Katja Frange on Viisas Elämä -kustantajan suosiollisella avustuksella työstänyt omaa käsitystään intuitiosta. Kirja oli haastava lukukokemus. Liekö niin, että minulla oli liian vähäinen käsitys henkisyydestä, olenko liiaksi kiinni länsimaisessa tiedekäsityksessä vai olenko vain tyhmä kuin saapas? Veikkaan jälkimmäistä.
Mitä on intuitio Katjan mukaan? Se on sisäistä viisautta ja osana luonnollista elämäämme kunhan siihen vain uskaltaa luottaa. Intuitio on jättäytymistä virran mukana kuljetettavaksi, mutta myös rohkeutta mennä silmät kiinni kohti tuntematonta, luottaen vain tässä hetkessä olevaan tietoon tai tunteeseen.
En minä taida uskaltaa? En ole yksin, sillä liian harva uskaltaa luottaa intuitioon. “Rotsi auki ja sydän edellä, mutta villasukat tukevasti jalassa”, kuten Katja asian ilmaisee.
Intuitiota kuvataan usein myös sydämen ääneksi ja sydämen viisaudeksi. On hyvin kuvailevaa, että ihmisen kehitysbiologiassa ensimmäinen kehittyvä elin on juuri sydän, eikä esimerkiksi suolisto tai aivot. Sydämen merkityksestä on tietoa eri kulttuureissa. Se liitetään viisauteen, olemmassaoloon ja se on kaikkein pyhin osa koko fyysistä ihmisyyttä. Katja kertoo miten muinaisessa Egyptissä kuolleille jätettiin aina sydän, mutta aivot hävitettiin. Aivoille ei löytynyt arvoa kuoleman jälkeen. Mayojen kulttuurissa sydän uhrattiin jumalille, koska siinä uskottiin olevan ihmisen viisaus ja sielu. Aivot olivat vain ihmiseloon tarvittava välttämätön elin. Nykyisin ajatellaan asioista toisin.
Mutta ei Katja sentään aivojen merkitystä tyrmää millään tavoin. Kirjassa on kiintoisa kohta missä pohditaan aivoaaltoja ja sen merkitystä intuition tutkimisessa. Nämä aivoaaltotaajuudet (beta, alfa, theta ja delta) määrittelevät pitkälti tietoisuutemme. Ihminen on suurimman osan ajastaan nopeimmin sykkivällä betataajuudella ja altis levottomuudelle ja saa herkästi stressaantunen mielen ja kehon. Alfa-aallot sen sijaan ovat tyypillisesti havaittavissa silloin kun olemme levollisia ja rentoutuneita. Luonnon sanotaan väreilevän alfataajuudella. Thetataajuus liitetään alitajuiseen, tiedostamattomaan mieleen sekä intuitioon ja luovuuteen. Thetaa on jaossa runsan määrin silloin kun tuntee ajan ja paikan katoavan ja kun on täynnä myötätuntoa ja energiaa. Kun ihminen meditoi, liikutaan yleensä näillä taajuuksilla. Syvimpään delta-aivotaajuuteen liitetään syvä uni ja lähes tiedoton tila. Se voidaan liittää myös henkisyyteen ja selväaisteihin sekä ykseystietoisuuteen, jossa rajat häviävät. Joskus tuodaan myös esille gammataajuus, jota on kyetty mittaamaan henkisten gurujen meditoinnin yhteydessä.
Lasten aivot ovat pitkään alemmilla delta- ja thetataajuuksilla. Tätä rauhallisempaa olotilaa riittää suunnilleen sinne kuudenteen ikävuoteen asti. Tämä aikakausi on yhdistetty lasten kokemaan impulsiivisuuteen ja kehittyvään intuitioon. Jos intuitiota ei myöhemmällä iällä vahvisteta, niin se ruostuu ilman käyttöä. Tämä on sääli, sillä menestyksen toisi se, että käyttää järkeään luottaen sydämeen ja intuitioon. Osaammeko ohjata lapsiamme oikein?
Kiireinen arki, stressi ja elämän kiihkeä rytmi vievät helposti mukanaan. Siksi monen meistä on aktiivisesti pysähdyttävä ja jopa harjoiteltava hetkessä olemista, läsnäoloa. Katja väittää, että ihmisellä on luontainen tarve rauhaan, pois stressin keskeltä. Meditaation vaikutuksista on tieteellistä näyttöä. Se auttaa sekä fyysisesti että henkisesti. Intuitio on kertonut Katjalle, että jokaisella ihmisellä on “keskikohta”, sellainen sisäisen rauhan paikka, jonne voi vetäytyä. Siellä voi löytää kaikki vastaukset elämälleen ja saada opastusta miten jatkaa eteenpäin. Se on kuin paikka, jossa olemme linjassa oman itsemme kanssa sekä yhteydessä sydämeen ja intuitioon.
Tuon yllä kuvatun keskikohdan voi löytää hiljentymällä ja hidastamalla, mutta myös tarkkailemalla elämää avoimesti ilman ennakko-odotuksia. Kirjassa on tätä asiaa tukevia harjoitteita.
Kirjan parasta antia on Katjan omakohtaiset kokemukset siitä miten elämä saa syvemmän merkityksen, kun antaa intuition viedä. Tässä näyte siitä:
Seison mutaisella kadulla. Tunnen sadepisaroiden tipahtelevan poskilleni ja siitä alas maahan rikkoen lätäköiden peilipinnan. Punaiset kumisaappaani vajoavat hiljalleen mutaiseen maahan. Kun nostan katseeni ja katson eteeni, pienen ojan toisella puolella on kaunis vihreä nurmikko. Haluan nurmikolle, se kutsuu minua hyppäämään. Välissä on kuitenkin pieni oja. Pystynkö ylittämään sen? Nurmikko inspiroi värillään, se kannustaa hyppäämään. Tule tänne, se kuiskaa korvaani. Tiedän, että pystyn hyppäämään. Mitä enemmän keskityn, sitä varmempi olen siitä. Olen elämäni voimissa. Sydämeni suorastaan vetää minua nurmikolle, siellä on minulle sopiva paikka. Kerään voimani, ponnistan, ja hyppään ilmaan kuin hidastetussa elokuvassa. Pläts. Kaadun naama edellä mutavelliin. Punaiset kumisaappaani ovat vielä kiinni mutapohjassa. Mutta kun nousen ylös ja pyyhin mutaa kasvoiltani, nauran kuin pieni lapsi. Kun olin kasvot kohti maata, oivalsin uuden tavan katsoa maailmaa. Kiitos, olin jälleen oppinut uutta.
Tästä inspiroituneena kirjailija sitten pohtii miten elämässä inspiroituu ja toimii intuitionsa mukaan ja kaatuu silti rähmälleen maahan. Joskus tarvitsee kaatua montakin kertaa, mutta sellaista elämä vain on! Pitää kaatua ja siitä ottaa opiksi. Intuitio ei aina ohjaa asioihin, jotka onnistuvat kuin tyhjää vain. Joskus intuitio ohjaa kokemuksiin, jotka ovat parasta sinulle juuri siinä hetkessä. Joskus tarvitaan epäonnistumisia, että oivaltaa mitä todella haluaa saavuttaa elämässään.
Ja kaatuminen ei ole mikään huono asia. Kyse on asenteestasi. Intuition avulla Katja on oivaltanut, että vaikeat asiat voi nähdä kiitollisuudella. On tärkeää sallia itselleen virheitä, kaatumisia, yhä uudelleen ja naurun kera. Intuition kuuntelun myötä voi kaatua, mutta intuitio voi myös olla se, joka vetää sinut ylös mudasta. Intuitioon sisältyvä sydämen ääni, intohimo ja inspiraatio tuovat sisäisen pakon jatkaa.
Minua kiinnosti luovuuden ja intuition yhdistäminen. Katjan mukaan intuitio ja luovuus eivät ole synonyymejä, mutta ne kuuluvat yhteen ja ruokkivat toinen toisiaan.
Intuitiiviset ihmiset ovat luovia, ja luovuus vahvistaa intuitiivisuutta. Kummatkin saavat näkyvän muodon ihmisen kautta. Jokainen ihminen on luova, ja luovuus voi tulla esille monella tavalla. Se tarvitsee tilan syntyäkseen, aivan kuten intuitiokin. Lasten luovuus on auki jatkuvasti, koska heille ei ole vielä kehittynyt luovuutta rajoittavia malleja, määrityksiä ja uskomuksia elämästä tai siitä, mitä luovuuden kuuluisi olla. Lapsi on jatkuvasti valmis vastaanottamaan. Monet taiteilijat kuvaavatkin luovan tilan avoimena, vapaana tilana, jossa on mahdollista vastaanottaa ohjausta, kuunnella ja olla auki energialle. Olo voi olla kuin olisi kuplassa, mutta ei sulkeutuneena, vaan auki todellisuuden toisenlaisille tasoille ja energioille. Moni kokee luovuuden ja intuition tulevan ulkopuolisesta voimasta, hengeltä ja maailmankaikkeuden energiasta, mutta koska jokainen ihminen on osa kaikkea olemassa olevaa tietoisuutta, niin luovuus tulee myös ihmisestä itsestään. Ihminen on kuin välittäjänä sille, mitä hän ilmentää.
Näissä asioissa ymmärrykseni on vajavaista. Ottakaa te vastaan tämä tieto täysillä, jotka ymmärrätte näitä energioita ja henkisyyksiä! Minä nostan vain hattua teille ja jatkan eteenpäin – ymmärtämättä itse. Toistaiseksi.
Sen toki ymmärrän, että luovuus ja intuitio ovat kuin sisäistä tulta. Jotta tuli kasvaisi ja voimistuisi, sille tulee antaa tilaa hengittää. Se on tuli, joka ei koskaan sammu, mutta sen roihu voi muuttaa maailmaa. Tähän on hyvä lopettaa Katja Frangen kirjan esittely. Nauttikaa tästä tekin!
Katja Frange. Intuitiolla – Kuuletko sisäisen viisautesi? Viisas Elämä, 2016
Christer Sundqvist
turpaduunari, ravintovalmentaja, biologi, filosofian tohtori
Monessa liemessä keitetty yllätyksellinen tietokirjailija ja suosittu bloggaaja. Tuttu turpaduunari, eli huumorin pilke silmäkulmassa esiintyvä terveysluennoitsija. Löydät lisää tietoa täältä: http://ravintokirja.fi/
About Author
Paluuviite:Paljon kirja-arvosteluja | Turpaduunari