos viestittää keskushermostolle hermon välityksellä ärsytystilasta.

Toiminnallisia vaivoja esiintyy erityisen runsaasti tiivistahtisen leirin tai turnauksen yhteydessä ja esimerkiksi jalkapalloilijoilla erityisen runsaasti alustan vaihdon yhteydessä. Runsaspelinen turnaus vieraalla alustalla, esimerkiksi talven jälkeen nurmella pelatessa, tietää yleensä pitkiä päiviä joukkueen fysioterapeutille. Toiminnallinen vaiva johtaa harvoin pelikyvyttömyyteen, mutta siihen tulee suhtautua vamman varoitusmerkkinä, sillä ilman kuntoutusta se johtaa ammattiurheilijoilla lähes väistämättä joko rasitusvamman tai äkillisen vamman, kuten lihas- tai jännerepeämän, syntyyn.

Vaikka jokainen kohtaa joskus rasitusvamman, toistuvat vammat ovat merkki jostakin perustavaa laatua olevasta ongelmasta taustalla, jota kannattaa ryhtyä selvittämään. Joskus ongelma löytyy kuormitusvirheestä, aineenvaihduntasairauksista, joskus vääränlaisesta ruokavaliosta tai riittämättömästä levosta. Hyvin usein petrattavaa on näissä kaikissa. Rasitusvammoihin kannattaa siis suhtautua kokonaisvaltaisesti, ottaa muutkin seikat huomioon kuntoutuksessa, jotta vammakierre voidaan välttää.

Peltokallio ei kirjoittaisi noin, mutta totta joka sana! Puukko Peltokallio ei kirjoittanut akillesjänteestä myöskään samalla tavalla kuin Pippa kirjoittaa. Ajat muuttuvat.

Puukko on akillesjänteen hoidossa vihoviimeinen vaihtoehto, eikä kirurgiseen hoitoon kannata lähteä ennen kuin aktiivinen kuntoutus ja lihastasapaino sekä jalan kuormitus ovat tarkistettu. Joskus nilkan takaosan kivut johtuvat muusta kuin akillesjänteen kroonisesta tendinoosista, ympäryskudoksen tulehduksesta. Akillesjänteen tulehduksen krooninen tila voi johtua kantaluun ulkonevasta mallista tai ylimääräisestä lisäluusta, joka on kiilautuneena akillesjänteen kiinnitysalueella ja painaa kuin kivi kengässä. Pitkittyneessä tilanteessa kannattaa konsultoida nilkan takaosan vaivaan perehtynyttä asiantuntijaa. Moni ortopedi hoitaa myös nilkan takaosan vaivoja ja heillä on kertynyt niistä runsaasti kokemusta.

Jatkakseeni joitakin lukijoita mahdollisesti ärsyttävää vertailuani Peltokallioon, tällaista tekstiä ei löydy Peltokallion kirjoista, tarvittiin Pippa tähän tekstiosuuteen, josta olen erityisen ylpeä. Lukekaa huolella!

Viihde sekoittaa todellisuuden. Syy miksi kritisoin superdieettejä ja televisiossa pyöriviä laihdutusohjelmia, on niiden vaikutukset siihen haavoittuvaan väestöosaan, joka ei kykene suodattamaan ohjelman informaatiota. Ohjelmia tehdään viihteen nimissä niukoilla resursseilla ja tiukalla aikataululla niin, että tulokset ja muutokset saadaan näkymään mahdollisimman suotuisassa valossa. Keskiverrosta ja harmaasta arjesta on haastavaa saada syntymään viihdykettä draaman kaaren muotoon. Etenkin nuoret ovat alttiita ottamaan paineita ulkonäöstä ja imemään vaikutteita laihdutusohjelmista. Kasvav lapsi tai nuori on altis ympäsristön luomille epärealistisille ihanteille. Vanhemman alituinen valittaminen läskeistään lyö leimaa ja häivyttää armollisuuden sanomaa, jota kasvava tarvitsee itsetuntonsa ravitsemiseksi. Identiteetin ja itsetunnon kypsymisvaiheessa osa nuorista harhautuu ajattelemaan, että ulkonäköä parantamalla voi lisätä suosiotaan ja saada kaverien hyväksyntää. Armollisuus itseään kohtaan on hyvinvoinnin kannalta tavoiteltavampaa kuin itsensä näännyttäminen kurinalaisilla koreografioilla.

Hyvä Pippa! Tämä kirja sinunkin pitää lukea. Sen saa kirjakaupasta.

Pippa Laukka. Urheilulääkäri – Liiku ja urheile terveenä. Fitra, 2016

Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

turpaduunari.fi

Christer Sundqvist on monessa liemessä keitetty biologi, yllätyksellinen kirjailija, Suomen suosituin terveysbloggaaja ja monelle tuttu turpaduunari. Jälkimmäinen ammattinimike on tarkoitettu kuvaamaan Christeriä aidoimmillaan: esiintymislavalla toteuttamassa terveysviestintää huumorin pilke silmäkulmassa.

See author's posts