Valikko Sulje

Samperin tunarit

Neljä vuotta sitten julkaisin sosiaalisessa mediassa mm. tämän terveysmietteen:

Päivän terveysmiete:
“Ruoan terveellisyydestä on ristiriitaista tietoa jaossa. Emme voi kaikilta osin luottaa terveysviranomaistemme välittämään tietoon, sillä se tieto on pääasiassa luotu Niilo Normaalia ja Sinikka Sopusuhtaista varten. Terveysviranomaistemme on mahdollisesti tyydytettävä sekä OY Elintarviketeollisuus AB:n mielihaluja että hattu kourassa hyväksyttävä muiden sidosryhmiensä mielihaluja. Välillä pitää mennä yli siitä mistä aita on matalin. Välillä jonkun vaikutusvaltaisen terveystieteilijän mielestä pitää väkisin ylittää aita älyttömänkin korkeasta kohdasta. Tästä kompromissien sävyttämästä ratkaisusta Ylermi Yksilö, Sanna Sairasteleva ja Pauli Pullukka ei mahdollisesti löydä pysyvää terveyttä.”
Christer Sundqvist (1957- )

Tuo yksinkertainen terveysmiete on tänään hyvin ajankohtainen. Kohta tiedät miksi. Istuthan tukevasti?

Pohjois-Karjala-projekti (PKP) olisi ravitsemusvalistuksen suhteen muuttunut säälittävästä perseennuolennasta (rasva on pahaa, sokeri on hyvää) arvostettavaksi terveystutkimukseksi, jos olisi otettu huomioon kevytrasvaideologian pönkittämisen sijaan ne raskaasti sokeristetut elintarviketeollisuuden huijaukset, jotka nyt ovat niin selkeästi luettavissa jopa maailman arvostetuimmissa lääkärilehdissä.

Elintarviketeollisuuden ja ravitsemuspolitikoinnin sijaan toteutettuna PKP olisi laajuudessaan voinut osoittaa terveysvalistuksen oikean suunnan. Nyt valittiin tietoisesti hyvin riskialtis asetelma: Rasvasta piti tomerasti valittaa, sillä se oli mahdollisesti sydämelle vaarallista. Toinen tarjolla oleva energiaravintoaine, sokeri eli hiilihydraatti, piti saada terveelliseksi.

Kun väliraportit olivat terveysviranomaistemme luettavissa 1980- ja 1990-luvulla, silloin selkärankainen tutkija, terveysviranomainen, lääkäri ja poliitikko olisi puhaltanut pelin poikki ja julistanut rasvavalistuksen älyttömyydeksi.

Eihän tässä ole mitään mieltä, että virheellisen tiedemallin mukainen valistustyö on vienyt meidät sellaisen sairasteluasetelman äärelle, että lihavuus on epidemiaksi asti riistäytynyt ja harkitaan olisiko diabetesta pidettävä ihmisen perusominaisuutena!

Kansalaiset reagoivat mittavaan terveysharhautukseen minunkin kanavissani. Mitta alkaa olla täysi. Valehtelun pitää loppua! Pitää rehellisesti kertoa, että meitä huijattiin väärälle uralle terveysvalistuksessa. Sokerista piti varoittaa, mutta valittiinkin rasvan demonisointi. Se oli väärin.

Luulisi terveysvalistajiemme istuvan kriisikokouksessa, mutta Suomessa ollaan tietenkin hiirenhiljaa. Liian monella terveysvalistajalla on ansioluettelossa liian raskauttavaa aineistoa, jota sieltä ei saa pois ja anteeksipyyntö olisi tiedemiesuran harakiri.

Kansa saa kuolla, kunhan oma maine pysyy tahrattomana, nämä niljakkeet ajattelevat ja nostavat tästä palkkioitaan ja eläkkeitään sekä pysyvät hiljaa tästä asiasta. Ettei herätettäisi nukkuvaa karhua. Pelätään kansan raivoa.

Ravintotiede on uskontojen kaltainen, kirjoittaa yksi kommentoija. Suuntauksia on lukemattomia ja kunkin kannattaja uskoo omaansa kuin pukki sarviinsa. Suomessa on valtiouskontona hajuton, mauton ja vähän tylsä luterilaisuus. Ravintouskomukset on myöskin valtiollistettu, joita THL:n piispat ja papit saarnaavat. Seurauksena tylsää hengellisyyttä ja vielä tylsempää ruokakulttuuria ja tylsyyshän ei ole koskaan terveyttä edistävää.

Sisäinen korruptio rehottaa ja kaveria ei jätetä. Yksittäiset eläkeikään päässeet terveysviranomaiset ilmoittavat omantunnontuskissaan sellaisia asioita, jotka olisivat olleet elintärkeitä oikeaan aikaan lausuttuina: Rasva ei ole pahin terveytemme nakertaja, vaan se on sokeri…

Mikä on nyt sitten paljastunut?

Toimittaja Anahad O’Connor on eilen kirjoittanut The New York Times -lehdessä elintarviketeollisuuden masinoimasta kampanjasta, jossa rasvasta tehtiin pahis ja sokerista hyvis. Tämä ei yhtään yllätä ainakaan minua, mutta olihan se törkeää toimintaa sokeriteollisuudelta. Syytön rasva joutui syytettyjen penkille ja lapsellisella tavalla virheet toistettiin surullisen kuuluisassa Pohjois-Karjala-projektissa.

Toimittajan kirjoitus perustuu JAMA -lehdessä julkaistuun tiedeselvitykseen laajasta tiedon pimityksestä, politikoinnista ja painostuksesta 1960 -luvulla USA:ssa, jolla kanavoitiin koko terveysvalistus sokeriteollisuudelle mieleiseksi. Rasva piti väkisin saada huonoon valoon, jotta sokeritonnit saataisiin kansalle jakoon. Seuraukset ovat hirvittävät.

Äskettäin paljastuneet asiakirjat kertovat, että sokeriteollisuus maksoi palkkioita tiedemiehille 1960 -luvulla. Maksettujen tiedemiesten tehtävänä oli mitätöidä löytynyt terveyshaitta sokerin ja sydänterveyden välillä. Sen sijaan piti masinoida tutkimuksia ja raportteja, joissa korostuisi Ancel Keysin havainnoima yhteys rasvan ja sydän- ja verisuonisairauksien välillä.

Ainoastaan sisäiseen käyttöön tarkoitetut sokeriteollisuuden asiakirjat löysi selkärankainen tiedemies Kalifornian yliopistolta. Hätkähdyttävät löydökset julkaistiin tällä viikolla JAMA Internal Medicine -tiedelehdessä.

Vuosikymmeniä jatkunut ravitsemusvalistus on todennäköisesti peräisin näiltä ajoilta ja protestit ovat kaikuneet kuuroille korville. Voitteko kuvitella, että ravitsemussuositukset laaditaan joka kahdeksas vuosi kunnioittaen näitä sokeriteollisuuden epäjaloja periaatteita? Miksi peliä ei heti välittömästi puhalleta poikki ja ravitsemusvalistusta muuteta? Miksi? Kyllä te tiedätte. Niin monen terveysvalistajan maine on vaakalaudalla. Annetaan kokonaisen sukupolven kärsiä sokeriteollisuuden metkuista, sillä kukaan ei halua vaarantaa arvovaltaansa ja asemaansa. Se kuukausipalkka ja ne provisiot ovat niin mukavia saada, että tavattoman suuri epävarmuus uran jatkumisesta huolettaa liikaa. Ugh, olen puhunut, ehkä jo liikaa?

Harhautus on jatkunut meidän päiviimme saakka, sanoo professori Stanton Glantz, joka on yhtenä JAMA -julkaisun kirjoittajana. Julkaisussa kerrotaan miten Sugar Research Foundation (nykyinen nimi on Sugar Association) maksoi kolmelle tutkijalle Harvardin yliopistossa noin 50 000 dollaria. Tällä lahjontasummalla heidän piti julkaista vuonna 1967 harhaanjohtava yhteenveto sokerista, rasvasta ja sydänsairauksista. Yhteenvetoon noukittiin tietoisesti sellaisia tutkimuksia, jotka tukivat näkemystä, että rasva on vaarallista sydänterveydelle ja sokeri on vaaratonta.

Harhautusmielessä laadittu sponsoroitu yhteenveto julkaistiin arvostetussa tiedelehdessä New England Journal of Medicine (N Engl J Med. 1967 Aug 3;277(5):245-7 concl. Dietary fats, carbohydrates and atherosclerotic vascular disease. McGandy RB, Hegsted DM, Stare FJ.) ja loppu onkin sitten historiaa. Rasvasta tehtiin tällä yhteenvedolla pahis ja sokerista terveellisempää.

Sokeriteollisuuden lobbaus ja harhautus ei suinkaan loppunut tähän. Kaikki viittaa siihen, että tätä samaa taktiikkaa on käytetty meidän päiviimme asti ja mammonaan ihastuneet tiedemiehet ja terveysviranomaiset ovat lähteneet tähän ihmishenkiä vaarantaneeseen seikkailuun mukaan.

Tämä on suuri häpeän hetki ravitsemustieteelle.

Miten on mahdollista, että tällainen terveysharhautus meni läpi tiedemaailmassa?

Kukaan niistä harvardilaisista tiedemiehistä, jotka lahjottiin kertomaan valheita, ei enää ole elossa. Näistä ostetuista tiedemiehistä tunnetuin lienee D. Mark Hegsted. Hänestä tuli ravitsemustieteen johtohenkilö Yhdysvaltain maatalousjärjestössä USDA. Sieltäpäin oli helppo jatkaa petkutusten linjalla ja vaikuttaa kansallisiin ravitsemussuosituksiin.

Toimittaja O’Connor kertoo sokeriyhdistys Sugar Associationin myöntäneen, että tiedejuttu kirjoitettiin tietyllä tavalla. Sugar Association puolustelee näkemystään, että taloudellisia sidonnaisuuksia ei ollut pakko ilmoittaa noihin aikoihin ja mainostekstin muotoon kirjoitettu tiedejuttu lipsahti näin maailmanlaajuiseen jakeluun tuhoisin seurauksin.

Mitä ajatuksia tämä terveysharhautus herättää?

Mitä mieltä olet, pitäisikö terveysviranomaistemme taustat penkoa tarkemmin? Sieltä saattaisi löytyä paljon sellaista mikä ei kestä päivänvaloa.

Onko tästä katastrofista mitään opittavissa?

Muutkin kirjoittavat tästä:

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/ 

About Author

Samanlaisia kirjoituksia

5 Comments

  1. Paluuviite:Syövästä voi selviytyä - Turpaduunari

  2. Paluuviite:Syövästä voi selviytyä | Turpaduunari

  3. Ilkka Pekanheimo

    Hyvä kirjoitus.
    Fogelholm on tässäkin väärässä:
    “Luontaisesti sokeria sisältäviä tuotteita voi syödä huoletta, mutta lisätyn sokerin tulisi muodostaa enintään 10 prosenttia päivittäisestä energiansaannista.”
    Linkki: http://www.iltasanomat.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000001209899.html

    Jos söisi vaikka pari kourallista viikunoita päivittäin, varmaan veren sokeri nousisi liikaa. Kaikki sokeri on haitallista, myös leivän hiilihydraatti.

  4. Jari Tuovinen

    Kyllä pitää asettaa syytteeseen. Pekka Puskan ansiot PKP:sta vain tupakanpolton vähentämiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *