Kirjoittaja: Christer Sundqvist
Tämän terveysblogin luetuimpia kirjoituksia (TOP 10 listan tuntumassa) on kirjoitukseni “Liikunta ei sovi kaikille“. Se on kirjoitettu kannanottona siihen seikkaan, että kroonista väsymysoireyhtymää (CSF) sairastavat ihmiset näyttäisivät kokevan liikunnan terveysvaikutukset hyvin vähäisessä määrin. He haluaisivat liikkua, mutta eivät kerta kaikkiaan pysty. Kevyenkin liikunnan aiheuttamat haittavaikutukset säilyvät kehossa useita päiviä jälkeenpäin.
Olen kirjoitukseni johdosta saanut mukavasti palautetta erityisesti kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilta potilailta. Tarkoitukseni on koota nämä kokemusperäiset jatkokeskustelut, ajatukset ja kommentit yhteen ja julkaista ne jossakin vaiheessa. Sitä ennen tarkastelen erään toisen potilasryhmän liikuntatilannetta: mielenterveyskuntoutujat.
Mielenterveyskuntoutujat näyttäisivät liikkuvan aivan liian vähän. He eivät halua liikkua, vaikka siihen kyllä pystyisivät. Olin yli 10 vuotta puheenjohtajana, ideanikkarina ja innostajana eräässä psykososiaalisessa yhdistyksessä Turunmaan saaristossa (Duetto rf). Havaitsin mielenterveyskuntoutujien suhteen yhden merkittävän asian. Psyykkisiä häiriöitä sairastavat ihmiset kyllä ymmärsivät liikunnan merkityksen terveydelle, mutta heille oli kauhistus erityisesti ohjattuihin liikuntatapahtumiin osallistuminen. Omatoiminen liikunta oli myös tavattoman vähäistä. Eräs mielenterveyskuntoutuja selitti tämän minulle siten, että hänellä on halua hoitaa kuntoa liikunnalla, mutta hän pelkäsi liikuntainnon hiipumista niin paljon, ettei hän uskaltanut aloittaa edes vähäistä liikuntaa! Hän oli kokenut epäonnistumisia elämässään niin paljon, että pelkäsi epäonnistuvansa liikunnassakin.
Kokeilin jonkin aikaa matalan kynnyksen liikuntamuotoa mielenterveyskuntoilijoille. Olin sopinut kerran viikossa tehtävästä hitaasta kävelylenkistä, missä pääpaino oli luonnonilmiöiden tarkkailussa, ei niinkään liikuntapanoksessa sinällään. Tein yleensä niin, että kävin ensin yksin lenkillä tyydyttääkseni oman liikuntapanokseni ja sitten tein tuon hitaan kävelylenkin mielenterveysporukan kanssa. Ei meitä koskaan ollut mikään suuri porukka liikkeellä, mutta muistan erään mieshenkilön olleen lähes joka kerta mukana hitaalla kävelylenkillä. Hitaat kävelylenkit jäivät pois kuviosta kun minulle tuli niin paljon muita tehtäviä ja lopullisesti kun muutin pois paikkakunnalta. Voin vain toivoa, että uskollisesti hitailla kävelylenkeillä viihtynyt kaveri edelleen liikkuu edes vähäsen.
Tämä merkillinen asiayhteys tuli mieleeni kun Mielenterveyden keskusliitto otti yhteyttä. He ovat julkaisemassa “Askeleita arkeen -kävelykalenterin”. Ideana siinä on tarjota 12 viikon harjoitusohjelma heille, joille aloittelijoidenkin kunto-ohjelmat ovat liian rankkoja. Tämä harjoitusohjelma esitellään ensimmäistä kertaa perjantaina 25.8.2017 jäsentapahtumassa Seinäjoella.
“Internetin ja liikuntalehtien ns. vasta-alkajienkin kävelyohjelmat voivat olla liian rankkoja mielenterveyskuntoutujalle. Askeleita arkeen kehitettiin, koska halusimme kannustaa heitä, jotka liikkuvat vähän tai ei ollenkaan.”
Näin kertoo liikuntasihteeri Kati Rantonen Mielenterveyden keskusliitosta. Mielenterveyskuntoutujat liikkuvat muuta väestöä vähemmän. Mitä rasittavampaa liikunta on, sitä vähemmän mielenterveyskuntoutujat sitä harjoittavat muuhun väestöön verrattuna. Siksi yhteisön tuki on tärkeä.
“Liikunta ei ole ensisijainen asia, jos haasteena on hoitaa edes perusasiat: päästä ylös sängystä, peseytyä ja laittaa ruokaa. Tällaisessa tilanteessa kuuluminen yhteisöön, kuten mielenterveysyhdistykseen, auttaa aktivoitumaan. Kun lähdetään liikkumaan yhdessä ryhmän kanssa, pienenee myös kynnys omaehtoiseen liikuntaan.”
Noin sanoo liikuntavastaava Heli Saarinen Päijät-Hämeen Mielenterveystyön Tuki MIETE ry:stä Lahdesta. Voin vain toivoa, että joku kiinnostuu ideoimastani hitaasta kävelystä naamioituneena luonnonilmiöiden tarkkailuun, sillä liikunnalla on yhteys parempaan koettuun mielenterveyteen. Liikunta tuo mielihyvää, parantaa itsetuntoa ja elämänlaatua, lisää sosiaalisia kontakteja, hallinnan tunnetta ja stressinhallintakeinoja, antaa elämyksiä, vähentää ahdistusta ja masennusta sekä edistää fyysistä terveyttä.
Kävely on helppo liikuntalaji ja se ei vaadi kalliita välineitä. Harjoitukset voi toteuttaa yksin tai ryhmässä missä tahansa. Kävelystä voi tulla osa mielenterveyskuntoutujan omaa arkea.
Ohjelman mukaisessa 12 viikossa ehtii jo huomata liikunnan positiiviset vaikutukset psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Askeleita arkeen -ohjelma antaa myös vinkkejä, miten omaa hyvinvointia voi edistää pienillä teoilla, esimerkiksi istumista tauottamalla.
Suosittelen kävelykalenteria kaikkien ihmisten käyttöön ja iloitsen siitä, että se on vapaasti kaikkien käytössä, aluksi pdf-muodossa ja myöhemmin mobiilisovelluksena. Liitto kouluttaa jäsenyhdistystensä liikuntavastaavista ja muista aktiiveista kävelykoutseja vetämään paikallisia kävelyryhmiä. Ohjelman laati opinnäytetyönään liikunnanohjaaja Heidi Hurskainen Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Askeleita arkeen -hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Tässä kävelykalenteri askeleita_arkeen.
Askeleita arkeen -kävelykalenteri esitellään Seinäjoella Mielenterveyden keskusliiton kulttuuri- ja yleisurheilupäivillä (25.-26.8.2017).
Lisätietoja kävelyohjelmasta, -sovelluksesta ja -koutseista ja mielenterveyskuntoutujien liikunnasta antaa liikuntasihteeri Kati Rantonen, Mielenterveyden keskusliitto, 046 920 6427 (haastattelupyynnöt varmimmin tekstiviestillä).
Nyt ylös, ulos ja kävelylenkille. Hitaallekin! Ja muistakaa tarkkailla luonnonilmiöitä.
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
