Minerva -kustannus lähetti arvioitavaksi kovakantisen ja muutenkin kovan treenikirjan. Näyttelijä, taekwondon Pohjoismaiden mestari Dragomir “Gago” Mrsic paljastaa kirjassaan Kovaa treeniä – Hollywood-coachin teho-ohjelma treenifilosofiansa ja saamme lukea hänen värikkään elämäntarinansa. Gagon rikostausta (pankkiryöstö!) on muistutuksena villeistä nuoruusvuosista.
Suomessa Gago tunnetaan parhaiten roolistaan serbialaisena palkkamurhaajana Jens Lapiduksen bestseller-dekkariin pohjautuvassa elokuvassa Rahalla saa. Mutta Gago on myös tunnettu ja arvostettu urheilu- ja kehonrakennusvalmentaja. Hän on toiminut valmentajana huippu-urheilijoille ja Hollywood-näyttelijöille. Jälkimmäisiä hän on auttanut valmistautumaan fyysisesti vaativiin elokuvarooleihin.
Kirjan harjoitusohjelma perustuu Gagon itsensä kehittämään MartialStrength-konseptiin. Se on yhdistelmä taistelulajeissa käytettyjä harjoituksia ja filosofiaa sekä tehokkaita voimaharjoituksia. Harjoitusvälineitä ei ole muuten kuin oman kehon ja ruumiinpainon tuoma vastus. Harjoitusohjelma ei vaadi kuntosalia, vaan se voidaan toteuttaa missä ja milloin vain.
Kahdeksan huolellisesti suunnitellun harjoitusohjelman avulla Gago esittelee treenausfilosofiansa, joka on tarkoitettu kasvattamaan niin fyysistä kuin henkistäkin voimaa ja kestävyyttä.
Treeni on kulkenut kuin punaisena lankana läpi Gagon elämän. Kun keho on vahva, selviytyy mistä tahansa, hän väittää. Myös mieli kehittyy ja sitä myötä menestyminen elämässä on helpompaa. Treenaaminen on kovaa, mutta Gago ei pidä itseään treenausnarkomaanina. Yllättävä asia on, että hän niin kiihkeästi vastustaa erilaisia kuntoilulaitteita. Hän luottaa punnerruksiin ja kyykkyihin omalla kehonpainolla.
Ensimmäinen Gagon filosofinen oivallus on: Jatkuvuus auttaa saavuttamaan tavoitteen.
Tällä jatkuvuudella Gago tarkoittaa sitä, että pitäisi luopua ajattelusta, että yksi treenipäivä muuttaa kaiken. Treenin perusta löytyy siitä kun treenaa säännöllisesti. Silloin keho vahvistuu sekä fyysisesti että psyykkisesti. Jatkuvuus on rakentavaa kehitystä.
Gago väittää kirjan toisessa luvussa, että mukavuusalueelta poistuminen ja näkökulmien laajentaminen eivät tarjoa vain uusia mahdollisuuksia, vaan ne vahvistavat ennen kaikkea itsetuntoa. Pienet epäonnistumiset eivät merkitse mitään, niin kauan kuin tietää tehneensä parhaansa. Aina ei voi onnistua ja Gago kehottaakin epäonnistumaan vaikka sata kertaa. Epäonnistuminenkin on yritys.
Epäonnistumisten nostaminen valokeilaan tuntuu minusta vähän oudolta, mutta se asia peilautunee Gagon menneisyyteen entisenä maahanmuuttajarikollisena (pakeni Bosniasta Ruotsiin) ja nykyisenä gangsteriroolien näyttelijänä. Pelottavaa tässä on se, että hän Ruotsissa hakeutui urheilun pariin, ensin kamppailijana ja sitten valmentajana. Siinä olisi voinut käydä ikävästi, mutta epäonnistumiset Gago oivalsi kääntää edukseen.
En tiedä miten suosittu Gago on Ruotsissa, mutta aika raadollisen kuvan hänestä saa kirjan välityksellä. Näytteeksi pieni ote kirjasta missä hän kohoaa epäonnistumistensa yläpuolelle hyvien ystävien ja haasteiden kautta:
Vaikka kouluun hakeminen oli uskomattoman vaikea päätös ja jännitti minua alusta loppuun asti, kaikki meni osaltani hyvin. Päättöarvosanani olivat melko hyvät, en koskaan lintsannut, ja lempiaiheeni olivat liikunta ja matematiikka. Vaikka taustani salaaminen olikin rankkaa, asiat alkoivat todella sujua. Opintojen ohella minua pyydettiin hyvin pian valmentajaksi Ruotsin olympiakomiteaan. Roman Livaja oli taistelija, ja minun haluttiin valmentavan häntä. Näin tehtiin. Roman oli voittanut yhdeksän Ruotsin mestaruutta, Pohjoismaiden mestaruuden kolme kertaa ja sijoittunut taekwondossa neljänneksi Sydneyn olympiakisoissa. Treeniä oli luvassa siis paljon. Eräs olympiakomitean pomoista, Glen Östh, oli tiukka, mutta reilu tyyppi. Aloin ymmärtää, että oli olemassa reiluja ihmisiä, jotka antaisivat minulle toisen mahdollisuuden huolimatta siitä, mitä aiemmin oli tapahtunut.
Tärkeintä ei ole se, mitä olet tehnyt vaan se, mitä olet oppinut sitä tehdessäsi, sanoo Dragomir Mrsic. Osoita uskollisuutta niin itseäsi kohtaan kuin niitäkin, joiden kanssa treenaat, työskentelet ja asut. Jos sanasi ja tekosi täsmäävät, kasvatat luottamusta. Tämä on aivan totta! Olen sen itsekin huomannut ohjatessani huippu-urheilijoita erityisesti kamppailulajeissa rakentavan ja järkevän ravitsemuksen pariin, että kun urheilijan päättäväinen olemus, katse ja taistelumieli viestittävät onnistumisesta, silloin tietää osanneensa siirtää tiedon käytäntöön. Siitä kasvaa luottamus ja urheilija uskaltaa tosissaan heittäytyä ohjauksen vietäväksi.
Gago kirjoittaa siitä miten on tärkeää keskittyä tehtävän suorittamiseen. Hyvä treeni lähtee liikkeelle siitä, että siihen keskittyy. Kunnolla. Ei voi antaa ajatusten vaeltaa muualle. Ei ainakaan lihasvoiman kehittämisessä salilla tai kotona. Minun mielestäni juoksussa on se ihanuus, että voi antaa ajatusten vaeltaa. Varsinkin tutulla polulla juostessa, voi antaa askeleen viedä eteenpäin ja havaita juosseensa kymmenen kilometriä ihan huomaamatta, automaattivaihde päällä. Mutta Gago on siis eri mieltä treeneistä. Musiikki pois, sulje puhelin, sammuta ruudut ja löydä treeneissä oma henkinen tilasi, jonne vain sinä olet tervetullut treenatessasi. Ajattele systemaattisen liikunnan olevan fyysisesti aktiivista meditaatiota.
Kirjan ehkä parasta antia on Gagon kirjoittelu urheilijan asenteesta. Asenne on se, joka vie perille. On tärkeää sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Asenne on kuin virtaava vesi joka luovii edessään olevista esteistä huolimatta. Joskus vesi on syvä ja leveä virta, joskus vain kapea puro, mutta aina se pysyy liikkeessä. Gago kehottaa välillä avamaan padot ihan kunnolla! Joskus vaaditaan todella kovaa asennetta, mutta lähtökohtaisesti sinne ei kannata lähteä negatiivisuus edellä. Optimisti ei onnistu joka kerta, mutta hänellä on taatusti hauskempaa ja asenteensa säilyttäen, hänen on helppo yrittää uudestaan. Olet oman asenteesi herra, Gago päättää vuodatuksensa.
Itseään pitää kunnioittaa. Tämä avaa oven urheilijan kehittymiselle. Sillä vaikka sinulla olisi kuinka hyvä valmentaja ja kuinka hyvät taustajoukot tahansa, jokainen ottaa itse lopullisen vastuun omasta kehityksestään.
On tärkeää pitää lupauksensa. Itsekuri ei tule itsestään, sitä kasvatetaan vähä vähältä. Treenilupauksen pitää olla aito, ja itselleen tekemä lupaus on kaikkein tärkein pitää. Ei kannata luvata itselleen tiettyä treenimäärää, jos vähänkin epäilee selviytyykö siitä. Gago kääntää asian siihen suuntaan, että kannattaa aloittaa maltillisesti ja nauttia siitä mihin aluksi pystyy. Kun sitten saa treenimäärän nostettua suuremmaksi on löytänyt tien kurinalaisuuden polttoainetankille.
Kirjan loppupuolella löytyy erittäin tärkeä kiitollisuuden viesti:
Jokainen päivä, jolloin kykenet fyysisesti ja psyykkisesti nousemaan sängystä, harjaamaan hampaat, pukeutumaan ja lähtemään töihin, on hyvä päivä. Olet terve, olet vapaa, asut Suomen kaltaisessa maassa, jossa puhdasta juomavettä saa hanasta, mahdollisuuksia on paljon ja sotia sen sijaan ei ollenkaan. Pienet asiat ratkaisevat, ja valitettavan usein pidämme itsestäänselvyyksinä niitä olemassaolomme kulmakiviä, joiden varaan rakennamme jokapäiväisen elämämme. Sanon kiitoksen joka päivä, kun herään. Jos aloittaa aamun olemalla kiitollinen, koko päivä ohjautuu mönteisille urille.
Suosittelen!
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari