Sensuroimatonta terveys- ja kulttuurivalistusta. Sivuston suunnittelussa avustaa sekä taloudellisesti että ideoinnilla Domainkeskus.com. christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274, Helsinki

Liikunta ei sovi kaikille

Olenko mennyt ihan sekaisin? Koko pienen olemassaoloni ajan, joka kosmoksen mittakaavassa on kuin pienenpientä hyttysen ininää, olen puhunut liikunnan puolesta ja tarjonnut sitä terveystietoisille ihmisille lääkkeenä sairauteen kuin sairauteen. Lähdin Facebookissa ylistämään tuoretta liikuntatutkimusta Jyväskylän yliopistosta. Tutkimustyötä tekevä fysioterapeutti ja tohtorikoulutettava Tero Pasanen innostui kaverinsa Samppa Toivasen sekä kahden professorin kera (Ari Heinonen ja Urho Kujala) keräämään yhteen liikunnan terveysvaikutuksia eri sairaustiloissa. Tässä lehdistötiedote asiasta:

Lehdistötiedote

Vahva näyttö: Liikuntahoito tehokasta ja turvallista pitkäaikaissairaille
Tiedote. Julkaistu: 22.05.2017 klo 07:00
Jyväskylän yliopisto

Kestävyysharjoittelu, voimaharjoittelu ja sairauden mukaan kohdistettu terapeuttinen harjoittelu vaikuttavat positiivisesti kroonisesti sairaiden fyysiseen toimintakykyyn. Tämä selvisi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä laajassa julkaistun tutkimustiedon analyysissa. Siinä tarkasteltiin liikuntahoitojen vaikutusta yli kahteenkymmeneen yleisimpään krooniseen sairauteen, kuten nivelrikko, nivelreuma, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, tyypin 2 diabetes, syöpäsairaudet ja Alzheimerin tauti.

Aiemmin tämän kokonaiskuvan selvittäminen olisi vaatinut lääkäriltä, tutkijalta tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tuhansien artikkeleiden läpikäymisen ja näiden sisältöön tutustumisen. Juuri tämä toteutettiin tässä systemaattisessa katsausartikkelissa. Mukaan analyysiin hyväksyttiin vain tieteellisesti laadukkaisiin satunnaistettuihin kontrolloituihin interventiotutkimuksiin pohjautuvat tulokset, mikä varmistaa tulosten luotettavuuden.

Artikkelissa todettiin liikuntaharjoittelulla olleen positiivinen vaikutus noin 85 prosenttiin tutkituista fyysisen toimintakyvyn mittareista, kuten kuuden minuutin kävelytestiin, jalkojen maksimivoimatestiin, Bergin tasapainotestiin ja potilaan itsearvioimaan kykyyn tehdä päivittäisiä toimintoja. Noin viidesosassa näistä oli suureksi luokiteltu vaikutus suoritus- tai toimintakykyyn ja muissa vaikutus oli keskisuuri tai pieni. Tulokset olivat samankaltaisia huolimatta siitä, arvioitiinko vaikutusta objektiivisesti fyysisillä testeillä vai arvioiko potilas itse toimintakykyään.

Tulosten mukaan liikuntaharjoittelu osoittautui myös turvalliseksi kroonisesti sairaille potilaille. Minkään sairauden tai liikuntaharjoitusmuodon kohdalla ei havaittu enempää haittavaikutuksia kuin kontrolliryhmissä, vaikkakin haittavaikutusten määrää ja laatua oli raportoitu alkuperäistutkimuksissa usein vajavaisesti.

– Toivomme, että tämä artikkeli muistuttaa kaikkia terveys- ja liikunta-alojen ammattilaisia räätälöimään sopivaa liikuntaharjoittelua entistäkin enemmän kroonisesti sairaille potilailleen. Tämä pätee myös tilanteissa, joissa terapeuttisella harjoittelulla ei hoideta sairautta vaan pyritään ehkäisemään toimintakyvyn vajautta, fysioterapeutti Tero Pasanen kertoo.

Tutkimuksen tulokset julkaistaan kansainvälisessä ”British Journal of Sports Medicine” -julkaisusarjassa. Tutkimusta rahoitti Kuntoutumis- ja liikuntasäätiö Peurunka.

Pasanen T, Tolvanen S, Heinonen A, Kujala UM. Exercise therapy for functional capacity in chronic diseases: an overview of meta-analyses of randomized controlled trials. Br J Sports Med. 2017.

Keskustelua Facebook-seinälläni

Facebook-seinälläni aiheutti eniten keskustelua lehdistötiedotteen sanamuoto ”…liikuntaharjoittelu osoittautui myös turvalliseksi kroonisesti sairaille potilaille…” Kommenteissa huomautettiin, että kroonista väsymysoireyhtymää (CSF) sairastavat ihmiset kokevat liikunnan terveysvaikutukset hyvin vähäisessä määrin. He haluaisivat liikkua, mutta eivät kerta kaikkiaan pysty. Kevyenkin liikunnan aiheuttamat haittavaikutukset säilyvät kehossa useita päiviä jälkeenpäin. Palautuminen on itse asiassa niin hidasta, että liikunnasta on luovuttava ja jäljelle vain hyvin, hyvin kevyt liikunta ja palautumista tästäkin keveydestä on tehostettava levon merkitystä korostaen. Tässä olisi siis mahdollisesti yksi sairauden muoto, johon liikunnan terveysvaikutukset eivät ulotu.

Eräs kommentti menee näin: ”Liikunta on hyvää niille joille se sopii, mutta ME-potilaan pitäisi vain tehdä noin 70% siitä mitä hän uskoo jaksavansa. Mutta tyypillistä on, että ME-potilas hyvänä päivänä tekee likaa (koska on vaan niin kivaa kun joskus jaksaa tehdä jotain) ja siitä seuraa romahdus jota kutsutaan nimellä PEM. No, KELAhan on tarttunut tuohon PACE-trialiin ja antaa sen mukaan neuvoja lisätä tekemistä ja liikuntaa ja siitä seuraa että ME-potilas on kohta huonommassa kunnossa ja ilman rahaa koska KELA ei hyväksy koko sairautta. Mikä on sinäänsä merkillistä jos heillä kerran on parannus siihen.. Siksi olisi kiitettävää jos joku suomalainen tutkija paneutuisi tuohon tutkimukseen ja niihin jälki-tutkimuksiin jotka osoittivat sen olevan täyttä puppua, noin tieteellisesti sanottuna.”

Haastattelin sähköpostilla Tero Pasasta ja pyysin kommenttia siihen, annetaanko terveystutkimuksissa liikunnasta liian myönteinen kuva? Erityisesti pyysin tietoa miten kroonista väsymysoireyhtymää sairastava kokee liikunnan terveysvaikutukset. Tuliko tutkimuksessa esille mitään tähän sairauteen liittyvää? Pasasen paperi ei vielä ole kokonaan käynyt läpi akateemisen julkaisurumban vaatimaa mankeloitia. Jotain pientä korjaamista se vielä vaati, joten en saanut ihan kaikkia pyytämiäni tuloksia vielä. Tulossa on, jahka jaksamme odottaa.

Tutkimusasetelmissa on usein paljon puutteita ja tämä saattaa johtaa vääriin tulkintoihin. Tutkimusten seuranta on vajaavaista ja haittavaikutuksia ei ehkä hoksata korostaa joissakin yksittäisissä sairaustiloissa. Muistelen, että tässä tutkimuksessa mukana ollut professori Urho Kujala on esitelmissään ottanut tämän asian esille. Mahdollisuuksia on siihen, että liikunnan terveysvaikutuksista annetaan liian valoisa kuva.

Pasanen sanoi artikkelissa olleen yksi tulosmuuttuja CFS:ään liittyen. Se oli poimittu Larun L, Brurberg KG, Odgaard-Jensen J, Price JR 2016 meta-analyysistä (koehenkilön itsearviointia siitä miten CFS vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn) Larun, Bruberg et al. 2016 meta-analyysistä. Siinä ei oteta kantaa CFS:n oireisiin vaan pelkästään fyysiseen toimintakykyyn. Pasanen katsoi nopeasti tuon Larunin paperin läpi ja mukana oli yksi White 2011 -artikkeli, joka on paljon keskustelua herättäneestä PACE-trialista, jossa lyhyesti asia ilmaisten, patistettiin CSF:ää sairastavat liikkumaan. Taidan kysyä Larunilta tätä asiaa.

Sen tiedän, että liikuntaa ja CSF:ää on tutkittu. Onko tuloksia tulkittu oikein, sitä en tiedä. Sain eräältä kommentoijalta kivan kriittisen koosteen CSF-tutkimuksista (Summary of recent significant findings in ME-cfs research – Updated May 2017) ja sieltä löysin jotain asiaan liittyvää. Luin koosteessa mainitut liikuntatutkimukset nopeasti läpi ja tässä selkokielellä esitettynä mitä tiedetään aiheesta ME/CFS ja liikunta (ME on toinen sairaudesta käytetty virallisempi termi, myalginen enkefalomyeliitti):

Liikunta ei sovi lääkkeeksi ME/CFS-potilaille

Brown et. al. (2015) havaitsivat tutkimuksessaan, että ME/CFS-potilaiden lihassolut eivät käyttäydy normaalisti ja on perusteita olettaa, että liikunnan aiheuttamat häiriöt ovat perinnöllisiä tai epigeneettisiä (jotkut geenit saattavat liikuntaärsykkeestä aktivoitua tai passivoitua). CFS-potilaiden lihassoluissa oli lepotilassakin normaalia enemmän lihasaktiviteettia (erityinen myogeniini-geeni oli päällä), mikä saattaa heikentää palautumista liikunnasta. Erityinen AMPK-systeemi ei lähtenyt toimimaan lihassoluissa niin kuin pitäisi, mikä johti huonoon energiatalouteen lihassoluissa. Lihakset eivät saa esim. glukoosista energiaa niin hyvin kuin pitäisi ja niin lihas väsyy herkemmin. Myös interleukiini-6 kävi liian hitailla kierroksilla, mikä saattoi häiritä lihaksen energiansaantia. Ainakin minun mielestäni tässä on perusteita siihen, että CFS-potilas ei liioittele liikunnan aiheuttamaa väsymystilaa lihaksistossa. Tällaisen potilaan lihakset väsyvät epätavallisen pahasti.

Keller et. al. (2014) huomasivat tutkimuksessaan, että CFS-potilaan maksimaalisessa hapenottokyvyssä on ongelmia. Tutkimuksessa huomautetaan, että yksittäinen hapenottokyvyn mittaus ei kerro koko totuutta tässä sairaudentilassa. Pitäisi tarkistaa hapenottokyky useissa peräkkäisissä liikuntatilanteissa.

CFS-potilas käy herkemmin ”hapoilla” liikunnan jälkeen, osoitti Jones et. al. (2011) tutkimuksessaan. Liikunnan hyödyt jää saavuttamatta, jos olotila liikunnan jälkeen on ihan kamala. Meillä urheilua rakastavilla ja terveillä ihmisillä on tässä nöyrä kiitollisuuden paikka. Me saamme nauttia liikunnan tuomasta raukeudesta ja lihasten hapottamisesta, ME/CFS-potilaalle tämä on kauhistus.

Arroll et. al. (2014) raportoivat epätavallisen kovasta uupumuksesta henkisiä voimavaroja kuluttavan työtehtävän jälkeen ME/CFS-sairaudessa. Jos pelkkä liikunnan tai työn ajattelu aiheuttaa CFS-potilaassa kovaa uupumusta, mitä aiheuttakaan todellinen liikunta- tai työsuoritus?

Twisk & Geraghty (2015) arvioivat tutkimuksessaan liikunnan aiheuttaman väsymystilan monien eri seikkojen yhdistelmäksi. CFS-potilailla lihakset ovat heikompia, niitä särkee herkemmin, hapen saannissa on puutteita liikunnan jälkeen, kipua aistivat reseptorit herkistyvät, esiintyy lisääntynyttä lihasten happoisuutta, immuunipuolustus järkkyy ja esiintyy ns. ortostaattista intoleranssia. Jälkimmäinen nimihirviö tarkoittaa sitä, että potilas saa seistessään huonon olon ja kun hän menee makuulle, niin oireet häviävät.

Rutherford et al. (2016) yrittää saada selkoa lihasten toimintahäiriöistä ME/CFS-sairaudessa. Tässä sairaudessa lihasten biokemiassa on jotain totaalisesti pielessä. Jo kevyestäkin liikunnasta kytkeytyvät päälle ne mekanismit, jotka terveillä ihmisillä vaativat kovan panostuksen liikuntaan. Sairastuneen lihaksissa menee kevyenkin liikunnan jälkeen päälle maitohappojen dehydrogenaatio (vetyatomien poisto) ja happamat aineenvaihduntatuotteet kerääntyvät herkemmin lihaksistoon.

Enemmänkin löytyy tutkimuksia, mutta tässä teille ainakin muutama mielenkiintoinen sellainen keskustelua herättämään.

Lue, pohdi, kommentoi!

cropped-christer-sundqvist.jpegChrister Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori

Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/

Paradigmat kaatuvat!

11 thoughts on “Liikunta ei sovi kaikille”

  1. Kiitos Christer! Olit saanut enemmän analyysia aikaa kuin Kelan palkkaama työryhmä, joka teki alkuvuodesta ala-arvoisen arvion sairaudesta.

  2. Tuoreessa pro gradussaan Maiju Tanninen kirjoittaa liikunnasta ME/CFS-sairaudessa mm. näin:

    ”…Erityisiä hoitokeinoja sairauteen ei Duodecimin mukaan ole säännöllisen liikunnan lisäksi…” (aika hurja tieto!)
    ”…Toimiviksi hoitokeinoiksi selvityksessä nostetaan porrastettu fyysinen harjoittelu ja kognitiivisbehavioraalinen terapia. Selvityksessä myös todetaan, että CFS:n paranemisen esteenä voi olla se, että monet potilaat pitävät sairauttaan selkeästi somaattisena ja välttelevät liikuntaa, koska he kokevat sen pahentavan heidän oireitaan…” (tämä taitaa olla ote siitä aiemmin mainitusta Kelan arviosta)
    ”…Haavisto korostaa nimen ”krooninen väsymysoireyhtymä” kuvaavan sairautta huonosti, sillä uupumus on vain yksi CFS:n oire lukuisten neurologisten, immunologisten ja muiden somaattisten oireiden rinnalla. Aiemmista kuvauksista poiketen hän kirjoittaa, että sairautta voidaan hoitaa erilaisten lääkkeiden ja lisäravinteiden avulla, ja että ”virallisissa” versioissa suositeltu liikuntaterapia saattaa jopa pahentaa CFS:ää. Hän myös toteaa, että CFS voi lisätä useiden vakavien sairauksien riskiä ja aiheuttaa enneaikaisen kuoleman. (Emt. 175–177.) Näin ollen Haaviston kirjassa CFS on selvästi vakava fyysinen sairaus. Tämä versio vastaa sitä, millaisena suuri osa potilaista pitää sairauttaan…”
    ”…Koko keho tuntuu kun olisin juuri juossut maratonin lisäpainojen kera. Lihakseni etenkin reisistä ja hauiksista tuntuu todella heikoilta, samalla tavalla kuin voimakkaan koko kehon treenin jälkeen, treenin jälkeisenä aamuna. Etenkin jos ei ole muistanut venytellä. Pienestäkin liikunnasta palautuminen kestää kauan, jopa vuorokauden. Lihakset myös puutuvat helposti, etenkin kädet ja jalat…”
    ”…Liikunnan ja rasituksen vaarallisuutta sekä levon tärkeyttä sairaudesta kärsiville painotettiin diagnoosikäytännöissä jatkuvasti. Keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miten CFS:ää tuotetaan yhteisössä vahvasti yhdessä liikunnasta seuraavan liikarasituksen kanssa. Se tuo myös esille CFS:ää leimaavan tasapainottelun rasituksen ja levon välillä…”
    ”…Sen lisäksi, että liikuntaa seuraava rasitus koordinoi CFS:n eri versioita yhteen, toimii se myös erottavana tekijänä. CFS voi esiintyä hyvin moninaisina oireiden kokoelmina, mutta rasitusta seuraava oireiden paheneminen kokoaa moninaisuuden yhteen. Jos tämä piirre ei täyty, ei yhteisö pidä sairautta yleensä CFS:nä. Huomionarvoista on, että Duodecimin lääkärikirjan artikkeli kroonisesta väsymysoireyhtymästä (Huttunen 2015) suosittelee liikuntaa hoitokeinoksi sairauteen. Näin ollen liikunnan vaarallisuuden korostaminen ja rasituksen aiheuttamien ruumiillisten reaktioiden ottaminen CFS:n ytimeen on hyvin merkittävää sairauden todellisuuden kannalta. Yhteisössä tuotetut ja ylirasituksen välityksellä yhteen koordinoidut CFS:n versiot ovatkin lähtökohtaisesti hyvin erilaisia kuin virallisissa käytännöissä tuotetut CFS:n versiot …”

    Pro gradu löytyy täältä: http://tampub.uta.fi/handle/10024/100937

  3. Kiitos paljon näistä kriityisistä näkökulmistasi! Tällaista keskustelua pitäisi käydä paljon nykyistä enemmän, sillä niin usein on tieteellinen referee-järjestelmäkin osoittanut heikkoutensa, jopa maailman kovimman luokan julkaisuissa.

    CFS:ää on useampaa alatyyppiä jaitseni on luokiteltu oireiden ilmenemisen perusteella aaltoilevaan tyyppiin, jossa huonompien kausien välillä on parempia. Harrastan kevyttä liikuntaa voimieni mukaan, koska rakastan sitä ja haluan kokea eläväni, sen sijaan että jatkuvasti hyssyttelisin sairastaen välttääkseni pahenemisvaiheet. Huonompina päivinä happi loppuu nopeasti ja lihakset menevät voimattomiksi kesken tekemisen. Seuraavana päivänä uupumusta ryhdittää ”hakattu olo”: kaikki lihakset särkevät ja ovat kosketusarat – pahasti maitohapoilla. Eli todellisuus sopii yhteen linkkaamasi tutkimusten tulosten kanssa.

    Todellisuus on kuitenkin usein RCT-tutkimusasetelmaa monisyisempi. Joissain vanhemmissa tutkimuksissa on ollut mukana uupuneita henkilöitä, mutta niissä ei ollut varmistettu sitä, oliko uupumuksen syynä CFS, vai jokin muu. Näitäkin tuloksia on käytetty puoltamaan progressiivisen harjoittelun hyötyä CFS-potilailla. Tulosmittauksissa (kuten myös lääkärin vastaanotolla) tyypillinen harhaa aiheuttava tekijä on, että mitataan fyysistä suorituskykyä vähillä toistoilla ja lyhytkestoisesti. Tyypillisesti moni CFS-potilas pystyy spurttaaman lyhyen hetken, mutta ei tekemään arjessa vaadittavia toistoja.

    Tällä hetkellä mielenkiintoista tutkimusta tulee paljon mm. CFS-potilaiden poikkeavasta suolistobakteerikannasta ja bakteerien tavasta pilkkoa ravintoa, mikä voi edelleen selittää energia-aineenvaihdunnan häiriöitä. Itse haen tällä hetkellä apua funktionaalisesta lääketieteestä ja ravintoterapiasta, sillä monet koululääketieteen lääkärit eivät joko usko koko sairauden olemassaoloon tai eivät osaa auttaa kuin yksittäisiä oireita lääkitsemällä.

    Toivottavasti laadukasta tutkimustietoa saadaan nopeasti lisää ja sitä opittaisiin myös kriittisemmin ja laajasti asioita ymmärtäen hyödyntämään hoitosuositusten laadinnassa.

  4. Lisää luettavaa aiheesta:

    -Tuore artikkeli, jo vähän parempi kuin edellinen:
    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01194

    -Löydetty metabolisia tunnusmerkkejä SEID:sta ja niiden avulla voidaan yli 90% todennäköisyydellä löytää SEID-potilas veren plasmaa tutkimalla. Sen lisäksi nämä tunnusmerkit ja löydöt antaisivat suuntaa, että SEID:ssa onkin kyse jonkinlaisesta mitokondrioiden toimintahäiriöstä.

    http://www.pnas.org/content/113/37/E5472.full

    https://www.healthrising.org/blog/2016/09/01/metabolomics-naviaux-chronic-fatigue-syndrome-core-problem/

    -PACE-tutkimus kumottu, liikunta ja psykoterapia ei tehoa vaan on haitaksi

    https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/miljoonia-maksanut-jattitutkimus-paljastui-roskaksi-yha-sairaammat-potilaat-julistettiin-parantuneiksi/?shared=943951-aff4729c-999

    http://occupyme.net/2016/08/16/ahrq-evidence-review-changes-its-conclusions/

    -Soluissa vähemmän toimivia TRPM3-reseptoreita kuin terveillä
    http://www.sciencealert.com/one-of-the-biggest-myths-about-chronic-fatigue-syndrome-just-got-destroyed

    -Impaired calcium mobilization in natural killer cells
    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5217865/

    1. Kiitos näistä linkeistä. Krooninen väsymysoireyhtymä on näköjään saanut Käypä hoito -suositukset 22.5.2017. Liikunnasta sanotaan suosituksissa näin: ”Asteittain varovaisesti lisättävät fyysiset (liikunta) ja psyykkiset (tiedolliset) aktiviteetit ovat vakiintuneita keinoja, kun pyritään lieventämään oireiden ja sairauden aiheuttamaa haittaa. Parhaissa tutkimuksissa jopa kolmasosa tai puolet potilaista on näin kyennyt parantamaan suorituskykyään. Eniten ovat hyötyneet ne, joiden oireet ovat keskimääräistä lievempiä. Liian nopeasti rasitusta lisättäessä, tai jos lepo ponnistelun jälkeen on ollut riittämätöntä, tulos voi olla haitallinenkin. Rasituksen voi aloittaa esimerkiksi kymmenen minuutin kävelyistä tai vastaavasta rasituksesta, ja siinä voi pyrkiä kolmen kuukauden aikana tilanteeseen, jossa 20 minuuttia 3–4 kertaa viikossa onnistuu. Tämä takaisi kohtuullisen sosiaalisen jaksamisen. Levoista on huolehdittava rasituksen jälkeen. Jos ohjelma pikemminkin uuvuttaa, yrityksestä on hyvä luopua ja kokeilla mahdollisesti uudelleen myöhemmin.”

      Mielestäni aika hyvä sanamuoto!

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01194

      1. Tuo Duodecimin artikkeli ei ole Käypähoitosuositus ja tämäkin artikkeli sisältää vielä paljon virheitä, varsinkin liikunnan osalta. Mutta se on siksi jo paljon parempi kuin edeltäjä, että siinä tunnustetaan, ettei sairaus ole psykiatrinen, vaan elimellinen vakava sairaus. Liikuntasuositukset perustunee edelleen PACEen vaikka se on jo näyttävästi kumottu.

        1. Artikkeli liippaa aika läheltä omaa käsitystäni sairaudesta. Merkittävä parannus edellisiin ja tekee heti kättelyssä selväksi sen, että kyseessä on vakava, elimellinen ja invalidisoiva sairaus. PACE-tutkimuksessa kytee skandaali ja selvää on, että GET- ja CBT-terapioilla ei ole positiivista vaikutusta ME/CFS-potilaisiin ja kokemusperäisen tiedon valossa liikunnasta voi olla suurta haittaa.

          Mielestäni liikunta on kroonista väsymysoireyhtymää sairastavalle kaksiteräinen miekka. Liian suuri rasitus pahentaa sairautta, joskus jopa pysyvästi. Itselleni saattoi käydä näin viime syksynä sairauteni alkuvaiheessa kun yritin kävellä itseäni parempaan kuntoon. Toisaalta sairaus on krooninen ja pitkään jatkuva vähäinen liikkuminen on terveydelle haitallista. On ymmärrettävää, että lääkärit ovat varovaisia puhuessaan liikunnan haitoista.

          Investigator bias and the PACE trial
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105317697324

          The PACE trial missteps on pacing and patient selection
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105317695801

          The problem of bias in behavioural intervention studies: Lessons from the PACE trial
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105317700885

          ‘PACE-Gate’: When clinical trial evidence meets open data access
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105316675213

          Do graded activity therapies cause harm in chronic fatigue syndrome?
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105317697323

          How have selection bias and disease misclassification undermined the validity of myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome studies?
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105317695803

          PACE team response shows a disregard for the principles of science
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105317700886

          PACE trial claims for recovery in myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome – true or false? It’s time for an independent review of the methodology and results
          http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1359105317703786

  5. Tämä tuli vastaan eräässä toisessa yhteydessä:

    ”MIelekiintoisesti Naviaux näyttää iskeneen sormensa myös kroonista väsymysoireyhtymää koskevaan tutkimukseen. Sikäli kuin sitä ymmärrän, väsymysoireyhtymän metaboliset muutokset eivät tässä tutkimuksessa olleet yhteneväisiä akuutin solujen vaarareaktion kanssa, joten sen patofysiologian täytyy olla toisenlainen. Tutkimuksessa kuitenkin spekuloidaan, että krooninen väsymysoireyhtymä olisi silti eräänlainen solujen suojareaktio, elimistön talvehtimis- tai horrostila. Tämäkin olisi tietysti erittäin mielenkiintoinen löytö, jos se todeksi osoittautuu.”

    https://seura.fi/galileon-keskisormi/2017/05/28/hammastyttava-uutinen-autismin-maailmasta/?shared=185-ed79edd9-999

Olisi kiva kuulla kommenttisi!

© 2017 Turpaduunari All Rights Reserved   

Theme Smartpress by Level9themes.